NHL:n parhaat treidit

[Ni$pekt15]

Jotain tollaista siinä oli, management oli päättänyt ettei gritti tule riittämään poffeissa ja päättivät sen hetkisen sarjakärjen räjäyttää kappaleiksi. Ilmeisesti tänä päivänä olisi foorumit ihan tulessa ja sekaisin moisesta liikkeestä.

 

[#_6]

Muistin varassa mennään pitkälti mutta Keenan sai luottopelaajansa Chicagosta ja Messier wanhat sotaratsukaverinsa Edmontonista. Eli Tony Amonte Chicagoon vaihdossa Brian Noonan ja Stephane Matteau. Huippunopea maalitykki Mike Gartner vaihdettiin Torontosta Glenn Andersoniin. James Patrick ja Darren Turcotte ulostettiin Hartfordiin, Nick Kypreos tilalle? Saa korjata.

Lisäksi hankittiin viimeinen mohikaani kypärätön Craig MacTavish Edmontonista. Steve Larmer ja Kevin Lowe taisi tulla jo kauden alussa?
Varsinkin Noonan ja Matteau olivat tärkeässä roolissa Stanley Cupin voitossa, taisipa Matteau tehdä ratkaisevan voittomaalinkin?

Hemmetin hyvin muisteltu, mutta joitakin tarkennuksia:

Lowe pelasi Rangersissa jo 92-93: December 11, 1992: Traded to NY Rangers by Edmonton for Roman Oksiuta and NY Rangers' 3rd round choice (Alexander Kerch) in 1993 Entry Draft, December 11, 1992.

Larmer tuli kauden alussa Kypreosin kanssa: November 2, 1993: Traded to NY Rangers by Hartford with Nick Kypreos, Barry Richter and Hartford's 6th round choice (Yuri Litvinov) in 1994 Entry Draft for Darren Turcotte and James Patrick, November 2, 1993.

Noonan ja Matteau tulivat kevään pudotuspeliosaajiksi: March 21, 1994: Traded to NY Rangers by Chicago with Stephane Matteau for Tony Amonte and the rights to Matt Oates, March 21, 1994.

Anderson tuli samana päivänä: March 21, 1994: Traded to NY Rangers by Toronto with Toronto's 4th round choice (Alexander Korobolin) in 1994 Entry Draft and the rights to Scott Malone for Mike Gartner, March 21, 1994.

Kuten MacTavish: March 21, 1994: Traded to NY Rangers by Edmonton for Todd Marchant, March 21, 1994.

Matteau puolestaan niittasi nimensä Rangers-historiaan konferenssifinaalin seiskapelin ratkaisseella maalillaan. (YouTube-otsikko on virheellinen, kyseessä on 7. peli.)

 

[FutureHockey]

Olen jo kauan aikaa mietiskellyt mielessäni, että mitä San Jose oikein aikoinaan maksoikaan Brent Burnsista Minnesotalle ja nyt kun vihdoin muistin tuon tarkistaa niin kyllähän tuo aikamoinen ryöstö on, vaikka millä mittarilla tuota katsoisikin:

Minnesota Wild antaa: (D) Brent Burns, 2nd Round Pick (2012)

San Jose Sharks antaa: (F) Devin Setoguchi, (F) Charlie Coyle, 1st Round Pick (2011 - Zack Phillips)

Setoguchi veti pari keskinkertaista kautta Minnesotassa kunnes hänet treidattiin Winnipegiin (takaisin Cody McCormick sekä 20 ottelua Wildissa pelannut Matt Moulson), Coyle nyt on ollut ihan passeli tekijä tuonne toki, mutta Phillips oli totaalinen bust.

Burns taas vetänyt San Josessa päälle viisi kautta, pelannut siis yhteensä (runkosarja + playoffit) 395 ottelua tehopistein 101+180=281 ja edennyt pelaamaan aina Stanley Cupin finaaleissa asti.

En nyt täydelliseksi ryöstöksi välttämättä kutsuisi, mutta mielestäni varsin onnistunut kauppa Sharksin kannalta kaikkinensa.

 

[Stark]

Olen jo kauan aikaa mietiskellyt mielessäni, että mitä San Jose oikein aikoinaan maksoikaan Brent Burnsista Minnesotalle ja nyt kun vihdoin muistin tuon tarkistaa niin kyllähän tuo aikamoinen ryöstö on, vaikka millä mittarilla tuota katsoisikin.

Kyllähän tuo jälkikäteen kirpaisee, vaikka Coyle ei vielä olekaan täyttä potentiaaliaan ulosmitannut. Zack Phillips tekee tuosta kaupasta Wildin kannalta epäonnistuneen. Jos tuo ensimmäisen kierroksen varaus olisi käytetty vaikkapa pari vuoroa myöhemmin napattuun Richard Rakelliin olisi siinä jo pieni hopeareunus - olettaen että Rakell olisi WIldissa kehittynyt samoja ratoja, kuin Ducksin organisaatiossa.

Sharks muuten kauppasi tuon Wildilta saamansa varausvuoron Dominic Mooreen (joka pelasi vain 23 ottelua San Josessa ilman maalin maalia) ja vuoden 2012 seitsemännen kierroksen varaukseen, joka taasen siirtyi neljännen kierroksen varausvuoron (2013) kyljessä Chicagoon. Takaisin Sharksiin tuli neljännen kierroksen varaus vuodelle 2012, jolla Sharks varasi Christopher Lalancetten. Lalancette pelaa nykyään ECHL:ssä keskinkertaisin tehoin. Lopulta Nashvilleen päätynyt Wildin toisen kierroksen varaus käytettiin Pontus Åbergiin, joka on Milwaukeessa esittänyt ihan lupaavia otteita myös tämän kauden alkajaisiksi.

Melko turhaa triviaa, mutta antaa hyvän kuvan siitä kuinka paljon duunia GM:t tekevät varausvuorojensa kanssa ja hyvin harvoin saavat siitä minkäänlaista palkintoa.

 

[Mängimies]

Kyllähän tuo jälkikäteen kirpaisee, vaikka Coyle ei vielä olekaan täyttä potentiaaliaan ulosmitannut. Zack Phillips tekee tuosta kaupasta Wildin kannalta epäonnistuneen. Jos tuo ensimmäisen kierroksen varaus olisi käytetty vaikkapa pari vuoroa myöhemmin napattuun Richard Rakelliin olisi siinä jo pieni hopeareunus - olettaen että Rakell olisi WIldissa kehittynyt samoja ratoja, kuin Ducksin organisaatiossa.

Nyt kun mainitsit, niin onhan tuo Wildin draftaaminen ollut ihan vitsi kun jälkikäteen tämän vuosituhannen varauksia katsoo. Lisätiedot ao. linkistä. Pääsinpähän sanomaan kun tuli Wildista puhe. Olisivat joo voineet varata Rakellin tai vaikkapa Victor Raskin tai Brandon Saadin. Vaan eivät varanneet, koska halusivat Phillipsin, joka muuten nykyisin pelaa Ruotsissa.

Elite Prospects

 

[Jwec]

Olen jo kauan aikaa mietiskellyt mielessäni, että mitä San Jose oikein aikoinaan maksoikaan Brent Burnsista Minnesotalle ja nyt kun vihdoin muistin tuon tarkistaa niin kyllähän tuo aikamoinen ryöstö on, vaikka millä mittarilla tuota katsoisikin:

Minnesota Wild antaa: (D) Brent Burns, 2nd Round Pick (2012)

San Jose Sharks antaa: (F) Devin Setoguchi, (F) Charlie Coyle, 1st Round Pick (2011 - Zack Phillips)

Setoguchi veti pari keskinkertaista kautta Minnesotassa kunnes hänet treidattiin Winnipegiin (takaisin Cody McCormick sekä 20 ottelua Wildissa pelannut Matt Moulson), Coyle nyt on ollut ihan passeli tekijä tuonne toki, mutta Phillips oli totaalinen bust.

Burns taas vetänyt San Josessa päälle viisi kautta, pelannut siis yhteensä (runkosarja + playoffit) 395 ottelua tehopistein 101+180=281 ja edennyt pelaamaan aina Stanley Cupin finaaleissa asti.

En nyt täydelliseksi ryöstöksi välttämättä kutsuisi, mutta mielestäni varsin onnistunut kauppa Sharksin kannalta kaikkinensa.

Kyllähän tuo tosiaan erinomainen kauppa San Joselta oli. Tosin olisi ollut vaikea ennakoida, että Setoguchin taso tippuu, kuten se tippui ja Burnskaan ei vielä tuolloin ollut Norris-voitosta taisteleva supertähtipakki, vaikka tieysti sellainen nykyään on.

Tässä kun miettii vielä niin yleensähän ajatellaan, että ykkössentteri, ykköspakki ja ykkösmaalivahti pitää varata itse. San Jose ei ole varannut ketään näistä itse vaan onnistunut ovelilla kaupoilla saamaan Stanley Cup-contender tasoiset pelaajat näille pelipaikoille ja vieläpä erinomaisten treidien avulla. Aika ovela ja hyvin kaupoissa onnistunut se Doug Wilson on siis ollut näiden hankintojen suhteen.