NHL:n parhaat treidit

[Nuottipaita]

1997:

Larry Murphy Detroitiin, kuuluisat "tulevaisuuden harkinnat" Torontoon.

Detroit sai viimeisen palasen mestaruusjoukkueensa puolustuspalettiin, ilmaiseksi. Larryhan veteli vielä muutaman kauden Wingsien peräpäässä hyvillä tehoilla.

Brendan Shanahan ja Brian Glynn Detroitiin
Paul Coffey, Keith Primeau ja 1.´97 Hartfordiin

Todellinen voimahyökkääjän synonyymi Wingseihin, tuloksena pytty ja eniten yv-maaleja runkosarjassa ja pudotuspeleissä paras maalintekijä ja eniten voittomaaleja. Monivuotinen luottohyökkääjä riveihin yhdellä Bowmanin parhaista kaupoista.

Sitten yksi Bluesin parhaista kaupoista ikinä kaudelta 1996-97:

Pierre Turgeon, Craig Conroy ja Rory Fitzpatrick St. Louisiin
Shayne Corson, Murray Baron ja 5. ´97 (Gennady Razin) Montrealiin

Tossa kaupassa ei kirvellyt kuin Baronin menetys... tässä kohtaa Keenan osui maaliin, kerrankin.

 

[Bigmouth]

Tossa kaupassa ei kirvellyt kuin Baronin menetys... tässä kohtaa Keenan osui maaliin, kerrankin.

Mites muuten Blues-fanit mieltävät herran Shanahan-Pronger -kaupan? Silloinhan Keenania pidettiin hulluna tuon kaupan takia, mutta ei se kai ihan niin hullu kauppa ollut..?

 

[Nuottipaita]

Mites muuten Blues-fanit mieltävät herran Shanahan-Pronger -kaupan? Silloinhan Keenania pidettiin hulluna tuon kaupan takia, mutta ei se kai ihan niin hullu kauppa ollut..?

Alkuun kyrsi miehekkäästi, mutta kyllähän se voiton puolelle sitten vuosien mittaan lipui kirkkaasti... ainoastaan Stanley Cupin uupuminen Prongerin Blues-vuosilta kyrsii tietenkin edelleen :) Kyllähän Keenan on uransa varrella tehnyt paljon kaikenlaista, mutta kyllä noita osumiakin paljon löytyy... Keenanin kaupoista sais varmaan oman ketjunsakin :)

Shannyn olisin toivonut vielä kertaalleen pukeneen Blues-nutun ylleen, mutta haaveeksi jäi sekin. Ei vaan matchannut, ei.

 

[ms.qvist]

Eivät ehkäpä niitä parhaimpia treidejä mutta Red Wingsien mestaruuksien kannalta merkityksellisiä kuitenkin:

APRIL 1995

3- To Detroit: Slava Fetisov
To New Jersey: 3rd round pick in 1995 (David Gosselin).

ja

OCTOBER 1995

24- To San Jose: Ray Sheppard
To Detroit: Igor Larionov and a cond. pick in 1998

Ilman näitä ei olisi nähty maagista ja kuuluisaa Russian five -ketjua. Samalla pelaajat omalta osaltaan loivat rungon menestykselle, Fetisov kaksi mestaruutta ja Larionov oli vielä voimissaan Red Wingsien voittaessa mestaruuden 2001-2002 kaudella. Kaiken lisäksi Larionov ehti olla mukana toisessakin Wingsien kannalta onnistuneessa kaupassa. Joulukuun 28. 2000 hänet kaupattiin Pantherseista Wingseihin ja toiseen suuntaan siirtyi Yan Golubovsky - kuka Yan, voidaan aiheellisesti kysyä? Tätä ennen Larionov oli siirtynyt FA:na Pantherseihin 1.7.2000.

vlad.

 

[Rännikiekko]

No eikös tämä sovi aikalailla tähän, vaikka Senators kävi vain lähellä cuppia kaikkine jälkikauppoineen.

During the 2001 NHL Entry Draft, the Islanders acquired Yashin from the Senators for the No. 2 pick (Jason Spezza), Zdeno Chara, and Bill Muckalt. Yashin spent his final two seasons with the Islanders as the team’s captain.

Toki tuo 2-picki oli vielä arpa tuossa vaiheessa vaikka toiseksi korkein picki olikin.

