Venäläispelaajien oikeudethan eivät ole vanhentuneet, koska Venäjän liitto ei ole ollut mukana NHL:n ja IIHF:n siirtosopimuksessa. Nyt on ollut puhetta (muttei kaiketi vielä varmaa tietoa) siitä, että ko. sopimuksen raukeamisen vuoksi sama poikkeus koskisi kaikkia eurooppalaispelaajia, jolloin siis palattaisiin vanhoihin "hyviin" aikoihin, jolloin Euroopasta pelaajan varannut NHL-seura sai pitää tämän oikeudet niin pitkään kun halusi.
Niin tämä onkin tällä hetkellä mielenkiintoinen tilanne ja tämä aiheuttaa ihan käytännössäkin mielenkiintoisia tilanteita. Esimerkiksi Philadelphian pitäisi periaatteessa tehdä nyt sopimus Joonas Lehtivuoren kanssa jotta hän pysyy organisaation listoilla, mutta jostain luin, että tuota sopimusta ei tosiaan tarvitse tehdä, koska siirtosopimusta ei tällä hetkellä ole.
Toisaalta eikö nuo varaukset umpene ihan NHL:n omien sääntöjen mukaisesti, vai onko tosiaan IIHF:llä sananvaltaa siihen kuinka kauan varaukset ovat voimassa? Hiukan ihmeellistä tuntuu jos IIHF on ollut hyväksymässä nykyisiä sääntöjä, nimittäin IIHF:n ja eurooppalaisten seurojen etu olisi nimenomaan se, että varaukset pysyisivät muutaman vuoden pidempään voimassa. Sillä näin nuoret eurooppalaiset eivät lähtisi niin aikaisin tahkoamaan AHL:ään vaan pystyisivät pysymään Euroopassa vuoden tai kaksi pidempään.
Mitä sitten että sopimus pitää tehdä kahden vuoden sisällä? Ei tuo mitenkään hirveän kallista NHL-joukkueille ole. Joka tapauksessa ensimmäiset vuodet menevät europelaajilla AHL:ssä ja kyllähän sinne pelaaja on hyvä jo viimeistään 20-vuotiaana jos hänelle mietitään käyttöä NHL-pelaajana (poikkeuksia tähän ei löydy kuin miljoona). Tarvittaessa pelaajaa voi peluuttaa ensimmäisen vuoden vielä euroopassa, kuten on nähty.
Vähintäänkin erikoista lähestyä tätä asisaa siltä kantilta, kuinka kallista tai halpaa tämä on NHL-joukkueille. Tulokassopimuksien teko ei ole tosiaan NHL-joukkueille kuin pisara valtameressä, mutta ei niitä tulokassopimuksia kuitenkaan aivan kaikille jaeta. Joku innokas voi esimerkiksi laskea kuinka moni kesän 2006 draftista on saannut sen kahden vuoden aikana NHL-sopparin? Mutta sekin tieto kertoo jo paljon, että tuossa draftissa kolmannen kierroksen jälkeen varatuista pelaajista ainoastaan yksi pelaaja, Petteri Wirtanen on pelannut NHL:ssä.
Mikä merkitys draftilla siis ylipäätään on enää tänä päivänä? Kuten jo tuossa aikaisemmin totesin ainoastaan ensimmäisilla kierroksilla on nykyisin merkitystä, sen jälkeen on melkein sama miten varaat. Ja perinteisestihän nimenomaan se on ollut ratkaisevaa, miten varaat viimeisillä kierroksilla, kärkipäässähän osaa varata lähes kuka tahansa.
Niin sanotuja valmiita pelaajia ei ole enää tarjolla myöhemmillä kierroksilla ja siinä vaiheessa esiin nousevat todelliset varaustaidot. Kuka lopulta näkee pelaajan pidemmän aikavälin potentiaalin ja pystyy kaivamaan sen esiin? Projektipelaajien kanssa täyty kuitenkin olla aikaa ja malttia, jotta se todellinen kukka saadaan puhkeamaan. Sehän on suorastaan itsemurha lähteä näillä nykyisillä säännöillä varaaman tällaisia pelaajia, kun aikaa on huimat kaksi vuotta.
Esimerkiksi teikäläisen suosikkijoukkue (?) Detroit on rakentanut menestyksenä pitkälle loistavilla myöhempien kierrosten varauksilla. Nykyisten sääntöjen ollessa voimassa on Detroitinkin suunnalla varauduttava siihen, ettei sieltä myöhemmiltä kierroksilta enää löydy uusia datsjukkeja ja zetterbergejä.
Ja se on sääli, sillä jatkossa huippujoukkueet tullaan rakentamaan entistä enemmän pelkällä ostovoimalla, eikä niinkään taitavan varaamisen kautta.
Eli kaikki osapuolet häviävät tällä hetkellä varausten ollessa voimassa ainoastaan kaksi vuotta, niin NHL-joukkueet kuin eurooppalaisetkin seurat. Eikä tämä nykyinen systeemi ole pelaajiakaan suosiva. Aivan poikkeukselliset yksilöt pystyvät nousemaan NHL-tasolle parissa vuodessa, mutta "ihan lupaaville pelaajille" tämä nykyinen malli on armottoman kova.
Jos ajatellaan esimerkiksi nuorta suomalaispelaajaa, niin jo pelkästään fyysinen kehitys aivan huipputasolle kestää poikkeuksetta yli 20-vuotiaaksi. Sekin on kohtalaisen kova temppu, että varausta seuraavalla kaudella pelaa pienessä roolissa liigaa ja sen lisäksi A-junnuissa. Sitten tulee ensimmäinen liigakausi, jonka jälkeen pitäisikin olla jo lähellä NHL-tasoa. NHL-sopimuksen ensimmäisen vuoden pystyy sentään onneksi pelaamaan vielä Suomessa, mutta esimerkiksi lätäkön toiselle puolelle nyt lähtevät Mikko Lehtonen ja Teemu Laakso eivät ole vielä liigatasollakaan huippuja, joten matka ei välttämättä ole kehityksen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.