Neukkujen kaikkien aikojen parhaat

[TKH]

"In 2002, The Hockey News created an unofficial and somewhat controversial list of the top 10 greatest Russian hockey players of all time. Most of these players were ineligible for The Hockey News highly publicized Top 100 players of all time at the turn of the 21st century, as that list only considered NHL talent and not international players

The results were:

1. Viacheslav Fetisov - played from 1977 through 1998. He was the heart and soul of the great Soviet Union teams of the 1980s. He is a 6 time World Champion and 2 time Olympic champion. Fetisov was the driving force among players to gain freedom to play outside of Russia and specifically in the National Hockey League. As result he came to North America in 1989. Though his best days were behind him, he established himself as one of the steadiest defenders in the NHL for nearly a decade. He earned 2 Stanley Cups as a player. He is one of only two Russian players in the Hockey Hall of Fame.

2. Vladislav Tretiak - played from 1968 through 1984, all in Russia. The acrobatic goalie became a legend in both the Soviet Union and in Canada with his stunning "debut" in the 1972 Summit Series. He would go on to be Canada's number 1 nemesis over the years. Tretiak is a 10 time World Champion, 3 time Olympic champion and 1 time Canada Cup champion. He is the only modern-era non-NHL player in the Hockey Hall of Fame, and one of only two Russian players so honored.

3. Valery Kharlamov - played from 1967 through 1981. His career was cut short due a fatal car accident. Kharlamov dazzled audiences with is puck handling and skating skills. When he "debuted" before Canadian audiences in the 1972 Summit Series, he left fans with their jaws dropped. This 8 time World Champion and 2 time Olympic champion was described by one hockey expert as a combination of Mike Bossy and Pavel Bure.

4. Anatoly Firsov - played from 1958 through 1974. One of the Russians' earliest stars, he dominated with his puck skills as the Russians took over the international scene in the 1960s. An 8 time World Champion and three time Olympic champion, Firsov boycotted the 1972 Summit Series to show support for ousted national team coach Anatoli Tarasov. It has been said that Russians' loss of Firsov was the equivalent of Canada's inability to dress Bobby Hull.

5. Alexander Maltsev - Played from 1967 through 1983. An 8 time World Champion and 2 time Olympic champion and 1 time Canada Cup champion, Maltsev was the ultimate team player despite having individual skills that precious few others have ever possessed. A joy to watch.

6. Sergei Fedorov - played 1986 through present. Fedorov is the highest ranking "NHL Russian" - in other words he played the vast majority of his career in the NHL, not in international competition. This three time Stanley Cup champion became the first and only NHLer to be named as the league's MVP and best defensive player in the same year. In many ways he is a classic Russian centerman which prevents him from truly dominating the NHL offensively like he is capable of. Although highly respected, in many ways very underrated.

7. Valery Vasiliev - played 1967 through 1982. A 9 time World Champion and 2 time Olympic champion and 1 time Canada Cup champion, Vasiliev was the greatest defenseman in Russian hockey history prior to Fetisov. Very similar in style, perhaps Vasiliev would get the nod over Fetisov had Vasiliev had a broader North American audience like Fetisov benefited from.

8 Vsevolod Bobrov - Played from 1946 through 1957, later coached the Soviet national team including in the 1972 Summit Series. Bobrov, who was also a football (soccer) star, was the earliest Russian hockey hero. He more than any other player dominated the infancy years of Russian hockey. He is the original Russian Rocket as in his time he was compared to Canada's most prolific scorer - Rocket Richard. Bobrov was part of 2 World Championships and 1 Olympic gold.

9. Sergei Makarov - played from 1976 through 1998. Makarov was the explosive winger on the feared KLM Line with Igor Larionov and Vladimir Krutov with the Russian national teams throughout the 1980s. Makarov was part of 2 Olympic, 7 World and 1 Canada Cup championships. Makarov later joined the National Hockey League and subsequently was named as the NHL rookie of the year in 1990. He went on to score 134 goals and 384 points despite being in the twilight of his career.

10. Pavel Bure - played from 1986 to present. Nicknamed The Russian Rocket because of his incredible speed, Bure could be the most electrifying player of his era - regardless if he's Russian, Canadian or any other nationality. He has that rare ability to get people out of their seats simply by picking up the puck. When he's on his game he is an absolute joy to watch, but he is increasingly enigmatic. He is one of only 8 players in NHL history to score 60 or more goals twice.

Part of the fun of such lists like this is the controversy it creates. How can they include so and so and not include this other guy. I thought it would be appropriate to give some other Russian players their due, and create an honourable mention list:

Alexei Kasatonov - 5 World Championships, 2 Olympic championships, 1 Canada Cup championships, 14 years in the top Russian league, 7 seasons in the NHL

Vladimir Krutov - 5 World Champions, 2 Olympic championships and 1 Canada Cup championship, 1 NHL season.

Igor Larionov - 2 Olympic championships, 3 World championships, 1 Canada Cup championships, 3 Stanley Cup championships. 12 seasons in Russia, 12 (and counting) in the NHL

Boris Mikhailov - 8 time World champion, 2 time Olympic champion, long time captain is the highest scorer in Soviet hockey history with 427 goals in 572 games. Later became long time coach, including coaching Russia at the 1996 World Cup of Hockey.

Vladimir Petrov - 8 time World Champion, 2 time Olympic champion

Alexander Ragulin - 10 time World Champion, 3 time Olympic champion

Alexander Yakushev - 8 time World Champion, 2 time Olympic champion."



Tuli vastaan tämmönen rankking. Mitäs mieltä tästä listasta? Ei tuo nyt ihan naurettava ole, mutta Sergei Fedorovin listalle laittaminen on lähinnä huono vitsi. Samoin Makarovin jättäminen vasta yhdeksänneksi on naurettavaa. Tretjak on taas aivan liian ylhäällä. Useimmista pelaajista on muuten esittely "vanhat lätkätähdet" ketjussa.

 

[TKH]

Lista 2

"There will be no "Miracle on Ice" at the Salt Lake City Olympics. That's not because the USA doesn't have a good shot at winning the gold medal, but because there is no opponent with the sheer overwhelming presence of the old Soviet national team.

From 1956 to 1988, the "Big Red Machine" captured seven gold medals at the Games, plus a silver and a bronze. The Soviets excelled both offensively and defensively, posting such stunning goal differentials as 54-10 in Innsbruck (1964) and 42-5 in Sarajevo (1984). When they suffered their most famous failure in Lake Placid (1980), coach Viktor Tikhonov wept when he visited Soviet leader Leonid Brezhnev to apologize for losing to the decadent bourgeois capitalist college students.

Another legendary Soviet coach, Anatoli Tarasov, is credited with originating the classic Soviet attacking style. He preached on-ice collectivism at all times. Tarasov liked to tell winger Valeri Kharlamov: "The puck carrier is the servant of the other players." Therefore, he would undoubtedly be displeased with the notion of a list of the top ten individual Soviet Olympic performers of all time.

But since we have been living in the post-USSR world for more than a decade, let's look back on the men who made the letters "CCCP" the most feared emblem in Olympic hockey.

1: Vladislav Tretiak

The best goaltender ever spawned by the Soviet system, Tretiak captured Olympic gold in 1972, 1976 and 1984, adding a silver at Lake Placid. Besides Czech forward Jiri Holik (two silver, two bronze), he is the only hockey player with four Olympic medals. Rangy, acrobatic and focused, Tretiak could probably have made it to another Games, but he retired at age 32, frustrated by the constraints of Tikhonov's training system.

2: Anatoli Firsov

Known for his booming slapshot, Firsov might have rivalled Canada's Bobby Hull if he had been permitted to play in the NHL. Instead, the 5-9, 154-pound left wing enjoyed three straight Olympic gold medals from 1964 to 1972. His most commanding performance came at the 1968 Grenoble Games, where he led the tournament with 12 goals and four assists. But when Tarasov was deposed as national team head coach, Firsov's career went into rapid decline. He died July 24, 2000 at age 59.

3: Viacheslav Fetisov

Fetisov is overseeing Team Russia at the 2002 Olympics, but he made his name as the top international defenseman of the 1980's. Often dubbed an on-ice general, Fetisov recovered from the disappointment of Lake Placid to captain the Soviets to victory in 1984 and 1988. In those two tournaments, the CSKA Moscow veteran finished fourth and third respectively in overall scoring.

4: Vitali Davydov

Despite the crushing power of their attack, the Soviets could not have dominated the Olympics as they did in the late 1960's and early 1970's without rock-solid defensemen like Vitali Davydov. Though smaller than average, the Dynamo Moscow product played on three golden Olympic squads, highlighting an international career that also included nine consecutive World Championships from 1963 to 1971. He took such pride in his on-ice presence that he claimed he would have quit hockey without a moment's hesitation if he heard fans yelling: "Time to retire, Davydov!"

5: Boris Mikhailov

One of the toughest players ever to don the national team colors, Mikhailov played right wing on the Soviet Union's top offensive line of the 1970's along with Vladimir Petrov and Valeri Kharlamov. With two golds and a silver between 1972 and 1980, he established himself as an Olympic force, but perhaps gained more notoriety for his games against Canadian pros. Mikhailov might have coached the Russian team at these Olympics, but his hardline tactics would not have gone over well with the NHL players, and hence he lost the job to Fetisov in August 2001.

6: Valeri Kharlamov

"I like to play beautifully," Kharlamov once said. And the CSKA Moscow winger's high-speed game with artistic dekes achieved a rare beauty at the 1972 Sapporo Olympics, where he led the tournament with six goals and nine assists. He added another gold in 1976 and a silver in 1980. Kharlamov remains arguably the most revered player in Soviet history after his tragic death in a 1981 car accident.

7: Sergei Makarov

An offensive wizard with incredible lateral skating and on-ice vision, Makarov won the Soviet scoring title every year in the 1980's except 1983. In Olympic competition, the right winger from Chelyabinsk accumulated 28 points in 22 games from 1980 to 1988. The American gold medallists in Lake Placid said they feared Makarov far more in their climactic 4-3 victory over the Soviets than the likes of the aging Petrov and Mikhailov.

8: Vladimir Krutov

It's unfortunate that Krutov's disastrous 1989-90 stint with the Vancouver Canucks has overshadowed one of the finest international careers in hockey history. "The Tank" led the 1988 Olympics in scoring, as he did two World Junior Championships. Today, Krutov coaches Central Army in the Russian League.

9: Alexei Kasatonov

Less renowned than his defensive partner Fetisov, Kasatonov nonetheless excelled in all aspects of the game in the 1980's. He won two golds and a silver in Olympic competition. He and Fetisov had a nasty falling out due to the latter's allegation that Kasatonov was reporting his activities to Viktor Tikhonov. Like the other members of the "Green Unit," Kasatonov went on to an NHL career, and he served as the general manager of Russia's 11th-place squad at the 2000 World Championships.

10: Alexander Maltsev

In the United States, Maltsev is best remembered for scoring a goal while skating backwards in the Soviet Union's 10-3 win over the Americans in an exhibition game at Madison Square Garden shortly before the 1980 Olympics. The cunning Dynamo Moscow right wing finished sixth in Olympic scoring in 1972 and second in 1976. He finished his career with two golds and a silver.

Lucas Aykroyd
IIHF.com Olympic senior writer"



Löyty tässä toinenkin lista neukkujen kaikkien aikojen pelaajista. Mitäs mieltä tästä??

Hmm, Davydov Neljäs ja Tretjak ykkönen??

 

[eh]

Molemmissa listoissa minua häiritsee Igor Larionovin jättäminen pois kärkikymmeniköstä. Ilman Larionoviakin Makarov ja Krutov (niin, Fetisov ja Kasatonov myös) olisivat varmasti olleet huippupelaajia, mutta Larionov oli silti ketjun aivot. Kun jälkimmäisellä listalla ovat kaikki muut viisikosta, on Larionovin jättämiseen pakko olla jotain henkilökohtaisia syitä. Makarovin ja Fetisovin sijoittamisen hänen edelleen vielä käsittää, mutta että Krutov ja vielä Kasatonovkin.

Ja kyllähän sekin jotain kertoo, että alle 180-senttinen ja hädin tuskin 80 kiloa painava nelikymppinen on maailman kovimman jääkiekkoliigan finaalien ehkäpä paras pelaaja.

Jos Larionov olisi uransa huipulla pelannut NHL:ssä, gretzkymäiset numerot eivät olisi olleet mikään mahdottomuus. Maalintekijänä Larionov ei toki Gretzkyn luokkaa ollut, mutta oikeastaan kaikilla muilla osa-alueilla kylläkin, fyysisesti Gretzkyn kokoinen, mutta- päinvastoin kuin Gretzky- kokoisekseen käsittämättömän vahva.

Välillä sitä vieläkin miettii, olisiko oikeasti halunnut, että kaikki ei olisikaan muuttunut ihan niin äkkiä ja että Larionov olisi ehtinyt edes vähän aikaa pelaamaan Suomessa, vaikkakin sitten ykkösinhokki IFK:ssa.

 

[TKH]

Niin

Niin, itse kyllä olen listojen tekijöiden kanssa samaa mieltä siitä, että Larionov ei kuulu Neukkujen kaikkien aikojen kymmenen parhaimman pelaajan joukkoon. Larionov on pelannut mahtavan uran kokonaisuudessaan ja erittäin hienon NHL-uran, mutta se ei oikeastaan koskaan ollut maailman paras hyökkääjä, tai edes Neuvostoliiton paras hyökkääjä. Ei lähimainkaan sillä tavoin mitä esim. Makarov, Harlamov, Firsov tai Bobrov oli. Myöskin Krutov, Mihailov, Petrov, Maltsev ja Starsinov menevät ohi. Sen takia se ei listaan mielestäni kuulu, ollakseen neukkujen kaikkien aikojen parhaimpia pelaajia, on pelaajan minusta oltava omana aikanaan jossain vaiheessa maailman tai edes neukkujen paras pelaaja/hyökkääjä. Kyllä Larionov oli KLM:stä se "huonoin" pelaaja. On se kuitenkin yksi Neukkujen kaikkien aikojen parhaimmista senttereistä.


Kasatonov oli parhaimmillaan maailman paras puolustaja ja koko uransa yksi maailman parhaimmista. Minusta hän kuuluu ehdottomasti Neukkujen listalla Larionovia ylemmäksi. Krutov oli myös parhaimmalla jaksollaan ehkäpä hyvinkin maailman paras laitahyökkääjä. Esim. -87 Kanada Cupissa Larionov oli valovuosia Krutovia jäljessä, silloin Larionov pelasikin kyllä jokin paikka rikkinäisenä.

 

[dana77]

Viestin lähetti eh
Molemmissa listoissa minua häiritsee Igor Larionovin jättäminen pois kärkikymmeniköstä. Ilman Larionoviakin Makarov ja Krutov (niin, Fetisov ja Kasatonov myös) olisivat varmasti olleet huippupelaajia, mutta Larionov oli silti ketjun aivot. Kun jälkimmäisellä listalla ovat kaikki muut viisikosta, on Larionovin jättämiseen pakko olla jotain henkilökohtaisia syitä. Makarovin ja Fetisovin sijoittamisen hänen edelleen vielä käsittää, mutta että Krutov ja vielä Kasatonovkin.

