Mainos

Negasiipi Vs Posisiipi

  • 3 512
  • 49

Kuulutko Posi- vai negasiipeen


  • Äänestäjiä
    77

R.P.M. 12 000

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Annoin eilen positiiviset kommentit rankkareista. Voittoja toivotaan. Mutta myös viihdettä. Oikeanlaista viihdettä. Kun.sitä havaitaan, kyetään myös positiiviseen palautteeseen, ja iisisti vielä. Olen ylipäätään superpositiivinen ihminen, jolla on elämässään kaikki asiat hyvin - siis kaikki, aivan kaikki, paitsi HIFK. HIFK on yrittänyt opettaa häviämisen mentaliteettia, mikä ei ole vielä tarttunut, kun niin ankarasti sitä yritän vastustaa. Realismia on kuitenkin se, että eiköhän tämä kausi jää viimeiseksi kausarikaudeksi - ellei kundi sitten intistä päästyään vielä halua uusia. Itse en saa millään pakotettua itseäni enää hallille. Futiskatsomossa kyllä tulevanakin kesänä käydään, ääneen kannattamassa; vaikka viihde kentällä loistaa siellä poissaolollaan, katsomossa on sitäkin parempi IFK-tunnelma,Suomen viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Posisiipeen varmaan mennään. Vaikka usein olo on tuskainen, jostain putkahtaa lapsenusko että homma kääntyy parempaan. Tätä varmaan kuvastaa sekin hyvin, että jälleen tuuttasin massia HIFK:n jalkapallon omistamiseen. Eläkkeellä kun Röda vetää champparissa, elelen osingoilla!
 

Noutaja#9

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Itä-Helsingin Noutajat
Negasiipi on minun puoleni. Toki aina pienen positiivisen viban tuo se, että on tullut piste tai enemmän mitä oli odottanut, mutta ei se silti kokonaisuutta käännä. Tällä kaudella en ole nähnyt tähän mennessä yhtäkään ottelua kokonaan, suurinta osaa en edes sekunnin kymmenystä. Yhden vierasottelun olen käynyt katsomassa, siitäkin jäi siis osa näkemättä.
Tammikuussa on kaksi vieraspeliä, joihin on hankittu flabat. Ehkä silloin näkee jo koko matsin.
 

Number#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Palaan posisiipeen ja katsomoon sen jälkeen kun seura alkaa organisaatiotasolla näyttämään siltä, että kiinnostaa muukin kuin kannattajien ja yhteistyökumppaneiden fyrkat. Joten negasiipi itelleni tällä hetkellä se parempi.
 

pertsa11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadi
Kausi on ollut uskomaton siihen nähden, kuinka paljon meillä on ollut loukkaantumisia. En muista tällaista kautta olleen koskaan. Hienoa, että ollaan silti pärjätty. Ja jos jukoliste saadaan kaikki äijät mukaan kevääseen, niin ollaan kyllä jopa suosikkeja harjaamaan koko ns. paska.
 

Maajohtaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vastasin negasiipi, mutta minäkin luen itseni mielummin realismisiipeen. Realismia on se että jos ei seura aidon oikeasti kaiva jostain annoksen kunnianhimoa ja voitonnälkää, palkkaa eri tehtäviin ammattilaisia eikä työharjoittelijoita, entisiä ”legendoja”, ”legendojen” sukulaisia ja jättää maailmalle lähteneet keskinkertaiset ”omat pojat” sainaamatta takaisin, niin tuskin tämä homma mihinkään muuttuu, vaikka tulisi Gardenia tms.
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta mikä on oikea posisiipi? Mun mielestä posisiivestäkin käsin voi todeta faktat faktoina ja antaa kritiikkiä, kunhan se ei ole automaattisesti sellaista kaikki on paskaa -asennetta. Toisille taas oikeaa posisiipeä edustaa ne, jotka ei kykene näkemään IFK:n toiminnassa mitään vikaa. Aina löytyy joku meriselitys tai syypää jostain kolmannesta osapuolesta. Ja aina on hyvää ja mielenkiintoista reagointia, vaikka hankinnat olisi tehty jonkun toisen roskakorista. Mulle se taas on propagandasiipi. Se on yhtä raskasta kuin kaiken haukkuminen.
 
Suosikkijoukkue
HIFK kundit & gimmat & Buli; Kerava Shakers
Perustan kolmanneksi vaihtoehdoksi Neutraalisiiven, jonka jäseneksi täten katson lukeutuvani.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Posisiipi. Ehdottomasti. Toisinaan tunnetta on enemmän, toisinaan vähän vähemmän, mutta kertaakaan en ole tosissani miettinyt, että olisin tehnyt väärän valinnan. "Now, the game has changed, it's grown a lot, but I still get that feeling inside...", jos tiedätte, mitä tarkoitan. Vuosikymmenten varrelle mahtuu paljon ilon, surun ja vitutuksen hetkiä, mutta eniten kuitenkin iloa. Pelipäivä on mulle edelleen juhlapäivä.

Mäkin olen kritisoinut seuraa vuosien varrella, paljonkin ja ihan aiheesta. Mutta olen yleisesti ottaen opetellut elämässä siihen, etten kritisoisi koko ajan kaikkea ihan vain koska voin ja mulla on oikeus. Se on myös itselle kovin raskasta, kun koko ajan on joku negatiivinen klangi tai miete.

Mulla on edelleen tuoreessa muistissa korona-aika, kun hallille ei päässyt. Ja itse asiassa haluankin muistaa sen, koska osaan arvostaa enemmän sitä, että nyt mä voin itse valita, menenkö hallille vai en. Korona-aikana mun elämästäni puuttui iso osa. Peleissä käyminen on mulle todella paljon muutakin kuin pelkkä ottelun seuraaminen eikä siinä ole mitään väärää. Joka muuta väittää, ei ehkä itse ole ollut osana sosiaalista yhteisöä ja se on itse asiassa todella surullista. Pääasiassa hallilla on positiivinen fiilis, vaikka peli kentällä olisikin onnetonta puppelointia. Kyllä mekin arvostellaan milloin ketäkin, mutta se ei ole koskaan pahantahtoista ja ilkeää. Tai ainakin mun piireissäni on näin. Niistä paskoista peliesityksistä on myös saatu lukemattomia hyviä nauruja ja olen nähnyt ihmisistä myös sellaisia piirteitä pettymysten ja/tai hermostumisen hetkellä, joita en uskoisi missään muualla koskaan näkeväni. Mä olen solminut upeita ja syviä ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joita en olisi todennäköisesti tavannut missään muualla ja ilman HIFK:ta. Ikinä. Mahtavaa! Maailma hallilla on muutenkin aika erilainen kuin täällä palstalla. Mutta en mä ilman niitä pelejä jaksaisi kovin usein Nordikselle mennä vain frendejä tapaamaan, joten kyllä niillä matseillakin merkitystä.

Tässäkin kaudessa on ollut vaikka kuinka paljon hyvää ja iloisia asioita. Mennyt on mennyttä enkä itse halua roikkua menneessä. Jotta pääsisi oikeasti eteenpäin, pitää myös uskaltaa päästää irti. Mä olen sinut paskojen vuosien kanssa. Ne ovat osa tämän seuran historiaa, mutta eivät määritä nykyhetkeä eikä varsinkaan tulevaisuutta. Ja kun katsoo meidän hyvin pelanneita junnuja kentällä, kuka ei haluaisi uskoa parempaan huomiseen?

