FutureHockey
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS - Connorit Bedard & McDavid
Kausi 2018/19 tuli päätökseen tovi sitten kun Carolina Hurricanes lähetti saarelaiset laulukuoroon suorin voitoin 4-0. Pettymys on kova, mutta kun muistelee minkä matkan joukkue on kulkenut viime vuosista, niin eihän tuohon osaa lopulta kovinkaan pettynyt olla enää - Aito ilo sekä riemu siitä, että joukkue on viimein lähtenyt kulkemaan eteenpäin oikeilla raiteilla, on palannut ainakin meikäläiseen. 13 vuoden enemmän tai vähemmän korpivaellukseksi luettavan sekamelskan seuraaminen on suorastaan masokistista ja laittaa arvostamaan täälläkin esiintyviä kirjoittajia, jotka ovat tuota samaa sadomasokismia harjoittaneet jo ties kuinka kauan.
Kausi 2018/19
Kausi 2018/19 sai lennokkaan alun itsellensä, kun Islanders ilmoitti ensitöikseen palkanneensa NHL:n dinosauruksiin luettavan Lou Lamoriellon (76) seuran presidentin virkaan. 60-luvun loppupuolelta (sic!) asti erilaisissa valmennus- ja johtotehtävissä toiminut Lamoriello palkattiin palauttamaan 1980-luvun suurseura takaisin sinne minne se kuuluu: Vakavasti otettavien contenderien joukkoon ja taistelemaan menestyksestä muuallakin kuin draft-arvonnoissa.
Lamoriello ei paljoa aikaillut sillä lähes välittömästi ensitöikseen hän nimitti itsensä seuran toimitusjohtajaksi Garth Snow'n paikalle ja palkkasti tuoreen Stanley Cup-voittajavalmentajan Barry Trotzin seuran päävalmentajaksi Doug Weightin tilalle. Alku ei olisi voinut olla onnistuneempi sillä ensinnäkin Snow oli nähty ja kuultu jo aikapäiviä sitten ja vaikka hän vielä saikin ns. suojatyöpaikan organisaatiosta (senior advisor), niin hänen aikanaan Islanders ei edennyt lähellekkään sitä määränpäätä mihin se kuuluisi. Olihan Islanders voittanut Snow'n alaisuudessa ainoastaan yhden (1!) pudotuspelisarjan koko 12 kauden aikana minkä herra toimitusjohtajan tahtipuikkoa Islandersin toimistolla heilutteli. Eipä löydy koko NHL:stä kovin montaa muuta organisaatiota, joka moista menoa jaksaisi katsella vuodesta toiseen GM:n toimesta, mutta Snow oli ilmeisen hyvä selänpesijä ja sai pitää vakanssinsa aivan liian pitkään.. Ja jotta ette luule, että kritiikki olisi liioiteltua, niin pistetään nyt malliksi Eyes on Islesin loistava teksti Snow'n mokailuista Islesissa: New York Islanders Garth Snow Five Biggest Blunders
Uudet tuulet valmennusta ja seurajohtoa myöten eivät kuitenkaan riittäneet seuran suurimman tähden, John Tavaresin, pitämiseen seurassa, vaan UFA-markkinoiden avauduttua hänen seitsemän (7) vuotinen ja 77 miljoonan dollarin arvoinen sopimuksensa Toronto Maple Leafsin kanssa julkistettiin. Siirto aiheutti oikeutetusti paljon parranpärinää ja ainakin allekirjoittanut on yhä edelleen vittuuntunut Tavaresin toiminnasta.
Miksikö? Koska Tavaresilla olisi ollut loppupeleissä kuitenkin mahdollisuus auttaa "seuraansa" edes sen hitusen, että olisi kauden 2017/18 siirtorajalla sanonut rehdisti, että ei ole jatkamassa seurassa ja täten hänet oltaisiin voitu treidata jo tuolloin vaikka sinne Maple Leafsiin ja saada vastineeksi edes jotain, joka olisi auttanut seuraa myöhemmin. Sen sijaan Tavares loppuun asti vihjaili jatkohaluistaan ja pyysi, että häntä ei treidattaisi. 1.7.2018 hän sitten käveli pois Islandersista täysin ilmaiseksi ja Isles jäi nuolemaan näppejään.
Parranpärinää keräsivät myös Lamoriellon hankinnat UFA-markkinoilta. Siinä missä seura menetti Tavaresin lisäksi profiilipelaajia, kuten Calvin de Haanin, Nikolai Kuleminin sekä Chris Wagnerin muodossa, olivat seuraan tulleet uudet pelaajat enemmänkin ns. kakkos-kolmoskorin jätkiä kuin Tavaresin paikkaajia. Valtteri Filppula, Leo Komarov, Tom Kühnhackl, Matt Martin, Robin Lehner.. Lähtökohdat eivät kovin monelle auenneet.
Vaan kuinka väärässä sitä pieni ihminen voikaan olla. Filppula ja Komarov pelasivat kolmosketjussa uskomattoman sitoutuneesti ja tekivät pyyteetöntä duunia ottelusta toiseen rautaisella asenteella ja ammattitaidolla sekä iskivät siinä sivussa varsin kelvolliset tehopisteet kumpikin. Martin taasen kruunasi Islandersin ehkäpä NHL:n vittumaisimman nelosketjun (Martin - Cizikas - Clutterbuck) ja palautti taasen meikäläisenkin mieleen miksi hän oli yksi ehdottomia suosikkipelaajia viimeisellä Isles-visiitillään. Kühnhacklin kausi oli rikkonainen, mutta puhtaat paperit hänellekkin antaisin. Lehner taasen..
Siinä on sen verran uskomaton tuhkimotarina, että ei paremmasta väliä: Mielialaongelmien kanssa paininut kassari hankitaan liigan heittopussijoukkueesta ja istutetaan Thomas Greissin pariksi. Ongelmiin paneudutaan, Lehnerille tarjotaan ammattiapua, ongelmat hoidetaan ja lopputuloksena on, että Lehner - Greiss parivaljakko voittavat paitsi Jennings Trophyn päästettyään vähiten maaleja koko kaudella, mutta Lehner on myös Top-3 Vezina-ehdokkaiden joukossa!
Isles pelasi kaudella 2018/19 sitoutunutta duunarilätkää, jossa liikkeelle lähdettiin nimenomaan sitoutuneen puolustuspelaamisen ja kovan työnteon kautta. Trotz sai paketin erinomaisesti kasaan kauden aikana ja koko joukkueen panoksella kipusi hurjan loikkauksen lähemmäs kohti NHL:n kärkeä. Pudotuspeleissä seinä tuli vastaan hurmiossa pelannut Carolina Hurricanesia vastaan, mutta tätä ennen laulukuoroon oli lähetetty kuitenkin jo kestomenestyjiin kuuluva Pittsburgh Penguins puhtaasti 4-0 otteluvoitoin ja jo pelkästään tästä syystä tulevaan kauteen (2019/20) on helppo lähteä levollisin mielin.
Sopimustilanne 2019/20
G Thomas Greiss, 29-01-1986 (33), 185cm / 103kg - $3,333,330 (19/20)
G Robin Lehner, 24-07-1991 (27), 192cm / 111kg - $1,500,000 (UFA)
D Johnny Bouchuk, 19-01-1984 (35), 188cm / 103kg - $6,000,000 (21/22)
D Thomas Hickey, 08-02-1989 (30), 182cm / 85kg - $2,500,000 (21/22)
D Nick Leddy, 20-03-1991 (28), 183cm / 93kg - $5,500,000 (21/22)
D Scott Mayfield, 14-10-1992 (26), 193cm / 103kg - $625,000 (22/23)
D Adam Pelech, 16-08-1994 (24), 191cm / 98kg - $1,600,000 (20/21)
D Ryan Pulock, 06-10-1994 (24), 188cm / 97kg - $2,000,000 (19/20)
D Devon Toews, 21-02-1994 (25), 185cm / 87kg - $700,000 (19/20)
D Luca Sbisa, 30-01-1990 (29), 188cm / 95kg - $1,500,000 (UFA)
D Dennis Seidenberg, 18-07,1981 (37), 184cm / 90kg, $700,000 (UFA)
RW Josh Bailey, 02-10-1989 (29), 185cm / 92kg, $5,000,000 (23/24)
C Mathew Barzal, 26-05-1997 (21), 183cm / 86kg, $863,333 (19/20)
C Casey Cizikas, 27-02-1991 (28), 180cm / 91kg, $3,500,000 (20/21)
RW Cal Clutterbuck, 18-11-1987 (31), 180cm / 98kg, $3,500,000 (22/23)
LW Ross Johnston, 18-02-1994 (25), 195cm / 107kg, $1,000,000 (21/22)
LW Leo Komarov, 23-01-1987 (32), 180cm / 95kg, $3,000,000 (21/22)
LW Andrew Ladd, 12-12-1985 (33), 190cm / 87kg, $5,500,000 (22/23)
LW Matt Martin, 08-05-1989 (30), 191cm / 100kg, $2,500,000 (19/20)
RW Jordan Eberle, 15-05-1990 (29), 180cm / 85kg, $6,000,000 (UFA)
C Valtteri Filppula, 20-03-1984 (35), 182cm / 89kg, $2,750,000 (UFA)
RW Tanner Fritz, 20-08-1991 (27), 180cm / 87kg, $650,000 (UFA)
RW Tom Kühnhackl, 21-01-1992 (27), 187cm / 89kg, $700,000 (UFA)
LW Anders Lee, 03-07-1990 (28), 191cm / 105kg, $3,750,000 (UFA)
C Brock Nelson, 15-10-1991 (27), 191cm / 96kg, $4,250,000 (UFA)
LW Anthony Beauvillier, 08-06-1997 (21), 180cm / 83kg, $1,106,670 (RFA)
RW Michael Dal Colle, 20-06-1996 (22), 191cm / 93kg, $863,333 (RFA)
RW Josh Ho-Sang, 22-01-1996 (23), 183cm / 78kg, $863,333 (RFA)
Total: $47,796,666
Kokoonpano oman näkemykseni mukaan tällä hetkellä:
XXX - Mathew Barzal - Josh Bailey
Andrew Ladd - XXX - XXX
Leo Komarov - XXX - XXX
Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck
Nick Leddy - Ryan Pulock
Adam Pelech - Thomas Hickey
Johnny Boychuk - Scott Mayfield
Devon Toews
Thomas Greiss / XXX
Paljon on tehtävää Lamoriellolla kesäksi, joskin runko on hyvällä mallilla, vaikka se terävin kärki onkin tällä hetkellä iso kysymysmerkki.
