Eilen 4-1 voitto Pittsburghissa, vaikka alussa ei hyvältä näyttänytkään. Jussi torjui pari pahaa paikkaa ja Rucinsky & Kovy kävivät tekemässä maalin ja ote siirtyi Rangersille. Fatan 1-1 tasoitus oli hieno veto - Markkasella ei mitään mahdollisuuksia.
Kolmannessa erässä Rucinsky & Kovy kaksikko iski jälleen, minkä jälkeen Lindros ja Leetch tekivät vielä maalit mieheen. Vaikka voitto ei hyvällä pelillä tullutkaan, niin mulle kelpaa kaikki. Viime vuonna Rangersin peli olisi hajonnut täydellisesti Fatan tasoituksen jälkeen ja Penguins olisi voittanut 1-5.
Tuossa oli välillä muutaman ottelun jakso, jossa joukkue muistutti aivan liikaa viime vuoden versioita, mutta nyt on taas pelattu huomattavasti paremmin. Etenkin voitto Lightningista vakuutti allekirjoittaneen. Jos olen ymmärtänyt termin oikein, niin Rangersin peli oli kai läpi ottelun sitä kuuluisaa kahvakiekkoa, josta SM-Liiga-palstalla puhutaan. Mutta kun on viimeiset 6 vuotta joutunut katsomaan joukkuetta, jonka pelissä ei ole ollut mitään järkeä niin mulle kelpaa nykyinen tyyli täydellisesti.
Rangersilla oli samanlainen ja vielä parempi lähtö kauteen syksyllä 2001, jolloin joukkue jopa johti koko liigaa pari viikkoa joulukuun alussa, mutta tuolloin kaikki merkit romahtamisesta olivat nähtävissä kun Richter joutui illasta toiseen torjumaan 40+ laukausta ja Rangers keskittyi FLY linen johdolla voittamaan otteluita pelkällä hyökkäyksellä.
On ollut hieno katsoa kuinka pelaajat ovat omistautuneet Satherin ja mastermind Tom Renneyn luomalle systeemille. Vai kuka olisi uskonut, että Alex Kovalev osaa myös puolustaa?
Jos yksittäisiä pelaajia katsotaan niin Martin Rucinsky on noussut parin viime viikon aikana muiden yläpuolelle. 10 pistettä 7 viimeisessä ottelussa, +\- lukema +15 on koko liigan kolmanneksi paras ja voin valehtelematta sanoa, että Martin on ollut Holikin jälkeen joukkueen paras kahden suunnan pelaaja. Muutenkin ketju Rucinsky-Holik-Kovalev (BAM-line, as they call it) on ollut viime aikoina hirveässä kunnossa. Kun Kovalev ei ole onnistunut maalinteossa, hän on keskittynyt luomaan tilanteita Rucinskylle ja tulokset ovat nähtävillä.
Holik luo aggressiivisella tyylillään Rosielle ja Kovylle ylimääräistä tilaa ja tämä mainittu kaksikko sitten pyörittää vastustajan puolustajat sekaisin. Lindros kutsuu Holikia nimellä "Camp Holik", koska Bobbya on ollut viime aikoina pois maalin edestä. "Jos näen jonkun muun ketjukavereistani seisomassa maalin edessä, käsken hänen lähteä h-vettiin sieltä, sillä se on minun paikkani," sanoi Holik. Ketjun tekemät maalit ovat olleet järjestään todella kauniita. Lisäksi Rucinsky on ollut alivoimalla loistava. Jostain syystä kaikki näyttävät pelaavan paremmin juuri Holikin rinnalla. Kovyn kohdalla parantuneisiin otteisiin on selvästi vaikuttanut myös se, että mies vaihtoi vähän aika sitten mailoja.
Simon-Messier-Barnaby ei petä vieläkään. The Captain on ollut elementissään päästessään pelaamaan BamBamin ja Simonin kanssa. Vai kuinka monen joukkueen neloskentän keskushyökkääjä on tehnyt 10 maalia? Messier tosin pelaa myös ylivoimaa, but still...Simon on ollut todella positiivinen yllätys.
Eric Lindros palasi kokoonpanoon Ottawaa vastaan ja on nyt tehnyt maalin kahdessa peräkkäisessä ottelussa ja kerännyt pisteitä kolmessa ottelussa peräkkäin. Mitään merkkejä siitä, että silmä- tai rintavamma olisi hidastanut tämän junan kulkua ei ole nähtävissä. Viime kaudella ei kuullut montaa kertaa Sam Rosenin ja John Davidsonin sanoja "big open-ice hit by Lindros!" Eilen Eric pelasi Hlavacin ja Nedvedin oikealla laidalla.
Kolme aikaisempaa ottelua Eric johti ketjua, jossa laidoilla pelasivat Jed Ortmeyer ja Richard Scott. Scott lähtee takaisin Hartfordiin kunhan LaCouture kuntoutuu olkapäävammastaan parin päivän sisällä - tapella mies kyllä osaa, mutta muut taidot eivät riitä NHL-tasolle. Ortmeyer sen sijaan on ollut hyvä alivoimalla ja heitellyt kehoaan ympäri kenttää jokaisessa pelaamassaan ottelussa - lisäksi Jedilla on tulinen laukaus ja paljon päättäväisyyttä otteissaan.
Puolustajista pari Malakhov-Mironov, jota vielä viime kaudella kutsuttiin nimellä "Lazy Russians" on ollut todella luotettava. Etenkin Malakhov näyttää pelaavan taas sillä tasolla, joka nähtiin syksyllä 2001, jolloin Vlady pelasi Leetchin kanssa FLY ketjun takana. Mironovin fyysisyys on ollut ilahduttavaa.
Leetchilla oli paljon vaikeuksia tulla takaisin kentälle yli 7 kuukauden poissaolon jälkeen, mutta on nyt viimeisen viikon aikana Sens-ottelusta lähtien päässyt lähemmäs normaalia tasoaan. Eilinen alivoimamaali oli vintage Leetch, jossa Brian syöksyi mukaan hyökkäykseen ja latasi Messierin syötön maaliin.
De Vries oli alkukauden hyvä, sitten taso tipahti jonkun verran ja mies teki muutaman hirveän virheen, mutta on nyt ollut taas viime aikoina luotettava Leetchin rinnalla.
Kasparaitis on ollut näkymätön, mutta niin on kai kaikkein paras. Vielä viime kaudella Kaspar yritti aivan liikaa todistaa jotain juoksemalla ympäri kenttää ja hakien kovia pommeja, mutta nyt on ylimääräinen sählääminen jäänyt pois - kuten koko joukkueelta.
Puolustuksen heikoin osa on ollut yllättäen Tom Poti, jolla on ollut suuria vaikeuksia. Se on aina tiedetty, että Poti ei ole mikään human wreckin'ball, mutta ei ainakaan vielä taklaamista ei ole mielestäni liigassa kielletty. Lisäksi Potin kiekollinen peli on ollut yllättävän epävarmaa, en tiedä miksi. Bouchard on jostain syystä jäänyt ulkopuolelle, vaikka pelasi todella hyvin sinä aikana kun Leetch oli sivussa. En yhtään laittaisi tällä hetkellä vastaan, jos Bouchard pelaisi Potin sijaan.
Dale kieltäytyi menestä Hartfordiin kahden viikon kuntoutusjaksolle opettelemaan pelaamaan hyökkääjänä ja kirjoitti samalla todennäköisesti itselleen lentolipun pois Manhattanilta.
Maalivahdeista olenkin jo puhunut tarpeeksi aiemmin. Jussi oli taas eilen vakuuttava ja Satherille on ollut todella vaikeaa istuttaa Jussia penkillä, koska mies pelaa niin helvetin hyvin illasta toiseen. Dunhamin nivuset ovat taas ainakin jotenkin kunnossa ja todennäköisesti Dunny ottaakin ykkösmaalivahdin paikan itselleen taas huomenna, mutta You-See on osoittanut, että pystyy haastamaan Dunhamin kamppailuun ykkösmaalivahdin paikasta koska tahansa.
Dan Blackburnin kausi on ohi. Danny kävi viime viikolla taas testeissä (6 viikon välein) ja kesällä painoja nosteltaessa loukkaantuneen olkapään hermot eivät ole vieläkään parantuneet. Hermovammat ovat kiusallisia, sillä niille ei oikein voi tehdä mitään muuta kuin vain odottaa, että ne paranevat ja Blackburnin kohdalla näin ei ole käynyt.
Tämä on Blackburnille ja Rangersille huono juttu, sillä Dannylle olisi ollut todella tärkeää päästä pelaamaan Hartfordissa tällä kaudella.
All in all, Rangers on pelannut sitten Devilsille kärsityn 0-5 tappion jälkeen vakuuttavasti. Satherin ja Renneyn tiukka systeemi, jossa ylimääräiset sekoilut on saatu pois toimii ja on ollut hienoa nähdä, kuinka Rangers vihdoin puolustaa joukkueena eivätkä hyökkääjät jää vain surffaamaan keskialueelle.
Varmaa on, että Madison Square Gardenissa on huomenna tunnelmaa kun Toronto Maple Leafs saapuu vierailulle. Jostain syystä Maple Leafs on aina ollut yksi mun suosikkivastustajista, sillä Rangersin ja Leafsin ottelut ovat olleet viihdyttäviä ja fyysisiä pelejä.
