En ole oikein enää jaksanut tästä (erittäin vahvasti kannattamastani) Nato-jäsenyydestä kirjoitella - lähinnä sen vuoksi, että näyttää ilmeiseltä, että poliittisessa eliitissä on kulissien takana päätetty, ettei jäsenyyttä haeta tämän kriisin aikana. Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö jäsenyyttä de facto tai de jure tämän kriisin aikana kuitenkin haettaisi... Mutta se olisi sitten sellainen tilanne, josta pitkälliset kansalaiskeskustelut ja kansanäänestykset ovat kaukana, ja jossa Suomi olisi todennäköisesti raakasti liika myöhässä.
Kun nyt emme Natoon ole hakeutumassa niin sitten kannattaisi - ja joka tapauksessa kannattaa - ryhtyä nopeasti kohentamaan valmiuttamme syvän turvallisuuspoliittisen kriisin ja vakavan painostustilanteen syntymisen varalta. Olen ymmärtänyt, toisen käden lähteistä, että ollaan jo ruvettu tarkistamaan infrastruktuurin kestävyyttä esim. sähköverkon ja tiedonvälityksen varalta, ja että kaikessa hiljaisuudessa armeija on kohottanut nopean reagoinnin kykyään, mutta silti tämä vielä vaikuttaa aika varovaiselta ja hitaalta prosessilta. Uskoisin että kaikkein heikoin kohtamme ovat poliitikot, etenkin kun nyt Keskusta on tulossa maan johtoon - jos tilanne kiristyy Itämeren piirissä niin silloin poliitikoilla pitää olla paineensietokykyä ja valmiuksia koviinkin päätöksiin. (Ja tällä kohtaa mietin jonkun Paula Lehtomäen valmiuksia tälläisessä kriisitilanteessa - mitähän ne valmiudet ovat, minkä, hmm, suuntaisia?)