Moi vaan kaikki vittuuntuneet.
Olen pitänyt itseäni positiivisena ihmisenä, aina viime helmikuuhun saakka, eli onnistuin elämään suhteellisen positiivista elämää lähes 53 vuotta. Tuolloin huomasin muutoksen olotilassani. En aluksi osannut yhdistää sitä vitutukseen, kun en ollut koskaan aiemmin sellaista tuntenut. Lopulta oloni pahentuessa, päätin kääntyä Jatkoajan HPK-osion negatiivisimpien jutuille. Hyvin nopeasti selvisi, että huono oloni johtui vitutuksesta. Mikä ihana tunne valtasi minut, kun vihdoin sain diagnoosin oireilleni, VI-TU-TUS.
Runkosarjan päättymisen jälkeen huomasin vitutusoireiden vähentyneen ja keskikesään mennessä olivat kadonneet kokonaan. Päätin tulla lukemaan HPK palstaa ja nimenomaan erään tietyn kirjoittajan hengentuotoksia, ja kas vitutus palasi. Siitä lähtien tämä ihana tunne on vain kasvanut ja kasvanut, mutta lohtua tuo se, että teitä on monia täällä ja todella tärkeää vertaistukea olen saanut teiltä palstaveljiltä. Kiitos, että olette olemassa.
Tähän loppuun haluaisin vielä lainata erään kuuluisan artistin sanoja:
"Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi, kierrän kriisiryhmänne kaukaa
Älä terapiaa, kaada lisää paskaa mun niskaan
Mua vituttaa niin ankara, vituttaa aamusta iltaan
Vituttaa, on kaikki turhaa, vittu kun vituttaa"
Kiitos ja anteeksi.