Kausi 2005-2006 pakettiin
Paholaisten vähintään värikäs kausi on paketissa. Tässä olisi vaatimaton arvioni siitä, mitä soilla kauden aikana saatiin aikaan.
Kokonaisuutena kausi päättyi plussan puolelle. Putoaminen pleijareissa jo toisella kierroksella oli tietysti karvasta kalkkia, mutta kuten totesin aiemmin, lähtökohdat huomioon ottaen Devils teki valtavan työn "uuden NHL:n" sisäistämiseksi, että pääsi edes pleijareihin. Punanutut saivat uusia tärkeitä vastuunkantajia, kun Brian Gionta ja Jamie Langenbrunner ottivat isoa roolia pistetehtailusta. Joukkueesta jäi kuitenkin hieman sellainen maku, että sitä viimeisen sanan sanojaa ei lopulta ollut.
Kauden pettymyksiin on luettavat Lou Lamoriellon hankinnat kesällä. Kalliit veteraanit Malakhov, Mogilny ja McGillis olivat pettymyksiä, joskin Mogilny jäi avoimeksi kortiksi, jota ei katsottu loppuun saakka. Poikkipuolinen sana kuuluu myös Lamoriellolle siitä, ettei hän hankkinut joukkueelle päävalmentajaa, vaan hän hääräsi itse "Tammisena" kahdella pallilla. Ei kauden liian nopeaa päättymistä voi yksin Lamoriellon niskaan kaataa, mutta Devils-valmennus oli aseeton Carolinaa vastaan. Toivottavasti Pat Burns tervehtyy ja palaa Devilsin penkin taa.
Puolustus koki täydellisen remontin työsulun jälkeen ja muuttui Titaniciksi, jota ohjasivat Malakhov ja McGillis. Kevättä kohden mentäessä pakisto pelasi aina vain paremmin, ja sai myös apuja hyökkääjiltä. Oliko sitten "uusi NHL" vai mikä syynä, mutta pakit olivat Canesia vastaan ajoittain pahasti kuutamolla ja sortuivat hölmöihin jäähyihin.
Tulevaisuuden rungon puolustuksessa muodostavat Brian Rafalski, Paul Martin, Brad Lukowich, Colin White ja David Hale. Ken Klee ja Richard Matvichuk saavat mielestäni mennä. Albelin pelaa meillä varmaan vielä vuonna 2015...
Hyökkäyspäässä Devils oli pääasiassa yhden ketjun varassa. Eliaksen, Gomezin ja Giontan pyörremyrskytrion takana ainoastaan Jamie Langenbrunner pystyi tekemään hyvin pisteitä. Langenbrunnerinkin pisteistä leijonanosa tuli ylivoimalla, jossa hän oli EGG-ketjun mukana neljäntenä hyökkääjänä. Maddenin ketju toki pimensi vastustajia ilta toisensa jälkeen, ja siitä kiitos heille. Zach Parise aloitti lupaavasti, mutta hyytyi pahasti kauden aikana. Ehkä ensi talvena joukkueessa on vähän tasaisempaa, ja Parise saa näyttää taitojaan joukkueessa, joka ei ole totaalisessa takalukossa.
Se, mikä meikäläistä ihmetytti kauden mittaan oli se, miksi Devils ei rohkeammin nostanut nuoria lupauksiaan rinkiin. Zach Parise oli toki itseoikeutetusti koko kauden mukana, mutta tasapaksut Erik Rasmussenin ja Viktor Kozlovin ja jopa Sergei Brylinin olisi voinut välistä laittaa katsomoon ja peluuttaa esimerkiksi Barry Tallacksonia tai Torontoon treidattua Alexander Suglobovia heidän tilallaan. Neloseen murtautunut Cam Janssen oli malliesimerkki siitä, että Devilsillä on farmissa potentiaalisia nuoria kärkkymässä pelipaikkaa.
Maalivahtipeli oli kauden aikana varsin hyvässä mallissa, vaikka Marty ei ratkaisuhetkillä ollut niin maaginen kuin monena muuna keväänä. Brodeur jatkoi ennätysjahtia ja ohitti sadan nollapelin rajapyykin. Runkosarjassa Brodeur torjui 43 voittoa, ja oli voittotilaston ykkönen. Maalivahdista ei tarvitse olla jatkossakaan huolissaan, sillä Marty on meidän miehemme vuoteen 2012 saakka, eli todennäköisesti uransa loppuun asti.
Devilsin taustoissa kauden merkittävimmät tapaukset olivat Newarkiin nousevan uuden hallin peruskiven muuraaminen ja rahoituskuvioiden selvittäminen sekä Lowell Lock Monstersin ostaminen farmiseuraksi. Joukkueen kotiutuminen Newarkiin voipi tuoda Devilsille paremman kotiyleisön, sillä nyt joukkue on selvästi asettunut yhteen kaupunkiin. Aika näyttää, miten fanit suhtautuvat tilanteeseen, koska Devils on "osavaltion kokoinen joukkue".
Tässä nyt joitain hajanaisia huomioita. En varmaan sanonut kaikkea tarpeellista. Nämä höpinät saa täydentää ja/tai haukkua lyttyyn.