TweetyLeaf
Jäsen
On huomioitava, että alle kymmenen vuotta sitten Kiinan puolustusbudjetti oli vasta sijalla 10+ maailman, maista mutta tällä hetkellä se on sijalla kaksi ja Kiina käyttää vuodessa puolustukseen kun kaikki sektorit huomioidaan yli 150 miljardia dollaria vuodessa (lähde Jane's - sähköposti Kiinan puolustusbudjetin kehityksestä tämän vuosituhannen puolella, toukokuu/2014.) Ja vaikka Kiinan talouskasvu hiipuisi olennaisella tapaa, kykenee se pitämään asemansa hyvin helposti, koska esim. Venäjän puolustusbudjetti on tällä hetkellä arviolta sellaiset reilut 75 miljardia euroa.
vlad.
Kiinan puolustusbudjetissa on myös huomioitava sellainen seikka, että BKThen suhteutettuna Kiina käyttää prosentuaalisesti vähemmän armeijaan kun britit ja Ranska yhteensä.
(Yhä edelleen? Haluaisitko Vlad vahvistaa, että tietoni on edelleen ajantasalla jos sinulla on ajankohtaista tietoa? Muistaakseni tietoni on vuodelta 2012).
Toisinsanoen, siellä on täysin mahdollista puolustusmäärärahojen kasvattaminen hurjastikkin.
Kiina ei kuitenkaan mielestäni Suomen kannalta ole se tärkein kysymys, vaikka tämä tulee ottaa huomioon.
Jos suomalaisen "puolueettomuuden" päivät ovat todellakin ohi, eikä uusia Ahtisaaria ole näkyvissä, sekä EU:n yhtenäinen ulkopolitiikka toteutetaan täysimääräisenä, on todellakin vaikea argumentoida sotilaallisen liittoutumattomuuden puolestä.
Se mistä voidaan mielestäni edelleen argumentoida on, että onko NATO se oikea vaihtoehto. Itse toivoisin, että tähän löytyisi joku muu ratkaisu.
Olen aiemmin kirjoittanut kantani tähän ketjuun, mutta toistetaan nyt vielä se, että itse en osaa luottaa NATO:n yhtenäisyyteen. Nato on laajentunut agressiivisesti itää kohti viimeisinä vuosikymmeninä luoden yhä uusia jännitteitä maailmanpolitiikkaan.
Oma näkemykseni Venäjän toimista on se, että Venäjä toimii ns. opportunistisesti. Moni sanoo, Venäjän toimivan "vanhalla voimapolitiikalla" mutta itse koen näkeväni piirteitä "uudesta voimapolitiikasta". Toisinsanoen, mitään ei tehdä, jollei mahdollisuus tehdä jotain tule esiin. Mahdollisuuksiin tartutaan hanakasti, mikäli sellaisia tulee esiin.
En näe tai koe, että Suomessa syntyisi sellainen tilanne, jossa Venäjä pääsisi millään tekosyyllä puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.
NATOn laajentumisen todelliset tarkoitusperät ovat myös itselleni mysteeri, sillä ei USA pääse kauemmaksi länsinaapuristaan Euroopan kautta.
Ja jotta nyt ei tule noottia "Venäjä faniudesta", niin älkööt kukaan tätä tekstiä niin ymmärrä. Venäjää pitäisi tulkita enemmän ja tuomita vähemmän. Tuomitseminen kun harvoin avaa keskustelua tai maan todellisia tarkoitusperiä, vaikka itsekkin toki tuomitsen Krimin ja Ukrainan tapahtumat, ei se tarkoita sitä, etteikö Venäjää kannattaisi yrittää tulkita.
Kaikesta spekuloinnista ja arvioista huolimatta, yksi fakta täytynee kuitenkin heittää peliin: Jos joku maa uhkaa Suomen turvallisuutta, niin tuo maa on Venäjä.
Kysymys onkin nyt se, että uhkaako Venäjä Suomea vai ei? Itse en näe Venäjä uhkaa todellisena Suomen kohdalla tällä hetkellä, mutta ymmärrän Krimin tilanteen varmasti saaneen monet suomalaiset varpailleen.
NATOn suurimpia ongelmia Suomen kannalta kuitenkin on myös sellaiset faktat, että kulttuurillisesti ja arvollisesti hyvin erilainen Turkki kuuluu liittoon. Itse määrittelisin tällä hetkellä itseni "kulttuurinationalismin" (paremman sanan puutteessa) kannattajaksi mitä tulee liittoihin muiden maiden kanssa.
Eli mielestäni Suomen tulee liittyä vain sellaisiin liittoihin, missä kulttuurilliset arvot ovat saman suuntaisia.
Viimekädessä kuitenkin, mikäli Euroopan yhteistyö tai Ruotsin kanssa liittoutuminen ei tapahdu seuraavan 10 vuoden sisällä, rupeaa NATO kuullostamaan yhä houkuttelevammalta.