Muutama oma ajatus hyvin pohdintojen jatkoksi.
Mackenzie Blackwood: Mä näkisin, että MacBlack ansaitsee vielä yhden tilaisuuden näyttää, pystyykö hän vakiinnuttamaan paikkansa ykkösmaalivahtina, ja pelaamaan ehjän kauden terveenä ykkösveskarin tasolla. Sittenpähän tuo kortti olisi katsottu loppuun samalla kun organisaation nuoret veskarit Daws, Senn ja Schmid saisivat taustalla vuoden lisää aikaa.
Tilannehan on maalin suulla kaikkea muuta kuin selkeä, ainakin Atlantin tältä puolen katseltuna. Jonathan Bernierin uran jatko on ymmärtääkseni jonkinasteinen kysymysmerkki. Tietysti sitä toivoo, että leikkaus tuo uralle vielä jatkoaikaa, mutta julkisuuteen annetut huolestuneet kommentit "vamman pitkäaikaisista vaikutuksista Bernierin terveyteen" eivät ole mitenkään lupaavia olkoonkin, että Fitzgerald kertoi The Athleticin haastattelussa tämän olevan kesällä valmis palaamaan täysipainoiseen harjoitteluun.
En ole mitenkään riemusta kiljuen vaatimassa Blackwoodia takaisin ykköstorjujaksi. Hänen kohdallaan kyse on hyvin pragmaattisesta ajattelusta, sekä jonkinlaisen jatkuvuuden ylläpitämisestä. Liian monena vuonna on jouduttu ottamaan taka-askeleita, kun on ajettu sisään uusia pelaajia, kärvistelty koronaepidemian ja pitkäaikaisten loukkaantumisten kanssa. Blackwoodin kanssa ensi kauden joukkueen rakentamisessa olisi yksi liikkuva osanen vähemmän - olettaen tietenkin, että Blackwood saa jotain kiinni ja kestää suurin piirtein ehjänä.
@Meikäpoika pohdiskeli hyvin peluutusasioita ja Blackwoodin osalta pidän itsekin 55-60 peliä sopivana ottelumääränä. Siihen rinnalle joonaskorpisalo-tyyppinen koodinimi tuomaan laatua ja jonkinlaista kilpailuakin maalin suulle. Tämä olisi myös selkeä viesti seuraavasta sopimuksestaan pelaavalle Blackwoodille.
Tuskailu maalivahtipelin kanssa on ihan uudenlaista (jopa ennenkuulumatonta) niiden 25+ vuoden aikana, kun olen Devilsiä kannattanut. Tällä kaudella on toden totta nähty, mikä merkitys maalivahtipelillä on. Keskivertoa parempi maalivahtipeli olisi voinut peittää osan joukkueen puutteista, mutta Devils ei ole sattuneesta syystä saanut edes liigan keskitason suoritusta maalivahdeiltaan.
Pieni huomio tuosta Blackwoodin tilanteesta: Friedmanin mukaan Blackwood on saatavilla (available), eli häntä ei kuitenkaan aktiviisesti kaupitella (shopping). Pieni, mutta ihan olennainen vivahde-ero sanojen asettelussa. Itse pitäisin erikoisena, että Blackwoodia kaupiteltaisiin nyt, kun hänen arvonsa on alhaalla. Eri asia sitten, jos esim. nuo syksyiset venkoilut koronarokotteiden kanssa jättäneet juopaa Blackwoodin ja muun organisaation välille.
Damon Severson: Itte toivoisin, että Severson jatkaa Devilsissä. Vaikka hänen otteensa saavatkin välillä niskavillat pystyyn, hän on kuitenkin suurimman osan ajasta varsin hyvä, jopa monikäyttöinen kiekollinen puolustaja. Severson on pelannut nousujohteista kautta (ekat 20 peliä tehot 1+5, marraskuussa tehot 0+1) ja Hamiltonin poissaollessa hän tuurasi myös ykkösylivoimassa kelvollisesti. Hän on hitaasta alusta huolimatta matkalla henkilökohtaiseen piste-ennätykseensä ja yli 40 pisteen, jos vain tahti jatkuu samanlaisena.
En sano, että Severson on koskematon, mutta vastineen pitäisi olla todella kova, että pitäisin hänen treidaamistaan järkevänä. Mieluummin pitkä jatkosopimus ja jatkuvuutta myös puolustukseen. Pitäisin suuntaa-antavina mittatikkuina jatkosopimukselle esim.
Adam Pelechin tai
Rasmus Ristolaisen soppareita. Jonnekin noiden välimaastoon arvelisin Seversonin päätyvän, jos hän siis tekee jatkosopimuksen Devilsiin. Noista lopulta hyvin arkipäiväisistä siirron estävistä pykälistä en niinkään murehtisi.
P.K. Subban: Ihan hyvä, että Fitzgerald on tehnyt selväksi jo tässä vaiheessa, ettei Subbanille tarjota jatkoa. Itse olisin voinut elää yksivuotisen ja halvan sopimuksen kanssa, mutta ei häntä ikävä tule.
The Athleticissa oli hiljattain varsin kattavasti numeroita ja alaspäin osoittavia käyriä näyttämässä, kuinka jyrkkään alamäkeen Subban on urallaan ajautunut. Hänen sopimuksensa on suhteessa hänen laskennalliseen arvoonsa niin karsea, ettei edes palkan pidätys tee hänestä edes suhteellisen helposti liikuteltavaa pelaajaa.
Jesper Bratt: Nyt on tosiaan saatu tasaisen vahvaa suorittamista läpi kauden ja Bratt on pelaamassa pisteiden valossa jopa seurahistoriassa merkittävää kautta. Ei noita yli 80 tehopisteen kausia kuitenkaan riesaksi asti ole ollut. Meneillään olevan huippukauden ansiosta Brattilla on ihan erilaiset neuvotteluasetelmat kuin ennen päättymässä olevan siltasopparin alkua.
Pavel Zacha: Kuten
@Toby Dammit edellä totesi, jos vastine on kohdallaan, kauppaaminen on enemmän kuin ok. Toisaalta hänen jatkonsa olisi yhtä lailla ok, kun ja jos sopimus on maltillinen. Zacha kuuluu kuitenkin niiden pelaajien joukkoon, josta toivoisin tehtävän maltillista karsintaa. Ajattelen tässä hänen ohellaan Johnssonia, Boqvistia, Tataria ja Sharangovichia. Yksittäin jokainen näistä pelaajista on sinänsä enemmän kuin ok, mutta tämän porukan epätasaisuutta ja järkyttävän pitkiä tehottomia kausia kohtaan ei oikein tahdo ymmärrys riittää.
Ty Smith: Ei luovuteta ihan vielä. Jopa tasaisuuden perikuva Andy Greene oli tullessaan NHL:ään ihan samanlainen murheenkryyni kuin Smith nyt.