Työnteko häiritsi viikonloppuna pelien katsomista ja varsinkin kirjoittamista tänne, joten vedetäänpä parin päivän verran yhteenvetoa, missä Naisten Liigassa mennään nyt.
Aloitetaan ensiksi vaikka karsintasarjasta. Viikonloppuna JYP hävisi RoKille jatkoajalla ja Sportille varsinaisella peliajalla. Vaasalaiset hakivat vielä Raumaltakin kolme pistettä, minkä seurauksena Jyväskylässä ei ole enää teoreettisiakaan mahdollisuuksia saavuttaa Naisten Liigan sarjapaikkaa ensi syksylle ja Lukollakin mahdollisuudet ovat enää ohuen oljenkorren varassa. Kuten muistamme, näiden joukkueiden kohtalot ovat olleet aiemminkin sidottuja toisiinsa, kun Lukko nousi SM-sarjaan JYP:in luovuttua sarjapaikasta kevään 2016 mestaruuden jälkeen. Nyt näyttää vahvasti siltä, että molemmat hakevat ensi kaudella nousua alemmalta sarjatasolta.
Jokaisella joukkueella on karsintasarjaa jäljellä enää vain kaksi ottelua ja Sportin etumatka Lukkoon on viisi pistettä sekä kymmenen osumaa parempi maaliero. Kaksi pistettä RoKia ja/tai JYP:iä vastaan riittää vaasalaisille sarjapaikan varmistamiseen. Lukko tarvitsee samoilta vastustajilta vieraskaukalossa vähintään viisi pistettä ja maalieroa parantavia murskavoittoja. Silloinkin Sportin pitäisi jäädä jo lauantaina kotikaukalossa pisteittä JYP:iä vastaan ja mielellään hävitä vielä runsaslukuisesti. On hyvin epätodennäköistä, että kaikki nuo toteutuvat, mutta pelataan kuitenkin pelit loppuun ensiksi.
la 20.3.2021
RoKi-Lukko
Sport-JYP
su 21.3.2021
RoKi-Sport
JYP-Lukko
***
Välieräsarjat eivät menneet poikki suoraan kolmessa ottelussa ja itse asiassa toisessa ratkaisu siirtyikin vielä viidenteen otteluun. KalPa ja HIFK ratkaisevat vielä, kumpi heistä kohtaa Kiekko-Espoon loppuotteluissa. Ilves niin ikään odottaa tietoa, mihin suuntaan joukkue reissaa pronssiotteluun.
***
Käsitellään vaikka ensiksi K-Espoon ja Ilveksen sarjaa, joka on jo päättynyt. Lauantain kolmannessa ottelussa Ilves pääsi viimeinkin maalin makuun. Tuttuun tapaan vauhdikkaasti aloittanut Espoo siirtyi johtoon avauserässä, kun kotijoukkue hyödynsi vieraiden heikon avauksen siniviivalla. Toisen erän puolivälissä Ilves iski 19 sekunnin välein kaksi maalia. Ensiksi Oona Rouhiainen laukoi kiekon maskin taakse jääneen Tiia Pajarisen ohi. Seuraavassa vaihdossa Ilves iski nopeasti vastaan 2-1-hyökkäyksellä ja Emilia Varpula jatkoi Helen Puputin syötön maaliin. Avoimien ovien päivät jatkuivat seuraavallakin minuutilla, kun Nea Katajamäki unohdettiin aivan yksin Anni Keisalan eteen ohjaamaan Ella Viitasuon laukauksen maaliin. Sen jälkeen ottelua jatkettiinkin maalitta loput lähes 50 minuuttia.
Kun jatkoeräkään ei tuonut ratkaisua, sitä jouduttiin hakemaan voittomaalikilpailusta. Sanni Vanhanen ujutti toisessa parissa kiekon Forsberg-harhautuksella Tiia Pajarisen patjan alta. Espoolaiset saivat jännittää tasoitusta viimeiseen mahdollisuuteen, kun Emmi Rakkolainen upotti viidennen parin tasoittavalla vuorolla kiekon Keisalan kilpikäden puolelta maaliin. Seuraavassa parissa laukojien järjestyi muuttui ja heti perään toista onnistumista yrittäneen Rakkolaisen laukaus meni maalin ohi. Tupsukorvien kapteeni Kilponen onnistui omalla vuorollaan harhauttamaan Pajarisen sivulle ja kiekko upposikin avoimeen maaliin. Kello oli 20.44 ja neljäs ottelu Tesomalla alkaisi seuraavana päivänä klo 12.15.
Neljännen ottelun alussa Ilveksellä näytti olevan enemmän virtaa. Tosin alun jälkeen painopiste siirtyi jälleen kotijoukkueen päätyyn. Erän puolivälissä Ilveksen Helen Puputti taisteli kuitenkin yksin laidasta läpi ja siirsi tupsukorvat johtoon. Toinen erä ei alkanut K-Espoon kannalta yhtään sen paremmin. Alle minuutin jälkeen kentälle eksyi liikaa pelaajia. Ilveksen ylivoima ei kuitenkaan toiminut tälläkään kerralla ja pian jäähyn jälkeen Emmi Leinonen katkaisi syötön kotijoukkueen maalin takana ja pomputti kiekon puolustajan kautta Keisalan ohi. Sen jälkeen toinen erä olikin lähinnä selvitymistä lukuisiin pitkiin kiekkoihin turvautuneelle Ilvekselle. Maaleja ei kuitenkaan nähty enempää, vaikka Espoolla oli lukuisia maalipaikkoja ja Ilveskin pääsi samalla alivoimalla kaksi kertaa läpiajoon.
Ottelun ja sarjan ratkaisu nähtiin lopulta kolmannessa erässä. Ilveksen kapteeni Anna Kilponen nousi keskialueella katkaisemaan Tea Villilän pystysyöttöä. Hänen pahaksi onneksi vaihdosta kentälle luistellut oma hyökkääjä luisteli päin mailaa ja kiekon saanut K-Espoo pääsi 3-1-hyökkäykseen. Alimmaksi jäänyt Oona Rouhiainen kaatui nopeassa suunnanmuutoksessa, mutta sai vielä tökättyä kiekon pois espoolaismailasta. Tökätty kiekko meni kuitenkin suoraan Sofia Nuutiselle, joka ei yllättävästi auenneessa 3-0-hyökkäyksessä epäröinyt, vaan nosti kiekon Keisalan räpylän yli. Pelin viimeisistä hetkistä en osaa kertoa kovin paljon, kun Fanikameralähetyksen pääkamera lakkasi toimimasta ja ottelu näkyi ainoastaan vaihtopenkkien välissä olevasta kamerasta ilman selostusta.
Ottelusarja oli maalilukemien valossa tiukka ja Ilves pystyi yllättävänkin hyvin haastamaan K-Espoon. Maaliteko oli runkosarjavoittajalle todella vaikeaa selvästä kiekonhallinnasta huolimatta. Paremmalla kiekollisella pelillä, toimivalla ylivoimalla ja murhaavalla tehokkuudella Ilves olisi saattanut jopa yllättää, koska heillekin kuitenkin aukesi roiskimisesta huolimatta paikkoja etenkin vastahyökkäyksistä. Organisoitu viisikkopeli rajoittui tamperelaisilla kuitenkin puolustuspeliin ja näin ollen K-Espoo meni ihan ansaitusti tästä sarjasta jatkoon.
Loppuotteluihin toivon, että Tapiolassa otettaisiin mallia Malmilta ja siirrettäisiin verkko kameran taakse tai kokonaan alas katsomon edestä. Hallissa pelataan kuitenkin vähintään kaksi ottelua Suomen mestaruudesta ja sarja ansaitsisi vähän arvokkaamman näyteikkunan. Tietysti pääareenan puolelle siirtyminen olisi toinen vaihtoehto, mutta se ei taida olla taloudellisista syistä vaihtoehto, kun lippujakaan ei voi myydä ilman katsojia pelattaviin otteluihin.
***
Sitten mielestäni mielenkiintoisempaan ottelusarjaan, josta onkin ollut enemmän keskustelua HIFK:n omassa ketjussa.
KalPa lähti kahden suurinumeroisen tappion jälkeen veitsi kurkulla kolmanteen otteluun. Avauserä lupasikin jälleen runsasmaalista ottelua, kun joukkueet iskivät maaleja vuoronperään. Toisessa erässä tahti hidastui ja puolivälin jälkeen nähtiin vain yksi maali, kun alivoiman lopulla Tanja Niskanen vapautti 2-1-hyökkäyksessä Elisa Holopaisen kasvotusten Iina Kuuselan kanssa.
Kolmannessa erässä maalinteossa onnistui vain KalPa, kun lähes identtisillä nousuilla laidasta Tanja Niskanen ja Matilda Nilsson leikkasivat keskelle laukomaan kiekon maaliin. Viimeinen maali tyhjiin oli kosmetiikkaa, mutta hyvin kuvaavasti sarjan aiemmista otteluista poiketen HIFK hävisi kaksinkamppailun maalin edessä ja Elisa Holopaisella oli helppo työ laukoa kiekko maaliin.
Etenkin HIFK-leiriin jäi ottelun jälkeen hampaankoloon potkumaalina hylätty kolmannen erän kavennusmaali. Itse en olisi Ruudun kuvamateriaalin perusteella osannut hylätä maalia, mutta oletan Niiralan montun kameroiden tarjoavan parempaa kuvamateriaalia, vaikka sitä ei lähetykseen saatukaan. Ymmärtääkseni liigahalleissa on kattokamerat maalille ja niitä on kaiketi mahdollista käyttääkin tuollaisessa tapauksessa, jossa videoita tarkastelee puhelimen päässä oleva otteluvalvoja. Toinen vaihtoehto videotarkastukseen on alemman jatkosarjan lopulla Rovaniemellä nähty toteutus, jossa päätuomarille on järjestetty toimitsija-aitioon näyttö, jota tarkastelemalla hänen on mahdollista tehdä ratkaisu itse. Yleisin ratkaisu Naisten Liigassa on kuitenkin se, että mahdollisuutta videotarkastukseen ei ole ollenkaan.
Sarjan neljäs kohtaaminen Malmilla oli aiempiin otteluihin nähden täysin erilainen. Ottelussa ei paljon maaleilla juhlittu. Ei siitäkään huolimatta, että jäähyjä tuomittiin todella herkästi. Kaikki jäähyt olivat kyllä ihan sääntökirjan mukaisia tuomiota, mutta silti tuomarilinjan kontrasti vaikka kaksi tuntia aiemmin pelattuun Ilves-K-Espoo peliin oli hurja. Ei tuosta silti voi sanoa kummankaan joukkueen hyötyneen Malmilla. Jotenkin ironista on, että molempien joukkueiden ensimmäiset maalit syntyivät alivoimalla. Ainoa ylivoimamaali nähtiin saman Henni Virtasen jäähyn aikana, jolloin HIFK ensiksi tasoitti ottelun alivoimamaalilla. Lopullinen 1-3-sinetti syntyi kolmannen erän viimeisellä sekunnilla tyhjään HIFK-maaliin.
Ottelu oli mielestäni hyvin pudotuspelimäinen kamppailu, jossa jäähykontrollia lukuunottamatta joukkueet pelasivat hyvin tarkasti. Maalit ovat tietysti jääkiekonkin suola, mutta itse nautin kyllä, että myös Naisten Liigassa nähdään tällaista peliä. Sarja on ollut hieno ja en malta odottaa huomista ratkaisevaa viidettä ottelua. Toivottavasti ottelusarja saa arvoisensa lopun voittajasta riippumatta. Ainakaan sitä ei tarvitse pelata keskellä arkipäivää, vaan ottelu alkaa klo 18.30. Ei näyttänyt Kalpan miehillä ja U20-joukkueella olevan kotipeliä tällä kertaa samaan aikaan.
HIFK:lla on siis ollut nyt kaksi mahdollisuutta katkaista sarja, mutta ratkaisu siirtyi kuitenkin viidenteen otteluun. Sarjan katkaiseminen ei ole yleensä helppoa, mutta mielestäni HIFK ei ole kuitenkaan pelannut erityisen huonosti tai huonommin kuin sarjan ensimmäisessä ja toisessa ottelussa. Enemmän näkisin KalPan parantaneen omaa peliään, mihin HIFK ei ole sitten täysin pystynyt vastaamaan parantamalla omaa peliään entisestään.
Kahden voiton takaa nousseella joukkueella on ehkä jonkinlainen henkinen etulyöntiasema otteluun, jossa molemmat voivat ratkaista sarjan voiton. Tuokin ottelu alkaa kuitenkin 0-0-tilanteesta ja kaikesta huolimatta näin tasaisen sarjan voittaa se joukkue, joka pystyy parantamaan peliään vielä viimeiseenkin otteluun. Oli voittaja sitten KalPa tai HIFK, niin molemmat pystyvät varmasti nappaamaan finaaleihin lisää tsemppiä siitä, että välieräsarjan vaikeudet pystyttiin voittamaan.
***
Naisten Liigassa julkistettiin lisää palkintoja viidennen välieräottelun alla.
Omituisesta ajankohdasta voi olla montaa mieltä, mutta parhaan valmentajan Hannu Saintula -palkinnolla palkittu HIFK-päävalmentaja Saara Niemi on mielestäni onnistunut valinta. HIFK on pelannut nousujohteisesti hienoa jääkiekkoa jo ennen tätäkin kautta, eikä vakaan taustaorganisaation mahdollistamia runsaita resursseja ole hukattu.
Parhaan päätuomarin Anu Hirvonen -palkinto annettiin Anniina Nurmelle, joka lähtee tuomitsemaan myös naisten MM-kisoihin. Nurmi on kiekkokaukaloiden jännä erikoisuus pelatessaan edelleen myös naisten Mestiksessä, kun tuomarikiireiltään ehtii.
Parhaan linjatuomarin Johanna Subban -palkinnon saa aiemmalla pelaajaurallaan 10 kautta ja 209 pääsarjatason runkosarjaottelua pelannut Tiina Saarimäki. Viime kaudella hän toimi myös päätuomarina, mutta tällä kaudella hihoista on hävinnyt oranssit nauhat. Pitkä pelaajakokemus näkyy hänenkin toiminnassaan myönteisellä tavalla.
Aloitetaan ensiksi vaikka karsintasarjasta. Viikonloppuna JYP hävisi RoKille jatkoajalla ja Sportille varsinaisella peliajalla. Vaasalaiset hakivat vielä Raumaltakin kolme pistettä, minkä seurauksena Jyväskylässä ei ole enää teoreettisiakaan mahdollisuuksia saavuttaa Naisten Liigan sarjapaikkaa ensi syksylle ja Lukollakin mahdollisuudet ovat enää ohuen oljenkorren varassa. Kuten muistamme, näiden joukkueiden kohtalot ovat olleet aiemminkin sidottuja toisiinsa, kun Lukko nousi SM-sarjaan JYP:in luovuttua sarjapaikasta kevään 2016 mestaruuden jälkeen. Nyt näyttää vahvasti siltä, että molemmat hakevat ensi kaudella nousua alemmalta sarjatasolta.
Jokaisella joukkueella on karsintasarjaa jäljellä enää vain kaksi ottelua ja Sportin etumatka Lukkoon on viisi pistettä sekä kymmenen osumaa parempi maaliero. Kaksi pistettä RoKia ja/tai JYP:iä vastaan riittää vaasalaisille sarjapaikan varmistamiseen. Lukko tarvitsee samoilta vastustajilta vieraskaukalossa vähintään viisi pistettä ja maalieroa parantavia murskavoittoja. Silloinkin Sportin pitäisi jäädä jo lauantaina kotikaukalossa pisteittä JYP:iä vastaan ja mielellään hävitä vielä runsaslukuisesti. On hyvin epätodennäköistä, että kaikki nuo toteutuvat, mutta pelataan kuitenkin pelit loppuun ensiksi.
la 20.3.2021
RoKi-Lukko
Sport-JYP
su 21.3.2021
RoKi-Sport
JYP-Lukko
Joukkue | O | V | JAV | JAH | H | TM | - | PM | ME | P | P/O |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
RoKi | 14 | 8 | 1 | 2 | 3 | 46 | - | 33 | 13 | 28 | 2,00 |
Sport | 14 | 5 | 2 | 0 | 7 | 43 | - | 51 | -8 | 19 | 1,36 |
Lukko | 14 | 3 | 2 | 1 | 8 | 33 | - | 51 | -18 | 14 | 1,00 |
JYP | 14 | 1 | 0 | 3 | 10 | 30 | - | 68 | -38 | 6 | 0,43 |
***
Välieräsarjat eivät menneet poikki suoraan kolmessa ottelussa ja itse asiassa toisessa ratkaisu siirtyikin vielä viidenteen otteluun. KalPa ja HIFK ratkaisevat vielä, kumpi heistä kohtaa Kiekko-Espoon loppuotteluissa. Ilves niin ikään odottaa tietoa, mihin suuntaan joukkue reissaa pronssiotteluun.
***
Käsitellään vaikka ensiksi K-Espoon ja Ilveksen sarjaa, joka on jo päättynyt. Lauantain kolmannessa ottelussa Ilves pääsi viimeinkin maalin makuun. Tuttuun tapaan vauhdikkaasti aloittanut Espoo siirtyi johtoon avauserässä, kun kotijoukkue hyödynsi vieraiden heikon avauksen siniviivalla. Toisen erän puolivälissä Ilves iski 19 sekunnin välein kaksi maalia. Ensiksi Oona Rouhiainen laukoi kiekon maskin taakse jääneen Tiia Pajarisen ohi. Seuraavassa vaihdossa Ilves iski nopeasti vastaan 2-1-hyökkäyksellä ja Emilia Varpula jatkoi Helen Puputin syötön maaliin. Avoimien ovien päivät jatkuivat seuraavallakin minuutilla, kun Nea Katajamäki unohdettiin aivan yksin Anni Keisalan eteen ohjaamaan Ella Viitasuon laukauksen maaliin. Sen jälkeen ottelua jatkettiinkin maalitta loput lähes 50 minuuttia.
Kun jatkoeräkään ei tuonut ratkaisua, sitä jouduttiin hakemaan voittomaalikilpailusta. Sanni Vanhanen ujutti toisessa parissa kiekon Forsberg-harhautuksella Tiia Pajarisen patjan alta. Espoolaiset saivat jännittää tasoitusta viimeiseen mahdollisuuteen, kun Emmi Rakkolainen upotti viidennen parin tasoittavalla vuorolla kiekon Keisalan kilpikäden puolelta maaliin. Seuraavassa parissa laukojien järjestyi muuttui ja heti perään toista onnistumista yrittäneen Rakkolaisen laukaus meni maalin ohi. Tupsukorvien kapteeni Kilponen onnistui omalla vuorollaan harhauttamaan Pajarisen sivulle ja kiekko upposikin avoimeen maaliin. Kello oli 20.44 ja neljäs ottelu Tesomalla alkaisi seuraavana päivänä klo 12.15.
Neljännen ottelun alussa Ilveksellä näytti olevan enemmän virtaa. Tosin alun jälkeen painopiste siirtyi jälleen kotijoukkueen päätyyn. Erän puolivälissä Ilveksen Helen Puputti taisteli kuitenkin yksin laidasta läpi ja siirsi tupsukorvat johtoon. Toinen erä ei alkanut K-Espoon kannalta yhtään sen paremmin. Alle minuutin jälkeen kentälle eksyi liikaa pelaajia. Ilveksen ylivoima ei kuitenkaan toiminut tälläkään kerralla ja pian jäähyn jälkeen Emmi Leinonen katkaisi syötön kotijoukkueen maalin takana ja pomputti kiekon puolustajan kautta Keisalan ohi. Sen jälkeen toinen erä olikin lähinnä selvitymistä lukuisiin pitkiin kiekkoihin turvautuneelle Ilvekselle. Maaleja ei kuitenkaan nähty enempää, vaikka Espoolla oli lukuisia maalipaikkoja ja Ilveskin pääsi samalla alivoimalla kaksi kertaa läpiajoon.
Ottelun ja sarjan ratkaisu nähtiin lopulta kolmannessa erässä. Ilveksen kapteeni Anna Kilponen nousi keskialueella katkaisemaan Tea Villilän pystysyöttöä. Hänen pahaksi onneksi vaihdosta kentälle luistellut oma hyökkääjä luisteli päin mailaa ja kiekon saanut K-Espoo pääsi 3-1-hyökkäykseen. Alimmaksi jäänyt Oona Rouhiainen kaatui nopeassa suunnanmuutoksessa, mutta sai vielä tökättyä kiekon pois espoolaismailasta. Tökätty kiekko meni kuitenkin suoraan Sofia Nuutiselle, joka ei yllättävästi auenneessa 3-0-hyökkäyksessä epäröinyt, vaan nosti kiekon Keisalan räpylän yli. Pelin viimeisistä hetkistä en osaa kertoa kovin paljon, kun Fanikameralähetyksen pääkamera lakkasi toimimasta ja ottelu näkyi ainoastaan vaihtopenkkien välissä olevasta kamerasta ilman selostusta.
Ottelusarja oli maalilukemien valossa tiukka ja Ilves pystyi yllättävänkin hyvin haastamaan K-Espoon. Maaliteko oli runkosarjavoittajalle todella vaikeaa selvästä kiekonhallinnasta huolimatta. Paremmalla kiekollisella pelillä, toimivalla ylivoimalla ja murhaavalla tehokkuudella Ilves olisi saattanut jopa yllättää, koska heillekin kuitenkin aukesi roiskimisesta huolimatta paikkoja etenkin vastahyökkäyksistä. Organisoitu viisikkopeli rajoittui tamperelaisilla kuitenkin puolustuspeliin ja näin ollen K-Espoo meni ihan ansaitusti tästä sarjasta jatkoon.
Loppuotteluihin toivon, että Tapiolassa otettaisiin mallia Malmilta ja siirrettäisiin verkko kameran taakse tai kokonaan alas katsomon edestä. Hallissa pelataan kuitenkin vähintään kaksi ottelua Suomen mestaruudesta ja sarja ansaitsisi vähän arvokkaamman näyteikkunan. Tietysti pääareenan puolelle siirtyminen olisi toinen vaihtoehto, mutta se ei taida olla taloudellisista syistä vaihtoehto, kun lippujakaan ei voi myydä ilman katsojia pelattaviin otteluihin.
***
Sitten mielestäni mielenkiintoisempaan ottelusarjaan, josta onkin ollut enemmän keskustelua HIFK:n omassa ketjussa.
KalPa lähti kahden suurinumeroisen tappion jälkeen veitsi kurkulla kolmanteen otteluun. Avauserä lupasikin jälleen runsasmaalista ottelua, kun joukkueet iskivät maaleja vuoronperään. Toisessa erässä tahti hidastui ja puolivälin jälkeen nähtiin vain yksi maali, kun alivoiman lopulla Tanja Niskanen vapautti 2-1-hyökkäyksessä Elisa Holopaisen kasvotusten Iina Kuuselan kanssa.
Kolmannessa erässä maalinteossa onnistui vain KalPa, kun lähes identtisillä nousuilla laidasta Tanja Niskanen ja Matilda Nilsson leikkasivat keskelle laukomaan kiekon maaliin. Viimeinen maali tyhjiin oli kosmetiikkaa, mutta hyvin kuvaavasti sarjan aiemmista otteluista poiketen HIFK hävisi kaksinkamppailun maalin edessä ja Elisa Holopaisella oli helppo työ laukoa kiekko maaliin.
Etenkin HIFK-leiriin jäi ottelun jälkeen hampaankoloon potkumaalina hylätty kolmannen erän kavennusmaali. Itse en olisi Ruudun kuvamateriaalin perusteella osannut hylätä maalia, mutta oletan Niiralan montun kameroiden tarjoavan parempaa kuvamateriaalia, vaikka sitä ei lähetykseen saatukaan. Ymmärtääkseni liigahalleissa on kattokamerat maalille ja niitä on kaiketi mahdollista käyttääkin tuollaisessa tapauksessa, jossa videoita tarkastelee puhelimen päässä oleva otteluvalvoja. Toinen vaihtoehto videotarkastukseen on alemman jatkosarjan lopulla Rovaniemellä nähty toteutus, jossa päätuomarille on järjestetty toimitsija-aitioon näyttö, jota tarkastelemalla hänen on mahdollista tehdä ratkaisu itse. Yleisin ratkaisu Naisten Liigassa on kuitenkin se, että mahdollisuutta videotarkastukseen ei ole ollenkaan.
Sarjan neljäs kohtaaminen Malmilla oli aiempiin otteluihin nähden täysin erilainen. Ottelussa ei paljon maaleilla juhlittu. Ei siitäkään huolimatta, että jäähyjä tuomittiin todella herkästi. Kaikki jäähyt olivat kyllä ihan sääntökirjan mukaisia tuomiota, mutta silti tuomarilinjan kontrasti vaikka kaksi tuntia aiemmin pelattuun Ilves-K-Espoo peliin oli hurja. Ei tuosta silti voi sanoa kummankaan joukkueen hyötyneen Malmilla. Jotenkin ironista on, että molempien joukkueiden ensimmäiset maalit syntyivät alivoimalla. Ainoa ylivoimamaali nähtiin saman Henni Virtasen jäähyn aikana, jolloin HIFK ensiksi tasoitti ottelun alivoimamaalilla. Lopullinen 1-3-sinetti syntyi kolmannen erän viimeisellä sekunnilla tyhjään HIFK-maaliin.
Ottelu oli mielestäni hyvin pudotuspelimäinen kamppailu, jossa jäähykontrollia lukuunottamatta joukkueet pelasivat hyvin tarkasti. Maalit ovat tietysti jääkiekonkin suola, mutta itse nautin kyllä, että myös Naisten Liigassa nähdään tällaista peliä. Sarja on ollut hieno ja en malta odottaa huomista ratkaisevaa viidettä ottelua. Toivottavasti ottelusarja saa arvoisensa lopun voittajasta riippumatta. Ainakaan sitä ei tarvitse pelata keskellä arkipäivää, vaan ottelu alkaa klo 18.30. Ei näyttänyt Kalpan miehillä ja U20-joukkueella olevan kotipeliä tällä kertaa samaan aikaan.
HIFK:lla on siis ollut nyt kaksi mahdollisuutta katkaista sarja, mutta ratkaisu siirtyi kuitenkin viidenteen otteluun. Sarjan katkaiseminen ei ole yleensä helppoa, mutta mielestäni HIFK ei ole kuitenkaan pelannut erityisen huonosti tai huonommin kuin sarjan ensimmäisessä ja toisessa ottelussa. Enemmän näkisin KalPan parantaneen omaa peliään, mihin HIFK ei ole sitten täysin pystynyt vastaamaan parantamalla omaa peliään entisestään.
Kahden voiton takaa nousseella joukkueella on ehkä jonkinlainen henkinen etulyöntiasema otteluun, jossa molemmat voivat ratkaista sarjan voiton. Tuokin ottelu alkaa kuitenkin 0-0-tilanteesta ja kaikesta huolimatta näin tasaisen sarjan voittaa se joukkue, joka pystyy parantamaan peliään vielä viimeiseenkin otteluun. Oli voittaja sitten KalPa tai HIFK, niin molemmat pystyvät varmasti nappaamaan finaaleihin lisää tsemppiä siitä, että välieräsarjan vaikeudet pystyttiin voittamaan.
***
Naisten Liigassa julkistettiin lisää palkintoja viidennen välieräottelun alla.
Omituisesta ajankohdasta voi olla montaa mieltä, mutta parhaan valmentajan Hannu Saintula -palkinnolla palkittu HIFK-päävalmentaja Saara Niemi on mielestäni onnistunut valinta. HIFK on pelannut nousujohteisesti hienoa jääkiekkoa jo ennen tätäkin kautta, eikä vakaan taustaorganisaation mahdollistamia runsaita resursseja ole hukattu.
Parhaan päätuomarin Anu Hirvonen -palkinto annettiin Anniina Nurmelle, joka lähtee tuomitsemaan myös naisten MM-kisoihin. Nurmi on kiekkokaukaloiden jännä erikoisuus pelatessaan edelleen myös naisten Mestiksessä, kun tuomarikiireiltään ehtii.
Parhaan linjatuomarin Johanna Subban -palkinnon saa aiemmalla pelaajaurallaan 10 kautta ja 209 pääsarjatason runkosarjaottelua pelannut Tiina Saarimäki. Viime kaudella hän toimi myös päätuomarina, mutta tällä kaudella hihoista on hävinnyt oranssit nauhat. Pitkä pelaajakokemus näkyy hänenkin toiminnassaan myönteisellä tavalla.
Viimeksi muokattu: