Aikamoista tulitusta Vickiä kohtaa sai Vikings Jared Allenin johdolla ja Vick saatiin säkitettyä peräti kuusi kertaa. Tiedä sitten oliko tämä Vikingsin hyvyyttä vai Eaglesin paskuutta, aika heikon kuvan jätti Eagles kyllä tämän pelin perusteella mulle mitä playoffeissa lienee luvassa.
Jos Packers tulee wildcard-roundilla Eaglesille, eipä silloin Vickin työskentely ainakaan helpotu kun Clay Matthews iskee kiinni.
Jared Allen on liigan parhaita endejä joten ei ole ihme, että Eaglesin hataraa linjaa vietiin lujaa. Yleensähän Vick on itse mestarillisesti päässyt pass rushin alta pois vaikka linja on ollut ihan reikäjuustoa monta kertaa. Vikes on kuitenkin erittäin kova joukkue juuri tuossa paineen antamisessa ja pystyy tuottamaan vaikeuksia jokaiselle joukkueelle tässä liigassa.
Phillyn kannalta taas vain alleviivataan juuri tuota linjan epätasaisuutta. Poissa on avauksen sentteri sekä toinen tackle ja tilalla sitten astetta heikommat kaverit. Nuoret jättiläiset King Dunlap ja Max-Jean Gilles ovat ihan törkeän hitaita ja nopeisiin liikkeisiin pystyvät DE:t vievät noita kuin pässiä narussa. Sentteri McGlynn on pelannut mielestäni hyvin ja onnistunut paikkaamaan Jacksonin jättämän aukon. NFC East on divisioona jossa löytyy kaikilta kovia rushaajia kuten DeMarcus Ware, Justin Tuck ja Brian Orakpo. Siihen nähden on Eagles suoriutunut ihmeen hyvin mutta toisaalta sitten juuri Northin jengejä vastaan on tullut pataan kolmesti.
Packers vaikuttaa pelottavan kovalta playoffeissa vaikka nyt onkin Bearsin takana. Chicago on edelleen jonkinlainen kysymysmerkki mitä tulee lopulliseen menestykseen ja jollain tavalla Aaron Rodgers on mielestäni luotettavampi jannu kuin Jay Cutler, kun halutaan pelata Vince Lombardi-trophysta. Packsilla on lisäksi noita huippupelaajia käytännössä jokaisella pelipaikalla ja se voikin voittaa monella eri tavalla. Bears on jäänyt itseltäni ikävä kyllä vähän paitsioon mutta noin paperilla sen hyökkäys ei kuitenkaan herätä suuria riemunkiljahduksia. Matt Forte on tietenkin timantti mutta vaikkapa Devin Hester on edelleen aika tyhjä arpa rissuna. Chicagollakin on ongelmia O-linen kanssa ja toistaiseksi se on pärjännyt lähinnä Cutlerin ja OC:n loistavan pelisilmän ansiosta. Bears ottaa sen mitä saa ja pyrkii heittämään nopeasti, koska pass protection on aika haurasta.
Puolustus on ollut aina se Chicagon tavaramerkki ja vanhat sotaratsut Brian Urlacherin johdolla ovat taanneet vaikeita hetkiä. Bears on perinteinen duunarijengi, kuten oikeastaan kaikki Northin joukkueet ja duunarijengit juoksevat ja puolustavat, Ravens ja Steelers näistä priimaesimerkkeinä.
Eaglesin playoff-haaveet elävät juurikin Vickin varassa, koska linjan lisäksi secondary on todella rampana ja taitaa olla niin, että cornerinakin pelaa jo kolmas vaihtoehto ja tulokas hänkin. Eaglesin D:n perinteinen vahvuus eli endit ovat myös kärsineet loukkaantumisia, kuten ykkösvaraus Brandon Graham. Monta vuotta on yritetty saada tasapainoon tuota linjaa sikäli, että Trent Cole on ollut aina uhka mutta toiselle puolelle ei ole löytynyt oikein samanlaista kaveria. Nyt uhkaa käydä niin, että loukkaantumiset vievät taas sen tasapainon. Joukkueen tärkein ja paras linebacker Stewart Bradley on myöskin taas klesana ja se syö kovasti joukkuetta, vaikka Chaney hyvä jätkä onkin. Playoffeissa etenkin täysi kysymysmerkki miten Chaney osaa johtaa puolustusta.
