Jatkoaikahan voisi tehdä seuraavaksi kaikkien aikojen ketjut. Sitten voidaan tyrmistyä porukalla, kun kymmenen joukossa ei ole nämä:Sinänsä ihan mielenkiintoista, kuinka paljon huomiota saavat ja keskustelua herättävät tälläiset topXX -pelaajalistaukset joukkueurheilussa. Jokaisella medialla on jos ei nyt joka kausi niin muutaman vuoden välein omansa. Sen sijaan aika harvassa ovat listaukset kaikkien aikojen parhaista NHL-joukkueista.
Todistaako vain sitä, että suurin osa ihmisistä on luonnoltaan kuitenkin enemmän keihäänheittäjiä kuin joukkuepelaajia, yksilöt kiinnostavat kollektiivin yli?
No ei millään ainakaan Selänteen edellä. Katsellaan kymmenen vuoden kuluttua, jos katsellaan.Mutta oikeasti pelaajina arvioituina Rantasen ja Barkovin pitäisi olla ehdottomasti edellä Lehtistä, Koivua ja Selännettä.
Tämä on juuri näiden listojen suurin ongelma. Pelaaja ei pääse ansaitsemalleen paikalle, koska ura on vielä kesken.No ei millään ainakaan Selänteen edellä. Katsellaan kymmenen vuoden kuluttua, jos katsellaan.
Pystyn kyllä hyväksymään Barkovin ja Rantasen Koivun ja Lehtisen edelle, koska onhan näilläkin jo sen verran mittava ura takana. Mutta Selänteen edelle en millään.Tämä on juuri näiden listojen suurin ongelma. Pelaaja ei pääse ansaitsemalleen paikalle, koska ura on vielä kesken.
En muista ainakaan lukeneeni, miten toimitus määritteli pelaajien paremmuuden. Sen mitä itse vastasin, en painottanut kovinkaan voimakkaasti uran pituutta, palkintoja, mestaruuksia tai polvivaivoja. Arvioin vaan, kuinka hyvä pelaaja on ollut parhaimmillaan jonkin aikaa yksilönä ja joukkuepelaajana. Tässä on vastaajilla ollut varmaan suuria eroja.Tämä on juuri näiden listojen suurin ongelma. Pelaaja ei pääse ansaitsemalleen paikalle, koska ura on vielä kesken.
Olen samaa mieltä että tän hetken starat saa aina etulyöntiaseman. Esim. jos tää lista ois tehty kesällä 2019 niin Laine saattaisi hyvinkin olla top 20 koska ura näytti todella lupaavalta silloin.Minä taas tunnistan päinvastaisen ilmiön.
Tilastot eivät toki kerro kaikkea, mutta kyllä minusta niistä voi hyvinkin kerätä sellaista yleistä kuvaa pelaajasta. Jos on vertailussa hyökkääjät joista toisella on 500 peliä ja niissä 450 pistettä ja pelaaja jolla on 1000 peliä ja 900 pistettä niin lähtökohtaisesti nostan sen 1000 pelin pelaajan edelle. Jos siis kummallakaan ei ole mitään erityistä menestystä henkilökohtaisten palkintojen suhteen. Onhan sitä pelaajia jotka muutaman kauden ajan ovat ihan huipputasolla mutta sitten ympärillä on sellaisia kausia jolloin on vain muiden jatkeena. Toki jotain lyhyen uran, mutta loistokkaan uran pelanneita on yleisesti hankala arvottaa oikein. Suomalaisten ulkopuolelta Tim Thomas lienee yksi kärki esimerkeistä tämän suhteen. Oli muutaman kauden ajan ihan selkeästi NHL:n paras maalivahti, mutta kun pelejä on vain 426 kappaletta niin alkaa menemään vähän sormi suuhun kuuluuko hän oikeasti esimerkiksi Hall of Fameen?Itse arvioin pelajien paremmuutta, en pelkästään saavutuksina, vaan itse pelaajana. Saavutuksiin vaikuttaa kovasti kanssapelaajat ja onni loukkaantumistenkin muodossa. Uran pituudelle ja tilastoillekaan en antanut paljoa peinoarvoa, vaan pelkät taidot yksilönä ja joukkuepelaajana.
Tämähän olisi mielenkiintoista, toki jännitys jäisi vähän tylsäksi kun kärjessä on 1976-77 Montreal Canadiens, kakkosena 1975-76 Montreal Canadiens ja kolmosena 1977-78 Montreal Canadiens. Tuossahan joukkue keräsi keskimäärin 129,33 pistettä ja joka vuosi voittivat Stanley Cupin täynnä tulevia Hall of Fame pelaajia olevilla joukkueilla.Sinänsä ihan mielenkiintoista, kuinka paljon huomiota saavat ja keskustelua herättävät tälläiset topXX -pelaajalistaukset joukkueurheilussa. Jokaisella medialla on jos ei nyt joka kausi niin muutaman vuoden välein omansa. Sen sijaan aika harvassa ovat listaukset kaikkien aikojen parhaista NHL-joukkueista.
Todistaako vain sitä, että suurin osa ihmisistä on luonnoltaan kuitenkin enemmän keihäänheittäjiä kuin joukkuepelaajia, yksilöt kiinnostavat kollektiivin yli?
Eihän pelkästään tuollaisten tuollaisten tilastojen perusteella voi ottaa mitään kantaa siihen kumpi pelaaja on parempi. Pitäisi vähintään tietää millaisissa joukkueissa, millaisten kavereiden kanssa ja millaisessa roolissa kumpikin on pelannut Miksi toinen on pelannut vain puolet toisen pelimäärästä ja miksi on lopettanut? Ja ennen kaikkea on pitänyt nähdä millainen pelaaja kumpikin on ollut.Tilastot eivät toki kerro kaikkea, mutta kyllä minusta niistä voi hyvinkin kerätä sellaista yleistä kuvaa pelaajasta. Jos on vertailussa hyökkääjät joista toisella on 500 peliä ja niissä 450 pistettä ja pelaaja jolla on 1000 peliä ja 900 pistettä niin lähtökohtaisesti nostan sen 1000 pelin pelaajan edelle. Jos siis kummallakaan ei ole mitään erityistä menestystä henkilökohtaisten palkintojen suhteen. Onhan sitä pelaajia jotka muutaman kauden ajan ovat ihan huipputasolla mutta sitten ympärillä on sellaisia kausia jolloin on vain muiden jatkeena. Toki jotain lyhyen uran, mutta loistokkaan uran pelanneita on yleisesti hankala arvottaa oikein. Suomalaisten ulkopuolelta Tim Thomas lienee yksi kärki esimerkeistä tämän suhteen. Oli muutaman kauden ajan ihan selkeästi NHL:n paras maalivahti, mutta kun pelejä on vain 426 kappaletta niin alkaa menemään vähän sormi suuhun kuuluuko hän oikeasti esimerkiksi Hall of Fameen?
Niin. Moniko täällä voi sanoa nähneensä vaikkapa Kurrin ja Tikkasen perus runkosarja suorittamista? Siis sanotaan 10 peliä per kausi? Vai onko niin että minä vuonna 1992 syntyneenä olen vain kykenemätön arvioimaan noita pelaajia? Kun en mitenkään ole voinut katsoa heidän suorittamistaan säännöllisesti? Samoin kuinka moni on nähnyt kansainvälisissä pelaajista esimerkiksi Gordie Howea parhaimmillaan? Miten Börje Salming pelasi? Joskus pitää vain lukea tilastoja, tarinoita pelaajista jne. ja ei ole muita mahdollisuuksia.Eihän pelkästään tuollaisten tuollaisten tilastojen perusteella voi ottaa mitään kantaa siihen kumpi pelaaja on parempi. Pitäisi vähintään tietää millaisissa joukkueissa, millaisten kavereiden kanssa ja millaisessa roolissa kumpikin on pelannut Miksi toinen on pelannut vain puolet toisen pelimäärästä ja miksi on lopettanut? Ja ennen kaikkea on pitänyt nähdä millainen pelaaja kumpikin on ollut.
Palaamme Polvitaklaajan ja minun viesteihin edellisellä sivulla. Polvitaklaajan mieletä kirjoittajien nuoruusmuistot painoivat. Hänen mmielestään "oikeasti pelaajina arvioituina Rantasen ja Barkovin pitäisi olla ehdottomasti edellä Lehtistä, Koivua ja Selännettä."Niin. Moniko täällä voi sanoa nähneensä vaikkapa Kurrin ja Tikkasen perus runkosarja suorittamista? Siis sanotaan 10 peliä per kausi? Vai onko niin että minä vuonna 1992 syntyneenä olen vain kykenemätön arvioimaan noita pelaajia? Kun en mitenkään ole voinut katsoa heidän suorittamistaan säännöllisesti? Samoin kuinka moni on nähnyt kansainvälisissä pelaajista esimerkiksi Gordie Howea parhaimmillaan? Miten Börje Salming pelasi? Joskus pitää vain lukea tilastoja, tarinoita pelaajista jne. ja ei ole muita mahdollisuuksia.
Minä olisin ehkä laittanut Kurrin Selänteen edelle sen takia että hän on se ensimmäinen iso tähti ja hänen jälkeensä Selänne on kakkosena. En itse ole tekemässä listaa, lähinnä sen takia että minun ei ole pakko ja jos tekisin joku alkaisi vittuilemaan siitä. Minusta Kurrin ja Selänteen voi laittaa miten tahansa järjestykseen 1 & 2. Minusta uran pituudella on jotain arvoa itsessään ja sillä millä tasolla ura keskimäärin suoritettiin. Toki Selänne kärsi vähän siitä että Jagr pelasi samaa pelipaikkaa, mutta tilanteet eivät jakaudu selvästi aina. En minä ala sanomaan että Kurri on Selännettä absoluuttisesti edellä. Mielestäni se ei ole mahdollista.Selänteen juttuun verrattuna Kurrin tynkäjutussa kyllä sanotaan "Pudotuspelien pistemäärässä häntä tuskin kukaan suomalainen ohittaa. Aktiivipelaajista Mikko Rantasella matkaa 132 pisteen verran.".
Jotenkin tilastoilla ilmeisesti voidaan todistaa Selänteen paremmuus ja heittää roskakoriin vanha yksimielisyys Kurrin ykkössijasta. Nyt sinä ja muu nuoriso on tyytyväisiä kun on itse nähnyt parhaan suomalaisen pelaavan.
Ei tuo ole ollut yksimielinen näkemys kohta 15 vuoteen. Bruce Boudreau itse asiassa (toki oli puolueellinen valmentajana) sanoi Selännettä vuonna 2013 kaikkien aikojen parhaaksi eurooppalaiseksi NHL:ssä, mikä on ollut aika kova väite; Kurri, Hasek, Lidström ja Jagr esimerkiksi olivat vahvoja haastajia.Jatkoajan nuoriso tarvitsee tunnetta että se näkee parasta suomalaista kiekkoa ikinä ja muutti vanhan yleisen ja yksimielisen käsityksen Kurrin kaikkien aikojen parhaan pelaajan tittelistä Selänteelle.
Joo unohtui mainita, että hyökkääjistä kyse tuossa P-Amerikan toimittajien listassa. Mutta kuitenkin Kurrin edellä, sehän se viestini pointti oli. Enkä siis väitä, etteikö Kurria voisi Selänteen edelle laittaa, otin vain kantaa Kurrin paremmuuteen jonain ehdottomana totuutena.Erikoinen on lista jolla Selänne Lidstromin ja Hasekin edelle reitataan.
On tietysti suhteellista mitä tarkoittaa tasapaksulla. Itse en Kurrin peliä kuitenkaan sillä kuvailisi. Kurrin pelikäsityksen ja taidon yhdistelmä oli jotain, jota olen harvoin nähnyt. Tilaa ja aikaa oli aina enemmän kuin muilla, oli kuin olisi pelannut väärässä sarjassa. Ja se sarja oli kuitenkin NHL.Kurrin peliä on vaikea arvioida kun itse muistan hänet ominaisuuksiltaan vähän tasapaksumpana, jolla oli kuitenkin erinomainen pelisilmä ja kyky viimeistellä tarjoilusta. Mutta nämä on mun mielipiteitä.
Jos Phil Housley on mainittu, niin kannattaa myös ottaa huomioon eräs toinen puolustaja, joka mahdollisti sekä Wayne Gretzkyn, että Mario Lemieux'n parhaimmat kaudet. Puhun tietenkin Marty McS... eikun siis Paul Coffeysta.Kurrin pisteitä usein vähätellään ja väitetään Gretzkyn ansioksi. Mielestäni asia on päinvastoin, Kurri teki Grezkystä niin hyvän kuin tämä oli. Phil Housleylla oli Selänteen tulokaskaudella kurrimainen avainrooli - syöttelemällä Selännettä jatkuvasti läpiajoihin Housley mahdollisti tuon 76 maalin syntymisen, vaikka tämä aika usein tunnutaan unohtavan.
Ja nämä siis ottamatta mitään pois Selänteeltä ja Gretzkyltä.
Jäätävän aliarvostettu pelaaja, vaikka toki hyötyikin uransa huippuvuosina muuan 99:n ja 66:n kanssa pelaamisesta. Toki samalla voi myös hyvällä omallatunnolla sanoa, että Väinön ja Marion pistemäärätkin olisivat huomattavasti pienemmät ilman Coffeyn maagisia nousuja.
Marion pistemäärä nousi 107:stä 168:aan heti kun Coffey pelasi puoli kautta Penguinsissa. Sitä seuraavalla kaudella, kun Coffey pelasi täyden kauden Pingviineissä, Mario teki ennätyksensä 199 pistettä. Coffey mm. syötti 83 maalia sillä kaudella.
Vastaavasti Oilersissa pari vuotta aiemmin Gretzky oli tehnyt omat ennätyspisteensä 215 pistettä Coffeyn viimeisen täyden kauden aikana. Coffeyn saldo sillä kaudella kevyet 48 maalia 90 syöttöä 138 pistettä. Ilman Coffeya Gretzky ei koskaan enää saavuttanut 170 pisteen rajapyykkiä, vaikka oli tehnyt sen kuudesti pelatessaan Paulin kanssa.
Tasapaksulla tarkoitin lähinnä tasaisempi ominaisuuksiltaan. Ei mitään selkeää ylivertaista ominaisuutta joka olisi erottunut, kuten esimerkiksi Selänteellä nopeus. Ja pointtini oli enemmän siinä, etten muista kunnolla Kurrin peliä, vaikka sellaisia olisi ollut. Olin liian nuori.On tietysti suhteellista mitä tarkoittaa tasapaksulla. Itse en Kurrin peliä kuitenkaan sillä kuvailisi. Kurrin pelikäsityksen ja taidon yhdistelmä oli jotain, jota olen harvoin nähnyt. Tilaa ja aikaa oli aina enemmän kuin muilla, oli kuin olisi pelannut väärässä sarjassa. Ja se sarja oli kuitenkin NHL.
En tiedä ymmärränkö pointtisi ihan oikein mutta Teppohan oli mm.seitsemällä kaudella joukkueensa tehokkain puolustaja.Eihän koko uran tilastoja pysty kukaan haastamaan, kun otteluita on jo pelkästään 1500 ottelua. Vaikea kirjoittaa ettei vähättelisi Nummista, mikä ei ole missään nimessä tarkoitus, mutta jo roolinsa puolesta Numminen ei ollut kuitenkaan joukkueensa liideri kuten ehkä muutamat alemmaksi rankatut pelaajat.