Laita please vähän matkakertomusta ja vinkkejä Dallasista, kiinnostaa itseänikin vierailla tuolla. Varmaan seuraavan NHL-keikan target tulee olemaan Texas.
Moro! Muistin vasta nyt että tämmöstä joskus pyysit, ja eihän mulla tässä nyt mukamas mitään järkevämpääkään tekemistä just ole, niin rustaillaanpa jotain.
Olin tosiaan tämmösellä vähän erikoisemmalla reissulla mukana, parinkymmenen hengen porukalla tehdyllä ryhmämatkalla. Vinkkejä on sillee vähän huono antaa, koska itse ei tarvinnut järjestellä juuri mitään, riitti kun roikkui vaan porukan mukana ja kuunteli ohjeita että missä tavataan ja sitten oli lennot ja kyydit sun muut liput ja paidat järkätty. Ja koska matkalla oli ajoittain mukana semmosetkin herrat kuin Jere Lehtinen ja Jukka Jalonen, ja Jere vieläpä jeesi välillä järjestelyiden kanssa, niin hommat toimi melkoisen sujuvasti.
Tarkoitus oli käydä katsomassa kolme NHL-matsia, Dallas-Nashville, Dallas-NY Rangers ja Dallas-Florida. Matkalle kun lähdettiin, niin koronahässäkkä oli toki jo tulilla, mutta jylläsi toden teolla vasta Kiinassa, Iranissa ja Italiassa ja joissain muissa paikoissa. Tosin jo matkalle lähtiessä oli tietoa että oliko se nyt Kazakstan joka oli jo päättänyt että heidän urheilijansa eivät lähde kotimaasta tänä vuonna mihinkään, ja ne naisten MM-kisatkin taidettiin jo ehtiä perua, mutta ei nyt osattu kukaan matkalle lähtiessä vielä arvata, että matkan aikana tauti räjähtäisi pandemiaksi, USA vetäisi rajat kiinni ja että kaikki urheilusarjat vedetään totaalistoppiin. Jere ja Jukka vaikuttivat myös ihan tosimielellä lähtevänsä pelaajia tuleviin MM-kisoihin arvioimaan, Jere ehkä enemmän toi ilmi sitä että saapa nähdä kuinka tässä nyt tän koronahässäkän kanssa vielä käy.
Matkan edetessä sitten tilanne muuttui joka päivä, mutta lopulta päästiin sentään katsomaan nuo kaksi ensimmäistä matsia ennen kuin NHL veti ovet säppiin. Dallas-Floridan peruuntuminen toki harmitti, siellä olisi pelannut peräti 7 suomalaista ja oltaisiin päästy Dallasin aitioon peliä katsomaan, se nyt harmillisesti jäi välistä. Mutta sinänsä hyvä että kuitenkin kaksi matsia nähtiin, Dallashan nuo molemmat pelit hävisi mutta ei se minua kiinnostanut oikeastaan ollenkaan, olin tyytyväinen kun pääsi näkemään Juuse Saroksen nollapelin sekä Kaapo Kakon pari maalia, ja Dallasin kaikki suomalaiset pelasivat molemmissa matseissa oikein hyvin.
Käytiin myös Dallasin jossain treenikeskuksessa katsomassa Dallasin treenejä, ja treenien jälkeen Jere oli muiluttanut pojat hallin parkkipaikalle, missä nopeasti jamppojen kanssa juteltiin, saatiin nimmarit paitoihin ja lippiksiin ja sen sellaista. Meidän piti alunperin päästä pukukoppiin pelaajia tapaamaan, mutta siinä vaiheessa kaikilta oli jo pääsy pukukoppeihin kielletty. Jere onneksi sai jollain konstilla sieltä jampat parkkipaikalle houkuteltua, sillekin oli tosin ohjeistettu että ei saa sitten mitään kaulailuja tai kielisuudelmia pojille antaa, ja kyllä me kaikki ohjeita tietysti noudatettiin, vaikka kovasti tekikin mieli antautua Lindellin kanssa intohimoisiin suuteloihin. Oli hauska päästä jampat tapaamaan, kovin nuoria poikiahan ne kaikki vielä on, herranjestas sentään, siellä isossa maailmassa ovat. Matkan hintaan kuului myös Dallasin pelipaita, ja sai itse päättää kenen nimen paidan selkämykseen ottaa. Valtaosa oli ottanut Heiskasen, minä myös, mutta Hintz oli myös melko monella, ja oli pari Lindelliäkin. Lindell itse katteli niitä meidän paitoja siinä pihalla kun tultiin, ja heitti että katos on jotkut sentään minunkin nimen ottaneet, olin varma että pelkkiä Miroja ja Roopeja sieltä tulisi.
Treenikeskukseen oli vapaa pääsy kyllä myös sellaisilta ihmisiltä jotka eivät liikkuneet Dallasissa Stanley Cupin voittaneen kolminkertaisen Selke-voittajan kanssa, ajomatka keskustasta oli joku luokkaa puolisen tuntia. Lähistöllä oli myös ainakin Dallas Cowboysin treenimestat ja taisi olla koris- ja baseball-jengienkin, että sinänsä jos siellä on kausi ja treenit käynnissä ja aikataulut osuu niin yhdellä visiitillä pääsisi katselemaan muidenkin lajien treenejä. Olihan se jotenkin absurdia siellä katella kun miljonäärit pyöri kentällä ja välillä vähän Jalosen kanssa jutella että mitens joukkueen rakennus edistyy ja sen sellasta, kerran siinä kaukalon laidalla yritin ottaa Heiskasesta jotain kuvaa, mutta vitun Corey Perry tuli niskoineen siihen kameran eteen, saatana, pilasi hyvän kuvan.
Jere sai meidät myös muilutettua Dallas-NY Rangers pelipäivän aamujäille Dallasin jäähalliin, oli ihan metkaa istuskella siellä tyhjässä areenassa ja katella taas miljonäärien pyörimistä. Meidän lisäksi paikalla ei ollut kun muutama median edustaja ja sitten hallin henkilökuntaa jotka järkkäili kaikkea valmiiksi illan peliin. Dallasin suomalaiset eivät tuolloin aamujäille tulleet, Jere oli käynyt niitä pukukopissa haastattelemassa ja siellä oli kuulemma pojille kuittailtu että menkää nyt saatana sinne sirklailee, sieltä on tullu puolet teidän kotimaasta teitä kattoo ja täällä vaan nyhjötätte. Mutta ei ne tulleet, eikä Dallasilta muutenkaan hirveesti jengiä omalla vuorollaan jäällä ollut. Rangersiltä oli sitten melkein koko jengi, Kaapo Kakkokin siellä tomerana pisti menemään, näytti vähän siltä ettei Kaapo ihan aina tiennyt mitä pitäis tehdä, vähän se näytti toisinaan semmoselta eksyneen oloiselta. Saatana minä en samanikäisenä uskaltanut edes puhelimella jollekin vieraalle soittaa ilman että olin puoli tuntia päässäni harjoitellut, englannin kielellä puhumisesta nyt puhumattakaan, on se melko raju koulu mihin nuo alle kakskymppiset työnnetään. Onneksi ne saa siitä ihan kivan kompensaation.