Playoff-kuvioissa on sähköä tänä vuonna sillä väitän, että nyt on NFC:ssä poikkeuksellisen kovaa kamaa menossa jatkoon, jos ei nyt lasketa tuota vitsidivisioonaa mukaan. Falcons on noussut tavallaan vuoden viiveellä huippujengiksi mutta Saints näytti sille, ettei Drew Breesin taika ole minnekään kadonnut. Itse asiassa Saintsin olisi pitänyt voittaa myös kauden ensimmäinen kohtaaminen mutta Garrett Hartleyn järkyttävä kämmi vei voiton. New Orleansia ei saa missään nimessä unohtaa, se on vähän bubbling under-jengi kun lähdetään koviin matseihin.
NFC:n on syytäkin olla kova sillä AFC:n puolella käydään ehkä kaikkien aikojen playoffit tänä vuonna. Patriots on syttynyt roihuun ja vastaan iskee perinteisen kovia playoff-joukkueita. Fakta on se, että tänäkin vuonna AFC:n jengi lähtee nimellisenä ennakkosuosikkina Super Bowliin, ellei joku Matt Cassellin Chiefs nyt tee todellista ihmettä. Itse en siihen usko, sillä AFC:stä ei kyllä juuri koskaan tule mitään Giantseja tai Cardinalseja Super Bowliin. Sen takaavat hirmukovat Pats, Steelers, Ravens ja Colts (ja yleensä myös Chargers). Viime vuosinakin on käynyt yrittämässä mm. Dolphins ja Titans mutta aina on ollut sama laulu, yksi matsi noita fysiikkajengejä vastaan ja himaan miettimään miksi taas kävi näin. Löytyy Tom Bradya, Peytonia, Troy Polamalua, James Harrisonia, Ray Lewista ja kumppaneita.
Packers on ehkä paras joukkue taistelemaan noita vastaan mutta kuten Patriots-matsi näytti niin sekin on haastaja. Packsin otteita kehuttiin vuolaasti tappiosta huolimatta ja jotenkin se kertoo siitä miten paljon parempi New England vielä on. Atlanta ja Matt Ryan on hyvin mielenkiintoinen joukkue mutta luulenpa vaan, että kokemus jyllää tänä vuonna ja Drew Brees vie joukkonsa vähintään Konferenssifinaaliin.
FiveHole kirjoitti:
Ärräpäät lenteli kun viimein sain katsottua tänään aamulla Giants - Packers pelin. Giantsin tämän kauden pelin taso on kyllä laskenut kuin lehmän häntä, ja alkaa taas ahdistamaan, kun oman suosikkijoukkueen pelinrakentaja näyttää ihan nössöltä vastustajien vastaaviin verrattuna (kontrasti on vielä erityisen suuri kun vertaa nimenomaan Eaglesiin ja Packersiin). Ei voi (tai näköjään voi) noin paljon yhden WR:n (Steve Smith) puuttuminen vaikuttaa.
Giants on todella merkillinen joukkue. Materiaali on periaatteessa hyvä ja varsinkin puolustus on paperilla mainio. Lisäksi hyökkäyksessä olisi asiallisia kavereita jotka pystyvät matseja voittamaan mutta niin vain pelin taso heittelee hirveästi. Eli Manningistä ei ota selvää onko hän lintu vai kala, kun intterilukema hipoo taivaita mutta toisaalta aina tasaisin ajoin hän sitten väläyttelee jotain sellaista mitä sukunimi velvoittaa. Kaikki tietenkin muistavat sen legendaarisen Super Bowlin. Toisaalta taas Giantsin rissut ovat olleet jo toista kautta aivan hanurista ja pudottelevat nakkisormillaan helppojakin syöttöjä. Nyt sitten viimeisenä puolustuksen totaalinen romahdus kahdesti putkeen ja nuoren puntterin sekoilut siihen päälle. Tom Coughlinin aika käy vähiin.
Giants tarvitsee kunnon puolustusorientoituneen päävalmentajan. Siitä tämä jengi on tehty ja sillä se sormuksetkin hommasi. Olisi jännä nähdä vaikkapa Rex Ryan Giantsin puikoissa, tulisi sähköä Eastiinkin uudella tavalla :)
