Titans-Packers
Eilen oli kyllä hyviä matseja tarjolla, ja onneksi löytyi kerrankin laadukas (ilmainen!) striimi. Titans ja Packers pistivät hienon trillerin ilmoille ja ottelu venyikin aina jatkoajalle. Packs vastasi erittäin hyvin Titansin fyysisyyteen ja melkein onnistui yllättämään isännät. Tennessee kuitenkin vastasi huutoon ottelun lopussa pelaamalla loistavan driven joka päättyi kuitenkin Bironasin epäonnistuneeseen FG-yritykseen (47 yds).
Jatkoaika sitten melkein ratkesi ennen kuin se ehti alkaa. Titans voitti kolikonheiton ja painoi vastustamattomasti Chris Johnsonin johdolla Packers-alueelle. Toista kertaa Bironas ei erehtynyt ja Titans pysyy edelleen tappiottomana.
Pitkään näytti että Packers onnistuu sulkemaan Titansin parhaan hyökkäysaseen, eli juoksun, pois. Collins oli ennen tuota viimeistä drivea ollut aika saamaton toisella jaksolla, mutta osoitti vahvuutensa nousemalla uudelle tasolle juuri silloin kun sitä vaadittiin. Packers löysi toisella jaksolla rytmin ja Rodgers-Driver oli se pääasiallinen kaksikko joka peliä vei eteenpäin. GB:n puolustus pelasi erinomaisesti ja pitkälti sen ansiosta Packs nousi 10-16-tilanteesta tasoihin. Paradoksaalisesti ottelu kuitenkin ratkesi taas siihen, ettei Packers enää pystynyt tekemään mitään Titans-hyökkäykselle loppuhetkillä.
Tennesseen puolustuksen neljän miehen linja on kyllä hienoa seurattavaa. Joukkue ei käytännössä blitzaa juurikaan koska isot miehet rynnivät läpi melkein kaikesta, ja varsinkin Haynesworth on melkein mahdoton pideltävä single coveragessa. Packers joutui myös Titansin hyökkäyslinjaa vastaan vahvistamaan omaa linjaansa, nostamalla linebackereita tueksi. Mieleen palasivat ne kuvat Chiefs-Titans-pelistä, jossa Haynesworth riepotteli KC:n kuuppaparkoja.
Chris Johnson on yksi liigan "nimettömistä" tähdistä tällä hetkellä. Aivan loistava pelaaja, joka pystyy juoksemaan sekä sisällä että ulkona. Kokoa ei ole hirvittävästi (vrt. vaikka Brandon Jacobs) mutta silti erittäin fyysinen pelaaja, ja vaikea pysäytettävä. LenDale White oli vähän näkymättömämpi tässä matsissa. Paljon kertoo Titansin aseista se, että yhdenkin rissun nimeäminen ulkomuistista tuottaa vaikeuksia :)
Giants-Cowboys
Toinen ottelu oli sitten Giants-Cowboys. Etukäteen selvää pässinlihaa, ja jälkikäteen jopa yllättävän selvää sellaista. Dallas on melkoisessa ongelmavyyhdissä, ja vastaavasti Giantsilla tuntuu toimivan kaikki osa-alueet. Hyökkäyspeli on monipuolista ja joukkue suorastaan pursuaa aseita. On Jacobs, on Ward, on Smith, on Boss, on Toomer, on Burress jne jne. Lisäksi Manning pelaa pääsääntöisesti hyvin, vaikka eilen tekikin muutaman Elimaisen virheen.
Samalla myös puolustus jatkaa siitä mihin se Super Bowlissa jäi, ja poimii turnovereita ja aiheuttaa kaaosta linjassa. Justin Tuck on erinomainen pass-rusher, ja Webster nappasi kaksi intteriä. Tosin täytyy sanoa, että Dallas kyllä lahjoitti molemmat.
