Tämä AHL-palkkakattomyytti on alkanut elää omaa elämäänsä.
AHL:ssa ei ole palkkakattoa, jonka mukaan pelaaja ei voisi ansaita kuin tietyn summan. Esim. Hamilton Bulldogs saa maksaa omalle pelaajalleen vaikka 5 miljoonaa kaudesta, jos siellä niin päätetään.
75.000 dollaria on NHL-sidonnainen raja, jota enemmän kaksissuuntaisilla sopimuksilla AHL:ssa ansaitsevat joutuvat läpäisemään waiverin, mikäli heidät kutsutaan ylös tai lähetetään takaisin farmiin. Tämän pitäisi käytännössä rajoittaa isoilla kaksisuuntaisilla sopimuksilla pelaavien mahdollisuuuksia nousta NHL-kokoonpanoon, mutta ei se heidän pelaamistaan AHL:ssa estä.
Toinen seikka, mikä itseäni on ihmetyttänyt, on tämä pelaajien vapautuminen NHL-leirien jälkeen. Kovin harva SM-liiga-tasolla käyttökelpoinen pelaaja on mukana leireillä try-outtina, joten ei sieltä suurta joukkoa ole vapautumassa. Valtaosa ns. AHL-jyristä on tehnyt NHL-sopimuksen, jonka seuraruksena he tulevat pelaamaan AHL:ssa koko kauden hyvällä palkalla, tai he ovat jo aikaisemmin tehneet sopimuksen eurooppalaisten joukkueiden kanssa (eli eivät siis tietenkään ole NHL-leireillä).
Tätä taustaa vasten Goehringin ja Askeyn tasoiset hankinnat ovat ehdotonta huippua nykytilanteessa.