 

[dana77]

Kun tätä ketjua lukee, niin pitää ymmärtää, että eri aikakausien treidejä ei oikein voi verrata keskenään sillä pelin säännöt ovat muuttuneet täysin. Nykyisen ja pari edeltävän CBA:n aikainen palkkakatto, RFA ja UFA ikärajojen muutokset ja muut vastaavat tekijät ovat muuttaneet varausten arvoa ja eri hintaisten sopimusten merkitystä aivan radikaalisti.

 

[Osmo Rapeli]

Kun tätä ketjua lukee, niin pitää ymmärtää, että eri aikakausien treidejä ei oikein voi verrata keskenään sillä pelin säännöt ovat muuttuneet täysin. Nykyisen ja pari edeltävän CBA:n aikainen palkkakatto, RFA ja UFA ikärajojen muutokset ja muut vastaavat tekijät ovat muuttaneet varausten arvoa ja eri hintaisten sopimusten merkitystä aivan radikaalisti.

Jep. Messierinkin Rangers-kaupan takana oli vapaan agentin orastava palkankorotus, johon Edmontonilla ei olisi ollut varaa. Kyseessä ei ollut siis normaali pyrkimys parantaa joukkuetta kauppaamalla, vaan enemmänkin piti ottaa mitä Messierin haluamasta seurasta sai.

Ja olihan Nicholls parhaimmillaan huikea pistetykki, muttei yhtään Messierin tapainen johtaja.

 

[larzzon]

Tämäntyylinen kärsimättömyys on mielestäni suurin syy siihen, että Bostonille loppupuoli 90-luvusta oli pudotuspelimenestyksen suhteen alamäkeä. Juneau riveissä olisi voinut olla paljon helpompaa selvitä esimerkiksi Cam Neelyn lopettamisesta.

Suurimpaan osaan Bruinsin sysipaskoista treideistä viimeisen 30-vuoden ajalta löytyy syyt Sindenin hampaankoloista. Mm. Juneaun kanssa Sinden riiteli jo tulokassopimuksesta julkisesti. Ei tosin käy kieltäminen, etteikö Sinden olisi myös monesti osunut.

Noin muuten esille tuoduissa treideissä on mielestäni havaittavissa selkeä trendi, että huonosti menestyneet seurat tekevät huonoja kauppoja - tai paremminkin, että menestyvään joukkueeseen siirtyvät pelaajat onnistuvat todennäköisemmin kuin heikkoon joukkueeseen siirtyvät pelaajat ja kaupat näyttävät sen myötä onnistuneilta menestyville joukkueille. Harvemmin sitä heti kaupanteon hetkellä on pystynyt voittajia ja häviäjiä nimeämään.

 

[Peter Pocklington]

Harvemmin sitä heti kaupanteon hetkellä on pystynyt voittajia ja häviäjiä nimeämään.

Joe Thornton-kauppa lienee hyvä esimerkki siitä, että kaupantekohetkellä Boston tuomittiin selväksi häviäjäksi. Vaikkei kaupassa saaduista pelaajista taida enää yksikään Bostonissa vaikuttaa, niin kauppaamalla Joe pois Boston sai cappiin tilaa muita pelaajia varten. Nämä myöhemmin signatut pelaajat sitten pelailivat tänä vuonna kesäkuuhun asti, kun Joe ja Sharks poistuivat playoff-kuvasta tuttuun tapaansa ennen finaaleja.

 

[dali]

Tässä ketjussa on noussut esille monia kauppoja, joissa "kaupan voittanut" joukkue on saanut korkean varausvuoron, jolla se on sitten varannut tulevaisuuden tähtipelaajan, kuten Senators Jason Spezzan. Varausvuorot ovat usein kauppojen jokerikortteja, jotka määrittävät kaupan onnistumista. Jos varausvuorot ovat tärkein kaupan vastine, kyseessä on hyvin riskialtis kauppa. Mitä tulee tuohon Larzzonin havaintoon siitä, että hyvät organisaatiot tekeävät parempia kauppoja, niin ajatusta voinee jatkaa sen verran, että nämä samaiset organisaatiot pystyvät myös hyödyntämään paremmin varausvuoronsa kuin ikuisesti rakennusvaiheessa kulkevat seurat.