Cowboysin tilanne ei kyllä ole kadehdittava. Kaksi huonoa kuuppaa, rampa secondary ja tappion ilmapiiri. Johnson oli ihan uskomattoman vaisu ja kun heitotkin olivat vielä huonoja, niin ei ole ihme ettei hyökkäys loista. Owens ei voinut oikeastaan kummassakaan (int ja fumble) tilanteessa mitään, johtuen Johnsonin huonoista heitoista.
Yhden lahja-TD:n Dallas nappasi, kun Manning ja Burress? eivät olleet ihan samalla sivulla. Muuten Giants riepotteli Dallasia ihan miten tahtoi, ja varsinkin fyysisyydessä oli iso ero. Zach Thomas aloitti terävästi ja yritti pumpata Cowboys D:hen virtaa, mutta ei fyysikan lainalaisuuksille voi mitään. DeMarcus Ware oli ties monettako kertaa Dallasin paras pelaaja, Marion Barber ei päässyt oikein missään vaiheessa sisään peliin. Selväksi tuli viimeistään nyt, että Cowboys tarvitsee Romon nopeasti takaisin jos se mielii tästä kaudesta vielä jotain saada.
Seahawks-Eagles
Tämä peli meni sitten nfl.comin sivuilta seuratessa. McNabbilta todella tahmea alku, 3/13 57 yds ja 1 int. Lisäksi Wallace aloitti matsin haamuheitolla ja 90 jaardin TD:llä. Pikkuhiljaa Eagles kuitenkin kokosi itsensä ja lopulta karautti komeaan voittoon. Reggie Brown sai kauden ekan touchdownin, tosin pienellä Marcus Trufantin avustuksella. Toinen olikin sitten vuoden tapaus kun linjamies Todd Herremans sai 1 jaardin TD kopin! McNabb sanoi SI.com jutussa että Herremansin silmät olivat yhtä isot kuin Seahawkilla (end zonen logo).
Tietysti myös Brent Celekin esitys on huomioitava, mies teki kerralla Eaglesin ennätyksen TE:n paikalla receiving yardseissa. Eli ainakaan tässä pelissä ei LJ Smithin puuttuminen haitannut. Westbrook ei tällä kertaa onnistunut takomaan yli 100 jaardia juoksemalla, mutta yhteisjaardit taisivat kuitenkin mennä sen yli. Ihan hyvä kuitenkin voittaa välillä myös ilman B-Westin tehoja.
Viikko 10
Ensi viikko tarjoaakin sitten NFC East-faneille mannaa kun Philadelphia ja NYG ottavat yhteen Lincolnilla. Giants on toki selvä ennakkosuosikki, mutta Philly ja kotikenttä ovat sellainen yhdistelmä että Eagles voi yllättää. Siltikin, on pakko sanoa että Giants näytti pelottavan hyvältä ja tasapainoiselta ryhmältä, ja sitä tukee kyllä peräkkäiset voitot ensin Steelersistä ja nyt Cowboysista.
Eagles on myös hyvässä nosteessa ja voittoputki on kolmen pelin mittainen. Siihen kuitenkin mahtuu mm. 49ers ja Seahawks joita ei nyt minään kovina päänahkoina voi pitää. Eaglesin suurin ongelma jo viime vuodesta asti on ollut näiden isojen ja tärkeiden pelien voittaminen, ja nyt on taas paikka muuttaa sitä kurssia. Tämän kauden tappiot (Cowboys,Bears ja Redskins) kuitenkin kertovat sitä samaa tarinaa. Jos Super Bowliin tai edes playoffeihin mielii, niin näitä tiukkoja pelejä on vain käännettävä himaan.
Tänään pidän kaikki sormet ja varpaat ylhäällä Pittsburghin voiton puolesta, koska se tiputtaisi Skinsin 6-3-tilanteeseen ja divisioona olisikin yhtäkkiä auki. Varsinkin jos Eagles vielä voittaisi Giantsin, niin saattaisi olla että homma olisi: NYG 7-2, WAS 6-3, PHI 6-3. Silloin se kausi vasta pyörähtäisi käyntiin :) Toivotaan sitä.