Blues:Sympatiaa keräävä joukkue. Olkoon niin rahalla kerätty kuin olla ja voi, mutta viime kausina Espoosta on löytynyt värikäs ja iloisen peli-ilmeen omaava joukkue. Viime kaudella jo tuli menestystäkin, ja se miellytti myös minua. Kun omia ei saa kehua, niin espoolaisilla on erittäin tyylikäs peliasu, toiseksi paras nyt ainakin. Menee jopa padan ohi mainoksineen, "blankkina" jää vielä kakkoseksi.
HIFK:Oli ennen ehdoton suosikkivastustaja. Upeita matseja kotona ja vieraissa, ja joka kausi joukkueesta löytyi vähintään muutama räiskyvä persoona. Ei jättänyt ketään kylmäksi. 2000-luvun IFK on astetta laimeampi. Matseihin tulee kyllä varmasti mentyä, mutta harvemmin sieltä mitään kiksejä enää saa...
HPK: Ei juurikaan hyvää sanottavaa. Vuosituhannen vaihteen nurkilla oli vielä mielenkiintoinen, matseissa tuli paljon maaleja eikä juuri peruuteltu. Nykyään lähinnä nostaa verenpainetta hämeenlinnalaisen "kiekkokulttuurin" vuoksi. Aivan sama käykö kotona vai vieraissa, niin hirvittävä määrä idiootteja tulee vastaan. Juuri näitä yllä mainittuja lapsille uhoajia löytyy aina. Ainut porukka, josta ei löydy juttuseuraa matseissa.
Ilves:Hieno seura. Jos pakko olisi tamperelaisista valita, niin Ipan kelkassa ollaan. Selvähän se, kun muutenkin farmiseuraa kannatetaan. Hävettävän surkea fiilis muuten ehdottomassa suosikkihallissa.
Jokerit:Ei herätä enää hirvittäviä tunteita suuntaan tai toiseen. Mielellään seuraan paikan päällä, koska Kärppien tapaan kerää aina taitavan hyökkäyksen kasaan. Helsingissäkin on mukava käydä matseissa.
JYP: Hohhoijaa. Sentään vahvistunut viime vuosina, joten sitä kautta periaatteessa jotakin mielenkiintoa pitäisi herätä. Ei voi mitään, on vaan aina ollut ihan järkyttävän tylsä ja väritön joukkue. Onneksi paita sentään vaihtui tälle vuosituhannelle. Sinuhe jaksaa synnyttää tunteita, muuten tuossa joukkueessa ei ole mitään kiinnostavaa.
KalPa:Symppis joukkue. Viime kaudella olin aidosti iloinen siitä, että kuopiolaiset pärjäsivät. Mikä tärkeintä, voittoja ei tullut paskalla pelillä ja puolustamisella, vaan kovalla liikkeellä ja selkeällä, yksinkertaisella pelillä. Onhan se edelleen mikkihiirimäinen kokonsa puolesta, se on oikeastaan ainut asia mikä viime vuonnakin vitutti. Ei ole kiekkoilijan näköisiä kavereita. Toisaalta, niin kauan kuin ne mikkihiiret viuhahtavat kaikenlaisten Tienrantojen ohi vaivatta, niin turha kuopiolaisten on tyyliä muuttaa...
Kärpät:Sama kuin Jokereilla, kasaa aina väkisinkin mielenkiintoisen nipun. Iloista, hyökkäävää peliä. Liike on aina miellyttänyt silmää, alivoimapeli on poikkeuksellisen liikkuvaa ja ylivoimassa käsiä riittää pariin kenttään. Harmittavia menetyksiä tälle kaudelle. Organisaatio kadehdittavan hyvässä kunnossa, kunhan hallin vielä saavat rakennettua. Kärpät Raksilassa on kuin tähtikuvio paskakasassa.
Lukko:Periaatteessa pitäisi vihata sydämeni pohjasta, mutta ei jaksa syttyä. Vuosien varrella olen tavannut paljon fiksuja faneja (Jatkoajassa ei niitä näy). Komeat puitteet ja taustavoimat herättävät katkeruutta. Kuin mini-Kärpät, mutta ei vain osaa tehdä tulosta. Osanneet aina hankkia superärsyttävyyksiä, kun oman kaupungin Torkit yms ovat seilanneet muilla mailla.
Pelicans: Ei herätä tunteita puolesta eikä vastaan. Aika tylsä tiimi tämäkin.
SaiPa: Pieni ja pippurinen. Varsinkin vieraissa erityisen paha vastus vuodesta ja kokoonpanosta riippumatta. Toivottavasti pysyy aina liigakartalla, sinne se kuuluu kyllä.
Tappara: Ei jaksa kiinnostaa. Kulmalan Oravan aikana oli edes jotakin naurettavaa. Ojasen Janne herättää kunnioitusta ja siinä yksi syy seurata edelleen Tapparan matseja.
TPS: Rintasen ja Aallon aikoihin tepsuli otti kyllä kupoliin ja rajusti. Muistossa on hirvittäviä pullamaaleja, joilla nämä veljekset ovat matseja kääntäneet viime minuuteilla. Tuolloin tuli toki myös menestystä, joten kiinnostus on varmasti tätä kauttakin kadonnut. Valtakaudella olin mielessäni, kun Jokerit jäi hopealle. Nykyinen TPS ei taida heti niin ylös palata.
HIFK:Oli ennen ehdoton suosikkivastustaja. Upeita matseja kotona ja vieraissa, ja joka kausi joukkueesta löytyi vähintään muutama räiskyvä persoona. Ei jättänyt ketään kylmäksi. 2000-luvun IFK on astetta laimeampi. Matseihin tulee kyllä varmasti mentyä, mutta harvemmin sieltä mitään kiksejä enää saa...
HPK: Ei juurikaan hyvää sanottavaa. Vuosituhannen vaihteen nurkilla oli vielä mielenkiintoinen, matseissa tuli paljon maaleja eikä juuri peruuteltu. Nykyään lähinnä nostaa verenpainetta hämeenlinnalaisen "kiekkokulttuurin" vuoksi. Aivan sama käykö kotona vai vieraissa, niin hirvittävä määrä idiootteja tulee vastaan. Juuri näitä yllä mainittuja lapsille uhoajia löytyy aina. Ainut porukka, josta ei löydy juttuseuraa matseissa.
Ilves:Hieno seura. Jos pakko olisi tamperelaisista valita, niin Ipan kelkassa ollaan. Selvähän se, kun muutenkin farmiseuraa kannatetaan. Hävettävän surkea fiilis muuten ehdottomassa suosikkihallissa.
Jokerit:Ei herätä enää hirvittäviä tunteita suuntaan tai toiseen. Mielellään seuraan paikan päällä, koska Kärppien tapaan kerää aina taitavan hyökkäyksen kasaan. Helsingissäkin on mukava käydä matseissa.
JYP: Hohhoijaa. Sentään vahvistunut viime vuosina, joten sitä kautta periaatteessa jotakin mielenkiintoa pitäisi herätä. Ei voi mitään, on vaan aina ollut ihan järkyttävän tylsä ja väritön joukkue. Onneksi paita sentään vaihtui tälle vuosituhannelle. Sinuhe jaksaa synnyttää tunteita, muuten tuossa joukkueessa ei ole mitään kiinnostavaa.
KalPa:Symppis joukkue. Viime kaudella olin aidosti iloinen siitä, että kuopiolaiset pärjäsivät. Mikä tärkeintä, voittoja ei tullut paskalla pelillä ja puolustamisella, vaan kovalla liikkeellä ja selkeällä, yksinkertaisella pelillä. Onhan se edelleen mikkihiirimäinen kokonsa puolesta, se on oikeastaan ainut asia mikä viime vuonnakin vitutti. Ei ole kiekkoilijan näköisiä kavereita. Toisaalta, niin kauan kuin ne mikkihiiret viuhahtavat kaikenlaisten Tienrantojen ohi vaivatta, niin turha kuopiolaisten on tyyliä muuttaa...
Kärpät:Sama kuin Jokereilla, kasaa aina väkisinkin mielenkiintoisen nipun. Iloista, hyökkäävää peliä. Liike on aina miellyttänyt silmää, alivoimapeli on poikkeuksellisen liikkuvaa ja ylivoimassa käsiä riittää pariin kenttään. Harmittavia menetyksiä tälle kaudelle. Organisaatio kadehdittavan hyvässä kunnossa, kunhan hallin vielä saavat rakennettua. Kärpät Raksilassa on kuin tähtikuvio paskakasassa.
Lukko:Periaatteessa pitäisi vihata sydämeni pohjasta, mutta ei jaksa syttyä. Vuosien varrella olen tavannut paljon fiksuja faneja (Jatkoajassa ei niitä näy). Komeat puitteet ja taustavoimat herättävät katkeruutta. Kuin mini-Kärpät, mutta ei vain osaa tehdä tulosta. Osanneet aina hankkia superärsyttävyyksiä, kun oman kaupungin Torkit yms ovat seilanneet muilla mailla.
Pelicans: Ei herätä tunteita puolesta eikä vastaan. Aika tylsä tiimi tämäkin.
SaiPa: Pieni ja pippurinen. Varsinkin vieraissa erityisen paha vastus vuodesta ja kokoonpanosta riippumatta. Toivottavasti pysyy aina liigakartalla, sinne se kuuluu kyllä.
Tappara: Ei jaksa kiinnostaa. Kulmalan Oravan aikana oli edes jotakin naurettavaa. Ojasen Janne herättää kunnioitusta ja siinä yksi syy seurata edelleen Tapparan matseja.
TPS: Rintasen ja Aallon aikoihin tepsuli otti kyllä kupoliin ja rajusti. Muistossa on hirvittäviä pullamaaleja, joilla nämä veljekset ovat matseja kääntäneet viime minuuteilla. Tuolloin tuli toki myös menestystä, joten kiinnostus on varmasti tätä kauttakin kadonnut. Valtakaudella olin mielessäni, kun Jokerit jäi hopealle. Nykyinen TPS ei taida heti niin ylös palata.