Nato

[Sako]

Uskon vilpittömästi Kekkosen olleen tarkkanäköinen isänmaanystävä, jonka missio oli luotsata turvallisesti Suomi itsenäisenä kohti sellaisia aikoja, jolloin Suomella olisi ulkopoliittista liikkumavaraa enemmän kuin Kekkosen omana aikana oli.

Jo Jatkosodan aikana kävi lavertelemassa neukuille maanpetossyytteen arvoisesti, mutta ikävä kyllä välttyi oikeudelta. YYA-neuvotteluissa laverteli Paasikiven ohjeet, taas maanpetos. Sittemmin tilasi nootin, antoi sanavallan Suomen ministerien henkilöistä itä rajan taa jne. Oli todellinen tarkkanäköinen isänmaanystävä, tosin se isänmaa oli Neuvostoliitto, jota Kekkonen palveli.

 

[Major Julli]

Suomessa on iso ongelma siinä että suomettumisen ajan historiasta ei haluta keskustella eikä syntejä setviä. Olemme Euroopan tasolla samaa poppoota Venäjän ja Serbian kanssa, maita jotka eivät halua tunnustaa lähihistoriansa virheitä. Tämän puutteen vuoksi maassamme elää vahvana kaksi täysin irrationaalista myyttiä, eli puoluettomuus ja hyvät kahdenkeskiset suhteet Venäjään. Kumpaakaan ei ole ollut oikeasti olemassa toisen maailmansodan jälkeen. 90-luvulle saakka olimme näennäispuolueeton valtio Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Voisiko oikeasti puolueettomassa valtiossa olla mahdollista että valtion tukirahoilla saa pilkata ja propagandoida toista leiriä ja vastaavasti toisen leirin kritisointi sensuroidaan neuvostovastaisena? Hyvät suhteet suorat suhteet Moskovaan tarkoittivat tosiasiassa Kremlin tahtoon alistumista, ei molemminpuolista avointa dialogia.

Nykypäivänä olemme lännen leirissä EU-maana ja emme omaa mitää erillistä vaikutuskanavan Putinin hallintoon, joten tilanne jatkuu kuten ennenkin. Mutta myyttien ylläpitäjänä tämän synkän perinnön vaalija on Suomessa keskustapuolue, ja en näe virhettä siinä jos väittää heitä venäläismyöntyväisiksi. Huolimatta siitä mitä joku isäntä Kurikassa tai Lapualla venäläisistä ajattelee.

 

[MustatKortit]

Suomessa on iso ongelma siinä että suomettumisen ajan historiasta ei haluta keskustella eikä syntejä setviä. Olemme Euroopan tasolla samaa poppoota Venäjän ja Serbian kanssa, maita jotka eivät halua tunnustaa lähihistoriansa virheitä...

Olemme tätä varsin rajatusti, siis samassa porukassa noiden mainitsemiesi maiden kanssa. Suomessa on viime vuosina avautunut paljon kansalaissodan historiasta, samaten toisen maailmansodan käänteistä ja Saksan kelkkaan hyppäämisestä. Kuriositeettina mainittakoon myös erittäin kipeä, joskin marginaalinen ilmiö, eli saksalaisten sotilaiden jättämät lehtolapset, näistäkin on viime vuosina riittänyt puhetta.

Yhteistä näille on se, että aikaa on nähtävästi kulunut riittävästi. Mitä ilmeisemmin suomettumisen perkaaminen ei ole vielä ajankohtaista, moni aikakausista elää ja hengittää, on jopa todella aktiivisesti politiikassa mukana.

Olen kuitenkin täysin varma, että suomettumisen aika tullaan käymään lähitulevaisuudessa perusteellisesti läpi ja historia tulee langettamaan tuomionsa tai vapauttamaan heidät, näkökulmasta riippuen. Ja onhan nytkin aiheesta jo enemmän julkisuudessa, IS:n suomettumisliite oli ihan kiinnostava ja hyvin tehty.

@Pisin Kääpiö 186cm , @Sako ja @rpeez : Mitä kepulaiseen NATO-vihaan tulee, niin sillä on pitkät perinteet ihan klassisessa herravihassa, joka on Suomessa varsin tuttu ilmiö jo ajalta ennen Jaakko Ilkkaa. En voi väittää käyneeni jokaisessa Pohjanmaan Kepu-kunnassa, mutta ne joissa olen käynyt, niin tuttua kaavahan homma noudattaa, eikä Helsingin herroille haluta antaa siimaa. Oli kyseessä todellinen tai kuvitteellinen uhka.

 

[Barnes]

Ei ole yksin kepulaisten synti, että suomalaisten lukutaito poliittiseen historiaan sekä ulko- ja turvallisuuspoliitiikkaan liittyvissä kysymyksissä on ollut hämmästyttävän huono. Niiden syntisten lista on pitkä, joilla on jonkinlaista vastuuta suomalaisen ajatusilmaston mädättämisestä koskien erityisesti kysymyksiä Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Merkittävimpien syyllisten joukossa ovat Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, jotka tuleva historiankirjoitus tulee vielä tuomitsemaan oman aikansa merkkien raskaasta väärinymmärtämisestä. Erityisesti Tarja Halosen synnit kahden kauden presidenttinä, Suomen Ottawan sopimukseen liittymisen pääarkkitehtina, sekä puolustuspoliittisen keskustelun hiljentäjänä ovat veriruskeat.

Näkisin, että Tuomiojalle ja Haloselle NATO:n suurin ongelma on sen yhdysvaltalaisvetoisuus. He ovat oppineet inhoamaan Yhdysvaltoja valtiona, koska kyseinen supervalta ei aikoinaan kannattanut Neuvostoliittoa, jota em. poliitikot ihailivat yrittäen estää Suomen länsimaistumisen kaikin keinoin.

NL:n romahdettua monet entiset itäfanaatikot säilyttivät USA/NATO-vihansa, mutta jotkut jopa käänsivät kelkkansa NATO:n suuntaan, näinhän teki esimerkiksi Kanerva. Suomalaisten ongelma turvallisuuspoliittisessa ajattelussa oli eräänlainen suomettumisajan romantisointi. Liian monet poliitikot suoranaisesti hyötyivät kyseisestä ajasta, jolloin he haluavat pitää siitä edelleen kiinni. Missään nimessä ei saa liittoutua, kaikista hörhöimmät vaativat jopa EU-eroa ja Moskovan läheisyyteen paluuta.

Toivotaan, että Väyrynen, Lehtomäki tms. eivät pääse sotkemaan seuraavan hallituksen ulkopolittisia kuvioita, muuten palataan tietynlaiseen YYA-aikaan...

 

[Wiljami]

Kepun venäjämyönteisyyden luulisi olevan kyllä kova paikka pohjalaisisännille, jotka ovat koko ikänsä keskustaa äänestäneet ja ryssää vihanneet. Toisaalta kepun ehdokkaat tuskin kovin suureen ääneen puhuvat Pohjanmaalla ulkopolitiikasta (korkeintaan että EU:sta ja eurosta pitäisi lähteä), vaan päällimmäisenä puheissa maakuntataso ja maatalouden tuet jne.

Onko kepun pohjalaispiireistä tullut muuten näitä venäjämyönteisiä edustajia? Lehtomäkihän on kuhmolainen ja Väykkä ehta lappalainen korpikommunisti (toki salonkikelpoisemmassa, tai ainakin laajemmin kannatetussa puolueessa. Kunnon pyrkyri ei marginaaliporukoista lähde pinnalle yrittämään).

 

[Sako]

Isännille ei juurikaan ole vaihtoehtoja, sillä maalaisliitto on ainoa, joka heidän etujaan ajaa. Kun kysymys on oman lompakon rahoista, niin ulkopoliittisissa kysymyksissä joustetaan...


IS:n mukaan Haglund kyselee inhottavia.

http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-1427785634398.html
Turvallisuuspoliittisessa väittelyssä puhemiesEero Heinäluoman(sd) kanssa Haglund uskalsi sanoa sen, mistä moni päättäjä on vaiennut: Naton ja Venäjän välisessä eurooppalaisessa konfliktissa Venäjä tuskin kunnioittaisi Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Eli Suomi joutuisi joka tapauksessa suurvaltojen temmellyskentäksi – tavalla tai toisella. Ministeri moittikin liittoutumattomuuden kannattajia ”sinisilmäisyydestä.”

Oikeassa tuossa on ja mielenkiinnolla odotan kuinka tämä vaietaan hengiltä.

 

[Alfred E Neuman]

IS:n mukaan Haglund kyselee inhottavia.

Oikeassa tuossa on ja mielenkiinnolla odotan kuinka tämä vaietaan hengiltä.

Onhan tuo inhottavaa sanoa tosiasioita ääneen. Tuskin tästä asiasta enää parin päivän päästä kuullaan enää yhtään mitään.

Aika hiljaiseksi muuten vetää nuo kommentit tuon uutisen alla. Nuo "parempi se on liittyä Venäjään" jutut on ihan selkeitä Pietarin trolleja, mutta näköjään jotkut ihan aikuisten oikeasti uskovat, että Venäjä jotenkin kunnioittaisi Suomen puolueettomuutta ja jättäisi meidät rauhaan jos Naton ja Venäjän välille syntyisi konflikti. Muuten laittaisin nämäkin Pietarin trollien piikkiin mutta Eero Heinäluoma.

 

[arvee]

Kepun venäjämyönteisyyden luulisi olevan kyllä kova paikka pohjalaisisännille, jotka ovat koko ikänsä keskustaa äänestäneet ja ryssää vihanneet. Toisaalta kepun ehdokkaat tuskin kovin suureen ääneen puhuvat Pohjanmaalla ulkopolitiikasta (korkeintaan että EU:sta ja eurosta pitäisi lähteä), vaan päällimmäisenä puheissa maakuntataso ja maatalouden tuet jne.

Onko kepun pohjalaispiireistä tullut muuten näitä venäjämyönteisiä edustajia? Lehtomäkihän on kuhmolainen ja Väykkä ehta lappalainen korpikommunisti (toki salonkikelpoisemmassa, tai ainakin laajemmin kannatetussa puolueessa. Kunnon pyrkyri ei marginaaliporukoista lähde pinnalle yrittämään).

Viisikymmenluvulla ei YYA:ta Etelä-Pohjanmaalla paljon kannattanut hehkuttaa ja Kekkosella oli myös vastaavasti antipatia pohojalaisihin.

Mutta olihan meillä sittemmin Eino Uusitalo, lainaan Wikipediaa ( Eino Uusitalo – Wikipedia :

"Vuonna 1974, ollessaan keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Uusitalo sai aikaan kohun esittämällä Suomelle toista itsenäisyyspäivää jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan päivämäärälle 19. syyskuuta. Myöhemmin Uusitalo perusteli esitystään sillä, että halusi tällä korostaa rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä. Uusitalo osallistui itsekin jatkosotaan 1942–1944 Kannaksen Metsäpirtissä."

Tällaiseen ehdotukseen kristallisoituvaa idealogiaa on saarnattu tupailloissa kuusikymmenluvun alusta saakka.
Ja myös 4H-kerhoissa porkkananharvennus-koulutuksen ajanvietteenä.
Kääriäinen luultavasti aloitti poliittisen uransa tällä tavoin.

Väyrynen koomisuudessaan voitaneen unohtaa, mutta näitä Lehtomäkiä riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen.

 

[LuKi]

Jo Jatkosodan aikana kävi lavertelemassa neukuille maanpetossyytteen arvoisesti, mutta ikävä kyllä välttyi oikeudelta. YYA-neuvotteluissa laverteli Paasikiven ohjeet, taas maanpetos. Sittemmin tilasi nootin, antoi sanavallan Suomen ministerien henkilöistä itä rajan taa jne. Oli todellinen tarkkanäköinen isänmaanystävä, tosin se isänmaa oli Neuvostoliitto, jota Kekkonen palveli.

Tuo ei ole ihan reilua, ei kaveria kohtaan, joka talvisodassa äänesti harvojen joukossa rauhansopimuksen solmimista vastaan. Kekkonen itse veljeili veteen piirretyn viivan "toisella puolella" mutta ei hyväksynyt muiden visiittejä väärällä puolella, esimerkkinä vaikka Yrjö Keinosen kohtalo. Kekkonen oli vallan haluinen opportunisti, joka jatkosodassa varhaisessa vaiheessa totesi Saksan häviävän sodan ja teki tästä kylmät johtopäätöksensä. UKK pesi kasvonsa N-liiton edessä 1940-luvun aikana (sotasyyllisyysoikeudenkäynti) ja sen jälkeen luovi valitsemallaan linjalla Suomea kylmän sodan karikoissa. Kuuluissa puheessaan Hrutseville Kekkonen totesi, että vaikka koko muu maailma muutuisi kommunistiseksi, Suomi pysyy pohjoisemaisena demokratiana, mikäli kansan enemmistö niin tahtoo, kuten hän itse uskoo (vapaa muistikuva).

Uhkapeli onnistui, ei vain Kekkosen vuoksi, vaan kauhun tasapainon ansioista, jota ei uskallettu horjuuttaa. Kekkonen terävöitti ajatuksiaan Max Jakobsonin kanssa, joka kirjoitti useita puheita/ajatelmia valmiiksi Kekkoselle niin lännen kuin idän tarpeisiin. Typerät perässähiihtäjät toistelivat vielä N-liiton hajotessa näitä YYA-sopimusta puolustelevia Jakobsonin keksimiä!! teesejä häntä itseään vastaan, kun Jakobson voimakkaasti puhui sopimuksesta irtautumisen puolesta. Näitä samoja suomettumisen pakollisen aamupuuron syöjiä on ollut ja on edelleen vallankahvoissa kiinni ja ne oikeasti taitavat luulla, että puuro oli hyvää ja sen voisi taas menestyksekkäästi lämmittää. Mainittu Kekkosen arvostama Jakobson puhui vahvasti kuolemaansa saakka (2013) länteen sitoutumisen merkityksestä ja Nato-jäsenyyden tarpeellisuudesta, nyt kun sitä liikkumatilaa oli. Toisin kuin Kekkosella. "Saatanan tunarit!!"

 

[Stonewall]

Yksi iso kanto NATO-jäsenyyden kaskessa on se, että Kookoomus kannattaa sitä. Kokoomus kuitenkin on suurimmassa osassa Suomea profiloitunut lähinnä synonyymiksi Helsingin herroille. Maassamme on toki paljon auktoriteettjä kunnioittavia kansalaisia, mutta todella paljon myös herra vihaa. Varmaan jopa viidesosa kansasta ellei enemmänkin vierastaa NATOa vain ja ainoastaan, koska asia on Kokoomukselle tärkeä. Arvioisin, että niin kauan kun Kokoomus asiaa ajaa, niin kansan enemmistöä ei sen taakse saada, ellei turvallisuusympäristö muutu voimakkaasti tai Ruotsi hae jäsenyyttä.

 

[Sako]

Muuten laittaisin nämäkin Pietarin trollien piikkiin mutta Eero Heinäluoma.

Eero vääntää oikein klassista settiä. "– Hän turhaan spekuloi asialla, joka ei ole millään tavalla todennäköinen. Se lisää epävarmuutta suomalaisessa yhteiskunnassa, jota emme tarvitse tässä tilanteessa. Meillä on tarpeeksi hankaluuksia talouden suhteen. Ihmisten mielien lietsominen epävarmuuteen tällaisilla puheilla on mielestäni huonoa."
laina http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-1427803671762.html

Puolalaiset ja baltit on todennäköisesti huolissaan täysin turhaan, kysykää vaikka Heinäluomalta. Tietysti tästä ei saisi keskustella, sillä eihän Suomen turvallisuusratkaisuihin voida ottaa sellaista skenaariota mukaan, jossa Venäjä hyökkäisi jonkun muun EU-jäsenen kimppuun. Koska se tukisi NATO jäsenyyttä.

Tuo ei ole ihan reilua, ei kaveria kohtaan, joka talvisodassa äänesti harvojen joukossa rauhansopimuksen solmimista vastaan.

Talvisodan lopussa Suomen armeija oli romahtamisen partaalla. Sodan jatkaminen olisi tuonut tuhon ja tappion. Rauhan ehdot oli karmeat, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Paitsi eräistä vastuuttomista.

Toisin kuin Kekkosella. "Saatanan tunarit!!"

Tuo kertomasi on tuttua juttua. Paitsi että näkökulmasi on väärä. Kekkonen valitsi tietoisesti maanpetoksen tiekseen vallan kahvaan.

Kai olit tietoinen siitä, että Kekkonen uskoi sosialismin voittoon?

 

[LuKi]

Talvisodan lopussa Suomen armeija oli romahtamisen partaalla. Sodan jatkaminen olisi tuonut tuhon ja tappion. Rauhan ehdot oli karmeat, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Paitsi eräistä vastuuttomista.


Tuo kertomasi on tuttua juttua. Paitsi että näkökulmasi on väärä. Kekkonen valitsi tietoisesti maanpetoksen tiekseen vallan kahvaan.

Kai olit tietoinen siitä, että Kekkonen uskoi sosialismin voittoon?

Olen täysin eri mieltä eeroheinäluomien ja erkkituomiojien kanssa nykyisestä turvallisuustilanteesta ja Natosta, eli todennäköisesti kanssasi hyvin samaa mieltä. Historiassa ei kuitenkaan ole merkitystä jälkiviisaudella eikä aina edes tyylipisteillä. En puolustele Kekkosta, mutta kuva ei ole oikeudenmukainen, jos väität Kekkosen pelanneen Neuvostoliiton pussiin. UKK:n todelliset ja todella piiloon jääneet asenteet tulevat ilmi juuri Kekkosen ja Jakobsonin suhteista. Jakobson oli tunnettu länsimielinen anglofiili, jota Kekkonen piti suuressa arvossa, mutta ei uskaltanut tukea tätä täysillä YK:n pääsihteeriksi Neuvostoliiton vastustuksen vuoksi. Kekkonen laski aina panokset ja hyödyn pelipöydällä ja se pelipöytä oli vahvan karhun kainalossa.

Neuvostoliitolle lirkuttelun keskellä Suomea ajettiin rauhallisesti, mutta määrätietoisesti läntiseen talousjärjestelmään sisään. Pelin henkeen kuului, että Kekkonen haki Pohjoismaiden yhteisön- ja EFTA/EEC- vapaakauppasopimuksiin hyväksynnän Moskovasta. UKK toki pelkäsi Kiinan kommunismin vahvistumisen, Neuvostoliiton näennäisen kasvun, Britannian ja Ranskan heikkouden ja USA:n vaikeuksien (Vietnam) keskellä mahdollisena kommunismin voittoa kylmän sodan maailmassa. Mutta varmasti ei tätä toivonut.

Tuota 1944- 1991 politiikkaa ei tulisi enää edes yrittää soveltaa nykypäivään. Tai ei olisi tullut yrittää. Löysät on jo housuissa, siksi Niinistökin heittelee haaveita EU-puolustuksesta ilmaan ja kyselee Merkelin avun perään. Kulissien takana taitaa olla keskeisille realisteille selvää, että Naton ovi on kiinni, eikä Raamatusta poiketen kolkuttavalle avata ovea.

Ja talvisodan rauhan Kekkonen epäili tietävän kansalle itsemurhaa.

 

[Sako]

@LuKi

Siis neukkula tuki UKK:ta, koska hän ajoi Suomelle edullista politikkaa? Kaatoi Paasikiven mustan hevosen, lähetti tilatun nootin, solmi tukuttain epäedullisia kauppasopimuksia NL:n kannalta ja palautti Porkkalan? Tässä UKK-itsepetoksessa suomalaiset on ihailtavan hyviä...

edit
lisätään jotain aiheesta.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö
– Teen siihen vastakysymyksen, että mitähän lisäarvoa se toisi? Sotilaallisesti ei yhtään mitään. Ruotsin uusin hallitus totesi, ettei se paranna asevoimiaan. En näe komponenttia, josta olisi meille iloa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1427816562862.html

Uutinen minulle oli, että Ruotsin uusi hallitus on katsonut vanhat turvallisuuspoliittiset linjaukset päteviksi ja haluavat pysytellä sotilaallisena tyhjiönä.

Ei tullut Ruotsista vaihtoehtoa NATOlle.

 

[Stonewall]

En puolustele Kekkosta, mutta kuva ei ole oikeudenmukainen, jos väität Kekkosen pelanneen Neuvostoliiton pussiin. UKK:n todelliset ja todella piiloon jääneet asenteet tulevat ilmi juuri Kekkosen ja Jakobsonin suhteista.

Tässä nyt ei kannata provosoitua, eikä ottaa trollausta vakavasti. Kekkonen on yksi tutkituimpia presidenttejämme eikä yhtä täysin tyrmättyä tutkimusta lukuunottamatta kukaan vakavasti otettava tutkija ole kuvitellut Kekkosen pelanneen Neuvostoliiton pussiin. Jokainen hänen henkilöhistoriaan tututustunut havaitsee heti tämmöiset väitteet absurdeiksi. Kekkonen pelasi kahteen pussiin, omaansa ja Suomen. Kyllähän Paasikiveäkin pidetään patrioottina, vaikka hän rauhanneuvottelujen aikana oikeasti pelasi Neuvostoliiton pussiin paljastamalla salaisia asioita omin päin jne. Yksittäisien tapahtumien sijaan tulee tarkastalla asioiden taustalla olleita motiiveja ja suurempaa kuvaa.

 

[MustatKortit]

Olen täysin eri mieltä eeroheinäluomien ja erkkituomiojien kanssa nykyisestä turvallisuustilanteesta ja Natosta, eli todennäköisesti kanssasi hyvin samaa mieltä. Historiassa ei kuitenkaan ole merkitystä jälkiviisaudella eikä aina edes tyylipisteillä. En puolustele Kekkosta, mutta kuva ei ole oikeudenmukainen, jos väität Kekkosen pelanneen Neuvostoliiton pussiin. UKK:n todelliset ja todella piiloon jääneet asenteet tulevat ilmi juuri Kekkosen ja Jakobsonin suhteista. Jakobson oli tunnettu länsimielinen anglofiili, jota Kekkonen piti suuressa arvossa, mutta ei uskaltanut tukea tätä täysillä YK:n pääsihteeriksi Neuvostoliiton vastustuksen vuoksi. Kekkonen laski aina panokset ja hyödyn pelipöydällä ja se pelipöytä oli vahvan karhun kainalossa...

Erittäin hyvä tiivistys Urkista, olen minäkin aika samoilla linjoilla. En tiedä voiko pitää positiivisena tai negatiivisena asiana, mutta mielestäni Urkki oli aika pragmaattinen kaveri ja haisteli hyvin tuulia, että mihin suuntaan asetelmat ovat kääntymässä. Näin ollen kyllä ainakin minä ajattelen, että UKK olisi 90-luvulla hallitessaan vienyt Suomen nopeasti EU:n ja Natoon.

Tietysti jossain määrin miinusta voidaan antaa siitä, että UKK käänsi useamman kerran takkiaan, mutta jos oikein muistan niin Jacobsonkin kattavissa muistelmissaan antaa Urkille synninpäästön näistä. Ovela veijari.

Suuremmassa kuvassa palautan mieliin aiemmin mainitsemani jutun siitä, ettei tällaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa ole varsinaisesti hyviksiä tai pahiksia, vaan ainoastaan toimijoita, jotkut onnistuvat toisia paremmin. UKK oli aika monella mittarilla kovan luokan onnistuja.

 

[Sako]

Jep. Kun suurvalta ja diktatuuri asettaa mieleisensä hallitsijan pienempään valtakuntaan, niin se valitsee ehdottomasti oikean patriootin....koittakaa oikeasti käyttää sitä yläpäätä latteuksien toistamisen sijaan. Yritätte kiivaasti piiskata eloa yhtälöön, joka kautta maailman historian olisi toteutunut vain yhden kerran eli Urkissa.

 

[MustatKortit]

Jep. Kun suurvalta ja diktatuuri asettaa mieleisensä hallitsijan pienempään valtakuntaan, niin se valitsee ehdottomasti oikean patriootin....koittakaa oikeasti käyttää sitä yläpäätä latteuksien toistamisen sijaan. Yritätte kiivaasti piiskata eloa yhtälöön, joka kautta maailman historian olisi toteutunut vain yhden kerran eli Urkissa.

Ehkä se johtuu iästäni - en ole elänyt Kekkosen kautta - mutta en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi niin monille Kekkosen kaudet ovat mustavalkoisia, Urkkia joko varauksessa ihaillaan tai sitten vihataan sydämen pohjasta. Nyt jo edesmennyt kummitätini aviomies oli näitä jälkimmäisiä, muistan lapsuudestani kun perheen juhlissa 90-luvulla oli nauttinut pari olutta, niin Kekkos-puheet alkoivat ja kaikki oli Urkin syytä, aina elämän henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin asti.

 

[LuKi]

Ehkä se johtuu iästäni - en ole elänyt Kekkosen kautta - mutta en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi niin monille Kekkosen kaudet ovat mustavalkoisia, Urkkia joko varauksessa ihaillaan tai sitten vihataan sydämen pohjasta. Nyt jo edesmennyt kummitätini aviomies oli näitä jälkimmäisiä, muistan lapsuudestani kun perheen juhlissa 90-luvulla oli nauttinut pari olutta, niin Kekkos-puheet alkoivat ja kaikki oli Urkin syytä, aina elämän henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin asti.

Itse olen elänyt nuoruuteni kasarikaudella ja muistan YYA-hehkutukset sun muut luottamusjargonit ihan hyvin. Oma mielikuvani oli, että välttämättömyys ymmärrettiin, mutta sinisilmisyyttä ei esiintynyt kuin taistolaishenkisissä höyrypäissä. Historiaa olen myöhemmin opiskellut/lukenut/luennoinut sen verran, että @Sako saa pitää oman todellisuutensa. Ihan vaikka Paasikiven ohittamisesta sen verran voisi todeta, että 1956 JKK:n mustan hevosen roolin piuhat taisivat olla kremlissä.

 

[arvee]

Ehkä se johtuu iästäni - en ole elänyt Kekkosen kautta - mutta en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi niin monille Kekkosen kaudet ovat mustavalkoisia, Urkkia joko varauksessa ihaillaan tai sitten vihataan sydämen pohjasta. Nyt jo edesmennyt kummitätini aviomies oli näitä jälkimmäisiä, muistan lapsuudestani kun perheen juhlissa 90-luvulla oli nauttinut pari olutta, niin Kekkos-puheet alkoivat ja kaikki oli Urkin syytä, aina elämän henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin asti.

Isäni, sodasta jotenkin järjissään selvinnyt etelä-pohjalainen, oli Kekkosen mies, yya:n kannattaja.

Minä kuuntelin progea, Lynyrd Skynyrdiä ja Dire Straitsia. Ehkä kompensoin puuttuvaa punkkariuttani ja suuntasin teiniangstini Neuvostoliittoon.
Ylen Naapurineljännekseen turhautunut teini keräsi Voice of American ja RIAS Berlinin kuuntelusta tietysti ulkopoliittisesti arveluttavaa näkemystä.

Mutta nyt sen on myöntänyt suomalainenkin tiedemies, että Neuvostoliitossa ei ollut kaikki niin upeata ja mahtavaa.
Rauhan valtio se toki oli, toisin kuin USA. Reagan oli tappaja: kuunnelkaa vaikkapa Pelleä tai Juicea.

70-80 luvun mediamaailma Suomessa oli lähes täysin Neuvostoliiton palvomista. Ja tämän propagandan itiöitä monet kantavat vielä tänäänkin.

Kuitenkin PV:n komentaja Lauri Sutela, Ermei Kannisen kera, piti yllä yhteyksiä USAn puolustusvoimiin. Tiesikö Kekkonen...?
Minä pidän nykyään Kekkosta isänmaallisena miehenä. suurena suomalaisena.
Narsistinen ehkä, pragmaatikko ehdottomasti, ainakin Urkki on saanut minun kääntämään takkini. Ja isäni taisi siis olla alunperinkin oikeassa.

Nykypäivän tilanteessa minä en paljon Paasikiven, Kekkosen tai Ehnrootin siteeramisesta perusta. Kaikki tajuavat itsestäänselvyyden.
Kysymys ei ole missä vaan milloin, Ja kuinka säästämme vähäisiä verivarantojamme mahdollisimman paljon.

 

[Sako]

Isäni, sodasta jotenkin järjissään selvinnyt etelä-pohjalainen, oli Kekkosen mies, yya:n kannattaja.

Uuden sodan pelko ajoi Kekkosen taakse. "Ryssä pitää pitää tyytyväisenä" tapasi isoisä sanoa.

70-80 luvun mediamaailma Suomessa oli lähes täysin Neuvostoliiton palvomista. Ja tämän propagandan itiöitä monet kantavat vielä tänäänkin.

Kekkosesta ja yöpakkasista tämä kehitys lähti liikenteeseen. Silloin Urkki luovutti Kremlille vallan päättää ministereistä. Kekkosen elämäntyö oli luoda suomettuminen ja hyvin hän siinä onnistui.

edit
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1427944492672.html
IS:n jutussa Viron presidentti kertoo faktoja: Suomi ei saisi apua sotaan NATOlta, koska ei ole jäsen. Toisaalta taas solidaarisuuslauseke ei merkitse mitään, kuten poliitikot on todenneet. Niinistö yrittää hirttäytyä Ruotsiin, vaikka se kieltäytyy vahvistamasta armeijaansa...ei hyvää päivää. Pressa vaihtoon.

 

[Major Julli]

Kekkonen onnistui erinomaisesti henkilökohtaisessa kaupankäynnissä Kremlin kanssa. Kekkonen piti Suomen sopivasti poissa Neuvostoliiton tieltä, huolehti että neuvostokriitikoilla ja -kritiikillä ei ollut mitään sanansijaa Suomessa. Vastalahjaksi tuli nootteja, Saimaan kanavia ja muuta kivaa. Suomen kansa aivopestiin uskomaan kolmeen päävalheeseen: hyviin kahdenkeskisiin suhteisiin, puolueettomuuteen ja Kekkosen ainutlaatuisuuteen niiden turvaajana. Vielä tänä päivänäkin kansan enemmistö on näiden kahden ensimmäisen mantran takana. Ja kun tätä palstaa lukee, niin näkee että moni Kekkosen aikaa kokematokin on tuon kolmannen valheen nielaissut. Voidaan miettiä olisiko joku toinen onnistunut Suomen kannalta yhtä hyvin vai ei, mutta Kekkosen kohottaminen patriootiksi on rankka loukkaus häntä edeltäneitä presidenttejä kohtaan. Samoin se loukkaa myös Koivistoa ja Ahtisaarta.

Kekkosen aika oli hienovarainen vallankaappaus, jossa Suomea hallittiin yhden miehen toimesta Neuvostoliitto-kortilla lähes 20 vuotta. Juuri tätä vastaan nouseminen oli Mauno Koiviston suurteko. Neuvostoliitto koitti kampittaa Koivistoa ja ajaa omaa miestään, Karjalaista Suomen johtoon. Mutta Koiviston päättäväisyys ja siitä seurannut valtava kansansuosio vesitti tämän. Koivisto suhtautui Neuvostoliittoon äärivarovaisesti, mutta enää ei Suomen johto tehnyt politiikkaa yhteistyössä Kremlin kanssa.

Kekkosen tekojen vääryyden vähättely tai jopa Kekkosen nostaminen sankariksi on rankkaa itsensä kusettamista. Kekkosen Suomi ei ollut mikään puolueeton sillanrakentajavaltio idän ja lännen välissä, se olisi täysin Neuvostoliitolle myötämielinen valtio, jonka erotti kansandemokratioista vain näennäinen demokratia ja kapitalistisempi talousjärjestelmä. Suomen sillanrakennukseen rooli oli vain koittaa aivopestä muita läntisiä valtioita myötämielisemmäksi Neuvostoliitolle. Sisäpoliittisesti yksi mies saneli marssijärjetyksen 20 vuotta välittämättä kansan tahdosta. Ohessa hiukan mietittäväksi parit vaalit siitä miten demokraattinen touhumme silloin oli:

Suomen presidentin valinta 1973 – Wikipedia
Suomen presidentinvaali 1978 – Wikipedia

Varsinkin tuo poikkeuslakiin liittyvä retoriikka ja show on aivan absurdia.

 

[Sako]

Pari huomiota, pitkälti Major Jullin linjoilla.

Kekkonen onnistui erinomaisesti henkilökohtaisessa kaupankäynnissä Kremlin kanssa.

Ei venäläiset niin puupäitä kaupantekijöitä olleet, että eivät olisi tajunneet maksavansa liikaa vrt maailmanmarkkinat. Heille epäedulliselle kaupankäynnille oli syy. Se syy ei ollut Kekkosen taitava kaupankäynti vaan palvelukset neukkulalle. Siten haluttiin varmistaa UKK:n kansansuosio.

Vielä tänä päivänäkin kansan enemmistö on näiden kahden ensimmäisen mantran takana.

Propaganda voima. Kun jotain hoetaan vuosikymmeniä, niin se muuttuu totuudeksi, vaikka todellisuuspohjaa ei ole. Siksi ei ole lainkaan omituista, että putinismi on niin kova sana Venäjällä nykyään. Aivan samalla lailla meillä on mennyt paska läpi ihmisten suodattimista. Göbbels ei ollut väärässä ja sen yhtenä todisteena on UKK.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vaihteeksi järkevä ja aivan asiallinen teksti kirjoittajalta, joka on kertomansa mukaan sosialidemokraatti. Linkin takana Viljo Heinosen kirjoitus (julk. Uusi Suomi).

 

[Wiljami]

Vaihteeksi järkevä ja aivan asiallinen teksti kirjoittajalta, joka on kertomansa mukaan sosialidemokraatti. Linkin takana Viljo Heinosen kirjoitus (julk. Uusi Suomi).

Fiksu ja asiallinen kirjoitus sinänsä itsestäänselvästä aiheesta. Mietin lähinnä tuota lukiessa, että minkä alan toimittajasta on kyse kun kielioppivirheitä tuolla oli peräti kirjoittajan kuvausta myöten.

Kävin eilen äänestämässä. RKP:lla ei taida olla yhtään ehdokasta kaakonkulmalla (tai vaikka olisikin, niin ääni menisi heitä äänestäessä yhtä hukkaan kuin vaikkapa SKP:n tai Muutos2011 ehdokasta äänestäessä), joten pakko se oli äänestää ainoaa NATO-myönteiseksi ilmoittautunutta ehdokasta kuka tässä vaalipiirissä on edes ehdolla. Puolueena kokkarit joista ei oikein hirveästi osaa hallituskausien jälkeen tykätä (alkaa olla tietyiltä osin yhtä ryvettynyttä kuin muukin politiikan broileriosasto), mutta jos ne nyt oikeasti saisivat edes sen NATO-selvityksen läpi. Muilla puolueilla olisi ollut sopivampia ehdokkaita, mutta mielestäni kansallinen puolustus on tällä hetkellä mielestäni ykkösprioriteetti kun se kuitenkin mahdollistaa ainoastaan tämänkin (yhä) hyvinvointivaltion olemassaolon.

 

[hermoraunio]

... joten pakko se oli äänestää ainoaa NATO-myönteiseksi ilmoittautunutta ehdokasta kuka tässä vaalipiirissä on edes ehdolla. Puolueena kokkarit joista ei oikein hirveästi osaa hallituskausien jälkeen tykätä (alkaa olla tietyiltä osin yhtä ryvettynyttä kuin muukin politiikan broileriosasto), mutta jos ne nyt oikeasti saisivat edes sen NATO-selvityksen läpi. Muilla puolueilla olisi ollut sopivampia ehdokkaita, mutta mielestäni kansallinen puolustus on tällä hetkellä mielestäni ykkösprioriteetti kun se kuitenkin mahdollistaa ainoastaan tämänkin (yhä) hyvinvointivaltion olemassaolon.

Kuin suoraan meikäläisen näppikseltä, eli (jälleen) samoja latuja Wiljamin kanssa hiihtelen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on toki vain osa isoa kokonaisuutta. Mutta se onkin sitten sellainen osa, että jos se kustaan tai ryssitään, niin niitä muita politiikan osa-alueita ei sitten tarvitsekaan enää miettiä.

Eero Aho, kok. taitaa näillä näkymin olla valintani jollei jostain vielä jokeria ilmaannu, ja pääargumenttina siis tuo voimakkaan myönteinen Nato-kanta. Perheellisen on pakko yrittää, ettei tämän maan historian tärkein päätös mene vituilleen ainakaan oman vässylöinnin takia. Katsotaan sitten taas niitä sisäpoliittisia kiemuroita uudestaan, kun on saatu mökki lukkoon.