Bob Sacamano
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers
Lähdetään tällaisella puolitajunnanvirtaisella avausviestillä liikkeelle, mutta jollainhan se on lähdettävä, eikä se Rangerskaan nyt niin loputtavasti tunnu miettivän mitä tekee:
Rangers julkaisi liki maailmankuulun jälleenrakennuskirjeensä helmikuussa 2018 ja tuon välittömänä seurauksena pitkä lista aikansa (Rangers-)merkkipelaajia lähti ja tilalle tuli kasapäin varauksia ja nuoria pelaajia. Pikakelataan viisi vuotta eteenpäin ja taskussa on yksi konferenssifinaalipaikka sekä sen jälkeen pettymykseltä tuntunut ensimmäisen kierroksen tappio. Eli jälleenrakennus on varmaan mennyt hyvin tuon suunnitelman ja sen pohjalta toteutettujen toimenpiteiden mukaan?
Rangersin top-4 puolustuksessa pelaa kaksi pelaajaa, joiden voidaan nähdä olevan harkitun jälleenrakentamisen seurausta: Ensimmäisellä kierroksella kesällä 2018 varattu K’Andre Miller sekä muutamaa kuukautta aiemmin Rick Nash -kaupassa saatu Ryan Lindgren. Näiden voidaan nähdä olevan joukkueen toiseksi ja kolmanneksi parhaat puolustajat, vaikka mediasta voisikin joskus päätellä, että joku ylipalkattu vastustajia vaaniva ja kypäriä viskova lämäriautomaatti olisi parempi. Tuohon kaksikkoon kun lisätään vielä Braden Schneider, joka ei toistaiseksi ole osoittanut mitään sellaista joka voisi viitata erityisen menestyksekkääseen nhl-uraan, voidaan todeta että puolustukseen noita nuoria on tuotu ihan kiitettävästi mukaan.
Hyökkäyksessä kuva on tietysti paljon synkempi. Koko jälleenrakennuksen merkittävimmät varaukset Kakko ja Lafreniere olivat viime vuonna peliajoiltaan Rangersin seitsemänneksi ja kahdeksanneksi eniten peliminuutteja keränneet pelaajat ja valitettavan kaukana siitä mihin noilla varausnumeroilla sekä tunnetulla ja tunnustetulla lahjakkuudella olisi voinut/pitänyt päästä. Yhdeksänneksi eniten minuutteja keräsi Chytil, joka ehkä voidaan ajatella olevan tuon kirjeen jälkeistä settiä, vaikka todellisuudessa oli varattu jo aiempana kesänä.
Näiden kokoonpanosta jo löytyvien nuorukaisten (tai tässä vaiheessa jo puolirutinoituneiden nuorten aikuisten) lisäksi organisaation seuraavan aallon, tai pikemminkin laineen, nuoriso-osasto on jo aika mitäänsanomaton eikä sieltä ole mitään pelastusta tulossa. Othmann, Bedard & Sykora ovat kaikki sellaisia, joista voi tulla ihan hyviä vastustajaa turhauttavia alakenttäpelaajia, Zac Jones toivottavasti on ensi vuonna kutospakki ja hyvällä tuurilla tekee jonkinlaisen kelpouran ja Dylan Garland on maalivahtilupaukseksi seminimekäs, mutta jo pelipaikkansa vuoksi melkoinen arpalippu. Voidaan siis tältäkin osin tiivistää, että tässä se jälleenrakennus nyt oli ja katsotaan mitä jäi käteen:
Maalivahtiosasto on, kiitos Igor Shesterkinin, liigan ~paras. Nyt toivotaan, että Igorilla on sivullekirjoittanutta ruusuisempi kuva Rangersin tulevaisuudesta ja suostuu solmimaan vielä jatkon tämän nykyisen sopimuksensa, joka kahden vuoden päästä päättyy, perään. Igor ei ole loistavan jälleenrakennuksen tuote vaan jo neljä vuotta aiemmin varattu joululahja, joka on kaikkia odotuksia parempi ja osoitus siitä, että pelaajakehityksessä kannattaa käyttää huippuammattilaisia (Allaire), eikä jotain joukkueen mukavia ex-pelaajia, joilla ei ollut pelaajana todellisuudessa mitään annettavaa (Rangersin koko ns. kehitysosasto). Toinen maalivahti on tulevalla kaudella palkkapyynnöstä riippuen Halak tai Domingue.
