@Rambokala @Eugene
Sinänsä aina mielenkiintoista, miten "kansainvälisen taustan" omaavien henkilöinen identiteetti muodostuu ja kehittyy. Vaikka moni omaakin siteitä eri puolille, todelliset maailmankansalaiset sanan varsinaisessa merkityksessä, jotka sukkuloivat sataprosenttisesti eri kulttuurien ja valtioiden välillä lienevät harvinaisia ja juurikin passista riippumatta useimmilla meistä on tietty kotimaa.
Siinä missä arkielämässä oma etninen identiteetti ei usein merkitse paljoa ja voi olla moninainen, urheilussa voit tosiaan edustaa vain yhtä maata ja vaikka kyse ei olisikaan maaotteluista, todella usein edustamasi maan lippu on lajissa kuin lajissa nimesi vieressä. Luonnollisesti olen iloinen monen huippujääkiekkoilijan valinneen Suomen edustamakseen maakseen, vaikka myös toinen passi löytyisi. Suomifutiksen puoleltahan löytyy Carl Jenkinson ja Sergei Eremenko, jotka tekivät toisen ratkaisun (Eivät toki kovin hyvällä menestyksellä.) ja takavuosien superlupaus Lauri Dalla Valle, joka panttasi omaa valintaa Italian ja Suomen välillä, joskaan ei lopulta pelannut aikuisten maaottelua kummassakaan. Ranskan futiskoneistolle olen ymmärtänyt olevan jopa jonkintasoinen ongelma, että useat maahanmuuttajataustaiset pelaajat päätyvät valitsemaan vanhempiensa synnyinmaan, vaikka ovat saaneet futisoppinsa Ranskassa. Löytyyhän meiltäkin toki Tanskassa syntynyt ja kasvanut Michelle Karvinen, joka valitsi Suomen edustusmaakseen.
Mielenkiintoinen kysymyshän tämä on kaikkinensa. Vaikka Suomi lukuisten indikaattorien perusteella yksi maailman parhaista maista onkin, lienee maabrändissämme kehitettävää. Vaikka itsekin toki ylpeä taustastani olenkin, ajoittain mietin että vaikkapa USA:n, Ranskan, Ruotsin tai vaikka Italian passilla pärjäisi eri elämänaloilla globaaleissa ympyröissä. "I'm from Finland" sanoo esittäytyessä useimmille todella vähän oli sitten kyse bisneksenteosta tai tutustuessa vastakkaisen sukupuolen edustajaan jossain kaukomailla.
(Sorry aiheesta rönsyily.)