Ilmoitukset

Nimimerkki nahkis kirjoittaa jatkossa jossain muualla, syynä jatkuva tahallinen trollaus, flametus ja muiden kirjoittajien vähättely.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Perusjäbä on saanut viikon pelikiellon romaniketjuun kirjoitetun hyvän maun vastaisen viestinsä vuoksi.

Sulje ilmoitus

New York Islanders 2019–2020 – work hard, play hard

Viestiketju osiossa 'NHL' , aloittajana FutureHockey, 16.05.2019 klo 16.52.

  1. FutureHockey Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, NYI, Junnut ja Tilastot
    Kausi 2018/19 tuli päätökseen tovi sitten kun Carolina Hurricanes lähetti saarelaiset laulukuoroon suorin voitoin 4-0. Pettymys on kova, mutta kun muistelee minkä matkan joukkue on kulkenut viime vuosista, niin eihän tuohon osaa lopulta kovinkaan pettynyt olla enää - Aito ilo sekä riemu siitä, että joukkue on viimein lähtenyt kulkemaan eteenpäin oikeilla raiteilla, on palannut ainakin meikäläiseen. 13 vuoden enemmän tai vähemmän korpivaellukseksi luettavan sekamelskan seuraaminen on suorastaan masokistista ja laittaa arvostamaan täälläkin esiintyviä kirjoittajia, jotka ovat tuota samaa sadomasokismia harjoittaneet jo ties kuinka kauan.

    Kausi 2018/19

    Kausi 2018/19 sai lennokkaan alun itsellensä, kun Islanders ilmoitti ensitöikseen palkanneensa NHL:n dinosauruksiin luettavan Lou Lamoriellon (76) seuran presidentin virkaan. 60-luvun loppupuolelta (sic!) asti erilaisissa valmennus- ja johtotehtävissä toiminut Lamoriello palkattiin palauttamaan 1980-luvun suurseura takaisin sinne minne se kuuluu: Vakavasti otettavien contenderien joukkoon ja taistelemaan menestyksestä muuallakin kuin draft-arvonnoissa.

    Lamoriello ei paljoa aikaillut sillä lähes välittömästi ensitöikseen hän nimitti itsensä seuran toimitusjohtajaksi Garth Snow'n paikalle ja palkkasti tuoreen Stanley Cup-voittajavalmentajan Barry Trotzin seuran päävalmentajaksi Doug Weightin tilalle. Alku ei olisi voinut olla onnistuneempi sillä ensinnäkin Snow oli nähty ja kuultu jo aikapäiviä sitten ja vaikka hän vielä saikin ns. suojatyöpaikan organisaatiosta (senior advisor), niin hänen aikanaan Islanders ei edennyt lähellekkään sitä määränpäätä mihin se kuuluisi. Olihan Islanders voittanut Snow'n alaisuudessa ainoastaan yhden (1!) pudotuspelisarjan koko 12 kauden aikana minkä herra toimitusjohtajan tahtipuikkoa Islandersin toimistolla heilutteli. Eipä löydy koko NHL:stä kovin montaa muuta organisaatiota, joka moista menoa jaksaisi katsella vuodesta toiseen GM:n toimesta, mutta Snow oli ilmeisen hyvä selänpesijä ja sai pitää vakanssinsa aivan liian pitkään.. Ja jotta ette luule, että kritiikki olisi liioiteltua, niin pistetään nyt malliksi Eyes on Islesin loistava teksti Snow'n mokailuista Islesissa: New York Islanders Garth Snow Five Biggest Blunders

    Uudet tuulet valmennusta ja seurajohtoa myöten eivät kuitenkaan riittäneet seuran suurimman tähden, John Tavaresin, pitämiseen seurassa, vaan UFA-markkinoiden avauduttua hänen seitsemän (7) vuotinen ja 77 miljoonan dollarin arvoinen sopimuksensa Toronto Maple Leafsin kanssa julkistettiin. Siirto aiheutti oikeutetusti paljon parranpärinää ja ainakin allekirjoittanut on yhä edelleen vittuuntunut Tavaresin toiminnasta.
    Miksikö? Koska Tavaresilla olisi ollut loppupeleissä kuitenkin mahdollisuus auttaa "seuraansa" edes sen hitusen, että olisi kauden 2017/18 siirtorajalla sanonut rehdisti, että ei ole jatkamassa seurassa ja täten hänet oltaisiin voitu treidata jo tuolloin vaikka sinne Maple Leafsiin ja saada vastineeksi edes jotain, joka olisi auttanut seuraa myöhemmin. Sen sijaan Tavares loppuun asti vihjaili jatkohaluistaan ja pyysi, että häntä ei treidattaisi. 1.7.2018 hän sitten käveli pois Islandersista täysin ilmaiseksi ja Isles jäi nuolemaan näppejään.

    Parranpärinää keräsivät myös Lamoriellon hankinnat UFA-markkinoilta. Siinä missä seura menetti Tavaresin lisäksi profiilipelaajia, kuten Calvin de Haanin, Nikolai Kuleminin sekä Chris Wagnerin muodossa, olivat seuraan tulleet uudet pelaajat enemmänkin ns. kakkos-kolmoskorin jätkiä kuin Tavaresin paikkaajia. Valtteri Filppula, Leo Komarov, Tom Kühnhackl, Matt Martin, Robin Lehner.. Lähtökohdat eivät kovin monelle auenneet.

    Vaan kuinka väärässä sitä pieni ihminen voikaan olla. Filppula ja Komarov pelasivat kolmosketjussa uskomattoman sitoutuneesti ja tekivät pyyteetöntä duunia ottelusta toiseen rautaisella asenteella ja ammattitaidolla sekä iskivät siinä sivussa varsin kelvolliset tehopisteet kumpikin. Martin taasen kruunasi Islandersin ehkäpä NHL:n vittumaisimman nelosketjun (Martin - Cizikas - Clutterbuck) ja palautti taasen meikäläisenkin mieleen miksi hän oli yksi ehdottomia suosikkipelaajia viimeisellä Isles-visiitillään. Kühnhacklin kausi oli rikkonainen, mutta puhtaat paperit hänellekkin antaisin. Lehner taasen..
    Siinä on sen verran uskomaton tuhkimotarina, että ei paremmasta väliä: Mielialaongelmien kanssa paininut kassari hankitaan liigan heittopussijoukkueesta ja istutetaan Thomas Greissin pariksi. Ongelmiin paneudutaan, Lehnerille tarjotaan ammattiapua, ongelmat hoidetaan ja lopputuloksena on, että Lehner - Greiss parivaljakko voittavat paitsi Jennings Trophyn päästettyään vähiten maaleja koko kaudella, mutta Lehner on myös Top-3 Vezina-ehdokkaiden joukossa!

    Isles pelasi kaudella 2018/19 sitoutunutta duunarilätkää, jossa liikkeelle lähdettiin nimenomaan sitoutuneen puolustuspelaamisen ja kovan työnteon kautta. Trotz sai paketin erinomaisesti kasaan kauden aikana ja koko joukkueen panoksella kipusi hurjan loikkauksen lähemmäs kohti NHL:n kärkeä. Pudotuspeleissä seinä tuli vastaan hurmiossa pelannut Carolina Hurricanesia vastaan, mutta tätä ennen laulukuoroon oli lähetetty kuitenkin jo kestomenestyjiin kuuluva Pittsburgh Penguins puhtaasti 4-0 otteluvoitoin ja jo pelkästään tästä syystä tulevaan kauteen (2019/20) on helppo lähteä levollisin mielin.

    Sopimustilanne 2019/20

    G Thomas Greiss, 29-01-1986 (33), 185cm / 103kg - $3,333,330 (19/20)
    G Robin Lehner, 24-07-1991 (27), 192cm / 111kg - $1,500,000 (UFA)

    D Johnny Bouchuk, 19-01-1984 (35), 188cm / 103kg - $6,000,000 (21/22)
    D Thomas Hickey, 08-02-1989 (30), 182cm / 85kg - $2,500,000 (21/22)
    D Nick Leddy, 20-03-1991 (28), 183cm / 93kg - $5,500,000 (21/22)
    D Scott Mayfield, 14-10-1992 (26), 193cm / 103kg - $625,000 (22/23)
    D Adam Pelech, 16-08-1994 (24), 191cm / 98kg - $1,600,000 (20/21)
    D Ryan Pulock, 06-10-1994 (24), 188cm / 97kg - $2,000,000 (19/20)
    D Devon Toews, 21-02-1994 (25), 185cm / 87kg - $700,000 (19/20)
    D Luca Sbisa, 30-01-1990 (29), 188cm / 95kg - $1,500,000 (UFA)
    D Dennis Seidenberg, 18-07,1981 (37), 184cm / 90kg, $700,000 (UFA)


    RW Josh Bailey, 02-10-1989 (29), 185cm / 92kg, $5,000,000 (23/24)
    C Mathew Barzal, 26-05-1997 (21), 183cm / 86kg, $863,333 (19/20)
    C Casey Cizikas, 27-02-1991 (28), 180cm / 91kg, $3,500,000 (20/21)
    RW Cal Clutterbuck, 18-11-1987 (31), 180cm / 98kg, $3,500,000 (22/23)
    LW Ross Johnston, 18-02-1994 (25), 195cm / 107kg, $1,000,000 (21/22)
    LW Leo Komarov, 23-01-1987 (32), 180cm / 95kg, $3,000,000 (21/22)
    LW Andrew Ladd, 12-12-1985 (33), 190cm / 87kg, $5,500,000 (22/23)
    LW Matt Martin, 08-05-1989 (30), 191cm / 100kg, $2,500,000 (19/20)
    RW Jordan Eberle, 15-05-1990 (29), 180cm / 85kg, $6,000,000 (UFA)
    C Valtteri Filppula, 20-03-1984 (35), 182cm / 89kg, $2,750,000 (UFA)
    RW Tanner Fritz, 20-08-1991 (27), 180cm / 87kg, $650,000 (UFA)
    RW Tom Kühnhackl, 21-01-1992 (27), 187cm / 89kg, $700,000 (UFA)
    LW Anders Lee, 03-07-1990 (28), 191cm / 105kg, $3,750,000 (UFA)
    C Brock Nelson, 15-10-1991 (27), 191cm / 96kg, $4,250,000 (UFA)

    LW Anthony Beauvillier, 08-06-1997 (21), 180cm / 83kg, $1,106,670 (RFA)
    RW Michael Dal Colle, 20-06-1996 (22), 191cm / 93kg, $863,333 (RFA)
    RW Josh Ho-Sang, 22-01-1996 (23), 183cm / 78kg, $863,333 (RFA)


    Total: $47,796,666

    Kokoonpano oman näkemykseni mukaan tällä hetkellä:

    XXX - Mathew Barzal - Josh Bailey
    Andrew Ladd - XXX - XXX
    Leo Komarov - XXX - XXX
    Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck

    Nick Leddy - Ryan Pulock
    Adam Pelech - Thomas Hickey
    Johnny Boychuk - Scott Mayfield
    Devon Toews

    Thomas Greiss / XXX


    Paljon on tehtävää Lamoriellolla kesäksi, joskin runko on hyvällä mallilla, vaikka se terävin kärki onkin tällä hetkellä iso kysymysmerkki.

    Maalivahtiosastolle soisi tietenkin jatkoa satumaisen kauden pelanneelle Robin Lehnerille. Lehner oli ehdottomasti kauden MVP-pelaaja Islandersin riveistä ja muutenkin erittäin fiksun ja sympaattisen oloinen kaiffari, jollaista jokainen joukkue tarvitsisi. Ymmärrettävää on kuitenkin, että Lehner, joka alkaa saavuttamaan näillä näppäimillä sitä prime-ikäänsä, haluaa testata tällaisen kauden jälkeen markkina-arvonsa. Islandersin on ihan turha lähteä siihen leikkiin mukaan ja tarjota mottipäisiä summia hänelle, sillä aina löytyy joku joka on valmis korottamaan tuota pyyntöä.
    Koska omista ei vielä toistaiseksi löydy Greissille varteenotettavaa kirittäjää, kiitos Linus Söderströmin terveyshuolien ja Ilya Sorokinin jatkuvan KHL-sopimuksen, lähtisin hakemaan hänelle sellaista vapailta markkinoilta. Tarjonta ei ihan liian laaja ole, joskin terävin kärki (Bobrovsky, Lehner, Varlamov, Kinkaid) on kovaa luokkaa. Lähtisin kuitenkin hakemaan urallaan vielä eteenpäin pyrkivää, joskin NHL-kokemusta jo omaavaa veräjänvartijaa, jolta löytyy jo osoitusta siitä kuuluisasta potentiaalista, mutta joka ei syystä tai toisesta ole välttämättä vielä onnistunut siinä lopullisessa breikkauksessa NHL:ssä. Näissä kavereissa on se hyvä puoli, että heitä saa yleensä melko huokeilla sopimuksilla. Alla kuitenkin muutama potentiaalinen nimi omiin silmiin.

    Petr Mrazek (27, 187cm / 82kg, palkka kaudella 2018/19: $1,500,000)
    - Jotenkin meikäläinen on alkanut diggaamaan Mrazekin pelaamisesta, johtuneeko sitten siitä kun on seurannut 'Canesin otteita tällä kaudella. Mrazek on kuitenkin teknisesti taitava ja nopea maalivahti, joka arvostettiin aikoinaan varsin korkealle erilaisissa rankingeissa kun listattiin tulevaisuuden huippuvahteja. Jo NHL-uransa alkuajoista lähtien Detroitin riveissä Mrazekin ongelmaksi muodostui erityisesti otteiden epätasaisuus. Kova usko ja taidot kantoivat välillä vahvaankin vireeseen, mutta aina sieltä huipulta tultiin myös alas - Yleensä vieläpä varsin lujaa. Siinä missä Mrazek saattoi torjua yhdessä ottelussa kymmeniä vetoja päästäen taaksensa maksimissaan yhden kudin, olivat seuraavat ottelut sitten aivan jotain muuta ja Mrazekin oli välillä vaikea saada edes silmiään kiinni.
    Viime kaudella tapahtunut siirto Philadelphiaan ei sekään varsinaisesti mikään lottovoitto ollut, sen verran kehnosti meni sekin keikka, mutta tämän kauden Carolinan visiitti oli varsin onnistunut (jos ei nyt lasketa tuota pudotuspeleissä tapahtunutta loukkaantumista) reissu ja antaa varmasti Mrazekille uskoa omaan tekemiseensä. Mrazek on ehdottomasti yksi suurimpia syitä 'Canesin menestykseen tällä kaudella ja varmasti he myös ovat halukkaita Mrazekin pitämään riveissään.
    Tästä päästäänkin Mrazekin kohdalla olevaan ongelmaan: Kilpailua on varmasti, mutta onko Islandersin järkeä lähteä huutokauppaan mukaan? Sanoisin, että 3-4 miljoonaa olisi ehdoton maksimi mitä Islandersin kannattaa toiseen maalivahtiin hassata ja uskoisin, että Mrazek ei sillä hinnalla liikahda saaren suuntaan. Islesin paras myyntivaltti tähän olisi tällä hetkellä Piero Greco, joka teki väkevää duunia Greissin ja Lehnerin kanssa viime kaudella sekä tietysti hiljalleen aukeva menestysmahdollisuus Trotzin johdolla.
    Vähän turhan kovaa haihattelua on Mrazek todennäköisesti. Valitettavasti.

    Calvin Pickard (27, 185cm / 91kg, $800,000)
    - Takana ah niin loistava tulevaisuus. Tai no ei nyt aivan, mutta kuitenkin. Pickard oli aikanaan todella lupaava maalivahti, josta odotettiin melko paljon. Häntä hiottiin vuosia Coloradon myllyssä, mutta kun se ykköstorjujan paikka omaksi onnekseen (ja toisen epäonneksi) lopulta aukesi, ei Pickard tuota tonttia pystynyt kannattelemaan. Coloradosta matka jatkui Toronto ja Philadelphian kautta lopulta Arizonaan, mutta kun ei kulje niin ei kulje.

    Taitoahan Pickardilla kuitenkin nähdäkseni on torjua NHL:ssä. Minä uskon enemmänkin, että hänen kohdallaan ongelmat ovat enimmäkseen puutteellisessa tekniikassa sekä itseluottamuksessa, joka aivan varmasti vaeltelee jossain teillä tiettömillä parin viime kauden jälkeen. Siinä voisi olla halpa ja lopulta jopa melko riskitön kokeilu Greissin tandemiksi. Itseluottamus kuntoon ensitöiksi ja sitten keskitytään siihen, että miten myös se torjuntatyöskentely siellä maalilla saataisiin siihen malliin, että hänet voi heittää surutta sinne. Ikänsä puolestakaan ei ole mikään vanhus vaan Lehnerin ikäluokkaa.

    Pavel Francouz (28, 182cm / 81kg, $690,000)
    - Tshekkiläisvahti siirtyi kuluneeksi kaudeksi Coloradon riveihin KHL-liigan Traktor Chelyabinskin riveistä, jossa hän torjui kolme kautta erittäin vakuuttavilla numeroilla nousten myös Tshekin maajoukkueen kärkiveskareiden joukkoon. Ei kuitenkaan (yllätys, yllätys) pystynyt haastamaan Semyon Varlamovia sekä Philipp Grubaueria NHL-kokoonpanossa, joskin tilille kertyi kaksi ottelua torjuntaprosentilla 94,7. Francouz pelasi suurimman osan kaudesta Colorado Eaglesin joukkueessa AHL:ää. 49 ottelua, päästettyjen maalien keskiarvo 2.48 ja torjuntaprosentti 91,8.
    Huippulupauksesta ei Francouzin kohdalla voitane enää tuolla iällä puhua, mutta sanoisin, että kyseessä on kuitenkin aikamoinen musta hevonen jollekulle joukkueelle - Ja tämän vuoksi, mikäli herra siis vain päättää jäädä vielä tavoittelemaan NHL-paikkaa eikä lähde helpon rahan perässä Venäjälle, näkisin hänet kyllä enemmän kuin mielelläni koittamassa Islandersin riveissä. Oletettavasti halvahko, on osoittanut taitonsa jo urallaan (joskin NHL:ssä se breikkaus on tekemättä) ja haluaa varmasti paikkaan, jossa saa torjuntavastuuta osakseen. Näistä syistä toivottaisin herran tervetulleeksi Long Islandille mikäli niikseen sattuisi.

    Puolustuksessa Islandersin paketti on kutakuinkin kasassa. Sopimus loppuu ainoastaan Luca Sbisalta sekä Dennis Seidenbergiltä, joita kumpaakin voidaan kiittää Isles-palveluksestaan ja toivotella parempaa jatkoa muualla - Tarvetta heille ei siis ole. Seidenberg, nyt 37, ei nyt ole pelannutkaan kevään 2018 MM-kisojen jälkeen, vaikka reenasikin kovaa Islandersin mukana koko vuoden ja sai lopulta tuon loppukauden mittaisen sopimuksen siirtorajan tienoilla. Siitä huolimatta peliminuuteille ei ollut asiaa ja täten kahden viime kauden saldo NHL:stä kertoo kaiken: 28. 0+5=5 (-9). Danke schön!
    Sbisa saapui seuraan koeajalle viime syksyn harjoitusleirille ja hänet palkittiin otteistaan samoiten vuoden mittaisella sopimuksella. Väittäisin, että aikalailla "Tulos tai ulos (NHL:stä)"-sopimus. Sai kauden aikana tililleen kokonaiset yhdeksän (0+1=1, 0) matsia, joka sekin kertonee tarpeeksi selkeää kieltä.

    Kuten ylempänä totesin niin puolustus on siitäkin huolimatta jo käytännössä kasassa, että sieltä poistuu kaksi nimeä. Kilpailu on kovaa ja tarjontaa riittää silti. Devon Toews nousi kuluneella kaudella kokoonpanoon ja teki ainakin meikäläiseen vaikutuksen: 48 ottelua runkosarjassa tehoin 5+13=18 (+7, 4 PIM) on aika pirun hyvin pääasiassa varsin maltillisin minuutein (16-18min ottelussa) pelanneelle puolustajalle. Pudotuspeleissä homma vielä parani kun Toews oli puolustajien selkeä pisteykkönen (8. 1+4=5) sekä joukkueen sisäisenkin pistepörssin kolmas. Jo pelkästään tuosta syystä on helppo todeta, että Toews pitäisi saada mahdutettua pelaavaan kuusikkoon - Vakituisesti. Ahdasta siellä kuitenkin tuntuu olevan kun kärkikuusikko on ainakin paperilla (ei järjestyksessä) Boychuk - Leddy - Hickey - Mayfield - Pelech - Pulock.

    Jos minä saisin päättää niin lähtisin kaupittelemaan parivaljakosta Leddy - Hickey jompaa kumpaa. Vaikka kumpikin herroista on siinä prime-iässään (Leddy 28, Hickey 30), niin jotenkin eivät kyllä säväytä - Varsinkaan samassa puolustuksessa. Leddyn pelaaminen on ainakin niissä otteluissa, jotka itse pääsin näkemään (kuten myös highlightseissa) todella tukkoisen näköistä ja jotenkin epäilen hänen sopivuutta tuohon Trotzin sapluunaan. On kuitenkin ollut meikäläisen silmissä aina melko puhtaasti offensiivinen puolustaja, joka elää ja hengittää nimenomaan hyökkäyspäässä. Leddyn kohdalla ongelmaksi noussee vaan tuo hänen sopimuksensa, jonka setä Snow hänelle vuolaasti aikanaan lahjoitti: Sopimusta on jäljellä vielä kolme vuotta ja cap-hit kausittain 5,5 miljoonaa dollaria. Kovinkaan moni ei varmasti riemusta kiljuen tätä sopimusta kontolleen ota, vaikka puolustajat ovatkin yleisesti melko haluttua tavaraa markkinoilla.

    Hickey taasen... Noh, todettakoon, että Leddy on ollut meikäläiselle sellainen "semi-meh"-tapaus, mutta jos omasta sanakirjastani löytyisi kuvitus niin sanan "meh"-kohdalla olisi nimenomaan Hickeyn kuva. Ei innosta, joskaan ei jaksa vihatakkaan juurikaan. On päiviä kun Hickey näyttää hyvältä NHL-puolustajalta ja sitten on niitä päiviä kun Hickey toimisi paremmin poijuna airistolla. On Leddyä parempi puolustuspäässä, mutta virheiden määrä on silti ajoittain melko huolestuttava vaikka vuodet ovatkin tuoneet otteisiin tasaisuutta.
    Hickeyn viime kesänä solmittu uusi sopimus kestää Leddyn tavoin vielä kolmen kauden verran, mutta on hinnaltaan huomattavasti edullisempi ja tätä myöden myös helpompi kaupattava.

    Väitä, että Islanders pärjäisi hyvin mikäli pelaavana kuusikkona olisi esimerkiksi Leddy - Boychuk - Toews - Pulock - Mayfield - Pelech. Sieltä on kuitenkin farmista ja junnuista tyrkyllä kavereita kuten Bode Wilde, Noah Dobson, Sebastian Aho, Mitch Vande Sompel, Parker Wotherspoon muiden muassa. Itselläni on ainakin varsin korkeat toiveet Noah Dobsonista ja siitä, että hän sen NHL-paikankin mahdollisesti nappaisi itselleen jo ensi syksynä. Kiekollinen pelaaminen on jo nyt todella vahvalla tasolla, mutta fyysisyys ja puolustuspelaaminen ovat ne kehityskohteet joihin hänen soisi paneutuvan erityisen paljon kesällä.

    Hyökkäyksessä onkin sitten työmaata aikalailla. Tilannetta toki helpottaa se, että loppuvista sopimuksista Beauvillier, Dal Colle sekä Ho-Sang ovat kaikki RFA-statuksella ja eikä mitään hurjia palkankorotuksia ole näköpiirissä kellekkään heistä. Beauvillier toki pienen sellaisen ansaitsee ja tullee saamaan, mutta uskon uuden sopimuksen olevan siltasopimus jollain 2-3 miljoonan palkalla, jonka aikana Beauvillieristä halutaan selvittää, että onko hänestä vakirooliin tuloskentällisiin vai ei. Mennen kauden alkupuolisko varsinkin oli aikamoista tuskastelua häneltä (16 ekaan otteluun tehot 1+0=1). Piristyi tuon jälkeen, mutta jälleen loppukaudesta vajosi varjojen maille tehopisteiden osalta, vaikka juuri niitä - erityisesti maaleja - häneltä odotetaan. Toki ilmeisesti Islanders Beauvillieriä koitti jo siirtorajalla kaupitella Ducheneen, siinä onnistumatta, joten välttämättä Lamoriellolla ei ole intressejä pitää herraa edes koko joukkueessa.

    Dal Colle sekä Ho-Sang saanevat myös muutaman vuoden (tai jopa vain vuoden) jatkosopimuksen joiden aikana on tarkoitus kartoittaa herrojen kehitysaskelia ja kokeilla, että missä mennään. Kumpikin herroista pääsi kuluneellakin kaudella kokeilemaan siipiään isossa liigassa ja ainakin meikäläinen kyllä tykkäsi kovasti Ho-Sangin otteista. Ei tehnyt tehopisteitä ehkä toivotulla asteella, mutta on tuollainen sopivan ylimielinen kusipää kaukalossa eikä kumartele ketään. Sikäli outoa, että kyseessä on kuitenkin puhtaasti offensiivinen pelaaja, jonka suurimmat kehityskohteet löytyvät nimenomaan puolustuspäästä sekä fyysisen pelin osa-alueista. Silti hänen menoaan on kyllä todella mukavaa katsella.
    Dal Colle taasen on vielä ainakin meikäläiselle kysymysmerkki. Kovan buustin saattelemana hänet varattiin kesällä 2014 jo draftin viidentenä (Tarjolla olisi ollut esimerkiksi sellaisia pelaajia kuin Nikolaj Ehlers, William Nylander, Dylan Larkin sekä David Pastrnak), mutta oikeastaan varauskesän jälkeen meno alkoi hyytymään hänen kohdallaan. Pisteissä ei tapahtunut kehitystä vaikka juuri niitä Dal Collelta odotetaan kovasti. AHL:n tulokaskausi oli häneltä hyvä, mutta sitten iski sophmore slumppi toisella kaudella. Tällä kaudella oli AHL:ssä erinomainen, mutta NHL-vauhdissa pysymisessä oli vielä tekemistä. Tai ei niinkään vauhdissa pysymisessä, mutta pelin sisälle pääsemisessä. Alusta asti nyt Dal Colle mukaan vaan remmiin ja ajamaan häntä pelitapaan kiinni.

    Sitten onkin se kovempi paikka, UFA-pelaajat.. Lee, Nelson, Filppula, Eberle, Kühnhackl.. Siinä on aika perkeleen iso lovi paikattavaksi mikäli varsinkin Lee sekä Nelson päättävät vaihtaa maisemaa. Nelson nyt ei sinänsä edes hirveästi kirpaise, mutta Leen lähtö vituttaisi suunnattomasti - Lähes yhtä paljon kuin Tavaresin lähtö. Toisena vuonna perättäin menetämme kapteenin vapaille markkinoille, ilmaiseksi, toiseen seuraan? Ei saatana sovi!

    Inttärneetin ihmeellisestä maailmasta bongattuna Lee agentteineen tähtää sinne seitsemän (7) miljoonan kieppeille uuden sopimuksensa kanssa. OK ihan ymmärrettävää, sillä

    1) Lee on loistava maalintekijä ja varsinkin maalinedustalla hän on peto tuon ruhonsa kanssa. Viimeiset kolme kautta maalisaldolla 34-40-28 eivät varsinaisesti vähennä hänen arvoansa.
    2) Leen peli on kuitenkin myös paljon muuta kuin pelkät maalit ja tehopisteet. Lee tekee paljon duunia kentällä ja on johtaja sekä jäällä, että pukukopissa.
    3) Lee on siinä kuuluisassa "prime-iässä" eli vaikka hänelle solmittaisiin se 7 vuoden sopimus niin tullee ilman loukkaantumisia pelaamaan sopimuksensa loppuun asti - Mitä luultavammin vielä hyvällä tasolla, koska vammoista yms. ongelmista ei ole minkäänlaisia viitteitä.

    En kuitenkaan lähtisi ihan tuota 7 miljoonaa Lee'hin sijoittamaan, vaikka hänen arvoaan onkin äärettömän vaikeaa mitata. 6-6,5 miljoonaa saattaisi olla siinä kinthailla millä voisi vielä sopimuksen solmia ja jatkaa hänen opastuksellaan. Se vain, että riittääkö tuo hänelle? Maalintekijä tovat aina haluttua tavaraa ja varmasti löytyy joku, joka on valmis maksamaan sen ylikin 7 miljoonaa - Varsinkin kun huhujen mukaan muuan Jeff Skinner kyttää jopa yli yhdeksää (9!) miljoonaa markkinoilta itselleen. Joka tapauksessa Lee on nyt se priority #1 sopimuksettomista pelaajista, eikä häntä saa päästää vapaille markkinoille.

    Brock Nelson on sitten asia erikseen. Kyllä, kyseessä on monivuotinen luottosoturi. sentteri, iso ja vankkarakenteinen, taitavakin ja loisti Pensseleitä vastaan pudotuspeleissä. Kuitenkin Nelson on pelaaja, joka katoaa kuvasta ihan liian usein ja vaeltaa pimeyden rajamailla pidempiäkin toveja. Tasaisen varma +40 pisteen pelaaja, jolla on potentiaalia parempaankin, mutta riittääkö se? Pystyykö Nelson koskaan lunastamaan sitä potentiaalia Long Islandilla ja Trotzin valmennuksessa (teki toki uransa ennätyspisteet tällä kaudella juuri hänen alaisuudessaan) ja toiseksi onko siitä järkeä lähteä kilpailemaan?
    Kovasti on nyt huhuissa pyörinyt, että Islanders koittaa kaikkensa tehdä pitääkseen Nelsonin ja siellä on sopimustarjoustakin heitettynä pöydälle odottamaan. Kunhan vaan ei nyt mitään mottipäistä.. Summia en halua edes alkaa arvioimaan, koska metsään menee kuitenkin, mutta sanoisin, että yli 6,5 miljoonaa on ihan turha lähteä maksamaan hänelle.

    Mielummin maksan sen hinnan sitten, ja ylikin, Matt Duchenesta, jota Islanders yritti viimeisille metreille asti jo deadlinella. Islanders on huhujen mukaan Duchenen perässä nytkin ja tällä hetkellä ilmeisesti hieman arpovat, että kumman haluavat lopulta tehdä: Turvallisesti sopimuksen Nelsonin kanssa vaikka se maksaisikin hieman ylimääräistä vaiko ottaa riski, päästää Nelson vapaille markkinoilla ja markkinoiden auettua lähteä täysillä jahtaamaan Duchenea? Toki tässäkin voidaan taktikoida ja lahjoittaa joku 3rd rounderi, että päästään neuvottelupöytiin jo aiemmin Duchenen kanssa. Kuitenkin aikamoista riskipelaamista joka tapauksessa. Enemmän kuin mielelläni Duchenen kuitenkin ottaisin Long Islandille monivuotiseksi luottopelaajaksi. Kyllähän siinä kelpaisi lähteä liikkeelle, kun kahden ensimmäisen ketjun sentterit olisivat Barzal sekä Duchene.

    Muista UFA-hyökkääjistä Valtteri Filppula sekä Tom Kühnhackl ovat ainoat nimet joiden kohdalla voisi jonkinsortin jatkosopimusta hieman miettiä. Filppula oli ehdottomasti yksi Isles-kauden valopilkuista (vaikka asiantunteva Jatkoaika muuta sanookin) ja teki valtavan määrän duunia kentällä jok'ikisessä pelissä. Kolmosketjun pelillinen johtaja joka iski parhaimman maalisaldonsa viiteen vuoteen. Loistava kahdensuunnan pelaaja sekä omaa sitä arvokasta kokemusta, jota tämäkin joukkue tarvitsee. Suht samanhintaisella lapulla pitäisin ehdottomasti Long Islandilla, mutta jos haluaa ison korotuksen palkkaansa niin eikun vaan kiitos ja näkemiin. Uskoisin kuitenkin, että myös Filppulalla voisi olla intressejä pelata Long Islandilla jatkossakin.

    Kühnhackl puolestaan on hieman vaikeahko arvioitava. Tekee paljon duunia kentällä ja osuu joskus pisteidenkin muodossa, mutta.. Siinä on se iso mutta. Leveyden puolesta menisi kyllä jatkossakin halvalla sopparilla jonon jatkeena rosterissa, mutta haluaako hän lähteä tuohon mukaan mikäli paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei välttämättä olisi näköpiirissä? Nelosketju on jo miehitetty ja kolmoseenkin soisin hieman varmemmat kaverit hommattavaksi / siinä junnuja sisään ajettavaksi, joten sinnekkään häntä olisi turha vakituisesti istuttaa. 700-900k kaudessa käteen ja tsempparin rooliin? Eikun vaan jatkoa. Muuten soronoo.

