Kyllähän tilanne alkaa voittoja ajatellen näyttää aika hyvältä, vaikka mihinkään sweeppiin en usko vieläkään. Jatkoilla ratkesi taas, mutta tällä kertaa Rangers tuntui olevan enemmän mukavuusalueellaan verrattuna kakkospeliin, jossa Canes sai nämä mukaan siihen koohotukseensa. Kolmospeliin kotijoukkue tuli odotetusti sata lasissa ja pakkovoitto tiedossa, ja ekan erän pitivätkin tahtipuikkoa. Kun tuosta tulituksesta selvittiin vain yhden maalin erolla, tuli aika vahva luotto siihen että toiseen tullaan rintakarvojen kanssa, ja tuosta lähtien peli tuntuikin olevan isossa kuvassa sitä että Canes yrittää parhaansa ja koittaa tehdä sen minkä pystyy, mutta Rangersin systeemi kestää kyllä sen. Vetoja tuli paljon joo, mutta eipä niitä aivan a-luokan paikkoja ollut mukana niinkään montaa, sillä Canes roiski kiekkoa maalille joka paikasta ja nuo Shestyorkin kyllä hoitaa. Erikoistilanteissa ero on edelleen tyly, ja tuloksenteon suhteen Rangersin isot pojat olivat isoja poikia.
Voiton lisäksi illan ilahduttavin juttu oli tottakai Chytilin paluu puolen vuoden tauon jälkeen. Nyt saadaan kolmosketjuun lisää tulivoimaa, ja nelonen muuttuu myös ketjuksi jota voidaan peluuttaa ihan normaalisti neljän minuutin Rempen siirryttyä kokoonpanon ulkopuolelle. Pöhinä on pöhinää, mutta kyllä keväällä parhaiden pitää pelata.