Tämä pohdinta kuuluu laajemassa muodossaan tuonne Mistä voittavat joukkueet on tehty -ketjuun, mutta sen verran sanon, että voittavat joukkueet erottuvat muiden joukosta myös siinä, että niillä on tarkka käsitys siitä, millaisia pelaajia se tarvitsee ja pystyvät ennen kaikkea kehittämään varaamansa pelaajat NHL-tasolle.

Suosikkijoukkueeni Devilsin tähänastisen historian paras pelaajakauppa on vuodelta 1989, jolloin Lou Lamoriello kauppasi Tom Kurversin Maple Leafsiin ja vaihdossa Devils sai Leafsin ykköskierroksen varausvuoron kesän 1991 varaustilaisuuteen. Devilsin saama varausvuoro oli todellinen lottovoitto, koska varausvuoro oli lopulta kolmas vuoro, jolla Devils tunnetusti varasi Scott Niedermayerin. Mukana oli siis aimo annos tuuria, että Leafs kynsi niin syvällä kauden 1990-1991 ja Hall of fameen vievän uran tehnyt Niedermayer putosi Lou Lamoriellon ja Devilsin ulottuville. Leafs-leirissä tätä kauppaa ei varmasti muistella ilolla. Kurvers oli aikanaan tehokas pistelinko, mutta täysin tavallinen kuolevainen verrattuna Niedermayeriin.

Minkä kaupan itse haluaisin unohtaa Devils-näkökulmasta? Ainakin sen diilin, jossa Willie Mitchell kaupattiin Wildiin vaihdossa Sean O'Donnelliin. Mitchellille olisi ollut suuri tarve viimeisten vuosien aikana, ja O'Donnell oli pelkkä yhden kevään turhake, josta ei ollut suuremmin iloa.

 

[larzzon]

Mitä tulee tuohon Larzzonin havaintoon siitä, että hyvät organisaatiot tekeävät parempia kauppoja, niin ajatusta voinee jatkaa sen verran, että nämä samaiset organisaatiot pystyvät myös hyödyntämään paremmin varausvuoronsa kuin ikuisesti rakennusvaiheessa kulkevat seurat.

Niin, itse kelailin sitä, että johtuuko menestyvien organisaatioiden hyvät kaupat enemmän siitä, että pelaajat onnistuvat helpommin menestyvässä seurassa, vai siitä, että menestyvät organisaatiot osaavat paremmin tunnistaa pelaajat, joilla on eväät onnistua, ehkä lunastamatonta potentiaalia jäljellä.

Eli jos otetaan teoreettinen tilanne, että kestomenestyjä Wings vaihtaa "Datsjukin" kestoluuseri Panthersin "Datsjukiin", niin nähdäänkö tulevaisuudessa vääjäämättä Wings kaupan voittajana, vaikka pelaajat olisivat sinänsä yhtä hyvät? Tätä hypoteesia pohdin, mutten oikein osannut ilmaista sitä.

Ruokkiiko menestys menestystä myös kaupoissa?

 

[stunt cock]

Joe Thornton-kauppa lienee hyvä esimerkki siitä, että kaupantekohetkellä Boston tuomittiin selväksi häviäjäksi. Vaikkei kaupassa saaduista pelaajista taida enää yksikään Bostonissa vaikuttaa, niin kauppaamalla Joe pois Boston sai cappiin tilaa muita pelaajia varten. Nämä myöhemmin signatut pelaajat sitten pelailivat tänä vuonna kesäkuuhun asti, kun Joe ja Sharks poistuivat playoff-kuvasta tuttuun tapaansa ennen finaaleja.

Tässähän on myös hyvä esimerkki siitä, että pelaajakaupat voi myös onnistumisen suhteen arvottaa hyvin erilaisilla kriteereillä. Voidaanko pelkällä cupin voittamisella pyhittää aikaisemmat liikkeet onnistuneiksi? Stanleycuppiin liittyen on jopa liian helppoa käyttää cupin voittamista mittarina hyvistä liikkeistä asiassa, kuin asiassa.

Bostonin managementtiosaston referenssit treidin ajanjaksolta eivät ole kovinkaan hyvät. Thorntonin treidaamista enemmän esim. Zhamnovin hankkimatta jättämisellä olisi voinut säästää huomattavasti paremmin palkkamenoissa. Thorntonin reilulla 7 miljoonalla ei kuitenkaan hankita pelaajia määräänsä enempää, joten ei voida suoraan laskea yhteen Thorntonista luopumalla hankittiin nykyiset avainpelaajat. Ykkösketju Lucic - Thornton - Horton ei tuntuisi yhtään huonolta ja tuskimpa Bostonin menestysmahdollisuudet olisivat kaatuneet siihen, että Savard ja Ryder olisi korvattu Thorntonilla. Vaikka Ryder pelasi ihan hyvät pleijarit, niin vastaava suoritus Thonrtonin kohdalla olisi vielä arvosteluissa luokassa paska.

Niin, itse kelailin sitä, että johtuuko menestyvien organisaatioiden hyvät kaupat enemmän siitä, että pelaajat onnistuvat helpommin menestyvässä seurassa, vai siitä, että menestyvät organisaatiot osaavat paremmin tunnistaa pelaajat, joilla on eväät onnistua, ehkä lunastamatonta potentiaalia jäljellä.

Näin perstuntumalta uskoisin, että kyse on aika lailla 50-50 tilanteesta. Missään tapauksessa pelaajat eivät ole mitään arpalippuja, joihin on jo etukäteen lyöty lukkoon tuleva ura. Tietysti kauppaa tehtäessä ideaalitilanteessa hankittavalla pelaajalla täytetään jokin tietty paikka, mutta näin pelkällä fiilispohjalla tehdyllä päättelyllä tälläisessä kaupanteossa ei loppupeleissä onnistuta kuitenkaan kovin hyvällä prosentilla täyttämään pelaajaan kaupanteko hetkellä ladattuja odotuksia. Odotukset usein tuppaavat olemaan aivan liian yläkantiin hankittavan pelaajan kohdalla. Uskoisin sillä, että valmennus tuntee pelaajan jo entuudestaan, olevan yleisesti ottaen uskottua suurempi merkitys kaupan onnistumistodennöisyyksiä laskettaessa.

 

[Kaitsu]

JUNE 1990
29- To Montreal: Denis Savard
To Chicago: Chris Chelios and a 2nd round pick in 1991

MARCH 1990
To Vancouver: Jyki Lumme
To Montreal: Blues' 2nd round pick in 1991 (prev. acquired)

Montreal koki em. aikoina ilmeisesti omaavansa määräämättömästi hyviä puolustajia. 1994-1995 kaudella treidasivat vielä Mathieu Schneiderin. Toki Helioksesta ja Scheiderista tuli kovat vastineetkin, mutta kyllä kolme mainittua puolustajaa olisivat muodostaneet melkoisen toimivan puolustuksen rungon moneksi vuodeksi. Ja tietysti ajanjaksona voittivat vielä viimeisimmän Stanleyn, että makuasioita. Helios ja Lumme kävivät finaaleissa omien uusien joukkueidensa kanssa. Muistelisin, että Lumpeen kaupan taustalla huhuttiin olleen lennolta myöhästyminen ilmeisesti rookie-kaudella. Lumme ja joku merkittävä veteraani myöhästyivät, ja Lumpeesta tehtiin esimerkki.

 

[Jack DiBiase]

Itse asiaan, St. Louis kyykytti Montrealia aika rankasti viime vuoden maaliskuussa tapahtuneessa treidissä:

Montrealiin: Aaron Palushaj
St. Louisiin: Matt D'Agostini

Palushaj pelasi päättyneellä kaudella kolme peliä Canadiensissä, D'Agostini iski 21 maalia ja yhteensä 46 tehopistettä Bluesissa.

Kun kerran tämä topic on "NHL:n parhaat treidit", toimii tämä treidi oivallisena esimerkkinä sellaisesta, missä molemmat voittavat. Mutta jos tuosta saat jotain "kyykyttämistä", niin olet pahasti hakoteillä. Treidin aikaan D'Agostini oli tehnyt Habsissa 4 pistettä 40 ottelussa, ja hänen tehotilastonsa oli pahasti miinuksella, johtuen heikosta puolustuspelaamisesta, joten hänet pudotettiin pelaavasta kokoonpanosta. Ilman treidiä hänet olisi todennäköisesti menetetty ilmaiseksi waiver-listalta, mutta sen sijaan hänestä saatiin kolme vuotta nuorempi kelpo prospekti. Palushaj täyttää ennen tulevan kauden alkua 22 vuotta ja on vahvasti tyrkyllä rosteripaikkaan, erittäin onnistuneen AHL-kauden jälkeen. Paljon huonompia Habs-treidejä löytyy ilman etsimistäkin, kuten monet tässä topikissa jo maininut, mutta tuo D'Agon treidi ei todellakaan kuulu siihen listalle.