    Jordan Eberle. 6 miljoonan jannu jolla sopimus loppuu. Jotkut Isles-fanit ovat kovasti halunneet herran pitää Long Islandilla ja joissakin listauksissa, joissa fanit ovat saaneet asettaa rankingin muodossa tärkeysjärjestykseen ne UFA:t keidät pitäisi signata, on Eberle ollut jopa ennen Brock Nelsonia. Tätä en ymmärrä.
    Eberle on meikäläiselle täydellinen esimerkki pelaajasta, jolla on takana loistava tulevaisuus. Oli aikanaan ikäluokkansa ehdottomia tähtiä ja on sitä ollut myös maajoukkueissa, mutta seurajoukkueissa.. Jokin hänessä mättää. Juu teki viime kaudella mukavat 59 tehopistettä, mutta jälleen tällä kaudella oli varsinkin runkosarjassa kuin varjo entisestään. 37 tehopistettä on aivan helvetisti liian vähän pelaajalle, joka A) tienaa 6 miljoonaa kaudessa ja B) elää tehopisteistä. Puolustuspäässä avut ovat rajalliset eikä ole mikään varsinainen raketti luistimillakaan. Pudotuspeleissä, varsinkin Pittsburghia vastaan, oli todella hyvässä tikissä, mutta yhden pudotuspelikevään näytöillä on ihan turha lähteä maksamaan tuollaisia summia - Anteeksi nyt vaan. Palkanalennusta kehiin tai markkinoille, sanon ma.

    Beauvillierille 2,5 miljoonan ja parin vuoden jatko. Lee 6,6 miljoonaa ja 7 vuoden jatko. Ho-Sang ja Dal Colle 2-3 vuoden jatkot, 1-2 miljoonaa per nuppi. Filppula 1v jatko ja 2,5 miljoonaa. Kühnhackl 1v jatko ja 800 kiloa. UFA-markkinoilta sisään Duchene sillä 7-vuotisella ja 7-8 miljoonan lapulla sekä Pavel Francouz parin vuoden ja 1,5 miljoonan sopparilla? Sen jälkeen oltaisiin tilanteessa, jossa rosteri näyttäisi kutakuinkin tältä:

    Anders Lee - Mathew Barzal - Josh Bailey
    XXX - Matt Duchene - Anthony Beauvillier
    Leo Komarov - Valtteri Filppula - Michael Dal Colle
    Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck
    Tom Kühnhackl, Josh Ho-Sang

    Nick Leddy - Ryan Pulock
    Adam Pelech - Thomas Hickey
    Johnny Boychuk - Scott Mayfield
    Devon Toews

    Thomas Greiss / Pavel Francouz

    Total: ~ $71,396,666


    Tuo XXX:n paikka onkin sitten isompi kysymys. Ho-Sang voisi jossain fantasioissa istuttaa siihen ja ajaa kunnolla sisään, tai vastaavasti Dal Colle, mutta kyllä itse näkisin siinä mielummin varmemman kortin. Niitä ei kuitenkaan UFA-markkinoilla ihan liiemmin tänäkään kesänä ole, varsinkaan sellaisia mistä olisi realistista lähteä kilpailemaan isoimpien joukkueiden kanssa eli unohdetaan nyt Artemi Panarin sekä Jeff Skinner heti kättelyssä. Muutama pelaaja sieltä kuitenkin löytyi keitä tuohon ihan mielelläni istuttaisin tuleviksi kausiksi.

    Otetaan ensimmäisenä esille Michael Ferland. Carolina Hurricanesin 27-vuotias romuluinen hyökkääjä, joka on noussut esille oikeastaan vasta parin viime kauden aikana. Kova tekemään töitä, repii ja raastaa kentällä tehden tilaa muille pelata. Enemmän kuin mielelläni ottaisin Ferlandin tuohon kakkosen laitaan, joskin kilpailu hänestä tulee ilmeisesti olemaan melko kovaa.

    Toisena otetaan Joonas Donskoi. Ehta finski, joten nyt heitetään kunnon karjalalasit päähän kirjoitteluun. Rightin puolen laukoja, kiitää luistimilla, tekee helvetisti duunia kentällä ja omaa pelisilmää. Miksei? Sanoisin, että aika medium risk - medium / high reward tyyppinen kokeilu olisi mikäli kohtuullisella sopimuksella saisi.

    Ryan Dzingel olisi toki mieluisaakin mieluisampi vonkale, mutta hinta saattaa kovan kysynnän vuoksi kivuta korkeaksi. Näistä kolmesta se varmin ja paras kortti katsottavaksi ja laadusta pitääkin maksaa, joten miksipä ei?

    Ja onhan siellä vielä Marcus Johansson, joka voisi myös olla mielenkiintoinen kortti katsottavaksi. Kovaa jälkeä teki Washingtonissa ja vaikka homma ei Devilsissä sekä Bruinsissa ihan toivotulla tavalla kulkenutkaan, niin silti olisi kokeilemisen arvoinen pelaaja. Samaa tyyppiä kuin Ferland sekä Donskoi.

    * * * * *
    * * * * *

    Teksti on venynyt jo ihan liian pitkäksi, joten jatketaan paremmalla ajalla enemmän sitten tulevasta draftista sekä josko sitä kävisi hieman läpi tuota Islandersin tulevaisuuden lupauksien osastoa, että minkälaisia apuja sieltä olisi tulossa ensi kaudeksi tai hamaan tulevaan.
     
    larzzon, passenger, Harppuuna ja 10 muuta tykkäävät tästä.
  2. Jack Daniel's Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    NY Islanders
    Loistava avaus!

    Kuten mainittua, viime kausi oli odotuksiin nähden erittäin hyvä suoritus Metropolitanin pohjalle lähes yksimielisesti rankatulta Islandersilta. Runkosarjassa selkeästi vähiten päästettyjä maaleja oli melko muikea muodonmuutos Weightin ajan kaaoskiekosta. Valitettavasti tammikuun loistava tuloskunto ei loppuun saakka kestänyt vesittäen pitkään ulottuvilla olleen divisioonavoiton. Playoffeissa Pensin sweeppaus herätti orastavan toiveen jostain suuremmastakin, mutta valitettavasti paukut loppuivat tiukasti puolustaneen Hurricanesin käsittelyssä. Tästä on kuitenkin loistava pohja lähteä rakentamaan tulevaa: Liian usein Snow:n aikana hyvää kautta seurasi ulospuhallus, mutta Uncle Loun sekä Trotzin osaavissa käsissä olen luottavaisempi kuin koskaan.

    FH tekikin erittäin hyvin selkoa saarelaisten sopimustilanteesta viestissään.

    Pelaajat, joilla ei tehdä mitään: Sbisa, Seidenberg, Hickey Mouse, Eberle, Ladd

    Näistä kahden ensiksi mainitun diilit onneksi loppuvat ja toivon mukaan molemmille sanotaan kiitos ja näkemiin. Mitä Hickeyyn tulee, ehdin jo elätellä toiveita hänen poistumisestaan Snow:n kanssa samalla ovenavauksella, mutta jostain käsittämättömästä syystä myös Lamoriello teki Hickeyn kanssa peräti kolmen vuoden diilin. Huhujen mukaan Hickey on pidetty kaveri kopissa, joka selittäisi paljon. Onneksi diili on sen verran halpa, että menkööt rotaatiossa. Eberle oli loistava Pensiä vastaan hyytyen totaalisesti Canesia vastaan. Runkosarjan ailahtelevien otteiden perusteella Eberle taisi kärsiä Tavaresin lähdöstä kaikista eniten, enkä jaksa uskoa mihinkään valtavaan tasonnousuun tulevalla kaudellakaan. Laddin 7v diili 5,5$ vuosiliksalla oli Snow:n käsittämätön kuningasidea kesältä 2016. Paljon kertoo, että FH "unohti" ukon olemassaolon omissa spekulaatioissaan täysin. Operaation kalleudesta huolimatta lähtisin Lamoriellona ulosostamaan jatkuvasti rikki olevan Laddin diiliä ja panostamaan Dal Collen ja kumppanien sisäänajoon.

    RFA-pelaajista jo viime kaudella breikanneelle Beauvillierille soisin jopa vähän pidempää diiliä, mutta farmin ja NHL:n välillä seilanneiden Dal Collen sekä Ho-Sangin kanssa tekisin FH;:n tapaan maltilliset muutaman vuoden diilit selvittääkseen, mihin pojista on. Itse näin molemmissa orastavaa potentiaalia vähän pysyvämpäänkin rooliin ylhäällä, mutta etenkin Ho-Sangin kohdalla miehen yksipuolisuus pelaajana taisi koitua liian usein kohtaloksi. Dal Collelle on monipuolisempi kahden suunnan pelaaja, joten Ladd mäkeen ja pysyvämpää roolia kolmosen laitaan isä-Valtterin sekä setä-Leon vierellä.

    Eli kuten yllä olevasta voi päätellä, niin UFA-pelaajista kiinnittäisin ainakin Filppulan, toki palkkapyynnöstä riippuen. Hyvän yhteyden Barzalin kanssa löytänyt Captain Lee myös ehdottomasti jatkoon, ellei nyt palkkapyyntö jotain aivan posketonta ole. "Suomen tappaja" Erichin poika menee myös hyvin rotaatiopelaajana maltillisella diilillä.

    Mitä tulee Brock Nelsoniin, FH kirjoitti yllä oikeastaan kaiken oleellisen. Itse en tekisi jatkoa vaan pyrkisin hakemaan esimerkiksi uutta maalivahtia todennäköisesti poistuvan Lehnerin tilalle. Toki jos Robin päättäisi kuin päättäisikin jatkaa Long Islandilla, niin silloin tod.näk. jonkinsortin vaihtoarvoa omaavaa Nelsonia voisi kaupitella vaihdossa jonkin kohtuullisen laadukkaaseen kakkosketjun laituriin.

    Puolustuksen tilanteen FH käsitteli yllä niin ikään kattavasti. Leddy oli kuluneen kauden suurin pettymys itselleni. Epätasaisia otteita pitkin kauden ja Canes-sarjassa #2 tuntui olevan lähes aina jäällä takaiskun tullessa. Potentiaalia kuitenkin on eikä ukkoa taida saada kaupaksi oikein minnekään. Mikään ikäloppu kaveri ei ole kyseessä, joten ei auta kuin toivoa profiilipelaajaksi luokitellun Leddyn parantavan... Jos Leddy oli viime kauden suurin pettymys niin Ryan Pulock on taas myönteisin yllättäjä. Kaverin potentiaali toki tiedettiin, mutta nousu Islesin johtavaksi puolustajaksi ohi Leddyn ja Boychukin oli silti yllätys. Pulockin ohella Devon Toews osoitti todella lupaavia merkkejä tulevaisuutta silmällä pitäen, joten uskonkin tässä olevan Islesin johtavat pakit ensi kaudella.

    FH:n kokoonpanohahmotelmassa korvaisin siis Hickeyn Toewsilla, muuten tuo hahmotelma näyttää oikein mainiolta. Jos tuohon kakkosketjuun saataisiin esim. vaihdossa Nelsonista ja varausvuorosta joku kelpo pelimies, niin pullat olisivat oikein mainiosti uunissa.

    Mikä muuten mahtaa olla tilanne Islandersin pelipaikan suhteen? Ei auta kuin toivoa, että mahdollisimman monta kotipeliä pelattaisiin tunnelmallisessa Nassau Coliseumissa steriilin ja hiljaisen korishallin sijaan.
     
    Harppuuna, FutureHockey & jatu tykkäävät tästä.
  3. Tornados Jäsen

    Lainaus:
    Ymmärtääkseni pelit tullaan jakamaan suunnilleen tasan pelipaikkojen välillä vielä kahden kauden ajan. Islanders haluaa toista ja NHL toista eli kyseessä on kompromissi. Viimeinen varmistus asiasta on kuitenkin ymmärtääkseni vasta tulossa eli muutokset ovat mahdollisia.

    Uusi miljardin dollarin Belmont Arena pitäisi sitten valmistua kaudelle 2021-2022, mutta tällä hetkellä aikataulu näyttää tiukalta, jotta ehtisi valmistua kauden alkuun.
     
  4. Mängimies Jäsen

    Lainaus:
    Eikö ollutkin niin, että Pens-sarjan Islanders pelasi vanhassa Coliseumissa ja toinen kierros Canesia vastaan Barclaysilla?

    Pens kaatui 4-0 ja Canesille vastaavin numeroin tukkaan. On helppo laskea tästä yksi plus yksi jne.
     
  5. Jack Daniel's Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    NY Islanders
    Lainaus:
    Kyllä se noin meni enkä voinut välttyä samalta ajatukselta katsellessani Islesin kotipelejä Canesia vastaan. Pens-sarjassa Coliseumin hornankattila oli kuudes kenttäpelaaja, varmaan pelaajiakin ainakin alitajuisesti rassasi joutua "evakkoon" omasta henkisestä kotihallista.
     
  6. Barzal Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    New York Islanders, Jokerit, Pelicans
    Brock Nelson teki 6 vuoden jatkosopimuksen New York Islandersiin.
     
  7. Filari Jäsen

    Lainaus:

    Sopimus mallia 6x6mil, ehkä vähän tyyris kun noin monta vuottakin.
     
  8. Henkka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Red Wings, Arsenal, Grand Rapids Griffins
    Lainaus:
    Ihan normaali soppari.

    Tyhmää on vain teikäläisen kommentti tähän sopimukseen liittyen.

    27-vuotiaalle 6-vuotinen sopimus. Liian pitkä? Okei.
     
    larzzon tykkää tästä.
  9. Kopteri Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ilves, Bruins
    Lainaus:
    Mun mielestä toi on joukkueen puolesta ihannepituus tuon ikäiselle.
     
    larzzon tykkää tästä.
  10. Jack Daniel's Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    NY Islanders
    Kyllähän tuo kuluneen kauden otteilla ihan ansaittu diili oli ja vielä ihan kohtuulllisella hinnalla. Olisi mielenkiintoista tietää, millaista roolia Lou sekä Trotz ovat Nelsonille kaavailleet. Jos Islanders haluaa tulevaisuudessa olla jonkinnäköinen cup contender, ei Nelson ole mielestäni riittävän tasokas ukko kakkossentteriksi. Kolmossentterinä hän menee hyvin, jos on tarkoituksena kasata kolme hyökkäävää vitjaa nelosketjun ollessa selkeä jarruketju. Mikään filppulamainen kahden suunnan sentteri Nelson ei kuitenkaan ole.
     
  11. pahakurki Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TBL, COL, WPG, DET, FLA, STL
    Jos palkkakatto jatkaa nousuaan, niin ei kai kohta 6M hyvästä kolmossentteristä ole liikaa. Sanotaan vaikka kolmen vuoden päästä. Nelson on tuolloin 30-vuotias.
     
  12. FutureHockey Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, NYI, Junnut ja Tilastot
    New York Islanders - Future Watch 05/2019

    Aika hieman katsastaa Islandersin nykyisiä tulevaisuuden lupauksia. Teksti tullee olemaan hieman pidempää, joten laittelen sitä pätkissä tänne paremman lukukokemuksen tarjoamiseksi. Aikataulua en pidä yllä, joten tulevat kun tulevat. Tässä kuitenkin ensimmäinen setti.

    Yleiskuva on selkeä: Islanders on ollut NHL:n huonomman pään joukkue viimeisen vuosikymmenen ajan. Jos kulunut, uuden ajan, kausi jätetään laskuista pois, on Islanders edennyt ylipäänsä pudotuspeleihin asti kolmesti viimeisen 11 vuoden aikana - Ainoastaan kertaalleen sielläkin toiselle kierrokselle. Tuohon ajanjaksoon kuuluvat sijoitukset kuten 26. (x2), 27. (x2) sekä 30. Mike Milburyn jättämien jälkien sekä Garth Snow'n tekemien temppujen ansiosta Isles on ollut aika yleinen naurunaihe NHL-fanien keskuudessa, eikä ihme: Noilla sijoituksilla pitäisi saada kasaan kuitenkin jo varausten muodossa lupaava alusta, jonka varaan rakentaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

    Viimeisen 15 vuoden aikana Islanders on varannut Top-10 joukossa NHL:n varaustilaisuudessa seitsemän kertaa. Haaviin ovat tarttuneet Kyle Okposo (#7 2006), Josh Bailey (#9 2008), John Tavares (#1 2009), Nino Niederreiter (#5 2010), Ryan Strome (#5 2011), Griffin Reinhart (#4 2012) sekä Michael Dal Colle (#5 2014). Varausvuorojen numeroita kun katsoo niin saldon voisi olettaa ammattimaisessa NHL-organisaatiossa tuoneen vankan pohjan uuden menestyksen tulemiselle sekä hirveän määrän lahjakkuutta, eikös? Ei. Yllä olevat varaukset ovat iso osa surullisen kuuluisaa Islandersin 2000-lukua, joka osaltaan osoittaa kuinka sekaisin organisaatio oli pidemmän aikaa.

    Okposo, Tavares, Bailey. Siinä on kolme nimeä seitsemästä, joiden varaamisen suhteen onnistuttiin. Bailey on yhä edelleen Islandersin kärkihyökkääjiä ja tekee tulosta NHL:ssä siitäkin huolimatta, että pidemmän aikaa näytti hänen kehityksensä jämähtäneen täysin paikoilleen ja hänen vakiintuneen middle-6 hyökkääjäksi. Kaudella 2016/17 hän kuitenkin vihdoin alkoi vastata huutoon ja vakiinnuttaa paikkaansa siellä ylempänä ketjuhierarkiassa. Ei hän vieläkään mikään NHL:n Top-30 laituri ole, mutta hyvä peluri kuitenkin.

    Kyle Okposo oli aikanaan hyvä ja onnistunut haku - Tavallaan. Raamikas voimahyökkääjä nousi toisella NHL-kaudellaan Islandersin kapteenistoon ja kiisi kentällä A-rinnassaan seitsemän kautta iskien varsin mukiinmenevästi tehopisteitä John Tavaresin rinnalla ykkösketjun laidalla. Parhaimmillaan Okposon pelaaminen on nautinnollista katseltavaa maalinedus- ja kulmapelaamisineen ja yhteys Tavaresin kanssa toimi usealla kaudella erinomaisesti. Joku Okposossa kuitenkin mätti, ainakin meikäläisen silmissä, ja ihan liian usein hän katosi kuvasta - Varsinkin niinä hetkinä joina ei saanut pelata Tavaresin kanssa. Teki kyllä paljon duunia kentällä silloinkin, mutta tehopisteet ja maalit loistivat poissaolollaan. Päästettiin lopulta Buffaloon, joka tarjosi 7-vuotista ja 42 miljoonan dollarin arvoista sopimusta. Ei tullut ikävä, vaikka "oma poika" olikin.

    Tavaresista nyt lienee turha kirjoitella mitään pidempää referaattia. Kapteeni, johtaja, joukkueelleen kaikki kaikessa, jonka mukana noustiin ja kaaduttiin. Iski tärkeitä maaleja ja tehopisteitä, vaikka vierellä olisivat pelanneet paloposti ja Matti Hana. Yhdeksän (9) kautta joukkueensa ykköshyökkääjänä, viisi näistä kapteenina toimien. En hyväksy edelleenkään Tavaresin toimintaa viimeisen kauden ja sitä seuranneen kesän aikana, mutta ymmärrän kyllä osaltaan hänen tekemisensä ja ajatusmaailmansa. Islanders Garth Snow'n johdolla tässä se isoin syypää on kuitenkin loppupeleissä vaikka asiaa miten kääntelisi ja vääntelisi. Tavares ansaitsee vihansa ainoastaan juuri tuon viimeisten kuukausien venkoiluidensa vuoksi.

    Jos nyt asetetaan Islandersin Top-10 varaukset järjestykseen heidän statistiikkojensa mukaan, jotka he ovat Islandersissa keränneet, niin voidaan nähdä paremmin, että melko harva siellä on ylipäänsä edes onnistunut - Puhutakkaan siitä, että heistä ainoastaan kaksi ylipäänsä pelaa enää organisaatiossa.

    Koodi:
    F Josh Bailey          #9   2008     797. 140 + 293 = 433
    F John Tavares         #1   2009     669. 272 + 349 = 621
    F Kyle Okposo          #7   2006     529. 139 + 230 = 369
    F Ryan Strome          #5   2011     258.  45 +  81 = 126
    F Nino Niederreiter    #5   2010      64.   2 +   1 =   3
    F Michael Dal Colle    #5   2014      32.   3 +   4 =   7
    D Griffin Reinhart     #4   2012       8.   0 +   1 =   1
    Muutama ranskalainen näistä pelaajista:

    - Bailey, Tavares ja Okposo siis käsiteltiin jo. Enemmän tai vielä enemmän onnistuneita varauksia kukin.
    - Ryan Strome oli ihan OK hakuna toki ja saldokin Islandersista on tasoa tyydyttävä, mutta odotusarvo hänen kohdallaan oli kyllä paljon, paljon enemmän. Jotenkin jaksan muistella (ihan ilman pitkiä hampaita ja jälkiviisasteluita), että Stromea ei edes draftin aikana odotettu meneväksi noin korkealla ja tätä tukevat esim. NHL.com joka rankkasi hänet P-Amerikan kenttäpelaajista sijalle 8. viimeisessä listauksessaan ja mm. ISS listasi hänet yhdeksänneksi kaikista pelaajista. Valittavana olisivat olleet esimerkiksi seuraavina menneet Mika Zibanejad, Sean Couturier sekä Mark Scheifele, joista varsinkin Ziba sekä Couturier keräsivät kehuja jo ennen draftia. Silti päädyttiin Stromeen.
    Stromen avut olivat yksinomaan hyökkäyspäässä ja iskihän hän mukavat 50 (17+33) tehopistettä parhaalla Islanders-kaudellaan (2014/15), mutta tästä huolimatta kova pettymyshän Strome lopulta oli. Ei pystynyt ikinä vastaamaan kunnolla niihin odotuksiin, jotka häneen kohdistuivat eikä aika jälkeen Islandersin Edmontonissa sekä New York Rangersissa ole sen onnistuneempi ollut. Parempikin valinta olisi ollut paikallaan tuossa ja tilanne voisi olla aivan erilainen tällä hetkellä...
    - El Niño aka. Nino Niederreiter taas onnistuttiin kusemaan täysin Garth Snow'n ja Jack Capuanon pelleilyillä. Niederreiter ei selkeästi ollut kaudella 2011/12 valmis NHL-peleihin, tulosyksikköön nimenomaan, mutta siitä huolimatta häntä väkisin roikotettiin mukana - Mitättömillä peliajoilla, tottakai. Ei lähetetty suuremman vastuun perään junnuihinin kehittymään, kuten viisasta olisi ollut. Sitten luovutettiinkin jo hänen suhteensa, treidattiin muualle ja siellä muualla onkin sitten kulkenut hieman eri tavalla. Uskon, että Minnesota ja Carolina ovat hyvinkin tyytyväisiä, että Isles kusi Niederreiterin kanssa.
    - Griffin Reinhart... Phah! Ennakoissa pyöri laajalti sijoilla 3.-10. ennen draftia ja olihan hänessä toisaalta aihiot kunnossa (iso koko, kiekollisesti pätevä, puolustuspäässä piti olla peto...) ja niin edelleen, mutta kun siellä olisi ollut valittavana esimerkiksi Morgan Rielly tai Mathew Dumba tuolla vuorolla, niin ei pysty varsinkaan näin jälkikäteen käsittämään, että mitenkä tällaiseen valintaan oikein päädyttiin. Varauskesästä lähtien kehityskäyrä osoittanut alas päin ja vakiinnuttanut nyttemin paikkansa jonkinasteisessa shut down-roolissa. AHL:ssä....

    On siellä onnistumisiakin, en minä sitä kiistä, mutta haluan kuitenkin korostaa sitä, että Islandersin lähtökohdat Lou Lamoriellon aikakaudelle eivät kuitenkaan lopulta aivan ruusuiset olleet. Snow'lle sulka hattuun erityisesti herrojen Barzal, Pulock, Toews, Pelech, Mayfield, Lee, Nelson sekä Cizikas varaamisesta. Niissä on onnistuttu ja on hienoa todeta, että näistäkin iso osa eivät ole ykköskierroksen varauksia.

    Jos nyt kuitenkin verrataan Lamoriellon ensimmäistä kesää ja Snowin muutamia viimeisiä kesiä Long Islandilla niin onhan niillä hemmetti vie eroa kuin yöllä ja päivällä. Snow keskittyi epätoivoisesti viljelemään Islandersin varausvuoroja muualle koittaessaan kasata menestyvää nippua Tavaresin ympärille - Siinä karkeasti epäonnistuen (pahimmalla mahdollisella tavalla). Noilla harvoilla vuoroilla sitten pyrki parhaansa mukaan sieltä naaraamaan remmiin pelaajia, mutta eihän tuo vielä tänä päivänäkään kovin vakuuttavalta näytä. Kieffer Bellows, Nick Pastujov, Otto Koivula, Sebastian Aho.. Siinä lienevät ainoat, joilla on jonkinlaista odotusarvoa tulevan suhteen - Heistäkin toki Pastujovin kohdalla on olemassa vielä peikkona, että pelaa ensi kaudenkin yliopistossa ja marssittaa sitten itsensä vapaille markkinoille. Toki tämän hetken näytöillä kilpailijoita ei liene tunkevan ovista ja ikkunoista, mutta ans kattoo.

    Lisäksi on annettava Snow'lle ehdoton littipeukku Anatoly Golyshevin varaamisesta. Tällä kertaa ei osunut, sillä 24-vuotias Golyshev omaa sopimuksen Avtomobilistin kanssa aina kauden 2022/23 loppuun asti ja jotenkin en jaksa uskoa, että häntä Islandersin paidassa ikinä nähdään. Oli kuitenkin hemmetin hieno haku ja juuri tällaisia olisi toivonut enemmänkin harrastettavan: Juuri läpi lyöneitä yli-ikäisiä pelaajia, joista voi paljastua niitä tulevaisuuden Panarineja ja Guseveja. Sen sijaan usein varattiin mikkihiiri-kokoluokan long shotteja, joista harvoin mitään saatiin. Kaiken huippuna draft-vuosi 2012 jolloin Snow'n master-plan oli varata kaikilla vuoroilla puolustajia (joista muuten Adam Pelech on ainoa, joka voidaan luokitella nykyisin NHL-pelaajaksi), kun alkoi kiukuttaa sen jälkeen, kun Columbus ei suostunut vaihtamaan kaikki tuon kesän Islandersin varausvuoroja omaan 2nd overalliinsa.

    Voi olla, että kirjoituksissa näkyy tällä hetkellä hieman liikaa se, että Garth Snow on meikäläiselle aika vahva kirosana ja hänen tekojaan katsoo paikoin ehkä jopa ylikriittisin värilasein, kun taas puolestaan Lou Lamoriello on urallaan tehnyt sen verran vakuuttavaa jälkeä, eikä alku Long Islandillakaan huono ole ollut, niin häneen sekä hänen suunnitelmaansa on helppo luottaa.

    Snow ansaitsee krediittiä viime kesänkin osalta siinä mielessä, että hänen ansiostaan Islandersilla oli kaksi varausta sekä ykkös-, että kakkoskierrokselle. Kuitenkin siinä missä Snow'n aikana oli kesän varaustilaisuudet omasta mielestäni hutkittu lähinnä sohimalla kepillä ympäriinsä toivoen sen edes joskus osuvan kultasuoneen, oli Lamoriellon tekemissä kuitenkin heti kultainen lanka: Vuorolla 11 rankingeissa sijoilla 5.-9. pääasiassa pyörinyt Oliver Wahlström ja seuraavalla vuorolla sijoilla 6.-9. rankingeissa pyörinyt puolustaja Noah Dobson. Kumpikin täysin sitä mitä lääkäri olisi määrännyt seuralle.
    Linja jatkui määrätietoisena loppuun asti: Toisella kierroksella haaviin kiekollisen pelin hallitseva puolustaja Bode Wilde sekä pidemmän ajan projektipelaaja Ruslan Iskhakov. Myöhemmillä kierroksilla haettiin yksi draftin lupaavimmista kassareista (Jakub Skarek), leveyttä sentteristöön (Jacob Pivonka, Blade Jenkins) sekä jämäkkyyttä puolustuspelaamiseen (Christian Krygier). Vielä on mahdoton sen enempää arvioida draftin lopullista arvosanaa, mutta näin vuoden jälkeenkin olen yhä edelleen hemmetin tyytyväinen valintoihin. Itse pelaajista enemmän tuossa alempana.

    Seuraavassa olisi tarkoitus katsastella Islandersin tulevaisuuden lupauksia hieman tarkemmin ja katsastaa hieman mitä heistä mahdollisesti olisi tuloillaan. Tässä välissä huomautuksena, että en todellakaan ole kaikilta nähnyt kymmeniäkään otteluita, enkä ole mikään scoutti, joten arviot pohjautuvat siihen mitä olen nähnyt ja lukenut kyseisistä pelaajista. Virheellistä informaatiota pyrin siis siten välttämään, mutta metsään saattaa jossain kohtaa mennä. Pelaajan nimen perässä oleva Grade (= Arvosana) luokittelee pelaajat kategorioihin, joita tässä käytän. Niitä on neljä erilaista eli yksinkertaisesti A-D.

    A-kategorian pelaajat ovat odotusarvoltaan varmoja NHL-tasolla tulosta tekeviä pelaajia, jotka tullee pelaamaan Top-6 roolissa hyökkäyksessä taikka Top-4 roolissa puolustuksessa isoilla minuuteilla ja tehopisteillä taikka omaavat potentiaalia olla kärkitason ykkösvahteja NHL:ssä.

    B-kategorian pelaajat ovat odotusarvoltaan middle-6 roolin kavereita, joilla on tottakai mahdollisuus kaiken mennessä nappiin onnistua vielä paremmin, mutta joilla se kuuluisa potentiaali kuitenkin viittaa enemmän siihen kakkosaallon pelaajaan, secondary scoring osastoa. Potentiaalia olla ykkösvahti NHL:ssä, mutta ei välttämättä kuitenkaan realistisesti Stanley Cupia tavoittelevan joukkueen sellainen (ikään kuin sitä voisi ennustaa, mutta koitetaan nyt silti.).

    C-kategorian pelaajat ovat sitten sellaisia jotka tullee luomaan uransa hyppien NHL- ja AHL-välimaastoa taikka vaihtoehtoisesti Euroopan kovemmissa sarjoissa. NHL:ssä rooli on bottom-6 osastoa kun taas AHL:ssä tai Euroopassa saattaa syntyä kovaakin jälkeä. Maalivahtien kohdalla tarkoittaa kakkosvahdin roolia NHL:ssä.

    D-kategorian pelaajat taas ovat odotusarvoltaan lähinnä parhaimmassa tapauksessa farmia vahvistavia pelaajia, jos edes sitäkään. Odotuksia heitä kohtaan ei siis juurikaan ole.

    Lupaukseksi lasken alle 24-vuotiaat pelaajat, joilla on tilillään maksimissaan 25 ottelua NHL:ssä urallaan takana. Mukaan olen ottanut myös tilastot kunkin pelaajan kolmesta viimeisestä kaudesta kehitysaskelia kuvaamaan.

    (RW) Oliver Wahlstrom, 13-06-2000 (18), 186cm / 94kg, Shoots from right, Grade: A
    Drafted 2018 round 1 #11 Overall
    Koodi:
    2018/19  Bridgeport Sound Tigers       AHL      5.  2 +  1 =   3   - 3    9 PIM
             Boston College                NCAA    36.  8 + 11 =  19   - 6   28 PIM
             USA U20                       WJC-20   7.  2 +  2 =   4   + 3    2 PIM
    2017/18  U.S. National U18 Team        USDP    62. 48 + 46 =  94         42 PIM
             USNTDP Juniors                USHL    26. 22 + 23 =  45   +30   22 PIM
             USA U18                       WJC-18   7.  7 +  2 =   9   + 2    4 PIM
    2016/17  U.S. National U17 Team        USDP    43. 14 + 11 =  25         20 PIM
             U.S. National U18 Team        USDP    20. 10 +  5 =  15         28 PIM
             USNTDP Juniors                USHL    29.  9 +  4 =  13   -13   14 PIM
             USA U18                       WJC-18   7.  4 +  1 =   5     0   16 PIM
             USA U17                       WHC-17   5.  0 +  1 =   1          4 PIM
    - Vuosia sitten Wahlstromin pelatessa Shattuck St.Mary'sin nuorisojoukkueissa, puhuttiin hänestä jopa mahdollisena 1st overall -varauksena kesälle 2018. Ei ehkä tokikaan vähiten linkin takaa löytyvän suorituksen johdosta. Sitä nuorukaisesti ei toki sitten lopulta tullut, mutta näkisin sen enemmänkin Islandersin onneksi tässä kohtaa.

    Wahlstromin varauksen jälkeinen kausi oli silti pettymys, sitä ei voida kiistää. Ensinnäkin Wahlstromin siirtyminen kuluneen kauden osoitteeseen, Boston Collegeen, kävi niin monen mutkan kautta, että on vaikea edes tajuta. Ensinnäkin Wahlstrom sitoutui jo 13-vuotiaana pelaamaan Mainen yliopistossa tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä Wahlstromin leiri irtaantui ilmoituksestaan vuotta myöhemmin. Muutama vuosi sitten Wahlstrom teki uuden päätöksen ja sitoutui Harvardin yliopistojoukkueessa pelaamiseen, mutta tämäkin päätös peruuntui vain hetkeä ennen kuin päätös piti vahvistaa. Tästä muutama viikko eteenpäin ja ilmoille kiirikin jo uutinen, että Wahlstrom pelaa tulevaisuudessa Boston Collegen joukkueessa.

    Bostonille koko kausi oli erityisen vaikea ja raskas. Ensimmäiset isommat otsikot seurasta revittiin jo marraskuussa, yhdeksän pelatun ottelun jälkeen, kun spekulaatiot Wahlstromin mahdollisesta siirtymisestä muualle näkivät päivänvalon. Wahlstrom oli tuohon mennessä iskenyt ainoastaan kaksi maalia Bostonin paidassa ja Bostonkin oli aloittanut kautensa varsin mollivoittoisesti saldolla 3-5-1. Boston kuitenkin teki ilmoituksen, että Wahlstrom pysyy seuran riveissä ja kausi saisi jatkua eteenpäin.

    Hitaan alun jälkeen Wahlstrom alkoi päästä peliin paremmin kiinni ja pisteitäkin alkoi kertyä, mutta Bostonin kautta sekään ei pelastanut. Kauden 39 ottelusta Boston voitti ainoastaan 14 ja oli oman (Hockey East) divisioonansa seitsemäntenä. Wahlstrom keräsi tuon kuivahkon aloituksen jälkeisissä pelaamissaan 27 ottelussa tehopisteet 6+11 ja näin koko kauden saldoksi muodostui 36 pelattua ottelua tehopistein 8+11=11 (-6, 28 PIM). Joukkueen sisäisessä pistepörssissä Wahlstrom oli vasta sijalla neljä ja vaikka kyseessä olikin vasta 18-vuotias tulokaspelaaja, voidaan saldon olleen pettymys ennakko-odotuksiin nähden.

    Wahlstrom nähtiin myös Yhdysvaltojen mukana vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Päätös herätti paikoin hampaidenkiristystä, olihan Wahlstromin statistiikat kaudelta loppupeleissä melko vaatimattomat ja tilalle oltiin toivottu tehokkaamman kauden pelanneita pelaajia. Hopeinen mitali kaulassaan Suomelle hävityn finaalin jälkeen kotiin matkannut Wahlstrom pelasi turnauksen ainakin omaan silmääni ihan mallikkaasti. Tehopisteillä hän ei päässyt mässäilemään ja mahtuihan sinne matkaan niitä hukattuja paikkoja, kuten eräs paikka finaalissa, mutta näitä sattuu kaikille jossain kohtaa. Neljä pistettä (2+2) seitsemään peliin on kuitenkin varsin kelvollinen saldo 18-vuotiaalle pelaajalla. U19 pistepörssissä Wahlstrom sijoittui kisoissa kuitenkin sijalle 7.

    Wahlstrom itsekkään ei lopulta ollut kauteensa kovinkaan tyytyväinen ja koki parhaimmaksi vaihtoehdoksi siirtyä ammattilaiseksi. Hän kirjoitutti 28. päivä maaliskuuta 2019 kolmivuotisen tulokassopimuksen New York Islandersin kanssa ja alle viikkoa myöhemmin hän pääsi tekemään debyyttinsä ammattilaisena Islesin farmijoukkueen Bridgeportin riveissä. Wahlstrom ehti pelata Sound Tigersin riveissä viisi ottelua runkosarjaa (2+1=3) sekä viisi pudotuspeliottelua (2+2=4) ennen kauden päättymistä. Loppukausi kuitenkin osoitti, että ei Wahlstromin kehitys kuitenkaan mitään taka-askeleita ollut ottanut vaikka kausi hänelle pitkä ja raskas olikin.

    Wahlstrom on rooliltaan offensiivinen maalintekijä. Hänen maalivainunsa ja kykynsä sijoittua kaukalossa on loistavalla tasolla ja hän käyttää jykevää kroppaansa erinomaisesti hakeutuessaan maalipaikoille. Hockey IQ on kerännyt kehuja missä ikinä hän onkaan pelannut ja luistelu on sekin korkealla tasolla. Wahlstrom on maalinälkäisin pelaaja kentällä ja palaa halua ratkaista ottelut maaleillaan. Pelisilmääkin löytyy, joten kaukalossa ei vastustaja selviä vain sillä, että peittää Wahlstromin laukaukset. Puolustuspelaaminen on toistaiseksi se suurin kehityksen kohde Wahlstromin pelissä, mutta sitä se on yleensä tämän roolin nuorukaisilla. Kuitenkin tuo laukaus yhdistettynä muihin ominaisuuksiin kuten räjähdysmäiseen luisteluun, kiekonsuojaamiseen sekä kykyyn lukea peliä erinomaisesti tekevät hänestä alati vaarallisen pelaajan.

    En juurikaan näe Wahlstromin kohdalla suuria uhkakuvia NHL-tulevaisuuden suhteen. Mitäänhän on ihan turha hakata kiveen ennen kuin herra on todistanut pystyvänsä siellä pelaamaan, mutta tällä hetkellä kuluneesta kaudesta huolimatta kaikki näyttää hyvältä. Wahlstrom pelannee Islandersin harjoitusleirillä aivan leirin päätöspäiville asti joukkueen mukana ja voipi olla, että pääsee syksyllä koittamaan tasoaan jo kauden ensimmäisissä otteluissakin. Uskon kuitenkin, että hänen kohdallaan halutaan antaa aikaa ja olla kärsivällisiä, jonka johdosta uskonkin, että Wahlstrom viettää vielä valtaosan tulevasta kaudesta Bridgeportin riveissä AHL:ssä. Siellä on hyvä hioa peliä kokonaisvaltaisemmaksi suuressa roolissa sekä totutella miesten peleihin mukaan. Kauden edetessä, mikäli putki kulkee odotetusti, kutsuja ylöskin varmasti nähdään.

    Näkisin Wahlstromin olevan palanen Islandersin kärkiketjuja muutaman vuoden sisällä ja pitkällä tulevaisuudessa. Ei nyt ihan puhdas franchise-pelaaja, mutta sanotaanko, että muutaman vuoden päästä Islandersin on entistä turvallisempaa lähteä rakentamaan hyökkäystään Barzalin ja Wahlstromin ympärille.

    (D) Noah Dobson, 07-01-2000 (19), 192cm / 84kg, Shoots from right, Grade A
    Drafted 2018 round 1 #12 Overall
    Koodi:
    2018/19  Acadie-Bathurst Titan         QMJHL   28.  9 +  7 =  16   -30   36 PIM
             Rouyn-Noranda Huskies         QMJHL   28.  6 + 30 =  36   +40   24 PIM
             Canada U20                    WJC-20   5.  1 +  0 =   1   + 4    2 PIM
    2017/18  Acadie-Bathurst Titan         QMJHL   67. 17 + 52 =  69   +33   52 PIM
    2016/17  Acadie-Bathurst Titan         QMJHL   63.  7 + 19 =  26   +34   40 PIM
             Canada Red U17                WHC-17   5.  0 +  0 =   0          2 PIM
    - Jo toinen pelaaja viime kesän draftista, joka tipahti kuin tarjoittemelle Islandersille ennakoinneista huolimatta. Dobson oli pyöri draftia edeltävissä rankingeissa pääasiassa siellä sijojen 6.-9. välimaastossa, joten jossain määrin voidaan puhua jopa pienestä yllätyksestä, että oli vapaana vielä vuorolla 12.

    Jos oli Wahlstromilla varsinkin alkukausi tervanjuontia, sitä se oli myös Dobsonilla ja oikeastaan koko Acadie-Bathurstin joukkueella. Kaudella 2017/18 QMJHL:n mestaruuden 20 vuoden tauon jälkeen voittanut Titan menetti tai kauppasi peräti seitsemän kymmenestä (7/10) parhaasta pistemiehestään sekä kaikki neljä tuolla kaudella pelejä tililleen kirjannutta maalivahtiaan (heistä toki Rielly Pickard sekä Dominik Tmej kaupattiin kesken kauden 2017/18 jo pois) eikä panostus seuraavaan kauteen ollut varsinaisesti kovinkaan vakuuttavalla tasolla, joka näkyi automaattisesti tulostaulullekkin. 141 maalin ja 372 tehopisteen (ja tuossa laskettuna pelkästään tosiaan nuo seitsemän Top-10 ukkoa) paikkaaminen on kuitenkin liigassa kuin liigassa aivan hemmetinmoisen työn ja tuskan takana. Ja kuin tuokaan ei toisi vielä haastetta tarpeeksi niin Titanin päävalmentajana neljä kautta toiminut Mario Pouliot siirtyi kilpailija Rouyn-Noranda Huskiesin riveihin ja tilalle kahdella kaudella apuvalmentajana toiminut Bryan Lizotte.

    Jälki oli sanalla sanoen rumaa. Siinä missä Titan oli edellisellä kaudella voittanut 43/68 ottelustaan, keräsi se kaudella 2018/19 tililleen yhteensä vain kahdeksan voittoa!
    Kauden ensimmäisistä askeleista lähtien (kauden 2. ottelu ja 9-3 pataan Cape Bretonilta, kauden 4. ottelu ja 10-1 voitto Saint Johnista) meno oli epävakaista ja hienoisia suonenvetoja lukuunottamatta joukkue oli tuuliajolla jatkuvasti. Esimerkiksi edellä mainitsemani 10-1 voiton jälkeen Acadie-Bathurst hävisi 12 ottelua perätysten. Kauden ensimmäisen 30. ottelun jälkeen joukkueen saldona oli 5-24-1 (W-L-OTL) ja maalierona 60-136!
    Myrsky ei laantunut edes toimiston puolella ja pelaajia lähti ja tuli ovista ja ikkunoista. Edellisellä kaudella jäljelle jääneet Top-10 miehet saivat hekin pian uuden kodin jokainen, mikä on täysin heidän onnensa - Sen verran uskomatonta myllerrystä tuo Titanin meno oli.

    Yllä olevan Acadie-Bathurstin sekoilun halusin nostaa esille, koska tuo alkukausi 2018/19 on melko ikävänä tahrana tuolla Dobsonin statistiikassa, varsinkin tehotilaston lukema -30. Tässä kohtaa onkin hyvä muistuttaa siitä, että joukkue oli sekoitus kädettömyyttä ja sekasortoa. -30 voidaan pitää vielä siedettävänä pakkaslukemana kun otetaan huomioon, että...

    ... Joukkueen paras pistemies teki koko kaudella tehopisteet 11+24=35 (-63, 27 PIM)
    ... Joukkueen saldo siinä kohtaa kun Dobson kaupattiin oli 7-31-1 ja joukkueen maaliero 81-184 (-103).
    ... Edelliskauden Top-10 pistemiehistä jäljelle jääneet Liam Murphy sekä Ethan Crossman olivat vaihtaneet kauden alussa myös maisemaa.
    ... Joukkueen koko kauden +/- tilaston häntäpään "Top-3" keräsivät tilillensä lukemat -64, -63, -43.

    Joulu koitti Dobsonille uudenvuoden jälkeen kun hän vihdoin sai siirron pois seurasta ja tuli treidatuksi Rouyn-Noranda Huskiesin riveihin, jonne mestarivalmentaja Pouliot oli kuluneeksi kaudeksi siirtynyt. Sattumaa tai ei, Huskies juhli kauden päätteeksi mestaruutta eikä Dobson tosiaankaan ollut missään statistin roolissa. Itseasiassa Huskiesin (sekä Dobsonin itsensä) saldo ennen ja jälkeen Dobsonin on mykistävää:

    ... Ilman Dobsonia (eli aika ennen Dobsonin siirtoa sekä mahdolliset missatut ottelut siirron jälkeen) Huskies pelasi saldolla 32-7-1 ja maaliero seuralla oli 169-85 (4.23 - 2.13).
    ... Kun Dobson siirtyi Huskiesin riveihin, voitti seura seuraavat 23 ottelua joissa Dobson voitti ja hävisi muutenkin runkosarjan otteluista, joissa Dobson oli mukana (28) ainoastaan yhden. Saldo Dobsonin ollessa pelaamassa oli siis mykistävä 27-1-0. Maaliero tuona aikana oli 151-53 (5.39 - 1.89). Huskies siis teki keskinmäärin yhden maalin ottelussa enemmän Dobsonin kanssa pelatessaan ja onnistui samalla kuitenkin päästämään -0.24 maalia vähemmän ottelua kohden.
    ... Dobson itse jäi pisteittä seitsemässä ottelussa Huskiesin riveissä runkosarjassa. Multi-points pelejä (eli pelejä joissa hän sai enemmän kuin yhden tehopisteen) Dobson pelasi 11.
    ... Runkosarjassa ainoastaan kuusi Huskiesin pelaajaa onnistui keräämään koko kaudella paremman teholukeman kuin Dobson Huskies-ajallaan. Pudotuspeleissä Dobson olikin sitten tilastossa aivan omaa luokkaansa yhdessä pakkiparinsa Justin Bergeronin kanssa lukemalla +28.

    Alkukausi meinasi siis tuoda synkkiä pilviä Dobsonin uran taivaalle ja välillä tuli itsekkin kyllä ihmeteltyä, että mitenkä se on noin hyytynyt koko ukko, vaikka kaiken piti olla niin hyvin uran suhteen. Selitys kuitenkin löytyi nopeasti kun hieman kaivoi tietoja.

    Surkeahkosta alkukaudesta huolimatta Dobsonin kehitys voi hyvin ja on raiteillaan. Pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Dobson on pelityyliltään kiekollinen kahdensuunnan puolustaja, jonka voi laittaa jäälle tilanteessa kuin tilanteessa. Dobsonin ehdottomat vahvuudet löytyvät kuitenkin hyökkäyspäästä, jossa hän on herra ja hidalgo siniviivalla. Pelisilmä, hockey IQ, kyky luoda tilanteita ketjukavereille sekä laukaus ovat ne ehdottomat vahvuudet, jotka selittävät Dobsonin menestystä. Puolustuspäässä Dobson on vahvaa tekoa, vaikka kroppa tarvitseekin vielä lihaa luiden ympärille, jotta pärjää samalla tavalla myös NHL:ssä. Luistelu ei ole Dobsonin ongelmakohtia, joskin räjähtävyyttä se kaipaisi enemmän, jotta Dobsonista saisi maksimaalisen hyödyn irti kentän kummassakin päässä.

    Dobson on vasta 19-vuotias ja varattu Q:sta, joten hän ei voi sääntöjen vuoksi pelata vielä ensi kaudellakaan AHL:ssä. Wahlstromin tavoin Dobson viettänee aikansa harjoitusleirin loppusuoralle asti ja uskon jopa, että hänelle annetaan runkosarjan alussa otteluita vyölle, jotta nähdään missä mennään. En kuitenkaan usko, että Dobson vielä ensi kaudella pystyisi vakiinnuttamaan paikkaansa pelaavassa kuusikossa (olen toki mielelläni väärässä) ja todennäköisesti pelailee vielä vuoden Q:ssa ennen ammattilaisuran kunnollista alkua. Se vaan kun tuo liiga alkaa olla hänen kohdaltaan jo nähty eikä hänellä siellä ole enää voitettavaa.
     
    Jack Daniel's, Barzal, passenger ja 2 muuta tykkäävät tästä.
  13. FutureHockey Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, NYI, Junnut ja Tilastot
    (D) Bode Wilde, 24-01-2000 (19), 192cm / 90kg, Shoots from right, Grade A
    Drafted 2018 round 2 #41 Overall
    Koodi:
    2018/19  Saginaw Spirit                OHL     62. 19 + 51 =  70   +28   38 PIM
    2017/18  U.S. National U18 Team        USDP    61. 12 + 29 =  41         65 PIM
             USNTDP Juniors                USHL    25.  3 + 13 =  16   +19   16 PIM
             USA U18                       WJC-18   7.  0 +  0 =   0   - 1    4 PIM
    2016/17  U.S. National U17 Team        USDP    56.  8 + 11 =  19         48 PIM
             U.S. National U18 Team        USDP     1.  0 +  0 =   0          2 PIM
             USNTDP Juniors                USHL    34.  3 +  3 =   6   -20   10 PIM
             USA U17                       WHC-17   5.  2 +  4 =   6          2 PIM
    - Ei kahta ilman kolmatta. Samaa kesän 2018 satoa kuin Dobson sekä Wahlstrom. Tosin hieman jännittää kirjoittaa herrasta tekstiä, kun tietää, että siellä on palstaveli @Lico ainakin seurannut silmä kovana Wilden otteita OHL:ssä ja täten tietoa löytyy varmasti. Yritetään nyt kuitenkin.

    Alppilegenda Bode Millerin mukaan nimetty Bode Wilde on varsin mielenkiintoinen tapaus niin ihmisenä kuin pelaajana. Kanadassa syntynyt ja ensimmäiset kiekko-oppinsa siellä saanut Wilde saapui Yhdysvaltoihin vain 12-vuotiaana kun venäläis-amerikkalainen valmentaja Jabar Askerov otti yhteyttä Wilden äitiin kysellen mahdollisuutta saada Wilde pelaamaan joukkueeseensa PeeWee-liigaa. Äiti suostui päästämään Wilden viikon mittaiselle tutustumisjaksolle Michiganiin ja jo ensimmäisen päivän jälkeen Wilde päätti jäädä sille tielle. Loppu onkin sitten jo tähän mennessä varsin kaunista lätkätarinaa.

    Siinä missä Wahlstrom empi yliopistokiekollisia ratkaisuitaan, samaa teki myös Wilde. Wilde oli ilmoittautunut jo aiemmin pelaavansa tulevaisuudessa Harvardin yliopistojoukkueessa kunhan hän olisi ensin läpäissyt tarvittavat opinnot ja suorittanut Yhdysvaltojen jääkiekon junioriohjelman. Wilde kuitenkin tuli katumapäälle ja oli halukas vaihtamaan tulevan Harvard-uransa "kotikaupunkinsa" Michiganiin, jossa hänen oli siis jälleen tarkoitus pelata yliopistokiekkoilua jahka aika koittaisi. Lopulta Wilde kuitenkin koki oman uransa kannalta parhaimmaksi valita tiekseen OHL, jonne hänet oli varattu kesän 2016 OHL:n Priority Draftissa Saginawin (Michigan) toimesta. Wilde koki, että OHL tarjoaa hänelle paremmat eväät kehittyä ja tottua NHL:n pelirytmiin, sillä OHL:ssä on aivan tavallista, että viikonloppuisin pelataan jopa kolme peliä, matkat ovat pitkiä ja peli tyyliltään lähempänä NHL:ää kuin yliopistokiekkoilu. OHL:ssä Wilde saisi tilillensä joukkueen menestyessä helposti 80 ottelua kaudessa, kun taas puolestaan yliopistossa pelattaisiin 30-40 peliä kaudessa.
    On spekuloitu, että tämä empiminen saattoi tiputtaa Wilden sijoitusta draftissa jonkin verran.

    Kuluneeksi kaudeksi Wilde kuitenkin siis siirtyi takaisin kotimaisemiinsa ja Saginawin riveihin, jonne hän solmi sopimuksen elokuussa 2018. Ennen kuin Saginaw pääsi nauttimaan Wilden palveluksista, vieraili hän Islandersin kesällä Islandersin lupauksien leirillä sekä syksyllä training campilla, varsin hyvällä menestyksellä. Lupausten leirillä Wilde ainakin herätti Bridgeportin päävalmentajan toimivan Brent Thompsonin huomion ja leirin jälkeen Thompson kertoi Islandersin "ryöstäneen" Wilden draftissa ja, että Wilde on tuleva tähtipelaaja. Erityisesti Wilde herätti huomiota kanuunanomaisella laukauksellaan, sillä hän tykitti leirillä tutkaan lukemat 94 ja 96 mailia tunnissa.

    Wilde pääsi pelaamaan myös Islandersin harjoitusottelussa syksyllä ja jätti etenkin uhrautuvalla pelaamisellaan vaikutuksen niin katsojiin, kuin valmentajiin. Vielä ei kuitenkaan Wilden aika Show'ssa koittanut, vaan kuten Islanders ja Wilde olivat yhteistuumin sopineet, matkasi herra Saginawin riveihin campin loppupuolella.

    Wilden kaudesta voidaan olla montaa mieltä (tiedän, että ainakin Lico herraa kritisoi mm. siitä, että ei mahtunut Jenkkien U20 joukkueen mukaan), mutta lukeman, muutaman nähdyn pelin sekä tilastojen valossa en kyllä löydä ihan hirveästi kritisoitavaa hänen kaudestaan. Runkosarjassa 62 ottelua tehopistein 19+51=70 (+28, 38 PIM), joilla oltiin joukkueen sisäisessä pistepörssissä toisena ja koko sarjan puolustajien pistepörssissä toisena. Pudotuspeleissä toki pistetahti hyytyi (17. 7+2=9), mutta toisaalta oli joukkueensa neljänneksi tehokkain maalintekijä kauden tärkeimmissä peleissä, joten ei kai se nyt ihan vihkoon kuitenkaan mennyt?
    Se, että Wilde ei päässyt edustamaan Yhdysvaltoja alle 20-vuotiaiden kisoihin on mielestäni loppupeleissä hyvin pieni tahra kokonaiskuvassa.

    Wilde, joka on jo nyt miehen mitoissa, on aikalailla ihanteellinen paketti puolustajana. Hän on vahva kahdensuunnan puolustaja, joka tekee väkevästi töitä omissa ja on jo kohta viilettämässä kohti hyökkäyspäätä kiekon kanssa. Hänen luistelunsa on loistavalla tasolla, polku on noinkin isokokoiseksi pelaajaksi todella vaivatonta ja kiekolliset taidotkin ovat huippuluokkaa jo tuossa iässä. Kuten jo aiemmin mainittiin, laukaus on ehdottomasti yksi hänen parhaimmista aseistaan vastustajan alueella eikä hän juuri säästele sitä. Pelisilmää löytyy, pystyy rakentamaan tilanteita hyökkäysalueella muutenkin kuin laukauksellaan eikä silti lähde yltiöpäisesti hyökkäämään laiminlyöden puolustamisen.
    Täydellinen ei toki Wildekaan ole. Kehityskohteita löytyy, kuten 99,99% muista tuon ikäisistä pelaajista. Suurin kehityskohde Wilden pelaamisessa on avauspelaaminen sekä tietynlainen rauhallisuus omalla puolustusalueella. Hyvin usein Wilde menettää kiekon vastustajan kärkikarvaajalle tai lätkäisi kiekon pitkäksi kiekoksi kun peliä pitäisi lähteä avaamaan omalta puolustusalueelta. Peli OHL:ssä on paljon nopeatempoisempaa kuin mihin Wilde on urallaan tähän asti tottunut ja tästä syystä myöskin avauspelaamisen hiominen uomiinsa ottaa aikansa. Näkisin kuitenkin, että kokemus ja sen tuoma rauhallisuus ovat tällä hetkellä parhaat lääkkeet tuohon heikkoiuteen.

    Wildella on kaikki aihiot olemassa loistavaan NHL-uraan. Hänen kehityksensä on ottanut vuosi vuodelta isoja askelia oikeaan suuntaan eikä ennusmerkkejä minkäänasteisesta kehityksen pysähtymisestä ole nähty. Wildella ja Islandersilla on selkeä suunnitelma miten edetään hänen uransa suhteen ja miten hänestä saadaan tulevaisuudessa huippupuolustaja NHL:ään. Näistä ei ihan liikaa ole puhuttu julkisuuteen, joten on vielä epäselvää mikä on Wilden ensi kauden osoite. Thompsonin kommenteista ja Wilden otteista päätellen loogisinta olisi, että Wilde siirtyy ensi kaudeksi AHL-kaukaloihin hiomaan peliänsä, mutta toisaalta ei vuosi OHL:ssäkään katastrofi olisi. Avauspelaamisen ollessa vielä keskinkertaista, en usko NHL-paikan avautuvan hänelle vielä ensi kaudeksi.

    (G) Ilya Sorokin, 04-08-1995 (23), 188cm / 80kg, Catches from left, Grade A
    Drafted 2014 round 3 #78 Overall
    Koodi:
    2018/19  CSKA Moskva                   KHL     40 GP    GAA 1.16   SVS%  .940
    2017/18  CSKA Moskva                   KHL     37 GP    GAA 1.59   SVS%  .931
             OAR                           Olympic  1 GP    GAA 3.00   SVS%  .857
             Team Russia                   Int.     3 GP    GAA 2.14   SVS%  .926
    2016/17  CSKA Moskva                   KHL     39 GP    GAA 1.61   SVS%  .929
             Team Russia                   WC       2 GP    GAA 0.00   SVS% 1.000
    -Ilya Sorokin, 23v, on jo vuosia ollut se nimi jonka perään Long Islandilla kuolataan ja jonka saapumista odotetaan kuin Israelissa Jeesusta. Toistaiseksi ollaan saatu tyytyä jossitteluun ja odotteluun, mutta..

    Ilya Sorokin on nuoresta iästään huolimatta kuulunut KHL:n parhaiden kassareiden joukkoon jo vuosia. Metallurg Novokutznetskin riveissä pinnalle pompahtanut maalivahti siirtyi kesken kauden 2014/15 suurseura CSKA Moskovan riveihin ja loppu on ollut tietynlaista historiaa. Sorokin on tuosta eteenpäin kuulunut jokaisella kaudella KHL:n parhaiden maalivahtien joukkoon niin päästettyjen maalien keskiarvoltaan kuin torjuntaprosentiltaankin, jota toki sopii odottaakin Liigan Top-3 joukkueisiin lukeutuvan joukkueen maalivahdilta. Lukemat, joita Sorokin kuitenkin lyö taululle jaksavat ällistyttää, varsinkin kun ne vain tuntuvat paranevan vuosi vuodelta. Jo pelkästään Sorokinin "palkintokaappia" vilkaisemalla voidaan huokaista silkasta ihastuksesta, kun jälleen kerran muistetaan, että kyseessä on tosiaankin vasta 23-vuotias maalivahti:

    ... Valittu KHL:n All-Star -peliin neljästi
    ... Valittu KHL:n kuukauden maalivahdiksi kuudesti (Enemmän valintoja ainoastaan Alexander Yeryomenkolla, 8)
    ... Valittu KHL:n viikon pelaajaksi samoin kuudesti (Enemmän valintoja ainoastaan Juha Metsolalla [8], Vasili Koshechkinilla [7] sekä Mikko Koskisella [7])
    ... Valittu kertaalleen palkintotilaisuudessa sarjan ensimmäiseen All-Stars -joukkueeseen.
    ... Kerännyt kahdesti eniten nollapelejä KHL:n sekä kahdesti pienimmän päästettyjen maalien keskiarvon KHL:n pudotuspeleissä. Runkosarjassa kerännyt kertaalleen eniten nollapelejä (11, kaikkien aikojen 2. eniten KHL:n historiassa).
    ... Valittu kertaalleen niin KHL:n parhaaksi maalivahdiksi, kuin pudotuspelien parhaimmaksi pelaajaksi.
    ... Ja koska kyseessä on joukkueurheilulaji, todettakoon, että tililtä löytyvät Kagarin Cupin voitto, Olympiakulta, muutama MM-pronssi sekä alle 20-vuotiaiden MM-hopea.

    Ei siis ihme, että Islandersin kannattajat haaveilevat Sorokinin saamisesta maalin suulle. Asiassa on kuitenkin monen monta mutkaa, jotka pitäisi selvittää, ennen kuin Sorokin Islesin maalilla nähtäisiin. Osa niistä on jo selvitetty, mutta vielä on pitkä tie maaliin.

    Ensinnäkin Sorokin ilmoitti muutamia vuosia sitten, että ei tule koskaan pelaamaan Islandersin riveissä, jossa tahtipuikkoa heiluttaa Garth Snow. Sorokin tiedosti, että Snow'n alaisuudessa Islandersilla ei ole mitään suuntaa eikä hän täten pystynyt kuvittelemaan itseään seuran riveihin ottamaan kolhua uralleen. Ymmärrettävä päätös ja kertoo eniten juurikin minkälaiseen tilaan Snow seuran ajoi. Noh, se murhe on nyt kuopattu ja "unohdettu". Mikä parasta, Sorokin (joka oli juuri valittu KHL:n pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi) totesi huhtikuussa Igor Erenkon haastattelussa pitävänsä Islandersin nykyisestä suunnasta ja etenkin siitä miten Lou Lamoriello on saanut seuran kelkan käännettyä ylösalaisin. Samassa Sorokin kuitenkin huomautti, että hänellä on kuitenkin vielä vuosi sopimusta jäljellä CSKA:n kanssa.

    Tuon sopimuksen edessä Sorokinin kädet ovat sidotut. Sopimuksen ulosostokaan kun ei tässä kohtaa ole pelaajan itsensä osalta edes mahdollista, sillä KHL-säädösten mukaan sopimuksen ulosostoa edeltää 15 kuukauden prosessi, jonka jälkeen ulososto vasta tapahtuu. Kaiketi tällä halutaan antaa seuroille se kunnon aika pystyä reagoimaan tulevaan. Kun sopimusta on enää vuosi jäljellä, ei tuossa ole paljoa tehtävissä.

    Toisekseen, Sorokinin kehuista huolimatta, tässä saadaan silti jännittää, että tapahtuuko tässä nyt paras vai pahin mahdollinen lopputulos. Parhaassa tapauksessa Sorokin jatkaa edelleen kehittymistään, pelaa vuoden vielä Moskovassa, jonka jälkeen saapuu hypen saattelemana Long Islandille. Pahin mahdollinen skenaario on, että masentavana marraskuisena iltana saadaan lukea Sorokinin tehneen monivuotisen jatkosopimuksen Moskovaan ja täten NHL-haaveet ainakin Islandersin maalilla alkaisivat olemaan luetut.

    Islandersissa on aikalailla kaikki pedattuna Sorokinin mahdollista tulemista varten. Vaikka tapahtuisikin sellainen ihme, että Robin Lehner saataisiin sidottua vaikkapa parivuotiseen jatkosopimukseen, loppuu seuran saksalaisvahti Thomas Greissin sopimus juuri sopivasti ensi kesänä. Tällöin kauteen 2020/21 voitaisiin hyvin lähteä maalivahtiduolla Lehner - Sorokin, jossa Sorokin saisi reilun näytönpaikan, mutta jossa hänen ei kuitenkaan tarvitsisi vielä ottaa ykkösvahdin paineita itselleen kannettavaksi.

    Yksi iso mutta matkassa on vielä raha. Sorokin on ilmeisesti yksi KHL:n parhaiten palkatuista pelaajista eikä hänen tarvitsisi todennäköisesti koskaan murehtia rahasta mikäli hän Venäjälle jäisi pelaamaan. Sen sijaan, kiitos NHL:n sääntöjen, Islandersiin saapuessaan Sorokin joutuisi sitoutumaan entry level -sopimukseen, joka tarkoittaa (ilman bonuksia) maksimissaan 925 000 dollarin vuosituloja. Toki helpotusta antaa se, että saapuessaan Sorokin olisi 24-vuotias, joka tarkoittaa, että hänen kanssaan voitaisiin kirjoituttaa ainoastaan yksivuotinen sopimus, jonka jälkeen hänelle saataisiin arvonsa mukainen palkankorotus annettua. Toki ELC-sopimuksessakin voidaan korottaa noita saatavia bonuksilla ynnä muilla.

    Sormet ristissä tässä edetään kohti ensi kesää. Joka ikinen aamu saa eliteprospectsin avata pelokkain tunnelmin siitä, että onko Sorokin tehnyt jatkosopimuksen Moskovaan vai ollaanko jälleen päivän lähempänä sitä parasta mahdollista lopputulosta. Saapuessaan NHL:ään, en näe Sorokinin kohdalla taivaalla juuri uhkakuvia. Ominaisuudet ovat huipussaan jo nyt ja Piero Grecon näytöt kuluneelta kaudelta eivät ainakaan anna uskoa siihen, että dramaattista käännöstä huonompaan nähtäisiin. Toki aina voidaan jossitella ja kaikki on mahdollista niin kauan kunnes toisin on todistettu..

    (LW/C) Kieffer Bellows, 10-06-1998 (20), 183cm / 90kg, Shoots from left, Grade B
    Drafted 2016 round 1 #19 Overall
    Koodi:
    2018/19  Bridgeport Sound Tigers       AHL     73. 12 +  7 =  19   -20  101 PIM
    2017/18  Portland Winterhawks          WHL     56. 41 + 33 =  74   +40   63 PIM
             USA U20                       WJC-20   7.  9 +  1 =  10   + 2    4 PIM
    2016/17  Boston University             NCAA    34.  7 +  7 =  14   - 9   40 PIM
             USA U20                       WJC-20   7.  2 +  1 =   3   + 6    8 PIM
    - New name, same old story..

    Bellows on kolmas näistä neljästä pelaajasta, joka on jättänyt NCAA-leikin kesken. Minnesota North Stars -legenda Brian Bellowsin poika kävi läpi monen muun yhdysvaltalaispelaajan tapaan yhdysvaltain kehitysohjelman ja siirtyi sieltä pelaamaan yliopistokiekkoa Bostonin yliopistoon, joka on yksi maan arvostetuimmista opinahjoista. Odotukset olivat jälleen kovat, olihan Bellows ollut nuoriso-ohjelman tähtipelaajia ja varattu ensimmäisellä kierroksella NHL:äänkin.

    Kausi oli Bellowsille omien sanojensa mukaan hauska ja ikimuistoinen kokemus ja vaikka tehopisteitä ei tullutkaan, kehittyi hän omien sanojensa mukaan pelaajana paljon. Hän ei kuitenkaan kokenut, että NCAA olisi lopulta se oikea tie saavuttaa NHL-unelma ja niinpä freshman-vuotensa jälkeen Bellows kirjoitutti sopimuksen WHL-liigaan ja Portland Winterhawksiin, koska kuten Wilde, hän koki sen olevan lähempänä NHL:ää niin pelillisesti kuin yleisolemukseltaan ja olosuhteiltaan.
    Siirto oli nappisuoritus Bellowsilta, joka pääsi pelaamaan mm. sellaisten NHL-lupausten kanssa kuin Cody Glass, Henri Jokiharju, Skyler MacKenzie sekä Dennis Cholowski. Kauden päättyessä Bellows oli joukkueensa sisäisen pistepörssin kolmantena tehoin 41+33=74, vaikka oli pelannut 54 ottelussa joukkueen 72:sta.

    Viime syksynä Bellows sai totutusti kutsun myös Islandersin harjoitusleirille ja oli ehdottomasti joukkueen parhaimmistoa siellä. Hän iski neljässä pelaamassaan harjoitusottelussa kolme tehopistettä ja keräsi roimasti kehuja mm. päävalmentaja Barry Trotzilta. Islandersin hyökkäyksessä oli kuitenkin jo muutenkin ylitäyttöä ja koska Bellows omasi kaksisuuntaisen tulokassopimuksen, oli hän ensimmäisenä liipasimella lähetettäessä pelaajia alas, vaikka otteidensa puolesta hän olisikin ansainnut näytönpaikkansa ohitse vaikkapa Andrew Laddin.
    AHL-kausi oli Bellowsille kuitenkin tehollisesti vaikea. Hän iski toki heti debyyttiottelussaan maalin Bridgeportille, mutta tehoja tuli kauden aikana lähinnä ryppäissä ja niitä seurasi pidempiä pisteettömiä putkia. Esimerkiksi helmikuun alusta huhtikuun alkuun kattavalla 24 ottelun jaksolla Bellows iski taululle ainoastaan yhden syöttöpisteen, vaikka Bridgeport muuten pärjäsi oikeinkin hyvin ja iski taululle maaleja. Runkosarjan viimeiset kahdeksan ottelua (3+2) ja pudotuspelien viisi ottelua (2+1) sentään toivat pientä valonpilkahdusta hänenkin osoitteeseensa ja Bellows näytti tuolloin, että hän pystyy tuloksentekoon myös ammattilaisena.
    Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen etteikö koko kauden saldo (73. 12+7=19) olisi ollut jotain aivan muuta kuin mitä edellisellä kaudella alle 20-vuotiaiden MM-kisojen maalipörssin rikkoneen ja samalla yhdysvaltojen ennätyksen Jeremy Roenickilta riistäneen jannun odotettiin tekevän.

    Ei Bellows kuitenkaan mikään menetetty tapaus ole, enemmänkin näen hänet vain pidemmän kaavan projektina, jonka kanssa on ihan turha lähteä höntyilemään. Bellows on taidollisesti jo todella lähellä NHL-pelaajaa ja hänen hyökkäyspään apunsa ovat hänen ehdottomat vahvuutensa fyysisen pelaamisen ohella. Bellows repii, raastaa ja tekee nöyrästi duunia kentän kummassakin päässä, haistaa maalipaikat ja omaa ihan hyvän pelisilmänkin tilanteiden rakenteluun. Ongelmia tuottaa kuitenkin hänen luistelunsa. Varsinkin ensimmäiset potkut ovat todella verkkaiset ja vaikka junioreissa tämä ei suuria ongelmia tuottanutkaan, ammattilaiskaukaloissa se ei valitettavasti anna paljoa anteeksi - Ei enää nykyaikana kun peli on todella nopeatempoista ja jolloin yhä harvempi verkkainen kaveri pärjää NHL:ssä. Islandersilta on viestitetty Bellowsille hänen kehityskohteistaan ja niihin on suunniteltu harjoituskuviot, joita Bellows tällä hetkellä noudattaa, mutta valitettavasti vielä ei olla siinä kohtaa kehityksessä, että Bellowsista voitaisiin puhua NHL-pelaajana ensi kaudellakaan. Ensi kauden Bellows vielä viettänee Bridgeportin riveissä, toivottavasti jälleen hieman parempana ja valmiimpana ammattilaispeleihin.

    Näen Bellowsissa kuitenkin edelleen loistavan aihion secondary scoring osastolle. Kakkos-kolmosketjun voimahyökkääjä, jonka rooli on hämmentää kaukalossa ja iskeä maaleja. Kunhan se luistelu saadaan kuntoon..
     
    Jack Daniel's, Barzal, passenger ja 2 muuta tykkäävät tästä.
  14. FutureHockey Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, NYI, Junnut ja Tilastot
    (D) Sebastian Aho, 17-02-1996 (23), 177cm / 77kg, Shoots from left, Grade B
    Drafted 2017 round 5 #139 Overall
    Koodi:
    2018/19  Bridgeport Sound Tigers       AHL     67   9 + 37 =  46   + 4   36 PIM
    2017/18  New York Islanders            NHL     22   1 +  3 =   4   - 5    6 PIM
             Bridgeport Sound Tigers       AHL     40   9 + 20 =  29     0   20 PIM
    2016/17  Skellefteå AIK                SHL     50  10 + 20 =  30   - 6   10 PIM
             Team Sweden                   Int.    12   1 +  0 =   1   - 2    8 PIM
    - Se toinen Sebastian Aho on jotain mistä pitää antaa Garth Snow'lle sulkaa hattuun. Pieni ja väkkärämäinen Aho oli oikein oivallinen varaus kesällä 2017 ja vielä viidennellä kierroksella. Varsinaisesta late bloomerista ei kuitenkaan mielestäni voida puhua, sillä Ahon lahjakkuus on kyllä ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa - Lähinnä NHL-seuroja on tainnut jännittää, että kuinka hyvin hän saa siirrettyä pelinsä toimimaan myös aikuisten parissa.

    Sen Aho todisti viimeistään varauskesää edeltävällä kaudella kun hän iski peräti 30 (10+20) tehopistettä Skellefteån riveissä ollen joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja heti kokeneiden hyökkääjien Joakim Lindströmin (51. 18+36=54) sekä Pär Lindholmin (38. 15+16=31) jälkeen. Puolustajista hän oli seuransa ylivoimainen ykkönen sillä seuraavaksi eniten tehopisteitä kerännyt Skellefteå-puolustaja Emil Djuse, nakutti taululle tehot 4+9=13 (50 ottelua). Koko sarjan puolustajien pistepörssissä Aho oli sijalla 3., edellään Frölundassa tähtikauden pelannut Henrik Tömmernes (8+31=39) sekä Färjestadin Magnus Nygren (11+20=31). Kummatkin siirtyivät myöhemmin Sveitsin Liigaan.

    Aho sai varauksensa jälkeen odotetusti sopimustarjouksen Islandersilta ja 5. heinäkuuta 2017 hänen siirtymisensä Atlantin toiselle puolelle varmistui. Aho aloitti kautensa farmissa Bridgeportin riveissä ja ylitti heti kaikki odotukset: Pisteitä tuli ja pelaaminen teki vaikutuksen niin seuraan, toimittajiin kuin kannattajiinkin. Kun Aho sai joulukuun 2017 loppupuolella uransa ensimmäisen NHL-komennuksen Johnny Boychukin loukkaannuttua, oli hän tuohon mennessä iskenyt Bridgeportissa pelaamissaan 29 ottelussa tehopisteet 9+11=20. Islandersin matkassa Aho vietti yhteensä 22 ottelua, joissa hän keräsi tilillensä neljä (1+3) tehopistettä, kunnes hänet lähetettiin takaisin farmiin Boychukin palattua. Vaikka tehopisteitä tulikin rajallisesti, oli Aho kuitenkin kentällä tilastojaan vakuuttavampi tapaus. Lighthousehockeyn Travis Flynn kirjoitti hänestä elokuussa 2018: "Aho has a lot to work on, but he is terrific exiting the zone when he grabs hold of the puck. Each of the real NHL centers (Barzal 55 to 49 CF%; Tavares 51 to 44; Cizikas 46 to 42) was better in terms of 5v5 possession with Aho on the ice than without, even taking zone-starts into account. His 47% CF is misleading, weighed down by time with Nelson and Quine at center. (Note that his 2.5 CF% Rel was second among NYI defensemen to Pulock's 3.2. In other words, Isles were terrible in terms of CF% in games Aho played this past season, without him on the ice.) Aho deserves to be in the mix this season.".
    Yhteensä Aho keräsi koko kauden aikana Bridgeportissa tehopisteet 9+20=29 (40 ottelua). Tulokaskausi P-Amerikassa oli nappisuoritus ja sai kannattajat pohtimaan, pelaisiko NHL:ssä ensi kaudella vakiroolissa myös toinen Aho.

    Näin se ei kuitenkaan mennyt, sillä Ahon lisäksi farmissa pelaa myös muita varsin lupaavia puolustajia, heidän joukossaan Devon Toews. Ahoa pidetään yleisesti Toewsia parempana puolustajana hyökkäyssuuntaan ja kiekollisessa pelaamisessa, mutta toisaalta Toews on kokonaisvaltaisesti Ahoa edellä ja hoitaa ongelmitta myös sen puolustajan tärkeimmän tehtävän: Puolustamisen. Joten kun Thomas Hickey loukkaantui joulukuussa 2018, oli Toewsin vuoro saada kutsu ylös eikä Toews tuosta paikasta enää suostunut luopumaan vaan löi tiskiin niin vakuuttavat näytöt, että Islandersilla ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää Toews pelaavassa kokoonpanossa. Islandersin kannalta ihanneratkaisu, Ahon kannalta takapakki.
    Tuo takapakki ei hirveästi tuntunut Ahoa haittaavan, sen verran vakuuttavaa meno oli koko kauden Bridgeportissa. Runkosarjan päätyttyä Ahon tilastoissa komeili 67 pelatun AHL-ottelun lisäksi tehopisteet 9+37=46, kolmas sija joukkueen sisäisessä pistepörssissä (edellä Chris Bourque 72. 15+39=54 sekä Otto Koivula 69. 21+25=46) ja yhdeksäs sija AHL-puolustajien pistepörssissä.

    Islandersilla on käsissään Ahon kanssa erittäin positiivinen ongelma. Aho on pelaaja, joka ehdottomasti kuuluisi NHL-kaukaloihin pelaamaan ja olisi jo valmista kauraa sinne, mutta toisaalta sitten taas Islandersin puolustus oli kuluneella kaudella rautaa, joten paha sieltä on ollut ketään tiputtaa poiskaan Ahon tieltä. Pieniä spekulaatioita on saanut silloin tällöin lukea, että Islanders kaupittelisi semi-aktiivisesti Nick Leddyä muualle ja Aholle pedattaisiin hänen jättämää ruutua, mutta tässä kohtaa osutaan ongelmakohtaan nimeltä Nick Leddyn sopimus. Leddyn näytöt kahdelta viime kaudelta kun eivät varsinaisesti kerää ostajaehdokkaita oven taakse tuolla sopimuksella, jonka caphit on 5,5 miljoonaa ja jota on jäljellä vielä kolme kautta.
    Toinen vaihtoehto lieneisi Hickeyn kauppaaminen, mutta yhä edelleen siellä olisi rosterissa leftin puolustajista ylitäyttöä ja Hickey ajaisi tässä kohtaa yleispuolustajana ohitse Ahon.

    Eihän Aho vielä valmis ylemmän tason NHL-pelaaja ole, mutta aihiot ovat ihailtavat ja valmis NHL:ään hän on jo nyt. Herra ottaa kentän haltuun hyökkäyspäässä ja pyörittää peliä siniviivalta käsin ihailtavasti. Tykkää kuljettaa kiekkoa ja luistelukin on pienehkölle pelurille sopivasti sutjakkaa ja vaivatonta. Fyysinen preesens, kuten kokokin sen jo kertoo, jättää toivomisen varaa, mutta pystyy kuitenkin vastaamaan vastustajien fysiikkaan yllättävän hyvin. Laukauskin on hyvää tasoa.

    Paha lähteä spekuloimaan Ahon ensi kautta sen enempää. Unelmatapauksessa Isles saisi kaupattua Leddyn pois, jolloin puolustus voisi muodostua nimistä Hickey, Aho, Pelech, Pulock, Mayfield, Boychuk sekä Toews.

    (D) Mitchell Vande Sompel, 11-02-1997 (22), 178cm / 88kg, Shoots from left, Grade B
    Drafted 2015 round 3 #82 Overall
    Koodi:
    2018/19  Bridgeport Sound Tigers       AHL     70  10 + 21 =  31   + 4   28 PIM
    2017/18  Bridgeport Sound Tigers       AHL     58   7 + 22 =  29   -10   36 PIM
    2016/17  Oshawa Generals               OHL     37  17 + 20 =  37   +10   35 PIM
             London Knights                OHL     30   3 + 13 =  16   + 7    0 PIM
    - Vande Sompel on aina ollut itselleni sellainen taustalla liitelevä outolintu muiden joukossa. En ole oikein koskaan osannut kohdistaa häneen mitään valtaisia odotuksia tai edes osannut odottaa, että hänestä koskaan tulisi mitään NHL-pelaajaa, mutta mitä enemmän herran pelaamista näkee ja mitä enemmän hänestä lukee asiantuntijoiden kommentteja, alkaa kelkka hiljalleen kääntymään siihen suuntaan, että tässähän saattaakin olla ihan todella lupaavasta kaverista kyse.

    Vande Sompel on melko tyypillinen rungoltaan lyhyehkö pelaaja. Viisi senttiä pidemmällä varrella hänen varausnumeronsa olisi ollut todennäköisesti kymmeniä pykäliä parempi, mutta pelipaikka yhdistettynä pieneen kokoon ja sen tuomiin haasteisiin näkyy niin varausnumerossa kuin pelaamisessakin. Se on kuitenkin positiivista, että Vande Sompel on koko uransa jaksanut painaa myös hitosti duunia tasoittaakseen tuota eroa vastustajan pelaajiin nähden.

    Junioriuransa OHL:ssä pääosin Oshawa Generalsissa pelannut Vande Sompel oli kuin luotu junnuihin pelillään. Sulava, nopea luistelu yhdistettynä kiekolliseen taituruuteen sekä vahvaan pelinlukuun sopii heikommallakin fysiikalla juniorisarjoihin, jossa peli keskittyy enemmänkin vauhtiin ja nopeuteen, kuin fyysiseen pelaamiseen ja jossa vastustajat ovat enemmän Vande Sompelin fysiikassa kuin aikuisten. Kolmen ja puolen kauden aikana hän iski Oshawan takalinjoilla kunnioitettavat 158 (44+114) tehopistettä 188 runkosarjan ottelussa. Viimeisenä juniorivuotenaan hänet treidattiin kesken kauden kestomenestyjä London Knightsin riveihin, jossa hän tavoitteli toista OHL:n sekä Memorial Cupin mestaruutta yhdessä mm. Olli Juolevin, Janne Kuokkasen, Max Jonesin sekä Victor Meten kanssa. Tie nousi pystyyn pudotuspeleissä ennen finaaleja eikä Oshawan ykköspuolustajan vuosia pelannut Vande Sompel päässyt lopulta laadukkaammassa Londonissa loistamaan samalla tavalla kuin Oshawassa, jossa hänen vastuunsa oli välillä melko rajatonta.

    Kaudeksi 2017/18 Vande Sompelin ura otti uuden askeleen kun hän siirtyi ammattilaiseksi. Tulokassopimuksen hän oli solminut Islandersin kanssa jo lokakuussa 2016, mutta hyppy ammattilaispeleihin tapahtui siis vasta syksyllä 2017 epäilyiden saattelemana. Oli suuri kysymysmerkki miten Vande Sompel pystyisi siirtämään vahvan kiekollisen pelinsä aikuisten pariin ja mitenkä hyvin hänen fysiikkansa riittäisi kovemmissa peleissä.
    Toisen epäonni on toisen onni, sanotaan. Näin kävi myös Vande Sompelin kohdalla kun Devon Toews loukkaantui ja oli poissa 36 ottelusta ja samanaikaisesti emoseura Islanders joutui paikkailemaan omia loukkaantumisiaan kutsumalla Sebastian Ahon farmista ylös. Tämä tiesi Vande Sompelin vastuun jyrkkää kasvua, mutta tästä Vande Sompel vain innostui pelasi sen verran vakuuttavasti, että hänet valittiin AHL:n tähdistöpeliinkin. Koko kaudella Vande Sompel iski taululle tulokkaalle kunnioitettavat 29 (7+22) tehopistettä, vaikka joutuikin huilaamaan suurimman osan helmikuusta olkapäävamman vuoksi. Kauden päättyessä hän oli tulokaspuolustajien pistepörssissä viidentenä.

    Kauden jälkeen useampi asiantuntija esitti näkemyksensä, jonka mukaan Vande Sompel olisi valmis isoon liigaan. Hänen puolustuspelaamisensa kaipaa vielä kehittymistä, mutta puolustuksen puutteita hän paikkaa loistavasti kiekollisella pelaamisellaan, luistelullaan ja periksiantamattomuudellaan. Sen minkä hän häviää kaksinkamppailuvoimassa, hän paikkaa sijoittumisella. Islandersin puolustajatilanne, varsinkin leftin puolustajien osalta, on kuitenkin sen verran laajaa tekoa, että Vande Sompelilla ei olisi vielä kaudeksi 2018/19 ilman suurempia loukkaantumisia mitään asiaa pelaavaan kokoonpanoon. Farmipuolustajista kun Devon Toews (joka siis nousi NHL-peleihin mukaan juuri kuluneeksi kaudeksi) sekä Sebastian Aho ovat kumpikin vielä nokkimisjärjestyksessä hänen edellään.
    Myös Vande Sompelin vastuu minuuteissa laski hieman edelliseen kauteen nähden, koska Devon Toews aloitti kautensa farmissa ja Sebastian Aho pelasi koko kauden siellä, joten Vande Sompelin kaltainen kiekollinen puolustaja joutui jakamaan roolinsa. Siitä huolimatta hän jatkoi väkeviä otteita ja näytti kehittyneensä yleisesti pelissään. Kauden päätteeksi hän oli Bridgeportin toiseksi tehokkain puolustaja heti Sebastian Ahon jälkeen.

    Vande Sompelin ominaisuuksia tulikin jo yllä lueteltua, mutta kootusti: Kyseessä on hyökkäävä puolustaja, jonka luistelu ja pelinluku ovat ehdottomia vahvuuksia. Laukaus on hyvä, joskin hän voisi sitä käyttää huomattavasti enemmänkin. Vande Sompel rakentaa peliä vahvasti, lukee peliä hyvin niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan ja vaikka hän ei mikään kaukalon isoin jässikkä olekkaan, hän tekee kovasti duunia tehdäkseen vastustajan pelaamisen mahdollisimman haastavaksi. Fysiikka vaatii vielä kehittämistä, että Vande Sompel olisi valmis vakituiseen NHL-rooliin, mutta näillä kehitysaskelilla Islandersilla on vuoden päästä edessään positiivinen ongelma: Vande Sompelia on ihan turha roikottaa enää farmissa, mutta kenen tilalle hän tulisi NHL-rosteriin?

    Ensi kaudella Vande Sompel saanee ilman suurempia ihmeitä NHL-kasteensa, mutta uskon, että suurin osa kaudesta tulee edelleen kulumaan AHL:ssä. Silloin poissa ovat Toews (NHL-kokoonpanossa) sekä mahdollisesti myös Aho (NHL?), joten Vande Sompelille sovitellaan nyt tosissaan niitä ykköspuolustajan saappaita. Kaikki kortit ovat hänen käsissään: Ykköspuolustajalta odotetaan kovia näyttöjä pöytään.

    (D) Parker Wotherspoon, 24-08-1997 (21), 183cm / 86kg, Shoots from left, Grade C
    Drafted 2015 round 4 #112 Overall
    Koodi:
    2018/19  Bridgeport Sound Tigers       AHL     64   6 + 17 =  23   + 7   51 PIM
    2017/18  Bridgeport Sound Tigers       AHL     50   7 + 10 =  17   + 3   24 PIM
    2016/17  Tri-City Americans            WHL     69  10 + 56 =  66   +15   99 PIM
             Bridgeport Sound Tigers       AHL      4   0 +  0 =   0   + 2    4 PIM
    - Wotherspooniin pätevät hyvin monet samanlaisuudet Vande Sompelin kanssa. Pääpiirteittäin jopa heidän pelaamisensa muistuttaa toisiaan, joskin Vande Sompel on parempi kiekon kanssa sekä luistelultaan, kun taas puolestaan Wotherspoon on fyysisempi puolustaja kuin MVS.

    Jos iski Vande Sompel vakuuttavaa statistiikkaa taululle junioreissa, sen teki myös Wotherspoon. Neljän kauden aikana Wotherspoon iski tehopisteet 32+150=182 Americansin takalinjoilla jättäen jälkensä myös historiaan, sillä noilla statseilla hän on Americansin kaikkien aikojen tehokkain puolustaja. Tehokkaimmalla kaudella, yllä olevalla 2016/17 kaudella tarkemmin sanottuna, Wotherspoon oli WHL-puolustajien pistepörssissä neljäntenä ja tuli valituksi sarjan 2. All-Stars -kentälliseen.
    Wotherspoonia pidettiin aikanaan jopa sen verran lupaavana ja valmiina kaverina, että hän sai 19- ja 20-vuotiaana kutsun AHL-peleihin kun Americansin kausi oli jo päättynyt. Varsinkin 19-vuotiaalle tuollainen on aika iso juttu.

    Siinä missä Vande Sompelin hyppy ammattilaiseksi oli varsin vaivaton, koki Wotherspoon enemmän vaikeuksia löytää oma pelaamisensa miesten parissa. Totuttelu vauhtiin, pelin fyysisyyteen sekä tilanteiden nopeuteen ottivat häneltä paljon enemmän aikaa kuin Vande Sompelilta, joka oli kentällä heti sinut pelin kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että Wotherspoon oli jo päässyt kuitenkin haistelemaan AHL-tunnelmaa parilla stintillä. Wotherspoon viettikin kauden ensimmäisistä 30 ottelusta puolet katsomon puolella.
    Pienen pakonkin edessä (Toews loukkaantui, Aho kutsuttiin ylös) myös Wotherspoonin rooli kasvoi ja sitä myötä hän pääsi paremmin mukaan itse peliin. Hän kuului tulokaskautensa jälkimmäisellä puoliskolla Bridgeportin luottopuolustajiin ja sai vastuuta niin yli- kuin alivoimallakin. Tehopisteet jättivät vielä toivomisen varaan, mutta tulokaskausi oli lopulta vaikeuksista huolimatta lupauksia herättävä.

    Toinen kausi ei kuitenkaan näyttänyt ihan niin paljon kehittymisen merkkejä Wotherspoonin kohdalla kuin oltaisiin toivottu. Tehopisteet 6+17 on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä häneltä odotettiin ja tämä onkin saanut jopa asiantuntijat miettimään, että onko Wotherspoonin katto lopulta kuitenkin enemmän AHL, kuin NHL-tasolla. Junnuissa nähdyltä pelityyliltään Wotherspoonin piti olla lopulta juuri se varmempi NHL-tapaus näistä veljeksistä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että hänen upsidensa on lopulta paljon matalampi kuin MVS:n.
     
    Jack Daniel's, Barzal, punasydän ja 2 muuta tykkäävät tästä.
  15. Craig Berube Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Philadelphia Flyers
    Pahoittelut tällaisesta OT:sta, mutta pakko ihan erikseen tulla kehumaan @FutureHockey n panosta NHL osioon, ja ennen kaikkea tänne Isles ketjuun. Mieletön määrä laadukasta tekstiä, pelkästään (oletus) rakkaudesta lajiin ja joukkueeseen. Islanders ei ole millään mittapuulla itselleni mikään suuri mielenkiinnon kohde, vaikka näissä pleijjareissa olikin mukava seurata itselleni täysin odottamatonta menestystä ensimmäisellä kierroksella, mutta näitä laadukkaita juttuja on mukava lukea ja tutustua joukkueeseen vähän paremmin.

    "Jatka ukko, jatka!", sanoi vaimo.
     
    FutureHockey ja punasydän tykkäävät tästä.
  16. Mängimies Jäsen

    Samaa mieltä kuin yllä. Arvostan, että joku jaksaa nähdä vaivaa.

    Oliver Wahlstromista mielenkiintoinen juttu osui silmiin. Poika treenaa tämän kesän Ruotsissa Frölundan joukkueessa. Ao. linkistä aiheesta lisää. Wahlstrom tränar med Frölunda
     
  17. Jack Daniel's Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    NY Islanders
    Aivan loistavaa duunia FH! Snow:n aikaansaannoksia saa ja pitääkin dissata, vaikka muutamia helmiä joukossa onkin. Tapaus-Barzalissa Snow saa toki kiittää sekä Edmontonin silloisen GM:n ammattitaidottomuutta että hyvää onnea. Yhtä kaikki, tuo Reinhartin treidaaminen Oilersiin vaihdossa mm. Barzalin seuraan tuoneeseen varausoikeuteen oli Kari Lumelta todellinen jackpot.

    Kuten FH:n tekstistä saattaa huomata, pakiston tilanne Islesissä on hyvä, ellei jopa erinomainen. Jopa pientä ylitarjontaa on havaittavissa, joka tekee mm. jo aiemmin vahvasti kyseenalaistamastani Hickey Mousen jatkodiilistä entistäkin kyseenalaisemman. Se parempi Sebastian Aho tulisi runsaalla vastuun annolla olemaan parin vuoden päästä huomattavasti Hickeytä hyödyllisempi Islandersille.

    Samoin Snow:ta saamme kiittää Nick Leddyn mammuttidiilistä, jonka vuoksi hänestä ei ihan heti eroon päästä. Sama koskee vuosi vuodelta hidastuvaa Boychukia. Ei auta kuin luottaa siihen, että Lou-sedällä ja Barry-enolla on suunnitelma Dobsonin sekä Wilden kehityksen varalle. Tällaisia helmiä ei vain saisi heittää hukkaan!

    Mitä tulevaan draftiin tulee, voisi olettaa Islesin panostavan hyökkäyspuoleen. Maalivahtiosastolla mammanpoika Sorokinin varaan ei voi laskea mitään, joten odottaisin Lamoriellolta satsauksia myös sille puolelle.
     
  18. viljelmo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    The Habs
    Pagnotta tietää kertoa, että Isles olisi kauppaamassa Leddyä ja Hickeyä. Isles haluaa saada hyökkäysvoimaa. Ajattelin, että Habsit etsivät vasemman puolen puolustajaa, joten kiinnostusta voisi olla Leddyyn. En tosin osaa sanoa mikä Leddyn hinta voisi olla. Tai mitä Habsit voisivat maksaa. Lehkonen?
     
  19. Barzal Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    New York Islanders, Jokerit, Pelicans
    Eberle teki viiden vuoden jatkosopimuksen, avv 5.5 milliä.
     
  20. Śmierć Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    NY Islanders & Frans Nielsen + Karhu HT
    Lainaus:
    Tämä oikeastaan jopa kelpaa, sillä en olisi halunnut jatkoa, jos olisi tullut palkankorotus tai säilynyt palkka samassa. Toki vaarana on, että taso vaan laskee, mutta jos pääsee takaisin aiemmin nähdylle tasolle (tai edes lähelle), niin hyvä soppari.

    Täytyisi vaan päästä Laddin paskalapusta jotenkin eroon...
     
  21. Ollakseni Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Detroit Red Wings
    Jos Eberle jatkaa edellisen runkosarjan tahtiin pisteiden tekoa, sopimus on huono. Jos sieltä tulee se normaali Eberle eli vähän yli 20 maalia ja reilu 50 pistettä niin sopimus on hyvä.
     
  22. astraljava Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Bruins, Jyp
    Lainaus:
    Ei tullut juurikaan Eberleä seurattua Oilersista lähdön jälkeen. Tai no, en nyt varsinaisesti seurannut sitä ennenkään, mut mielikuvissa oli lähinnä sellainen 2013-15 kausien pistenikkari. Kun tämä sopimus julkaistiin, niin oli pakko mennä katsomaan vähän tarkemmin et mitenkäs tyyppi ei pärjännyt edes jollekin brocknelsonille josta en ollut juurikaan mitään kuullut (joo tiedän etten seuraa koko liigaa kattavasti). Niinpä olin hyvin yllättynyt menneen kauden statseista, ja kyllä nyt väkisinkin tulee mieleen että jos se taso noin pahasti on ollut laskussa, niin tulikohan tässä nyt kuitenkin vähän ylihintainen lappu lätkäistyä, noin pitkäkin vielä. Mutta ans kattoo nyt, jospa se sieltä vielä lähtis.
     
  23. Gneisenau Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Eisbären Berlin, Preussen Devils, HIFK
    Kühnhackl allekirjoittanut 1v jatkon, paperilla arvoa 850.000 dollarin verran.
     
  24. Harppuuna Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    NHL, Islanders
    Mitäs mieltä Leen pyynnöstä ? Jos huhuihin on uskominen niin pyytää 7,5 milj.
    Kuinka pitkää sopimusta hakee ?
     
  25. FutureHockey Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, NYI, Junnut ja Tilastot
    Lainaus:
    Ilmeisesti Lee'n leiri havittelee 5-7 vuotista sopimusta ja caphit sellainen 7,5 miljoonaa. Kuten ketjun avausviestissä kirjoitin, lähtisin itse tarjoamaan herralle 6, max. 6,5 miljoonaa, mutta hullujen päivien aikana saa 110% varmuudella markkinoilta paremman hinnan, joten antaa mennä sitten vaan, vaikka se kuinka kirpaiseekin. Ei tuota ole mitään järkeä väkisinkään Long Islandilla pitää jollain yltiöpäisellä sopimuksella, koska uhkakuvia on yksinkertaisesti liikaa taivaanrannalla.

    Lee täyttää ylihuomenna 29-vuotta eli on ainoastaan ensimmäisen sopimusvuoden ajan alta 30-vuotias. 7-vuotisella sopimuksella sopimus loppuisi herran ollessa 36-vuotias. Ongelma? Herran pelityyli ja kroppa. Vielä toistaiseksihan herra on välttynyt loukkaantumisilta ja esimerkiksi viimeisen neljän NHL-kauden aikana on missannut ainoastaan kolme runkosarjan ottelua - yhteensä siis. Valitettava fakta on kuitenkin se, että NHL-historiasta löytyy niin kovin monta surullista todistetta siitä, että tämän pelityylin ja kokoluokan pelaajat alkavat rapistua siinä 33-34 -ikävuoden tietämillä, taso saattaa lyhyessä ajassa laskea kuin lehmän häntä ja he alkavat olemaan riskipeliä pahimmillaan. Lisää aiheesta halukkaat voivat kysyä Andrew Ladd'lta, Milan Lucic'lta, Corey Perryltä, David Backes'lta, David Clarkson'lta tai Ryane Clowelta.

    Lisäksi kun viimeisimmät huhut ovat tuomassa Long Islandille Artemi Panarinia niin antaa Leen lähteä vaan muualle rahastamaan. Okei, Islandersin viimeinen UFA-megasopimuksen saanut venäläinenhän ei ihan onnistunut, mutta Panarinista uskon pelkästään hyvää, vaikka tulisikin tullessaan haukkaamaan huhujen mukaan sen 11,25 miljoonaa itsellensä. Suolainen hinta, mutta laadusta vain yksinkertaisesti pitää nykyään maksaa ylimääräistä jos sen haluaa vapailta markkinoilta. Panarin on kuitenkin Leetä vuoden nuorempi, ei ole myöskään kärsinyt loukkaantumisista, mutta pelityylillään ei niistä pitäisi olla haittaa myöskään tulevaisuudessa. Toki sitä ei koskaan voi ennustaa milloin tulee joku kohtalokas pää- tai jalkavamma, joka ei sitten parannukkaan, mutta todennäköisyyksien mukaan Panarin on paljon varmempi kortti.

    Toisekseen Panarin on jo urallaan osoittanut, että pystyy olemaan se pelaaja, joka ottaa joukkueen reppuselkään ja joka pystyy iskemään taululle kovat tehot vaikka hieman tuntemattomampienkin ketjukavereiden säestyksestä niin en voi kuin tykätä tästä hankinnasta - kunhan toteutuu.

    Artemi Panarin - Mathew Barzal - Josh Bailey
    Anthony Beauvillier*- Brock Nelson - Jordan Eberle
    Leo Komarov - XXX - Michael Dal Colle
    Matt Martin - Casey Cizikas - Cal Clutterbuck
    Tom Kühnhackl, Josh Ho-Sang


    * Tuosta kun saataisiin vielä Beauvillier kaupattua johonkin hyvään vastikkeeseen ja vapailta markkinoilta raidattua sisään joku varmempi kakkosketjulainen (esim. Gustav Nyquist, Michael Ferland?) niin näyttäisi kyllä aika käypäseltä rosterilta. Kolmossentteri nyt tietenkin hakusessa, mutta uskotaan ja toivotaan, että Filppula jatkaisi tuolla paikalla myös ensi kaudella - Vaikka onkin jatkoajan verkkotoimituksen mukaan NHL:n huonoin pelaaja.

    Villeimmissä huhuissa Islanders on myös tekemässä offer sheetiä suuntaan Mitchell Marner - Patrik Laine.. Osastoa "uskon kun näen faktaa", mutta ajatuksen tasolla niin olisihan tuo aivan saatanan hurjaa! Kyllähän sitä kelpaisi lähteä kauteen kun ykkösketjuna olisi Panarin - Barzal - Laine... Ja sitten mä heräsin.
     
    Harppuuna tykkää tästä.