Puolustusta halutaan väittää hyväksi, mutta tulokset ei tuon suhteen ihan vastaa mielikuvia. Fox on näkökannasta riippuen joko liigan paras tai melkein paras puolustaja ja koko Rangersin kiekollisen pelin veturi. Rangersin pelaamisen ero Foxin ollessa kentällä siihen, ettei se ole on aivan järkyttävä. Itseasiassa tämän vuoksi myös eri hyökkäysketjujen toimivuutta on hankala arvioida, koska viisikon taso nousee tai romahtaa Foxin läsnäolon perusteella. Foxin takana puolustuksen kiekollinen tekeminen on kuitenkin erittäin heikkoa. Lindgren on ainoa joka pystyy pelaamaan kiekon omista pois omille edes NHL:n keskitasolla muiden tullessa kaukana perässä. Tässä kohtaa epätoivoisena haaveena on se, että tuo on ollut osittain Gallantin/Murphyn ratkaisu ja uuden valmennuksen kuviot tuovat tuohon parannusta. Varsinkin Millerin kohdalla haluan uskoa, että noita kiekkoja pystytään pelaamaan myös hyökkääjien lapaan kun vähän paremmin organisoitua touhua ja lupa pelata.
Trouba on klassinen Rangers-virhearvio, jossa ajateltiin, että se on oikeasti ykkösparin puolustaja, koska Winnipegissä tulokset olivat ihan mukavia, mutta ei osattu huomioida ollenkaan sitä, että saattoi sittenkin olla enemmän Byfuglienin ja Morriseyn kannattelema kuin oikea laatupakki. Nyt ajelee itseään ulos tilanteissa kohahduttavia pommeja hakiessaan ja laittaa kiekon siniseltä maalivahdin syliin heti kun mahdollisuus tulee. Jälkimmäiseen toivon jälleen valmennusvaihdoksen auttavan, koska uskon, että Trouba on edelleen kohtuullinen pelaaja hyökkäyspäähän. Rangersin pitäisi vaan ymmärtää, ettei se ole, eikä ole koskaan ollut, mitenkään hirveän erityinen puolustamaan. Palkassa on ainakin puolet liikaa ja ikävuodetkin ensi kauden jälkeen kolmenkympin väärällä puolella. Rangersin kannalta paras ratkaisu olisi kaupata Trouba, toiseksi paras olisi kaupata Trouba niin, että joutuu vähän itse maksamaan väliä ja kolmanneksi paras ratkaisu olisi ostaa sopimus ulos. Ulosostolla säästäisi tulevana vuonna 5,7 miljoonaa, jolla saisi varmasti Troubaa paremman pelaajan sekä kahtena sitä seuraavana vuonna 3,7 joilla varmasti saisi yli kolmekymppistä Troubaa paremman. Mitään tällaistahan Rangers ei tee vaan jatkaa liimautumista kapteeniinsa, mutta mikäpäs siinä palkkakattomaailmassa tasoitusta antaessa.
Hyökkäyksessä ei tässä vaiheessa ole enää yhtäkään NHL:n kirkkaimpaan eliittiin kuuluvaa pelaajaa. Panarin tuossa oli vielä pari vuotta takaperin, mutta niin se on ikä vienyt Artemistakin parhaan terän. Gallant ei varmasti ollut se kaikista sopivin valkku Panarinille, mutta tuntuu kuin olisi unohdettu se kuinka terävästi Panarin ensimmäisellä Rangers-kaudellaan liikkui tai kuinka suvereeni se oli kiekonriistäjänä. Panarin täyttää syksyllä 32 ja jääkiekkoilija ei ole tuossa iässä enää sama pelaaja kuin alle kolmekymppisenä (paitsi jos ko. jääkiekkoilija on, Rangersin onneksi, Chris Kreider).
Mika on kelpo sentteri ja menee liigatasollakin ykkössentteristä, mutta tekisi mieli väittää, että kaikissa palkkakattoaikana mestaruuden voittaneissa joukkueissa on ollut parempi sentteri. Osaahan tuo maaleja tehdä ja varsinkin ylivoimalla parhaimmillaan tappavan tehokas, mutta samanaikaisesti nuo ylivoimatehot ovat osittain seurasta poikkeuksellisista minuuteista mitä tuo koostumus on saanut pelata (joka ei poista sitä, että on nimenomaan ylivoimalla eliittiä, mutta vaikeuttaa vertailua muiden pelipaikan huippujen kanssa). Joka tapauksessa viimeisen kahden vuoden neljässä pudotuspelisarjassa on jokaisessa ollut vastustajan ykkössentterin perässä (vaikka kokonaisuudessaan kevät 22 olikin ihan onnistunut). Ikää on 30 ja vuosia sopimuksessa vitusti, joten toivotaan, että hyytyminen on hidasta ja valmentajanvaihdon myötä tulee pieni yllättävä lisäboosti.
Muista auringonlaskun pelaajista Trocheck täyttyy ensi kuussa 30, oli hädintuskin sopimuksensa arvoinen viime vuonna eikä varmasti tule olemaan sitä tulevan kuuden vuoden aikana. Goodrow taasen edustaa tuota klassista Rangersin virheajattelua, jossa oli liigan parhaan kolmoskentän kolmanneksi paras pelaaja, mutta Rangers tulkitsi Barclayn ketjun tasavertaiseksi jäseneksi ja kirjoitti sopimukseen vuosia niin paljon kuin sai mahtumaan. Goodrown kohdalla ulosostaminen toisi jo hyvin poikkeuksellisen tilanteen, jossa Rangersin palkkakattoon lisättäisiin 200k tänä vuonna ja 100k seuraavana (siis tuon caphitin poistuman lisäksi), tämä johtuu siitä, että Goodrown palkka on ollut kaksi ensimmäistä sopimusvuotta caphitiä pienempi.
Chris Kreider on onneksi nero, fysiikaltaan liki friikki ja kehonhuollon poikkeusosaaja, jolloin voimme olla suhteellisen luottavaisia, että taso säilyy jatkossakin. Tämän lisäksi Kreiderin erityisominaisuus pelaajana on kiekkojen ohjaaminen vastustajan maalin edessä ja tämän taidon olemme onneksi todistaneet iättömäksi tässä viime vuosina muualla liigassa.
Näin kesällä 2023 tilanteen pitäisi olla se, että Rangersilla on kaksi eliittihyökkääjää Lafrenieren ja Kakkon muodossa, mutta näiden molempien kehitys päätettiin vetää vessasta alas, jotta voitiin metsätää ”kiihdytetyn jälleenrakentamisen” nimissä pikavoittoja. Kuinka moni vielä uskoo, että näiden tuhlattujen vuosien jälkeen nhl:n kirkkain huippu on tälle kaksikolle saavutettavissa? Ja parasta on, että mikäli Rangers oikeasti haluaisi menestyä niin nyt olisi pakko päästä sille tasolle.
Eli viiden vuoden jälleenrakennuksen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi on lukittu reippaat 37 miljoonaa euroa uransa ehtoopuolta kohti käyviin auringonlaskunpelaajiin (Panarin, Zibanejad, Trouba, Trocheck, Goodrow), jotka joka aamu heräävät huomatakseen olevansa vain varjoja eilisestä. Eikä tuo eilinenkään ollut jokaisen kohdalla ihan sitä mitä puhuttiin. Tämän lisäksi tuon kolmen vuoden aikana olaan sitoutuneita joukkueen ikänestori Kreideriin, jonka miljoonasti korostamaani friikkiyteen luotetaan taistelussa evoluutiota vastaan, ehkäpä maailman parhaaseen puolustajaan ja Filip Chytiliin jonka pitäisi olla joukkueen kakkossentteri tulevana vuonna ja tulee olemaan Zibanejadia parempi ennen kuin sopimuksensa päättyy. Mitä näillä eväillä voi siis tehdä muuta kuin yrittää menestyä nyt, koska joka päivä, kiitos näiden kaikkien ratkaisujen, on vähän enemmän myöhäistä kuin edellisenä.
Tästä päästään valmennukseen ja Peter Lavioletteen. Laviolette tuntuu saarnaavan enemmän kiekollista pelaamista kuin Gallant, jolloin on mahdollista, että nykyisestä materiaalista saadaan enemmän irti kuin viime kaudelle ja, että tuo on valmentajana edes vähän muutakin kuin Gallant jolla on peruukki. Samanaikaisesti on todettava, että pieni parannus valmennuksessa ei välttämättä riitä koska materiaaliero liigan ehdottomaan eliittiin on paljon enemmän kuin yhden pienen parannuksen päässä. Sen takia olisin toivonut jotain isomman riskin ratkaisua, joka olisi epäonnistuessaan voinut kostautua paljon Laviolettea pahemmin, mutta onnistuessaan tuonut jonkun sellaisen kilpailuedun joka Rangersilta puuttuu. Rangersilla on liigan paras maalivahti, joka on nyt kahtena keväänä putkeen osoittanut, että pystyy kantamaan joukkueen vaikka mihin jos saa edes vähän tukea. Riittävän usein Lundqvistin kanssa nähtiin, ettei sitä riittävää tukea ikinä saatu.
En tiedä montako kautta tässä on aikaa niin, että mestaruus voidaan voittaa riittävällä tuurilla ja Shesterkinin kuumalla keväällä? Yksi? Kaksi? On jo liian myöhäistä? Oli miten oli, tämän paskaorganisaation ansaitsema pimeys odottaa jo aivan nurkan takana.
Rangers julkaisi liki maailmankuulun jälleenrakennuskirjeensä helmikuussa 2018 ja tuon välittömänä seurauksena pitkä lista aikansa (Rangers-)merkkipelaajia lähti ja tilalle tuli kasapäin varauksia ja nuoria pelaajia. Pikakelataan viisi vuotta eteenpäin ja taskussa on yksi konferenssifinaalipaikka sekä sen jälkeen pettymykseltä tuntunut ensimmäisen kierroksen tappio. Eli jälleenrakennus on varmaan mennyt hyvin tuon suunnitelman ja sen pohjalta toteutettujen toimenpiteiden mukaan?
Rangersin top-4 puolustuksessa pelaa kaksi pelaajaa, joiden voidaan nähdä olevan harkitun jälleenrakentamisen seurausta: Ensimmäisellä kierroksella kesällä 2018 varattu K’Andre Miller sekä muutamaa kuukautta aiemmin Rick Nash -kaupassa saatu Ryan Lindgren. Näiden voidaan nähdä olevan joukkueen toiseksi ja kolmanneksi parhaat puolustajat, vaikka mediasta voisikin joskus päätellä, että joku ylipalkattu vastustajia vaaniva ja kypäriä viskova lämäriautomaatti olisi parempi. Tuohon kaksikkoon kun lisätään vielä Braden Schneider, joka ei toistaiseksi ole osoittanut mitään sellaista joka voisi viitata erityisen menestyksekkääseen nhl-uraan, voidaan todeta että puolustukseen noita nuoria on tuotu ihan kiitettävästi mukaan.
Hyökkäyksessä kuva on tietysti paljon synkempi. Koko jälleenrakennuksen merkittävimmät varaukset Kakko ja Lafreniere olivat viime vuonna peliajoiltaan Rangersin seitsemänneksi ja kahdeksanneksi eniten peliminuutteja keränneet pelaajat ja valitettavan kaukana siitä mihin noilla varausnumeroilla sekä tunnetulla ja tunnustetulla lahjakkuudella olisi voinut/pitänyt päästä. Yhdeksänneksi eniten minuutteja keräsi Chytil, joka ehkä voidaan ajatella olevan tuon kirjeen jälkeistä settiä, vaikka todellisuudessa oli varattu jo aiempana kesänä.
Näiden kokoonpanosta jo löytyvien nuorukaisten (tai tässä vaiheessa jo puolirutinoituneiden nuorten aikuisten) lisäksi organisaation seuraavan aallon, tai pikemminkin laineen, nuoriso-osasto on jo aika mitäänsanomaton eikä sieltä ole mitään pelastusta tulossa. Othmann, Bedard & Sykora ovat kaikki sellaisia, joista voi tulla ihan hyviä vastustajaa turhauttavia alakenttäpelaajia, Zac Jones toivottavasti on ensi vuonna kutospakki ja hyvällä tuurilla tekee jonkinlaisen kelpouran ja Dylan Garland on maalivahtilupaukseksi seminimekäs, mutta jo pelipaikkansa vuoksi melkoinen arpalippu. Voidaan siis tältäkin osin tiivistää, että tässä se jälleenrakennus nyt oli ja katsotaan mitä jäi käteen:
Maalivahtiosasto on, kiitos Igor Shesterkinin, liigan ~paras. Nyt toivotaan, että Igorilla on sivullekirjoittanutta ruusuisempi kuva Rangersin tulevaisuudesta ja suostuu solmimaan vielä jatkon tämän nykyisen sopimuksensa, joka kahden vuoden päästä päättyy, perään. Igor ei ole loistavan jälleenrakennuksen tuote vaan jo neljä vuotta aiemmin varattu joululahja, joka on kaikkia odotuksia parempi ja osoitus siitä, että pelaajakehityksessä kannattaa käyttää huippuammattilaisia (Allaire), eikä jotain joukkueen mukavia ex-pelaajia, joilla ei ollut pelaajana todellisuudessa mitään annettavaa (Rangersin koko ns. kehitysosasto). Toinen maalivahti on tulevalla kaudella palkkapyynnöstä riippuen Halak tai Domingue.
Puolustusta halutaan väittää hyväksi, mutta tulokset ei tuon suhteen ihan vastaa mielikuvia. Fox on näkökannasta riippuen joko liigan paras tai melkein paras puolustaja ja koko Rangersin kiekollisen pelin veturi. Rangersin pelaamisen ero Foxin ollessa kentällä siihen, ettei se ole on aivan järkyttävä. Itseasiassa tämän vuoksi myös eri hyökkäysketjujen toimivuutta on hankala arvioida, koska viisikon taso nousee tai romahtaa Foxin läsnäolon perusteella. Foxin takana puolustuksen kiekollinen tekeminen on kuitenkin erittäin heikkoa. Lindgren on ainoa joka pystyy pelaamaan kiekon omista pois omille edes NHL:n keskitasolla muiden tullessa kaukana perässä. Tässä kohtaa epätoivoisena haaveena on se, että tuo on ollut osittain Gallantin/Murphyn ratkaisu ja uuden valmennuksen kuviot tuovat tuohon parannusta. Varsinkin Millerin kohdalla haluan uskoa, että noita kiekkoja pystytään pelaamaan myös hyökkääjien lapaan kun vähän paremmin organisoitua touhua ja lupa pelata.
Trouba on klassinen Rangers-virhearvio, jossa ajateltiin, että se on oikeasti ykkösparin puolustaja, koska Winnipegissä tulokset olivat ihan mukavia, mutta ei osattu huomioida ollenkaan sitä, että saattoi sittenkin olla enemmän Byfuglienin ja Morriseyn kannattelema kuin oikea laatupakki. Nyt ajelee itseään ulos tilanteissa kohahduttavia pommeja hakiessaan ja laittaa kiekon siniseltä maalivahdin syliin heti kun mahdollisuus tulee. Jälkimmäiseen toivon jälleen valmennusvaihdoksen auttavan, koska uskon, että Trouba on edelleen kohtuullinen pelaaja hyökkäyspäähän. Rangersin pitäisi vaan ymmärtää, ettei se ole, eikä ole koskaan ollut, mitenkään hirveän erityinen puolustamaan. Palkassa on ainakin puolet liikaa ja ikävuodetkin ensi kauden jälkeen kolmenkympin väärällä puolella. Rangersin kannalta paras ratkaisu olisi kaupata Trouba, toiseksi paras olisi kaupata Trouba niin, että joutuu vähän itse maksamaan väliä ja kolmanneksi paras ratkaisu olisi ostaa sopimus ulos. Ulosostolla säästäisi tulevana vuonna 5,7 miljoonaa, jolla saisi varmasti Troubaa paremman pelaajan sekä kahtena sitä seuraavana vuonna 3,7 joilla varmasti saisi yli kolmekymppistä Troubaa paremman. Mitään tällaistahan Rangers ei tee vaan jatkaa liimautumista kapteeniinsa, mutta mikäpäs siinä palkkakattomaailmassa tasoitusta antaessa.
Hyökkäyksessä ei tässä vaiheessa ole enää yhtäkään NHL:n kirkkaimpaan eliittiin kuuluvaa pelaajaa. Panarin tuossa oli vielä pari vuotta takaperin, mutta niin se on ikä vienyt Artemistakin parhaan terän. Gallant ei varmasti ollut se kaikista sopivin valkku Panarinille, mutta tuntuu kuin olisi unohdettu se kuinka terävästi Panarin ensimmäisellä Rangers-kaudellaan liikkui tai kuinka suvereeni se oli kiekonriistäjänä. Panarin täyttää syksyllä 32 ja jääkiekkoilija ei ole tuossa iässä enää sama pelaaja kuin alle kolmekymppisenä (paitsi jos ko. jääkiekkoilija on, Rangersin onneksi, Chris Kreider).
Mika on kelpo sentteri ja menee liigatasollakin ykkössentteristä, mutta tekisi mieli väittää, että kaikissa palkkakattoaikana mestaruuden voittaneissa joukkueissa on ollut parempi sentteri. Osaahan tuo maaleja tehdä ja varsinkin ylivoimalla parhaimmillaan tappavan tehokas, mutta samanaikaisesti nuo ylivoimatehot ovat osittain seurasta poikkeuksellisista minuuteista mitä tuo koostumus on saanut pelata (joka ei poista sitä, että on nimenomaan ylivoimalla eliittiä, mutta vaikeuttaa vertailua muiden pelipaikan huippujen kanssa). Joka tapauksessa viimeisen kahden vuoden neljässä pudotuspelisarjassa on jokaisessa ollut vastustajan ykkössentterin perässä (vaikka kokonaisuudessaan kevät 22 olikin ihan onnistunut). Ikää on 30 ja vuosia sopimuksessa vitusti, joten toivotaan, että hyytyminen on hidasta ja valmentajanvaihdon myötä tulee pieni yllättävä lisäboosti.
Muista auringonlaskun pelaajista Trocheck täyttyy ensi kuussa 30, oli hädintuskin sopimuksensa arvoinen viime vuonna eikä varmasti tule olemaan sitä tulevan kuuden vuoden aikana. Goodrow taasen edustaa tuota klassista Rangersin virheajattelua, jossa oli liigan parhaan kolmoskentän kolmanneksi paras pelaaja, mutta Rangers tulkitsi Barclayn ketjun tasavertaiseksi jäseneksi ja kirjoitti sopimukseen vuosia niin paljon kuin sai mahtumaan. Goodrown kohdalla ulosostaminen toisi jo hyvin poikkeuksellisen tilanteen, jossa Rangersin palkkakattoon lisättäisiin 200k tänä vuonna ja 100k seuraavana (siis tuon caphitin poistuman lisäksi), tämä johtuu siitä, että Goodrown palkka on ollut kaksi ensimmäistä sopimusvuotta caphitiä pienempi.
Chris Kreider on onneksi nero, fysiikaltaan liki friikki ja kehonhuollon poikkeusosaaja, jolloin voimme olla suhteellisen luottavaisia, että taso säilyy jatkossakin. Tämän lisäksi Kreiderin erityisominaisuus pelaajana on kiekkojen ohjaaminen vastustajan maalin edessä ja tämän taidon olemme onneksi todistaneet iättömäksi tässä viime vuosina muualla liigassa.
Näin kesällä 2023 tilanteen pitäisi olla se, että Rangersilla on kaksi eliittihyökkääjää Lafrenieren ja Kakkon muodossa, mutta näiden molempien kehitys päätettiin vetää vessasta alas, jotta voitiin metsätää ”kiihdytetyn jälleenrakentamisen” nimissä pikavoittoja. Kuinka moni vielä uskoo, että näiden tuhlattujen vuosien jälkeen nhl:n kirkkain huippu on tälle kaksikolle saavutettavissa? Ja parasta on, että mikäli Rangers oikeasti haluaisi menestyä niin nyt olisi pakko päästä sille tasolle.
Eli viiden vuoden jälleenrakennuksen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi on lukittu reippaat 37 miljoonaa euroa uransa ehtoopuolta kohti käyviin auringonlaskunpelaajiin (Panarin, Zibanejad, Trouba, Trocheck, Goodrow), jotka joka aamu heräävät huomatakseen olevansa vain varjoja eilisestä. Eikä tuo eilinenkään ollut jokaisen kohdalla ihan sitä mitä puhuttiin. Tämän lisäksi tuon kolmen vuoden aikana olaan sitoutuneita joukkueen ikänestori Kreideriin, jonka miljoonasti korostamaani friikkiyteen luotetaan taistelussa evoluutiota vastaan, ehkäpä maailman parhaaseen puolustajaan ja Filip Chytiliin jonka pitäisi olla joukkueen kakkossentteri tulevana vuonna ja tulee olemaan Zibanejadia parempi ennen kuin sopimuksensa päättyy. Mitä näillä eväillä voi siis tehdä muuta kuin yrittää menestyä nyt, koska joka päivä, kiitos näiden kaikkien ratkaisujen, on vähän enemmän myöhäistä kuin edellisenä.
Tästä päästään valmennukseen ja Peter Lavioletteen. Laviolette tuntuu saarnaavan enemmän kiekollista pelaamista kuin Gallant, jolloin on mahdollista, että nykyisestä materiaalista saadaan enemmän irti kuin viime kaudelle ja, että tuo on valmentajana edes vähän muutakin kuin Gallant jolla on peruukki. Samanaikaisesti on todettava, että pieni parannus valmennuksessa ei välttämättä riitä koska materiaaliero liigan ehdottomaan eliittiin on paljon enemmän kuin yhden pienen parannuksen päässä. Sen takia olisin toivonut jotain isomman riskin ratkaisua, joka olisi epäonnistuessaan voinut kostautua paljon Laviolettea pahemmin, mutta onnistuessaan tuonut jonkun sellaisen kilpailuedun joka Rangersilta puuttuu. Rangersilla on liigan paras maalivahti, joka on nyt kahtena keväänä putkeen osoittanut, että pystyy kantamaan joukkueen vaikka mihin jos saa edes vähän tukea. Riittävän usein Lundqvistin kanssa nähtiin, ettei sitä riittävää tukea ikinä saatu.
En tiedä montako kautta tässä on aikaa niin, että mestaruus voidaan voittaa riittävällä tuurilla ja Shesterkinin kuumalla keväällä? Yksi? Kaksi? On jo liian myöhäistä? Oli miten oli, tämän paskaorganisaation ansaitsema pimeys odottaa jo aivan nurkan takana.