Team West
#15 Tom Novak - #16 Robert Carpenter - #12 Brock Boeser
Odotin ketjulta paljon, mutta eivät nousseet oikein missään vaiheessa pelin herroiksi. Hetkittäisiä väläytyksiä ja yksittäisiä hyviä vaihtoja, mutta kokonaisuus jäi vaisuksi. Waterloon seurakaverukset
Novak ja
Boeser vaikuttivat monipuolisuutensa johdosta ihan kelpo talenteilta. Mitään selviä heikkouksia ei noussut esiin, löytyi nopeutta, taitoa, riittävät raamit, kaksinkamppailupelaamista jne. mutta eipä niitä erinomaisiakaan piirteitä näkynyt. Lisäksi Novak keskittyi hautomaan vähän liikaakin, mikä johti pariin vaaralliseen kiekonmenetykseen ja vastaiskuun. Boeser vaikutti asteen varmemmalta ja kurinalaisemmalta. Näin yhden ottelun perusteella kummassakaan ei ollut aistittavissa mitään selvää first round selectionin puolesta puhuvaa, mutta hyviä prospecteja ovat ja pitäähän näitä nähdä vielä lisää. Viime kauden pääasiassa USHS:ssä pelannut ja ilman varausta jäänyt
Carpenter on tehnyt tilastojen valossa onnistuneen hypyn USHL:ään, mutta ainakin tässä matsissa jäi rotsin rooliin ja melkeinpä sanoisin, että ketju kärsi eniten turhan köykäisestä ja hitaasta sentteristä. Olihan tälläkin jotain kiekollista talenttia aistittavissa, mutta enemmän mentäisiin asenteella ja sijoittumisella. Ongelma oli vain siinä, että kun keskinkertaiseen liikkeeseen yhdistää keskinkertaiset 180 sentin raamit, niin haastetta pukkaisi jos ajattelee NHL:ää. En pomppisi ilosta, mikäli Flyers varaisi pojan, mutta mistä näistä koskaan tietää. Bostonin yliopisto on kuitenkin hyvä paikka lähteä kehittymään.
#20 Nikita Pavlychev - #26 Jakob Forsbacka-Karlsson - #10 Jake Henderson
Ottelun näkyvin ja paras ketju, joka kykeni läpi ottelun viemään pelin painopisteen idän päätyyn ja luomaan vaarallisia maalipaikkoja. Lopulta tuli niitä onnistumisiakin.
Jakob Forsbacka-Karlsson valittiin Lännen MVP:ksi ja oli mielestäni koko ottelun paras pelaaja. Kaverilla oli todellinen taistelijan draivi päällä ja kun ominaisuuksista löytyy mukavasti kokoa, nopeutta, pelikäsitystä ja kiekollista osaamista, jotka yhdistettynä työteliääseen, rohkeaan, suoraviivaiseen ja röyhkeään asenteeseen tuottavat monesti tulosta. Kaveria on yleisesti spekuloitu 2-3 kierroksille, mutta tässä pelissä vaikutti jopa myöhäisen firstin arvoiselta pickiltä, todennäköisimmin kuitenkin toisen kierroksen nimiä. On mennyt selvästi eteenpäin viime kevään U18-kisoista, joissa ei vielä ihmeitä esittänyt. Järkälemäinen
Nikita Pavlychev (6’7’’) oli myös kiinnostava tapaus. On venäläiseksi samaistunut pelottavan hyvin Pohjois-Amerikkalaiseen kiekkoiluun ja painoikin isolla ruhollaan painavia pusuja, ajoi jatkuvasti aiheuttamaan hämmennystä maalille, jossa myös onnistui, voitti kaksinkamppailut, kauhoi irtokiekot jne. Oli myös käsistään yllättävän taitava ja hahmotti mitä ympärillä tapahtui, mikä yhdistettynä suureen ulottuvuuteen luovat herkullisia mahdollisuuksia. Miinus puolella liikkuminen näytti kulmikkaalta, mihin nähden vauhti oli kuitenkin yllättävän hyvää. Ei myöskään tuntunut miltään maalintekijältä jumalan armosta, vaan hukkasi useammankin laatupaikan ja laukaus olisi ehdotonta parannusta kaipaava ominaisuus. Selvä raakile, joka saa tehdä vielä paljon työtä noustakseen joskus NHL:ään, mutta olihan tässä myös niitä ilmeisiä vahvuuksia ja muiden tavoin NCAA-ura edessä eli aikaa kehitykseen ja talentin realisoitumiseen ennen NHL-sopimuksen tekoa on tarjolla hyvin. Varauksen ainekset ja voi mennä jopa yllättävän pienellä numerolla (esim. 3. kierros) sillä ei tällaisia paketteja liikaa löydy.
Hendersonin rooliksi jäi olla se ketjun tasapaksuin ja vähiten kiinnostusta herättänyt kaveri, mutta ei tämäkään mikään turha pelaaja ollut. Mukavasti kokoa, fyysinen ja suoraviivainen pelityyli, hieman kiekollista taitoa ja sopivasti työmoraalia. Liike ei vaikuttanut hirmuiselta vahvuudelta, muttei puutteeltakaan. Eiköhän se varauksen jossain keski-myöhäiskierroksilla.
#17 Denis Smirnov - #19 Mikey Eyssimont - #11 Michael Floodstrand
Tilastojen valossa seurajoukkueissaan vahvan alkukauden pelanneet pelaajat olivat pimennossa oikeastaan läpi ottelun, eivätkä saaneet mitään aikaa. Yksittäisiä pilkahduksia, mutta hyvin vaatimattomaksi jäi. Kolmikon yhdistävänä tekijäksi voi nostaa pienet raamit ja keskinkertaisen liikkeen, mikä ei vain päästä taitoa esiin vauhdin ja intensiteetin noustessa. Varmasti ihan älykkäitä ja taitavia pelureita, mutta jäivät nyt kohtuullisen vauhdikkaassa ottelussa sivusta seuraajien rooliin. Ei jäänyt oikein mitään kerrottavaa. Floodstrand oli ”lainassa” USNTDP:ltä.
#14 Matthew Freytag - #13 Cooper Marody - #44 Chris Wilkie
Lännen toiseksi paras ketju, joka sai hyvää aikaiseksi läpi ottelun. Toista kertaa varauskelpoinen
Wilkie oli varmaankin ottelun nopein pelaaja, todellinen non-stop speedster, joka jaksoi painaa vaihdosta toiseen aiheuttaen ongelmia idän pakeille. Laukoi myös todella hanakasti. Aluksi ihmettelin, että onko tosiaan USHL:n maalipörssin jaetulla kärkipaikalla, kun vedot painuivat järjestäen ohi, logoon tai olivat paremmin kohdistettuina sellaisia löysiä kaaliperhosia, mutta kolmannessa iski jo aika vastustamattoman rannarin sisään. Tuskin tulee olemaan mikään tehopelaaja ammattilaisena, mutta kova liike, ok koko, hyvä kiekon suojaaminen, kelpo kädet, kohtuullinen pelikäsitys jne. ovat hyviä ominaisuuksia, joiden lisäksi vaikutti vahvalta karvaajalta ja kulmapelaajalta, joka työntyi ahnaasti kohti maalia. Näkisin kaverin ehdottomasti keskikierrosten varauksen väärtinä.
Freytag jäi myöskin mieliin heti avauserästä lähtien. Pelasi aktiivista ja vahvaa kulmapeliä, ajoi maalille, karvasi ja riisti kiekkoja, jalat toimivat, käsiä ja pelikäsitystäkin tuntui löytävän (tarjoili pari-kolme nättiä passia) jne. Kun kokoakin on se 185 cm, niin oma kiinnostus heräsi.
Marody jäi kolmikon näkymättömimmäksi, mikä johtunee pitkälti verkkaisimmasta liikkeestä ja yhden pelin otannasta, mutta ketjun toimimisesta pitänee antaa tälle paljon kiitosta, sillä vaikutti älykkäältä ja hyvin sijoittuvalta kaverilta, joka tasapainotti taitavasti kahta nopeampaa ja aggressiivisempaa laituriaan. On myös takonut alkukauden kovia tehoja USHL:ssä, joten tuskinpa turhaan keikkuu CSS:n listoilla varsin korkealla.
#55 Ryan Zuhlsdorf - #3 Tory Dello
Zuhlsdorf oli puolustussuuntaan melkoinen hazardi, jota kierrettiin puutteellisen liikkeen johdosta useamman idän hyökkääjän toimesta, hävisi pienenä pakkina paljon kaksinkamppailuja, merkkaus ja sijoittuminenkaan eivät tuntuneet toimivan, joten aika laihaksi jäi. Kiekollisesti vaikutti taitavalta ja tuskinpa on ihan pullalla kelvollisia tehojaan USHL:ssä tehnyt, mutta kokonaisuus ei nyt puolustajasta puhuttaessa oikein vakuuttanut.
Dello oli sen sijaan paljon parempi ja paikkasi pariaan sen minkä pystyi pelaten loppujen lopuksi solidin ja tasapainoisen ottelun. Varma kiekollisena, sijoittumisessa ja pelinluvussa ei ilmennyt mitään hälyttäviä puutteita, pärjäsi 1vs1 tilanteissa. Kokoa ei tälläkään liikaa ole, mutta tuntui ihan kehityskelpoiselta ja monipuoliselta tapaukselta.
#2 Joe Masonius - #5 Bryce Hatten
Masonius jätti myös hyvän kuvan. Oli mielestäni lännen nopein puolustaja, jota käyttikin hyväkseen nousten aktiivisesti hyökkäysten tueksi. Välillä tämä näkyi vastaiskuina omiin, mutta pääsääntöisesti näki, milloin kannattaa nousta tai pitää viivaa rohkeasti ja milloin taas ottaa varmistellen. Puolustaessaan otti hyvin kontaktia hyökkääjiin, käytti mailaansa aktiivisesti, eikä muutenkaan jäänyt ihmettelemään tai vierestä seuraamaan. Pelasi kokonaisuutena kelpo pelin.
Hatten oli vierellä selvästi verkkaisempi, mutta hyödynsi raamejaan ja ulottuvuuttaan hyvin. Sijoittui myös mallikkaasti, eikä juurikaan pelannut itseään tilanteiden ulkopuolelle. Kiekon kanssa yksinkertaisesti ja nopeasti oli resepti, jota noudatti uskollisesti. Ilman liikkeen selvää parantumista voi olla vaikea nähdä mainittavaa NHL-prospectia, mutta tässä pelissä suoritti hyvin ja istuivat Masoniuksen kanssa ominaisuuksineen hyvin yksiin. Masonius on Floodstrandin tavoin USNTDP:n pelaajia.
#4 Ethan Spaxman - #18 Wyatt Kalynuk
Lännen ja koko ottelun heikoin pakkipari, joka oli välillä pahastikin tuuliajolla.
Spaxmanilta löytyi kokoa ja oli kiekon kanssa enemmän elementissään, mitä kiekottomana. Tarjosi kiekollisena varsin näppärää ison miehen peliä; rauhallisia kuljetuksia, ulottuvuuden hyödyntämistä, hyvin ajoitettuja laadukkaita syöttöjä jne. ei kuitenkaan mitään ihmeitä. Harmi vain, ettei tuntunut pärjäävän puolustussuuntaan. Jalalla oli ongelmissa nopeita tikkaajia vastaan, ei kyennyt hyödyntämään raamejaan kaksinkamppailutilanteissa, vaan kärsi monia tappioita selvästi pienemmille hyökkääjille, oli pehmeä, sijoittui heikosti jne. Ulottuvuuskin jäi hyödyntämättä.
Kalynukista ei puolestaan jäänyt mitään positiivista. Ei kyennyt kiekon kanssa oikein mihinkään ja puolustussuuntaan oli Spaxmaniakin heikompi. Ilman liikettä, kokoa tai kykyä lukea tilanteita ja sijoittua on tosin vaikea pelata varmaa puolustuspeliä. Vaikutti kyllä todella keskinkertaiselta ja tasapaksulta pelaajalta. Länsi antoi kyllä aivan liikaa tasoitusta tällä parillaan idän huomattavasti tasapainoisempaan ja varmaotteisempaan puolustukseen verrattaessa.
