On aika pudotuspelien!
Aurinko paistaa, leppä kukkii ja kevätallergiat ovat alkamaisillaan. Myös NHL:ssä alkavat ne totuuden hetket, kun enää 16 joukkuetta on jäljellä, kahdeksan kustakin konferenssista. Presidents’ Trophy matkasi tänä keväänä New Yorkiin, kun New York Rangers otti omansa loistavasti sujuneen runkosarjan päätyttyä. Läntisen konferenssin mestariksi kruunattiin Anaheim Ducks yhden ROW:n turvin toiseksi sijoittuneeseen St. Louis Bluesiin nähden.
Minä en kuitenkaan ole tällä hetkellä sen suuremmin kiinnostunut siitä, mitä muualla tapahtuu. Kaikki ajatukseni, katseeni sekä intohimoni on sarjassa, jossa kohtaavat Centralin toiseksi sijoittunut Nashville Predators sekä kolmanneksi sijoittunut Chicago Blackhawks. Tässä ketjunavauksessa tulee olemaan oma analysointini sarjasta sisältäen tietysti kannattajan näkökulmasta pientä omien suosimista. Sen pidemmittä puheitta, toivottavasti vältyin suurilta kirjoitusvirheiltä sekä tekstini olisi edes jokseenkin lukukelpoista.
Nashville Predators (47-25-10)
Parhaat pistemiehet:
Filip Forsberg (26+37 = 63 +15)
Mike Ribeiro (15+47 = 62 +11)
Roman Josi (15+40 = 55 +15)
Shea Weber (15 + 30 = 45 +15)
Craig Smith (23+21 = 44 +11)
Nashville Predators teki offseasonilla ison muutoksen, kun se signasi vasta organisaation historian toisen päävalmentajan penkin taakse, Peter Lavioletten. Barry Trotz siirtyi pistämään Alexander Ovechkinia ruotuun Washingtoniin. Laviolette ei ole erityisen menestynyt valmentaja, edellinen pesti Philadelphia Flyersissa päättyi potkuihin viime kaudella.
Nashvillen toimitusjohtaja David Poile teki kesällä muitakin joukkuetta vahvistavia liikkeitä, mm. hommasi James Nealin Pittsburgh Penguinsistä vaihdossa Patric Hörnqvistiin sekä Nick Spalingiin ja signasi keskikaistalle Coyotesista potkut saaneen Mike Ribeiron. Molemmat olivat kauteen lähdettäessä high risk – high reward statuksen hankintoja, sillä molemmilla on jonkinnäköistä negatiivista taustaa asennepuolella. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että olipahan muuten loistavat hankinnat joukkueen kannalta. Mike Ribeiro päätti kautensa Predatorsin sisäisen pistepörssin sijalla kaksi, eikä James Nealin 23 maalia ilman entistä tutkaparia Malkinia ole ollenkaan huono saavutus. Antaisin kuitenkin eniten kredittiä onnistuneesta kaudesta Peter Laviolettelle. Hänen vaikutustaan esimerkiksi sisäisen pistepörssin voittaneeseen Filip Forsbergiin ei voi väheksyä. Trotzin aikakaudella Nashville tunnettiin työteliäänä sekä puolustusvoittoisena joukkueena ilman niin suurta henkilökohtaista taitoa, en kiellä etteikö se olisi sitä vieläkin, mutta enemmissä määrin hyökkäysvoittoisuus on tullut suuremmaksi ja suuremmaksi osaksi pelitapaa kauden aikana. Materiaali on laaja sekä hyökkäyksen osalta että puolustuksen, omasta mielestäni pelaava kuusikko takalinjoilla on mallia NHL:n paras ainakin nimien puolesta. Vielä kun siihen heitetään taakse Vezinasta pitkään taistellut Pekka Rinne, jonka jahti päättyi ikävästi loukkaantumiseen, voi sanoa, että Nashville Predators tulee olemaan vaikea joukkue voitettavaksi paras 7:stä sarjassa.