Mun elämässäni on enemmän sisältöä HIFK:lla kuin ilman sitä. En koe olevani mitään velkaa seuralle, mutta en myöskään koe seuran olevan mitään velkaa minulle. Olen tässä suhteessa, koska haluan olla ja jos mä lopettaisin tämän suhteen, ei se muuttaisi HIFK:ssa yhtään mitään. Olen nimi rivillä enkä muuta edes kuvittele. Että siinä mielessä tämä suhde on kyllä vähän yksipuolinen, mutta sekin on mulle ok. Suhteemme voi vielä muuttua ja varmaan muuttuukin, mutta nyt tilanne on tällainen. Ja jos en aidosti uskoisi, että joukkue voi menestyä, keksisin muuta tekemistä.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Mulla on edelleen tuoreessa muistissa korona-aika, kun hallille ei päässyt. Ja itse asiassa haluankin muistaa sen, koska osaan arvostaa enemmän sitä, että nyt mä voin itse valita, menenkö hallille vai en. Korona-aikana mun elämästäni puuttui iso osa.
Tämä on todella hyvä muistaa, samaistun tähän täysin, se oli hirveää. Muistan myös miten hyvältä tuntui kun pääsi siihen matsiin mihin otettiin vain 500 katsojaa ja sekin kun matsia näytettiin ulkoseinän screeniltä ja seistiin Nordiksen etupihalla katsomassa. Posia saatana!
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
Mutta mikä on oikea posisiipi? Mun mielestä posisiivestäkin käsin voi todeta faktat faktoina ja antaa kritiikkiä, kunhan se ei ole automaattisesti sellaista kaikki on paskaa -asennetta. Toisille taas oikeaa posisiipeä edustaa ne, jotka ei kykene näkemään IFK:n toiminnassa mitään vikaa. Aina löytyy joku meriselitys tai syypää jostain kolmannesta osapuolesta. Ja aina on hyvää ja mielenkiintoista reagointia, vaikka hankinnat olisi tehty jonkun toisen roskakorista. Mulle se taas on propagandasiipi. Se on yhtä raskasta kuin kaiken haukkuminen.
Tässä on hyvä pohdinta. Sama, jota itsekin kävin. Koen kuuluvani selvästi posisiipeen, mutta toisaalta annan kyllä paljon kritiikkiäkin, jonka yritän aina perustella tunteen lisäksi kylmillä faktoilla.

Liekö posisiipiä siis kaksi? Absoluuttinen posisiipi ja realistinen posisiipi? Jälkimmäinen on se, johon itse korn kuuluvani.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässä on hyvä pohdinta. Sama, jota itsekin kävin. Koen kuuluvani selvästi posisiipeen, mutta toisaalta annan kyllä paljon kritiikkiäkin, jonka yritän aina perustella tunteen lisäksi kylmillä faktoilla.

Liekö posisiipiä siis kaksi? Absoluuttinen posisiipi ja realistinen posisiipi? Jälkimmäinen on se, johon itse korn kuuluvani.

Mikä on absoluuttinen posisiipi? Ja keitä siihen kuuluu? Ja miksi? Ja kuka sen päättää?
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
Mikä on absoluuttinen posisiipi? Ja keitä siihen kuuluu? Ja miksi? Ja kuka sen päättää?
Tarkoitin sillä samaa, jonka veli @Luke nimesi propagandasiiveksi. Siihen kuuluvat eivät ole minun tuomittavissani. Mutta miksi-kysymykseen vastauksena toimii Luken tiivistys.
Toisille taas oikeaa posisiipeä edustaa ne, jotka ei kykene näkemään IFK:n toiminnassa mitään vikaa. Aina löytyy joku meriselitys tai syypää jostain kolmannesta osapuolesta. Ja aina on hyvää ja mielenkiintoista reagointia, vaikka hankinnat olisi tehty jonkun toisen roskakorista. Mulle se taas on propagandasiipi.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: WPK

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Mikä on absoluuttinen posisiipi? Ja keitä siihen kuuluu? Ja miksi? Ja kuka sen päättää?
Sinut itse sijoittaisin ”absoluuttiseen posisiipeen”. Miksi? Kirjoitit ansiokkaassa viestissäsi yllä ” Mäkin olen kritisoinut seuraa vuosien varrella, paljonkin ja ihan aiheesta”, minä en ihan rehellisesti muista sinulta isompia kritiikkejä tai vähintään kumoat usein kritiikin viimeistään sivulauseessa. Et esimerkiksi löytänyt viime kaudessa hirveästi kritisoitavaa vaikka samanaikaisesti olet sanonut, että sinulle urheilullisen suorittamisen minimitaso on TOP4. Nykyinen päävalmentaja on onnistunut tasan kerran siinä ja en nykymenolla pidättelisi hengitystä, että onnistuisi uudestaan. Samanaikaisesti olet myös kahteen otteeseen ollut vakuuttunut, että IFKlla on hankintoja takataskussa ja rauhoitellut silloisia UTJta & seuraa kritisoivia. Kun paljastui, että kriitikoiden pahimmat pelot kävivät molemmilla kerroilla toteen niin et silloinkaan löytänyt pahemmin kritisoitavaa urheilutoimenjohtassa tai seurassa. Tämä minun mielipiteeni, mutta en minä päätä tästä.
 

Hakki#20

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bayern München
Mutta mikä on oikea posisiipi? Mun mielestä posisiivestäkin käsin voi todeta faktat faktoina ja antaa kritiikkiä, kunhan se ei ole automaattisesti sellaista kaikki on paskaa -asennetta.
Kuulun posisiipeen ja koen asian juuri näin: kritiikkiäkin pitää antaa kun sille on aihetta. Uskon silti, että kyllä ne mestaruusvuodetkin joskus meille osuvat.

Minun IFK-kannatukseni on hieman erilaista koska asun muualla. Olen lähtöisin pääkaupunkiseudulta, mutta olen asunut jo pitkään toisella paikkakunnalla. Täten katson matsit kotisohvalta ja pääsen Nordikselle vain 2-3 kertaa kaudessa.
Lähistölläni on eräs toinen liigajoukkue jonka johdosta olen duunissa totaalisesti oppositiossa IFK-kannatukseni vuoksi. Mutta jostain kumman syystä duunikaverini ymmärtävät ja jotkut jopa kunnioittavat minun IFK-fanitustani.
Näinollen pidän täällä sitkeästi IFK-henkeä yllä läpi vaikeiden vuosien. Ja niitähän riittää...
 
Viimeksi muokattu:

Maajohtaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuulun posisiipeen ja koen asian juuri näin: kritiikkiäkin pitää antaa kun sille on aihetta. Uskon silti, että kyllä ne mestaruusvuodetkin joskus meille osuvat.

Minun IFK-kannatukseni on hieman erilaista koska asun muualla. Olen lähtöisin pääkaupunkiseudulta, mutta olen asunut jo pitkään toisella paikkakunnalla. Täten katson matsit kotisohvalta ja pääsen Nordikselle vain 2-3 kertaa kaudessa.
Lähistölläni on eräs toinen liigajoukkue jonka johdosta olen duunissa totaalisesti oppositiossa IFK-kannatukseni vuoksi. Mutta jostain kumman syystä duunikaverini ymmärtävät ja jotkut jopa kunnioittavat minun IFK-fanitustani.
Näinollen pidän täällä sitkeästi IFK-henkeä yllä läpi vaikeiden vuosien. Ja niitähän riittää...
Sanotaan että vaikeudet ja vastoinkäymiset kasvattavat ja lujittavat. HIFK;n kanssa se on kyllä juurikin näin. Usko ja toivo paremmasta kantaa eteenpäin.
 

Keskikalja

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, CHICAGO BLACKHAWKS, Liverpool, Real Madrid
Sanotaan että vaikeudet ja vastoinkäymiset kasvattavat ja lujittavat. HIFK;n kanssa se on kyllä juurikin näin. Usko ja toivo paremmasta kantaa eteenpäin.

Sitten me IFK:laiset on aika perkeleen lujia. (tämä sitten huumorilla)
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Koska boikottini IFK:ta vastaan jatkuu yhä, olisi aika hölmöä asemoida itseäni posisiipeen. Negasiivessä siis mennään. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että edelleen iloitsen joukkueen jokaisesta voitosta. Siitä ei pääse eroon, vaikka miten boikotoisi ja negailisi. Toisekseen ottelutapahtumassa on aina kyse ottelutapahtumasta. Vastustamani asiat tapahtuvat ottelutapahtuman ulkopuolella eli tavassa johtaa organisaatiota.

