Viimein vaihtui sarjataso - ja legendaarinen tippuminen sieltä napsahti. Kolmeen viimeiseen peliin lukemattomia kertoja kun avopaikasta suditaan ohi tai sitten lauotaan metrin säteeltä kolme metriä ohi maalin ja itse viimeinen peli oli täydellinen kruunu tippumiselle. Bernier joka oli tähän mennessä ollut jopa mainio veskari, mutta heti avausmaalista näki ettei hyvää seuraa. Taklasin vastustajaa ja siltä karkasi kiekko totta kai suoraan takanurkkaan. 2-0 tappion käänsin vielä 2-3 johdoksi kun peliaikaa jäljellä alle 5 minuuttia. Mitä vielä tapahtuu? Bernier sylkee erittäin löysän kudin suoraan siihen vierelle ja 3-3. Peliaikaa jäljellä 15 sekuntia ja taas kerran omat sutaisee avopaikasta ohi. Vastustaja lähtee yksin nousemaan. Tässä kohtaa ehdin jo ajatella että huonosti käy... Siniviivalta löysä laukaus ja ilman minkään valtakunnan maskia suoraan längistä sisään. Kiitos ja näkemiin kakkosdivari.Kakkosdivarissa pyöritään jo ties kuinka monetta kautta, eikä nousta eikä tiputa. Vähän kuin Sport.
Tämä. Aika harva edes pelaa tuolla ns. yksipuolista peliä tai sitten mulla on käynyt tuuri vastustajien suhteen. Tosin siitä puheenollen:Tällä hetkellä fiilikset sellaiset, että voisi tahkota tuota kakkosdivaria vaan, siellä pelasin paljon hyviä pelejä muun muassa suomalaisia vastaan.
Kakkosdivarissa kauden 9. peli ja vastustaja pistää ensimmäisessä aloituksessa sitomiseksi. Viisi sekuntia tästä ja käyn iskemässä kiekon häkkiin. Mitä tehdään? Pause ja quit. Ensin ihmettelen, kunnes tajuan että minuutin poistumissääntö tässä taisi ollakin enkä saanut tarvittavaa kahta pistettä sarjapaikan säilymiseen. Sopparit kului ja Pavelec onkin pelin jälkeen väsynyt. Mitä vittua nyt taas?
Kolmosdivarissakin tappioputki senkuin pitenee. Täysin uskomattomia hörppyjä kahdessa matsissa eikä Pavelec ja Bernier saa mitään kiinni, tosin niin eivät saa tosielämässäkään. Kai sitä pitää läski-Masonia seuraavaksi kokeilla. Kahdeksan ottelun tappioputki alkaa olemaan melkoisen kova.
Viimeksi muokattu: