Mainos

Naisten maajoukkue

  • 255 162
  • 1 043
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Ja yllättäen pohjoisamerikkalaiset halusi tämän säännön kun suomi ja saksa pelasi niin kovaa. Nyt sitten itse tuomarien salliessa taklaavat mikä on muilta kiellettyä.
Vaikea sympata pohjoisamerikkalaisia joukkueita, varsinkaan Kanadaa, kun pelaajilla on tuollaiset kaksoisstandardit. Varsinkin miesten puolella on sekä aikuisissa että nuorissa havaittavissa, että kanadalaiset ovat vankilasäännöillä pelaavia halonhakkaajia, joille ei vihelletä jäähyjä mistään, mutta kun vastustaja mulkaisee ikävästi, sitten alkaa filmaaminen ja koiranpentuilmeet tuomareita kohti. Iljettäviä pillittäjiä. Ymmärsinkö oikein, että samaa tapahtuu naistenkin sarjassa?
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mielestäni potkujen kriteerit täyttyvät aika hyvin siinä vaiheessa, kun on täysin oikeutettua spekuloida sillä, että olisiko joukkue menestynyt paremmin, vaikka penkin takana ei olisi ollut edes valmentajaa. Saatikka, että siellä on ollut ihan oikea valmennus mukana.
 

Olbertson

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Leijonat, Kärpät
Ei ole kyllä Suomen naisten maajoukkue ainoa puuhastelija tässä naisten kiekossa ylipäänsä. Itse IIHF:kin sotkee ja vaihtelee sääntöjä kesken kisojen ihan omien intressien mukaan.

Suomi ei siis sittenkään taida pudota. Onnea Japani voitosta, ähäkutti kuitenkin.

Puuhastelua. Isolla P:llä.

Myös pelaajille signaali on selvä: hahaa, saatiinpa teidät motivoitumaan merkityksettömistä sijoitusotteluista.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Siis jos muutetaan sääntöjä pelin jälkeen niin se on niin noloa puuhaa, että Suomen olisi syytä boikotoida seuraavia kisoja. Eihän noin vaan voi toimia. Yhtä hyvinhän voisi mestaruusottelunkin jälkeen ilmoittaa, jos pelin tulos on väärä, että ei kun jaetaankin mestaruus maailmanrankingin perusteella tmv.
 

Olbertson

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Leijonat, Kärpät
Siis jos muutetaan sääntöjä pelin jälkeen niin se on niin noloa puuhaa, että Suomen olisi syytä boikotoida seuraavia kisoja. Eihän noin vaan voi toimia. Yhtä hyvinhän voisi mestaruusottelunkin jälkeen ilmoittaa, jos pelin tulos on väärä, että ei kun jaetaankin mestaruus maailmanrankingin perusteella tmv.

Niinhän tuolla naisten kiekossa männävuosina tapahtuikin. Tai no ei ihan noin suoraan, mutta jo julistettu Suomen maailmanmestaruus otettiin pois ja peliä jatkettiin, kun lopputulos ei kelvannut jurylle.

Ammattimaisuus on näistä kinkereistä kaukana.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Reilu ja urheilullinen ratkaisu, terveisin Kansainvälinen Jääkiekkoliitto yhteistyössä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa
 

Animal

Jäsen
Juu, mää muistan kun Summasen raato Ilvekseen meni ja sai duunipaikan johonkin pankkiin ja päätti sitten kerran aamujäiden jälkeen ihan duunissakin käväistä, niin pomo sille ihmetteli, että mitä sää täällä teet, mene kotiis lepäileen. Mahtaiskohan jonkun Meerin tai Irmelin pomo sanoa, että kyllä täällä posti hoidellaan keskity sää vaan peleihin, ei ole kuin viidettoista vaipat vaihdossa tässä.

Ylläolevan alku Summasen kohdalla ei ollut keksittyä ja kuviteltua, mutta voihan olla, että pomot naistenkin osalta suhtautuu yhtä suopeasti "puoliammattilaisuuteen".
Suomessa on satoja, ellei tuhansia miespelaajia, jotka suhtautuvat pelaamiseen intohimoisesti ja ammattimaisesti ja sen lisäksi maksavat vielä siitä. Tai lähipiiri maksaa. Jossain päin Suomea pelaaminen U18 SM-sarjassa tai Mestiksessa saattaa maksaa mitä vain 300-500 euron välillä kuukaudessa. Toistan: kuukaudessa. U20 SM:ssa isommissa seuroissa päästään huokeammalla tai ilmaiseksi, mutta suurimmassa osassa seuroista sielläkin lysti maksaa 1000-2000 euroa kaudessa per pelaaja. Jääkiekolla ei ole mitään taikaseinää, mistä rahaa saadaan naisille "olosuhteisiin", "rakenteisiin" ja "resursseihin". Ainoa keino on kasvattaa nais- ja tyttökiekkoilijoiden harrastajamääriä ja kerätä rahaa toimintaan sponsoreilla, talkoilla, tapahtumilla yms, mitä muutkin joukkueet tekevät.

Ensimmäinen sarja missä miehille jotain saatetaan maksaa on Mestis ja faktana voin sanoa, että 99% pelaajista ne summat ovat vuodessa vähemmän kuin naisten maajoukkuekiekkoilijoiden apurahat. Puhutaan jostain kulukorvauksista tai 200€/kk "palkoista", mikä ei oikeasti ole palkka vaan korvaus menetetystä vapaa-ajasta ja silti vaatimustaso on kuin täysammattilaisilla tai joku muu vie paikan. Toki jotain poikkeuksia löytyy maakuntien pikkupaikkakuntien seuroista, missä paikallinen kauppias tai pankinjohtaja laittaa kättä taskuun, mutta isossa kuvassa Liiga on ensimmäinen missä jotain pelaajille maksetaan ja sielläkin tekee vuosi vuodelta tiukempaa. Tässä myös ihmettelijöille vastaus miksi aikanaan lupaavia suomalaiskiekkoilijoita lähtee muutaman Mestis -kauden jälkeen Puolaan, Unkariin tai Romaniaan pelaamaan.

Muutoinkin tämmöiset löpinät on kovin hedelmättömiä ja selvä viesti joiltakin on, ettei sitä naisten kiekkoa oikeasti tarvitse tai kaivakoon rahansa ja luokoon rakenteensa itse ja tätähän ei tietty saa sanoa naisvihaksi, ihan on normaalia suhtautumista, joo.
Naisviha -termin käyttö tässä yhteydessä on aivotonta kommunismia, ei mitään muuta. Perusteet voit lukea ylempää. Odotetaan, että jonkun muun, joka valmiiksi maksaa olosuhteista ja resursseista jo aivan helvetisti, pitäisi kustantaa vielä naiskiekkoilijoiden lysti joidenkin "epäoikeudenmukaisten" ja "syrjivien" rakenteiden johdosta.

Suomeen ne ei vissiin ole moista viitsineet laittaa, kun tietävät, että ei täällä liitto ja seurat ole kerjäläisiä vailla osaamista ja perinteitä, vaan ihan tahdosta homma on kiinni ja niillehän se on se sama, jos juntit täällä hassaa umpimielisyyttään paikan jossa kv - tason pyttyjä myös jaellaan, niitä ei jaella suomi sarjassa eikä d - junioreissa, silti tukensa nekin ansaitsevat, mutta niin ansaitsee myös naisten kiekko. Avaimet on seuroissa ja liitossa ja tulokset niiden takana.
Teeppä soittokierros suomalaisiin kiekkoseuroihin ja kysy paljon siellä on löysää rahaa jaettavaksi johonkin, mistä ei välttämättä tule euroakaan takaisin. Muutamalla jättiläisellä (HIFK, Kärpät, Tappara yms.) on varmasti mahdollisuus panostaa tähän ja ovat sen tehneetkin, mutta näiden ulkopuolelle kun mennään alkaa väistämättä keskustelu millä naiskiekkoiluun panostetut resurssit kustannetaan.
 

Luolis

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, TuTo, Montreal Canadiens
Ei ole kyllä Suomen naisten maajoukkue ainoa puuhastelija tässä naisten kiekossa ylipäänsä. Itse IIHF:kin sotkee ja vaihtelee sääntöjä kesken kisojen ihan omien intressien mukaan.

Suomi ei siis sittenkään taida pudota. Onnea Japani voitosta, ähäkutti kuitenkin.

Puuhastelua. Isolla P:llä.

Myös pelaajille signaali on selvä: hahaa, saatiinpa teidät motivoitumaan merkityksettömistä sijoitusotteluista.
Tämähän on ihan farssi. Japani ansaitsi sijoitusotteluissa paikkansa A-lohossa. Systeemin muuttaminen näin vain sen takia että tulokset eivät olleet odotettuja on ihan vitsi. Toivottavasti IIHF lopettaa tämän pelleilynsä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Siis jos muutetaan sääntöjä pelin jälkeen niin se on niin noloa puuhaa, että Suomen olisi syytä boikotoida seuraavia kisoja. Eihän noin vaan voi toimia. Yhtä hyvinhän voisi mestaruusottelunkin jälkeen ilmoittaa, jos pelin tulos on väärä, että ei kun jaetaankin mestaruus maailmanrankingin perusteella tmv.
Reilu ja urheilullinen ratkaisu, terveisin Kansainvälinen Jääkiekkoliitto yhteistyössä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa
Ei todellakaan pitäisi toimia noin. Tässä ketjussa ei olekaan asiaa vielä mainittu, mutta loppuottelun jälkeen Juhani Henriksson totesi studiossa IIHF:n vahvistaneen heille, että Suomi pelaa ensi keväänä MM-kisojen pääsarjan B-lohkossa ja säännöt eivät ole muuttuneet. Vielä aamullakaan ei tosin ole tullut vastaan mitään IIHF:n tiedotetta mustaa valkoisella. Sen sijaan muuttunut sääntöteksti on edelleen ainakin naisten turnauksen kotisivuilla. Ehkä yrittävät vielä keksiä jotain hyvää syytä, miksi lähtivät sorkkimaan sääntötekstejä kesken turnauksen.

Suomessa on satoja, ellei tuhansia miespelaajia, jotka suhtautuvat pelaamiseen intohimoisesti ja ammattimaisesti ja sen lisäksi maksavat vielä siitä. Tai lähipiiri maksaa.
Sama todellisuus on valitettavasti naisillakin. Poikien junnusarjojen ja miesten Mestiksen vertailu Naisten Liigaan ei ole kuitenkaan kaikilta osin ihan mielekästä, vaikka niitä yhdistääkin monella pelaajalla tarve maksaa pelaamisestaan.

Ero on siinä, että kun pojilla ja miehillä on olemassa tavoitteena kotimaassa se yli 300 pelaajaa työllistävä täysiammattilaisten SM-liiga ja maailma täynnä vastaavia euroliigoista aina NHL:ään asti, niin naisilla vaihtoehtoja täysiammattilaisuuteen ei juurikaan ole, vaikka olisi kuinka hyvä pelaaja lajissa.

Siksi tasa-arvoa olisi antaa naisille pääsarjatasolla nykyistä paremmat mahdollisuudet pelata maksutta tai saada siitä jopa jonkinlaista korvausta, vaikka se edellyttäisi liitolta ja seuroilta varojen ohjaamista "epätasa-arvoisesti" naisille. Kukaan ei ole vaatinut Naisten Liigan pelaajille "samaa palkkaa kuin miehille" eli jotain liiga- tai jopa NHL-tason palkkaa. Se on enemmän olkiukko, jota tykkää mätkiä sellaiset, joiden mielestä naisten sarjoihin ei pitäisi jostain syystä antaa euroakaan.

Naisten Liigan keski-ikä lienee jossain 20 ikävuoden paikkeilla. Yli 25-vuotiaiden kohdalla pelaajamäärät suorastaan romahtavat, kun siinä vaiheessa kalliin harrastuksen jatkamisen sijaan tulee eteen kysymykset työ- ja perhe-elämään keskittymisestä. Pelillisesti voisi olla vielä annettavaa, mutta lajin tuottama hyvä ei monen kohdalla kuitenkaan ylitä uhrauksia rahassa ja ajankäytössä. Monella onkin siinä vaiheessa jo jopa 10 kautta takana pääsarjatasolla.

Kun katsellaan Kanadan ja USA:n maajoukkueita, niin siellä joukkueen keski-ikä oli näissä kisoissa maailmanmestari Kanadalla 26,9, USA:lla 25,1, pronssimitalisti Tšekillä 24,0 ja Suomella 23,7. Erot näyttävät pieniltä lukuina, mutta kun jokainen joukkueen pelaaja on elänyt huippu-urheilijan elämää keskimäärin 2-3 vuotta pidempään, niin kyllä se vaan näkyy kaukalossakin.

Toki Suomellakin on joukkueessa ikäkeskiarvoa nostavia kokeneita pelaajia, joita kuormitettiin päättyneissä MM-kisoissa liikaakin. Toinen tapa tarkastella joukkueen ikärakennetta onkin syntymävuodet. Listaan alle mitalijoukkueista ja Suomesta vuonna 1995 tai aiemmin syntyneet pelaajat, sekä tällä vuosituhannella syntyneet pelaajat:
Kanada 13 & 1
USA 10 & 5
Tšekki 5 & 7
Suomi 5 & 10

Tietenkään ikä ei ole yksin ratkaiseva tekijä. Paljon vaikuttaa myös pelaajamassa, josta valita maajoukkueeseen parhaat pelaajat, olivat he sitten nuoria tai kokeneempia pelaajia. Maajoukkueen kannaltakin on ongelma, jos pääsarjan olosuhteiden vuoksi pelaajaurat katkeavat taloudellisista syistä liian aikaisin. Silloin se pelaajamassa kapenee ainakin vanhemmasta päästä liian aikaisin ja nuoremmassakin päässä saatetaan miettiä lajivalintaa jonkin toisen lajin eduksi, jos on useassa lajissa hyvä.

Muutamalla jättiläisellä (HIFK, Kärpät, Tappara yms.) on varmasti mahdollisuus panostaa tähän ja ovat sen tehneetkin, mutta näiden ulkopuolelle kun mennään alkaa väistämättä keskustelu millä naiskiekkoiluun panostetut resurssit kustannetaan.
Noista kolmesta oikeastaan vain HIFK on panostanut tyttö- ja naiskiekkoon nyt noin 7 vuoden ajan isosti. Sitä ennen heillä ei ollut naisten joukkuetta ollenkaan noin 25 vuoteen. Tapparalla ei ole ollut naisten joukkuetta ollenkaan noin 6 vuoteen. Poikien mukana pelaa joitain tyttöjä, kuten maajoukkueen nokialainen Sanni Vanhanen pelasi 4 kautta ennen tämän kesän siirtoa HIFK-paitaan. Kärpillä on perinteisesti melko hyvin menestynyt naisten joukkue, mutta se pyörii ymmärtääkseni pitkälti ryn voimin, eikä miesten oy ole juurikaan tukenut heitä. Sama tilanne on sarjan perinteisimmällä joukkueella Ilveksellä. TPS ja HPK ovat viime vuosina saaneet HIFK:n tavoin niin taloudellista kuin muutakin tukea miesten edustusjoukkueelta.

Paljon olisi parantamisen varaa tässä seurojen sisällä tapahtuvassa yhteistyössä. Aina ei ole kyse edes rahasta, vaan ihan vain arvostuksen antamisesta tekojenkin muodossa ja esimerkiksi miesten joukkueiden laajempien tiedotusverkostojen hyödyntämisestä naisten joukkueen pelien ja muiden tapahtumien sekä kuulumisten osalta.
 

Animal

Jäsen
Siksi tasa-arvoa olisi antaa naisille pääsarjatasolla nykyistä paremmat mahdollisuudet pelata maksutta tai saada siitä jopa jonkinlaista korvausta, vaikka se edellyttäisi liitolta ja seuroilta varojen ohjaamista "epätasa-arvoisesti" naisille. Kukaan ei ole vaatinut Naisten Liigan pelaajille "samaa palkkaa kuin miehille" eli jotain liiga- tai jopa NHL-tason palkkaa. Se on enemmän olkiukko, jota tykkää mätkiä sellaiset, joiden mielestä naisten sarjoihin ei pitäisi jostain syystä antaa euroakaan.
Tässä edelleen palataan kysymykseen kuka maksaa tai millä kustannetaan? Näitä vaatimuksia on helppo esittää, jos ei ole ymmärrystä miten seuroissa tulovirrat muodostuvat ja kuinka heikossa, jatkuvasti veitsenterällä toimivassa, taloudellisessa hapessa seurat ovat. Tuolle epätasa-arvoiselle tavalle jakaa seurojen tuloja on rajatusti keinoja, koska suurin osa tuloista muodostuu lähinnä toimintamaksuista ja joukkueiden omista sponsoreista.

Suomeksi tuo tarkoittaa, että jostain pitäisi kaivaa löysää rahaa naisjoukkueelle jostain 100-200k ja tuollaisella summalla yleensä keskisuuret seurat palkkaavat valmennuspäällikön ja/tai toiminnanjohtajan tai vastaavasti jonkun toimistosihteerin ja muutaman apuvalmentajan. Junnupelaajien maksuissa ei ole yhtään korotusvaraa, sillä jo nyt lajin kalleuden takia jää paljon pois potentiaalisia pelaajia viimeistään U16-ikäluokan jälkeen. Koronan jälkeen tämä on vielä korostunut. On syytä ymmärtää, että junnuissa kun vanhemmille tuodaan naaman eteen 400-500 euron kuukausimaksu harrastamisesta, niin vanhemmat myös kysyvät, että mihin tämä summa käytetään.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Tuo on toki todellisuutta etenkin seurojen junioriyhdistyksissä, joiden alla on tälläkin hetkellä 9/10 Naisten Liigan joukkueista. Jopa paljon miesten joukkueen puolelta taloudellisestikin panostava HIFK on ymmärtääkseni edelleen virallisesti ryn alla. HPK on ainoa seura, jossa naisten joukkue kuuluu miesten liigaosakeyhtiön alle U20-joukkueen tavoin ja sekin muutos tapahtui vasta vuosi sitten.

Miesten liigajoukkueiden osakeyhtiöiden suuntaan minä kohdistaisin enemmän painetta kuin junnuyhdistysten talouden kiristämiseen. Näissä keskusteluissa on esiintynyt esimerkiksi sellainen ajatus, että miesten liigalisenssin yhtenä ehtona olisi, että organisaatiolla pitää olla olemassa naisten joukkue. Yksinään jo tuokin nostaisi naisten jääkiekon asemaa ja tasoa Suomessa.

Ruotsissa tuon suuntaiset vaatimukset on linjattu valtion suunnasta, jossa lajin saamien tukien edellytyksenä on molempien sukupuolten mahdollisuuksien takaaminen pelaamiseen. Sielläkään ei vaatimuksena ole tasapalkka molemmille sukupuolille, mutta liiton ja seurojen täytyy panostaa naisten sarjaankin kunnolla, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan, kuten Suomessa on tapahtunut.

Samoin Yhdysvalloissa on sama tilanne yliopistojääkiekon suhteen, jossa lainsäädäntö ohjaa kunnon resurssien antamista myös naisten joukkueille, jos yliopistossa halutaan pelata miesten joukkueella.

Suomen naisten maajoukkueen pelaajat ovat hyötyneet sekä Yhdysvaltojen, että Ruotsin tilanteesta. Nyt olisi korkea aika laittaa asiat kuntoon kotimaassa ennen kuin muualla mennään ohi lopullisesti.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Naisviha -termin käyttö tässä yhteydessä on aivotonta kommunismia, ei mitään muuta.

Koska olen itse tätä termiä asian yhteydessä käyttänyt katson asialliseksi, että avaan sitä, miksi.

Naisvihan voi saivarrellen ymmärtää ihan suoranaiseksi yksiulotteiseksi vihaamiseksi sukupuolta kohtaan, ihan niin kuin rasisminkin voi näin nähdä.

Tämä on kuitenkin yksioikoinen tapa nähdä asiaa ja se oikeastaan juuri sisältää nuo termit, jos näin päättää haluta asiaa mieltää.

Kumpaankin termiin kuitenkin sisältyy sana piilo ja se on sisällä rakenteissa. Jotkut sitä kieltäytyvät näkemästä ja ymmärtämästä, mutta se on iso vaikuttaja mahdollisuuksien tasa - arvolle ryhmä - tai yksilötasolla. Minun näkemykseni on ollut halu purkaa ja tuoda näkyväksi noita käytänteisiin piilotettuja epäoikeuden mukaisuuksia tässä debatoinnissa naiskiekosta ja sen eväistä menestyä ilman tasa - arvoista taustatukea ja arvostusta. Argumentti, että tämä olisi kommunismia ja vielä aivotonta sellaista heräyttää vilpittömän naurun ja tuntuu kuin eräs trump olisi laskeutunut palstaveljien joukkoon.

Sitten tullaan niihin faktisiin asioihin eli arvostukseen ja arvotukseen. Kiekkoilu siellä suomisarjassa ja alempana on siis selkeästi harrastamista, vaikka intohimoista sellaista ja toki moni muukin harrastus voi olla ja onkin intohimoista. Siinä juuri on se pihvi. Harrastuksensa yleensä jokainen kustantaa itse ja varmaan jokainen tästä on samaa mieltä, olipa kyseessä sitten matkailu tai lätkän peluu. Naisten kiekko ei kuitenkaan ole harrastus siinä mielessä, että se on olympialaji ja liitto saa siihen kohdennettua tukea toimintaansa valtiolta kun sillä on tämän olympia sateenkaaren alla olevia urheilijoita, niin miehiä kuin naisiakin. Arvostuksessa ei siis millään oikeudenmukaisen mittareilla voi samalle viivalle laittaa olympia urheilua ja harrastelua, vaikka olisi kuinka intohimoista. Varsinkin kun harrastuspaikat on pääsääntöisesti veronmaksajien rahoilla pystytettyjä ja siksi niillä pitäisi olla tasaveroiset käyttöoikeudet statuksen, ei sukupuolen mukaan.

Puhe siitä, että jos seuroissa pitää ryhtyä ihan vasiten tyttöjoukkueitakin luoda tai tulee konkurssi, kertoo kahdesta vaihtoehtoisesta asenne viasta, joko tyhmyydestä kyetä vastaamaan muuttuvaan maailmaan ja asettaa tapojensa muutos vastaamaan ja pärjäämään siinä muuttuneessa ympäristössä, tai sitten siitä naisvihasta, joka siellä rakenteissa luuraa tiukassa kuin paska junttilantuvan seinässä.

Sekä miehissä, että naisissa pitäisi luoda yhteiset rakenne polut juniorista edustukseen, koska kummassakin päämäärä on kansainvälinen olympiatason menestys, jonka valtio on hyväksynyt agendalleen. Tietenkin, pitää niin miehille kuin naisillekin olla myös mahdollisuus harrastella lajia ihan kansanterveyden nimissä, mutta ero pitää kyetä näkemään näillä asioilla vaikka kuinka silmä karsastaisi.

Tämä näin aivottoman kommunismin näkökulmasta.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

Noora Rädyltä hyviä pointteja. Ykköskenttä pitäisi ehdottomasti hajottaa, kun se ei toimi enää tasakentällisin. Ja varsinkin tuo kommentti yksilötaidon kehittämisestä on kyllä ihan naulan kantaan. Juuri näin pitäisi nyt tehdä. Nämä samat virheet tehtiin 1990-luvun puolivälissä poikien puolella, kun yksilötaidon kehittämisen sijaan keskityttiin liikaa fysiikkaan.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Eikö ensin pitäis saada kunnon päävalmentaja joukkueelle? Jos Petteri Sihvosta siteerataan, niin naisten päävalmentaja ole edes top-60 valmentaja suomalaisista.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Todennäköisesti näin on, että yksilötaidoissa suomalaiset ovat perässä varsinkin pohjoisamerikkalaisiin verrattuna. Etenkin Tšekki-pelissä, mutta myös Unkari- ja Japani-pelissä näytti joukkueen puskiessa ja kuskatessa kiekkoa myös siltä, että eihän suomalaiset osaa edes syöttää tai vastaanottaa syöttöjä.

En osta kuitenkaan ihan suorilta tuota, että suomalaispelaajat olisivat pudonneet taitotasossa muiden eurooppalaisten ja japanilaisten kyydistä. Sama väite esiintyi täällä keskustelupalstalla jo ennen noita Rädyn kommenttejakin. Hän tietysti näkee pohjoisamerikassa paljon ihan maailman eliittiä, johon juuri kukaan suomalainen ei yllä, mutta varmasti haluaisi Suomen olevan silti maailman paras joukkue naisten turnauksissa.

Unkari- ja Japani-sijoitusottelut eivät ole mielestäni kovin edustavia mittareita suomalaisten osaamisesta, koska pelaajien ja joukkueen potentiaalista jäi jostain syystä niin paljon käyttämättä. Tšekki-pelissä vastassa oli paremmin organisoitu joukkue, minkä vuoksi Suomi näytti moneen otteeseen kädettömältä. Viisikkopelillisestä takamatkasta huolimatta Naisleijonat olisi silti ihan hyvin voinut paketoida sen pelin jo kolmannessa erässä. Tai ilman jatkoajan karkeita virheitä voittaa vielä jatkoajalla tai rankkareilla.
 

Glove

Jäsen
Puhe siitä, että jos seuroissa pitää ryhtyä ihan vasiten tyttöjoukkueitakin luoda tai tulee konkurssi, kertoo kahdesta vaihtoehtoisesta asenne viasta, joko tyhmyydestä kyetä vastaamaan muuttuvaan maailmaan ja asettaa tapojensa muutos vastaamaan ja pärjäämään siinä muuttuneessa ympäristössä, tai sitten siitä naisvihasta, joka siellä rakenteissa luuraa tiukassa kuin paska junttilantuvan seinässä.

Vaikea se on muutamasta tytöstä tehdä joukkue. Joo, voisihan niitä rektytoida enemmänkin, mutta ei sitä voi oikein pakottaakaan jos ei kiinnosta. Tämä se on ollut ongelma niissä seuroissa, missä itse olen viimeisen 30 vuoden aikana toiminut. Jotain alueellisia virityksiä tyttöjen joukkueiksi on ollut, mutta ei nekään ole kantaneet pidemmälle. Syitä en tiedä kun en näissä ole ollut mukana.
 

Animal

Jäsen
Puhe siitä, että jos seuroissa pitää ryhtyä ihan vasiten tyttöjoukkueitakin luoda tai tulee konkurssi, kertoo kahdesta vaihtoehtoisesta asenne viasta, joko tyhmyydestä kyetä vastaamaan muuttuvaan maailmaan ja asettaa tapojensa muutos vastaamaan ja pärjäämään siinä muuttuneessa ympäristössä, tai sitten siitä naisvihasta, joka siellä rakenteissa luuraa tiukassa kuin paska junttilantuvan seinässä.

Sekä miehissä, että naisissa pitäisi luoda yhteiset rakenne polut juniorista edustukseen, koska kummassakin päämäärä on kansainvälinen olympiatason menestys, jonka valtio on hyväksynyt agendalleen. Tietenkin, pitää niin miehille kuin naisillekin olla myös mahdollisuus harrastella lajia ihan kansanterveyden nimissä, mutta ero pitää kyetä näkemään näillä asioilla vaikka kuinka silmä karsastaisi.

Tämä näin aivottoman kommunismin näkökulmasta.
Kuka on väittänyt, että tyttöjoukkueiden perustamisesta aiheutuu konkurssi? Väitän, että jokainen suomalainen jääkiekkoseura perustaisi tytöille joukkueet kaikkiin mahdollisiin ikäluokkiin, jos olisi pelaajia. Joukkuetta ei ole mahdollista perustaa, jos ikäluokkaa kohden kaupungista / paikkakunnalta löytyy 2-3 pelaajaa. Niitä pelaajia kun ei löydy pojillekaan riittävästi enää kaikkiin ikäluokkiin jo ihan merkittävän kokoisissa seuroissa. Kokonaan toinen asia on sitten se, että pystyisikö lajiliittovetoisesti esim. alueellisesti kehittämää tyttöjen- ja naisten pelaajapolkuja eri seurojen ja joukkueiden välillä.

Se, että käytät termiä "naisviha", lähestyt asiaa jonkun identiteettipolitiikan näkökulmasta ja samalla et ymmärrä naiskiekkoilun mittavampaan taloudelliseen tukemiseen liittyviä haasteita paljastaa kyllä minkä väristen poliittisten lasien läpi maailmaa yritetään parantaa.
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Suomessa on satoja, ellei tuhansia miespelaajia, jotka suhtautuvat pelaamiseen intohimoisesti ja ammattimaisesti ja sen lisäksi maksavat vielä siitä. Tai lähipiiri maksaa. Jossain päin Suomea pelaaminen U18 SM-sarjassa tai Mestiksessa saattaa maksaa mitä vain 300-500 euron välillä kuukaudessa. Toistan: kuukaudessa. U20 SM:ssa isommissa seuroissa päästään huokeammalla tai ilmaiseksi, mutta suurimmassa osassa seuroista sielläkin lysti maksaa 1000-2000 euroa kaudessa per pelaaja. Jääkiekolla ei ole mitään taikaseinää, mistä rahaa saadaan naisille "olosuhteisiin", "rakenteisiin" ja "resursseihin". Ainoa keino on kasvattaa nais- ja tyttökiekkoilijoiden harrastajamääriä ja kerätä rahaa toimintaan sponsoreilla, talkoilla, tapahtumilla yms, mitä muutkin joukkueet tekevät.

Ensimmäinen sarja missä miehille jotain saatetaan maksaa on Mestis ja faktana voin sanoa, että 99% pelaajista ne summat ovat vuodessa vähemmän kuin naisten maajoukkuekiekkoilijoiden apurahat. Puhutaan jostain kulukorvauksista tai 200€/kk "palkoista", mikä ei oikeasti ole palkka vaan korvaus menetetystä vapaa-ajasta ja silti vaatimustaso on kuin täysammattilaisilla tai joku muu vie paikan. Toki jotain poikkeuksia löytyy maakuntien pikkupaikkakuntien seuroista, missä paikallinen kauppias tai pankinjohtaja laittaa kättä taskuun, mutta isossa kuvassa Liiga on ensimmäinen missä jotain pelaajille maksetaan ja sielläkin tekee vuosi vuodelta tiukempaa. Tässä myös ihmettelijöille vastaus miksi aikanaan lupaavia suomalaiskiekkoilijoita lähtee muutaman Mestis -kauden jälkeen Puolaan, Unkariin tai Romaniaan pelaamaan.


Naisviha -termin käyttö tässä yhteydessä on aivotonta kommunismia, ei mitään muuta. Perusteet voit lukea ylempää. Odotetaan, että jonkun muun, joka valmiiksi maksaa olosuhteista ja resursseista jo aivan helvetisti, pitäisi kustantaa vielä naiskiekkoilijoiden lysti joidenkin "epäoikeudenmukaisten" ja "syrjivien" rakenteiden johdosta.


Teeppä soittokierros suomalaisiin kiekkoseuroihin ja kysy paljon siellä on löysää rahaa jaettavaksi johonkin, mistä ei välttämättä tule euroakaan takaisin. Muutamalla jättiläisellä (HIFK, Kärpät, Tappara yms.) on varmasti mahdollisuus panostaa tähän ja ovat sen tehneetkin, mutta näiden ulkopuolelle kun mennään alkaa väistämättä keskustelu millä naiskiekkoiluun panostetut resurssit kustannetaan.
Mutta sieltä junnusarjoista on poikien mahdollisuus harrastaa tavoitteellisesti. Jos olet lahjakas niin se rahallinen satsaus voi tuottaa jopa ammatin. Naisilla näin ei ole.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Vaikea se on muutamasta tytöstä tehdä joukkue. Joo, voisihan niitä rektytoida enemmänkin, mutta ei sitä voi oikein pakottaakaan jos ei kiinnosta. Tämä se on ollut ongelma niissä seuroissa, missä itse olen viimeisen 30 vuoden aikana toiminut. Jotain alueellisia virityksiä tyttöjen joukkueiksi on ollut, mutta ei nekään ole kantaneet pidemmälle. Syitä en tiedä kun en näissä ole ollut mukana.

Ihan jaan näkemystäsi ja samoja mietintöjä tuotakin kautta käy myös omassa päässä. Varmaan se osin kiinni siitä, että vaihtoehtona liitto ja seurat eivät ole sitä osanneet kestävänä ja palkitsevana harrastuksena jalkauttaa, näistä syistä se rekisteröityjen pelaajien määrä junnaa paikoillaan. Tietenkin yksi tekijä on myös yleinen arvostus naisten kiekkoa kohtaan, jossa osaltaan liitto voi nostaa kättä ilmaan virheen merkiksi, mutta myös seuroissa muutosvastarinta ja pelko, että harrastelija kiekko kärsii naisten - ja tyttöjen kiekon profiilin nostamisesta. Ihan kaikilla lajeilla tietenkin myös harrastamisen kustannukset junnutasolla karsii ja naisten kiekossa ihan pääsarjatasolle asti. Siinä sitä savottaa on.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Nykyisinhän on tuo Girls Hockey Day-tapahtuma. jonka avulla tyttöjä yritetään saada jääkiekkoharrastuksen pariin, ja suuren suosion se on kerännytkin. Seuraava GHD-tapahtumahan on reilun kuukauden päästä. Se on ainakin hyvä alku pelaajamäärän kasvattamiseen, mutta ei yksinään riitä. Lisää toimenpiteitä tarvittaisiin niin liitolta kuin seuroiltakin.
 

Glove

Jäsen
Ihan jaan näkemystäsi ja samoja mietintöjä tuotakin kautta käy myös omassa päässä. Varmaan se osin kiinni siitä, että vaihtoehtona liitto ja seurat eivät ole sitä osanneet kestävänä ja palkitsevana harrastuksena jalkauttaa, näistä syistä se rekisteröityjen pelaajien määrä junnaa paikoillaan. Tietenkin yksi tekijä on myös yleinen arvostus naisten kiekkoa kohtaan, jossa osaltaan liitto voi nostaa kättä ilmaan virheen merkiksi, mutta myös seuroissa muutosvastarinta ja pelko, että harrastelija kiekko kärsii naisten - ja tyttöjen kiekon profiilin nostamisesta. Ihan kaikilla lajeilla tietenkin myös harrastamisen kustannukset junnutasolla karsii ja naisten kiekossa ihan pääsarjatasolle asti. Siinä sitä savottaa on.
En kyllä ole itse koskaan tunnistanut tällaista muutosvastarintaa ja pelkoa seuroissa, joissa olen toiminut. Pikemminkin päinvastoin.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Joukkuetta ei ole mahdollista perustaa, jos ikäluokkaa kohden kaupungista / paikkakunnalta löytyy 2-3 pelaajaa.

Mietis tuota lausetta jonka sinulta lainasin. Lause on totta ja kuten kirjoitit koskee niin poikia kuin tyttöjä. Vaikka sinne d - junnuikään asti menevät samassa joukkueessakin.

Tuolle lauseelle on kuitenkin olemassa syy ja se ei ole pelaajien määrässä, vaan tulee esiin siinä. Lajikirjo on nykyään valtava ja se on kilpailuareena ja ympäristö myös jääkiekolle, jolla sen kalleudestaan huolimatta pitäisi löytää väylät suosionsa pitääkseen. Kalleus on toki iso tekijä lapsen tai harrastajan sukupuolesta riippumatta, jotta jotenkin tuota estettä madaltaisi, niitä toivoja pitäisi haalia ehkä jopa jalkautumalla koulujen toimintaan ja luoda polkuja lajin pariin myös varattomien perheiden vesoille päästä mukaan unelmiaan tavoittelemaan.

Isommassa kuvassa, kommunisti kun olen ainakin palstan kaartilaisten huutoäänestyksen mukaan, niin jos joku vanhempana vitutti ja johon toivoisi muutosta olisi lasten pelaaja lisenssi. Isänä olisin tahtonut, että poika olisi voinut tutustua moneen lajiin vähän syvällisemmin omansa löytääkseen, mutta toki vaikka ajallinen mahdottomuus kaiken tekemiseen rajansa tuokin, yksi tekijä oli, että vaikka ihan sinne keskitulon mediaanin yläkertaan perheenä kuulutaankin, ei meidänkään perse kestä hommata lisenssiä joka ikiseen lajiin erikseen. Vaikka kuinka meidän ismo armo petterille parasta toivottaisiinkin.

Seuroille se toisi vähän lisää puuhasteltavaa, koska joutuisivat kirjailemaan lisenssin käyttöjä lajeissa joissa valtio toimintaa tukee ja laskemaan itselleen kuuluvaa jyvää potista käytön mukaan, mutta ei tuo mahdoton rasti olisi minusta.
 

Animal

Jäsen
Mutta sieltä junnusarjoista on poikien mahdollisuus harrastaa tavoitteellisesti. Jos olet lahjakas niin se rahallinen satsaus voi tuottaa jopa ammatin. Naisilla näin ei ole.
Paikka jenkkiyliopistossa ja siellä naisjoukkuessa on arvokkaampi kuin paikka liigan nelosketjussa tai Mestiksessä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
En kyllä ole itse koskaan tunnistanut tällaista muutosvastarintaa ja pelkoa seuroissa, joissa olen toiminut. Pikemminkin päinvastoin.

Aika jännä juttu, ettei ole näkynyt lainkaan. Ihan esimerkkinä, joka siis valtakunnan perspektiiviin zoomattuna on ikävänkin yleinen asia, on itse kannattamani seura JYP, joka taas luopui sarjapaikastaan ja työstään naisten kiekon eteen ja tämä ei ole siis edes kerta ensimmäinen. Ilmoitus, ettei löydy riittävästi pelaajia, jotta sarjaa voisi pelata, herättää heti kysymyksen, että millä aktiivisuudella seura on naisten kiekkoa eteen päin vienyt? Ollaanko oltu enempi passiivisia, menköön painollaan vai onko oikeasti laitettu rukkaset kouraan ja tehty jotakin asian eteen.

Kyllä ne ikävästi siellä rakenteissa ja panostuksissa syyt sepät tuppaa olemaan. Valtakunnallisesti tämä ei lie edes mitenkään harvinaista. Muutama seura on panostanut ja niissä on menty eteenpäin ja JYP ei ole edes opiskelija kaupunkina, jossa on liikuntatieteen laitos, kyennyt löytämään mestikseen riittävästi pelaajia. Kummasti tätä pystyy muut lajit, pesäpallo etc. hyödyntämään, eli onko JYP ollut oikeasti aktiivinen ja kääntänyt kivetkin asian eteen? Veikkaan että ei.

Minun on vaikea löytää muita syitä, kuin arvostuksen puute ja syyt yleensä on pelossa, että nykymenoon tulee muutoksia, siis muutosvastarinnassa ja pelossa mitä se vaikuttaa vakiintuneisiin käytäntöihin ja kustannuksiin, vaikka olisi selkeä polku nähtävissäkin, se noilla perustein yleensä esitetään pelkkänä kuluna ja olosuhteiden heikennyksenä, ihan ideologisin syin, kun kukaan ei viitsi ottaa pännää kouraan selvittää asioita todella.
 

Glove

Jäsen
Aika jännä juttu, ettei ole näkynyt lainkaan. Ihan esimerkkinä, joka siis valtakunnan perspektiiviin zoomattuna on ikävänkin yleinen asia, on itse kannattamani seura JYP, joka taas luopui sarjapaikastaan ja työstään naisten kiekon eteen ja tämä ei ole siis edes kerta ensimmäinen. Ilmoitus, ettei löydy riittävästi pelaajia, jotta sarjaa voisi pelata, herättää heti kysymyksen, että millä aktiivisuudella seura on naisten kiekkoa eteen päin vienyt? Ollaanko oltu enempi passiivisia, menköön painollaan vai onko oikeasti laitettu rukkaset kouraan ja tehty jotakin asian eteen.

Kyllä ne ikävästi siellä rakenteissa ja panostuksissa syyt sepät tuppaa olemaan. Valtakunnallisesti tämä ei lie edes mitenkään harvinaista. Muutama seura on panostanut ja niissä on menty eteenpäin ja JYP ei ole edes opiskelija kaupunkina, jossa on liikuntatieteen laitos, kyennyt löytämään mestikseen riittävästi pelaajia. Kummasti tätä pystyy muut lajit, pesäpallo etc. hyödyntämään, eli onko JYP ollut oikeasti aktiivinen ja kääntänyt kivetkin asian eteen? Veikkaan että ei.

Minun on vaikea löytää muita syitä, kuin arvostuksen puute ja syyt yleensä on pelossa, että nykymenoon tulee muutoksia, siis muutosvastarinnassa ja pelossa mitä se vaikuttaa vakiintuneisiin käytäntöihin ja kustannuksiin, vaikka olisi selkeä polku nähtävissäkin, se noilla perustein yleensä esitetään pelkkänä kuluna ja olosuhteiden heikennyksenä, ihan ideologisin syin, kun kukaan ei viitsi ottaa pännää kouraan selvittää asioita todella.
Ikäväähän se on, että Jyväskylässä tilanne on tuollainen. Me (tai ainakaan minä) emme tiedä, miten siellä on yritetty pelaajia rekrytä. Voihan se olla, että hommia on paiskittu kellon ympäri huhtikuun lopusta alkaen. Sinä nyt vaan lähtökohtaisesti ajattelet, että siellä on lyöty hanskat tiskiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös