Mitä tästä seuraa?
Mielenkiintoinen keskustelu. Tähän asti on itsellänikin ollut ajatus, että pelisääntöjä pitäisi kunnioittaa puolin ja toisin. Nythän täällä aika monet todistelevat, että "kaikki lakot ovat periaatteessa laittomia" ja "jos on olemassa todellinen aihe, seisoo koko maa". Ja nähtävästi "todellisen aiheen" saa määrittää ammattiliitto eli sopimuksen voimassaollessakin on jatkuva lakon uhka päällä.
Miksi tupo yleensä tehdään, mitä osapuolet sillä saavat? Oma käsitys on, että työntekijät varmistavat tasiaisen, solidaarisen palkkakehityksen eri aloille. Kansantalous eli valtio saa selkeän ennusteen siihen, paljonko palkkakulut tulevina vuosina kohoavat, mitä se vaikuttaa esim. inflaatioon ja pystyy miettimään veroratkaisut ja muut finanssipolitiikan keinot. Ja työnantaja saa TYÖRAUHAN sovituksi ajaksi. Nyt työnantajapuolelta näyttää putoavan työrauha pois, kun toinen osapuoli voi itse päättää sopimuksen voimassaollessakin, koska voimannäyttö jostain syystä on paikallaan.
Mitä tästä seuraa? Se on selvä, että sopimuksia tehdään jatkossa kuten ennnenkin. Ja sekin on selvää, että bussikuskien töitä ei voi viedä Kiinaan. Mutta edes AKT ei voi estää sitä, että bussivuorot muuttuvat yhä helpommin kannattamattomiksi, jos palkkarakenteet jäykistyvät entisestään. Ja AKT ei voi vaikuttaa siihen, jos vuoroja vähennetään ja bussikuskeja on jollain aikavälillä entistä vähemmän.
Kunnat maksavat bussiyhtiöille korvausta linjojen ylläpidosta olivatpa ne yksityisiä tai kunnallisia. Ja kuntien taloustilanteet ovat sellaisia, että kunnat eivät voi vuodesta toiseen maksaa saman palvelutason säilyttämisestä enemmän ja enemmän. Enemmän maksaminen johtuu siitä, että palkkakulut nousevat vuosittain, polttoaineen hinnat nousevat vuosittain ja autoistumisen edetessä myös bussimatkustajia on vähemmän ja vähemmän vuosittain (kasvukeskuksissa toki väkimäärän kasvaminen voi jopa nostaa matkustajamääriä). Mitä jäykemmät työsuhderatkaisut, sitä nopeammin kustannukset kasvavat. Ja sitä nopeammin linjoja muuttuu niin tappiollisiksi, että niitä lopetetaan.
Tämä sama koskee myös muita aloja. Jos joukkovoimalla parannetaan työsuhdeturvaa ja esim. estetään osa-aikaiset työsuhteet, seurauksena on ihan markkinatalouden pelisääntöjen perusteella se, että uusia työntekijöitä ei mielellään yrityksiin palkata, koska mahdollisen huonon ajan kohdatessa työntekijästä luopuminen on vaikeampaa. Ja jos osa-aikaiset työsuhteet muillakin aloilla kiellettäisiin, iso osa palvelualan työpaikoista loppuisi kokonaan: ravintoloita ja tarjoilijan paikkoj olisi vähemmän, kauppoja ja myyjän paikkoja olisi entistä vähemmän muutaman esimerkin mainitakseni.
Teollisuudessa ei juurikaan käytetä osa-aikaisuutta, mutta muut työelämän sääntömääräiset jäykistykset vievät yhä kiihtyvässä vauhdissa osan teollisuuden työpaikoista pois maasta joustavammille ja halvemmille markkinoille.
Tämä on nyt pelkkää seurausten pohdintaa, eikä kannanotto siihen, mitä pitäisi tehdä. Ymmärrän, että osa-aikaisuus ei ole mikään hyvä ratkaisu suurimmalle osalle työntekijöitä. Ja että pätkätyöt vaikeuttavat elämän suunnittelua. Mutta seurauksena pitkällä tähtäimellä on työpaikkojen väheneminen, jos pidämme Suomessa yllä muista maista poikkeavia järjestelmiä.
Rajat on jo auki ja joudumme kilpailemaan myös työtunnin hinnasta ja muistakin työsuhteisiin liittyvistä tekijöistä halusimme sitä tai sitten ei.
Mielenkiintoinen keskustelu. Tähän asti on itsellänikin ollut ajatus, että pelisääntöjä pitäisi kunnioittaa puolin ja toisin. Nythän täällä aika monet todistelevat, että "kaikki lakot ovat periaatteessa laittomia" ja "jos on olemassa todellinen aihe, seisoo koko maa". Ja nähtävästi "todellisen aiheen" saa määrittää ammattiliitto eli sopimuksen voimassaollessakin on jatkuva lakon uhka päällä.
Miksi tupo yleensä tehdään, mitä osapuolet sillä saavat? Oma käsitys on, että työntekijät varmistavat tasiaisen, solidaarisen palkkakehityksen eri aloille. Kansantalous eli valtio saa selkeän ennusteen siihen, paljonko palkkakulut tulevina vuosina kohoavat, mitä se vaikuttaa esim. inflaatioon ja pystyy miettimään veroratkaisut ja muut finanssipolitiikan keinot. Ja työnantaja saa TYÖRAUHAN sovituksi ajaksi. Nyt työnantajapuolelta näyttää putoavan työrauha pois, kun toinen osapuoli voi itse päättää sopimuksen voimassaollessakin, koska voimannäyttö jostain syystä on paikallaan.
Mitä tästä seuraa? Se on selvä, että sopimuksia tehdään jatkossa kuten ennnenkin. Ja sekin on selvää, että bussikuskien töitä ei voi viedä Kiinaan. Mutta edes AKT ei voi estää sitä, että bussivuorot muuttuvat yhä helpommin kannattamattomiksi, jos palkkarakenteet jäykistyvät entisestään. Ja AKT ei voi vaikuttaa siihen, jos vuoroja vähennetään ja bussikuskeja on jollain aikavälillä entistä vähemmän.
Kunnat maksavat bussiyhtiöille korvausta linjojen ylläpidosta olivatpa ne yksityisiä tai kunnallisia. Ja kuntien taloustilanteet ovat sellaisia, että kunnat eivät voi vuodesta toiseen maksaa saman palvelutason säilyttämisestä enemmän ja enemmän. Enemmän maksaminen johtuu siitä, että palkkakulut nousevat vuosittain, polttoaineen hinnat nousevat vuosittain ja autoistumisen edetessä myös bussimatkustajia on vähemmän ja vähemmän vuosittain (kasvukeskuksissa toki väkimäärän kasvaminen voi jopa nostaa matkustajamääriä). Mitä jäykemmät työsuhderatkaisut, sitä nopeammin kustannukset kasvavat. Ja sitä nopeammin linjoja muuttuu niin tappiollisiksi, että niitä lopetetaan.
Tämä sama koskee myös muita aloja. Jos joukkovoimalla parannetaan työsuhdeturvaa ja esim. estetään osa-aikaiset työsuhteet, seurauksena on ihan markkinatalouden pelisääntöjen perusteella se, että uusia työntekijöitä ei mielellään yrityksiin palkata, koska mahdollisen huonon ajan kohdatessa työntekijästä luopuminen on vaikeampaa. Ja jos osa-aikaiset työsuhteet muillakin aloilla kiellettäisiin, iso osa palvelualan työpaikoista loppuisi kokonaan: ravintoloita ja tarjoilijan paikkoj olisi vähemmän, kauppoja ja myyjän paikkoja olisi entistä vähemmän muutaman esimerkin mainitakseni.
Teollisuudessa ei juurikaan käytetä osa-aikaisuutta, mutta muut työelämän sääntömääräiset jäykistykset vievät yhä kiihtyvässä vauhdissa osan teollisuuden työpaikoista pois maasta joustavammille ja halvemmille markkinoille.
Tämä on nyt pelkkää seurausten pohdintaa, eikä kannanotto siihen, mitä pitäisi tehdä. Ymmärrän, että osa-aikaisuus ei ole mikään hyvä ratkaisu suurimmalle osalle työntekijöitä. Ja että pätkätyöt vaikeuttavat elämän suunnittelua. Mutta seurauksena pitkällä tähtäimellä on työpaikkojen väheneminen, jos pidämme Suomessa yllä muista maista poikkeavia järjestelmiä.
Rajat on jo auki ja joudumme kilpailemaan myös työtunnin hinnasta ja muistakin työsuhteisiin liittyvistä tekijöistä halusimme sitä tai sitten ei.