Ja kyllähän sekin jotain kertoo, että alle 180-senttinen ja hädin tuskin 80 kiloa painava nelikymppinen on maailman kovimman jääkiekkoliigan finaalien ehkäpä paras pelaaja.

Jos Larionov olisi uransa huipulla pelannut NHL:ssä, gretzkymäiset numerot eivät olisi olleet mikään mahdottomuus. Maalintekijänä Larionov ei toki Gretzkyn luokkaa ollut, mutta oikeastaan kaikilla muilla osa-alueilla kylläkin, fyysisesti Gretzkyn kokoinen, mutta- päinvastoin kuin Gretzky- kokoisekseen käsittämättömän vahva.

Välillä sitä vieläkin miettii, olisiko oikeasti halunnut, että kaikki ei olisikaan muuttunut ihan niin äkkiä ja että Larionov olisi ehtinyt edes vähän aikaa pelaamaan Suomessa, vaikkakin sitten ykkösinhokki IFK:ssa.

Minä olen ehin kanssa tästä asiasta samaa mieltä. Mielestäni Larionov oli tuon ketjun todellinen aivo (no syöttäjiä ei kai ikinä arvosteta tarpeeksi). Mielestäni ketjun huonoin pelaaja oli Krutov. Hän oli kieltämättä vahva ja hyvä maalintekijä, mutta pelaajana yksipuolinen (niinkuin esim Brett Hull).

Sitäpaitsi tuossa ketjussa minäkin olisin tehnyt 50 maalia kaudessa.
Toisaalta mitäpä minä junnuna näistä asioista tietäisin.

 

[dana77]

Pitää tähän vielä kertoa sellainen 'hauska' juttu: Kun Fetisov pelasi aikoinaan New Jersey Devilsissä, niin seuran johto ajatteli että hankitaan hänelle vanha maajoukkueaikainen pakki parinsa, ja uudelleen-yhdistetään maailman ehkäpä paras pakkipari. No Kasatonov saatiinkin hankittua joukkueeseen, jonka jälkeen selvisi että miehet eivät ole puheväleissä! Neukkujen maajoukkueessa tuo ei ilmeisesti ollut ongelma...

En voi varmasti sanoa, että juttu olisi totta, mutta en minä sitä itse ole keksinyt.

 

[TKH]

"miehet eivät ole puheväleissä! Neukkujen maajoukkueessa tuo ei ilmeisesti ollut ongelma...

En voi varmasti sanoa, että juttu olisi totta, mutta en minä sitä itse ole keksinyt."


Kyllä se totta on, Fetisovin ja Larionovin taistellessa Tihonovia vastaan 1980-luvun aivan lopussa Kasatonov petti Fetin asettumalla julkisesti Tihonovin puolelle, ja siis Fetiä vastaan. Tätä Feti ei luonnollisesti sulattanut ja niin miehistä tuli melkeimpä vihamiehet. Tämä siis tapahtui vasta miesten neukkuajan aivan lopussa eikä ehtinyt suuremmin vaikuttanut ketjun tai pakkiparin peliin kokonaisuutta ajatellen.



"Minä olen ehin kanssa tästä asiasta samaa mieltä. Mielestäni Larionov oli tuon ketjun todellinen aivo (no syöttäjiä ei kai ikinä arvosteta tarpeeksi). Mielestäni ketjun huonoin pelaaja oli Krutov. Hän oli kieltämättä vahva ja hyvä maalintekijä, mutta pelaajana yksipuolinen (niinkuin esim Brett Hull). "


Niin, ketjun pelintekijä ja aivot Larionov oli, mutta se ei hänestä tee ketjun parasta tai tärkeintä pelaajaa. Esim Kanada Cupissa -87 Larionov oli surkea (loukkaantunut), mutta se ei näkyvästi vaikuttanut muuhun kuin Larionovin tehoihin. Larionov teki tuolloin vain muutaman pisteen ja yhden maalin kun Krutov ja Makarov tekivat muistaakseni 15 ja 16 pinnaa. Olivat sarjan parhaimmat pelaajat 99 ja 66 ohella. Anatoli Tarasov on muuten sanonut, että hänen mielestään Krutov on Neukkujen kaikkien aikojen paras pelaaja. En jaa hänen mielipidettään tässä, mutta kertoo se osaltaan Krutovin tasosta 80-luvun puolesta välistä eteenpäin. Mahtava pelaaja se tuolloin oli, Larionovilla on mahtava ura kokonaisuudessaan, muttei minkäänlaista tähtiaikakautta. Liian tasapaksu ura noustakseen aivan neukkujen kaikkien aikojen parhaimpiin.


"Sitäpaitsi tuossa ketjussa minäkin olisin tehnyt 50 maalia kaudessa. "


Hmm. Neuvostoliiton/Venäjän sarjassa vain neljä pelaajaa on koskaan tehnyt 50 maalia.

 

[TKH]

Kaikkien aikojen parhaimpia ketjuja

Tuli tuossa vastaan sivu, jossa oli listattu kaikkien aikojen parhaimpia ketjuja. Herättääkö ajatuksia?? Hyvin tuttuja ketjuja ja nimiä listat täynnä, eikö totta?

Joo, ihan hyvät listat, mutta kommentoivaakin löytyisi. Esim. Hot Linen sijoittaminen 10. parhaaksi jo pelkästään 70-luvulla!!??



The following list is based on the publication by the veterans of Russian sports journalism, Leonid Trakhtenberg and Anatoly Bochinin for the Sport Express Daily (Russia, 2002) The lines are listed in chronological order of their appearance with the Team USSR and Russian elite league.

Vsevolod Bobrov-Viktor Shuvalov-Yevgeny Babich
Team USSR and Red Army club, 1950s

"It was the best line in the history of Russian hockey - simply because the best Soviet sports personality of the 20th century, Vsevolod Bobrov played in it" (Bochinin). Unique puck carrying, "five-foot-long" arms, unmatched skating made Bobrov the King of the GAME. Shuvalov was famous for his blasting shot and Babich for his wicked speed.

Veniamin Alexandrov-Alexander Almetov-Konstantin Loktev
Team USSR and CSKA, 1960s

In terms of line chemistry and look-and-feel, this was probably the strongest line in the Soviet hockey.


Yevgeny Mayorov-Viacheslav Starshinov-Boris Mayorov
Team USSR and Spartak Moscow, 1960s

The best line in the history of Moscow Spartak and in the world in the late 1960s. Starshinov's line was famous for their aggressive style. Starshinov and, especially, Boris Mayorov loved to fight. Yevegeny Mayorov was more laid-back than his partners.


Alexander Yakushev-Vladimir Shadrin-Victor Yaroslavtsev
Team USSR and Spartak Moscow, 1960s

This line where Yaroslavtsev was later replaced with Yevgeny Zimin continued the Starshinov's troyka traditions. Yakushev was a copycat of Bobrov. Lond legs, long hands... The best European and North American defensemen couldn't stop him. Alexander was an extremely friendly and kind person, never turned down any requests from journalists.


Valery Kharlamov-Vladimir Petrov-Boris Mikhailov
Team USSR and CSKA, late 1960s to late 1970s


In terms of rankings, they were probably the second all-time best line in the history of Russian hockey. Kharlamov is simply unforgettable. For his hockey talent and mastery, he is next to Bobrov. Hockey aristocrat Kharlamov was completed by agressive king of rebounds, Mikhailov and by Petrov whose blasting slapshot caught many top world goaltenders off guard.


Vladimir Krutov-Igor Larionov-Sergei Makarov
Team USSR and CSKA, 1980s.

They continued the golden run by their predecessors. They knew no compromise - only forward, only attack, who cares about defense! "Somehow they reminded me Almetov's line" (Bochinin)





Team CCCP Top 10 Lines by Games Played (GP)

LW - C - RW GP G GPG
1 V. KHARLAMOV 135G,
V. PETROV 154G,
B. MIKHAILOV 159G 207 448 2.16

2 V. KRUTOV 96G,
I. LARIONOV 71G,
S. MAKAROV 109G 181 276 1.52

3 V. KAMENSKY 48G,
V. BYKOV 43G,
A. KHOMUTOV 40G 97 131 1.35

4 A. FIRSOV 54G,
V. POLUPANOV 41G,
V. VIKULOV 30G 66 125 1.89

5 V. ALEXANDROV 50G,
A. ALMETOV 47G,
K. LOKTEV 47G 62 142 2.29

6 S. KAPUSTIN 47G,
V. ZHLUKTOV 27G,
H. BALDERIS 35G 60 109 1.82

7 A. YAKUSHEV 35G,
V. SHADRIN 24G,
V. SHALIMOV 29G 50 88 1.76

8 V. BOBROV 75G,
V. SHUVALOV 37G,
Y. BABICH 16G 48 128 2.67

9 N. KHLYSTOV 12G,
A. GURYSHEV 39G,
Y. PANTYUKHOV 28G 47 79 1.68

10 B. MAYOROV 25G,
V. STARSHINOV 49G,
Y. MAYOROV 18G 46 92 2

11 S. YASHIN 6G,
A. SEMENOV 16G,
S. SVETLOV 16G 46 48 1.04





The Best Soviet Lines of the 1970s
Listed as left wing-center-right wing

By Arthur Chidlovski
The Summit in 1974

1. Valery Kharlamov-Vladimir Petrov-Boris Mikhailov
Team USSR and CSKA
Late 1960s to late 1970s

One of the best lines to play hockey ever. Unmatched master of hockey improv and great team player at the same time, Kharlamov was obviously a centerpiece amd major crowd attraction of the "first troika". Petrov was a very solid playmaker and a two-way forward. Mikhailov borrowed a few tricks from Espo at the 1972 Summit and became the all-time Soviet scoring leader. Most of his goals came from rebounds. The line had an incredible chemistry and dominated international hockey for over a decade.

2. Alexander Yakushev-Vladimir Shadrin-Victor Shalimov
Team USSR and Spartak Moscow
Mid 1970s

The final version of the Spartak's trio played on the 2nd line with the Team USSR in the 1970s. Prior to Shalimov, Yakushev and Shadrin played with various right wingers (Yaroslavstev, Zimin). Being often compared to Frank Mahovlich, Yakushev was nicknamed as the "Big Yak" and was the top offensive talent of the line. Shadrin was a brilliant two-way forward. After the 1974 Summit, Shalimov completed the line with a free-wheeling high-scoring right wing.


3. Sergey Kapustin-Victor Zhluktov-Helmut Balderis
Team USSR and CSKA
Mid to late 1970s

Often overlooked by hockey historians, they were one of the most productive lines in the USSR in the late 1970s. Brilliant offensive wingers and a rock solid center - what else would one need for a line? Unlike many lines in the Soviet hockey, this one was built when all three players were in their prime. The line was throughly orchestrated by Victor Tikhonov. Fast and graceful Balderis joined this Red Army line after several sensational seasons in Riga. Powerful skater Kapustin was brought from the Soviet Wings. Zhluktov was neither a graceful skater nor an impressive stickhandler. He cemented the line with consistent and reliable performance in the center.


4. Alexander Bodunov-Viacheslav Anisin-Yury Lebedev
Team USSR and Krylya Sovetov Moscow
Early to mid 1970s

They began to play together when they were 14. North American media nicknamed them as the "Kid's Line" after the 1972 Summit. They were truly one of the most promising hockey lines of their era. Lebedev developed into an aggressive and passionate grinder. Anisin was a fast thinking scorer and a playmaker. Bodunov was a pure scorer with a wickedly strong slap shot. Together they were fast, ambitious and goal hungry.


5. Valery Kharlamov-Anatoly Firsov-Vladimir Vikulov
Team USSR and CSKA
Early 1970s

They didn't play very long together. One of the top offensive lines of the late 1960s, Firsov-Polupanov-Vikulov lost its center. Legendary Tarasov tried various players to replace Polupanov. Finally, he added Kharlamov to the famous linemates. "We didn't have to explain much to Valery," remembered Firsov. "It just clicked." Born out of Tarasov's experiments and attempts to extend hockey career of aging Red Army stars, the line is mostly remembered for its performance at the '72 Olympics. With Tarasov's retirement, Firsov left Team USSR and the Kharlamov-Maltsev-Vikulov line at the '72 Summit Series was a quick fixer-upper for a promising line.


6. Boris Alexandrov-Victor Zhluktov-Vladimir Vikulov
Team USSR and CSKA
Mid 1970s

They were the second line with the Red Army club and, briefly, with Team USSR in the 1970s. Small and speedy, Alexandrov had a promising scoring touch. Never mind his small size - no giant defenseman was an authority to Alexandrov when he was free-wheeling to the net. Vikulov had great soft hands and incredible playmaking talent. Zhluktov was not a magnificent player but served as a very solid and reliable backbone of the line.


7. Alexander Golikov-Alexander Maltsev-Vladimir Golikov
Team USSR and Dynamo Moscow
Late 1970s

One of all time best Soviet forwards, Maltsev was a terrific universal player. For years, he played different positions with different linemates on the Team USSR roster. No one had doubts about his fascinating one-on-one skills, playmaking and scoring talent. In the late 1970s, he finally got a short-lived but solid line with the Golikovs brothers from his Dynamo Moscow club. Vladimir was an excellent two-way player with impressive defensive performance. Alexander was more of an offensive forward and a distinct scoring talent.








The Best North American Lines of the 1970s (NHL and WHA)
Listed as left wing-center-right wing

By Pat Houda
Hockey Research Association,
Society For International Hockey Research,
Swedish Icehockey Historical and Statistical Society

DYNASTY LINE (Montreal)
Steve Shutt - Jacques Lemaire - Guy Lafleur

They complemented each other very well on a free-wheeling Canadiens team. Lafleur was probably the most exciting offensive player in the NHL during the 70's. Lemaire was very solid at both ends of the ice and was the "glue" that held together the line. Shutt had a nose for the net and always seemed to be "Johnny on the spot" with his quick shot release. The "Flower Power" line with Shutt-Mahovlich-Lafleur wasn't bad either.

FRENCH CONNECTION LINE (Buffalo)
Rick Martin - Gilbert Perreault - Rene Robert

Perreault was a wizard with the puck. He was one of the few players who had the ability to go coast to coast and score a spectacular goal. Robert was the mucker and grinder on the line, doing a lot of "dirty work", but he had good skills as well. Martin was one of the best pure snipers I've ever seen. He had a super shot, hard and accurate. He was also pretty strong and tough to separate from the
puck.


G-A-G LINE (NY Rangers)
Vic Hadfield - Jean Ratelle - Rod Gilbert

Ratelle was a real class act, both on and
off the ice. He was a graceful player who only seemed to improve with age. Gilbert overcame a serious back injury and developed into a very steady player, like Lemaire he was good at little bit of everything. Hadfield didn't have much natural ability. He wasn't a very good skater and he didn't have soft hands. But he always battled hard and positioned himself in front of the goal where he got his share of "garbage goals".