Maalivahtiosastolle soisi tietenkin jatkoa satumaisen kauden pelanneelle Robin Lehnerille. Lehner oli ehdottomasti kauden MVP-pelaaja Islandersin riveistä ja muutenkin erittäin fiksun ja sympaattisen oloinen kaiffari, jollaista jokainen joukkue tarvitsisi. Ymmärrettävää on kuitenkin, että Lehner, joka alkaa saavuttamaan näillä näppäimillä sitä prime-ikäänsä, haluaa testata tällaisen kauden jälkeen markkina-arvonsa. Islandersin on ihan turha lähteä siihen leikkiin mukaan ja tarjota mottipäisiä summia hänelle, sillä aina löytyy joku joka on valmis korottamaan tuota pyyntöä.
Koska omista ei vielä toistaiseksi löydy Greissille varteenotettavaa kirittäjää, kiitos Linus Söderströmin terveyshuolien ja Ilya Sorokinin jatkuvan KHL-sopimuksen, lähtisin hakemaan hänelle sellaista vapailta markkinoilta. Tarjonta ei ihan liian laaja ole, joskin terävin kärki (Bobrovsky, Lehner, Varlamov, Kinkaid) on kovaa luokkaa. Lähtisin kuitenkin hakemaan urallaan vielä eteenpäin pyrkivää, joskin NHL-kokemusta jo omaavaa veräjänvartijaa, jolta löytyy jo osoitusta siitä kuuluisasta potentiaalista, mutta joka ei syystä tai toisesta ole välttämättä vielä onnistunut siinä lopullisessa breikkauksessa NHL:ssä. Näissä kavereissa on se hyvä puoli, että heitä saa yleensä melko huokeilla sopimuksilla. Alla kuitenkin muutama potentiaalinen nimi omiin silmiin.
Petr Mrazek (27, 187cm / 82kg, palkka kaudella 2018/19: $1,500,000)
- Jotenkin meikäläinen on alkanut diggaamaan Mrazekin pelaamisesta, johtuneeko sitten siitä kun on seurannut 'Canesin otteita tällä kaudella. Mrazek on kuitenkin teknisesti taitava ja nopea maalivahti, joka arvostettiin aikoinaan varsin korkealle erilaisissa rankingeissa kun listattiin tulevaisuuden huippuvahteja. Jo NHL-uransa alkuajoista lähtien Detroitin riveissä Mrazekin ongelmaksi muodostui erityisesti otteiden epätasaisuus. Kova usko ja taidot kantoivat välillä vahvaankin vireeseen, mutta aina sieltä huipulta tultiin myös alas - Yleensä vieläpä varsin lujaa. Siinä missä Mrazek saattoi torjua yhdessä ottelussa kymmeniä vetoja päästäen taaksensa maksimissaan yhden kudin, olivat seuraavat ottelut sitten aivan jotain muuta ja Mrazekin oli välillä vaikea saada edes silmiään kiinni.
Viime kaudella tapahtunut siirto Philadelphiaan ei sekään varsinaisesti mikään lottovoitto ollut, sen verran kehnosti meni sekin keikka, mutta tämän kauden Carolinan visiitti oli varsin onnistunut (jos ei nyt lasketa tuota pudotuspeleissä tapahtunutta loukkaantumista) reissu ja antaa varmasti Mrazekille uskoa omaan tekemiseensä. Mrazek on ehdottomasti yksi suurimpia syitä 'Canesin menestykseen tällä kaudella ja varmasti he myös ovat halukkaita Mrazekin pitämään riveissään.
Tästä päästäänkin Mrazekin kohdalla olevaan ongelmaan: Kilpailua on varmasti, mutta onko Islandersin järkeä lähteä huutokauppaan mukaan? Sanoisin, että 3-4 miljoonaa olisi ehdoton maksimi mitä Islandersin kannattaa toiseen maalivahtiin hassata ja uskoisin, että Mrazek ei sillä hinnalla liikahda saaren suuntaan. Islesin paras myyntivaltti tähän olisi tällä hetkellä Piero Greco, joka teki väkevää duunia Greissin ja Lehnerin kanssa viime kaudella sekä tietysti hiljalleen aukeva menestysmahdollisuus Trotzin johdolla.
Vähän turhan kovaa haihattelua on Mrazek todennäköisesti. Valitettavasti.
Calvin Pickard (27, 185cm / 91kg, $800,000)
- Takana ah niin loistava tulevaisuus. Tai no ei nyt aivan, mutta kuitenkin. Pickard oli aikanaan todella lupaava maalivahti, josta odotettiin melko paljon. Häntä hiottiin vuosia Coloradon myllyssä, mutta kun se ykköstorjujan paikka omaksi onnekseen (ja toisen epäonneksi) lopulta aukesi, ei Pickard tuota tonttia pystynyt kannattelemaan. Coloradosta matka jatkui Toronto ja Philadelphian kautta lopulta Arizonaan, mutta kun ei kulje niin ei kulje.
Taitoahan Pickardilla kuitenkin nähdäkseni on torjua NHL:ssä. Minä uskon enemmänkin, että hänen kohdallaan ongelmat ovat enimmäkseen puutteellisessa tekniikassa sekä itseluottamuksessa, joka aivan varmasti vaeltelee jossain teillä tiettömillä parin viime kauden jälkeen. Siinä voisi olla halpa ja lopulta jopa melko riskitön kokeilu Greissin tandemiksi. Itseluottamus kuntoon ensitöiksi ja sitten keskitytään siihen, että miten myös se torjuntatyöskentely siellä maalilla saataisiin siihen malliin, että hänet voi heittää surutta sinne. Ikänsä puolestakaan ei ole mikään vanhus vaan Lehnerin ikäluokkaa.
Pavel Francouz (28, 182cm / 81kg, $690,000)
- Tshekkiläisvahti siirtyi kuluneeksi kaudeksi Coloradon riveihin KHL-liigan Traktor Chelyabinskin riveistä, jossa hän torjui kolme kautta erittäin vakuuttavilla numeroilla nousten myös Tshekin maajoukkueen kärkiveskareiden joukkoon. Ei kuitenkaan (yllätys, yllätys) pystynyt haastamaan Semyon Varlamovia sekä Philipp Grubaueria NHL-kokoonpanossa, joskin tilille kertyi kaksi ottelua torjuntaprosentilla 94,7. Francouz pelasi suurimman osan kaudesta Colorado Eaglesin joukkueessa AHL:ää. 49 ottelua, päästettyjen maalien keskiarvo 2.48 ja torjuntaprosentti 91,8.
Huippulupauksesta ei Francouzin kohdalla voitane enää tuolla iällä puhua, mutta sanoisin, että kyseessä on kuitenkin aikamoinen musta hevonen jollekulle joukkueelle - Ja tämän vuoksi, mikäli herra siis vain päättää jäädä vielä tavoittelemaan NHL-paikkaa eikä lähde helpon rahan perässä Venäjälle, näkisin hänet kyllä enemmän kuin mielelläni koittamassa Islandersin riveissä. Oletettavasti halvahko, on osoittanut taitonsa jo urallaan (joskin NHL:ssä se breikkaus on tekemättä) ja haluaa varmasti paikkaan, jossa saa torjuntavastuuta osakseen. Näistä syistä toivottaisin herran tervetulleeksi Long Islandille mikäli niikseen sattuisi.
Puolustuksessa Islandersin paketti on kutakuinkin kasassa. Sopimus loppuu ainoastaan Luca Sbisalta sekä Dennis Seidenbergiltä, joita kumpaakin voidaan kiittää Isles-palveluksestaan ja toivotella parempaa jatkoa muualla - Tarvetta heille ei siis ole. Seidenberg, nyt 37, ei nyt ole pelannutkaan kevään 2018 MM-kisojen jälkeen, vaikka reenasikin kovaa Islandersin mukana koko vuoden ja sai lopulta tuon loppukauden mittaisen sopimuksen siirtorajan tienoilla. Siitä huolimatta peliminuuteille ei ollut asiaa ja täten kahden viime kauden saldo NHL:stä kertoo kaiken: 28. 0+5=5 (-9). Danke schön!