 

[nuck]

Lumme ja joku merkittävä veteraani myöhästyivät, ja Lumpeesta tehtiin esimerkki.

Claude Lemieux. Lemieux kaupattiin tuon kauden jälkeen vaihdossa Sylvain Turgeoniin. Hänellä oli joitakin ongelmia valmentaja Pat Burnsin kanssa (ja lisäksi loukkaantumiset taisivat vaikuttaa tuolloin hänen arvoonsa joukkueessa).

 

[Deko]

tekstiä

Kyllä tuota voi ja saa pitää erittäin hyvänä treidiltä Blues-näkökulmasta, Palushaj on "farmijätkä kunnes toisin todistetaan" erästä Habs-kannattaa lainaten.

Asiaan, Tampa Bay teki kaksi toisiinsa liittyvää varsin maukasta kauppaa, ensin vuoden 2010 siirtotakarajlla, ja sen jälkeen tänä vuonna vastaavana ajankohtana, eli:

3.3.2010

Los Angelesiin: Jeff Halpern
Tampa Bayhin: 3. kierroksen varausvuoro vuodelle 2010 (Brock Beukeboom), Ted Purcell

Halpern ei jatkanut Kingsissä tuon kauden jälkeen, Purcell teki päättyneellä kaudella 51 pistettä Lightningille ja pari viikkoa sitten kaksivuotisen jatkosopimuksen Lightningiin.


24.2.2011

St. Louisiin: Brock Beukeboom, 3. kierroksen varausvuoro vuodelle 2011 (Jordan Binnington)
Tampa Bayhin: Eric Brewer

Beukeboom ja Binnington ovat keskitason prospekteja, Brewer nousi välittömästi luottomieheksi Tampa Bayssa ja teki kauden päätteeksi nelivuotisen jatkosopimuksen.


Summa summarum, Lightning onnistui hommaamaan kahdella kolmoskierroksen varauksella (ja Halpernilla) kaksi laadukasta runkomiestä. Varsin hyvä suoritus.

 

[Kaitsu]

Jep, tämä on mielenkiintoinen keskustelun aihe ja Montrealin mielenkiintoinen lähihistoria sai vielä kiinnostumaan lisää. Edellisessä viestissä postasin Montrealin 90-luvun alun puolustajien kauppoja. Ja tässä vähän 90-luvun merkityksellisiä hyökkääjien treidaamisia. Montrealin toiminta on kiintoisaa tuona aikana, koska Stanley Cup tuli 1993, mutta sen jälkeen alkoi kilpailullinen sukellus. Ja nyt kun tuon ajan treideja listaa, niin kyllähän siitä selkeästi näkee, että laatupelaajista on luovuttu. Tähän ketjuun nämä treidit kuuluvat ehkä siksi, että ovat ne olleet ainakin toiselle osapuolella erittäin hyviä. Recchin kauppaamiset Philadelphiaan ja takaisin ovat tuoneet myös hyviä pelaajia Montrealiin, mutta ehkä nyt voidaan sanoa Philadelphian kuitenkin molemmissa kaupoissa voittaneen.

FEBRUARY 1995
9- To Philadelphia: John Leclair, Eric Desjardins and Gilbert Dionne
To Montreal: Mark Recchi and a 3rd round pick in 1995 (Martin Hohenberger)

Leclair oli tuolloin yrittänyt vakiinnnuttaa paikkaansa Montrealin kokoonpanossa muutaman kauden ajan tehden hieman yli 0,5 p/g. Ja muistelisin hänen olleen erityisen merkittävässä roolissa finaaleissa Losia vastaan, vaikkakin pelasi kolmosketjussa. Desjardins oli kai Montrealin paras puolustaja samaisissa finaaleissa ja hänestä tuli Philadelphian paras puolustaja useiksi vuosiksi.

JUNE 1995
29- To Tampa Bay: Brian Bellows
To Montreal: Marc Bureau
Bellows teki Tampassa seuraavalla kaudella 23 maalia ja pelasi kolme vuotta myöhemmin vielä hyvät play offsit Washingtonissa tehden tärkeitä maaleja ja ollen joukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja.

