Joopa, Mahomes & Reid duo oli kuin olikin ylittämätön kanto kaskessa. Taukoa edeltänyttä nilkuttelua ja irvistelyä katsellessa oli jo varsin toiveikas fiilis, mutta se toimikin lopulta vain draamankaaren nostatuksesta, joskin kyllähän Eaglesin puolustus jäi toisella jaksolla sen verran aseettomaksi, etteivät oikein voittoa olisi ansainneetkaan.
Se lopun kevyehkö lippu oli tosiaan sellainen meh-tilanne, jota tuli sillä hetkellä kirottua, kun samanlaisia rikkeitä oli mennyt omiin silmiin tuossakin matsissa läpi molemmin puolin, mutta ei auta. Yleensä kiintiövalituksen aihe on, etteivät tuomarit enää ratkaisuhetkillä liputa kuin ruumiit, jos niitäkään, joten vaihteeksi näin päin. Nyt kun veri on ehtinyt paremmin kiertämään aivoihin asti, mistään suuremmasta vääryydestä on turha puhua ja hienoa, ettei Bradberrykään mennyt muutamien Niners-pelaajien tavoin etsimään vikaa ainoastaan peilin ulkopuolelta. Tuolla tavoin voi joskus jotain voittaakin kun tiedostaa omat virheensä ja toivon mukaan vielä oppii niistä.
Jos posia kaivaa, hyökkäys toimi, vaikka Chiefs sai yllättävänkin hyvin keskushyökkääjien juoksut kuriin. Hurtsilta nähtiin ehdottomasti paras peli olkapäävammansa jälkeen. Paljon hienoja ja tarkkoja heittoja juuri sinne minne pitikin ja kyllä tämän pelin perusteella niitä dollareita voi huoletta alkaa seuraavaan sopimukseen piirtelemään, mikäli vain luottoa luonnepuoleen löytyy, ettei rahat saatuaan mukavoidu muistelemaan ja elämään tätä yhtä tykkikauttaan, vaan halu kehittyä entistä paremmaksi säilyy. Itsellä on ainakin vahva usko, että tässä on Eaglesille se Super Bowl voiton mahdollistava franchice QB, ainakin sen aikaa mitä terveys tuolla kuluttavalla tyylillä antaa myöten. On tosin kehittynyt viimeisen vuoden aikana heittäjänä sen verran kovin harppauksin, mitä jatkamalla voi pitkittää vielä paljon uraansa.
Hyökkäyksen koordinaattoria Shane Steicheniä on nyt viime päivät huhuttu kovasti Coltsin päävalmentajan paikalle ja olisi kyllä selkeä menetys ja haastava paikattava, mutta muutoin hyökkäyksessä pysyvät Kelcen mahdollisesta eläköitymisestä huolimatta peruspalaset kohtuu hyvin kasassa ensi kaudellekin. Miles Sandersille pitäisi toki maksaa.
Jos hyökkäys toimi ja kykeni vastaamaan huutoon, niin vastaavasti Gannonin puolustus taisi paljastua lopulta enemmän kauden aikana kohdattujen heikohkojen pelinrakentajien tuotokseksi kuin tilastoriviensä väärtiksi, joten pitää vuorostaan toivoa, että saisi sen huhuissa olleen Cardinalsin päävalmentajan paikan, sillä tuskinpa muutoin on koordinaattori vaihtumassa, mitä joukkueen näkisin puolustukseensa kaipaavan. Toki tuo luokaton kenttä vei varsinkin räjähtävyyteen ja nopeuteen nojaavien Reddickin ja Sweatin panoksen valitettavan minimiin kun tossu ei pitänyt yhtään.
Puolustuksen puolella on muutenkin enemmän avoimia kysymyksiä / katkolla olevia sopimuksia vähän joka kerroksessa, joista merkittävimmät Hargrave, Bradberry sekä tykkikauden pelannut Gardner-Johnsson ja miksei vielä jonkinlaisen läpimurron tehnyt LB T.J. Edwarskin. Varsinkin linjassa on paljon kysymysmerkkejä kun koko pappaköörillä ovat sopimukset katkolla, mutta toisaalta Hargravea lukuun ottamatta ovat enemmän tätä joukkueen kasaamista palvelevaan huokeaan jatkoon nimeä alle tai näkemiin osastoa. Kuitenkin tällä puolella palloa nähtäneen tuuletusta enemmän ja luulisi draftissakin olevan painopiste puolustukseen, ellei sitten Roseman anna Sandersin kävellä muualle ja hae halpaa tulokas RB:tä tilalle. Mutta näistä varmaan enemmän toisessa ketjussa.
Kohti uusia pettymyksiä!