Sbisa saapui seuraan koeajalle viime syksyn harjoitusleirille ja hänet palkittiin otteistaan samoiten vuoden mittaisella sopimuksella. Väittäisin, että aikalailla "Tulos tai ulos (NHL:stä)"-sopimus. Sai kauden aikana tililleen kokonaiset yhdeksän (0+1=1, 0) matsia, joka sekin kertonee tarpeeksi selkeää kieltä.
Kuten ylempänä totesin niin puolustus on siitäkin huolimatta jo käytännössä kasassa, että sieltä poistuu kaksi nimeä. Kilpailu on kovaa ja tarjontaa riittää silti. Devon Toews nousi kuluneella kaudella kokoonpanoon ja teki ainakin meikäläiseen vaikutuksen: 48 ottelua runkosarjassa tehoin 5+13=18 (+7, 4 PIM) on aika pirun hyvin pääasiassa varsin maltillisin minuutein (16-18min ottelussa) pelanneelle puolustajalle. Pudotuspeleissä homma vielä parani kun Toews oli puolustajien selkeä pisteykkönen (8. 1+4=5) sekä joukkueen sisäisenkin pistepörssin kolmas. Jo pelkästään tuosta syystä on helppo todeta, että Toews pitäisi saada mahdutettua pelaavaan kuusikkoon - Vakituisesti. Ahdasta siellä kuitenkin tuntuu olevan kun kärkikuusikko on ainakin paperilla (ei järjestyksessä) Boychuk - Leddy - Hickey - Mayfield - Pelech - Pulock.
Jos minä saisin päättää niin lähtisin kaupittelemaan parivaljakosta Leddy - Hickey jompaa kumpaa. Vaikka kumpikin herroista on siinä prime-iässään (Leddy 28, Hickey 30), niin jotenkin eivät kyllä säväytä - Varsinkaan samassa puolustuksessa. Leddyn pelaaminen on ainakin niissä otteluissa, jotka itse pääsin näkemään (kuten myös highlightseissa) todella tukkoisen näköistä ja jotenkin epäilen hänen sopivuutta tuohon Trotzin sapluunaan. On kuitenkin ollut meikäläisen silmissä aina melko puhtaasti offensiivinen puolustaja, joka elää ja hengittää nimenomaan hyökkäyspäässä. Leddyn kohdalla ongelmaksi noussee vaan tuo hänen sopimuksensa, jonka setä Snow hänelle vuolaasti aikanaan lahjoitti: Sopimusta on jäljellä vielä kolme vuotta ja cap-hit kausittain 5,5 miljoonaa dollaria. Kovinkaan moni ei varmasti riemusta kiljuen tätä sopimusta kontolleen ota, vaikka puolustajat ovatkin yleisesti melko haluttua tavaraa markkinoilla.
Hickey taasen... Noh, todettakoon, että Leddy on ollut meikäläiselle sellainen "semi-meh"-tapaus, mutta jos omasta sanakirjastani löytyisi kuvitus niin sanan "meh"-kohdalla olisi nimenomaan Hickeyn kuva. Ei innosta, joskaan ei jaksa vihatakkaan juurikaan. On päiviä kun Hickey näyttää hyvältä NHL-puolustajalta ja sitten on niitä päiviä kun Hickey toimisi paremmin poijuna airistolla. On Leddyä parempi puolustuspäässä, mutta virheiden määrä on silti ajoittain melko huolestuttava vaikka vuodet ovatkin tuoneet otteisiin tasaisuutta.
Hickeyn viime kesänä solmittu uusi sopimus kestää Leddyn tavoin vielä kolmen kauden verran, mutta on hinnaltaan huomattavasti edullisempi ja tätä myöden myös helpompi kaupattava.
Väitä, että Islanders pärjäisi hyvin mikäli pelaavana kuusikkona olisi esimerkiksi Leddy - Boychuk - Toews - Pulock - Mayfield - Pelech. Sieltä on kuitenkin farmista ja junnuista tyrkyllä kavereita kuten Bode Wilde, Noah Dobson, Sebastian Aho, Mitch Vande Sompel, Parker Wotherspoon muiden muassa. Itselläni on ainakin varsin korkeat toiveet Noah Dobsonista ja siitä, että hän sen NHL-paikankin mahdollisesti nappaisi itselleen jo ensi syksynä. Kiekollinen pelaaminen on jo nyt todella vahvalla tasolla, mutta fyysisyys ja puolustuspelaaminen ovat ne kehityskohteet joihin hänen soisi paneutuvan erityisen paljon kesällä.
Hyökkäyksessä onkin sitten työmaata aikalailla. Tilannetta toki helpottaa se, että loppuvista sopimuksista Beauvillier, Dal Colle sekä Ho-Sang ovat kaikki RFA-statuksella ja eikä mitään hurjia palkankorotuksia ole näköpiirissä kellekkään heistä. Beauvillier toki pienen sellaisen ansaitsee ja tullee saamaan, mutta uskon uuden sopimuksen olevan siltasopimus jollain 2-3 miljoonan palkalla, jonka aikana Beauvillieristä halutaan selvittää, että onko hänestä vakirooliin tuloskentällisiin vai ei. Mennen kauden alkupuolisko varsinkin oli aikamoista tuskastelua häneltä (16 ekaan otteluun tehot 1+0=1). Piristyi tuon jälkeen, mutta jälleen loppukaudesta vajosi varjojen maille tehopisteiden osalta, vaikka juuri niitä - erityisesti maaleja - häneltä odotetaan. Toki ilmeisesti Islanders Beauvillieriä koitti jo siirtorajalla kaupitella Ducheneen, siinä onnistumatta, joten välttämättä Lamoriellolla ei ole intressejä pitää herraa edes koko joukkueessa.
Dal Colle sekä Ho-Sang saanevat myös muutaman vuoden (tai jopa vain vuoden) jatkosopimuksen joiden aikana on tarkoitus kartoittaa herrojen kehitysaskelia ja kokeilla, että missä mennään. Kumpikin herroista pääsi kuluneellakin kaudella kokeilemaan siipiään isossa liigassa ja ainakin meikäläinen kyllä tykkäsi kovasti Ho-Sangin otteista. Ei tehnyt tehopisteitä ehkä toivotulla asteella, mutta on tuollainen sopivan ylimielinen kusipää kaukalossa eikä kumartele ketään. Sikäli outoa, että kyseessä on kuitenkin puhtaasti offensiivinen pelaaja, jonka suurimmat kehityskohteet löytyvät nimenomaan puolustuspäästä sekä fyysisen pelin osa-alueista. Silti hänen menoaan on kyllä todella mukavaa katsella.
Dal Colle taasen on vielä ainakin meikäläiselle kysymysmerkki. Kovan buustin saattelemana hänet varattiin kesällä 2014 jo draftin viidentenä (Tarjolla olisi ollut esimerkiksi sellaisia pelaajia kuin Nikolaj Ehlers, William Nylander, Dylan Larkin sekä David Pastrnak), mutta oikeastaan varauskesän jälkeen meno alkoi hyytymään hänen kohdallaan. Pisteissä ei tapahtunut kehitystä vaikka juuri niitä Dal Collelta odotetaan kovasti. AHL:n tulokaskausi oli häneltä hyvä, mutta sitten iski sophmore slumppi toisella kaudella. Tällä kaudella oli AHL:ssä erinomainen, mutta NHL-vauhdissa pysymisessä oli vielä tekemistä. Tai ei niinkään vauhdissa pysymisessä, mutta pelin sisälle pääsemisessä. Alusta asti nyt Dal Colle mukaan vaan remmiin ja ajamaan häntä pelitapaan kiinni.
Sitten onkin se kovempi paikka, UFA-pelaajat.. Lee, Nelson, Filppula, Eberle, Kühnhackl.. Siinä on aika perkeleen iso lovi paikattavaksi mikäli varsinkin Lee sekä Nelson päättävät vaihtaa maisemaa. Nelson nyt ei sinänsä edes hirveästi kirpaise, mutta Leen lähtö vituttaisi suunnattomasti - Lähes yhtä paljon kuin Tavaresin lähtö. Toisena vuonna perättäin menetämme kapteenin vapaille markkinoille, ilmaiseksi, toiseen seuraan? Ei saatana sovi!
Inttärneetin ihmeellisestä maailmasta bongattuna Lee agentteineen tähtää sinne seitsemän (7) miljoonan kieppeille uuden sopimuksensa kanssa. OK ihan ymmärrettävää, sillä
1) Lee on loistava maalintekijä ja varsinkin maalinedustalla hän on peto tuon ruhonsa kanssa. Viimeiset kolme kautta maalisaldolla 34-40-28 eivät varsinaisesti vähennä hänen arvoansa.
2) Leen peli on kuitenkin myös paljon muuta kuin pelkät maalit ja tehopisteet. Lee tekee paljon duunia kentällä ja on johtaja sekä jäällä, että pukukopissa.
3) Lee on siinä kuuluisassa "prime-iässä" eli vaikka hänelle solmittaisiin se 7 vuoden sopimus niin tullee ilman loukkaantumisia pelaamaan sopimuksensa loppuun asti - Mitä luultavammin vielä hyvällä tasolla, koska vammoista yms. ongelmista ei ole minkäänlaisia viitteitä.
En kuitenkaan lähtisi ihan tuota 7 miljoonaa Lee'hin sijoittamaan, vaikka hänen arvoaan onkin äärettömän vaikeaa mitata. 6-6,5 miljoonaa saattaisi olla siinä kinthailla millä voisi vielä sopimuksen solmia ja jatkaa hänen opastuksellaan. Se vain, että riittääkö tuo hänelle? Maalintekijä tovat aina haluttua tavaraa ja varmasti löytyy joku, joka on valmis maksamaan sen ylikin 7 miljoonaa - Varsinkin kun huhujen mukaan muuan Jeff Skinner kyttää jopa yli yhdeksää (9!) miljoonaa markkinoilta itselleen. Joka tapauksessa Lee on nyt se priority #1 sopimuksettomista pelaajista, eikä häntä saa päästää vapaille markkinoille.
Brock Nelson on sitten asia erikseen. Kyllä, kyseessä on monivuotinen luottosoturi. sentteri, iso ja vankkarakenteinen, taitavakin ja loisti Pensseleitä vastaan pudotuspeleissä. Kuitenkin Nelson on pelaaja, joka katoaa kuvasta ihan liian usein ja vaeltaa pimeyden rajamailla pidempiäkin toveja. Tasaisen varma +40 pisteen pelaaja, jolla on potentiaalia parempaankin, mutta riittääkö se? Pystyykö Nelson koskaan lunastamaan sitä potentiaalia Long Islandilla ja Trotzin valmennuksessa (teki toki uransa ennätyspisteet tällä kaudella juuri hänen alaisuudessaan) ja toiseksi onko siitä järkeä lähteä kilpailemaan?
Kovasti on nyt huhuissa pyörinyt, että Islanders koittaa kaikkensa tehdä pitääkseen Nelsonin ja siellä on sopimustarjoustakin heitettynä pöydälle odottamaan. Kunhan vaan ei nyt mitään mottipäistä.. Summia en halua edes alkaa arvioimaan, koska metsään menee kuitenkin, mutta sanoisin, että yli 6,5 miljoonaa on ihan turha lähteä maksamaan hänelle.
Mielummin maksan sen hinnan sitten, ja ylikin, Matt Duchenesta, jota Islanders yritti viimeisille metreille asti jo deadlinella. Islanders on huhujen mukaan Duchenen perässä nytkin ja tällä hetkellä ilmeisesti hieman arpovat, että kumman haluavat lopulta tehdä: Turvallisesti sopimuksen Nelsonin kanssa vaikka se maksaisikin hieman ylimääräistä vaiko ottaa riski, päästää Nelson vapaille markkinoilla ja markkinoiden auettua lähteä täysillä jahtaamaan Duchenea? Toki tässäkin voidaan taktikoida ja lahjoittaa joku 3rd rounderi, että päästään neuvottelupöytiin jo aiemmin Duchenen kanssa. Kuitenkin aikamoista riskipelaamista joka tapauksessa. Enemmän kuin mielelläni Duchenen kuitenkin ottaisin Long Islandille monivuotiseksi luottopelaajaksi. Kyllähän siinä kelpaisi lähteä liikkeelle, kun kahden ensimmäisen ketjun sentterit olisivat Barzal sekä Duchene.
Muista UFA-hyökkääjistä Valtteri Filppula sekä Tom Kühnhackl ovat ainoat nimet joiden kohdalla voisi jonkinsortin jatkosopimusta hieman miettiä. Filppula oli ehdottomasti yksi Isles-kauden valopilkuista (vaikka asiantunteva Jatkoaika muuta sanookin) ja teki valtavan määrän duunia kentällä jok'ikisessä pelissä. Kolmosketjun pelillinen johtaja joka iski parhaimman maalisaldonsa viiteen vuoteen. Loistava kahdensuunnan pelaaja sekä omaa sitä arvokasta kokemusta, jota tämäkin joukkue tarvitsee. Suht samanhintaisella lapulla pitäisin ehdottomasti Long Islandilla, mutta jos haluaa ison korotuksen palkkaansa niin eikun vaan kiitos ja näkemiin. Uskoisin kuitenkin, että myös Filppulalla voisi olla intressejä pelata Long Islandilla jatkossakin.
Kühnhackl puolestaan on hieman vaikeahko arvioitava. Tekee paljon duunia kentällä ja osuu joskus pisteidenkin muodossa, mutta.. Siinä on se iso mutta. Leveyden puolesta menisi kyllä jatkossakin halvalla sopparilla jonon jatkeena rosterissa, mutta haluaako hän lähteä tuohon mukaan mikäli paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei välttämättä olisi näköpiirissä? Nelosketju on jo miehitetty ja kolmoseenkin soisin hieman varmemmat kaverit hommattavaksi / siinä junnuja sisään ajettavaksi, joten sinnekkään häntä olisi turha vakituisesti istuttaa. 700-900k kaudessa käteen ja tsempparin rooliin? Eikun vaan jatkoa. Muuten soronoo.
Jordan Eberle. 6 miljoonan jannu jolla sopimus loppuu. Jotkut Isles-fanit ovat kovasti halunneet herran pitää Long Islandilla ja joissakin listauksissa, joissa fanit ovat saaneet asettaa rankingin muodossa tärkeysjärjestykseen ne UFA:t keidät pitäisi signata, on Eberle ollut jopa ennen Brock Nelsonia. Tätä en ymmärrä.
Eberle on meikäläiselle täydellinen esimerkki pelaajasta, jolla on takana loistava tulevaisuus. Oli aikanaan ikäluokkansa ehdottomia tähtiä ja on sitä ollut myös maajoukkueissa, mutta seurajoukkueissa.. Jokin hänessä mättää. Juu teki viime kaudella mukavat 59 tehopistettä, mutta jälleen tällä kaudella oli varsinkin runkosarjassa kuin varjo entisestään. 37 tehopistettä on aivan helvetisti liian vähän pelaajalle, joka A) tienaa 6 miljoonaa kaudessa ja B) elää tehopisteistä. Puolustuspäässä avut ovat rajalliset eikä ole mikään varsinainen raketti luistimillakaan. Pudotuspeleissä, varsinkin Pittsburghia vastaan, oli todella hyvässä tikissä, mutta yhden pudotuspelikevään näytöillä on ihan turha lähteä maksamaan tuollaisia summia - Anteeksi nyt vaan. Palkanalennusta kehiin tai markkinoille, sanon ma.
Beauvillierille 2,5 miljoonan ja parin vuoden jatko. Lee 6,6 miljoonaa ja 7 vuoden jatko. Ho-Sang ja Dal Colle 2-3 vuoden jatkot, 1-2 miljoonaa per nuppi. Filppula 1v jatko ja 2,5 miljoonaa. Kühnhackl 1v jatko ja 800 kiloa. UFA-markkinoilta sisään Duchene sillä 7-vuotisella ja 7-8 miljoonan lapulla sekä Pavel Francouz parin vuoden ja 1,5 miljoonan sopparilla? Sen jälkeen oltaisiin tilanteessa, jossa rosteri näyttäisi kutakuinkin tältä:
Anders Lee - Mathew Barzal - Josh Bailey
XXX - Matt Duchene - Anthony Beauvillier
Leo Komarov - Valtteri Filppula - Michael Dal Colle
Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck
Tom Kühnhackl, Josh Ho-Sang
Nick Leddy - Ryan Pulock
Adam Pelech - Thomas Hickey
Johnny Boychuk - Scott Mayfield
Devon Toews
Thomas Greiss / Pavel Francouz
Total: ~ $71,396,666
Tuo XXX:n paikka onkin sitten isompi kysymys. Ho-Sang voisi jossain fantasioissa istuttaa siihen ja ajaa kunnolla sisään, tai vastaavasti Dal Colle, mutta kyllä itse näkisin siinä mielummin varmemman kortin. Niitä ei kuitenkaan UFA-markkinoilla ihan liiemmin tänäkään kesänä ole, varsinkaan sellaisia mistä olisi realistista lähteä kilpailemaan isoimpien joukkueiden kanssa eli unohdetaan nyt Artemi Panarin sekä Jeff Skinner heti kättelyssä. Muutama pelaaja sieltä kuitenkin löytyi keitä tuohon ihan mielelläni istuttaisin tuleviksi kausiksi.
Otetaan ensimmäisenä esille Michael Ferland. Carolina Hurricanesin 27-vuotias romuluinen hyökkääjä, joka on noussut esille oikeastaan vasta parin viime kauden aikana. Kova tekemään töitä, repii ja raastaa kentällä tehden tilaa muille pelata. Enemmän kuin mielelläni ottaisin Ferlandin tuohon kakkosen laitaan, joskin kilpailu hänestä tulee ilmeisesti olemaan melko kovaa.
Toisena otetaan Joonas Donskoi. Ehta finski, joten nyt heitetään kunnon karjalalasit päähän kirjoitteluun. Rightin puolen laukoja, kiitää luistimilla, tekee helvetisti duunia kentällä ja omaa pelisilmää. Miksei? Sanoisin, että aika medium risk - medium / high reward tyyppinen kokeilu olisi mikäli kohtuullisella sopimuksella saisi.
Ryan Dzingel olisi toki mieluisaakin mieluisampi vonkale, mutta hinta saattaa kovan kysynnän vuoksi kivuta korkeaksi. Näistä kolmesta se varmin ja paras kortti katsottavaksi ja laadusta pitääkin maksaa, joten miksipä ei?
Ja onhan siellä vielä Marcus Johansson, joka voisi myös olla mielenkiintoinen kortti katsottavaksi. Kovaa jälkeä teki Washingtonissa ja vaikka homma ei Devilsissä sekä Bruinsissa ihan toivotulla tavalla kulkenutkaan, niin silti olisi kokeilemisen arvoinen pelaaja. Samaa tyyppiä kuin Ferland sekä Donskoi.
* * * * *
* * * * *
Teksti on venynyt jo ihan liian pitkäksi, joten jatketaan paremmalla ajalla enemmän sitten tulevasta draftista sekä josko sitä kävisi hieman läpi tuota Islandersin tulevaisuuden lupauksien osastoa, että minkälaisia apuja sieltä olisi tulossa ensi kaudeksi tai hamaan tulevaan.
Kausi 2018/19
Kausi 2018/19 sai lennokkaan alun itsellensä, kun Islanders ilmoitti ensitöikseen palkanneensa NHL:n dinosauruksiin luettavan Lou Lamoriellon (76) seuran presidentin virkaan. 60-luvun loppupuolelta (sic!) asti erilaisissa valmennus- ja johtotehtävissä toiminut Lamoriello palkattiin palauttamaan 1980-luvun suurseura takaisin sinne minne se kuuluu: Vakavasti otettavien contenderien joukkoon ja taistelemaan menestyksestä muuallakin kuin draft-arvonnoissa.
Lamoriello ei paljoa aikaillut sillä lähes välittömästi ensitöikseen hän nimitti itsensä seuran toimitusjohtajaksi Garth Snow'n paikalle ja palkkasti tuoreen Stanley Cup-voittajavalmentajan Barry Trotzin seuran päävalmentajaksi Doug Weightin tilalle. Alku ei olisi voinut olla onnistuneempi sillä ensinnäkin Snow oli nähty ja kuultu jo aikapäiviä sitten ja vaikka hän vielä saikin ns. suojatyöpaikan organisaatiosta (senior advisor), niin hänen aikanaan Islanders ei edennyt lähellekkään sitä määränpäätä mihin se kuuluisi. Olihan Islanders voittanut Snow'n alaisuudessa ainoastaan yhden (1!) pudotuspelisarjan koko 12 kauden aikana minkä herra toimitusjohtajan tahtipuikkoa Islandersin toimistolla heilutteli. Eipä löydy koko NHL:stä kovin montaa muuta organisaatiota, joka moista menoa jaksaisi katsella vuodesta toiseen GM:n toimesta, mutta Snow oli ilmeisen hyvä selänpesijä ja sai pitää vakanssinsa aivan liian pitkään.. Ja jotta ette luule, että kritiikki olisi liioiteltua, niin pistetään nyt malliksi Eyes on Islesin loistava teksti Snow'n mokailuista Islesissa: New York Islanders Garth Snow Five Biggest Blunders
Uudet tuulet valmennusta ja seurajohtoa myöten eivät kuitenkaan riittäneet seuran suurimman tähden, John Tavaresin, pitämiseen seurassa, vaan UFA-markkinoiden avauduttua hänen seitsemän (7) vuotinen ja 77 miljoonan dollarin arvoinen sopimuksensa Toronto Maple Leafsin kanssa julkistettiin. Siirto aiheutti oikeutetusti paljon parranpärinää ja ainakin allekirjoittanut on yhä edelleen vittuuntunut Tavaresin toiminnasta.
Miksikö? Koska Tavaresilla olisi ollut loppupeleissä kuitenkin mahdollisuus auttaa "seuraansa" edes sen hitusen, että olisi kauden 2017/18 siirtorajalla sanonut rehdisti, että ei ole jatkamassa seurassa ja täten hänet oltaisiin voitu treidata jo tuolloin vaikka sinne Maple Leafsiin ja saada vastineeksi edes jotain, joka olisi auttanut seuraa myöhemmin. Sen sijaan Tavares loppuun asti vihjaili jatkohaluistaan ja pyysi, että häntä ei treidattaisi. 1.7.2018 hän sitten käveli pois Islandersista täysin ilmaiseksi ja Isles jäi nuolemaan näppejään.
Parranpärinää keräsivät myös Lamoriellon hankinnat UFA-markkinoilta. Siinä missä seura menetti Tavaresin lisäksi profiilipelaajia, kuten Calvin de Haanin, Nikolai Kuleminin sekä Chris Wagnerin muodossa, olivat seuraan tulleet uudet pelaajat enemmänkin ns. kakkos-kolmoskorin jätkiä kuin Tavaresin paikkaajia. Valtteri Filppula, Leo Komarov, Tom Kühnhackl, Matt Martin, Robin Lehner.. Lähtökohdat eivät kovin monelle auenneet.
Vaan kuinka väärässä sitä pieni ihminen voikaan olla. Filppula ja Komarov pelasivat kolmosketjussa uskomattoman sitoutuneesti ja tekivät pyyteetöntä duunia ottelusta toiseen rautaisella asenteella ja ammattitaidolla sekä iskivät siinä sivussa varsin kelvolliset tehopisteet kumpikin. Martin taasen kruunasi Islandersin ehkäpä NHL:n vittumaisimman nelosketjun (Martin - Cizikas - Clutterbuck) ja palautti taasen meikäläisenkin mieleen miksi hän oli yksi ehdottomia suosikkipelaajia viimeisellä Isles-visiitillään. Kühnhacklin kausi oli rikkonainen, mutta puhtaat paperit hänellekkin antaisin. Lehner taasen..
Siinä on sen verran uskomaton tuhkimotarina, että ei paremmasta väliä: Mielialaongelmien kanssa paininut kassari hankitaan liigan heittopussijoukkueesta ja istutetaan Thomas Greissin pariksi. Ongelmiin paneudutaan, Lehnerille tarjotaan ammattiapua, ongelmat hoidetaan ja lopputuloksena on, että Lehner - Greiss parivaljakko voittavat paitsi Jennings Trophyn päästettyään vähiten maaleja koko kaudella, mutta Lehner on myös Top-3 Vezina-ehdokkaiden joukossa!
Isles pelasi kaudella 2018/19 sitoutunutta duunarilätkää, jossa liikkeelle lähdettiin nimenomaan sitoutuneen puolustuspelaamisen ja kovan työnteon kautta. Trotz sai paketin erinomaisesti kasaan kauden aikana ja koko joukkueen panoksella kipusi hurjan loikkauksen lähemmäs kohti NHL:n kärkeä. Pudotuspeleissä seinä tuli vastaan hurmiossa pelannut Carolina Hurricanesia vastaan, mutta tätä ennen laulukuoroon oli lähetetty kuitenkin jo kestomenestyjiin kuuluva Pittsburgh Penguins puhtaasti 4-0 otteluvoitoin ja jo pelkästään tästä syystä tulevaan kauteen (2019/20) on helppo lähteä levollisin mielin.
Sopimustilanne 2019/20
G Thomas Greiss, 29-01-1986 (33), 185cm / 103kg - $3,333,330 (19/20)
G Robin Lehner, 24-07-1991 (27), 192cm / 111kg - $1,500,000 (UFA)
D Johnny Bouchuk, 19-01-1984 (35), 188cm / 103kg - $6,000,000 (21/22)
D Thomas Hickey, 08-02-1989 (30), 182cm / 85kg - $2,500,000 (21/22)
D Nick Leddy, 20-03-1991 (28), 183cm / 93kg - $5,500,000 (21/22)
D Scott Mayfield, 14-10-1992 (26), 193cm / 103kg - $625,000 (22/23)
D Adam Pelech, 16-08-1994 (24), 191cm / 98kg - $1,600,000 (20/21)
D Ryan Pulock, 06-10-1994 (24), 188cm / 97kg - $2,000,000 (19/20)
D Devon Toews, 21-02-1994 (25), 185cm / 87kg - $700,000 (19/20)
D Luca Sbisa, 30-01-1990 (29), 188cm / 95kg - $1,500,000 (UFA)
D Dennis Seidenberg, 18-07,1981 (37), 184cm / 90kg, $700,000 (UFA)
RW Josh Bailey, 02-10-1989 (29), 185cm / 92kg, $5,000,000 (23/24)
C Mathew Barzal, 26-05-1997 (21), 183cm / 86kg, $863,333 (19/20)
C Casey Cizikas, 27-02-1991 (28), 180cm / 91kg, $3,500,000 (20/21)
RW Cal Clutterbuck, 18-11-1987 (31), 180cm / 98kg, $3,500,000 (22/23)
LW Ross Johnston, 18-02-1994 (25), 195cm / 107kg, $1,000,000 (21/22)
LW Leo Komarov, 23-01-1987 (32), 180cm / 95kg, $3,000,000 (21/22)
LW Andrew Ladd, 12-12-1985 (33), 190cm / 87kg, $5,500,000 (22/23)
LW Matt Martin, 08-05-1989 (30), 191cm / 100kg, $2,500,000 (19/20)
RW Jordan Eberle, 15-05-1990 (29), 180cm / 85kg, $6,000,000 (UFA)
C Valtteri Filppula, 20-03-1984 (35), 182cm / 89kg, $2,750,000 (UFA)
RW Tanner Fritz, 20-08-1991 (27), 180cm / 87kg, $650,000 (UFA)
RW Tom Kühnhackl, 21-01-1992 (27), 187cm / 89kg, $700,000 (UFA)
LW Anders Lee, 03-07-1990 (28), 191cm / 105kg, $3,750,000 (UFA)
C Brock Nelson, 15-10-1991 (27), 191cm / 96kg, $4,250,000 (UFA)
LW Anthony Beauvillier, 08-06-1997 (21), 180cm / 83kg, $1,106,670 (RFA)
RW Michael Dal Colle, 20-06-1996 (22), 191cm / 93kg, $863,333 (RFA)
RW Josh Ho-Sang, 22-01-1996 (23), 183cm / 78kg, $863,333 (RFA)
Total: $47,796,666
Kokoonpano oman näkemykseni mukaan tällä hetkellä:
XXX - Mathew Barzal - Josh Bailey
Andrew Ladd - XXX - XXX
Leo Komarov - XXX - XXX
Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck
Nick Leddy - Ryan Pulock
Adam Pelech - Thomas Hickey
Johnny Boychuk - Scott Mayfield
Devon Toews
Thomas Greiss / XXX
Paljon on tehtävää Lamoriellolla kesäksi, joskin runko on hyvällä mallilla, vaikka se terävin kärki onkin tällä hetkellä iso kysymysmerkki.
Maalivahtiosastolle soisi tietenkin jatkoa satumaisen kauden pelanneelle Robin Lehnerille. Lehner oli ehdottomasti kauden MVP-pelaaja Islandersin riveistä ja muutenkin erittäin fiksun ja sympaattisen oloinen kaiffari, jollaista jokainen joukkue tarvitsisi. Ymmärrettävää on kuitenkin, että Lehner, joka alkaa saavuttamaan näillä näppäimillä sitä prime-ikäänsä, haluaa testata tällaisen kauden jälkeen markkina-arvonsa. Islandersin on ihan turha lähteä siihen leikkiin mukaan ja tarjota mottipäisiä summia hänelle, sillä aina löytyy joku joka on valmis korottamaan tuota pyyntöä.
Koska omista ei vielä toistaiseksi löydy Greissille varteenotettavaa kirittäjää, kiitos Linus Söderströmin terveyshuolien ja Ilya Sorokinin jatkuvan KHL-sopimuksen, lähtisin hakemaan hänelle sellaista vapailta markkinoilta. Tarjonta ei ihan liian laaja ole, joskin terävin kärki (Bobrovsky, Lehner, Varlamov, Kinkaid) on kovaa luokkaa. Lähtisin kuitenkin hakemaan urallaan vielä eteenpäin pyrkivää, joskin NHL-kokemusta jo omaavaa veräjänvartijaa, jolta löytyy jo osoitusta siitä kuuluisasta potentiaalista, mutta joka ei syystä tai toisesta ole välttämättä vielä onnistunut siinä lopullisessa breikkauksessa NHL:ssä. Näissä kavereissa on se hyvä puoli, että heitä saa yleensä melko huokeilla sopimuksilla. Alla kuitenkin muutama potentiaalinen nimi omiin silmiin.
Petr Mrazek (27, 187cm / 82kg, palkka kaudella 2018/19: $1,500,000)
- Jotenkin meikäläinen on alkanut diggaamaan Mrazekin pelaamisesta, johtuneeko sitten siitä kun on seurannut 'Canesin otteita tällä kaudella. Mrazek on kuitenkin teknisesti taitava ja nopea maalivahti, joka arvostettiin aikoinaan varsin korkealle erilaisissa rankingeissa kun listattiin tulevaisuuden huippuvahteja. Jo NHL-uransa alkuajoista lähtien Detroitin riveissä Mrazekin ongelmaksi muodostui erityisesti otteiden epätasaisuus. Kova usko ja taidot kantoivat välillä vahvaankin vireeseen, mutta aina sieltä huipulta tultiin myös alas - Yleensä vieläpä varsin lujaa. Siinä missä Mrazek saattoi torjua yhdessä ottelussa kymmeniä vetoja päästäen taaksensa maksimissaan yhden kudin, olivat seuraavat ottelut sitten aivan jotain muuta ja Mrazekin oli välillä vaikea saada edes silmiään kiinni.
Viime kaudella tapahtunut siirto Philadelphiaan ei sekään varsinaisesti mikään lottovoitto ollut, sen verran kehnosti meni sekin keikka, mutta tämän kauden Carolinan visiitti oli varsin onnistunut (jos ei nyt lasketa tuota pudotuspeleissä tapahtunutta loukkaantumista) reissu ja antaa varmasti Mrazekille uskoa omaan tekemiseensä. Mrazek on ehdottomasti yksi suurimpia syitä 'Canesin menestykseen tällä kaudella ja varmasti he myös ovat halukkaita Mrazekin pitämään riveissään.
Tästä päästäänkin Mrazekin kohdalla olevaan ongelmaan: Kilpailua on varmasti, mutta onko Islandersin järkeä lähteä huutokauppaan mukaan? Sanoisin, että 3-4 miljoonaa olisi ehdoton maksimi mitä Islandersin kannattaa toiseen maalivahtiin hassata ja uskoisin, että Mrazek ei sillä hinnalla liikahda saaren suuntaan. Islesin paras myyntivaltti tähän olisi tällä hetkellä Piero Greco, joka teki väkevää duunia Greissin ja Lehnerin kanssa viime kaudella sekä tietysti hiljalleen aukeva menestysmahdollisuus Trotzin johdolla.
Vähän turhan kovaa haihattelua on Mrazek todennäköisesti. Valitettavasti.
Calvin Pickard (27, 185cm / 91kg, $800,000)
- Takana ah niin loistava tulevaisuus. Tai no ei nyt aivan, mutta kuitenkin. Pickard oli aikanaan todella lupaava maalivahti, josta odotettiin melko paljon. Häntä hiottiin vuosia Coloradon myllyssä, mutta kun se ykköstorjujan paikka omaksi onnekseen (ja toisen epäonneksi) lopulta aukesi, ei Pickard tuota tonttia pystynyt kannattelemaan. Coloradosta matka jatkui Toronto ja Philadelphian kautta lopulta Arizonaan, mutta kun ei kulje niin ei kulje.
Taitoahan Pickardilla kuitenkin nähdäkseni on torjua NHL:ssä. Minä uskon enemmänkin, että hänen kohdallaan ongelmat ovat enimmäkseen puutteellisessa tekniikassa sekä itseluottamuksessa, joka aivan varmasti vaeltelee jossain teillä tiettömillä parin viime kauden jälkeen. Siinä voisi olla halpa ja lopulta jopa melko riskitön kokeilu Greissin tandemiksi. Itseluottamus kuntoon ensitöiksi ja sitten keskitytään siihen, että miten myös se torjuntatyöskentely siellä maalilla saataisiin siihen malliin, että hänet voi heittää surutta sinne. Ikänsä puolestakaan ei ole mikään vanhus vaan Lehnerin ikäluokkaa.
Pavel Francouz (28, 182cm / 81kg, $690,000)
- Tshekkiläisvahti siirtyi kuluneeksi kaudeksi Coloradon riveihin KHL-liigan Traktor Chelyabinskin riveistä, jossa hän torjui kolme kautta erittäin vakuuttavilla numeroilla nousten myös Tshekin maajoukkueen kärkiveskareiden joukkoon. Ei kuitenkaan (yllätys, yllätys) pystynyt haastamaan Semyon Varlamovia sekä Philipp Grubaueria NHL-kokoonpanossa, joskin tilille kertyi kaksi ottelua torjuntaprosentilla 94,7. Francouz pelasi suurimman osan kaudesta Colorado Eaglesin joukkueessa AHL:ää. 49 ottelua, päästettyjen maalien keskiarvo 2.48 ja torjuntaprosentti 91,8.
Huippulupauksesta ei Francouzin kohdalla voitane enää tuolla iällä puhua, mutta sanoisin, että kyseessä on kuitenkin aikamoinen musta hevonen jollekulle joukkueelle - Ja tämän vuoksi, mikäli herra siis vain päättää jäädä vielä tavoittelemaan NHL-paikkaa eikä lähde helpon rahan perässä Venäjälle, näkisin hänet kyllä enemmän kuin mielelläni koittamassa Islandersin riveissä. Oletettavasti halvahko, on osoittanut taitonsa jo urallaan (joskin NHL:ssä se breikkaus on tekemättä) ja haluaa varmasti paikkaan, jossa saa torjuntavastuuta osakseen. Näistä syistä toivottaisin herran tervetulleeksi Long Islandille mikäli niikseen sattuisi.
Puolustuksessa Islandersin paketti on kutakuinkin kasassa. Sopimus loppuu ainoastaan Luca Sbisalta sekä Dennis Seidenbergiltä, joita kumpaakin voidaan kiittää Isles-palveluksestaan ja toivotella parempaa jatkoa muualla - Tarvetta heille ei siis ole. Seidenberg, nyt 37, ei nyt ole pelannutkaan kevään 2018 MM-kisojen jälkeen, vaikka reenasikin kovaa Islandersin mukana koko vuoden ja sai lopulta tuon loppukauden mittaisen sopimuksen siirtorajan tienoilla. Siitä huolimatta peliminuuteille ei ollut asiaa ja täten kahden viime kauden saldo NHL:stä kertoo kaiken: 28. 0+5=5 (-9). Danke schön!
Sbisa saapui seuraan koeajalle viime syksyn harjoitusleirille ja hänet palkittiin otteistaan samoiten vuoden mittaisella sopimuksella. Väittäisin, että aikalailla "Tulos tai ulos (NHL:stä)"-sopimus. Sai kauden aikana tililleen kokonaiset yhdeksän (0+1=1, 0) matsia, joka sekin kertonee tarpeeksi selkeää kieltä.
Kuten ylempänä totesin niin puolustus on siitäkin huolimatta jo käytännössä kasassa, että sieltä poistuu kaksi nimeä. Kilpailu on kovaa ja tarjontaa riittää silti. Devon Toews nousi kuluneella kaudella kokoonpanoon ja teki ainakin meikäläiseen vaikutuksen: 48 ottelua runkosarjassa tehoin 5+13=18 (+7, 4 PIM) on aika pirun hyvin pääasiassa varsin maltillisin minuutein (16-18min ottelussa) pelanneelle puolustajalle. Pudotuspeleissä homma vielä parani kun Toews oli puolustajien selkeä pisteykkönen (8. 1+4=5) sekä joukkueen sisäisenkin pistepörssin kolmas. Jo pelkästään tuosta syystä on helppo todeta, että Toews pitäisi saada mahdutettua pelaavaan kuusikkoon - Vakituisesti. Ahdasta siellä kuitenkin tuntuu olevan kun kärkikuusikko on ainakin paperilla (ei järjestyksessä) Boychuk - Leddy - Hickey - Mayfield - Pelech - Pulock.
Jos minä saisin päättää niin lähtisin kaupittelemaan parivaljakosta Leddy - Hickey jompaa kumpaa. Vaikka kumpikin herroista on siinä prime-iässään (Leddy 28, Hickey 30), niin jotenkin eivät kyllä säväytä - Varsinkaan samassa puolustuksessa. Leddyn pelaaminen on ainakin niissä otteluissa, jotka itse pääsin näkemään (kuten myös highlightseissa) todella tukkoisen näköistä ja jotenkin epäilen hänen sopivuutta tuohon Trotzin sapluunaan. On kuitenkin ollut meikäläisen silmissä aina melko puhtaasti offensiivinen puolustaja, joka elää ja hengittää nimenomaan hyökkäyspäässä. Leddyn kohdalla ongelmaksi noussee vaan tuo hänen sopimuksensa, jonka setä Snow hänelle vuolaasti aikanaan lahjoitti: Sopimusta on jäljellä vielä kolme vuotta ja cap-hit kausittain 5,5 miljoonaa dollaria. Kovinkaan moni ei varmasti riemusta kiljuen tätä sopimusta kontolleen ota, vaikka puolustajat ovatkin yleisesti melko haluttua tavaraa markkinoilla.
Hickey taasen... Noh, todettakoon, että Leddy on ollut meikäläiselle sellainen "semi-meh"-tapaus, mutta jos omasta sanakirjastani löytyisi kuvitus niin sanan "meh"-kohdalla olisi nimenomaan Hickeyn kuva. Ei innosta, joskaan ei jaksa vihatakkaan juurikaan. On päiviä kun Hickey näyttää hyvältä NHL-puolustajalta ja sitten on niitä päiviä kun Hickey toimisi paremmin poijuna airistolla. On Leddyä parempi puolustuspäässä, mutta virheiden määrä on silti ajoittain melko huolestuttava vaikka vuodet ovatkin tuoneet otteisiin tasaisuutta.
Hickeyn viime kesänä solmittu uusi sopimus kestää Leddyn tavoin vielä kolmen kauden verran, mutta on hinnaltaan huomattavasti edullisempi ja tätä myöden myös helpompi kaupattava.
Väitä, että Islanders pärjäisi hyvin mikäli pelaavana kuusikkona olisi esimerkiksi Leddy - Boychuk - Toews - Pulock - Mayfield - Pelech. Sieltä on kuitenkin farmista ja junnuista tyrkyllä kavereita kuten Bode Wilde, Noah Dobson, Sebastian Aho, Mitch Vande Sompel, Parker Wotherspoon muiden muassa. Itselläni on ainakin varsin korkeat toiveet Noah Dobsonista ja siitä, että hän sen NHL-paikankin mahdollisesti nappaisi itselleen jo ensi syksynä. Kiekollinen pelaaminen on jo nyt todella vahvalla tasolla, mutta fyysisyys ja puolustuspelaaminen ovat ne kehityskohteet joihin hänen soisi paneutuvan erityisen paljon kesällä.
Hyökkäyksessä onkin sitten työmaata aikalailla. Tilannetta toki helpottaa se, että loppuvista sopimuksista Beauvillier, Dal Colle sekä Ho-Sang ovat kaikki RFA-statuksella ja eikä mitään hurjia palkankorotuksia ole näköpiirissä kellekkään heistä. Beauvillier toki pienen sellaisen ansaitsee ja tullee saamaan, mutta uskon uuden sopimuksen olevan siltasopimus jollain 2-3 miljoonan palkalla, jonka aikana Beauvillieristä halutaan selvittää, että onko hänestä vakirooliin tuloskentällisiin vai ei. Mennen kauden alkupuolisko varsinkin oli aikamoista tuskastelua häneltä (16 ekaan otteluun tehot 1+0=1). Piristyi tuon jälkeen, mutta jälleen loppukaudesta vajosi varjojen maille tehopisteiden osalta, vaikka juuri niitä - erityisesti maaleja - häneltä odotetaan. Toki ilmeisesti Islanders Beauvillieriä koitti jo siirtorajalla kaupitella Ducheneen, siinä onnistumatta, joten välttämättä Lamoriellolla ei ole intressejä pitää herraa edes koko joukkueessa.
Dal Colle sekä Ho-Sang saanevat myös muutaman vuoden (tai jopa vain vuoden) jatkosopimuksen joiden aikana on tarkoitus kartoittaa herrojen kehitysaskelia ja kokeilla, että missä mennään. Kumpikin herroista pääsi kuluneellakin kaudella kokeilemaan siipiään isossa liigassa ja ainakin meikäläinen kyllä tykkäsi kovasti Ho-Sangin otteista. Ei tehnyt tehopisteitä ehkä toivotulla asteella, mutta on tuollainen sopivan ylimielinen kusipää kaukalossa eikä kumartele ketään. Sikäli outoa, että kyseessä on kuitenkin puhtaasti offensiivinen pelaaja, jonka suurimmat kehityskohteet löytyvät nimenomaan puolustuspäästä sekä fyysisen pelin osa-alueista. Silti hänen menoaan on kyllä todella mukavaa katsella.
Dal Colle taasen on vielä ainakin meikäläiselle kysymysmerkki. Kovan buustin saattelemana hänet varattiin kesällä 2014 jo draftin viidentenä (Tarjolla olisi ollut esimerkiksi sellaisia pelaajia kuin Nikolaj Ehlers, William Nylander, Dylan Larkin sekä David Pastrnak), mutta oikeastaan varauskesän jälkeen meno alkoi hyytymään hänen kohdallaan. Pisteissä ei tapahtunut kehitystä vaikka juuri niitä Dal Collelta odotetaan kovasti. AHL:n tulokaskausi oli häneltä hyvä, mutta sitten iski sophmore slumppi toisella kaudella. Tällä kaudella oli AHL:ssä erinomainen, mutta NHL-vauhdissa pysymisessä oli vielä tekemistä. Tai ei niinkään vauhdissa pysymisessä, mutta pelin sisälle pääsemisessä. Alusta asti nyt Dal Colle mukaan vaan remmiin ja ajamaan häntä pelitapaan kiinni.
Sitten onkin se kovempi paikka, UFA-pelaajat.. Lee, Nelson, Filppula, Eberle, Kühnhackl.. Siinä on aika perkeleen iso lovi paikattavaksi mikäli varsinkin Lee sekä Nelson päättävät vaihtaa maisemaa. Nelson nyt ei sinänsä edes hirveästi kirpaise, mutta Leen lähtö vituttaisi suunnattomasti - Lähes yhtä paljon kuin Tavaresin lähtö. Toisena vuonna perättäin menetämme kapteenin vapaille markkinoille, ilmaiseksi, toiseen seuraan? Ei saatana sovi!
Inttärneetin ihmeellisestä maailmasta bongattuna Lee agentteineen tähtää sinne seitsemän (7) miljoonan kieppeille uuden sopimuksensa kanssa. OK ihan ymmärrettävää, sillä
1) Lee on loistava maalintekijä ja varsinkin maalinedustalla hän on peto tuon ruhonsa kanssa. Viimeiset kolme kautta maalisaldolla 34-40-28 eivät varsinaisesti vähennä hänen arvoansa.
2) Leen peli on kuitenkin myös paljon muuta kuin pelkät maalit ja tehopisteet. Lee tekee paljon duunia kentällä ja on johtaja sekä jäällä, että pukukopissa.
3) Lee on siinä kuuluisassa "prime-iässä" eli vaikka hänelle solmittaisiin se 7 vuoden sopimus niin tullee ilman loukkaantumisia pelaamaan sopimuksensa loppuun asti - Mitä luultavammin vielä hyvällä tasolla, koska vammoista yms. ongelmista ei ole minkäänlaisia viitteitä.
En kuitenkaan lähtisi ihan tuota 7 miljoonaa Lee'hin sijoittamaan, vaikka hänen arvoaan onkin äärettömän vaikeaa mitata. 6-6,5 miljoonaa saattaisi olla siinä kinthailla millä voisi vielä sopimuksen solmia ja jatkaa hänen opastuksellaan. Se vain, että riittääkö tuo hänelle? Maalintekijä tovat aina haluttua tavaraa ja varmasti löytyy joku, joka on valmis maksamaan sen ylikin 7 miljoonaa - Varsinkin kun huhujen mukaan muuan Jeff Skinner kyttää jopa yli yhdeksää (9!) miljoonaa markkinoilta itselleen. Joka tapauksessa Lee on nyt se priority #1 sopimuksettomista pelaajista, eikä häntä saa päästää vapaille markkinoille.
