Laitetaan nyt tänne varsinaisen ketjunkin alle tämä uutinen.
Tässä uutisessa huomion kiinnittää erityisesti tuo ''reilusti yli kolmeen prosenttiin''. Tässä nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa tämähän on ainoa oikea suunta, vaikka päätökset ja toteutukset onkin jätetty aivan liian viime hetkeen.
Vaikka suunta on oikea, niin ei ole eri valtioilla helppoa kasata tuota palapeliä. Investointeja tarvitaan älytön määrä, kuten myös rahaa ja se taas on pois jostain muualta. Mietitään nyt vaikka Suomeakin. Monilla yrityksillä ja yksittäisillä kansalaisillakin on jo nykyisen vyön kiristämisen myötä melkoisia haasteita näinä päivinä. Ja kun mietitään muutama vuosi eteenpäin aikaan kun F-35 hävittäjiä ei enää lasketa investointeihin Suomen osalta, niin Suomen puolustusinvestoinnit ovat vain noin 1,75% BKT:sta, eli vain noin puolet siitä mitä Nato todennäköisesti tulee jatkossa vaatimaan. Vaikka se hyväksyttävä raja olisikin se 3% puolustusinvestointeihin, niin silti kyseessä on todella iso raha. Noin 4 miljardia suhteutettuna Suomen tämänhetkiseen BKT:n. Kun taas 3,5%:lla puhutaan jo 5 miljardista.
Voi kai todeta näin yksilön näkökulmasta, että sijoittaminen puolustusteollisuuteen tulevina vuosina on todennäköisesti aika hyvä investointi?
Selvästi yli kolmen prosentin on Suomelle oikeastaan vähimmäisvaatimus. Lähden siitä, että Venäjän hyökätessä on pärjättävä pitkälti itse ensimmäiset päivät ja viikot. Venäjä valmistelee jo hyökkäystä ja tästä löytyy mm. Tanskan, Saksan, USA:n ja monen muun tiedustelun tarkempia arvioita.
Tanskan tiedustelun arvio on se, että Venäjä olisi mahdollisesti valmis hyökkäämään Baltiaan tai Suomeen 0.5-5 vuotta sen jälkeen kun Ukrainan sota on päättynyt. Tuo matalin lukema tarkoittaa pikemminkin paikallisen konfliktin luomista kuin suurempaa hyökkäystä. Viiden vuoden kuluttua sodan päättymisestä Venäjä on valmis suursotaan Euroopassa, jos Yhdysvallat ei osallistu siihen.
NATO:lla ja Suomella on kiire ja voi sanoa, että olemme myöhässä. Toivottavasti emme ratkaisevasti, ja luultavasti emme, jos nyt tehdään riittävät päätökset.
Suomen kannattaa tukea yhteisvelkaa puolustamiseen kaikilla tasoilla. Ja tietenkin lähteä siitä, että etulinjan maihin tehdään suurimmat sijoitukset. Jos yhteisvelka ei mene läpi - ja osin siitä huolimatta - rahaa on irroitettava puolustamiseen useita miljardeja lisää vuodessa.
Ukrainan sodan opetuksia on sekin, että yksi välttämätön kohde on ilmatorjuntajärjestelmien hankinta eri puolille Suomea. Nykyiset suojaavat lähinnä Helsinkiä. Ohjuksineen puhutaan luokkaa 3 mrd sijoituksesta per järjestelmä. Toinen suurempi hanke tulee olla erilaisten droonien valmistaminen. Tässä on jo jonkin verran edetty, mutta drooneja saatetaan hyökkäystilanteessa tarvita satoja tai tuhansia per päivä.
Myös vakituiseen henkilökuntaan (ammattisotilaisiin) tulee saada merkittävä täydennys. Meillä tulee olla valmius riittävän määrän ammattisotilaita lähettämiseen esimerkiksi johonkin NATO:n maan tarvitsemaan tilanteeseen ilman että lähettäminen on juuri mitään pois Suomen omasta varautumisesta.
NATO:n puolustusmenovaatimuksesta prosenttia per bkt sovitaan lähiviikkoina. Jos se olisi 3.5-4.0 prosenttia, Suomen tulee nostaa omaa valmiuttaan vähintään 30 % korkeammaksi. Siis 4.0 prosentin päätös tarkoittaa etulinjassa 5.2 prosentin resurssoimista.
On tavallaan turhaa keskustelua - ja tätä tietenkin tullaan käymään - mistä tämä militarisointi on pois. Vastaus kun on aina sama: jos emme sitä tee, se on pois Suomen itsenäisyydestä ja pommi tuleville sukupolville.
Oman aseteollisuuden kasvattaminen edelleen on välttämätöntä. Suomen tulee tavoitella suhteessa Israelin kykyä puolustamiseen. Suhteessa siksi, että samaan laatutasoon suhteessa viholliseen emme pääse.