Olihan taas peli. Ihan kuin korkeammat voimat tekisivät ihmiskoetta "Missä vaiheessa JYP-kannattajan sietokyky loppuu".
Normaalisti tällaisilla tulossaldoilla olisi jo "diapam-moodi" päällä ja sitä odottelisi seuraavaa syksyä. Mutta kun tuon hemmetin juokkue näyttää kerta toisensa jälkeen, että siinä on potentiaalia. Tällä kaudella (hieman edellisistä poiketen) sitä hyvää peliä on näytetty ensimmäisissä erissä. Peli on hallussa, rakenteet kunnossa, JYP luo paikkoja.. ai niin.. niitä maalejakin pitäisi tietysti tehdä.
Sitten jotenkin tosiaan löydetään joka pelissä keinot hävitä. Tyhmiä jäähyjä.. tyhmiä virheitä. Ja kyllä tänään Kalpan tasoitusmaalissa näki jo kaukaa, kun Teves lähti seuraamaan maalin kulmalta miestä. Siinä oli sellaista samanlaista meininkiä kuin allekirjoittaneella juniorikoripallossa. Esitin tekeväni sitä, mitä valmentaja pyysi tekemään täysin ymmärtämättä, mihin sillä tekemisellä pyritään. Lopputuloksena Kalpan hyökkääjä luisteli vapaana koko ajan Tevesin jättäessä maalinkulman vapaaksi. Syöttö sinne ja avot.. peli tasan. Tämän jälkeen mökäisessä Niiralan montussa kuului ihmeellisiä niks naks ääniä.. Ei enää taaskaan ollut pelikirja mielessä, vastuuta alettiin siirtämään ja ratkaisuja pelkäämään. Joukkue näytti ihan toiselta kuin ensimmäisessä erässä. Ja tämä on toistunut useassa tappiopelissä tällä kaudella.
Joukkueessa on pelaajia, jotka eivät vielä täysin ole pelikirjaansa opiskelleet. Ehkä siitä johtuu, että eivät ole löytäneet myöskään omaa peliään vielä. Rooba ja Puustinen hyviä esimerkkejä tästä. Jos en olisi lämmittelyissä kavereita noteerannut, niin pelissä eivät ainakaan erottautuneet. Joukkueessa on myös henkistä takalukkoa. Joku mainitsi otteluketujussa mentaalivalmennuksen. Jotain vapauttavaa jätkät kaipaisi nyt.
Leinosella pääsi jokunen helpompi tänään. Mutta jumankekka jos kaveri on 18 ja parhaansa yrittää niin riittää minulle. Ei muuta kuin nokkaa pystyyn ja seuraavaan peliin vaikka hammasta purren.