NHL ja vastustajan kunnioittaminen

[PTS]

Viestin lähetti dana77
Piti jo aioinani PTS:llä sanoa vielä yksi asia siitä"vastustajan kunnioittamisesta", jota hän ajaa linjaksi jääkiekkoon. Minun mielestäni taklaamatta jättäminen tilanteessa jossa kuuluu taklata (vaikka tilanteessa vastustaja ei olekaan valmis) on täysin verrattavissa tahallaan huonosti pelaamiseen. Ja jos joukkue tai pelaaja pelaa tahallaan huonosti, koska vastustaja ei ole tarpeeksi hyvä (osaa pitää päätään pystyssä), niin se ei todellakaan ole minun mielestäni vastustajan kunnioitusta vaan päinvastoin.

Siinä tapauksessa meidän välisemme mielipide-ero ei johdu mistään taklaamiseen suhtautumisesta, vaan ihan puhtaasti maailmankatsomuksen eroista. Minä en edes keskellä yöllä kysyttäessä vastaisi kysmykseen, mitä on vastustajan kunnioittaminen edes puoliksi tuolla tavalla. Sinun mielipiteistäsi on tullut ihan selvästi ilmi, että et omaa ollenkaan inhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan.

Toinen mahdollisuus on tietysti tuo Justuksen esittämä ajattelutapa. Jääkiekkokaukalossa pätevät samat moraaliset säännöt, kuin sodassakin. Onneksi näin ei ole, sillä jos niin olisi, en epäilisi hetkeäkään lopettaessani jääkiekon seuraamisen, sillä silloin se ei olisi enää jääkiekkoa. Se olisi hulluutta.

Justus: Harva (ei voi sanoa, ettei kukaan, koska niin rumia ja törkeitä esimerkkejä tahallisesta vahingoittamisesta on olemassa) kiekkoilija yrittää tarkoituksellisesti saada vastustajaa loukkaantumaan, mutta jos niin sattuu puhtaassa taklauksessa käymään, so be it. Esimerkiksi Scott Stevensin kevään 2000 pommi Lindrosiin. Stevensin vaihtoehdot: 1) Pysäyttää vastapalloniitillä pakkien välistä tuleva Lindros silläkin uhalla, että useista aivotärähdyksistä kärsineen Ericin ura loppuisi siihen tai 2) yrittää pysäyttää esim. kahvaamalla Lindros silläkin riskillä, että mies purjehtisi maalintekoon samassa tilanteessa ja aiheuttaisi vaaratilanteita jatkossakin omalle joukkueelle, kenties jopa koko ottelusarjan kääntymisen. Ei tuossa ole edes kyse valinnasta. Kuka tahansa, jopa Eric Lindros itse, NHL-kiekkoilija valitsisi pomminjysäyttämisen. Sitä paitsi valinnat noissa tilanteissa perustuvat automaatioon. Ei ole aikaa miettiä, päättää mitähän ihmettä tekisin.

Esittämäsi tilanne on ongelmallinen. Minä hyväksyn kyllä taklaamisen tuossa tilanteessa, jos a) se täyttää sääntökirjan vaatimukset b) jos Lindros ei ole asennossa, jossa taklaaminen olisi järjen vastaista. Jos taklaaja huomaa tilanteessa selvästi, että Lindros loukkaantuu, jos taklaan kovaa, hänen pitäisi taklata vain sen verran, että pysäyttää Lindrosin etenemisen tai hoitaa tilanne ilman koko taklausta. Aikaa ei ole tosiaan paljon miettiä ja olen jo tässä keskustelussa moneen kertaan kirjoittanut, että vahinkoja sattuu ja se kuuluu peliin, joka on näin vauhdikas. Jos taklaaja ei ehdi huomaamaan taklattavan surkeaa asentoa silloin kyseessä on vahinko, joita valitettavasti sattuu. On hemmetin paljon eriasia taklata pelaajaa harkitusti tämän ollessa huonossa asennossa. Ja sanotaanko näin, että yksi maali on pieni asia toisen ihmisen terveyden kanssa. Jos niiden välillä pitäisi valita, valinnan pitäisi olla helppo. Jääkiekko on peli.

Kun nyt sitten puhutaan siitä huonosta asennosta, niin minä rinnastaisin kyllä selkään ja päähän kohdistuneet taklaukset keskenään. Kummassakin tapauksessa taklattava on valmistautumaton taklaukseen. Huvittavaa on kyllä sekin seikka, että jotkut toitottavat pään ylhäällä pitämistä ikäänkuin seikkana, mikä pitäisi hallita jokaisessa tilanteessa, kun taas selkätaklaus, joka mainitaan NHL:nkin säännöissä ei ole taklattavan vika. Olen toki kuullut myös paljon väitteitä selän kääntämisestä tms. Kuitenkin fakta on, että kummankinlaisia, sekä niitä, joissa pelaaja on pää alhaalla ja niitä, joissa pelaaja on selin, tulee lukemattomia yhtä peliä kohden. Silloin taklaajalla on vastuu olla taklaamatta. Jos tilanne on semmoinen, jossa vaikka taklattava yhtäkkiä kääntää selkänsä, eikä taklaaja tätä ehdi huomata, kyseessä on puhdas vahinko. Nämä ovat aina vaikeita tuomareidenkin tuomita, mutta sanoisin kuitenkin, että kun niitä nyt on tuomarin varmasti pelitilanteessa vaikea erottaa toisistaan, taklaajalle on aina tuomittava rangaistus. Lisäpelikiellot tulevat sitten, jos videolta moneen kertaan katsottaessa todetaan tilanteen olleen törkeä selkäänajo tai päähän kohdistunut taklaus.

Justus: Jääkiekko on heidän valitsemansa laji. Riskeineen kaikkineen. He hyväksyvät sen riskin, että mikäli eivät pidä varaansa, saattaa tulla noutaja, joka uhkaa heidän terveyttään ja tulevaisuuttaan. Kiekollisen pelaajan pitäisi olla aina valmistautunut siihen, että mistä tahansa suunnasta saattaa tulla taklaus. Toki he saavat kohtuullisen korvauksen riskinotostaan.

Jääkiekko on riskeineen pelaajien valitsema laji, kyllä. Se on laji, jota he ovat harrastaneet monia vuosia pienestä juniorista alkaen. He ovat pitäneet lajin vauhdikkuudesta, maalin tekemisestä, hienojen syöttöjen antamisesta, kaksinkamppailuista luístelusta yms. Mutta hei, missä ovat taklaukset, niitähän ei vielä saa suorittaa junnutasolla. Typerää nythän jääkiekon harrastajamäärät kärsivät hirveästi tästä seikasta! Vai olisiko kyseessä se, että jääkiekkoa aletaan harrastamaan ihan muista syistä. Taklaukset tulevat sitten ihan luonnollisena ja tietysti tärkeänäkin osana kaksinkamppailuihin, kun pelaajat ovat tarpeeksi vanhoja.

Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jääkiekkokaukalo on paikka, jossa pelataan. Ei taistella sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelaamiseen kuuluvat kaksinkamppailut, joiden osana myös taklaukset. Kaukaloon mennessä ei unohdeta myöskään toisen ihmisen kunnioitusta, vaan muistetaan, että se on vain peliä.

 

[dana77]

Ei todellakaan pidä paikkaansa etten omaisi inhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan. En todellakaan nauti siitä, että toista ihmistä sattuu, en kiekkokaukalossa enkä muualla. Silti jääkiekko ei ole paikka tai tapahtuma jossa tarkoituksena on osoittaa inhimillisiä tunteita. Kaikille katsojille jääkiekko ei todella sovi, sillä se on moraalisesti ristiriitainen ja ongelmallinen peli. Pelin henkeen on alusta lähtien kuulunut arvoja, jotka eivät siviilielämään sovellu. Onneksi niille jotka eivät niitä kykene ymmärtämään on jääpallo.

Sodassa ei ole sääntöjä, jääkiekossa ne on.

 

[ipaz]

Pakko osallistua taas piiitkästä aikaa keskusteluun.

Tässä keskustelussa vastustajan kunnioittamisesta on puhuttu lähinnä fyysissä mielessä, eli miten olla satuttamasta/aiheuttamasta loukkaantumista pelissä. Vastaus: NHL-jääkiekossa ei mitenkään mahdollista. Peli Amerikassa on tunnetusta kovaa, eikä siellä pyydellä anteeksi. Jokainen, siis aivan jokainen NHL-kiekkoilija tietää tämän asian ja on siis valmis ottamaan sen riskin sinne lähtiessään että saattaa sattua, jopa pahasti.

Jos pää alhaalla, kiekon kanssa luisteleva palaaja tulee jyrätyksi, niin vika ei ole silloin taklaajan vaan taklattavan. Mm. Eric Lindros sanoi Jason Doigin kovan taklauksen (josta pahimpana seurauksena jopa uran lopettava kahdeksas aivotärähdys) olleen puhdas ja syyn olleen hänen itsensä.

Kanadassa junnut opetetaan myös ottamaan taklausia vastaan, ei pelkästään antaamaan niitä. Suomessa tätä ei vieläkään ole tajuttu junnuvalmennuksessa.

Kovat taklaukset kuuluvat jääkiekkoon. Henkilökohtaisesti kaukalossa yhden aivotärähdyksen saaneena tiedän että jälkioireet eivät ole mukavia, mutta kun syy josta kyseinen kolhu tuli oli täysin omaa syytä, ei auta, eikä tee edes mieli valittaa. Kuitenkin pelit jatkuivat vielä monta vuotta sen jälkeen samalla tyylillä.

Tahallisena vastustajan vahingoittamisena ja vastustajan kunnioituksen puuttumiseva pidän enemmänkin holtitonta mailalla huitomista ja päähän kohdistettavia taklauksia kuin kovaa, puhdasta, kädet alhaalla suoritettua avojään pommia.

 

[PTS]

dana77: Ei todellakaan pidä paikkaansa etten omaisi inhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan. En todellakaan nauti siitä, että toista ihmistä sattuu, en kiekkokaukalossa enkä muualla. Silti jääkiekko ei ole paikka tai tapahtuma jossa tarkoituksena on osoittaa inhimillisiä tunteita. Kaikille katsojille jääkiekko ei todella sovi, sillä se on moraalisesti ristiriitainen ja ongelmallinen peli. Pelin henkeen on alusta lähtien kuulunut arvoja, jotka eivät siviilielämään sovellu. Onneksi niille jotka eivät niitä kykene ymmärtämään on jääpallo.

Eli siis Justuksen esittämä teoria pätee sinuunkin. Höpöhöpö, se, että jotkut unohtavat inhimilliset arvot, ei tarkoita sitä etteikö niitä olisi tarkoitus siellä käyttää. Jääkiekkoon ei ole missään vaiheessa kuulunut vastustajan kunnioittamisen unohtaminen. Pelaajilta ei ole kielletty järjen käyttöä ja sanoisin, että ylivoimaisesti suurin osa sitä käyttääkin. Jääkiekkoon ei sisälly periaatteessa mitään moraalisesti ristiriitaista, pelaajat, jotka unohtavat moraalin, voivat sitä vastoin sellaisia tilanteita aiheuttaa. Kaikkein huvittavinta on tuo naurettava "mee kattoon kaukalopalloa tai jääpalloa". Mene itse katsomaan vaikka ammattilaisnyrkkeilyä, jossa on tarkoituskin vahingoittaa vastustajaa.

Ipaz: Tässä keskustelussa vastustajan kunnioittamisesta on puhuttu lähinnä fyysissä mielessä, eli miten olla satuttamasta/aiheuttamasta loukkaantumista pelissä. Vastaus: NHL-jääkiekossa ei mitenkään mahdollista. Peli Amerikassa on tunnetusta kovaa, eikä siellä pyydellä anteeksi. Jokainen, siis aivan jokainen NHL-kiekkoilija tietää tämän asian ja on siis valmis ottamaan sen riskin sinne lähtiessään että saattaa sattua, jopa pahasti.

Loukkaantumisia sattuu aina, mutta niiden määrää voidaan vähentää jo pelkästään vastustajan kunnioittamisella. Ei taklata loppuun asti, jos nähdään, että vastustaja on huonossa asennossa. Näin tehdään Pohjoismaissa ja loukkaantumiset ovat huomattavasti vähäisempiä.

Ipaz: Jos pää alhaalla, kiekon kanssa luisteleva palaaja tulee jyrätyksi, niin vika ei ole silloin taklaajan vaan taklattavan. Mm. Eric Lindros sanoi Jason Doigin kovan taklauksen (josta pahimpana seurauksena jopa uran lopettava kahdeksas aivotärähdys) olleen puhdas ja syyn olleen hänen itsensä.

Sanotaanko, että kohtalaisen monissakin tapauksissa taklaaja voi ollakin syytön. Mutta jos taklaaja näkee vastustajan olevan huonossa asennossa ja taklaa silti normaalilla tavalla, hän on täysin syyllinen loukkaantumiseen ja piste. Se taas, että Lindros, joka on itsekin tunnettu taklauksistaan, sanoo noin, ei kerro mitään pelaajien yleisestä mielipiteestä. Niin ja tottakai taklaus on puhdas, jos säännöissä ei kielletä päähän kohdistuneita taklauksia, joka on kyllä aika käsittämätöntä, mutta silti tahallinen vastustajan vahingoittaminen, jos Doig on nähnyt Lindrosin olevan huonossa asennossa ottamaan taklausta vastaan.

Ipaz: Kanadassa junnut opetetaan myös ottamaan taklausia vastaan, ei pelkästään antaamaan niitä. Suomessa tätä ei vieläkään ole tajuttu junnuvalmennuksessa.

Suomessa ei saa taklata, kuin muistaakseni vasta b-junnuikäisestä lähtien, mikä on aivan oikein. Kun lapset lähtisit taklailemaan toisiaan, pelistä ei tulisi yhtään mitään.

Tuo taklauksen vastaanottaminen harjaantuu samalla, kun taklataan. Kun joku taklaa, sinun on otettava se vastaan. Ei sitä erikseen tarvitse opetuttaa.

Ja taas on aivan hemmetin typerää puhua siitä, että pään alhaalla oleminen olisi taklattavan oma vika(et suoraan sitä sano, mutta se paistaa läpi, kun tuon sisälukee). Olen jo tuhat kertaa sanonut, että pelissä tulee väkisinkin paljon tilanteita, joissa se on alhaalla ja silloin kysytään juuri sitä vastustajan kunnioitusta. Jos et usko, käy katsomassa yksi jääkiekko-ottelu ja laske tilanteet, joissa se pää nyt vaan on laitettava alas.

Ipaz: Kovat taklaukset kuuluvat jääkiekkoon. Henkilökohtaisesti kaukalossa yhden aivotärähdyksen saaneena tiedän että jälkioireet eivät ole mukavia, mutta kun syy josta kyseinen kolhu tuli oli täysin omaa syytä, ei auta, eikä tee edes mieli valittaa. Kuitenkin pelit jatkuivat vielä monta vuotta sen jälkeen samalla tyylillä.

Niin, mietipä pelaajaa, joka saa urallaan monta aivotärähdystä. Pelit jatkuvat ehkä parhaassa tapauksessa samaan malliin, mutta ainakin jotain pysyvääkin vammaa ainakin useamman aivotärähdyksen jälkeen jää varmasti, vaikka en mikään lääketieteen asiantuntija olekaan. Ja kun ne voisi välttää monelta osin ihan vain pienellä inhimillisyydellä....

Ipaz:Tahallisena vastustajan vahingoittamisena ja vastustajan kunnioituksen puuttumiseva pidän enemmänkin holtitonta mailalla huitomista ja päähän kohdistettavia taklauksia kuin kovaa, puhdasta, kädet alhaalla suoritettua avojään pommia.