LCB LINE (Philadelphia)
Bill Barber - Bobby Clarke - Reggie Leach

Clarke was mean,smart,coachable and versatile. He took the big draws, got under the opponents skin and had almost a Gretzky-like on-ice vision. Barber complemented Clarke and Leach very well. He had a good shot but his "acting" was a bit annoying, nobody could dive as good as Barber. Leach may have been hard on the bottle but he sure knew how to find the goal. But Clarke was the "work horse" on that line and his feather passes made Barber and Leach into scoring machines.


NITRO LINE (Boston)
Wayne Cashman - Phil Esposito - Ken Hodge

Espo was the ultimate slotman. I've never seen anyone so strong and determined in the slot as Espo. He was no speed demon but he sure knew
how to score, even with one or two players draped on his back. Cashman was the mucker and grinder, extremely useful in tight situations. He was tough both with his fists and elbows. Hodge benefited greatly by playing alongside Cash & Espo. He wasn't a bad player but the fit with his linemates was the ultimate reward for him.


TRIPLE CROWN LINE (Los Angeles)
Charlie Simmer - Marcel Dionne - Dave Taylor

Ok, so they were primarily creating havoc in the early 80's, but they did play together in the late 70's. Had Dionne played in a hockey crazy town then he would have been a megastar. Despite his small size he was quite dominating. Great balance and creativity. Simmer had a couple of bad breaks (injuries) but when healthy he was awesome. Taylor was always a gutsy player who didn't mind to get his nose dirty. All three of them had an electryfing chemistry.


TRIO GRANDE LINE (NY Islanders)
Clark Gillies - Bryan Trottier - Mike Bossy

Like the Triple Crown line, they didn't play together until pretty late in the 70's, it may have even been in the early 80's. In the beginning Trottier and Gillies played with Billy Harris (LILCO Line) Trottier was the complete package. He could do anything asked of him. Bossy was the best pure goal scorer of the 70's, probably ever. Absolutely a marvellous goal scorer. Gillies was the human wrecking ball (when he wanted). Extremely strong player. More heart than skills.



HOT LINE (Winnipeg)
Bobby Hull - Ulf Nilsson- Anders Hedberg

The WHA of course had the "Hot Line" with Hull-Nilsson-Hedberg. Although they were marvellously skilled and fun to watch they were a purely offensive line.

 

[The Original Jags]

Pari ketjua lisää:

Sergei Kapustin - Sergei Shepelev - Viktor Shalimov

Moskovan Spartakin 1980-luvun alun ja puolen välin superketju, jonka panos ratkaisi Neuvostoliitolle mm. 1981 Kanada Cupin voiton.


Valeri Kamenski - Vjatsheslav Bykov - Andrei Homutov

Moskovan ZSKA:n pitkäaikainen kakkosketju, joka nousi 1980-luvun lopussa jopa yhtä hyväksi kuin kuuluisampi KLM-ketju.


Sergei Jashin - Anatoli Semenov - Sergei Svetlov

Moskovan Dynamon 1980-luvun ykkösketju. Oli erittäin tehokas N:liiton mestaruussarjassa ja pelasi lähes vakituisesti myös maajoukkueessa.


Mihail Varnakov - Vladimir Kovin - Aleksandr Skvortsov

Gorkin Torpedon seuraketju pelasi yhdessä mm. 1979 Challenge Cupissa ja 1984 Kanada Cupissa. Neuvostoliiton mestaruussarjassa se oli parhaimmillaan 1970-luvun lopusta 1980-luvun puoliväliin.

 

[peruspakki]

Viestin lähetti dana77
Pitää tähän vielä kertoa sellainen 'hauska' juttu: Kun Fetisov pelasi aikoinaan New Jersey Devilsissä, niin seuran johto ajatteli että hankitaan hänelle vanha maajoukkueaikainen pakki parinsa, ja uudelleen-yhdistetään maailman ehkäpä paras pakkipari. No Kasatonov saatiinkin hankittua joukkueeseen, jonka jälkeen selvisi että miehet eivät ole puheväleissä! Neukkujen maajoukkueessa tuo ei ilmeisesti ollut ongelma...

En voi varmasti sanoa, että juttu olisi totta, mutta en minä sitä itse ole keksinyt.

Tämä on kyllä totta että miehet eivät olleet enää puheväleissä kun pelasivat NHL:ssä, eivä taida olla vieläkään. Näin kerran dokumentin tästä ja "mykkäkoulu" alkoi neukkujen maajoukkueesa jo. Fetisov ja Larionov pääasiassa olivat Tichonovia ja tämän toimintatapoja vastaan, ja halusivat jo aikaisemmin vapauden lähteä NHL:ään pelaamaan ja tienaamaan, kun taas Kasatonov oli ja on edelleen uksollinen Tichonoville ja tämän opeille.

 

[iiron_troikka]

Vanhat CCCP-starat..

Niin, nuo listathan ovat aina subjektiivisia. Omalla kohdallani esim. vanhempia neuvostopelaajia on täysin mahdotonta lähtä arvoimaan, koska eläessäni en näitä ole jäällä nähnyt. Ja uskon, että kovin harva muukaan tänne kirjoittavista- mutta toki KLM-ketjun, Tretjakin jne. meikäläinenkin on ehtinyt näkemään.

Itselle ehdon neuvostokiekkoilijoiden ykkönen on ketjussa arvosteltukin Igor Larionov. Totta on, ettei Larionovin merkitys ollut neuvostojoukkueille yhtä suuri kuin esim. Tretjakin mutta silti miehen ura kesti huipulla kolme eri vuosikymmenellä. 1980-luvulla mies johti maailman ylivoimaisinta kentällistä, 1990-luvulla pelasi ensimmäisten venäläisten joukossa NHL-kiekkoa (vaikka jääkiekkolehdellä olikin esittää sopimus, jonka Larionov oli kirjoittanut HIFK:n(!) kanssa) ja oli "kapinakenraalina" johtoa vastaan. Vielä 2000-luvun puolellakin Igorin mailasta lähti Stanley Cupin loppuottelun jatkoaikamaali Red Wingsien paidassa.

Kerrassaan legendaarista.

 

[Eddie]

Täytyy myöntää. että CCCP:n pelejä oli ilo seurata, vaikka suomikin aina tukkapöllyä sai. KLM ketju olisi varmaan saanut enemmänkin tehoja, jos olisivat viitsiineet alusta loppuun täysillä rökittää heittopusseja.

Niin ja kyllä se Igor Larionov meikäläisenki suosikki nro1 oli. Pihapeleissä sitä oli aina Larionov..

 

[KJR_63]

Aika hyvä lista. Tretjak on ehdottomasti liian korkealla. Myös Bure ei missään tapauksessa yllä Mihailovin tasolle, ei edes Krutovin. Larionovista olen samaa mieltä kuin monet täällä: ei kuulu top 10:een.

 

[TKH]

Listoista

Kommentoin nyt vähän noita listoja, ilman että otan huomioon sijoituksia, koska se on enemmän makuasia. Oleellisempaa on se ketkä kymmenen sillä listalla on, kuin se missä järjestyksessä he ovat.

Ensinnäkin kummassakin listassa ovat kaikkein tärkeimmät pelaajat, eli Firsov, Harlamov, Makarov, Fetisov ja Tretjak. Myös Maltsev löytyy kummastakin, mutten silti laskisi häntä aivan samaan kastiin mainittujen viiden kanssa. Toki hän listalle silti kuuluu. Ensimmäisessä listassa hyvää oli se, että sinne oli poimittu myös varhaisemman ajanjakson supertähti eli Bobrov, johon tuossa parhaat ketjut tekstissä viitattiin neukkujen vuosisadan parhaimpana "sports personality:nä". Mitä lie nyt sitten tarkkaanottaen tarkoittaakaan
"It was the best line in the history of Russian hockey - simply because the best Soviet sports personality of the 20th century, Vsevolod Bobrov played in it" (Bochinin). "

Ensimmäisessä listassa oli kaksi puolustajaa ja toisessa kolme.
Itse laittaisin listalle kolme puolustajaa. 6 hyökkääjää, 3 puolustajaa ja 1 maalivahti on tasapainoisempi painotus eri pelipaikkojen suhteen.
Ensimmäisessä Fetisovin lisäksi oli Vasiljev ja toisessa Davydov ja Kasatonov. Davydon on mielenkiintoinen valinta, itse en häntä listalle ottaisi, mutta mielenkiintoinen valinta siitä huolimatta. Sen sijaa Vasiljev ja Kasatonov listalle kuuluvat. Vaikea sanoa kumpi niistä oli parempi tai suurempi tähti aikanaan.
"Vasiliev was the greatest defenseman in Russian hockey history prior to Fetisov. Very similar in style, perhaps Vasiliev would get the nod over Fetisov had Vasiliev had a broader North American audience like Fetisov benefited from." Osittain olen tuosta samaa mieltä. Vasiljevin maine tai suuruus olisi aivan toista luokkaa mikäli hän olisi pelannut NHL:ssä. Aivan heti en häntä olisi kuitenkaan nostamassa Fetisovin ohi, olisivat he pelanneet sitten missä tahansa.

Krutovin valinta toiseen listaan on mielenkiintoinen, koska hänen arvostuksessa tuntui hiukan romahtavan NHL-uran takia. Vaikea sanoa kuuluuko hän listalle. Jäljellä olevat pari sijaa onkin kaikkein vaikeimmat valita, pelaajia joita sinne voisi valita löytyy aina 50-luvun Guryshevistä nykypäivän pelaajiin. Tuo Khlystov-
Guryshev - Pantyukhov ketju oli minulle ainut tuntematon noista kaikista ketjuista, joita siinä viestissä oli mainittu. Näkyi olevan kohtuullisen tehokas, muttei kuitenkaan lähekään yhtä tehokas kuin Shuvalovin ketju. Toinen mikä siinä listassa oli mielenkiintoista oli tuo kuinka vähän Kamenski - Bykov - Homutov loppujen lopuksi jäi KLM:n tehoista. Tämä siis vain pistekeskiarvoina, ottelujahan he pelasivat yhdessä paljon vähemmän.

 

[TKH]

Viestin lähetti The Original Jags
Pari ketjua lisää:

Sergei Kapustin - Sergei Shepelev - Viktor Shalimov

Moskovan Spartakin 1980-luvun alun ja puolen välin superketju, jonka panos ratkaisi Neuvostoliitolle mm. 1981 Kanada Cupin voiton.


Valeri Kamenski - Vjatsheslav Bykov - Andrei Homutov

Moskovan ZSKA:n pitkäaikainen kakkosketju, joka nousi 1980-luvun lopussa jopa yhtä hyväksi kuin kuuluisampi KLM-ketju.


Sergei Jashin - Anatoli Semenov - Sergei Svetlov

Moskovan Dynamon 1980-luvun ykkösketju. Oli erittäin tehokas N:liiton mestaruussarjassa ja pelasi lähes vakituisesti myös maajoukkueessa.


Mihail Varnakov - Vladimir Kovin - Aleksandr Skvortsov

Gorkin Torpedon seuraketju pelasi yhdessä mm. 1979 Challenge Cupissa ja 1984 Kanada Cupissa. Neuvostoliiton mestaruussarjassa se oli parhaimmillaan 1970-luvun lopusta 1980-luvun puoliväliin.

Bykovin ketju on yleisesti selvästi aliarvostettu. Useasti se ratkaisi otteluita, jopa mestaruuksia, vaikka kaikki höpötti vain KLM:stä. Mahtava kakkosketju. Saattaa olla jopa kaikkien aikojen paras kakkosketju. Tosin hyvin vakavia haastajiakin olisi muutama.

Shepelevin ketju loisti kokonaisuutena muutaman kerran oikein kunnolla, mutta jotenkin jäi sellainen kuva, että hyvin paljon parempaakin olisi ollut aineksia.

 

[The Original Jags]

http://w1.620.telia.com/~u62007820/lindbergh1.mpg

Täällä historiallista videokuvaa vuoden 1981 MM-kisojen ottelusta N:liitto-Ruotsi. Neuvostoliitto voitti Göteborgissa pelatun kamppailun käsittämättömin numeroin 13-1.


EDIT:

Itse asiassa noilla sivuilla näyttäisi olevan virhe. Sivuilla ilmoitetaan että maalit olisivat vuoden 1981 MM-kisoista, mutta näin ei minusta voi olla. Eka maalintekijä (nro 13) on Boris Mihailov, joka ei pelannut enää vuoden 1981 kisoissa. Mihailoville syötön eka maaliin antaa Valeri Harlamov (nro 17), joka ei niinikään pelannut enää vuoden 1981 kisoissa.

Toisen videossa olevan maalin teki nähdäkseni Sergei Kapustin tai Helmut Balderis, ja kolmannen maalin tekijä oli Aleksandr Jakushev, joka pelasi viimeiset MM-kisansa vuonna 1979.

Videossa oleva ottelu on mielestäni vuoden 1979 MM-kisoissa pelattu ottelu N:liitto-Ruotsi. Joukkueet kohtasivat noissa kisoissa kaksi kertaa, ja Neuvostoliitto voitti molemmat numeroin 9-3 ja 11-3. Ruotsin molari molemmissa otteluissa oli vuonna 1985 traagisesti menehtynyt Pelle Lindhberg.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti TKH
Niin, itse kyllä olen listojen tekijöiden kanssa samaa mieltä siitä, että Larionov ei kuulu Neukkujen kaikkien aikojen kymmenen parhaimman pelaajan joukkoon. Larionov on pelannut mahtavan uran kokonaisuudessaan ja erittäin hienon NHL-uran, mutta se ei oikeastaan koskaan ollut maailman paras hyökkääjä, tai edes Neuvostoliiton paras hyökkääjä. Ei lähimainkaan sillä tavoin mitä esim. Makarov, Harlamov, Firsov tai Bobrov oli. Myöskin Krutov, Mihailov, Petrov, Maltsev ja Starsinov menevät ohi. Sen takia se ei listaan mielestäni kuulu, ollakseen neukkujen kaikkien aikojen parhaimpia pelaajia, on pelaajan minusta oltava omana aikanaan jossain vaiheessa maailman tai edes neukkujen paras pelaaja/hyökkääjä. Kyllä Larionov oli KLM:stä se "huonoin" pelaaja. On se kuitenkin yksi Neukkujen kaikkien aikojen parhaimmista senttereistä.

Mikäli tarkastelee pelkkiä statistiikkoja on totta ettei Larionov koskaan kuulunut aivan kärkeen, hän oli liian epäitsekäs tehdäkseen paljon pisteitä - tämä korostui erityisesti Neuvostoliigassa jossa ei liiemmin noita kakkossyöttöjä jaeltu, toisin kuin NHL:ssa jo jaettiin 80-luvulla. tästä Larionovin epäitsekkyydestä Fetisovkin mainitsi Larionoville useammankin kerran, hän kehoitti Igoria laukomaan useammin ja olemaan röyhkeämpi ja epäitsekkäämpi mutta hyvin pian Larionov kuitenkin oli jälleen oma itsensä - ajatteli ketjun etu oman etunsa edelle. Entä jos Larionov olisi ollut itsekkäämpi, olisiko hänen sijoituksensa listoilla korkeampi? Tätä emme saa tietää koskaan koska - kuten nähtyä - Larionoville tärkeintä oli joukkueen menestyminen ei oma menestyminen. Jos unohdetaan pelkät statistiikat ja tarkastellaan kokonaiskuvaa Larionov nousee varmasti hyvinkin korkealle mutta pelkät tilastot ja henkilökohtaiset tittelit huomioiden Larionov ei varmaankaan kuulu aivan terävimpään kärkeen, minulle hän on ei pelillisten asioiden johdosta eräs neuvostokiekon suurimmista persoonista.

Enkä voi koskaan unohtaa Larionovin panosta Wingsien viimeisimpään mestaruuteen. Hieno pelaaja kaikkiaan, arvostettava vaikkei koskaan ehkäpä yltänytkään tehollisesti ketjutovereidensa tasolle.

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti TKH
Ei tuo nyt ihan naurettava ole, mutta Sergei Fedorovin listalle laittaminen on lähinnä huono vitsi.

Vertailu 50-luvun tähtien ja 90-luvun tähtien välillä on täysin mahdotonta - tai likimain mahdotonta. En nyt kuitenkaan aivan naurettavana pidä Fedorovin sijoittamista listalle, ehkäpä pari sijaa alemmas mutta kaikkiaan paikkansa ansannut omilla saavutuksillaan, mitkä nyt eivät aivan kehnot NHL:ssa ole olleet.

Fedorovin voisin sijoittaa omalla listallani kymmenenneksi - Burea en sen sijaan listalle nostaisi lainkaan.

Makarov sen sijaan kuuluisi omalla listallani huomattavasti korkeammalle sijalle, neljäs tai viides olisi minun listallani hänen sijoituksensa.

Fetisov - Tretjak parivaljakko kärjessä tässä järjestyksessä. Fetisovin merkitys niin neuvosto kuin koko maailman kiekkoilulle oli suuri, olisi ollut kiehtovaa nähdä hänet parhaimmillaan NHL:ssa.

vlad.

 

[The Original Jags]

Sergei Fedorov on venäläiskeskushyökkääjistä ehdottomasti mun top vitosessa. Fedorovin edelle sijoittaisin ainoastaan Vladimir Petrovin ja Aleksander Maltsevin. Fedorov saattoi taidoiltaan olla näitäkin parempi, mutta Petrovin ja Maltsevin saavutukset ja ura olivat niin maagisia että sijoittaisin heidät Fedorovin edelle.

Fedorov kamppailee listan kolmossijasta täysin tasapäisesti Vjatsheslav Starshinovin ja Aleksandr Almetovin kanssa. Starshinov ja Almetov olivat 1950- 1960-lukujen kiekkoilijoita, joten aikakausi oli tietenkin kokonaan eri.

Igor Larionovin sijoitan selvästi Fedorovin taakse. Igorin edelle pelkästään taitojen perusteella menee myös Vjatsheslav Bykov, joka oli kokonaisuudessaan N:liiton paras keskushyökkääjä 1980-luvulla. Larionov oli hieno pelaaja ja myös hieno ihminen, mutta KLM-ketjun aikana kyllä liian pahasti laitureidensa varjossa ollakseen aivan top vitosessa. Top kymppiin Igor kuitenkin mahtuu selvästi.

Ketkä sitten ovat N:liiton/Venäjän kaikkien aikojen parhaat keskushyökkääjät? Tässä jonkunlainen lista:

Aleksandr Maltsev
Vladimir Petrov
Sergei Fedorov
Aleksandr Almetov
Vjatsheslav Starshinov
Vjatsheslav Bykov
Igor Larionov
Viktor Zhluktov
Vladimir Shadrin
Vladimir Kovin
Anatoli Semenov
Aleksei Jashin
Aleksei Zhamnov
Viktor Polupanov
Jevgeni Babitsh
Sergei Shepelev
Vladimir Golikov
Viktor Tjumenev
Aleksandr Bodunov
Sergei Nemtshinov
German Titov
Viktor Kozlov
Pavel Datsjuk

 

[Haidekkeri]

Olette aika kiitettävän hyvin unohtaneet Nikolai Khabibulinin listoistanne.(tai sitten en vaan huomannut) Olkoonkin että mies ei ole paljon Venäjän, saatikka NL:n maajoukkueissa esiintynyt, mutta eikös hän ole ainut venäläismaalivahti ikinä joka on voittanut Stanley Cupin ja vieläpä ykkösenä?

Ja Khabibulinhan oli Albertvillessäkin mukana 1992, joten olympiakultakin mieheltä löytyy.

Veikkaan että että hän on Venäjän parhaita maalivahteja ikinä Tretjakin ja Konovalenkon jälkeen.

 

[The Original Jags]

Habibulin on N:liiton molareista viiden sakissa kautta aikojen.

Tretjak, Konovalenko, Putshkov ja Irbe voisivat olla muut.

N:liiton maalivahtiperinne on melko vaatimaton, kun vertaa sitä siihen, millaisia kenttäpelaajia tämä valtio tuotti.

 

[TKH]

"En nyt kuitenkaan aivan naurettavana pidä Fedorovin sijoittamista listalle, ehkäpä pari sijaa alemmas mutta kaikkiaan paikkansa ansannut omilla saavutuksillaan, mitkä nyt eivät aivan kehnot NHL:ssa ole olleet."


Niin, loistava pelaajahan Fedorov on ja tilastot on hyvät, mutta en näe miten yhden Hartin ja parin selken voittaja voisi olla neukkujen kaikkien aikojen listalla kovin korkealla. Neukkujen kymmenen kärkeen päästäkseen pitäisi olla kunnolla all-stars -valintoja, ja/tai useampi hart. Tämä siis nykyään kun ne pelaa NHL:ssä, aikaisemmin kansainväliset turnaukset ja Neukkujen liigan meriitit olivat tärkeimmät. Useampia voitettuja arvokisojakin pitäisi tietysti takana olla nykyäänkin.


"Vertailu 50-luvun tähtien ja 90-luvun tähtien välillä on täysin mahdotonta - tai likimain mahdotonta."


Niin, vertailu siihen miten pelaaja pärjäsi vertailussa oman aikansa maailman parhaisiin lienee yksi vaihtoehto, yhdistettynä saavutettuihin arvostuksiin (all-stars, ym.). Ollakseen kaikkien aikojen listoilla aivan kärjessä, pitäisi olla useana kautena maansa/maailman paras.


"Olette aika kiitettävän hyvin unohtaneet Nikolai Khabibulinin listoistanne."
"Habibulin on N:liiton molareista viiden sakissa kautta aikojen. "



Niin, tai paremminkin kolmen, mutta kuuluuko hän kaikkien aikojen kymmen parhaan pelaajan joukkoon? Mielestäni ei.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti TKH
Niin, loistava pelaajahan Fedorov on ja tilastot on hyvät, mutta en näe miten yhden Hartin ja parin selken voittaja voisi olla neukkujen kaikkien aikojen listalla kovin korkealla. Neukkujen kymmenen kärkeen päästäkseen pitäisi olla kunnolla all-stars -valintoja, ja/tai useampi hart. Tämä siis nykyään kun ne pelaa NHL:ssä, aikaisemmin kansainväliset turnaukset ja Neukkujen liigan meriitit olivat tärkeimmät. Useampia voitettuja arvokisojakin pitäisi tietysti takana olla nykyäänkin.

Yhtälailla voimme todeta ettei aiempien vuosikymmenten tähdellä ole ainoatakaan meriittiä NHL-kaukaloista, meriittejä toki löytyy kv-turnauksista ja otteluista NHL-joukkueita vastaan mutta pärjääminen tällaisessa on kuitenkin eri asia kuin pärjätä kokonainen kausi tai kausia NHL:ssa, siksi minusta Fedorovin nostaminen listalle ei ole mikään naurettava asia. Jos hän olisi pelannut koko 90-luvun Venäjän sarjoissa hän olisi ollut (joukkueesta riippuen) eräs valovoimaisimpia tähtiä koko sarjassa ja tehnyt mitä suurimalla todennäköisyydellä tuhoisaa jälkeä myös henkilökohtaisten saavutusten saralla.

Mielestäni Hart, Selket ja loistavat Playoff-ottelut useana kautena nostavat hänet kiistatta erääksi modernin ajan parhaimmista venäläiskiekkoilijoista - mikä puhuu omalta osaltaan selkeää kieltä sen puolesta ettei valintaa nyt aivan naurettavana voida pitää. Lisäksi on vielä otettava huomioon Bowmannin peliajatus - joukkue ensin, yksilö vasta sitten mikä osaltaan sitoi Fedorovin kaltaisen pelaajan "käsiä" henkilökohtaisen menestymisen saralla, se tosin toi sitten menestymistä hyvänä pelaamisena playoffseissa. Kaikkiaan hänen sijoitus on ehkäpä liian korkea mutta valinta ei kokonaisuudessaan naurettava.

Niin, vertailu siihen miten pelaaja pärjäsi vertailussa oman aikansa maailman parhaisiin lienee yksi vaihtoehto, yhdistettynä saavutettuihin arvostuksiin (all-stars, ym.). Ollakseen kaikkien aikojen listoilla aivan kärjessä, pitäisi olla useana kautena maansa/maailman paras.

Osittain totta mutta edelleenkään emme voi varmuudella sanoa kuinka esim. 60-luvun parhaimmat neuvostokiekkoilijat olisivat pärjänneet koko kauden NHL:ssa mikä oli aivan oma maailmansa - he pärj'äsivät yksittäisissä otteluissa erinomaisen hyvin mutta on eri asia pelata muutamia otteluita kuin pelata koko kausi NHL:ssa jossa säännöt kuitenkin ovat erilaiset.

En kuitenkaan halua viedä menneiden aikojen tähdiltä ansoitaan vaan haluan tuoda esille toisenkin puolen, nykyään voimme nähdä kuinka parhaimmat pärjäävät parhaimpia vastaan NHL:ssa mikä on myös syytä ottaa huomioon arvioissa jollain tapaa.

Lisäksi kiekon kansainvälistyminen on syytä huomioida, pelistrategian ja taktiikan totaalinen muuttuminen - syö taitavien pelaajien henkilökohtaisen menestymisen mahdollisuutta monissa tapauksissa olennaisella tapaa.

No, mielipideasioitahan nämä ovat - oikeaa "totuutta" ei ole olemassakaan. Kaikkiaan kuitenkin mielenkiintoisia nämä tällaiset listat, ne kertovat ehkäpä enemmin laatijoistaan kuin pelaajista joita listoille on hyväksytty.

vlad.

 

[ms.qvist]

On toki mainittava etten voi täysin objektiivisesti vertailla varhaisia neuvotokiekkoilijoita tämän päivän venäläiskiekkoilijoihin, olen toki lukenut heidän saavutuksista mutta se on aivan eri asia kuin nähdä televisiosta tai paikanpäältä 80- tai 90-luvun kiekkoilijoiden pelejä.

Oma aktiivisempi kiekonseuraaminen alkaa kuitenkin vasta vuodesta 80 tai 81, sitä ennen olen nähnyt vain pätkiä ja hajanaisia katkelmia otteluista - selkeä kokonaiskuva siis puuttuu totaalisesti.

80-luvun seurasin suhteellisen tarkkaan maajoukkuekikkoa ja vuosikymmenen lopussa sitten todella tarkkaan myös NHL-kiekkoa, 90-luvulla ja tällä vuosituhannella päsääntöinen kiekon seuraaminen kohdistuu NHL:een.

Itse voisinkin helpommin laatia listan 80-luvulta nykypäivään, tällaisellakin listalla NHL:n osuus saattaisi korostua jollain tapaa - ehkä parin pelaajan voimin jos laatisin top10-listan.

vlad.

 

[TKH]

"Kaikkiaan kuitenkin mielenkiintoisia nämä tällaiset listat, ne kertovat ehkäpä enemmin laatijoistaan kuin pelaajista joita listoille on hyväksytty."


Niin, näinhän se varmaan on kaikissa arviointi/vertailu -listoissa. Pätee muuten moniin listoihin, ei siis pelkästään jääkiekkoon tai edes urheiluun.



"Yhtälailla voimme todeta ettei aiempien vuosikymmenten tähdellä ole ainoatakaan meriittiä NHL-kaukaloista, meriittejä toki löytyy kv-turnauksista ja otteluista NHL-joukkueita vastaan mutta pärjääminen tällaisessa on kuitenkin eri asia kuin pärjätä kokonainen kausi tai kausia NHL:ssa"


Niin, ei kai NHL:ssä pelaamattomuus voi olla miinus vanhoille neukkupelaajille, kun niillä ei ollut mahdollisuutta siellä pelaamiselle. Eihän Fedorovillekaan ole miinus se ettei se ole pelannut Venäjän liigassa. Arvostus pitää hankkia siitä liigassa missä on mahdollista pelata. Aikaisemmin se oli Neukkuliiga nykyään NHL. Pelaajia arvioidaan sitten suhteessa niihin joita vastaan/kanssa he pelasivat, aivan samoin kuin nykyäänkin.

Arvoturnauksia Fedorovilla on vähemmän kuin vanhoilla tähdillä, mutta niiden arvostus/taso on muutenkin laskenut Neukkujen ja Tsekkoslovakkia hajottua.



"Jos hän olisi pelannut koko 90-luvun Venäjän sarjoissa hän olisi ollut (joukkueesta riippuen) eräs valovoimaisimpia tähtiä koko sarjassa ja tehnyt mitä suurimalla todennäköisyydellä tuhoisaa jälkeä myös henkilökohtaisten saavutusten saralla. "


Turhaa jossittelua. Ajat muuttuu ja palkinnot ja arvostus on hankittava siitä parhaimmasta liigassa jossa on mahdollista pelata. Enkä edes usko, että Fedorov olisi missään vaiheessa yltänyt neukkujen kaikkien aikojen tilastojen kärkeen tai uhannut Makarovin kahdeksaa All-Stars -valintaa MM-kisoissa.



"Mielestäni Hart, Selket ja loistavat Playoff-ottelut useana kautena nostavat hänet kiistatta erääksi modernin ajan parhaimmista venäläiskiekkoilijoista - mikä puhuu omalta osaltaan selkeää kieltä sen puolesta ettei valintaa nyt aivan naurettavana voida pitää. "


Puhuu enemmän selkeää kieltä siitä kuinka vähän annat arvoa HPM:lle, KLM:lle, Firsoville ja kumppaneille. Käytännössähän tarkoitat ettei esim. Firsov, Harlamov tai Makarov olisi loistanut NHL:ssä Fedorovia enemmän. Asiaahan ei voi tietää, mutta mikään ei tue väitettä etteivätkö he olisi luoneet paremman NHL-uran kuin Fedorov. Tietysti 70-luvun NHL oli melkoista hakkaamista ja fysiikaltaan esim. Harlamov ei olisi tykännyt siellä pelata, mutta ei olisi Fedorovkaan tai 99. Joten sitä seikkaa ei tarvitse ottaa huomioon.