Oma kannattajaurani alkoi 80- ja 90-lukujen taitteessa. Hurahdin hommaan todella nopeasti, ja 14-vuotiaan klopin järkähtämättömyydellä omaksuin ajatusmaailman, jota kai nykyisin kutsuttaisiin absoluuttiseksi positiivisuudeksi tai hieman ilkeämmin pohjoiskorealaisuudeksi (kuvaavuudessaan erinomainen ilmaus, muuten). Tämä ajatusmaailma ilmeni siten, etten suostunut näkemään missään IFK:hon liittyvässä asiassa mitään negatiivista. Samalla myös suutuin, jos Nordiksen käytävillä kuulin vanhempien kannattajien sanovan jotain negatiivista esim. Mobergin tavasta koota joukkue tai hankkia valmentajia. "Miten nuo kehtaavat puhua noin IFK:sta!" kitisin mielessäni.

Kannattajavuosieni alkutaipaleella TPS voitti kolme mestaruutta putkeen. Jostain syystä noita mestaruuksia ei voittanut IFK, vaikka siellä tehtiin mielestäni aivan kaikki oikein. Tätä kovasti pähkäilin, mutten löytänyt mitään järkevää selitystä.

Ensimmäiset orastavat negatiivisuuden tunteet koin, kun kestomenestyjä TPS:n rinnalle ilmaantui Jokerit, tuo ärsyttävä ja korskea nousukas naapurista. Ajattelin vielä keväällä 1992, että Jokereiden menestys jää varmasti tähdenlennoksi ja että IFK varmasti tekee kaikkensa menestyäkseen yhtä hyvin kuin nuo kaksi kilpailijaa. No, ei tehnyt, ja aiemmin mieltäni kuohuttaneet syytökset Mobergia kohtaan osoittautuivat paikkansa pitäviksi, vieläpä korkojen kera.

Kohti 90-luvun puoltaväliä tultaessa aloin yhä vahvemmin ajatella IFK:n kannattamisesta siten kuin nykyisinkin: joukkue on minulle tärkeä ja rakas, mutta valitettavasti sitä pääosin johtavat kyvyttömät ja sisäsiittoiset opportunistit, joille joukkueen ja organisaation kehittäminen ja menestys eivät merkitse riittävästi. Muutamia positiivisia poikkeuksia tähän on tullut, mutta mitään pysyvää menestystä ei ole kyetty rakentamaan vaan paluu mukavuudenhaluiseen sisäpiiriläisyyteen on ollut paitsi nopeaa myös takuuvarmaa.

Tällä samalla tiellä olen edelleen, joukkueelle menestystä toivoen ja samalla hukatuille mahdollisuuksille kiroillen. Mutta mikä muuttui keväällä 2024 niin, että ryhdyin elämäni ensimmäiseen IFK-boikottiin? En sitä täysin itsekään tiedä. Jotenkin vain valtavat toiveet kalliin joukkueen menestystä kohtaan ja varhaisesta putoamisesta seurannut massiivinen pettymys keittivät minulla tällä kertaa yli. Olihan vastaavaa tapahtunut ennenkin, mutta nyt tilanne tuntui erityisen pahalta, koska tilaisuus oli IFK:lle luultavasti viimeinen pitkään aikaan: Tampereella panostetaan ja menestytään, Oulussakin osataan, Espoo on aloittanut väkevästi ja kirsikaksi kakun päälle vanha vihtahousu Jokerit lienee lähivuosina tulossa samoille apajille. Tulevaisuus ei siis näytä valoisalta. Gardenia en nyt viitsi edes laajemmin mainita.

Mutta miksi silti katson ATK:ni ruudulta jokaisen ottelun ja roikun otteluseurantaketjussa elämässä tunteella? Siksi, että IFK on ollut iso – ehkä aivan liian iso – osa elämääni 35 vuotta. Ilmankaan en osaa elää, ja jo Nordiksen boikotointi ottaa kieltämättä koville. Sanaani en kuitenkaan syö, periaatteen jäärä kun olen.

Itse ketjun aiheesta vielä sen verran, että mielestäni molemmat siivet ovat hieman kliseisesti sanottuna rikkaus. Ainoastaan ääripäät ovat rasittavia. Kaikesta valittavat ovat aika raskasta väkeä, olipa kyse jääkiekosta tai mistä tahansa muusta. Vielä pahempina pidän kuitenkin toista ääripäätä. Tällä ääripäällä en tarkoita niitä, jotka vuodesta toiseen jaksavat kannustaa joukkuetta, toivoa menestystä ja sietää loputtomia tappioita, vaan niitä, jotka sulkevat silmänsä tosiasioilta ja myös yrittävät tukahduttaa toisten puheet muutostarpeista ja menestymättömyydestä. Tätä porukkaa majailee esim. Facebookissa, eikä heitä ihan turhaan pohjoiskorealaisiksi kutsuta. Nuorille ihmisille, kuten teini-ikäiselle itselleni, tuollainen käytös on vielä ihan anteeksi annettavaa, mutta jo keski-ikäisten oikeustoimikelpoisten ihmisten pohjoiskorealaisuus on mielestäni hyvin hämmentävää ja omalla tavallaan jopa hieman pelottavaa.

Täsmennettäköön vielä, ettei pohjoiskorelaisuus tarkoita pelkästään sokeaa uskoa omiin, vaan siihen kuuluu erottamattomana osana myös muiden kannattajien tarkkailu, toisin ajattelevien halveksinta ja tarvittaessa rajukin sanallinen hyökkäävyys heitä kohtaan.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Mä pyrin olemaan ihan vaan normaali omilla aivoillani ajatteleva ihminen, joka syntyi IFK-faniksi. Nää kaikki saatanan siivet ja mustavalkoinen lokeroituminen on nykymaailman suurin vitsaus ja on todella surullista, että IFK-fanitkin pitää väkisin jakaa eri poteroihin.
 

sixpack

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jotkut sanoo että historiaa on historiaa mutta ei sitä voi unohtaa. Kaikki isot, hienot ja originalit pitävät sitä myös arvossa. Sen vuoksi itsekkin katon myös taakse ja tottakai nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Tavallaan en osaa täysin valita mutta ehkä posi- tai nega+ olis se mikä mua nykyään kuvaa. Vuodet 75-92 olin posi+. 93-98 huolimatta mestaruudesta oli nega. 99-2006 olin posi. 2007-2011 olin nega huolimatta mestaruudesta(en uskonut Jaloseen kahden kauden jälkeen). 2012-2019olin posi. 2020-2021 olin nega. 2021-2022 posi. 2022- ollut kyllä nega+. Liian pitkä viesti Sorry.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä pyrin olemaan ihan vaan normaali omilla aivoillani ajatteleva ihminen, joka syntyi IFK-faniksi. Nää kaikki saatanan siivet ja mustavalkoinen lokeroituminen on nykymaailman suurin vitsaus ja on todella surullista, että IFK-fanitkin pitää väkisin jakaa eri poteroihin.
Erinomainen näkökulma. Jos kehut Peltosen hiustyyliä olet posisiivessä, jos sanot että ilmastonmuutos on vakava asia, olet vihervassari jne. Ihmisillä on luontainen tarve lokeroida ihmiset nopeasti, ja tämä on nykyajan syöpää. Lokerot vittuun.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Muiden hylkiöt
Tuuliviiri-päivänfiilisosastolta hei. Kyllähän tässä posisiiven ovea varovaisesti koputellaan, mutta ihme sekoilu ja tarjolla olevat ärrinmurrinkeksit eivät aina saa koputtamaan kovemmin. Turhauttaa ja luottoa halutaan ilman muuta antaa jengille, mutta (aina tää saamarin mutta) se pitää sitten myös ansaita. Aina ei voi voittaa, mutta taistelulla ja kunnon raastamisella pitää näyttää, että ansaitsee pelata meillä, vaikka neniin olisikin tulossa. Tämän hyvinkin mitäänsanomattoman viestin jälkeen otan nyt erätauko-oluen minibaaristani ja jätän klikkaamatta kumpaakaan vaihtoehtoa.
 