Niin minäkin, jos nyt ymmärsin oikein, mitä tarkoitit. Minä en ole kritisoinut kovia ja puhtaita taklauksia, joissa taklaajalla ei ole tietoa vastustajan huonosta asennosta(eli sitä ei joko ole tai taklaaja ei ehdi sitä millään huomaamaan). Päähän kohdistuneet taklaukset ovat taas juuri niitä joita saisi mielestäni vähennettyä vastustajan kunnioittamisen lisäämisenä. Huom, NHL:n säännöissä ei kielletä päähän kohdistuvia taklauksia, se sääntö on ainoastaan täällä Euroopassa. Eli rapakon takana päähän kohdistunut taklaus voi olla ns."puhdas", mutta sen tekemättä jättämisessä on kysymys juuri vastustajan kunnioittamisesta.

 

[Ferris]

Viestin lähetti PTS
Niin ja tottakai taklaus on puhdas, jos säännöissä ei kielletä päähän kohdistuneita taklauksia, joka on kyllä aika käsittämätöntä, mutta silti tahallinen vastustajan vahingoittaminen, jos Doig on nähnyt Lindrosin olevan huonossa asennossa ottamaan taklausta vastaan.

Miten päähän kohdistunut taklaus liittyy tuohon tilanteeseen mitenkään? Doigin taklaus ei todellakaan osunut lähellekään Lindrosin päätä.

Ja mitä Doigin olisi tilanteessa sitten pitänyt tehdä? Katsella, että jaahas, Lindroosin poika tulee kiekon kanssa pää vähän alhaalla, en voi häntä siis taklata. Menkööt siis tuosta laidasta läpi, katselen vaan sivusta? Jos avojäälläkään ei enää saa taklata, niin eiköhön kielletä sitten taklaaminen saman tien koko lajista ja siirrytä kaukalopalloon.

 

[Rocco]

Viestin lähetti PTS
Suomessa ei saa taklata, kuin muistaakseni vasta b-junnuikäisestä lähtien, mikä on aivan oikein. Kun lapset lähtisit taklailemaan toisiaan, pelistä ei tulisi yhtään mitään.

Mieluummin opetetaan ensin ottamaan taklaukset vastaan, sitten taklaamaan. Jollei taklauksia opeteta ottamaan vastaan niin taatusti huonosti käy. Taklauksia ei sinänsä tarvitse opettaa, se tulee itsestään (tietysti pitää opettaa tekemään se puhtaasti) mutta taklausten vastaanotto on mun mielestä tärkeämpää kuin niiden antaminen.

 

[vilpertti]

Itse loukkaantumisriskihän on mielestäni suurin syy, miksi NHL-kiekkoilijoiden palkat ovat niin suuria.

Itse olen aina toitottanut taklattavan vastuuta, enkä sitä lähde nytkään vähättelemään. Avojään pommi, jossa pelaaja ei taklauksen jälkeen lennä esimerkiksi laitaan tai jossa ei ole otettu liian suurta vauhtia, on yksi jääkiekon parhaista elementeistä. Puhtaasti erittäin vaikea toteuttaa, mutta onnistuessaan kaunis kuin runo.

Nopeissa taklaustilanteissa on niin monta eri muuttujaa jotka vaikuttavat siihen mitä asioita huomataan. Kiinnittääkö taklattavan huomion joku toinen seikka jäällä? Onko taklaajalla pelko muualta tulevasta vastustajasta, pelko joka saa hänet kiinnittämään huomiota muualle edes millisekunniksi. Onko taklattavalla alla pitkä vaihto, ja hänen huomiokykynsä alkaa herpaantua? Estääkö taklaajan näkökentän joku toinen pelaaja hetkeksi aikaa?

Kun alkaa miettimään näitä seikkoja, ei puhtaasta taklauksesta voi antaa jäähyä. Jääkiekko on kaikessa raadollisuudessaan inhimillinen peli, ja ihmisellä on tietyt, ennen kaikkea fysiologiset rajoitteet nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa.

 

[PTS]

Viestin lähetti Ferris
Miten päähän kohdistunut taklaus liittyy tuohon tilanteeseen mitenkään? Doigin taklaus ei todellakaan osunut lähellekään Lindrosin päätä.

Ja mitä Doigin olisi tilanteessa sitten pitänyt tehdä? Katsella, että jaahas, Lindroosin poika tulee kiekon kanssa pää vähän alhaalla, en voi häntä siis taklata. Menkööt siis tuosta laidasta läpi, katselen vaan sivusta? Jos avojäälläkään ei enää saa taklata, niin eiköhön kielletä sitten taklaaminen saman tien koko lajista ja siirrytä kaukalopalloon.

Aijaa, oletin automaattisesti, että kyseessä olisi ollut päähän kohdistunut taklaus. Jos siis siinä ei ollut mitään, niin eipä siinä sitten mitään. Ihmettelen vaan esimerkkiä, kun olen nimenomaan korostanut, että hyväksyn aivan täysin puhtaat avojään taklaukset, jotka ovat eurooppalaisten sääntöjen mukaan puhtaita. Tottakai kiekollistakin pelaajaa saa taklata, jos tämä ei ole aivan mahdottomassa asennossa, jolloin taklaajan on jätettävä taklaus tekemättä, jos vaan mahdollista.

Täytyy todella ihmetellä, miten joku voi saada viesteistäni sen kuvan, että olisin puhtaita avojään taklauksia vastaan. Ne ovat juuri niitä, joita soisinkin näkeväni enemmän, koska ovat huomattavasti turvallisempia, kuin laidan lähettyvillä tapahtuvat. Kunhan vaan niissäkin muistetaan ettei taklailla päättömästi ja muistetaan vastustajan kunnioitus.

Rocco: Mieluummin opetetaan ensin ottamaan taklaukset vastaan, sitten taklaamaan. Jollei taklauksia opeteta ottamaan vastaan niin taatusti huonosti käy. Taklauksia ei sinänsä tarvitse opettaa, se tulee itsestään (tietysti pitää opettaa tekemään se puhtaasti) mutta taklausten vastaanotto on mun mielestä tärkeämpää kuin niiden antaminen.

No joo. Minäkin olen periaatteessa ihan samaa mieltä. Sitä vaan en ymmärrä, miten tämä liittyy vastustajan kunnioittamiseen. Sanoisinko nyt, että liigassa pelaavista melkeinpä jokainen kyllä osaa ottaa varmasti taklauksen vastaan, jos ei ole sitten esimerkiksi niin, että pää on niin alhaalla, että se tulee taklauksen kohteeksi. Sen verran paljon uskon sinne tasolle päässeiden ottaneen taklauksia vastaan, ilman, että joku valmentaja on sitä heille jo junnusta saakka toitottanut. Ei siinä mitään niin ihmeellistä ole, etteivätkö jääkiekkoa koko ikänsä pelanneet sitä oppisi.

 

[Rocco]

Ajoin takaa sitä asiaa, että Suomessa päättäjien seassa kuvitellaan niin, että taklausten minimointi nuorena on hyvä asia. Ikäänkuin asian kieltäminen olisi ainoa tie kaikkien lieve-ilmiöiden poistumiseen.

Mieluummin siis opetetaan taklaamaan ja ottamaan taklauksia vastaan jo pienenä junnuna, milloin vauhti ja voima ei ole niin kova kuin aikuisena.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

 

[Habby]

Huvittavinta tässä ketjussa on se, että Atlanta Thrashersin suosikkijoukkueekseen nimennyt henkilö itkee, kun muut joukkueet ovat muka unohtaneet vastustajan kunnioittamisen.

Noh, mikäs siinä.

 

[dana77]

Viestin lähetti PTS
Jääkiekkoon ei ole missään vaiheessa kuulunut vastustajan kunnioittamisen unohtaminen. Pelaajilta ei ole kielletty järjen käyttöä ja sanoisin, että ylivoimaisesti suurin osa sitä käyttääkin. Jääkiekkoon ei sisälly periaatteessa mitään moraalisesti ristiriitaista, pelaajat, jotka unohtavat moraalin, voivat sitä vastoin sellaisia tilanteita aiheuttaa. Kaikkein huvittavinta on tuo naurettava "mee kattoon kaukalopalloa tai jääpalloa". Mene itse katsomaan vaikka ammattilaisnyrkkeilyä, jossa on tarkoituskin vahingoittaa vastustajaa.

Ensinnäkin nyrkkeilyssä ei ole tarkoitus vahingoittaa vastustajaa. Toisekseen minä en tykkää katsoa nyrkkeilyä tai muitakaan kamppailulajeja. En näe niiden seuraamisessa mitään mielenkiintoa. Toisekseen kun sinä puhut "vastustajan kunnioittamisesta" niin sinä puhut pelkästään omasta mielipiteestäsi etkä mistään jääkiekkoon kuuluvasta käsitteestä.

Minun mielestäni on sairasta että potkunyrkkeilyssä saa potkia vastustajaa, mutta se kuuluu ja on aina kuulunut siihen lajiin, joten en minä mene heidän foorumeilleen itkemään että se pitäisi lajista poistaa. Sinä taas teet vastaavaa toimintaa jääkiekon suhteen, joten siksi kaukalopallokommenttini. Vastustajan taklaamatta jättäminen kun paikka on EI OLE KOSKAAN kuulunut pohjois-amerikkalaiseen jääkiekkoon, vaikka vastustaja ei olisikaan valmis taklausta vastaanottamaan.

Jääkiekkoon kuuluvia yhteiskunnan sääntöjen kanssa moraalisesti ristiriitaisiin asioihin kuuluu esim tappelut. Ne eivät sovi yhteiskuntaan, mutta jääkiekkoon ne kuuluvat.

 

[dana77]

Tämä TPS:n anagrammi voisi aluksi todistaa tämän väitteensä todeksi:
"vaikka jonkinlainen ongelma ne täälläkin ovat. Ongelma on kuitenkin monta kertaa pienempi, kuin NHL:ssä"

Suomessa uransa on aivotärähdysten takia ulkomuistini mukaan lopettanut Kaj Linna ja Jani Nikko.

NHL:stä taas Pat Lafontaine (viimeinen tuli törmäyksessä joukkuekaverinsa kanssa) käytännössä kaksi kappaletta Lindruuuseja, Eric ja Brett joilla ilmeisesti oli joku synnynnäinen hermostollinen herkkyyskin vielä tapauksille (googlen mukaan tapauksia on yhteensä 8 viimeiseen kymmeneen vuoteen).

kuten sanoin, mitään tilastollista tutkimusta on fanin mahdotonta tehdä, mutta näistä pelaajista Nikko ja E.Lindros ovat nimenomaan malliesimerkkejä pelaajista, jotka eivät osaa ottaa taklauksia vastaan. Nikko ei valitettavasti osannut pitää päätään ylhäällä laitojen lähellä ja Eric Lindroos ei osannut sitä keskijäällä (noin 8 kpl).

Kysymys lieneekin miksi Lindros ei saanut urallaan aivotärähdystä laidan lähellä vaikka hän siellä vietti aikaansa, vastustajat eivät häntä varoneet ja hän oli tärähdyksille altis? vastaus lienee, koska hän osasi laidan lähellä olla oikein.

Vastaavasti en muista Nikon saaneen aivotärähdyksiään avojäällä, vaan kaikki 4-5 (muisti) tulivan laidoissa.

 

[JimmyMac]

Ennen kuin lähdetään vertailemaan SM-liigan ja NHL:n taklaustilanteista johtuvia loukkaantumisia, niin lasketaanpas ensin muutama luku:

NHL:ssä 30 joukkuetta pelaa 82 ottelun runkosarjan, eli yhteensä 1230 ottelua. Siihen vielä play offit päälle, eli 60-105 ottelua. Tästä saadaan reilut 1300 ottelua kaudessa.

SM-liigassa 13 joukkuetta pelaa 56 ottelun runkosarjan, eli yhteensä 364 ottelu. Tähän play offit päälle, eli 29-49 ottelua. Ja tästä saadaan yhteensä vajaat 400 ottelua.

Eli jo pelkän pelien määrän pitäisi nostaa NHL:n loukkaantumisten määrän teoriassa yli kolminkertaiseksi verrattuna SM-liigaan. Tähän kun vielä lisätään se fakta, että NHL:ssä taklataan yhdessä ottelussa suunnilleen yhtä paljon, kuin SM-liigassa yhden täyden ottelukierroksen aikana, niin mielestäni on kyllä perusteltua todeta, että SM-liigassa loukkaantumisia sattuu taklaustilanteissa paljon enemmän kuin NHL:ssä ja syynä tähän on varmasti se, että SM-liigassa ei taklauksia osata ottaa oikein vastaan.

 

[PTS]

Viestin lähetti JimmyMac

NHL:ssä 30 joukkuetta pelaa 82 ottelun runkosarjan, eli yhteensä 1230 ottelua. Siihen vielä play offit päälle, eli 60-105 ottelua. Tästä saadaan reilut 1300 ottelua kaudessa.

SM-liigassa 13 joukkuetta pelaa 56 ottelun runkosarjan, eli yhteensä 364 ottelu. Tähän play offit päälle, eli 29-49 ottelua. Ja tästä saadaan yhteensä vajaat 400 ottelua.

Eli jo pelkän pelien määrän pitäisi nostaa NHL:n loukkaantumisten määrän teoriassa yli kolminkertaiseksi verrattuna SM-liigaan. Tähän kun vielä lisätään se fakta, että NHL:ssä taklataan yhdessä ottelussa suunnilleen yhtä paljon, kuin SM-liigassa yhden täyden ottelukierroksen aikana, niin mielestäni on kyllä perusteltua todeta, että SM-liigassa loukkaantumisia sattuu taklaustilanteissa paljon enemmän kuin NHL:ssä ja syynä tähän on varmasti se, että SM-liigassa ei taklauksia osata ottaa oikein vastaan.

Kyllä, tuo seikka on otettava huomioon. En ole kuitenkaan missään väittänytkään, että NHL:ssä otettaisiin taklauksia huonommin vastaan. Peli Euroopassa on erilaista, kuin NHL:ssä. Syynä tähän ovat pieni kaukalo, isokokoisemmat pelaajat, pohjois-amerikkalainen kiekkokulttuuri tms. Olemme myös varmasti samaa mieltä(mitä ihmettä?) siitä, että jos satunnaisesti valittu SM-liiga pelaaja(joka ei olisi aikaisemmin pelannut rapakon takana) menisi NHL:ään, hänellä olisi luultavasti vaikeuksia tottua siellä vallitsevaan taklauskulttuuriin. Ongelmana en tosin näe sitä, että "pelaaja ei osaa ottaa taklauksia vastaan", mikä on mielestäni typerä termi, koska uskon, että jokainen ammatikseen kiekkoa pelaava osaa ottaa taklauksen vastaan, jos on siihen valmis. Ennemminkin voisi puhua siitä, että pelaajan olisi mukautettava pelitapaansa siihen muottiin, mitä Atlantin toisella puolella vaaditaan. Minun pointtini kuitatessani dana77:lle tuossa toisessa ketjussa oli nimenomaan se, että hänen logiikkansa on erittäin surkea. "SM-liigassa loukkaantuu pelaajia jatkuvasti", joka antaa ymmärtää, ettei NHL:ssä niitä sattuisi, vaikka tilannehan on varmasti se, että NHL:ssä taklaustilanne loukkaantumisia sattuu enemmän. Yhden ottelusarjan perusteella dana77 tekee kuitenkin toisenlaisen päätelmän. Ylivoimaisesti merkittävin syyhän NHL:n taklaustilanteissa tapahtuneiden loukkaantumisten määrään on tosiaan tuo mainitsemasi taklausmäärä. Siihen liittyy myös vastustajan kunnioituksen puute, kun taklataan, vaikka vastustaja olisikin taklaajan selvästi nähdessä vaikkapa sitten "pää alhaalla".

 

[dana77]

Miksi sitten kenelläkään pohjois-amerikasta Suomeen tulevalla ei ole vaikeuksia tottua taklausten vastaanottamiseen? (tuomarilinjaan tottumisessa vaikeuksia sitten löytyykin)

SM-Liigan playoffseissa tapahtui 7 loukkaantumista taklaustilanteissa, kuten toisen ketjun viestissäni listasin. Pelejä oli 41. Jokainen saa itse arvioida onko se jatkuvasti. Minun mielestäni se on liikaa.

En kaikki tilanteita ole nähnyt, mutta tilanteista kaikki näkemäni loukkaantumisen johtuivat huonosta taklauksen vastaanotosta (Jalkanen, Kurvinen, Philip ja Vihko).

Jos näistä 7 taklauksesta olisi nämä neljäkin karsittu, niin olisin huomattavasti tyytyväisesti.

Tällä hetkellä NHL:n pudotuspeleissä on pelattu 38 peliä ja loukkaantumisia on yksi (jota en ole nähnyt), joten haluan ne perustelut tuolle väitteellesi, että "tilannehan on varmasti se, että NHL:ssä taklaustilanne loukkaantumisia sattuu enemmän"

Kokonaisuudessaan NHL:ssä tapahtuu enemmän loukkaantumisia kun Suomessa. Loukkaantumisia tapahtuu kaikissa lajeissa erittäin merkitsevästi enemmän silloin kun pelaajat ovat väsyneitä, kuten pelien ja erien lopuissa. NHL:ssä kausi on pidempi, matkustamista on enemmän ja tahti on kiivaampi. Niinpä loukkaantumisia tulee enemmän.

Taklauksia tulee todella huomattavasti enemmän kuin Suomessa, mutta loukkaantumisia ei niissä tapahdu samalla TAVALLA kuin Suomessa. Ei siellä kukaan ole persepystyssä naama laitaa vastan. Kukaan ei ole niin tyhmä, kun tietää että joku voi taklata.

 

[JimmyMac]

PTS: Olemme myös varmasti samaa mieltä(mitä ihmettä?) siitä, että jos satunnaisesti valittu SM-liiga pelaaja(joka ei olisi aikaisemmin pelannut rapakon takana) menisi NHL:ään, hänellä olisi luultavasti vaikeuksia tottua siellä vallitsevaan taklauskulttuuriin.

Niin, eli vaikeuksia tottua siihen, että siellä ihan oikeasti taklataan. Esim. Dana77:n jo mainitsema Helminen-Kurvinen tilanne sai minut suorastaan vihaiseksi, kun näin kuinka tyhmästi osa SM-liiga-pelaajista pelaa, lähinnä juuri laitojen lähettyvillä, kun he ovat tottuneet siihen, ettei kukaan taklaa. Ei samanlaisia otteita näe NHL-kaukaloissa.

PTS: vaikka tilannehan on varmasti se, että NHL:ssä taklaustilanne loukkaantumisia sattuu enemmän. Yhden ottelusarjan perusteella dana77 tekee kuitenkin toisenlaisen päätelmän.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että NHL:ssä tapahtuu SUHTEESSA enemmän loukkaantumisia taklaustilanteissa kuin SM-liigassa? Ja nimen omaan taklausten määrään suhteutettuna. Mikäli näin on, niin olen kyllä kanssasi täysin eri mieltä. Asiasta olisi kyllä mukava saada ihan oikeaa tietoakin, eli laskettua faktaa taklausten ja niissä sattuneiden loukkaantumisten määrien suhteesta.

Siihen liittyy myös vastustajan kunnioituksen puute, kun taklataan, vaikka vastustaja olisikin taklaajan selvästi nähdessä vaikkapa sitten "pää alhaalla".

Niinpä, NHL:ssä suuri osa taklausloukkaantumisista tapahtuu "likaisten" otteiden takia (se mihin likaisten ja puhtaiden otteiden raja vedetään, onkin sitten jo ihan toinen juttu), kun taas SM-liigassa suuri osa taklausloukkaantumisista sattuu huonosti vastaanotetun taklauksen takia.

Onhan se nyt hyvänen aika selvää, että jos kanadalaiset kiekkoilijat ovat jo junnuikäisistä lähtien tottuneet antamaan ja ottamaan vastaan taklauksia huikeitä määriä enemmän kuin eurooppalaiset veljensä, niin tällöin kanadalaiset myös hallitsevat kyseiset asiat huomattavasti paremmin.

 

[PTS]

Tämä keskustelu alkaa mennä kyllä saman asian jankkaamiseksi, mutta jos nyt sitten vielä.

Viestin lähetti dana77
Miksi sitten kenelläkään pohjois-amerikasta Suomeen tulevalla ei ole vaikeuksia tottua taklausten vastaanottamiseen? (tuomarilinjaan tottumisessa vaikeuksia sitten löytyykin)

Siis häh? Edellisessä viestissäni sanon selkeästi, että ongelma on nimenomaan yksisuuntainen taklauskulttuurin osalta. Pohjois-amerikkalaisten ongelmat eurooppalaiseen kiekkoon sopeutumisessa löytyvätkin sitten enemmän kiekollisen pelin ja luistelunopeuden roolin suurenemisesta tms. Rapakon takana taklataan enemmän, samalla pelaajatkin ovat tietysti varautuneempia taklauksiin. Sillä ei ole kuitenkaan varsinaista yhteyttä siihen, osaavatko pelaajat ottaa taklauksia vastaan. Se on periaatteessa eri asia. Tässä mielipide-erona on se, että sinun mielestäsi kentällä pitää muun pelaamisen siitä kärsiessäkin olla koko ajan hereillä, pää alhaalla ei saa olla ikinä(tai jos on, niin sitten loukkaantuminen on oma vika). Minä olen taas sitä mieltä, että pelaajan on pelissä väkisinkin monessa tilanteessa huonossa asennossa, ja taklaajan on yritettävä ottaa tämä huomioon. Olen sitä mieltä, että sinun esittämässäsi mallissa katoaa pelaajan luovuudesta iso osa pois, kun joudutaan koko ajan suoraansanottuna pelkäämään taklausta, kun vastustaja saattaa sellaiseen ryhtyä, vaikka olisitkin vaikkapa syötön juuri antaneena luonnollisesti pää alhaalla. Tottakai mielestäni pelaajan pitää pyrkiä olemaan valmis vastaanottamaan taklauksia, mutta ei mielestäni sillä tavalla, että pelisuoritus vahvasti kärsii siitä.

SM-Liigan playoffseissa tapahtui 7 loukkaantumista taklaustilanteissa, kuten toisen ketjun viestissäni listasin. Pelejä oli 41. Jokainen saa itse arvioida onko se jatkuvasti. Minun mielestäni se on liikaa.

Tota joo, tämänvuotiset play-offit olivat vähän epätavalliset noiden loukkaantumistilastojen osalta. Sitä ei kannatakaan kiistää, etteikö niitä olisi tullut liikaa. Kuitenkin runkosarja mukaan lukien määrää ei voi pitää "jatkuvana". Tuota tilastoa "komistavat" ainakin Kärpät-Jokereiden ensimmäisessä osassa olleet ylilyönnit.

En kaikki tilanteita ole nähnyt, mutta tilanteista kaikki näkemäni loukkaantumisen johtuivat huonosta taklauksen vastaanotosta (Jalkanen, Kurvinen, Philip ja Vihko). Jos näistä 7 taklauksesta olisi nämä neljäkin karsittu, niin olisin huomattavasti tyytyväisesti.

Toivottavasti tuo ensimmäinen kappale antoi tähänkin vastausta. Kurvisen tilanteen näin minäkin ja sanoisin, että jotenkin näytti, että luistelulinjat olisivat menneet sekaisin. Hänhän taisi horjahtaa jo(jos oikein muistan), ennen kuin Helminen tuli hiljaisella vauhdilla päin. Puhdas vahinko, en syyttäisi Kurvistakaan, joskus tasapaino pettää. Taklauksen vastaanottamisesta ei tuossa tilanteessa ollut mielestäni millään lailla kyse.

Tällä hetkellä NHL:n pudotuspeleissä on pelattu 38 peliä ja loukkaantumisia on yksi (jota en ole nähnyt), joten haluan ne perustelut tuolle väitteellesi, että "tilannehan on varmasti se, että NHL:ssä taklaustilanne loukkaantumisia sattuu enemmän"

Niin, näkyviä loukkaantumisia. Olen aivan varma, että kaukalossa esiintyy pelaajia kaiken näköisten puudutuspiikkien avulla, jotkut heistä ovat saaneet jonkun vamman taklauksen seurauksena. NHL:ssä olettaakseni ns.keinopelaaminen on viety pidemmälle, kuin esimerkiksi Suomessa, ja pudotuspeleissä tätä esiintyy varmasti runkosarjaa enemmän. Mietipä vaikka suomalaisten, esimerkiksi Timosen, Lehtisen tai Ruudun tilannetta. Lubomir Visnovskykin taisi pelata NHL-joukkueensa kaikki viimeisimmät pelit, mutta nyt sitten MM-kisoissa pelaaminen oli kovista haluista huolimatta mahdotonta, kun vamma on niin paha. Muisteltavaksi voisi heittää sitten vielä, olivatkohan ne toissa vuoden play-offit, joissa vastustajan kunnioitus -keskustelu kävi kuumana rapakon toisella puolellakin.

Kokonaisuudessaan NHL:ssä tapahtuu enemmän loukkaantumisia kun Suomessa. Loukkaantumisia tapahtuu kaikissa lajeissa erittäin merkitsevästi enemmän silloin kun pelaajat ovat väsyneitä, kuten pelien ja erien lopuissa. NHL:ssä kausi on pidempi, matkustamista on enemmän ja tahti on kiivaampi. Niinpä loukkaantumisia tulee enemmän.

Kyllä, tottahan tuo on.

Taklauksia tulee todella huomattavasti enemmän kuin Suomessa, mutta loukkaantumisia ei niissä tapahdu samalla TAVALLA kuin Suomessa. Ei siellä kukaan ole persepystyssä naama laitaa vastan. Kukaan ei ole niin tyhmä, kun tietää että joku voi taklata.

Ehkäpä tuo ensimmäinen kappale antaa tähän vastineen. Kukaan ei muuten ole "perse pystyssä naama laitaa vasten" ihan huvikseen tai amatöörimäisyyttään, vaan siksi, että huonossa asennossa oleminen taklaukseen nähden on joissakin tilanteissa pakollista. Muuten rohkenen todella olla eri mieltä kanssasi tuosta "ettei Pohjois-Amerikassa loukkaantumisia tapahdu samasta syystä, kuin Suomessa". Nostetaan nyt vaikka sitten tuo Aubin-tapaus uudelleen esille. Eikö siinä ole juuri kysymys siitä, että pelaaja on pelitilanteen johdosta huonossa asennossa, jolloin Drake vastustajan kunnioittamisen vastaisesti taklaa tätä päähän. Nämä ovat NHL:ssä yleisempiä, koska taklauksia tulee enemmän, jolloin niitä tulee myös huonossa asennossa olevia pelaajia kohti. SM-liigan ja NHL:n taklausmäärien ero johtuu osittain siitä, että SM-liigassa ei yleensä taklata, jos vastustaja on valmistautumaton taklaukseen.


Tällä kertaa vastasin tuohon dana77:n viestiin. Se luultavasti antoi myös Jimmymacin samantyyliseen viestiin vastaukset.

 

[JimmyMac]

Rapakon takana taklataan enemmän, samalla pelaajatkin ovat tietysti varautuneempia taklauksiin. Sillä ei ole kuitenkaan varsinaista yhteyttä siihen, osaavatko pelaajat ottaa taklauksia vastaan. Se on periaatteessa eri asia.

Kurvisen tilanteen näin minäkin ja sanoisin, että jotenkin näytti, että luistelulinjat olisivat menneet sekaisin. Hänhän taisi horjahtaa jo(jos oikein muistan), ennen kuin Helminen tuli hiljaisella vauhdilla päin. Puhdas vahinko, en syyttäisi Kurvistakaan, joskus tasapaino pettää. Taklauksen vastaanottamisesta ei tuossa tilanteessa ollut mielestäni millään lailla kyse.

Minun kohdallani ainakin termi "taklauksen vastaanottaminen" sisältää varsinaisen taklaussuorituksen vastaanottamisen lisäksi myös sen, millä tavoin pelaaja pelaa esim. juuri laitojen läheisyydessä. Ja Kurvisen tilannehan oli häneltä erittäin surkeaa pelaamista laidan vieressä. Kurvinenhan lähti noin pari metriä ennen laitaa kääntämään rintamasuuntansa 180 asteen verran, horjahti/kompastui ja Helminen "vyöryi" päälle. Jos samankaltaisia piruetteja lähtisi koittamaan NHL-kaukaloissa, niin pahaa jälkeä tulisi.

SM-liigan ja NHL:n taklausmäärien ero johtuu osittain siitä, että SM-liigassa ei yleensä taklata, jos vastustaja on valmistautumaton taklaukseen.

Niin, tai toisin päin: SM-liigassa vastustaja ei yleensä ole valmistautunut ottamaan taklausta vastaan, koska liigassa ei taklata (l. taklataan niin harvoin).

 

[dana77]

Viestin lähetti PTS
Tässä mielipide-erona on se, että sinun mielestäsi kentällä pitää muun pelaamisen siitä kärsiessäkin olla koko ajan hereillä, pää alhaalla ei saa olla ikinä(tai jos on, niin sitten loukkaantuminen on oma vika). Minä olen taas sitä mieltä, että pelaajan on pelissä väkisinkin monessa tilanteessa huonossa asennossa, ja taklaajan on yritettävä ottaa tämä huomioon. Olen sitä mieltä, että sinun esittämässäsi mallissa katoaa pelaajan luovuudesta iso osa pois(klip)

Tässä on mielipide-erojemme ydin. Minun mielestäni luovuus ei ole pelistä todellakaan liikaa kadonnut NHL:ssä, vaan peli on jopa aivan eri tavalla viihdyttävää kuin SM-liigassa. Miten sinun mielestäsi? On tietenkin totta että pelaajat eivät normaalisti pysty tekemään samanlaisia harhautuksia kuin All-Stars otteluissa tai treeneissä, koska taklauksia joutuu varomaan koko ajan, mutta minun mielestäni se vain korostaa niiden pelaajien arvostusta jotka siihen pystyvät ja tarpeeksi taitavia pelaajia on hyvin riittänytkin.

Viestin lähetti PTS
Tota joo, tämänvuotiset play-offit olivat vähän epätavalliset noiden loukkaantumistilastojen osalta. Sitä ei kannatakaan kiistää, etteikö niitä olisi tullut liikaa. Kuitenkin runkosarja mukaan lukien määrää ei voi pitää "jatkuvana". Tuota tilastoa "komistavat" ainakin Kärpät-Jokereiden ensimmäisessä osassa olleet ylilyönnit.

Todennäköisesti pudotuspeleissä tapahtui enemmän loukkaantumisia kuin runkosarjassa (pelaajat väsyneempiä), mutta Jokerit-Kärpät sarjan ylilyönnit eivät tilastoa vääristäneet, sillä en minä esim Metropolit-Pyörälä tilannetta ottanut mukaan, sillä se ei ollut taklaustilanne. Sarjassa ollut Jalkasen tilanne oli normaali pelitilanne, jossa hän otti taklauksen vastaan järkyttävän huonosti, mutta sitä Mäen tapausta en valitettavasti muista.

Minun mielestäni tämä että pudotuspeleissä tapahtui jopa normaalia enemmän loukkaantumisia todistaa täysin selvästi sen ettei taklaajan rankaiseminen puhtaista taklauksista karsi loukkaantumisia pelistä. Se kyllä karsii kovempia taklauksia, mutta loukkaantumisia sattuu sitten suhteessa todella paljon enemmän. Minä uskon että se johtuu siitä kun niitä ei osata odottaa.

Sanktioiden pelonhan pitäisi nimenomaan toimia paremmin pudotuspeleissä joissa jäähyjä koitetaan vältellä viimeiseen asti ihan toisella tavoin kuin runkosarjassa (poislukien ratkanneiden pelejen loppuminuutit, mutta niitä ei näissä loukkaantumisista tainnut olla yksikään).

Viestin lähetti PTS
Puhdas vahinko, en syyttäisi Kurvistakaan, joskus tasapaino pettää. Taklauksen vastaanottamisesta ei tuossa tilanteessa ollut mielestäni millään lailla kyse.

Tilanne oli vahinko Kurvisen puoleltakin, mutta vahinkojenkin kohdalla on eroja niiden tuottamuksellisuudessa. Jos keikkuu tuolilla valkoisen Kashmir maton päällä ja juo samalla punaviiniä, niin vahingon sattuessa saa ottaa siitä omaan piikkiinsä osan.

Esim Mikko Elorannan niskan murtuminen oli minun mielestäni lähes täysi vahinko, mutta ei sitäkään olisi sattunut jos Mikko ei pelaisi vaarallista peliä nimeltä jääkiekko.

Laitaa päin luistellessan ei pitäisi aina pyrkiä pelaamaan kiekkoa, vaan mennä siihen vain laitaan kiinni, ottaa taklaus vastaan ja koittaa sen jälkeen esim. potkia kiekkoa omille (JimmyMac sanoi asian hyvin ylempänä). Tällöin riski, että "vahinko" sattuu putoaa huomattavasti. Kurvisen tilanteessa olisi oikeampaa käyttää termiä huono laidan lähellä pelaaminen, kuin huono taklauksen vastaanottaminen. Tämä ei muistaakseni muuten ollut Kurvisen ensimmäinen loukkaantuminen tämäntyyppisestä tilanteesta.

Viestin lähetti PTS
Lubomir Visnovskykin taisi pelata NHL-joukkueensa kaikki viimeisimmät pelit, mutta nyt sitten MM-kisoissa pelaaminen oli kovista haluista huolimatta mahdotonta, kun vamma on niin paha.

Uskon että NHL:ssä paineet pelata ovat kovemmat kuin Suomessa, mutta vastaavia tapauksia on suomessakin. Mitään ylivertaista lääketiedettä siellä ei ole, jonka ansioista pelaaja voisi vain siellä pelata; kyse on siitä että työnantaja ei anna lupaa pelaajalle lupaa pelata kiekkoa "vapaa-aikanaan", mikäli pienenpienikin syy löytyy.

Viestin lähetti PTS
Muuten rohkenen todella olla eri mieltä kanssasi tuosta "ettei Pohjois-Amerikassa loukkaantumisia tapahdu samasta syystä, kuin Suomessa".

Lainasit hieman väärin, sillä käytin termiä "tavalla" en "syystä". Ero on pieni, joten koitan tarkantaa mitä tarkoitan. Pasi Saarisen Hulkkoselta saama komea avojääpommi ja siitä seurannut aivotärähdys tuli tilanteesta, jollaisia NHL:ssäkin näkee paljon. Ehkä jopa absoluuttisesti enemmän kuin suomessa, sillä siellä pelaavat maailman parhaat taklaajat; kaukalo on pienempi ja taklauksia tulee huomattavasti enemmän. Sen sijaan taklauksen vastaanottoja tyyliin Jalkanen tai Philip ei NHL:ssä käytännössä koskaan näe. Ehkä syy on osittain siinä, että sen tasoiset pelaajat eivät NHL:ään koskaan pääse (helvetin iso miinus tuollaisesta tulee scouttien papereihin).

 

[JimmyMac]

PTS, käyppäs vilkaisemassa tuolla Toronto-Philadephia-ketjussa oleva linkki tapauksesta Perezhogin-Stafford. Siinä on sitä paljon puhuttua tahallista vahingoittamista ja vastustajan kunnioituksen totaalista puuttumista.

 

[Mosabacka]

Mitä vastustajan kunnioittaminen on?

En lähde pohtimaan ollenkaan kunnioittamista taklausdimensiolla. Tarkastelen mieluummin asiaa ryhmäteoreettisesti.

Lähden liikkeelle esimerkin kautta, joka mielestäni valaisee joukkuepelin perinteisiä tapahtumia:

Esimerkki kuumentumisesta tai ylilyöntiin johtavasta tilanteesta
Sinua tai joukkuetoveriasi kohdellaan pelitilanteessa kaltoin, joko pelisääntöjen vastaisesti tai tahattomasti. Yleensä sinä tai joukkuetoverisi tulkitsette tilanteen tahalliseksi. Tämä on ensimmäinen perusvirhe. Kaikki tilanteet eivät ole ylilyöntejä tai tahallisia sääntöjenrikkomisia. Mutta usein vähänkin pienillä hermoilla varustettu ja esimerkiksi väsynyt pelaaja ei pysty käsittelemään asiaa objektiivisesti, vaan takuuvarmasti tuntee olonsa kaltoinkohdelluksi.

Yleensä toinen samantapainen tilanne saa viimeistään sinut tai joukkuetoverisi jo kuumenemaan, jos aikaisemmasta pystyitte ajattelemaan että "näitä sattuu". Nyt syntyy ajatuksia, että: %&/¤%, näiksää, ¤%&, mikä sika! Ja heti perään: "¤%%, jos nuokin pelaa sikaa, niin minäkin". Nämä ajatukset puretaan joukkuetoverille, tai joukkuetoveri ilmaisee ne sinulle, jotta saadaan vahvennettua käsitystä. Viestin kuulija uskoo asian välittömästi absoluuttiseksi totuudeksi. Toinen virhe. Jos sinä tai joukkuetoverisi alkaa kuumentua, toisen ei pidä olla heti samaa mieltä hänen esittämistään faktoista.

Oletteko yrittäneet joskus rauhoittaa kuumentunutta joukkuetoveria tai esittää ajatuksia, että "näitä sattuu, ei ne/se tahallaan sitä tehnyt". Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minkäs teet. Mutta yrittää pitäisi.

Tämän jälkeen seuraavassa tilanteessa sinä tai joukkuetoverisi joko alatte itse sikailemaan tai suututte pienimmästäkin vastustajan rikkeestä älyttömiin tempauksiin asti. Onneksi usein vaihtopenkillä esitetyt, "¤%%&, seuraavasta mä lyön täysillä naamaan", eivät toteudu, mutta vaarallisia ajatuksia ne ovat silti. Kun ajatukset ovat hyväksytty, niin on jo unohdettu vastustajan kunnioittaminen ja toimitaan joko osittain tai täysin primitiivisellä tasolla. Faktat tai arvot unohtuvat täysin.

Tämä tilanne voi myös tapahtua isomman ryhmän ilmiönä. Tällöin yhtä ryhmän jäsenistä kohdellaan kaltoin, ja muu ryhmä siirtyy välittömästi puolustamaan ryhmäänsä "taistelemalla". Kyseessä on hyvin primitiivinen ja perustavanlaatuinen ryhmäilmiö, jota on vaikea itse tilanteessa tarkastella objektiivisesti ryhmän jäsenenä. Tällöin hyvin nopeasti häviävät vastustajan kunnioittamiseetokset ja tilalle astuvat vahva ryhmäytymisen ote ja sen puolustaminen henkeen ja vereen.

Jälkipuinti
Mitä olen tässä yrittänyt selittää? Yritin esimerkin kautta selittää, että pelitilanteessa kognitiivisten fakta-arviointien tai toimintatavoista väittelyn sijasta ryhmäilmiöiden primitiivinen puolustusmekanismi laukeaa helpommin peittäen molemmat muut tasot. Tähän pitäisi tarttua valmentajien tai yksittäisten rauhallisten pelaajien toimesta. Usein kuitenkin valmentajat käyttävät tätä ryhmän taisteluperusolettamustilaa hyväkseen ja saavat ryhmän taistelemaan paremmin voitosta. Toisin sanoen yrittävät kanavoida tai lietsoa taisteluilmettä, joskus kuumenemisen riskirajoilla.

Mielestäni valmentajan tai yksittäisten rauhallisten pelaajien olisi syytä käsitellä tällaisia kuumenemisasioita. Kertoa, että kuumeneminen kuuluu pelin luonteeseen, mutta siitä huolimatta vastustajaa pitää kunnioittaa ja pitää yrittää pitää tunteensa kurissa ja mieluummin ohjata "raivo" kovaan, mutta rehtiin pelaamiseen. Pitkäpinnaisuuden opetteleminen ei ole varmaan mikään huono asia.

Joillekin ihmisille pelikenttä on purkautumistila. He saattavat toimia pelissä hirvittävällä intensiteetillä tai kuumeta hyvinkin herkästi, vaikka pelikentän ulkopuolella ovat kuin viilipyttyjä. Jotkut tiedostavat pelin olevan luontainen paineiden purkautumispaikka, toiset eivät edes tiedosta tätä asiaa. Jos pelikenttä on purkautumispaikka, on syytä tiedostaa kuitenkin se seikka, että sielläkin on omat käyttäytymissääntönsä. Jos siis sinulla on paineita pelin ulkopuolisessa maailmassa, niin on syytä miettiä, miten niitä purkaa itse pelissä. Kovaa tai täysillä pelaaminen on erittäin hyvä tapa, mutta turha kuumeneminen tai raivoaminen ei.

Ehkä tässä pitäisi antaa valmentajille suuri vastuu, että he joko kertoisivat ryhmän perusolettamustiloista, jotka helposti pelin tiimellyksessä napsahtavat päälle, tai sitten he pyrkivät kanavoimaan kuumenemiset "täysillä pelaamiseksi" tai "voitontahdoksi". Toisaalta ei ole ollenkaan huono asia, jos pelaajat itse reflektoisivat mikä pelikentän merkitys on heille tai miksi he toimivat kuten toimivat ja mistä syystä.

Kun olen lukenut ryhmäilmiöistä, niin olen alkanut ymmärtämään miksi NHL:ssä on tappelijoita. He toimivat ylilyöntien estäjinä ja purkavat hetkelliset kuohuntatilat ryhmiltä eli joukkueilta pois. Loistava asia mielestäni, vaikka en tappelijoita niin hirvittävästi seuraakaan.

Olen yrittänyt vajavaisin ajatuksin selventää ilmiötä, jota itsekään en vielä kunnolla tiedosta. Kuitenkin olen varma, että tässä on yksi näkökulma, joka valottaa varmasti "pimahtamisen" jotain puolta merkittävästi.

edit: kirjoituksessani menevät ryhmä- ja yksilötaso iloisesti sekaisin, mutta annettakoon se anteeksi. Yrittäkää kestää.

 

[dana77]

Mosabackalta kiinnostavaa pohdintaa johon vastaan jossain vaiheessa varmaan pidemminkin, mutta sitä ennen tahtoisin perusteluja lauseelle "Jos siis sinulla on paineita pelin ulkopuolisessa maailmassa, niin on syytä miettiä, miten niitä purkaa itse pelissä. Kovaa tai täysillä pelaaminen on erittäin hyvä tapa, mutta turha kuumeneminen tai raivoaminen ei."

Tahtoisin kysyä arvoisalta nimimerkiltä PTS mieleeni tulleen kysymyksen, vaikka et edellisiinkään kohtiin ole kommentoinut, että kuka Sinun mielestäsi on maailman (tai NHL:n) paras taklaaja? Kysyn tätä ihan mielenkiinnosta, koska olen saanut käsittänyt, että taklausten ei sinun mielestäsi kuulu olla niin kovia että vastustajaa sattuu tai ne eivät saa osua silloin kun vastustaja ei niitä huomaa.

Tasapuolisuuden vuoksi annan omankin vastaukseni: Oma valintani on Scott Stevens nimenomaan siksi että hän taklaa puhtaasti ja niin kovaa, että saa koko vastustaja joukkueen muuttamaan pelityyliään eli hän on pystynyt jopa taklauksillaan isolta osin ratkaisemaan kokonaisia pudotuspelisarjoja. Hänen kunnolla osuneiden taklaustensa jälkeen koko vastustaja joukkue (joskus jopa koko halli) on hiirenhiljainen ja kärjistettyen sanottuna toivoo vain pääsevänsä kotiin.

Myös Darius Kasparaitis on todellinen mestaritaklaaja. Hän pystyy pienestä koostaan huolimatta taklaamaan todella kovaa, mutta valitettavasti hänen pieni kokonsa aiheuttaa myös silloin tällöin loukkaantumisia vastustajille. Myöskään hänen ajoituksensa ei oli aivan niin mestarillista kuin Stevensillä, jotta hän pystyisi koko kenttää samalla tavalla dominoimaan.

 

[Mosabacka]

Viestin lähetti dana77
Mosabackalta kiinnostavaa pohdintaa johon vastaan jossain vaiheessa varmaan pidemminkin, mutta sitä ennen tahtoisin perusteluja lauseelle "Jos siis sinulla on paineita pelin ulkopuolisessa maailmassa, niin on syytä miettiä, miten niitä purkaa itse pelissä. Kovaa tai täysillä pelaaminen on erittäin hyvä tapa, mutta turha kuumeneminen tai raivoaminen ei."

Ensinnäkin on myönnettävä, että lainattu lause on huonosti ilmaistu. Siinä on sotkettu kaksi tasoa sekaisin, pelaaminen työksi ja pelaaminen työajan ulkopuolella. Periaatteet ovat kyllä samat molemmissa.

Jälleen kerran esimerkkejä: Sm-liigapelaajalla on kotona yöt läpeensä huutava pikkutenava tai siviilipuolella on jokin murhe tai mieltä kiristävä asia. Tällaisia asioita voi purkaa pelitilanteissa, reilusti tai vähemmän reilusti.

Toinen esimerkkini koskee pelaamista vapaa-ajalla. Tämä ei siis oikeastaan koske työkseen pelaavia. Minulla, sinulla tai kellä tahansa meistä on välillä aikoja, että on "tiukkaa", paineita jostain asioista. Osa meistä pystyy purkamaan ja ilmaisemaan sisäisiä ristiriitoja tai paineita pelikentällä ja harrastaa jotain joukkuepeliä.

Sitten se yhdistävä tekijä. Tärkeintä on kireinä aikoina tiedostaminen, että "pelissä hermostun tällä hetkellä helposti sen takia, että on vähän hermot tiukalla siviilipuolella". Toivoisi tietenkin mieluummin, että pelaaja osaisi eroittaa mitä asioita voi käsitellä pelin avulla ja mitkä asiat kuuluvat pelin ulkopuolelle. Pyrkimyksenä olisi, että pystyisi pelissäkin tajuamaan, että milloin käsittelee pelin ulkopuolisia asioita kyseenalaisesti esimerkiksi hermostumalla tai tekemällä ylilyöntejä tai sääntöjenvastaisia tempuin.

Kirjoitin yllä siitä, että käsittelyä voisi kanavoida reiluun suuntaan eli vaikka pelaamalla kovaa. Tämä ei onnistu aina. Toinen seikka on se, että peli on hyvä paikka purkaa sisäisiä tuntoja, kunhan ne pysyvät sääntöjen sisäpuolella.

En ole tästä varma, mutta uskoisin täydellisten pimahtamisten vähenevän, jos pelaajat tiedostaisivat enemmän pelikenttää myös sisäisten tilojen purkautumistilana ja sitäkautta tajuaisivat, että omat paineet heijastuvat helposti vääränlaisina ilmauksina itse pelitilanteissa.

Toivottavasti vastaukseni eli lisäselvitys tyydyttää lukijaa.

 

[Mack]

En mä kelaa tätä ristiriitaisuutta isojen miesten lajin suhteen. Isot kovat ja pahat pelaa fyysistä lätkää, mutta sitten herkkä iho kärventyy kun joku vetää liian vitkutellen kiekon tyhjiin, osoittelee sormella jäähyltä tulijaa, heittää peruukin katsomoon, tappeluissa on jotain pikkurillisääntöjä kuka tanssii minkäkin nuotin mukaan..

Olenko väärässä, jos muistelen että Kevin Lowe mittautti Ilyan mailan pari kautta sitten ja suuttui tavalla jolla vain kermaperseet suuttuvat, kun Kovalchuk vähän heilutteli jatkoaikamaalin jälkeen mailaansa penkkiä kohti? Mies, joka mittauttelee mailoja peräänkuuluttaa kunnioitusta "ryssältä" koska hän pilkkaa vaihtopenkkiä maalin jälkeen...kyllä ne p-amerikkalaiset on äijiä!


MACK

 

[dana77]

En mä kelaa tätä ristiriitaisuutta isojen miesten lajin suhteen.

Ehkä nämä kirjoittamattomat säännöt ja niistä välittäminen ovat nimenomaan todiste ja osoitus siitä, että mainitsemasi fyysinen lätkää on kuitenkin kontrolloitua toimintaa eikä vain kontrolloimatonta väkivaltaa.