Nashville Predators tulee tekemään Chicago Blackhawksin Stanley Cup -runista erittäin haastavan. En muista ulkoa enkä valitettavasti jaksa asiaa tarkistaakaan, mutta pitkään näytti siltä, että Nashville menee menojaan Centralin ja koko konferenssin voittoon. Kotonaan kantrikaupungissa se oli pitkään voittamaton, kunnes tämä viimeisen parin kuukauden slump-vaihe alkoi. Minä en usko, että tämä slump-vaihe tulee vaikuttamaan heidän pudotuspeleihin ollenkaan, sillä joukkue tietää, että tästä alkaa täysin uusi kausi. Nimet Shea Weber, Roman Josi, James Neal, Filip Forsberg, Mike Ribeiro, Craig Smith sekä Mike Fisher. Siihen voi lisätä vielä hankitun Cody Fransonin sekä Seth Jonesin. Joukkue on sopiva sekoitus nuoruutta sekä kokemusta, vaikkakin ne todelliset liiderit, jotka ovat mestaruuksia voittaneet, puuttuvat.
Chicago Blackhawks (48-28-6)
Parhaat pistemiehet:
Jonathan Toews (28+38 = 66 +30)
Patrick Kane (27+37 = 64 +10)
Marian Hossa (22+39 = 61 +17)
Brandon Saad 23+29 = 52 +7)
Duncan Keith (10+35 = 45 +12)
Chicago Blackhawks suoriutui runkosarjasta erittäin epätasaisesti. Yhdessä vaiheessa joukkue oli marssimassa läntisen konferenssin voittoon ollen NHL:n paras joukkue recordia tuijottaessa, mutta välillä taas joukkue tuntui häviävän kerta toisensa jälkeen jokaiselle vastustajalleen tehden vastustajan maalivahdeista Vezina-tason veräjänvartioita. Koko organisaatiota varjosti pitkin kautta mm. huoltaja Clint Reifin kuolema, huhut pukukoppiriidoista sekä #88, Mr. Showtime, Patrick Kanen loukkaantuminen. Kevät oli välillä kannattajalle vaikeaa aikaa, kun Michael Rozsival tuntui tekevän kaikkensa Chicagon tappion eteen, kehikoiden väliin osuttiin harvakseltaan eikä maalivahtipelikään aina ollut parasta A-luokkaa. Viimeiset kaksi kolme viikkoa ovat kuitenkin sujuneet huomattavasti paremmin, vaikka Chicago Blackhawks lähteekin post-seasonille neljän ottelun tappioputkessa. Corey Crawford on ollut huikeassa vedossa ja jakaa Carey Pricen kanssa Jennings-palkinnon, totta kai Coreyn osalta tähän vaikuttaa Chicagon timanttinen joukkuepuolustus.
Kimmo Timonen ei ole viime sunnuntain jälkeen pelannut otteluakaan, mutta pelannee pudotuspeleissä. Antoine Vermette on ollut suoraan sanottuna heikko, mutta uskon ja toivon, että nykyinen sentteritilanne on huomattava etu Nashvillen vastaavaa vastaan. Vermette on ollut tarpeeksi hyvä kokoonpanoon ja pelaa hyvin puolustussuuntaan, systeemit ovat toivottavasti takaraivossa, kun kiekko ensimmäisen kerran post-seasonilla tippuu jäähän. Mutta se mitä minä, kaikki Chicagossa ja varmaan monet muuallakin odottavat, on todennäköisesti tapahtumassa viimeistään kotiavaukseen. En pidä tätä varmana, mutta sen mitä olen lukenut ja päätellyt itse, niin #88 eli Patrick Kane on tekemässä pikaista paluuta auttaakseen joukkuetta pitkässä Stanley Cup –runissa. Se merkitsee joukkueelle paljon ja tulee antamaan lisäboostia aivan varmasti.
Todennäköinen Chicago Blackhawksin kokoonpano tulee olemaan erilainen kuin oma veikkaukseni, mutta itse toivoisin seuraavaa kokoonpanoa, joka sisältää Patrick Kanen:
Bickell - Toews - Hossa
Saad - Vermette/Richards - Kane
Sharp - Vermette/Richards - Teräväinen
Desjardins - Krüger - Shaw
Keith - Rozsival
Timonen - Seabrook
Oduya - Hjalmarsson
Corey Crawford
***
En lähde sen kummemmin analysoimaan mitä sarjassa tulee tapahtumaan tai kummankaan joukkueen pelitapaa, mutta itse pidän tästä matchupista ja uskon, että Chicago Blackhawks tulee löytämään keinot pitääkseen Nashvillen taitavat hyökkääjät kurissa ja löytävän reiät puolustuksesta sekä Pekka Rinteestä. Voitot 2-4 Chicago Blackhawksille.
Sana vapaa ja toiveissa olisi, että mahdollisimman paljon keskustelua saataisiin aikaiseksi.
Aurinko paistaa, leppä kukkii ja kevätallergiat ovat alkamaisillaan. Myös NHL:ssä alkavat ne totuuden hetket, kun enää 16 joukkuetta on jäljellä, kahdeksan kustakin konferenssista. Presidents’ Trophy matkasi tänä keväänä New Yorkiin, kun New York Rangers otti omansa loistavasti sujuneen runkosarjan päätyttyä. Läntisen konferenssin mestariksi kruunattiin Anaheim Ducks yhden ROW:n turvin toiseksi sijoittuneeseen St. Louis Bluesiin nähden.
Minä en kuitenkaan ole tällä hetkellä sen suuremmin kiinnostunut siitä, mitä muualla tapahtuu. Kaikki ajatukseni, katseeni sekä intohimoni on sarjassa, jossa kohtaavat Centralin toiseksi sijoittunut Nashville Predators sekä kolmanneksi sijoittunut Chicago Blackhawks. Tässä ketjunavauksessa tulee olemaan oma analysointini sarjasta sisältäen tietysti kannattajan näkökulmasta pientä omien suosimista. Sen pidemmittä puheitta, toivottavasti vältyin suurilta kirjoitusvirheiltä sekä tekstini olisi edes jokseenkin lukukelpoista.
Nashville Predators (47-25-10)
Parhaat pistemiehet:
Filip Forsberg (26+37 = 63 +15)
Mike Ribeiro (15+47 = 62 +11)
Roman Josi (15+40 = 55 +15)
Shea Weber (15 + 30 = 45 +15)
Craig Smith (23+21 = 44 +11)
Nashville Predators teki offseasonilla ison muutoksen, kun se signasi vasta organisaation historian toisen päävalmentajan penkin taakse, Peter Lavioletten. Barry Trotz siirtyi pistämään Alexander Ovechkinia ruotuun Washingtoniin. Laviolette ei ole erityisen menestynyt valmentaja, edellinen pesti Philadelphia Flyersissa päättyi potkuihin viime kaudella.
Nashvillen toimitusjohtaja David Poile teki kesällä muitakin joukkuetta vahvistavia liikkeitä, mm. hommasi James Nealin Pittsburgh Penguinsistä vaihdossa Patric Hörnqvistiin sekä Nick Spalingiin ja signasi keskikaistalle Coyotesista potkut saaneen Mike Ribeiron. Molemmat olivat kauteen lähdettäessä high risk – high reward statuksen hankintoja, sillä molemmilla on jonkinnäköistä negatiivista taustaa asennepuolella. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että olipahan muuten loistavat hankinnat joukkueen kannalta. Mike Ribeiro päätti kautensa Predatorsin sisäisen pistepörssin sijalla kaksi, eikä James Nealin 23 maalia ilman entistä tutkaparia Malkinia ole ollenkaan huono saavutus. Antaisin kuitenkin eniten kredittiä onnistuneesta kaudesta Peter Laviolettelle. Hänen vaikutustaan esimerkiksi sisäisen pistepörssin voittaneeseen Filip Forsbergiin ei voi väheksyä. Trotzin aikakaudella Nashville tunnettiin työteliäänä sekä puolustusvoittoisena joukkueena ilman niin suurta henkilökohtaista taitoa, en kiellä etteikö se olisi sitä vieläkin, mutta enemmissä määrin hyökkäysvoittoisuus on tullut suuremmaksi ja suuremmaksi osaksi pelitapaa kauden aikana. Materiaali on laaja sekä hyökkäyksen osalta että puolustuksen, omasta mielestäni pelaava kuusikko takalinjoilla on mallia NHL:n paras ainakin nimien puolesta. Vielä kun siihen heitetään taakse Vezinasta pitkään taistellut Pekka Rinne, jonka jahti päättyi ikävästi loukkaantumiseen, voi sanoa, että Nashville Predators tulee olemaan vaikea joukkue voitettavaksi paras 7:stä sarjassa.
Nashville Predators tulee tekemään Chicago Blackhawksin Stanley Cup -runista erittäin haastavan. En muista ulkoa enkä valitettavasti jaksa asiaa tarkistaakaan, mutta pitkään näytti siltä, että Nashville menee menojaan Centralin ja koko konferenssin voittoon. Kotonaan kantrikaupungissa se oli pitkään voittamaton, kunnes tämä viimeisen parin kuukauden slump-vaihe alkoi. Minä en usko, että tämä slump-vaihe tulee vaikuttamaan heidän pudotuspeleihin ollenkaan, sillä joukkue tietää, että tästä alkaa täysin uusi kausi. Nimet Shea Weber, Roman Josi, James Neal, Filip Forsberg, Mike Ribeiro, Craig Smith sekä Mike Fisher. Siihen voi lisätä vielä hankitun Cody Fransonin sekä Seth Jonesin. Joukkue on sopiva sekoitus nuoruutta sekä kokemusta, vaikkakin ne todelliset liiderit, jotka ovat mestaruuksia voittaneet, puuttuvat.
Chicago Blackhawks (48-28-6)
Parhaat pistemiehet:
Jonathan Toews (28+38 = 66 +30)
Patrick Kane (27+37 = 64 +10)
Marian Hossa (22+39 = 61 +17)
Brandon Saad 23+29 = 52 +7)
Duncan Keith (10+35 = 45 +12)
Chicago Blackhawks suoriutui runkosarjasta erittäin epätasaisesti. Yhdessä vaiheessa joukkue oli marssimassa läntisen konferenssin voittoon ollen NHL:n paras joukkue recordia tuijottaessa, mutta välillä taas joukkue tuntui häviävän kerta toisensa jälkeen jokaiselle vastustajalleen tehden vastustajan maalivahdeista Vezina-tason veräjänvartioita. Koko organisaatiota varjosti pitkin kautta mm. huoltaja Clint Reifin kuolema, huhut pukukoppiriidoista sekä #88, Mr. Showtime, Patrick Kanen loukkaantuminen. Kevät oli välillä kannattajalle vaikeaa aikaa, kun Michael Rozsival tuntui tekevän kaikkensa Chicagon tappion eteen, kehikoiden väliin osuttiin harvakseltaan eikä maalivahtipelikään aina ollut parasta A-luokkaa. Viimeiset kaksi kolme viikkoa ovat kuitenkin sujuneet huomattavasti paremmin, vaikka Chicago Blackhawks lähteekin post-seasonille neljän ottelun tappioputkessa. Corey Crawford on ollut huikeassa vedossa ja jakaa Carey Pricen kanssa Jennings-palkinnon, totta kai Coreyn osalta tähän vaikuttaa Chicagon timanttinen joukkuepuolustus.
Kimmo Timonen ei ole viime sunnuntain jälkeen pelannut otteluakaan, mutta pelannee pudotuspeleissä. Antoine Vermette on ollut suoraan sanottuna heikko, mutta uskon ja toivon, että nykyinen sentteritilanne on huomattava etu Nashvillen vastaavaa vastaan. Vermette on ollut tarpeeksi hyvä kokoonpanoon ja pelaa hyvin puolustussuuntaan, systeemit ovat toivottavasti takaraivossa, kun kiekko ensimmäisen kerran post-seasonilla tippuu jäähän. Mutta se mitä minä, kaikki Chicagossa ja varmaan monet muuallakin odottavat, on todennäköisesti tapahtumassa viimeistään kotiavaukseen. En pidä tätä varmana, mutta sen mitä olen lukenut ja päätellyt itse, niin #88 eli Patrick Kane on tekemässä pikaista paluuta auttaakseen joukkuetta pitkässä Stanley Cup –runissa. Se merkitsee joukkueelle paljon ja tulee antamaan lisäboostia aivan varmasti.
Todennäköinen Chicago Blackhawksin kokoonpano tulee olemaan erilainen kuin oma veikkaukseni, mutta itse toivoisin seuraavaa kokoonpanoa, joka sisältää Patrick Kanen:
Bickell - Toews - Hossa
Saad - Vermette/Richards - Kane
Sharp - Vermette/Richards - Teräväinen
Desjardins - Krüger - Shaw
Keith - Rozsival
Timonen - Seabrook
Oduya - Hjalmarsson
Corey Crawford
***
En lähde sen kummemmin analysoimaan mitä sarjassa tulee tapahtumaan tai kummankaan joukkueen pelitapaa, mutta itse pidän tästä matchupista ja uskon, että Chicago Blackhawks tulee löytämään keinot pitääkseen Nashvillen taitavat hyökkääjät kurissa ja löytävän reiät puolustuksesta sekä Pekka Rinteestä. Voitot 2-4 Chicago Blackhawksille.
Sana vapaa ja toiveissa olisi, että mahdollisimman paljon keskustelua saataisiin aikaiseksi.