Ja lisätäkseni edelliseen, viimeinen kuukausi on tuottanut enemmän tai vähemmän hienoja yksilöiden kasvutarinoita(Rooba, Kalapudas, Honka, Seppälä, Turkulainen, Valkeejärvi,Siikanen yms) ja se jos joku on ensi kauden kannalta lupaavaa. Mutta jotenkin pitäisi saada se koko jengi pelaamaan samalla tasolla laadukkaammin ja tasaisemmin illasta toiseen. Ja se edellyttäisi että olisi joku edes puolittain järkevä systeemi mitä toteuttaa tai edes opetella toteuttamaan. Tuo trapissa seisoskelu ja oman sinisen toistuva luovuttaminen on ehkä typerintä mitä tässä kohtaa voi tehdä. Samoin aivan jatkuva sekoileminen omassa päädyssä kiekon kanssa sen takia että muu viisikko ei tiedä yhtään mitä tehdään kun kiekko omissa saadaan. Siinäkin kohtaa on ehkä typerintä vaan heittää kiekko lasin kautta keskialueelle tai epätoivon vimmalla ajaa karvaajien miinaan ilman kunnollista tukea. Todella kehittävää meidän kiekollisille lahjakkuuksille vetää vaihdot linkousohjelmassa omalla alueella ja heitellä kiekkoja päätyyn.
On kyllä niin tyhjentävä kirjoitus kun olla voi herralta. Siksi lainaan kokonaan. Mun silmiin siis analysoit nappiin sen mikä katsoessa näkyy. Homma vaan taitaa olla tähän hetkeen, että kortit millä JYP pelaa on siinä. Itseä enemmän kuin tämän kauden konttaaminen hirvittää se tosiasia, että juonne tähän päivään on niin kauan sitten aloitettujen virheiden jatkaminen ja se tosiasia, että edelleenkin jostain haamu arkistosta näkee kentällä seinähullua puskemista, jonka aika jätti jo aikaa sitten, eikä vieläkään ole vanhaa huussia saatu purettua atomeiksi. Niin kauan kun tuo vanha traktori siellä kummittelee, se johtaa yhä uusiin virheisiin, eikä sen päälle identiteettiä luoda, jos ei toimivaa pelikirjastoakaan.
Huomiosi tuosta oman pään sekoilusta on mun mielestä kahden asian summa. Se kuuluisa olematon pelitapa viisikkona ja minua varsinkin vituttava seikka, että kiekollinen yksilötaito on niin hapero. Molemmat asiat olisi kuulunut Tirkkosen hoitaa liigatasolle ja molemmat jäi hoitamatta, kesken kauden paikkaajat ei voi tyhjästä luoda noin isoja projekteja kauden aikana. Paradoksaalisti tämän vuoksi on parempi ja varmempi ratkaisu heittää se kiekko lasin kautta ulos, kun jäädä vajavaisin taidoin omiin riplailemaan eli menettämään. Ongelmaa lisää tietenkin, että osin nuoruuden vuoksi ymmärrettävästi vääntövoima kulmissa on olematon ja tuottamaton.
Karvaajien miinaan ajaminen usein näyttää johtuvan siitä, että hyökkääjät pelaa sitä (perkeleen)pystysuuntaa ja karkaa keskialueelle seisoskelemaan toimettomina peliä edistämättöminä marionetteina, niinpä sen yhden onnettoman kiekollisen on ratkottava viisikon solmut muiden katsellessa, eikä se johda yleensä muuhun, kuin onnistuneimmillaan saadaan keskialueelle näennäinen vastaanottokomitea ja sininen luovutetaan, koska keskialue hävitään, niin se menee, miettipä miten päin tahansa.
Pelaaminen kyllä hyödyttää junnuja, vaikka tulos laiha olisikin, aina sieltä jotain jää työkalupakkiin, jos ei muuta niin hyviä tekosyitä tappiolle, näin vitsin kanssa sanottuna. Onhan kuitenkin todettava, että peliin on saatu raameissaan lisää järkeä, vaikkei tasollisesti mihinkään juuri riitäkään ja tämä mahdollistaa onnistumisia myös niiden nuorten osalta ja edesauttaa sitä myötä tuleviin kausiin.