Pienimuotoinen palstapaluu.
Tässä nyt tulee tällaista "ajatuksia nettiin", jota kuulemma nykymaailmassa pitää harrastaa.
Harmillisen vähäiseksi on jäänyt keskustelu kaikkein legendaarisimman NHL-joukkueen tiimoilta (täysin subjektiivinen mielipide legendaarisuudesta, joka ei tule miksikään muuttumaan, oli argumentointi mitä hyvänsä), mutta kiitokset teille harvoille, jotka tänne vielä jotain jaksavat aika-ajoin kirjoitella, mieleen on jäänyt nimet superKakke ja Girardi5. Takavuosien aktiivit JLand, vstk ja stiflat jne. lienevät muun elämän vieminä vaipuneet ainakin osittaiseen palstahiljaisuuteen. Itse en koskaan mikään palsta-aktiivi ole ollut, mutta joskus tuli tänne jotain kirjoiteltua, palstan löydettyäni kuitenkin keskustelua päivittäin seurasin, viime vuosina ehkä viikottain.
Mulla on Rangersin otteiden seuraaminen supistunut viime vuosina vain ottelukoosteisiin, satunnnaisten artikkeleiden lukemiseen jne., joten ei ole tuntunut siltä, että olis tähän keskusteluun oikein mitään annettavaa. Eikä oikein aikaakaan. Tyhjänpäiväisiä one-linereita taas on mielestäni turha kirjoitella.
Vankkoja mielipiteitä toki löytyy edelleen, mutta tietämys ja fiilis niiden takana vain on tippunut dramaattisesti, kun ei vain yksinkertaisesti riitä aika tai energia väijyä matseja keskellä yötä, tai edes tallennettuna. Saati sitten seurata eri medioita liittyen niinkin triviaaliin asiaan kuin jääkiekkojoukkueeseen, joka pelaa maapallon toisella puolella. Kiekko"viihteestä" käy nykyään Liigan puolelta IFK:n himamatsit, mutta on kiinnostus niihinkin tippunut organisaation vuosikausia jatkuvaan matalalentoon. Ja onhan Liigan pelin taso jotain ihan karmivaa verrattuna nykypäivän NHL:n.
Nyt kun hieman on aikaa, voisin heittää jotain kommenttia tämän päivän Rangersista.
Ensinnäkin täytyy mainita, että olen edelleen sitä mieltä, että Glen Sather on suurin yksittäinen este Rangersin Stanley Cup-jahdissa. Viime vuoden finaalipaikka oli todellista ylisuorittamista, monien sattumusten summa, joka ei tule toistumaan, saati parantumaan ihan päätyyn saakka nykyjohdon alaisuudessa. Vaikka se tuloksellisesti jäi pienestä kiinni, se on se pieni lisä, mitä joukkue olisi tarvinnut, mutta mitä Sather ei tule koskaan joukkueeseen toimittamaan. Paljon on Sather parantanut pahimmista vuosistaan, mutta silti en luota, että hän saisi tämän seuran "lopulliseen voittoon" johdettua. Palkkakattoaikakausi toi sellaisia haasteita GM:n toimintaympäristöön, että olen positiivisesti yllättynyt Slatsin suoriutumisesta, mutta en suinkaan ole tyytyväinen. Menneisyyden virheet painavat liikaa. Tekemistään katastrofisopimuksista on päässyt kiitettävästi eroon (Gomezista McDonagh on käsittämätön edelleen, mutta Satherin historian tuntien kyse on ennemminkin Habsien mokasta kuin Satherin ryöstöstä), eikä ole tehnyt David Clarkson-Maple Leafs-tyylisiä aivopieruja, mutta edelleen joukkueen rakenne on epätasapainoinen, ja menestys riippuu liialti rivimiesten ylisuorittamisesta odotuksiin nähden.
Edelleenkään joukkueessa ei ole kunnon ykkössentteriä. Stepan ei sellainen ole, eikä hänestä sellaista todennäköisesti koskaan tule, niin paljon kuin henkilökohtaisella tasolla miehestä pidänkin. Brassard on nostanut tasoaan megasopimuksensa jälkeen, mutta sopimus tulee haittaamaan joukkueenrakennusta, kun palkkakatto ei näillä näkymin nousekaan odotetusti. Mielestäni Brassard pelaa nyt potentiaalinsa ylätasolla, enkä usko (vaikka toivon) hänen tuosta enää juurikaan parantavan, tason säilyttäminenkin tehnee tiukkaa. Jos palkkakatto ensi kauden jälkeen nousee kunnolla ja Brassard tasonsa säilyttää, ei minulla ole miehen sopimuksesta mussuttamista. Sulka Slatsille siinä tapauksessa, erinomainen kakkossentteri --- jonka parhaat hetket ovat kuitenkin tulleet joukkueen kenttäpelaajista tällä kaudella ylivoimaisesti kirkkaimman tähden, Rick Nashin, rinnalla. Kakkossentteri vain ei pelaa yköslaiturin rinnalla toimivassa joukkueessa ,pääsääntöisesti.
Dan Girardi ja (Marc) Staal tienaavat tällä hetkellä kumpikin enemmän kuin McD ? WTF? "Tunteen palolla": NHL:stä löytyy nelisenkymmentä parempaa puolustajaa kuin kumpikaan em. kaksikosta, ja tuon tason kavereita pelailee sen verran paljon halvemmalla, että Rangersin kolmospariinkin (tai neloseen jotain muuta kuin Tanner Glass, taas yksi älyvapaa sopimus) riittäisi katossa tilaa hankkia tekijämiehiä, jos ei b-tason kavereille maksettaisi A-tason palkkaa. McD:n sopimus oli loistava Slatsin ja organisaation kannalta, mutta Girardin ja Staalin sopimukset syövät sen edun, eikä se edes riitä. Ei ole ihme, että McD:lla on ollut off-day:ta, ihminen sekin on. Hienosti on kuitenkin parantanut, vaikka henkinen taakka lienee melkoinen (Manhattan, nuorehko mies, team captain, somewhat of a celebrity, earning less than you deserve compared to...). Ehdoton suosikkipelaajani nykyjoukkueessa, mutta tilanne kuvastaa epätasapainoa, jonka Slats on nykyjoukkueeseen luonut.
Seuraavaksi King Henrik. Liigan top3-maalivahti, no question, henk. koht. tasolla en vaihtais kuin Habsien Priceen. Parin viikon päästä 33-v., caphit 8,5m $ vuoteen 2021, jolloin mies on 39-vuotias. Yksin hän ei niitä pelejä kuitenkaan voita (ei voittanut viime vuoden pleijareissakaan), enkä usko tason säilyvän kuin max. 2-3 vuotta. Ja ihmeitä saa taas GM (Slats?) tehdä, että tuosta sopimuksesta jotain positiivista aikaan saadaan. Jos Lundqvist olisi niin lojaali organisaatiolle kuin annetaan ymmärtää eri medioissa, hän olisi jäänyt helvetisti paljon halvemmalla organisaatioon, joka hänestä tähden teki, voittaakseen jotain (henkilökohtaiset palkinnot ovat mielestäni täysin yhdentekeviä Stanley Cupin rinnalla). Koska missä tahansa muualla pelatessaan Lundqvistista ei olisi niin suurta celebrityä tullut. Loistava maalivahti, ylipalkattu, haluaa pelata liikaa (tai joudutaan peluuttamaan liikaa), jolloin potentiaalisistakaan kakkosvahdeista ei pääse kehittymään kunnon NHL-tason veskareita, edes kakkosmaalivahteja. Talbot oli loistava rajoitetulla vastuulla, sitten vastuu jätettiin minimiin, ja nyt Lundqvistin loukkaannuttua joutunut ottamaan liikaa vastuuta kykyihinsä nähden. Vaikka voittoputki onkin päällä, ei pelejä jatkuvasti voiteta, jos veskari päästää 1-3 helppoa (helppoa siinä mielessä, että vakiintunut veskari ohittaa tilanteen eli helposti menneen maalin ja jatkaa elämää ja pystyy torjumaan vakiintuneella tasolla, luottamuksen kanssa painiskeleva kaveri taas melkeinpä jännittää seuraavaa tilannetta). Maalivahtihomma ei ole pelkkää teknisten asioiden suorittamista, itseluottamuksen puute tekee teknisesti loistavastakin maalivahdista reikäjuustoa. Lundqvistin ollessa nykyisessä asemassaan ykkönen ei kakkosella ole paikkaa kehittyä, kun paikkana on MSG. Entäs kun King Henrik taantuu ? 8,5 million dollars.
Ja niin iloinen kuin olenkin Rick Nashin heräämisestä, ja aivan erinomaisesta kaudesta maalien valossa, en voi olla ajattelematta, tai pelkäämättä, sitä seuraava aivotärähdystä.
Kuten koko edellisestä vuodatuksesta voinee päätellä, on lapsuudessa opittu Rangersin (ja Helsingin IFK:n) kannattaminen kyynistänyt minua sen verran, että positiivisissakin asioissa näen uhkakuvia, eikä menestys saa haavoja arpeutumaan. Silti jokainen aamu, joka alkaa tiedolla Rangersin voitosta runkosarjassa tai pleijarisarjassa, aloittaa päivän paremmissa tunnelmissa, kun taas tappio lisää aamuketutusta eksponentiaalisesti. Jos Rangers Stanley Cupin Glen Satherin johtamana voittaa, olen onnellinen ja myönnän olleeni väärässä hänen suhteensa. Jos taas käy kuten niin monta kertaa aiemmin, että joku (Patrick-divisioonan joukkue) taas pudottaa Rangersin median kehitellessä toinen toistaan mielikuviteksullisempia syitä tappioon, osoittaa minun syyttävä sormeni suoraan johtoportaaseen: Glen Sather ei ole tehtäviensä tasalla, eikä syyllinen ole Glen Sather, vaan tyhjäpää, joka hänet on siinä toimessa vuosikausia pitänyt (wikipediakin osaa kertoa, kenestä "johtajanerosta" on kyse.).
Tuli nyt, kun kerrankin oli aikaa, mietitittyä Blueshirtsiä hieman liikaakin, ja ehkä hirttäydyttyä liikaa agendaan, jonka olin jo luullut unohtaneeni.
On hienoa, että Rangers on vakiinnuttamassa paikkansa idän parhaimmistossa, eikä lähitulevaisuudessa ole sellaisia uhkakuvia, että pohjamutiin oltaisiin taas vajoamassa. Toki tänä vuonna olisi kannattanut "tankata" ihan McDavidin takia, kun SC:stä ei kuitenkaan ihan vakavissaan kilpailla. Idän paras voidaan olla (viime vuoden voitosta huolimatta kannattaa tsekata Rangersin playoff-historia pingviinejä ja saarelaisia vastaan), mutta pitää melkoinen flaksi käydä, että Lännen paras kaatuisi (paitsi finaalipaikasta liian onnelliseksi tullut Preds. Yhdellä James Nealilla ei SC:a voiteta, vaikka puolustuksessa olisi 6 Norris-ehdokasta ja Vezina-Rinne). Viime vuoden finaaleja oli pakko katsoa, ainoat pelit joitain Suomen aikaa iltapelejä lukuunottamata, ja vaikka 3 peliä meni jatkoille, niin olisihan se melkoinen kiekollinen vääryys ollut, jos Rangers olis voittanut. Vaikkei Kings NIIN paljon parempi ollut, mielestäni kuitenkin parempi.
P.s. Hieno voitto Fishstickseistä, 5-3:sa 5-6:n, tuollainen lämmittää mieltä. Täytynee jonkin Staten Islandin tuttavan meilisosoite jostain kaivaa ihan vain kaverina =). Vaikka kuinka muuttaisivat Brooklyniin, there's only one hockey team in New York _City_.
LGR!