Brock Nelson on sitten asia erikseen. Kyllä, kyseessä on monivuotinen luottosoturi. sentteri, iso ja vankkarakenteinen, taitavakin ja loisti Pensseleitä vastaan pudotuspeleissä. Kuitenkin Nelson on pelaaja, joka katoaa kuvasta ihan liian usein ja vaeltaa pimeyden rajamailla pidempiäkin toveja. Tasaisen varma +40 pisteen pelaaja, jolla on potentiaalia parempaankin, mutta riittääkö se? Pystyykö Nelson koskaan lunastamaan sitä potentiaalia Long Islandilla ja Trotzin valmennuksessa (teki toki uransa ennätyspisteet tällä kaudella juuri hänen alaisuudessaan) ja toiseksi onko siitä järkeä lähteä kilpailemaan?
Kovasti on nyt huhuissa pyörinyt, että Islanders koittaa kaikkensa tehdä pitääkseen Nelsonin ja siellä on sopimustarjoustakin heitettynä pöydälle odottamaan. Kunhan vaan ei nyt mitään mottipäistä.. Summia en halua edes alkaa arvioimaan, koska metsään menee kuitenkin, mutta sanoisin, että yli 6,5 miljoonaa on ihan turha lähteä maksamaan hänelle.
Mielummin maksan sen hinnan sitten, ja ylikin, Matt Duchenesta, jota Islanders yritti viimeisille metreille asti jo deadlinella. Islanders on huhujen mukaan Duchenen perässä nytkin ja tällä hetkellä ilmeisesti hieman arpovat, että kumman haluavat lopulta tehdä: Turvallisesti sopimuksen Nelsonin kanssa vaikka se maksaisikin hieman ylimääräistä vaiko ottaa riski, päästää Nelson vapaille markkinoilla ja markkinoiden auettua lähteä täysillä jahtaamaan Duchenea? Toki tässäkin voidaan taktikoida ja lahjoittaa joku 3rd rounderi, että päästään neuvottelupöytiin jo aiemmin Duchenen kanssa. Kuitenkin aikamoista riskipelaamista joka tapauksessa. Enemmän kuin mielelläni Duchenen kuitenkin ottaisin Long Islandille monivuotiseksi luottopelaajaksi. Kyllähän siinä kelpaisi lähteä liikkeelle, kun kahden ensimmäisen ketjun sentterit olisivat Barzal sekä Duchene.
Muista UFA-hyökkääjistä Valtteri Filppula sekä Tom Kühnhackl ovat ainoat nimet joiden kohdalla voisi jonkinsortin jatkosopimusta hieman miettiä. Filppula oli ehdottomasti yksi Isles-kauden valopilkuista (vaikka asiantunteva Jatkoaika muuta sanookin) ja teki valtavan määrän duunia kentällä jok'ikisessä pelissä. Kolmosketjun pelillinen johtaja joka iski parhaimman maalisaldonsa viiteen vuoteen. Loistava kahdensuunnan pelaaja sekä omaa sitä arvokasta kokemusta, jota tämäkin joukkue tarvitsee. Suht samanhintaisella lapulla pitäisin ehdottomasti Long Islandilla, mutta jos haluaa ison korotuksen palkkaansa niin eikun vaan kiitos ja näkemiin. Uskoisin kuitenkin, että myös Filppulalla voisi olla intressejä pelata Long Islandilla jatkossakin.
Kühnhackl puolestaan on hieman vaikeahko arvioitava. Tekee paljon duunia kentällä ja osuu joskus pisteidenkin muodossa, mutta.. Siinä on se iso mutta. Leveyden puolesta menisi kyllä jatkossakin halvalla sopparilla jonon jatkeena rosterissa, mutta haluaako hän lähteä tuohon mukaan mikäli paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei välttämättä olisi näköpiirissä? Nelosketju on jo miehitetty ja kolmoseenkin soisin hieman varmemmat kaverit hommattavaksi / siinä junnuja sisään ajettavaksi, joten sinnekkään häntä olisi turha vakituisesti istuttaa. 700-900k kaudessa käteen ja tsempparin rooliin? Eikun vaan jatkoa. Muuten soronoo.
Jordan Eberle. 6 miljoonan jannu jolla sopimus loppuu. Jotkut Isles-fanit ovat kovasti halunneet herran pitää Long Islandilla ja joissakin listauksissa, joissa fanit ovat saaneet asettaa rankingin muodossa tärkeysjärjestykseen ne UFA:t keidät pitäisi signata, on Eberle ollut jopa ennen Brock Nelsonia. Tätä en ymmärrä.
Eberle on meikäläiselle täydellinen esimerkki pelaajasta, jolla on takana loistava tulevaisuus. Oli aikanaan ikäluokkansa ehdottomia tähtiä ja on sitä ollut myös maajoukkueissa, mutta seurajoukkueissa.. Jokin hänessä mättää. Juu teki viime kaudella mukavat 59 tehopistettä, mutta jälleen tällä kaudella oli varsinkin runkosarjassa kuin varjo entisestään. 37 tehopistettä on aivan helvetisti liian vähän pelaajalle, joka A) tienaa 6 miljoonaa kaudessa ja B) elää tehopisteistä. Puolustuspäässä avut ovat rajalliset eikä ole mikään varsinainen raketti luistimillakaan. Pudotuspeleissä, varsinkin Pittsburghia vastaan, oli todella hyvässä tikissä, mutta yhden pudotuspelikevään näytöillä on ihan turha lähteä maksamaan tuollaisia summia - Anteeksi nyt vaan. Palkanalennusta kehiin tai markkinoille, sanon ma.
Beauvillierille 2,5 miljoonan ja parin vuoden jatko. Lee 6,6 miljoonaa ja 7 vuoden jatko. Ho-Sang ja Dal Colle 2-3 vuoden jatkot, 1-2 miljoonaa per nuppi. Filppula 1v jatko ja 2,5 miljoonaa. Kühnhackl 1v jatko ja 800 kiloa. UFA-markkinoilta sisään Duchene sillä 7-vuotisella ja 7-8 miljoonan lapulla sekä Pavel Francouz parin vuoden ja 1,5 miljoonan sopparilla? Sen jälkeen oltaisiin tilanteessa, jossa rosteri näyttäisi kutakuinkin tältä:
Anders Lee - Mathew Barzal - Josh Bailey
XXX - Matt Duchene - Anthony Beauvillier
Leo Komarov - Valtteri Filppula - Michael Dal Colle
Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck
Tom Kühnhackl, Josh Ho-Sang
Nick Leddy - Ryan Pulock
Adam Pelech - Thomas Hickey
Johnny Boychuk - Scott Mayfield
Devon Toews
Thomas Greiss / Pavel Francouz
Total: ~ $71,396,666
Tuo XXX:n paikka onkin sitten isompi kysymys. Ho-Sang voisi jossain fantasioissa istuttaa siihen ja ajaa kunnolla sisään, tai vastaavasti Dal Colle, mutta kyllä itse näkisin siinä mielummin varmemman kortin. Niitä ei kuitenkaan UFA-markkinoilla ihan liiemmin tänäkään kesänä ole, varsinkaan sellaisia mistä olisi realistista lähteä kilpailemaan isoimpien joukkueiden kanssa eli unohdetaan nyt Artemi Panarin sekä Jeff Skinner heti kättelyssä. Muutama pelaaja sieltä kuitenkin löytyi keitä tuohon ihan mielelläni istuttaisin tuleviksi kausiksi.
Otetaan ensimmäisenä esille Michael Ferland. Carolina Hurricanesin 27-vuotias romuluinen hyökkääjä, joka on noussut esille oikeastaan vasta parin viime kauden aikana. Kova tekemään töitä, repii ja raastaa kentällä tehden tilaa muille pelata. Enemmän kuin mielelläni ottaisin Ferlandin tuohon kakkosen laitaan, joskin kilpailu hänestä tulee ilmeisesti olemaan melko kovaa.
Toisena otetaan Joonas Donskoi. Ehta finski, joten nyt heitetään kunnon karjalalasit päähän kirjoitteluun. Rightin puolen laukoja, kiitää luistimilla, tekee helvetisti duunia kentällä ja omaa pelisilmää. Miksei? Sanoisin, että aika medium risk - medium / high reward tyyppinen kokeilu olisi mikäli kohtuullisella sopimuksella saisi.
Ryan Dzingel olisi toki mieluisaakin mieluisampi vonkale, mutta hinta saattaa kovan kysynnän vuoksi kivuta korkeaksi. Näistä kolmesta se varmin ja paras kortti katsottavaksi ja laadusta pitääkin maksaa, joten miksipä ei?
Ja onhan siellä vielä Marcus Johansson, joka voisi myös olla mielenkiintoinen kortti katsottavaksi. Kovaa jälkeä teki Washingtonissa ja vaikka homma ei Devilsissä sekä Bruinsissa ihan toivotulla tavalla kulkenutkaan, niin silti olisi kokeilemisen arvoinen pelaaja. Samaa tyyppiä kuin Ferland sekä Donskoi.
* * * * *
* * * * *
Teksti on venynyt jo ihan liian pitkäksi, joten jatketaan paremmalla ajalla enemmän sitten tulevasta draftista sekä josko sitä kävisi hieman läpi tuota Islandersin tulevaisuuden lupauksien osastoa, että minkälaisia apuja sieltä olisi tulossa ensi kaudeksi tai hamaan tulevaan.