Suosikkijoukkue
IFK ilman möyrimistä, SAB, NYR, Inkvisitio 1480-
Itse koen myös toimivani realistisiivessä wingmanina. Kommentointi sen sävyistä kuin kulloinkin peliesitykset ja/tai seuran tekemiset sitä tukee. Ei liene mikään yllätys, että viimeisten kausien aikana hyvää sanottavaa on ollut huomattavasti vähemmän kuin huonoa.

Sellainen huomio vielä, että jos joku kirjoittaa kärkkääseen tai kriittiseen sävyyn, ei mielestäni tarkoita automaationa hänen olevan missään äärinegalaidassa. Tosiasioita voi ulostaa monella tyylillä, itselleen rehellisesti tai vähemmän rehellisesti. Kuten ei toki myöskään jatkuvan posin antaminen tarkoita sitä, että kaikki on täydellistä ja mihinkään ei kaivata muutoksia.

Loppujen lopuksi kaikilla lienee samat intressit ja haaveet. Päämäärän saavuttamiseen vaan löytyy niin monta tulokulmaa kuin kirjoittajiakin, ja sehän tekeekin palstan seuraamisesta mielenkiintoista, vaikka jokaisen mielipiteitä ei itse aina allekirjoittaisikaan. Mutta niin pahasti ei ole vielä keneenkään mennyt kuppi nurin, että olisi ollut tarvetta laittaa ignoreen. Suksivoiteen tasainen tuoksukin tulee ja menee aina niin vauhdilla, ettei niitäkään tarvitse jäädä märehtimään :)
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sinut itse sijoittaisin ”absoluuttiseen posisiipeen”. Miksi? Kirjoitit ansiokkaassa viestissäsi yllä ” Mäkin olen kritisoinut seuraa vuosien varrella, paljonkin ja ihan aiheesta”, minä en ihan rehellisesti muista sinulta isompia kritiikkejä tai vähintään kumoat usein kritiikin viimeistään sivulauseessa. Et esimerkiksi löytänyt viime kaudessa hirveästi kritisoitavaa vaikka samanaikaisesti olet sanonut, että sinulle urheilullisen suorittamisen minimitaso on TOP4. Nykyinen päävalmentaja on onnistunut tasan kerran siinä ja en nykymenolla pidättelisi hengitystä, että onnistuisi uudestaan. Samanaikaisesti olet myös kahteen otteeseen ollut vakuuttunut, että IFKlla on hankintoja takataskussa ja rauhoitellut silloisia UTJta & seuraa kritisoivia. Kun paljastui, että kriitikoiden pahimmat pelot kävivät molemmilla kerroilla toteen niin et silloinkaan löytänyt pahemmin kritisoitavaa urheilutoimenjohtassa tai seurassa. Tämä minun mielipiteeni, mutta en minä päätä tästä.

Kiitos perusteluista ja rehellisestä mielipiteestäsi. Sulla on sitten hyvin valikoiva muisti, jos et muista mun kritiikkiäni. Mä olen kritisoinut paljonkin ja olen itse asiassa yksi ainoista, joka nosti Valtasen ja Everin "kaksoispestin" Gardenin osalta ja kyseenalaistin, onko heillä mahdollisesti eturistiriita asiassa. Olen toistuvasti todennut, että tämän kaksikon vahtivuorolla ei tapahtunut vuosiin yhtään mitään. Lisäksi olen haukkunut Ry:n aikanaan pystyyn monta kertaa ja aiheesta. Haukuin myös Törmäsen, mutta sitä ei saisi tehdä, koska vei meidät finaaleihin asti. Minä kuitenkin olen kuitenkin hänen HIFK-ajastaan edelleen sitä mieltä, että ihan oikein oli, että sai kenkää. Olen arvostellut joukkueen peliesityksiä, pelaajia ja valmentajiakin, tosin nämä olen jättänyt viime aikoina vähemmälle.

Kyllä mä viime kauden jengiäkin kritisoin, mutta mun kritiikkini kohdistuu yleensä enemmän typeryyksiin kuin yksittäisiin pelillisiin mokiin. Mä myös kyseenalaistin Komarovin hankinnan alun perinkin ja esim. Lehterä on saanut multa ihan poikkeuksellisen paljon runtua. Mutta sekin kritiikki kohdistui ennen kaikkea asenteeseen ja kyseenalaistin henkisen kapasiteetin ja todellisen johtajuuden ja seison edelleen sanojeni takana.

Multa lähtisi valmennukselle ja urheilujohtajalle varmaan paljon helpommin kritiikkiä, jos joukkue ei olisi joka kausi aina niin vitun rampa ankka puolet kaudesta. Mä en fanita ketään, enkä ole koskaan ollut edes pelaaja-Villen fani. Arvostan toki pelaajana korkealle, mutta ei vain ollut sellainen tyyppi, jota mä olisin fanittanut. Mutta senkin ymmärrän, että pelaaja-Ville ei ole valmentaja-Ville, joten mäkin olen joutunut tarkastamaan omia näkökulmiani ja ennakkoasenteitani. Mulla ei ole mitään erityistä tarvetta puolustaa ketään, mutta totta vitussa mä kirjoitan omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni juuri niin kuin ne itse koen. Ja jos mua huvittaa.

TOP4 on minimitaso, mutta tokihan siihen lopulta vaikuttaa aina olosuhteet, kuten loukkaantumiset, millainen maku kaudesta jää. Joskus 5. sija voi olla sellainen, että siihen on voitava olla tyytyväinen. Mestaruus on joka kauden tavoite, mutta harvakseltaan siihen tavoitteseen on päästy. Ikävä kyllä. Mitä pitäisi sitten tehdä, jos kausi päättyy pettymykseen? Lopettaa seuraaminen? Jättää kausikortit uusimatta? Miksi? Siksi, että osoittaisi täällä joillekin nettiniiloille, että nyt mä olen tosissani? Ethän sä itsekään ole niin toiminut. Pettymysten jälkeen elämä jatkuu.

Yleisesti ottaen, kun täällä kommentoidaan reaaliajassa enkä mä ole itse esim. toimistolla töissä, joten huteja voi tulla. Jollain luotettavaksi kokemallani taholla voi olla väärää tietoa. Ennen täällä arvostettiin niitäkin tiedonmurusia, nykyisin ei. Siksi mä olen päättänyt, että jos mulla on jotain "tietoa", en enää jaa niitä tänne, vaan kertoilen niitä sitten sellaisille, jotka ymmärtävät, että kaikki tieto ei aina ole faktaa. Toiminut oikein hyvin tämä linja. Muutenkin pidän aika lapsellisena joidenkin vanhojen asioiden kaivelua, että sinäkin kirjoitit kerran niin ja näin ja se olikin paskapuhetta. Näissä tilanteissa totean, että mitäs uskoit jotain kasvotonta nimimerkkiä, oma häpeäsi, ei mun.

Ja muutenkin joidenkin väitteet jostain propagandasiivestä ovat aika lapsellisia, ellei pysty todistamaan väitteitään. Ja ainakaan mun kohdalla kukaan ei pysty, koska en ole minkään tahon vaikuttamisen väline. Minä kirjoitan niistä asioista, mistä itse haluan ja miten ne koen. Näkemykseni voivat olla monen mielestä vääriä, mutta olen mä oikeassakin ollut. Sinänsä mulle ei ole sillä hevon helvettiäkään merkitystä, mitä jotkut kasvottomat nimimerkit musta ajattelee. Mutta ehkä sellaista tietynlaista kunnioitusta toivoisin, ettei nyt ihan typeräksi kuviteltaisi, mulla kun on kuitenkin tapana perustella mielipiteeni ja avata sitä, miksi ajattelen niin kuin ajattelen. Pitkään ja hartaasti.

Mutta tämä tästä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös