Tulipa nyt kuitenkin pelailtua vähäsen, vaikka tuo ärsyttävä kankeus vaivaa vieläkin. En tiedä, että milloin viimeksi on tullut näin upea fiilis itselle, kun jo melkein ekassa erässä hävitty peli onnistutaan kääntämään jatkoajalle. Pääsin alussa johtoon, kun vähän tuurillakin pääsin läpiajoon, mutta sitten kaveri hakkasi aika pian taululle lukemat 1-4 ja vähän lässähti peli-into. En kuitenkaan lopeta pelejä kesken, vaikka olisin häviöllä, niin siinä sitten jatkoin jauhamista ja kun noista lukemista mentiin kolmanteen erään, niin ei sitä ihan odottanut, että pystyisi pelin kääntämään.
Vastustaja oli koko pelin hakannut mailannostoa ja yhtäkkiä tuomarikin heräsi peliin mukaan ja sain erän alkuun yv:n. Siitä maali ja lähes heti perään sama kuvio uudestaan. Tilanteen ollessa 3-4 alkoi vähän jo innostua, mutta sitten ei mistään enää sisään. Kun vähän yli minuutti oli peliaikaa jäljellä, niin vastustaja joutui taas jäähylle, mutta ylivoima ei lähtenyt sitten millään käyntiin. Oli vain n. 10s aikaa jäljellä, kun lähdin viimeiseen hyökkäykseen ja päätin kokeilla heittää kiekon taaksepäin toiseen aaltoon ja boom, verkko heilahti. Kyllä sitä oikein vanhakin innostui tuosta tasoituksesta. Jatkoajalla sitten kuittasin kaverin virheestä ja jäi kyllä pirun hyvä fiilis tuosta matsista. Vastus tosin ei varmaan ajattele samoin, heh.