NBA-matsiinkin ehdittiin ennen kuin sekin sarja pysäytettiin, koripallosta en tajua mitään, mutta viihdyttävä tapahtumahan peli oli, ja vaikka siinä joidenkin muiden yhtä kassalla olevien kanssamatkustajien kanssa oltiin naureskeltu koriksesta että eihän siinä oo mitään järkeä, vuorotellen käydään laittamassa se pallo sinne koriin, mitään väliä ei ole missaako vai ei koska niitä koreja tulee joku 4000 kappaletta pelissä kuitenkin. Mutta kyllä siinä sitten jotenkin tuli innostuttua siitäkin touhusta, ja huokailtua kun ei Mavericks taaskaan saanu sitä koria ja nyt nuo toiset sen teki ja katoppa perkele mikä Frankensteinin hirviö tuo yks äijä tuolla on, joku Marjanovic tai mikälie Marjamäki siellä onkaan, ja tuo Djocic on kanssa ihan etevä pallon kanssa. Ja jotenkin oli koomista kun sielläkin oli näitä rajoituksia että ei pääse lehdistö pukukoppiin ja välimatka täytyy pitää, niin aikalisillä sun muilla pelikatkoilla sinne kentälle ryntäsi aina joku 700 ihmistä temppuilemaan ja ampumaan paitoja ja palloja katsomoon ja oli poliisit ja palomiehet ja talonmiehet turvaamassa kaikki toisiaan siellä kentällä, varmana kaikki sai koronan toisiltaan siinä touhussa.
Muuten Dallasissa sitten tuli haahuiltua, hotelli meillä oli aivan siinä jäähallin vieressä, toisella puolella tietä, sieltä kelpasi aina peleihin maleksia. Kennedyn ampumispaikkaa vein osan porukasta kattelemaan, siinä on se semmonen museokin vieressä mutta sinne ei menty. Suurin osa kävi kanssa sen ikivanhan Dallas -TV sarjan kuvausmestalla, mä olin siellä jo aiemmin käynyt enkä silloin tajunnut että ketä nää vitun Pamelat ja JR:t ees on niin en toiste mennyt. Parissakin eri ostoshelvetissä käytiin, en nyt kuollaksenikaan muista niiden nimiä, saihan niistä rojua ja rompetta mukaansa vaikka minäkään en tyypillisesti kyllä missään kaupoissa jaksa käydä, mutta kun halvalla sai niin piti kaikenlaista rytjykettä sitten hamstrata. Osa kävi kanssa siinä Dallasin Näsinneulassa, se oli silloin kiinni kun Dallasissa enemmänkin työni puolesta kävin, tai siis siellä oli auki vain semmonen joku Michelin-ravintola, mutta nyt oli auki näkötalatasanteetkin. Me käytiin Dallas Cowboysin stadikalla kierroksella, se oli aika messevän kokoinen kolhoosi se niiden stadikka. Safka oli kaikkialla oikeastaan vitun hyvää, Moxies taisi olla semmosen paikan nimi missä sitten lopulta aina käytiin, sieltä sai aivan saatanan hyviä ribsejä. Niin ja semmosessa Stockyardsilla tai jossain yksi päivä kanssa haahuiltiin, siellä oli vähän semmosta villin lännen meininkiä, jengi osteli stetsoneja ja muutama isosarvinen lehmä käveli välillä teillä ja sen sellasta kärryajelua ja kaikkea tilpehööriä siellä oli.
Semmosia juttuja tuli mieleen. Hieno, hieno reissu, ja ikimuistoinen myös tän kaiken koronahässäkän takia. Oli hurjaa yksi aamu lukea Ilta-Sanomista klikkiotsikko "USA sulkee rajansa" ja alla Donald Trumpin kuva, että tännekö me nyt perkele jäätiin, mutta ei se sentään välittömästi alkanut. Kotimatkallakin vielä oli jo tietoa että Tsekki ja Tanska ovat vetäneet rajansa säppiin, ja Trumppi piti jotain katastrofipuhetta samaan aikaan kun oltiin lentokentällä, jännittihän se että kai tässä vielä pois päästään, ja ettei vaan Saksa - jonka kautta paluuvälilento oli - ei vedä sillä välin rajojaan säppiin kun ollaan ilmassa, meidäthän heitetään vittu mereen sieltä koneesta kun ei kelvata minnekään enää. Kotimatka meni kuitenkin täysin ilman kommervenkkejä, koneet ja kentät oli tyhjillään ja kaikki liikkui ajallaan, ei ollu mitään karanteeneja tai ees nähty että oisi lämpöjä mittailtu tai mitään.
