Sinä tässä käyttäydyt kuin koulukiusaaja. Ja kun joku nostaa esiin epäkohdan käytöksessäsi niin alat parkumaan, että kyllä tuo toinenkin ja yrität sivuuttaa faktan, että itse olet tehnyt tätä samaa kuukausia. Olet se tyyppi, joka ei tajunnut, että se miksi alunperin asialle joku nauroi oli tilannekomiikkaa, hetken huumoripläjäys. Sinä huomasit vain, että juttu naurattaa ja halusit itsekin olla suosittu. Aloit sitten päivästä toiseen toistamaan sitä samaa vanhaa juttua saadaksesi muut nauramaan. Alkuun ehkä joku toinen melkein samanlainen aidosti nauroikin jutulle, mutta kun aikaa kului, niin yhä useamman naurahdus oli vaivaantunut. Opettaja *modet* kävi myöskin sanomassa, että eiköhän tuo jo riitä, mutta sinä olit jo liian ihastunut saamaasi suosioon. Muiden mielestä saman vitsin jankkaaminen kuukausikaupalla ei ollut enää komiikkaa, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa sinulle, että lopeta. Olethan se, jonka hampaisiin kukaan ei halua. Sinä kuitenkin elät omassa kuplassasi, jossa olet onnellinen, kun saat positiivista palautetta joltakin toistamalla sen saman vanhan vitsin. Elämäsi saa edes jotain positiivista sisältöä. Nukkumaan mennessä yrität häivyttää todellisen elämäsi murheet ja vajoat haavemaahan, jossa näet ihmisiä nauramassa sinun erinomaiselle nimenväännökselle ja taputtelemassa selkään. Olet hyväksytty ja suosittu. Et sinä paha ole. Et vain tiedä mitään muuta keinoa kohottaaksesi itsetuntoasi.