Netflix Suomi

[MadSpade]

Don't look up. Potentiaali ja erinomainen näyttelijäkatras hukattiin täysin idiocracy-huumoriin. Kuten yllä mainittu, suorastaan ärsytti katsella ja lähinnä loukkaa kaikkea älyllistä elämää.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=EdaxnbE1OdM

 

[-Kantor-]

Nopeasti tulee mieleen esim. Fight Club, Borat, Idioluutio, This is Spinal Tap ja Being Johnny Malcovich.

Don’t look up lähinnä vitutti.

En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyvää on Idiocracyssä. Samalla tavalla ärsyttävää ja valmiiksi pureskeltua jenkkihöttöä kuin joku Austin Powers tai Ben Stillerin ääliörainat.

Jos haluaa katsoa hyvää satiiria, niin suosittelen Monty Python-tuotantoa, Tri Strangelovea, Man Bites Dogia ja Chaplinin Diktaattoria.

 

[Tifosi]

En myöskään pidä Uppia minään taideteoksena mutta ihan kiva se oli. Toimi täydellisenä ihmiskunnan peilinä koska juuri noin ihmiskunta käyttäytyy tälläkin hetkellä vaikka isoja asioita tapahtuu ympärillämme joille pitäisi tehdä asioita mutta kun on "parempaakin tekemistä."

 

[-Kantor-]

Don't Look Up itselläni vielä näkemättä, mutta Netflixin omasta tuotannosta I'm Thinking of Ending Things oli mielestäni kelpo tekele. Vähän samanhenkistä painajaismaista surrealismia kuin Aronofskyn taannoinen Mother!, joka niin ikään löytyy Netflixistä.

Toki onhan tuollainen unenomainen logiikan rajamailla tasapainoileva "jokin on pielessä"-tyylisuunta nähty mm. Luis Bunuelin ja David Lynchin klassikoissa moneen kertaan, mutta kaikesta huolimatta kertakäyttöviihteen maailmassa on varsin virkistävää jos joku haluaa joskus poiketa massasta.

 

[Tifosi]

Don't Look Up itselläni vielä näkemättä, mutta Netflixin omasta tuotannosta I'm Thinking of Ending Things oli mielestäni kelpo tekele. Vähän samanhenkistä painajaismaista surrealismia kuin Aronofskyn taannoinen Mother!, joka niin ikään löytyy Netflixistä.

Toki onhan tuollainen unenomainen logiikan rajamailla tasapainoileva "jokin on pielessä"-tyylisuunta nähty mm. Luis Bunuelin ja David Lynchin klassikoissa moneen kertaan, mutta kaikesta huolimatta kertakäyttöviihteen maailmassa on varsin virkistävää jos joku haluaa joskus poiketa massasta.

Motheria en ole nähnyt mutta tuo I'm thinking of ending things oli oikein saatanan hyvä. Nautin joka hetkestä.

 

[-Kantor-]

Motheria en ole nähnyt mutta tuo I'm thinking of ending things oli oikein saatanan hyvä. Nautin joka hetkestä.

Uskon, että voisit tässä tapauksessa tykätä myös Mother!:sta. Hyvin samantyylisiä Bunuel-henkisiä tekeleitä.

 

[Oles]

En kyllä ymmärrä Don’t look upin kehumista. Yksi huonoimpia leffoja joita olen hetkeen nähnyt. Epäaito, huonot täysin yli kirjoitetut henkilöhahmot ja todella vahvaa mukahassuttelua. Tuolla budjetilla ja noilla näyttelijöillä olisi voinut kuvitella saavan aidosti hyvän satiirin.

Se oli vähän niin kuin niiden hahmojen idea olla täysin övereitä. Jos ei tykkää niin ei mahda mitään, mutta tässä kontekstissa homma toimi.

 

[opelix]

Viime aikojen viihdyttävin Netflix-kokemus on ollut Aina kuolemaan asti (The Trip). Dead Snow -elokuvien takaa tutun norjalaisen Tommy Wirkolan ohjaama leffa on oikeastaan juuri sitä, mitä Wirkolalta sopii ja pitää odottaa. Kieli poskessa tehtyä kauhua, joka sisältää litroittain gorea. Täysin överiksi vedetty paketti, joka ei ihan yllä loistavien Dead Snow -leffojen tasolle, mutta tarjoaa silti loistavaa viihdettä tällaisten leffojen ystävälle. Erityisesti leffassa nauratti Dag-sarjasta tutun Atle Antonsenin melkoinen next level -look. Muutenkin näyttelijät tässä varsin laadukasta sorttia, Antonsenin lisäksi mukana myös Noomi Rapace ja Aksel Hennie. Vahvat suositukset tästä leffasta. 9/10

Huikea leffa. Eipä tullut paljon kelloa katseltua.

 

[Ramchester]

Se oli vähän niin kuin niiden hahmojen idea olla täysin övereitä. Jos ei tykkää niin ei mahda mitään, mutta tässä kontekstissa homma toimi.

Miten niin övereitä? Ihan kuin olisi Trumpin kannattajat ja suomalainen foliohattu-/hopeavesikansa laitettu samaan elokuvaan. Todellisuus on tarua ihmeellisempää…

 

[adolf]

Don't look up oli ihan hyvä satiiri tämän ajan hengestä ja ihmisten kyvyttömyydelle kohdata tosiasioita, joiden sijasta uskotaan kaikenlaisiin hölynpölyihin. Ei mikään mestariteos, mutta kyllä tuon parissa se reilu parituntinen ihan kivasti meni.

Tuli ihan muumipeikko ja pyrstötähti fiilikset.

 

[Squit]

Witcher 2 katsottu ja omasta mielestäni todella kovaa settiä. Homma kiihtyi helvetin kovaa loppua kohden ja raikas "v*ttu" tuli huudettua kun homma jäi niin maukkaaseen kohtaan. Ekaan tuotantokauteen verrattuna homma oli jotenkin rauhallisempaa ja mielestäni kaikki näytti nätimmältä ja eeppisemmältä. Henry Cavill on järisyttävän kova Geralttina. Siis aivan helvetin kova. Vuosikausiin kovin TV-sarja ilmestys. Cirin näyttelijä Freya Allan on taas uskomattoman kaunis tyttö ja ihan mukiin menevää tekemistä noin muuten. Muut näyttelijät on sitten taas sitä sun tätä, pahin pettymys on Yennefer, siihen olisi täytynyt saada joka kovempi tyyppi, valitettavasti tuolla hahmolla ei ole mitään, vaan on joka kohtauksessa seinäkoriste.

Tuli myös katsottua Don't look Up ja hieman on ristiriitaiset ajatukset sen suhteen. Idea oli mielestäni hyvä ja näyttelijäkaartikin oli kohdillaan. Huumori oli myös ihan hyvää. Kuitenkin satiiri olisi pitänyt olla paremmin ja fiksummin kirjoitettu. Tää oli tälläinen jenkki mallin satiiri, jota oli muokattu liiankin yksinkertaiseen tyyliin.

Niin juu tuli se The Power of the Dog aikaisemmin katsottua. Loppu twisti pelasti leffan siten, että loppu arvosanaksi tuli välttävä. Näyttelijä suoritukset oli kyllä ihan hyviä, tosin Cumberbatchin hahmon kaari oli ennalta arvattavissa, mikä latisti leffaa paljon. Oli ihan nätin näköistä kuvaa, mutta kun olin aikaisemmin viikolla nähnyt dokkaria Montanasta, niin ei mitenkään tullut yllätyksenä paikan luonnon kauneus. Dialogi oli kökköä ja paikallaan polkevaa ja lisäksi ohjaaja tuuppasi tekotaiteellista humppaa sinne tänne, jotka ei palvellut elokuvaa ja sekoitti elokuvan rytmiä pahasti. Oli jonkin verran There Will Be Blood fiboja, mutta ei kyllä pärjännyt miltään kantilta sille.

 

[punaiset_lasit]

Tuli sitten tänään Cobra Kain 4. kausi Netflixiin. Kaikki 10 jaksoa kerralla Netflixin tyyliin. No ompahan viikonloppuna tekemistä.

 

[Mahtiankka]

Ruotsalainen minisarja Ahdistunutta porukkaa (Folk med ångest) osoittautui varsin mukavaksi viihteeksi ja on pituutensa puolesta helposti katsottu vaikka yhdessä illassa. Alkuun tuntui, että tämä keskittyy nauramaan Ruotsin poliiseille, sen verran erikoista settiä varsinkin ensimmäinen jakso tarjoili. Hiljalleen sarjaan tuli hieman vakavampi ote ja tarina vei mukanaan. Lopputuloksena oli viihdyttävä reilu parituntinen mysteeri.

Pisteet siitä, että tässä ei nyt menty todellakaan minkään synkemmän rikosmysteerin syövereihin, hyvää vaihtelua tällainen kevyempi ja lämminhenkisempi sarja kaikkien, sinänsä hyvin toimivien, pohjoismaisten rikossarjojen keskellä. Sarja perustuu Fredrik Backmanin kirjaan, Backmanin teoksista myös Mies, joka rakasti järjestystä oli minusta onnistunut filmatisointi. Sarjan ohjauksesta vastaa mm. Solsidanista tuttu Felix Herngren.

 

[Shardik]

Niin juu tuli se The Power of the Dog aikaisemmin katsottua. Loppu twisti pelasti leffan siten, että loppu arvosanaksi tuli välttävä. Näyttelijä suoritukset oli kyllä ihan hyviä, tosin Cumberbatchin hahmon kaari oli ennalta arvattavissa, mikä latisti leffaa paljon. Oli ihan nätin näköistä kuvaa, mutta kun olin aikaisemmin viikolla nähnyt dokkaria Montanasta, niin ei mitenkään tullut yllätyksenä paikan luonnon kauneus. Dialogi oli kökköä ja paikallaan polkevaa ja lisäksi ohjaaja tuuppasi tekotaiteellista humppaa sinne tänne, jotka ei palvellut elokuvaa ja sekoitti elokuvan rytmiä pahasti. Oli jonkin verran There Will Be Blood fiboja, mutta ei kyllä pärjännyt miltään kantilta sille.

Power of the Dog on kuvattu enimmäkseen Uudessa-Seelannissa. Nätti paikka toki sekin.

 

[MadSpade]

Huvittavaa, että GOT:ssa varmaan eniten kitinää aiheutti "teleporttaus", mutta Witcherissä tämä sallitaan koska kyseiset portit ovat kirjaimellisesti osa maailmaa.

En ole kirjoja lukenut tai pelejä pelannut, niin tämä toinen kausi tuntui luonnollisesti huomattavasti johdonmukaisemmalta. Erinomaista viihdettä. Silti, vähemmän teleporttausta ja enemmän hevosta ja upeita maisemia, kiitos.

 

[Jupe]

Miljoonan punnan menu Netflixistä upposi kitusiin kuin mehukas burgeri. Oikeastaan ainoata tositv:tä mitä jaksaa katsoa. Tuossa sijoittajat tuo uskottavuutta sarjaan, en usko että lähtisivät omalla nimellään pelleilemään ja eivät ole mukana ainakaan rahan tarpeesta.

Final Table oli hyvä, pettymys oli suuri kun 2 sesonki on canceloitu, toivottavasti tekevät sen covid-myllerryksen jälkeen.

Netflixissä paljon jälkiruoka-aiheisia kilpailuja, en niistä oikein syty. Jos muilla omia suosikkeja kokkailukisoista tai ihan vaan kokkailuohjelmista niin aina saa suositella.

 

[Stigu]

Don't look up oli ihan hyvä satiiri tämän ajan hengestä ja ihmisten kyvyttömyydelle kohdata tosiasioita, joiden sijasta uskotaan kaikenlaisiin hölynpölyihin. Ei mikään mestariteos, mutta kyllä tuon parissa se reilu parituntinen ihan kivasti meni.

Tuli ihan muumipeikko ja pyrstötähti fiilikset.

Samaa mieltä: kyllä tuon parissa sen parituntisen vietti, oikeastaan pelkästään tarinan aiheen ja hyvien näyttelijöiden takia.

Omaan silmääni tarinan pointti ei ollut ihmisten kyvyttömyys kohdata tosiasioita, vaan kaiken politisointi ja lokerointi-varsinkin USAssa. Olen jo pitkään ihmetellyt, miten jenkeissä asia kuin asia muuttuu poliittiseksi. Jos esim. Jumala tai UFO ilmestyisi vaikkapa New Yorkiin, niin veikkaan, että alkaisi kädenvääntö republikaanien ja demokraattien kesken, kuka saa oikeudet noihin, mitä niiden kanssa tehdään ja miten ne vaikuttavat puolueiden suosioon.

 

[aalto]

Ruotsalainen minisarja Ahdistunutta porukkaa (Folk med ångest) osoittautui varsin mukavaksi viihteeksi ja on pituutensa puolesta helposti katsottu vaikka yhdessä illassa. Alkuun tuntui, että tämä keskittyy nauramaan Ruotsin poliiseille, sen verran erikoista settiä varsinkin ensimmäinen jakso tarjoili. Hiljalleen sarjaan tuli hieman vakavampi ote ja tarina vei mukanaan. Lopputuloksena oli viihdyttävä reilu parituntinen mysteeri.

Pisteet siitä, että tässä ei nyt menty todellakaan minkään synkemmän rikosmysteerin syövereihin, hyvää vaihtelua tällainen kevyempi ja lämminhenkisempi sarja kaikkien, sinänsä hyvin toimivien, pohjoismaisten rikossarjojen keskellä. Sarja perustuu Fredrik Backmanin kirjaan, Backmanin teoksista myös Mies, joka rakasti järjestystä oli minusta onnistunut filmatisointi. Sarjan ohjauksesta vastaa mm. Solsidanista tuttu Felix Herngren.

Mulla on tuo odottamassa vuoroaan. Ehdin kuitenkin aloittaa alkuperäisen kirjan, joten en pilaa ratkaisua. Kerrankin pääsee vertailemaan kirjaa ja siitä tehtyä tuotosta tuoreeltaan.
Kirja on myös hieman hämmentävä aluksi, mutta nyt kun olen puolessa välissä, niin tarinan rakenne on selviytynyt. Kai.

 

[Kilgore Trout]

Huvittavaa, että GOT:ssa varmaan eniten kitinää aiheutti "teleporttaus", mutta Witcherissä tämä sallitaan koska kyseiset portit ovat kirjaimellisesti osa maailmaa.

En ole kirjoja lukenut tai pelejä pelannut, niin tämä toinen kausi tuntui luonnollisesti huomattavasti johdonmukaisemmalta. Erinomaista viihdettä. Silti, vähemmän teleporttausta ja enemmän hevosta ja upeita maisemia, kiitos.

GOT:ia syynättiin vihaajien toimesta äärimmäisen tarkasti. Witcher ei ole herättänyt samanlaisia intohimoja, vaikka siitäkin omat pikku epäloogisuutensa löytyvät. Esimerkiksi se, kun Yennefer ja Ciri löytävät näppärästi kaksi valmiiksi satuloitua ratsua sen majan edestä, jonka asukkaat tulimulkku on kärventänyt ties milloin. Niillä sopii sitten ratsastella kohti Cintraa.

Yleisesti ottaen sisäinen uskottavuus on kuitenkin kunnossa, eikä näitä sarjoja kannata katsella liikaa insinöörin silmin. Verrattuna Prime Videon samoihin aikoihin ilmestyneeseen Ajan pyörään tykkäsin Witcheristä paljon enemmän. Pelkästään Henry Cavillin karisma riittää nostamaan Witcherin Ajan pyörän yläpuolelle.

 

[Shardik]

Huvittavaa, että GOT:ssa varmaan eniten kitinää aiheutti "teleporttaus", mutta Witcherissä tämä sallitaan koska kyseiset portit ovat kirjaimellisesti osa maailmaa.

En ole kirjoja lukenut tai pelejä pelannut, niin tämä toinen kausi tuntui luonnollisesti huomattavasti johdonmukaisemmalta. Erinomaista viihdettä. Silti, vähemmän teleporttausta ja enemmän hevosta ja upeita maisemia, kiitos.

Niin onhan siinä ero käsikirjoituksen uskottavuudessa, jos teleporttaillaan maailmassa, missä tuollaista taikuutta on olemassa vrt. maailmassa, jossa tuollaista taikuutta ei ole.

 

[MadSpade]

Niin onhan siinä ero käsikirjoituksen uskottavuudessa, jos teleporttaillaan maailmassa, missä tuollaista taikuutta on olemassa vrt. maailmassa, jossa tuollaista taikuutta ei ole.

No jaa, en kyllä ymmärrä miten käsikirjoituksen uskottavuus horjuisi "teleporttaamisesta" missään maailmassa. Matkanvarrelta on kiva nähdä kohtauksia jne. mutta ei tuo ole aina välttämätöntä.

 

[Flou]

GOT:ia syynättiin vihaajien toimesta äärimmäisen tarkasti. Witcher ei ole herättänyt samanlaisia intohimoja, vaikka siitäkin omat pikku epäloogisuutensa löytyvät. Esimerkiksi se, kun Yennefer ja Ciri löytävät näppärästi kaksi valmiiksi satuloitua ratsua sen majan edestä, jonka asukkaat tulimulkku on kärventänyt ties milloin. Niillä sopii sitten ratsastella kohti Cintraa.

Yleisesti ottaen sisäinen uskottavuus on kuitenkin kunnossa, eikä näitä sarjoja kannata katsella liikaa insinöörin silmin. Verrattuna Prime Videon samoihin aikoihin ilmestyneeseen Ajan pyörään tykkäsin Witcheristä paljon enemmän. Pelkästään Henry Cavillin karisma riittää nostamaan Witcherin Ajan pyörän yläpuolelle.

On tuosta kitinää Redditin puolella ainakin ihan riittävästi. Se, että kitinä ei ole tarttunut tänne johtunee varmaan siitä, että Witcher-kirjasarja ei ole ihan yhtä luettu ja tunnettu kuin Game of Thrones. Saaga on useimmille tuttu peleistä.

 

[Shardik]

No jaa, en kyllä ymmärrä miten käsikirjoituksen uskottavuus horjuisi "teleporttaamisesta" missään maailmassa. Matkanvarrelta on kiva nähdä kohtauksia jne. mutta ei tuo ole aina välttämätöntä.

GoTissa välillä porukka liikkui hyvin nopean oloisesti Etelä-Amerikan kokoisen mantereen halki,välillä jopa saman jakson aikana vihollisalueiden läpi. Joko ajallisesti asiat eivät täsmänneet tai sitten käsikirjoittajat eivät osanneet tarpeeksi hyvin tuoda esiin ajan kulumista, tapahtumien välillä. Joka tapauksessa lasken heikoksi käsikirjoittamiseksi.

 

[rinne]

GOT:ia syynättiin vihaajien toimesta äärimmäisen tarkasti. Witcher ei ole herättänyt samanlaisia intohimoja, vaikka siitäkin omat pikku epäloogisuutensa löytyvät. Esimerkiksi se, kun Yennefer ja Ciri löytävät näppärästi kaksi valmiiksi satuloitua ratsua sen majan edestä, jonka asukkaat tulimulkku on kärventänyt ties milloin. Niillä sopii sitten ratsastella kohti Cintraa.

GoT on hieman hankala vertailukohta. Se on jo itsessään niin ristiriitainen. Sarja onnistui alkuun nostamaan katsojien odotukset aivan tolkuttoman korkealle. Kova lähdemateriaali saatiin ensimmäisillä kausilla käännettyä loistavaksi TV-sarjaksi. Kun kirjallinen lähdemateriaali loppui, romahti sarjan käsikirjoituksen tasokin aika rumasti. En minä usko, että GoT:kaan saisi viimeisistä kausistaan niin paljon kritiikkiä, jos ero laadussa sarjan alun ja lopun välillä ei olisi niin suuri. Ei Witcher ole yhtä laadukas sarja kuin GoT alkujaan oli. Jo ensimmäisen kauden vastaanotto oli aika ristiriitainen. Ei ole yhtä laajaa, ei yhtä fanaattista fanikuntaa. Niin eipä se vastapuolen vihaajienkaan ääni niin kovaksi nouse.

Itse pidin tätä Witcherin toista kautta ihan pätevänä TV-viihteenä. Ei tämä mikään elämää suurempi mestariteos ole, mutta kyllä tämän sarjan parissa nytkin viihtyi. Sanoisin, että taso nousi verrattuna ensimmäiseen kauteen. Itse tosin en ole kirjoja lukenut tai pelejä pelannut, joten en osaa sanoa, paljonko ristiriitaisuuksia nähtiin lähdemateriaaliin nähden.

 

[Ollakseni]

Huvittavaa, että GOT:ssa varmaan eniten kitinää aiheutti "teleporttaus", mutta Witcherissä tämä sallitaan koska kyseiset portit ovat kirjaimellisesti osa maailmaa.

En ole kirjoja lukenut tai pelejä pelannut, niin tämä toinen kausi tuntui luonnollisesti huomattavasti johdonmukaisemmalta. Erinomaista viihdettä. Silti, vähemmän teleporttausta ja enemmän hevosta ja upeita maisemia, kiitos.

Olihan tuossa aika härskiäkin teleporttausta ja pitkien matkojen läpivientiä ilmeisesti päivässä tai kahdessa, joka nostatti vähän kulmakarvoja (Kaer Morhen ja Cintra ovat toisistaan kaukana). Toki nuo teleportit helpottavat yhden tai kahden tyypin siirtymää paikasta toiseen yleisesti, mutta sitten jos ratsastetaan Cintran porteilta Kaer Morheniin yhtä soittoa niin alkaa vähän ihmetyttämään, että mihin katosi logiikka.

Tuossa sarjassahan olisi aika paljon valitettavaa kirjojen fanina, mutta vähän tuntuu siltä, että sarjan tekijät pitävät kirjoja lähinnä epävirallisena ohjenuorana eivätkä minään virallisena totuutena niin ei jaksa valittaa siitä.

Sinällään sarjasta löytää vähän kaikenlaista valittamisen aihetta, mutta ei sitä jaksa (esimerkiksi piilolinssit näyttävät pääasiallisesti paskoilta ja saavat ihmisten silmät näyttämään liian suurilta ja epäluonnollisilta, hahmojen motivaatiot ja käytös ovat erikoisia, taikuus tuntuu erikoiselta kun sillä pystyy kaikkeen ja ei mihinkään samanaikaisesti, kääpiöt ovat hieman epäuskottavan oloisia ollakseen erittäin kovia taistelijoita jne.). Ei tämä silti mitään paskinta ikinä ole ja olen kyllä viihtynyt tämän sarjan parissa ihan hyvin.