JANUARY 1998
15- To Tampa Bay: Darcy Tucker, Stephane Richer and David Wilkie
To Montreal: Patrick Poulin, Mick Vukota and Igor Ulanov.

Em. pelaajista suurin merkitys Montrealin menestykselle oli Richerillä, joka vaihdettiin vuosia aiemmin New Jerseyhyn ja vaihdossa tuli Kirk Muller. Kuitenkaan tuossa treidissä ei tullut laatua, jota kuitenkin vaidossa annettiin.

MARCH 1999
10- Montreal traded Mark Recchi to Philadelphia for Dainius Zubrus and Flyers' 2nd round pick in 1999 (Matt Carkner), and a 4th round pick or a 6th round pick in 2000 (6th round, Scott Selig)

Sen lisäksi, että Recchistä oli maksettu erittäin kallis hinta, niin hän oli Monrealille erittäin tärkeä pelaaja ja Sakun tutkapari. Vaihdossa tuli lupaus ja varauksia. Sitten kun vielä toteutettiin tämä kauppa:

MARCH 1999
23- Montreal Canadiens traded Vincent Damphousse to the San Jose Sharks for 5th round selection (previously acquired from the Phoenix Coyotes - Marc-Andre Thinel) in 1999, 2nd round selection (later traded to Columbus - Kiel McLeod) in 2001 and a 1st round selection (Marcel Hossa) in 2000.

Niin voidaan sanoa, että Montrealilla ei ollut mitään jäljellä sen viimeisistä menestyksen vuosista (paitsi tietysti Brisebois). Ja vielä täytyy todeta edellisen viestin Chelios kauppaan liittyen, että kesällä 1993 Savard siirtyi vapaana agenttina Tampaan.

Royn kauppaa en tähän liittänyt, koska se on jo vuosien saatossa ja tässäkin ketjussa läpi kaluttu. Joku Montrealin asioista paremmin perillä oleva voisi valottaa seuran 90-luvun managereita. Muistelisin, että niitä oli ainakin kaksi-kolme.

 

[eleven]

Kyllä nuo Montrealin kaupat tosiaan varsinkin Rejean Houlen aikana olivat aivan järkyttäviä. Kaikki vähänkään tähteä muistuttavat pelaajat kaupattiin tylysti pois Koivua lukuunottamatta. Pelkästään Houlea on kuitenkin turha syttää, koska ilmeisesti omistajaportaasta tuli viestiä että pienennetään palkkakuluja.

Viime vuosina on sitten draftattu hyvin, mutta treidattu paljon lahjakkuuksia pois. Jostain syystä Montrealissa ei osata kärsivällisesti kasvattaa pelaajia oikeisiin rooleihin, ja usein lupaukset syttyvät sitten vasta muualla. Usein on syytöksiä pelaajien biletyksestä ja kurittomuudesta. Ovatko sitten huhuja, vai nouseeko Montrealin median ja fanejen huomio, sekä yöelämä, sitten päähän niin että nuori pelaaja luulee että töitä ei enää tarvitse vaan ollaan jo valmiita. Valmentajat Carbonneau ja Martin eivät myöskään ole aina osanneet olla kärsivällisiä pelaajien kanssa vaan ensin laitetaan helposti liian isoon rooliin ja sitten kun ei heti onnistutakaan niin penkitetään.

Oman fanitushistorian ajalta eniten sapettaa Royn lähtö, Recchin treidaus, sekä myös Damphousse ja Turgeon. Samoin tuo Chelioksen menetys hieman kauempana historiassa on harmillinen.

Lähivuosina varsinkin Ribeiro on menestynyt kiusallisen hyvin Dallasissa. Ribeirossa oli selvästi potentiaalia näkyvillä jo Habs-aikana, mutta oli myös kuriton ja laiska, ja ilmeisesti häiriö pukukopissa. Samoin ovat onnistuneet mm. Vokoun, Beauchemin, S. Kostitsyn, Grabovski, D'Agostini, Latendresse... Useimpien menetyksille ja treideille on kuitenkin syynsä, mutta monesti kompensaatio olisi voinut olla parempi.

Hieman offtopiciksi meni, mutta lähes jokaisen menetyksen vastapuolella on hyvän treidin tehnyt joukkue. D'Agostinin treidi ei näyttänyt minusta kauhean huonolta, mutta totta kai se nyt näyttää kun D'Ago on St. Louisissa onnistunut ja Palushaj on pelannut farmissa. Molemmat ovat kuitenkin nuoria pelaajia, joten vielä voi tilanne tasoittua tai kääntyä jopa voitoksi Habsille. Aika näyttää.

E:

Royn kauppaa en tähän liittänyt, koska se on jo vuosien saatossa ja tässäkin ketjussa läpi kaluttu. Joku Montrealin asioista paremmin perillä oleva voisi valottaa seuran 90-luvun managereita. Muistelisin, että niitä oli ainakin kaksi-kolme.

Houlea (1995-2000) edelsi Serge Savard, jonka aikana Habs voitti kaksi cupia. Houlen jälkeen ruoriin astui André Savard. Kyllähän tuo Houlen aika oli selkeästi synkin Habsin historiassa, silloin tehtiin sekä paskoja treidejä, että paskoja draftauksia, eikä sainattu ketään merkittävää pelaajaa.

 

[Kental]

Usein on syytöksiä pelaajien biletyksestä ja kurittomuudesta. Ovatko sitten huhuja, vai nouseeko Montrealin median ja fanejen huomio, sekä yöelämä, sitten päähän niin että nuori pelaaja luulee että töitä ei enää tarvitse vaan ollaan jo valmiita.

Todennäköisin vastaus lienee se, että tuollaiset jutut nousevat esille varmaan helpommin kuin missään muualla. Sitten "löydetään" syyt tuollaisista vaikka todellisuus olisi se, että pelaajan vain pitäisi vielä vuosi-pari kehittyä ennen läpimurtoa.

 

[eleven]

Todennäköisin vastaus lienee se, että tuollaiset jutut nousevat esille varmaan helpommin kuin missään muualla. Sitten "löydetään" syyt tuollaisista vaikka todellisuus olisi se, että pelaajan vain pitäisi vielä vuosi-pari kehittyä ennen läpimurtoa.

Tuo kuulostaa hyvinkin totuudenmukaiselta. Myös organisaation vaihtaminen saattaa auttaa pelaajan kehitystä, kun uudessa tiimissä keskitytään kehittämään hieman eri asioita kuin edellisessä, ja pitää pelata eri pelaajien kanssa. Uuteen joukkueeseen siirtyminen saattaa olla myös sellainen tilanne pelaajan kannalta, että se "herättelee". Tosin kysymys on ammattilaispelaajasta, joten tämä aspekti saattaa olla aika vähämerkityksellinen tai merkityksetön.

Jos hyviä prospekteja menetetään muihin joukkueisiin menestymään, niin olisi hyvä jos niitä tulisi myös Habsin suuntaan. Rivet + 5th <-> Pacioretty, Gorges vaikuttaa kovasti kehkeytyvän tällaiseksi kaupaksi.

 

[Pelisilmätön]

Laitetaan pari kauppaa, joita ei ole ketjussa vielä mainittu:

To Buffalo Dominik Hasek
To Chicago Stephane Beauregard and future considerations

---

To Florida Pavel Bure, Bret Hedican, Brad Ference and conditional draft pick
To Vancouver Dave Gagner, Ed Jovanovski, Kevin Weekes, Mike Brown and conditional draft pick

Sen suurempia selittelyjä voittaja löytyy ensimmäisessä kaupasta helposti. Bure taas pelasi aikoinaan huikeasti Floridassa, mutta vammat taisivat hieman uraa jo tuolloin häiritä.

 

[Casa Academica]

Vanhana puolustajana ja puolipäiväisenä Bluesin kannattajana tulee hakematta mieleen:
1989-Dec-13 Jeff Brown traded from Quebec Nordiques to St. Louis Blues for Tony Hrkac and Greg Millen.
Rusakkohan rykäisi Bluesissa muutamalla seuraavalla kaudella 329 pelissä 294pts kun taas Hrkac viihtyi lähinnä farmissa ja Millen vaihtoaition luukkua avaamassa.

Edit:
Saman aikakauden pakkidiileistä myös seuraava kallistui toiseen suuntaan melko selkeästi:
1996-Jun-22 Kevin Hatcher traded from Dallas Stars to Pittsburgh Penguins for Sergei Zubov

Zubov pelasi kaupan jälkeen 11+ kautta Dallasissa voittaen mm. Stanleyn mukin ja Hatcher rypi kolmisen kautta Pingviineissä saavuttaen mainetta lähinnä isona ja kilttinä jenkkien omana J.Niinimaana.

 

[Casa Academica]

1997:

Larry Murphy Detroitiin, kuuluisat "tulevaisuuden harkinnat" Torontoon.

Kenties vieläkin paskempi Murphy-treidi tapahtui jo huomattavasti aikaisemmin, ainakin pelaajan iän ja kehityskäyrän huomioon ottaen:
1983-Oct-18 Larry Murphy traded from Los Angeles Kings to Washington Capitals for Brian Engblom and Ken Houston

Murphy oli silloin 22-vuotias ja takoi hillittömiä tehoja Capitalseissa kaupan jälkeen (ja sitä ennen Kingseissä). Sen sijaan BE ja KH olivat lähinnä statisteja kunkuissa.

 

[Kaitsu]

Ja vielä parin treidin mehustelua. Varausvuorojen kauppaaminen kertoo ehkä enemmän varaus-osaamisesta kuin älykkyydestä vaihtaa varsinaisesti pelaajia, mutta tämä täytyy mainita ko. varausvuoroilla otettujen kahden legendan vuoksi.

June 16th 1990 at the NHL draft:

The Devils traded the No. 11 pick and No. 32 pick in the draft to the Calgary Flames for the 20th, 24th and 29th picks. The Flames took goaltender Trevor Kidd at No. 11 and Finnish left winger Vesa Viitakoski, while New Jersey took Martin Brodeur at No. 20, defenseman David Harlock at No. 24 and right winger Chris Gotziaman at No. 29.

Ja sitten vielä Vancouverille erittäin merkityksellinen treidi.
MARCH 1991
To Vancouver: Geoff Courtnall, Cliff Ronning, Sergio Momesso, Robert Dirk and futures
To St. Louis: Dan Quinn and Garth Butcher

Ronning vakiinnutti itsensä NHL-pelaajana Canuckseissa ja pelasi siellä yhteensä kuutena kautena. Courtnall ja Momesso pelasivat yhteensä viitenä kautena nuckseissa. He kaikki pelasivat tärkeissä rooleissa Vancouverin yltäessä finaaleihin ja seitsemään otteluun 1994. Garth Butcher oli varmaotteinen puolustava puolustaja.

Kevään 1994 Vancouverin playoffs menestyksen kannalta erittäin tärkeä lienee ollut myös tämä treidi.

MARCH 1994
21- To St. Louis: Craig Janney
To Vancouver: Brett Hedican, Jeff Brown and Nathan Lafayette

 

[HIFK]

Mielestäni kun puhutaan treideistä, joissa siirtyy jo ns. "valmis" pelaaja johonkin toiseen joukkueseen, niin tuota arvoidaan lopulta aika mustavalkoisesti. Eli kuten vaikka Corey Perry siirtyisi johonkin toiseen joukkueeseen ja tekisi siellä huonot pisteet, niin saatettaisiin arvoida treidi niin, että hyvä kun lähti Anaheimista, kun epäonnistui kyseisellä kaudella.

Kuitenkin Perry olisi voinut Anaheimissa jatkaa samaa pistettehtailuaan, kuin edellisellä kaudellakin. Olosuhteet, pelaajat, valmentajat, jne. vaihtuvat.

Sama noiden varausvuorojen kanssa. Helposti jälkiviisaana katsotaan, kun numerolla 34 varataan alasarjojen jyrä ja numerolla 35 tuleva tähtipelaaja. Koskaan ei voida noista varauksista tietää, mihin asti kykenevät tai pääsevät, mikä on kyseisten organisaatioiden "kehittämistaso", jne. Voipi ollakkin, että numerolla 34 joku joukkue varaisikin saman pelaajan, mutta pystyisi kehittämään kyseisestä pelaajasta tähtipelaajan tai ainakin lähelle sitä.

Toinen joukkue taas saattaisi hukata tuon numerolla 35 varattavan pelaajan potentiaalin, jolloin pelaaja jäisi vaikka ikuiseksi AHL-peluriksi.

Mielenkiintoinen on tuo tämän kesän Varlamovin siirto Coloradoon. Voittaako jopa molemmat vai onko selkeä steal?