Jännä miten eri tavalla voi leffan nähdä. Itse katsoin elokuvaa, joka antoi lupauksia ehkä ensimmäisen kymmenen minuuttia, mutta sen jälkeen tuntui kuin olisi katsonut jotain kaveriporukan kuvaamaa amatöörielokuvaa, jonka juoni on uskomattoman naurettava ja vaikka sanoman kanssa ei varsinaisesti voi olla eri mieltä, ei yhtään mitään jätetä rivien väliin katsojan tulkittavaksi, joten kylmäksi jätti sekin puoli.
Näkemyksiä on yhtä monia kuin katsojiakin ja sehän tässä onkin se rikkaus. Yrittää nähdä se elokuva muidenkin silmien läpi ja ymmärtää nämä näkemykset. Mitään objektiivista totuutta ei ole. Minäkin olen ollut esim. nyt korona-aikana havaitsevinani paljon ilmaa ja hyväntahtoisuutta arvostelijoiden mielipiteissä, mutta osa ehkä johtuu siitä kun heillä ei ole niin monia elokuvia arvosteltavana ja ei ole kyyninen sotaväsymys päällä.
Alkaessani katsomaan elokuvaa sen imdb-arvosana hipoi seitsemää ja rotten tomatoesin asiantuntija-arviot olivat jopa yli 90% positiivisia. Uskomaton ristiriita näkemäni kakkakikkareen kanssa. Ihan väkisinkin laittaa miettimään, olisiko kyseessä ajankohtaisten tapahtumien kenties aavistuksen sokaisemia arvioita. Ei kai tästä viitsi ihan paskaa arvostelua tehdä tässä tilanteessa... eihän?
Jos joku kriitikko oikeasti valehtelee pitävänsä jostain mistä syystä tahansa - eikä jostain syystä uskalla omaa mielipidettään ilmaista, mistä siinä kuitenkin on kysymys - niin sellaisen kaverin ei pitäisi kirjoittaa yhtään mihinkään. Ei kriitikon homma ole olla mikään yleistä elokuvamakua edustava mittari, vaan kriitikon on tiedettävä miksi se tykkää jostain elokuvasta ja osattava selittää se auki muille. Näin muut voivat oppia mielipiteestä, joka ei ole heidän omansa ja näin saavuttaa suurempi ymmärrys. Pitäisi olla ihan samantekevää, mikä on "oikea" mielipide ja kuka on väärässä, tai onko elokuva nyt objektiivisesti loppupeleissä oikeasti hyvä vai huono. Kriitikon pitäisi olla eräänlainen opettaja lukijalle.
Minun ei ollut tarkoitus Da 5 Bloodista alunperin tänne kirjoittaa mitään, kun en sitä niin keskittyneesti katsonut läpi, että kykenisin siitä käymään oikeaa keskustelua ja kirjoittamaan kunnolla auki mielipiteeni. Pitäisi katsoa elokuva uudestaan ja tehdä vähän muistiinpanoja, että sitä osaisi avata kunnolla. Enkä minäkään mistään viidestä tähdestä puhu, vaan 7/8 kautta kymmenen jos pitää numeroiksi mielipide muuttaa.
Jos on perinteisen narratiivisen elokuvan perässä arvoiltaan, niin tällöin Da 5 Blood ei välttämättä toimi. Sen tarkoituksellinen blacksploitaatio elokuvista juontuva b-elokuvamainen ulkomuoto, sekä dokumenttia ja fiktiota jossain määrin yhdistelevä tyyli on aika kaukana tavallisesta. Sen juonenkäänteet näkee, sävy vaihtelee villisti ja tarinassa ei ole liikaa mitään erityistä.
Mutta tässä ei ole suoranaisesti kyse siitä mitä tapahtuu, vaan enemmänkin miten. Tämä
Slashfilmin artikkeli näyttäisi pikasilmäyksellä hyvin avaavan elokuvaa ja sen tuhtiutta.