Mainos

Naisten Liiga 2020–2021

  • 27 091
  • 88

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Työnteko häiritsi viikonloppuna pelien katsomista ja varsinkin kirjoittamista tänne, joten vedetäänpä parin päivän verran yhteenvetoa, missä Naisten Liigassa mennään nyt.

Aloitetaan ensiksi vaikka karsintasarjasta. Viikonloppuna JYP hävisi RoKille jatkoajalla ja Sportille varsinaisella peliajalla. Vaasalaiset hakivat vielä Raumaltakin kolme pistettä, minkä seurauksena Jyväskylässä ei ole enää teoreettisiakaan mahdollisuuksia saavuttaa Naisten Liigan sarjapaikkaa ensi syksylle ja Lukollakin mahdollisuudet ovat enää ohuen oljenkorren varassa. Kuten muistamme, näiden joukkueiden kohtalot ovat olleet aiemminkin sidottuja toisiinsa, kun Lukko nousi SM-sarjaan JYP:in luovuttua sarjapaikasta kevään 2016 mestaruuden jälkeen. Nyt näyttää vahvasti siltä, että molemmat hakevat ensi kaudella nousua alemmalta sarjatasolta.

Jokaisella joukkueella on karsintasarjaa jäljellä enää vain kaksi ottelua ja Sportin etumatka Lukkoon on viisi pistettä sekä kymmenen osumaa parempi maaliero. Kaksi pistettä RoKia ja/tai JYP:iä vastaan riittää vaasalaisille sarjapaikan varmistamiseen. Lukko tarvitsee samoilta vastustajilta vieraskaukalossa vähintään viisi pistettä ja maalieroa parantavia murskavoittoja. Silloinkin Sportin pitäisi jäädä jo lauantaina kotikaukalossa pisteittä JYP:iä vastaan ja mielellään hävitä vielä runsaslukuisesti. On hyvin epätodennäköistä, että kaikki nuo toteutuvat, mutta pelataan kuitenkin pelit loppuun ensiksi.

la 20.3.2021
RoKi-Lukko
Sport-JYP

su 21.3.2021
RoKi-Sport
JYP-Lukko

JoukkueOVJAVJAHHTM-PMMEPP/O
RoKi​
14​
8​
1​
2​
3​
46​
-​
33​
13​
28​
2,00​
Sport​
14​
5​
2​
0​
7​
43​
-​
51​
-8​
19​
1,36​
Lukko​
14​
3​
2​
1​
8​
33​
-​
51​
-18​
14​
1,00​
JYP​
14​
1​
0​
3​
10​
30​
-​
68​
-38​
6​
0,43​


***

Välieräsarjat eivät menneet poikki suoraan kolmessa ottelussa ja itse asiassa toisessa ratkaisu siirtyikin vielä viidenteen otteluun. KalPa ja HIFK ratkaisevat vielä, kumpi heistä kohtaa Kiekko-Espoon loppuotteluissa. Ilves niin ikään odottaa tietoa, mihin suuntaan joukkue reissaa pronssiotteluun.

***

Käsitellään vaikka ensiksi K-Espoon ja Ilveksen sarjaa, joka on jo päättynyt. Lauantain kolmannessa ottelussa Ilves pääsi viimeinkin maalin makuun. Tuttuun tapaan vauhdikkaasti aloittanut Espoo siirtyi johtoon avauserässä, kun kotijoukkue hyödynsi vieraiden heikon avauksen siniviivalla. Toisen erän puolivälissä Ilves iski 19 sekunnin välein kaksi maalia. Ensiksi Oona Rouhiainen laukoi kiekon maskin taakse jääneen Tiia Pajarisen ohi. Seuraavassa vaihdossa Ilves iski nopeasti vastaan 2-1-hyökkäyksellä ja Emilia Varpula jatkoi Helen Puputin syötön maaliin. Avoimien ovien päivät jatkuivat seuraavallakin minuutilla, kun Nea Katajamäki unohdettiin aivan yksin Anni Keisalan eteen ohjaamaan Ella Viitasuon laukauksen maaliin. Sen jälkeen ottelua jatkettiinkin maalitta loput lähes 50 minuuttia.

Kun jatkoeräkään ei tuonut ratkaisua, sitä jouduttiin hakemaan voittomaalikilpailusta. Sanni Vanhanen ujutti toisessa parissa kiekon Forsberg-harhautuksella Tiia Pajarisen patjan alta. Espoolaiset saivat jännittää tasoitusta viimeiseen mahdollisuuteen, kun Emmi Rakkolainen upotti viidennen parin tasoittavalla vuorolla kiekon Keisalan kilpikäden puolelta maaliin. Seuraavassa parissa laukojien järjestyi muuttui ja heti perään toista onnistumista yrittäneen Rakkolaisen laukaus meni maalin ohi. Tupsukorvien kapteeni Kilponen onnistui omalla vuorollaan harhauttamaan Pajarisen sivulle ja kiekko upposikin avoimeen maaliin. Kello oli 20.44 ja neljäs ottelu Tesomalla alkaisi seuraavana päivänä klo 12.15.





Neljännen ottelun alussa Ilveksellä näytti olevan enemmän virtaa. Tosin alun jälkeen painopiste siirtyi jälleen kotijoukkueen päätyyn. Erän puolivälissä Ilveksen Helen Puputti taisteli kuitenkin yksin laidasta läpi ja siirsi tupsukorvat johtoon. Toinen erä ei alkanut K-Espoon kannalta yhtään sen paremmin. Alle minuutin jälkeen kentälle eksyi liikaa pelaajia. Ilveksen ylivoima ei kuitenkaan toiminut tälläkään kerralla ja pian jäähyn jälkeen Emmi Leinonen katkaisi syötön kotijoukkueen maalin takana ja pomputti kiekon puolustajan kautta Keisalan ohi. Sen jälkeen toinen erä olikin lähinnä selvitymistä lukuisiin pitkiin kiekkoihin turvautuneelle Ilvekselle. Maaleja ei kuitenkaan nähty enempää, vaikka Espoolla oli lukuisia maalipaikkoja ja Ilveskin pääsi samalla alivoimalla kaksi kertaa läpiajoon.

Ottelun ja sarjan ratkaisu nähtiin lopulta kolmannessa erässä. Ilveksen kapteeni Anna Kilponen nousi keskialueella katkaisemaan Tea Villilän pystysyöttöä. Hänen pahaksi onneksi vaihdosta kentälle luistellut oma hyökkääjä luisteli päin mailaa ja kiekon saanut K-Espoo pääsi 3-1-hyökkäykseen. Alimmaksi jäänyt Oona Rouhiainen kaatui nopeassa suunnanmuutoksessa, mutta sai vielä tökättyä kiekon pois espoolaismailasta. Tökätty kiekko meni kuitenkin suoraan Sofia Nuutiselle, joka ei yllättävästi auenneessa 3-0-hyökkäyksessä epäröinyt, vaan nosti kiekon Keisalan räpylän yli. Pelin viimeisistä hetkistä en osaa kertoa kovin paljon, kun Fanikameralähetyksen pääkamera lakkasi toimimasta ja ottelu näkyi ainoastaan vaihtopenkkien välissä olevasta kamerasta ilman selostusta.





Ottelusarja oli maalilukemien valossa tiukka ja Ilves pystyi yllättävänkin hyvin haastamaan K-Espoon. Maaliteko oli runkosarjavoittajalle todella vaikeaa selvästä kiekonhallinnasta huolimatta. Paremmalla kiekollisella pelillä, toimivalla ylivoimalla ja murhaavalla tehokkuudella Ilves olisi saattanut jopa yllättää, koska heillekin kuitenkin aukesi roiskimisesta huolimatta paikkoja etenkin vastahyökkäyksistä. Organisoitu viisikkopeli rajoittui tamperelaisilla kuitenkin puolustuspeliin ja näin ollen K-Espoo meni ihan ansaitusti tästä sarjasta jatkoon.

Loppuotteluihin toivon, että Tapiolassa otettaisiin mallia Malmilta ja siirrettäisiin verkko kameran taakse tai kokonaan alas katsomon edestä. Hallissa pelataan kuitenkin vähintään kaksi ottelua Suomen mestaruudesta ja sarja ansaitsisi vähän arvokkaamman näyteikkunan. Tietysti pääareenan puolelle siirtyminen olisi toinen vaihtoehto, mutta se ei taida olla taloudellisista syistä vaihtoehto, kun lippujakaan ei voi myydä ilman katsojia pelattaviin otteluihin.

***

Sitten mielestäni mielenkiintoisempaan ottelusarjaan, josta onkin ollut enemmän keskustelua HIFK:n omassa ketjussa.

KalPa lähti kahden suurinumeroisen tappion jälkeen veitsi kurkulla kolmanteen otteluun. Avauserä lupasikin jälleen runsasmaalista ottelua, kun joukkueet iskivät maaleja vuoronperään. Toisessa erässä tahti hidastui ja puolivälin jälkeen nähtiin vain yksi maali, kun alivoiman lopulla Tanja Niskanen vapautti 2-1-hyökkäyksessä Elisa Holopaisen kasvotusten Iina Kuuselan kanssa.

Kolmannessa erässä maalinteossa onnistui vain KalPa, kun lähes identtisillä nousuilla laidasta Tanja Niskanen ja Matilda Nilsson leikkasivat keskelle laukomaan kiekon maaliin. Viimeinen maali tyhjiin oli kosmetiikkaa, mutta hyvin kuvaavasti sarjan aiemmista otteluista poiketen HIFK hävisi kaksinkamppailun maalin edessä ja Elisa Holopaisella oli helppo työ laukoa kiekko maaliin.

Etenkin HIFK-leiriin jäi ottelun jälkeen hampaankoloon potkumaalina hylätty kolmannen erän kavennusmaali. Itse en olisi Ruudun kuvamateriaalin perusteella osannut hylätä maalia, mutta oletan Niiralan montun kameroiden tarjoavan parempaa kuvamateriaalia, vaikka sitä ei lähetykseen saatukaan. Ymmärtääkseni liigahalleissa on kattokamerat maalille ja niitä on kaiketi mahdollista käyttääkin tuollaisessa tapauksessa, jossa videoita tarkastelee puhelimen päässä oleva otteluvalvoja. Toinen vaihtoehto videotarkastukseen on alemman jatkosarjan lopulla Rovaniemellä nähty toteutus, jossa päätuomarille on järjestetty toimitsija-aitioon näyttö, jota tarkastelemalla hänen on mahdollista tehdä ratkaisu itse. Yleisin ratkaisu Naisten Liigassa on kuitenkin se, että mahdollisuutta videotarkastukseen ei ole ollenkaan.





Sarjan neljäs kohtaaminen Malmilla oli aiempiin otteluihin nähden täysin erilainen. Ottelussa ei paljon maaleilla juhlittu. Ei siitäkään huolimatta, että jäähyjä tuomittiin todella herkästi. Kaikki jäähyt olivat kyllä ihan sääntökirjan mukaisia tuomiota, mutta silti tuomarilinjan kontrasti vaikka kaksi tuntia aiemmin pelattuun Ilves-K-Espoo peliin oli hurja. Ei tuosta silti voi sanoa kummankaan joukkueen hyötyneen Malmilla. Jotenkin ironista on, että molempien joukkueiden ensimmäiset maalit syntyivät alivoimalla. Ainoa ylivoimamaali nähtiin saman Henni Virtasen jäähyn aikana, jolloin HIFK ensiksi tasoitti ottelun alivoimamaalilla. Lopullinen 1-3-sinetti syntyi kolmannen erän viimeisellä sekunnilla tyhjään HIFK-maaliin.





Ottelu oli mielestäni hyvin pudotuspelimäinen kamppailu, jossa jäähykontrollia lukuunottamatta joukkueet pelasivat hyvin tarkasti. Maalit ovat tietysti jääkiekonkin suola, mutta itse nautin kyllä, että myös Naisten Liigassa nähdään tällaista peliä. Sarja on ollut hieno ja en malta odottaa huomista ratkaisevaa viidettä ottelua. Toivottavasti ottelusarja saa arvoisensa lopun voittajasta riippumatta. Ainakaan sitä ei tarvitse pelata keskellä arkipäivää, vaan ottelu alkaa klo 18.30. Ei näyttänyt Kalpan miehillä ja U20-joukkueella olevan kotipeliä tällä kertaa samaan aikaan.

HIFK:lla on siis ollut nyt kaksi mahdollisuutta katkaista sarja, mutta ratkaisu siirtyi kuitenkin viidenteen otteluun. Sarjan katkaiseminen ei ole yleensä helppoa, mutta mielestäni HIFK ei ole kuitenkaan pelannut erityisen huonosti tai huonommin kuin sarjan ensimmäisessä ja toisessa ottelussa. Enemmän näkisin KalPan parantaneen omaa peliään, mihin HIFK ei ole sitten täysin pystynyt vastaamaan parantamalla omaa peliään entisestään.

Kahden voiton takaa nousseella joukkueella on ehkä jonkinlainen henkinen etulyöntiasema otteluun, jossa molemmat voivat ratkaista sarjan voiton. Tuokin ottelu alkaa kuitenkin 0-0-tilanteesta ja kaikesta huolimatta näin tasaisen sarjan voittaa se joukkue, joka pystyy parantamaan peliään vielä viimeiseenkin otteluun. Oli voittaja sitten KalPa tai HIFK, niin molemmat pystyvät varmasti nappaamaan finaaleihin lisää tsemppiä siitä, että välieräsarjan vaikeudet pystyttiin voittamaan.

***

Naisten Liigassa julkistettiin lisää palkintoja viidennen välieräottelun alla.

Omituisesta ajankohdasta voi olla montaa mieltä, mutta parhaan valmentajan Hannu Saintula -palkinnolla palkittu HIFK-päävalmentaja Saara Niemi on mielestäni onnistunut valinta. HIFK on pelannut nousujohteisesti hienoa jääkiekkoa jo ennen tätäkin kautta, eikä vakaan taustaorganisaation mahdollistamia runsaita resursseja ole hukattu.

Parhaan päätuomarin Anu Hirvonen -palkinto annettiin Anniina Nurmelle, joka lähtee tuomitsemaan myös naisten MM-kisoihin. Nurmi on kiekkokaukaloiden jännä erikoisuus pelatessaan edelleen myös naisten Mestiksessä, kun tuomarikiireiltään ehtii.

Parhaan linjatuomarin Johanna Subban -palkinnon saa aiemmalla pelaajaurallaan 10 kautta ja 209 pääsarjatason runkosarjaottelua pelannut Tiina Saarimäki. Viime kaudella hän toimi myös päätuomarina, mutta tällä kaudella hihoista on hävinnyt oranssit nauhat. Pitkä pelaajakokemus näkyy hänenkin toiminnassaan myönteisellä tavalla.
 
Viimeksi muokattu:

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Kiitos hyvistä raporteista Lunde. Itselläni vähän sama vika eli viikonloppuna työt esti pelien katsomista pahemmin kuin viikolla.
No huomenna ratkeaa Espoon vastus finaaliin. Kahden pelin jälkeen en uskonut millään että tarvitaan kaikki viisi peliä ennen kuin finaaliin menevä joukkue on selvillä. Sen mitä pystyin katsomaan niin helppo olla samaa mieltä kuin Lunde eli Kalpa paransi peliään eikä Ifk flopannut ja kun viisikon tiiveys on parempaa niin vastustajalla on myös tilaa vähemmän eritoten maalien edustalla jossa Kalpa oli kahdessa ensimmäisessä pelissä todella paljon jäljessä, mutta varsinkin Malmin pelissä Kalpa voitti varmaan yhdessä erässä enemmän kaksinkamppailuja maalien läheisyydessä kuin kahdessa ensimmäisessä pelissä yhteensä. Game 5 on aina omanlainen peli ja toivottavasti molemmat joukkueet uskaltavat lähteä pelaamaan rohkeasti eikä varmistellen ja virheitä peläten. Sitten myös maalivahtien rooli tulee olemaan iso ja saa nähdä miten maalivahtien kantti kestää.
Kalpa kuormittaa varmasti paljon kärkipelaajia, mutta meneekö peluutus yli ja samalla menee tehot sekä omissa voi kolista?
Löytääkö vuoden valmentaja Saara Niemi vielä kerran lääkkeet millä Kalpa kaatuu? Kaikki edellytykset Ifk:lla on voittaa, mutta hienoisena suosikkina mielestäni Kalpa peliin lähtee.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Nyt on selvillä toinenkin finalisti. Kilpipaitojen ratkaisevassa viidennessä kohtaamisessa kotijoukkue KalPa onnistui maalinteossa kolmesti ja HIFK sai kiekon hyväksytysti maaliin vain kertaalleen.

Ottelu oli vauhdikas sekä jännittävä ja avausmaali syntyi jälleen alivoimalla. Toisessa erässä HIFK epäonnistui viemään ylivoimalla kiekon syvälle, kun KalPa riisti pelivälineen pian siniviivan jälkeen. Emma Ritari voitti Athena Locatellin luistelukilpailussa ja leikkasi laidalta keskelle, josta hän pääsi laukomaan kiekon Iina Kuuselan ohi. Viisi minuuttia myöhemmin KalPa oli ylivoimalla, kun Tanja Niskanen laukoi siniviivalta kiekon juuri ja juuri maalin ohi. Iina Kuusela oli tullut hieman vastaan torjumaan laukausta maalivahdinalueen reunalle ja Saila Saarella olikin helppo työ jatkaa päädystä kimmonnut kiekko toimistostaan maalin kulmalta verkon perälle. Vieraat pääsivät vielä erän lopulla ylivoimalle, mutta lupaavasti pyörinyt kuvio ei tuottanut maalia.

Kolmannen erän puolivälin jälkeen myös HIFK pääsi lopulta tulostaululle. Pejzlova syöteltiin nokikkain Ranteen kanssa ja HIFK-hyökkääjä taituroi kiekon KalPa-maaliin. Kolme minuuttia myöhemmin nähtiin kuitenkin jo ratkaisevaksi jäänyt osuma, kun Elisa Holopainen riisti kiekon hyökkäyssiniviivalla alimmalta HIFK-puolustajalta ja upotti kiekon läpiajosta HIFK-maaliin. Vielä 16 sekuntia ennen kolmannen erän loppua tarkasteltiin videolta vieraiden mahdollista kavennusmaalia, mutta sitä ei kuitenkaan hyväksytty. Tilanne vaikuttikin lähetyksen kuvamateriaalin perusteella siltä, että kiekko ja maalivahti survottiin sääntöjen vastaisesti verkon perälle.




Marginaalit olivat neljännen ottelun tavoin jälleen pienet. KalPa näytti olevan ehkä hieman tuoreemmalla jalalla liikkeellä, mutta myös HIFK:lla oli omat paikkansa, eikä joukkue ollut pelkkä vastaantulija. Ratkaisevissa tilanteissa KalPan kärkipelaajat olivat kuitenkin piirun verran terävämpiä.

***

HIFK aloitti sarjan hyvin ja suorastaan pääsi yllättämään KalPan kypsällä pelillään. Helsinkiläisillä oli kolme ottelua aikaa katkaista sarja, mutta kuopiolaiset pystyivät nostamaan joukkuepelinsä tasoa selkä seinää vasten pelatessaan. Sen jälkeen, kun viisikkopelin laadussa ei ollut enää suuria eroja, KalPa onnistui huippupelaajiensa avulla kääntämään tiukat taistot edukseen. Taitavista pelaajista huolimatta HIFK:n nuoressa joukkueessa tällaiset tilanteet ovat monelle pelaajalle vielä uusia kokemuksia. KalPan runkopelaajissa kokemusta tiukassa paikassa pelaamisesta oli huomattavasti laajemmin.

Onkin mielenkiintoista nähdä, miten välierässä voitetut vaikeudet vaikuttavat KalPan peliin loppuottelusarjassa. Monestihan menestyminen vaatii myös kokemusta vaikeuksien voittamisesta. Hengen päälle saanut KalPa on varmasti paha vastustaja K-Espoolle, joka toisaalta on saanut valmistautua ja palautua välierästä sunnuntaista asti. Tämä kaksikko sai kuin saikin uusinnan viime vuonna pelaamatta jääneelle loppuottelusarjalle. Toivottavasti loppuottelut pystytään pelaamaan tänä vuonna ja sarjalle saadaan mestari sekä joukkueille lopulliset sijoitukset.

Tämän kauden trendin mukaisesti ulkomaalaispelaajilla vahvistuneet joukkueet eivät sittenkään selvinneet loppuottelusarjaan, vaan molemmissa finaalijoukkueissa on vahva edustus Naisleijonien pelaajia, eikä yhtään ulkomaalaista. En sano, että tämä on hyvä tai huono asia. Näin kuitenkin kävi. Joka tapauksessa ulkomaiset vahvistukset ovat leventäneet sarjan tasoa niin, että aiempaa useampi joukkue on ollut kilpailukykyinen kärkijoukkueidenkin kanssa.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Vauhdikas peli tosiaan oli. On väärin sanoa että peli ratkesi ensimmäiseen maaliin, mutta ensimmäisen maalin jälkeen Kalpan peli vapautui. Ennen Ritarin tekemää ottelun avausmaalia molemmilla joukkueille oli mahdollisuus mennä pelissä johtoon kun paikkoja oli molemmissa päissä ja minusta Ifk:lla paikkoja oli enemmän, mutta Kalpan maalilla Tiina Ranne oli erittäin hyvä.
Kalpan vaihtoaitio eli pelissä mukana koko pelin ajan hyvin ja varmaan kahden tappion jälkeen joukkueen valmentaja Marjo Voutilaisen tekemä päätös jättää jäät väliin ja lähteä luontoon laavulle oli hyvä ratkaisu. Vuosi sitten Kalpa raivasi tiensä ensimmäisen kerran seuran historiassa finaaliin ja tunnetuista syistä ne jäi pelaamatta ja nälkää jäi. Kalpa oli tiukoilla jopa Kärppiä vastaan puolivälierissä ja lähes kanveesissa Ifk.ta vastaan, mutta niin vain joukkue raivasi tiensä finaaliin. Voiko Kalpaa enää pysäyttää mikään?

No Espoossa on totuttu menestymään ja sen verran tasaiselta joskin erilaiselta joukkueet vaikuttaa että onpa vaikea lähteä suosikkia nimeämään.
Valmennuksen kaksintaistelu on myös mielenkiintoinen kun kokenut voittamaan tottunut Sami Haapasen valmennus saa vastaansa vasta ensimmäistä kertaa valmentajana finaalissa olevan Marjo Voutilaisen valmennustiimin.
Nähdäänkö peluuttamista jossa samat kentät kohtaa toisensa vai mennäänkö vain omaa kärkeä sopivasti kuormittaen?
Molemmilla joukkueella maalivahtipeli on toiminut, mutta sekä Tiina Ranne että Tiia Pajarinen ovat finaalissa ensimmäistä kertaa pelaavana maalivahtina. Toki Ranne oli Jypin vuosina voittamassa mestaruutta, mutta silloin ei pelivuoroja finaaliessa tullut. Ehken ihan pienoinen etu Kalpalla on maalivahtipelissä.

Puolustus on Espoon vahvin osa-alue ja muutenkin puolustuspelaaminen kentän jokaisella alueella on K-Espoolla ollut sarjan paras. Puolustuksen johtohahmo on nuoresta iästään huolimatta Nelli Laitinen josta Nmj saa uuden Hiirikosken kunhan vähän vielä kilometrejä tulee. Sitten on myös mielenkiintoista seurata mikä on erittäin kokeneen Tea Villilä panos finaaleissa.
Jos Espoolla puolustus on vahvin osa-alue niin Kalpalla se on ollut heikoin osa-alue, mutta pitää tosin sanoa että juuri viisikkopelaaminen ja oman pään puolustuspelaamisen myötä Kalpa onnistui kääntämään Ifk sarjan itselleen.

Hyökkäys on Kalpalla sarjan paras eikä Espoolle riitä että pidetään vain Elisa Holopainen kurissa, sillä ratkaisijoita Kuopiolaisilta löytyy jopa kolmeen kenttään. Voisi kuvitella että Haapasen joukkue pyrkii ainakin Espoon pienemmässä kaukalossa paineistamaan Kalpan puolustusta jotta Kalpa ei saa pelattua kiekkoa vauhtiin kärkipelaajilleen.
Espoolla hyökkäys on myös ihan hyvä, mutta tehoton se oli välieriässä ja tässä saattaa olla maalivahtipelin lisäksi ottelusarjan yksi ratkaiseva tekijä eli uskon kyllä että Kalpan kärkipelaajat pystyy jonkun maalin paikoistaan tekemään, mutta hakkaako K-Espoo päätä seinään kuten Ilves sarjassa teki? Kaikki kunnia Ilveksen tiiviille puolustukselle ja erittäin hyvät pelit pelanneelle maalivahti Anni Keisalalle niin kyllä Espoo oli hyökkäyspäässä tehoton ja siihen ei taida olla varaa enää Kalpaa vastaan.
Jos Espoo saa hyökkäyspelinsä toimimaan samalle tasolle kuin runkosarjassa niin hyvin lähellä on se että kannua nostellaan Espoossa.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Kalpa vei maalipaikat K-Espoo voiton. K-Espoo tuli peliin paremmin ja jotenkin näytti että Kalpa oli kipsissä ensimmäisessä erässä. No joukkue pelasi seuran historian ensimmäisen finaalin niin onhan se inhimillistä. Kalpa vei maalipaikat lukemin 20 - 17, mikä johtui tietenkin siitä että Kalpa pääsi pelaamaan ylivoimalla lähes erän, mutta tänään Kalpa oli tehoton ja Espoon maalivahti Tiia Pajarinen oli loistava. Aika harvinaista on sekin että finaalissa pelin voittanut joukkue ottaa kaksi isoa rangaistusta, josta varsinkin Tea Villilän jäähy oli täysin järjetön. Villilä pelaa kovaa ja se on hyvä, mutta tilanteessa jossa joukkue pelaa vajaalla niin noin kokenut pelaaja ei pitäisi milloinkaan syyllistyä tuollaiseen tekoon. 5 - 5 pelissä Espoo oli parempi ja ansaitsi voittonsa.
Ensimmäisen erän jälkeen Espoo johti ansaitusti 1 - 0.
Toisen erän alku oli myös K-Espoon ja joukkue siirtyi johtoon tilanteessa jossa Kalpa voitti aloituksen omassa päässä, mutta odotetusti Tapiolan pienessä kaukalossa K-Espoo pyrki antamaan kovan paineen Kalpan puolustukselle ja Sofia Nuutinen saikin riistettyä kiekon Kalpan maalin takana ja syötti maalin eteen Tinja Haukijärvelle joka iski kiekon etukulmaan. Tiina Ranne Kalpan maalissa pelasi ihan hyvän pelin, mutta tässä maalissa Ranne katsoi kiekkoa väärältä puolelta ja nämä ovat niitä pieniä asioita maalivahtipelissä jotka saattavat ratkaista pelejä. Tänään Pajarinen vei maalivahtien kaksintaistelun.
Sitten alkoi K-Espoo istumaan jäähyllä ja pelin painopiste siirtyi tietenkin Espoon päätyyn, mutta hyvin Espoo pelasi alivoimaa ja silloin kun Kalpa pääsi paikoille niin Tiia Pajarinen oli se viimeinen muuri.
Siihenpä sitten maalit jäikin vaikka myös Espoolla oli 5-3 ylivoima, mutta tänään ylivoima ei toiminut kummallakaan joukkueella kovin hyvin tai voihan sen sanoa myös niin että alivoimalla molemmat joukkueet olivat hyviä.
Jos oli Ifk Kalpaa parempi maalinedustalla välierien kahdessa ensimmäisessä pelissä niin Espoo oli tänään edellä Kalpaa siinä tärkeimmällä alueella eli maalien edustalla.

Huomenna sarja jatkuu Kuopiossa ja onkin mielenkiintoista nähdä muuttuuko pelin luonne kun siirrytään Kuopion isompaan kaukaloon.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Vuoden verran odotettu ensimmäinen loppuottelu on nyt takana ja K-Espoo säilytti siis kotietunsa. Numerot olivat tiukat, mutta odotin silti, että KalPa olisi pystynyt haastamaan K-Espoon paremmin. Kuopiolaisilla oli hieman tuoreempi pelituntuma ja alla kolme voittoa, joissa heidän peli näytti loksahtavan kohdilleen. Nyt kuitenkin palattiin askel taaksepäin kohti välieräsarjan ensimmäisiä otteluita, joissa vastustaja voitti kaksinkamppailut maalien edustoilla, hyökkääjät eivät päässeet puhkomaan vastustajan puolustusta vauhdikkaasti keskialueen yli ja ennen kaikkea ylivoimapeli oli tuloksetonta.

Kuten myös @kilpakiekko kirjoitti, K-Espoon tehottomuus välieräsarjassa asetti ennen ottelua kysymysmerkkejä, miten joukkue pärjäisi maalintekokilpailussa tulivoimaista KalPaa vastaan. Vastaus oli ainakin ensimmäisessä loppuottelussa maalintekokilpailun välttäminen teräksisellä puolustuspelillä ja niin ikään fiksulla hyökkäyspelillä sekä tehokkaalla erikoistilannepelaamisella. Jos aiemmin on tullut pidettyä Tiia Pajarista hieman kirjoittamattomana korttina, niin ainakin tässä ottelussa hän kannatteli joukkuettaan useassa tilanteessa torjumalla kiekot suurella itseluottamuksella. Toki Espoon puolustus siivosi maalin edustaa edelleen ahkerasti, mutta Pajarinen loisti kuitenkin ihan omilla torjunnoillaan, eikä vain betonisen puolustuksen ansiosta. KalPan Tiina Rannekaan ei pelannut missään tapauksessa huonosti, mutta Pajarinen veti pidemmän korren tällä kerralla.




Hienon ottelun ikäviä puolia oli suihkukomennuksiin johtaneet tilanteet. Villilän ratkaisua en ymmärrä millään tavalla. Hän on tosiaan tunnettu kovasta pelistä, mutta noin kokeneen pelaajan pitäisi yksinkertaisesti osata pelata tuollaiset tilanteet paremmin, vaikka olisi kuinka kovan pelin ystävä. Nilssonin numerot olivat pitkään näkyvissä, eikä tuosta suunnasta tuleva kova kontakti ole todellakaan mikään kiilaus. Miesten sarjoissakin tilanne olisi ollut jäähy. Villilän onneksi Nilsson ei ilmeisesti loukkaantunut, eikä joukkueelle koitunut lopulta hallaa hänen ajattelemattomasta tempustaan.

Emilia Vesan tilanne näytti enemmän vahingolta. Nuokin ovat kuitenkin sellaisia tilanteita, että kiekkoa pelaava puolustaja ei osaa millään tavalla odottaa noin kovaa kontaktia sarjassa, jossa ei saa taklata. Jääkiekossahan on kuitenkin ensisijaisesti kyse kiekon pelaamisesta. Kontakti yllätti tilanteessa varsinkin siksi, kun syöttöä vastaanottaessa kiekko pomppasi epäonnisesti lavan yli ja puolustajan huomio on silloin kiekossa. Maalin takana on ahdasta ja karvaajan pitää mielestäni ottaa se huomioon, että tuollaisella vauhdilla mahdollinen kontakti voi olla vaarallinen. Nyt tila loppui ja Vesan kontakti osui Ritarin polveen.

Ihmettelen myös hieman Sami Haapasen kommentteja Hesarin uutisessa. Pidän Haapasta rehtinä valmentajana, joka ei selittele, jos joukkueen peli on mennyt penkin alle. Hän syyttää kuitenkin tuon uutisen kommenteissa eri ottelun ja ottelusarjan tapahtumia siitä, että hänen joukkueen pelaajat teloivat vastustajaa tässä ottelussa. Muistan tuo mainitun Varpulan kontaktin ja hän on oikeassa siinä, että siinä näytti tapahtuvan rike. Ehkä jopa ulosajon arvoinen pääkontakti. Sen Haapanen jätti kuitenkin mainitsematta, että Espoon pelaaja taklasi vastaavalla tavalla aiemmin samassa vaihdossa. Saattoi olla jopa Laitinen itse. Se ei tietenkään oikeuta millään tavalla kostoon, mutta välitön reaktio on silloin jokseenkin ymmärrettävä inhimillisesti, vaikka se ei olisikaan hyväksyttävä. Valmentaja on epäonnistunut tehtävässään, jos hän ei saa nollattua edellisen ottelusarjan tapahtumia ja pidettyä pelaajiaan kurissa tuollaisissa tilanteissa.

Todennäköisesti Haapanen yrittää tässä kuitenkin vaikuttaa enemmänkin tulevien otteluiden tuomarilinjaan ja ehkä jopa Villilän ja Vesan mahdollisten pelikieltojen pituuteen. Naisten Liigan tuomaritoiminnassa on kyllä paljon kehitettävää, mutta sen toistuva haukkuminen ei ole kovin rakentavaa. Se ei myöskään lisää yhtään tuomaria kaukaloon, vaan pikemminkin vähentää nykyisiäkin ja saa empimään nekin, joita tuomaroinnin aloittaminen saattaisi kiinnostaa vaikka pelaajauran jälkeen.

Ottelulähetykseen oli IS TV:n mukanaolon myötä tullut lisäsisältöä ennen ottelua ja erätauoille. Siitä kiitokset Espoon taustaväelle, liitolle jne. kaikille, jotka vaikuttivat lähetyksen laadun parantamiseen. Valitettavasti itse ottelun välittäminen kärsi edelleen katsomon edessä olevasta verkosta. Harmillista, että tuolle ei ole pystytty tekemään viikon aikana mitään, vaikka esimerkiksi Malmilla verkko oli saatu pois kameran edestä. Yle Puheella kuultu ammattimainen Anssi Ritarin selostus ja erätaukojen keskustelu oli myös tervetullut vaihtoehto Ruutu-lähetyksen selostukselle.

***

Malmilla pelattiin pronssiottelu, kun ensimmäinen loppuottelu oli saatu päätökseen Tapiolassa. HIFK voitti ottelun 2-1 avauserässä syntyneiden maalien turvin. Pelissä riitti vauhtia ja tilanteita vielä toisessa ja kolmannessakin erässä, mutta maaliin kiekko ei enää löytänyt tietään. Molemmat joukkueet varmasti tavoittelivat korkeampia sijoja, mutta kumpikin joukkue voi olla tyytyväisiä kauteen. Niin Helsingissä kuin Tampereellakin nähtiin nousujohteista tekemistä ja molemmille nuorien lahjakkuuksien täyttämille sekä isoin harppauksin kehittyneille joukkueille on helppo nähdä valoisa tulevaisuus edessäpäin.




Pronssiottelun ottelulähetys oli selostusta ja kommentaattoria myöten niin laadukas kuin HIFK:n kotiotteluissa on totuttu näkemään, eikä verkkokaan tosiaan häirinnyt kuvassa. Toivottavasti loppuotteluissa ylletään vielä samaan tasoon jossain vaiheessa.

Mitalienjaossa näytti vähän hassulta, kun pelaajat poimivat ja pujottivat mitalit kaulaansa itse, vaikka syy oli toki ihan ymmärrettävä. Olisin nähnyt mielelläni saman kuin vuodenvaihteen U20-kisoissa, jossa kapteeni Lundell pujotti mitalit yksi kerrallaan joukkueen pelaajien kaulaan. Tuohon olisi voinut osallistua varakapteenitkin. Mielestäni se oli suurta symboliikkaa sisältävää hienoa urheilukulttuuria, jota voisi soveltaa myös poikkeusolojen ulkopuolella. Toivottavasti ratkaisevan loppuottelun kohdalla hopea- ja kultamitalit pujotetaan kapteenien toimesta.

***

Karsintasarjassa nähtii kaksi ottelua, joiden seurauksena toinenkin sarjapaikkansa säilyttävä joukkue on tiedossa. RoKi ja Lukko vuorottelivat runsasmaalisen ottelun johtoasemassa, mutta lopulta kaikki kolme pistettä jäivät Rovaniemelle maalein 6-5. Vaasassakin nähtiin lopulta 11 maalia, kun JYP kiri lopussa vielä maalin päähän. Näin ollen Sport liittyi RoKin seuraan ensi kauden Naisten Liigaan. Huomenna pelataan vielä päätöskierroksen panoksettomat ottelut RoKi-Sport ja JYP-Lukko. Kai nuokin on pakko pelata näin koronakaudellakin, vaikka otteluilla ei ole mitään merkitystä sijoituksiin, eikä yleisöäkään päästetä halliin.

***

Kautensa päättäneistä joukkueista ei ole vissiin vielä mainittu tässä ketjussa, että ylemmän jatkosarjan aikana valmentajansa irtisanonut TPS palkkasi kahden vuoden sopimuksella entisen maajoukkuepelaajan Terhi Mertasen. Tämän kauden lopulla Naisten Liigassa nähtiin päävalmentajana jo 6 entistä pääsarjatason pelaajaa eli puolet joukkueista luotti naiseen päävalmentajana. Mertanen jatkaa tuota samaa jatkumoa, jossa pitkä ja monipuolinen pelaajakokemus jää lajin pariin. Hän on hankkinut valmennuskokemusta kahden edellisen kauden aikana RoKin valmennustiimin osana sekä Espoo Unitedissa kaudella 2016-17. Päävalmentajakokemusta hänellä on Suomi-sarjasta SaiPan kanssa kaudella 2017-18.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Yönyli nukuttua.. olihan kausi nyt kuitenkin menestys. Ilveksen siis. Harmillinen tappio toki pronssimatsissa, mutta tehottomuus tiukoissa peleissä oli pelijareiden teema. Lindalla ei ole viä sopparia ensikaudeksi, joten laittakaa nyt sille sitä paperia nenäneteen, niin paljon eteenpäin Ilves on Lindan johdolla mennyt, että tää kortti pitää kattoa loppuun esim kahden vuoden pahvilla.



Onnea HIFK:lle pronssista, mestaruus ny menee kelle menee…
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
K-Espoo jyrää! Ihan ensiksi on pitää ottaa kantaa tuohon Lunden aiheellisesti esille nostamaan asiaan K-Espoon valmentaja Sami Haapasen toimintaan tuomaristoa kohtaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun Haapanen kritisoi tuomarityöskentelyä julkisesti tai otteluvalvojille. No helppo olla toki Haapasen ja Lunden kanssa samaa mieltä siitä että naisten liigan tuomaritoiminnassa on paljon kehitettävää, mutta kuulostaa kyllä naurettavalta nostaa esiin jotain tapahtumia jo pelatusta K-Espoo - Ilves ottelusarjasta, mutta ilmeisesti tässä tapauksessa tosiaan kuten Lunde kirjoitti pyrittiin vaikuttamaan tuomaritoimintaan, mutta kovin fiksua kuvaa se ei silti anna. No jos jotenkin Haapasta haluaa ymmärtää niin lausunnot on annettu heti pelin jälkeen jolloin kierrokset käy vielä kovana.

No sitten tämän peliin. Vaikka Kalpa hieman paransikin eilisestä niin olipa silti aika iso ero joukkueiden välillä. K-Espoo pelasi juuri niin kuin pudotuspeleissä pitääkin pelata silloin kun puhutaan voittavasta pelaamisesta. Viisikko tasolla joukkueiden välillä on todella iso ero. K-Espoo iskee juuri niihin asioihin mihin sen pitääkin eli paineistaa Kalpan puolustusta jotta Kalpan puolustajat ei pääse avaamaan peliä rauhassa kovaan vauhtiin Kalpan laadukaalle hyökkäykselle ja tämä johtaa siihen että Kalpan kärkipelaajat joutuvat hakemaan kiekon hyvin alhaalta ja ei päästä käyttämään sitä parasta asetta eli luisteluvoimaa sekä aika monesti Kalpa joutui hyökkäämään alivoimaisia hyökkäyksiä ja ne on tuhoon tuomittuja noin tiiviistä ja hyvin keskustaa puolustavaa joukkuetta vastaan. Ja kun tähän lisätään se että erikoistilanteiden takia Kalpa kuormittaa kärkipelaajia paljon niin se johtaa siihen että tehot katoaa eikä kärkipelaajien urakkaa ainakaan helpota se että hyökkäämään joutuu lähtemään usein lähes nolla vauhdeista. Ja sitten tietenkin pitää nostaa esille K-Espoon maalivahti Tiia Pajarinen joka pelaa huimia pelejä ja jos ottelusarja loppuu tiistaina niin mvp palkinto menee aika varmasti Pajariselle. Ja on ne vaan outoja otuksia noi maalivahdit. Silloin kun on itseluottamus tapissa niin näyttää siltä että mitenkään et maalia saa ja toisaalta myös tolpat on apuna silloin kun kulkee, mutta sitten jos ei itseluottamus ole ihan tapissa niin sitten ne tolppakudit kimpoaa maaliin. No sanottakoon että Kalpa ei todellakaan ole kaatunut maalivahtipeliin vaan Tiina Ranne on kyllä osaltaan antanut Kalpalle mahdollisuuden voittaa, mutta ihan samalla tasolla hän ei ole ollut kuin Tiia Pajarinen.
K-Espoon ensimmäinen maali tuli ylivoimalla jossa sekä K-Espoon että varsinkin Kalpan oma pelaaja teki erittäin pahan maskin Tiina Ranteelle eikä Ranteella ollut mahdollisuutta torjua, mutta myös erittäin hyvin maalintekijä Emmi Leinonen maskin hyödynsi.
Toinen maali tuli pystysyötöstä ja Kalpan puolustuksen merkkausvirheen johdosta Nea Katajamäki suti kiekon maaliin. Tässä myös näkyi se ero mikä joukkueiden puolustuksessa on. Vastaavia merkkausvirheitä ei tänään nähty K-Espoon maalin edustalla.

Jos tuli tuossa kritisoitua hieman K-Espoo valmentaja Haapasta niin pitää sitten kyllä myös kehua häntä sillä kyllä Haapanen on vienyt valmentajien taistossa Kalpan valmennusta aika selvästi. Toki tämä ei johdu vain näistä finaaleista vaan koko kauden jatkuneesta toiminnasta Espoossa. Kalpan valmennus on aika sitkeästi luottanut samoihin viisikoihin ja tänäänkin ottelua pelattiin lähes 50 minuuttia ennen kuin muutoksia kokonpanossa nähtiin. Nyt vain ei riitä se että vaihdetaan Saaren ja Nilsonin paikka keskenään jos kiekkoa ei saa vauhtiin hyökkääjille sekä ylivoimat jauhaa samalla tavalla ja K-Espoo ja lähinnä Rajahuhta pelaa Kalpan ykkös ylivoimasta Holopaisen pois.

Olisi helppoa veikata että sarja loppuu tiistaina, mutta kuten välierissä nähtiin niin kaikki on auki kunnes se kolmas voitto tulee jommalle kummalle joukkueelle. Saa nähdä mitä Kalpan valmennus keksii ennen tiistaita ja varsinkin tiistain peliin, mutta jos Kalpa haluaa sarjaa jatkaa vielä torstaina Kuopiossa niin jokin ratkaisu pitää keksiä siihen että Holopainen ja kumppanit ei tarvitse hakea kiekkoa ihan omien puolustajien lavasta nolla vauhdeilla. Olisiko yksi mahdollisuus se että Kalpa peluuttaisi ykköskenttää muodossa Holopainen- Niskanen - Nilsson - Rantanen - Mäkelä?
K-Espoon sen sijaan ei tarvitse muuttaa mitään vaan K-Espoo saa tiistain peliin mukaan ensimmäisessä pelissä hölmöilleen Tea Villilän ja sen pitäsi vaan vahvistaa K-Espoon puolustusta.
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko



K-Espoon peli on ollut kyllä vakuuttavaa. Jännä, että pelaajat ja joukkueen nimet vaihtuu, mutta sama menestyskulttuuri vaan jatkaa porskuttamista vuodesta toiseen. Toki esimerkiksi valmentaja Haapanen on yksi pitkään pysyneistä tekijöistä. Tuokin on joskus haaste, mutta hienosti on onnistuttu tuossakin kohtaa välttämään se, että valmentajan naamataulu alkaa kyllästyttää pelaajia.

K-Espoo on iskenyt järjestelmällisesti juuri niihin kohtiin, joilla KalPaa on horjutettu tällä kaudella. Onhan KalPan peli toimiessaan viihdyttävää ja suorastaan kaunista, mutta myös haavoittuvaista, kuten on nähty. Joukkueen täytyy varmaankin lähteä paistamaan laavulle taas makkaraa, jos eivät halua, että vuoden verran odotettu loppuottelusarja päättyy maalittomaan pannukakkuun suoraan kolmessa ottelussa.

Toki kaikki on vielä mahdollista, kuten HIFK-välieräsarjassakin nähtiin. Jos joku joukkue, niin KalPa pystyy nousemaan pahastakin sillasta ylös saadessaan hengen päälle. Tuossa lienee myös yksi kuopiolaisten haasteista, kun fiilis näyttäisi sanelevan melkoisen paljon, mitä kentällä saadaan aikaan. K-Espoo pystyy jauhamaan omaa peliään paljon konemaisemmin ilman, että hyvän ja huonon päivän ero olisi niin silmiinpistävä.

Näin puolueettoman katsojan silmiin toinen loppuottelu alkoi olla jo vähän puuduttavaakin katsottavaa. KalPa hakkasi kaksi erää päätään Pajarisen noiduttuun maaliin ja sitten kolmannessa erässä kirin sijaan pyörivät pesukoneessa pitkiä pätkiä omassa päässä, kun epäusko paistoi piippuhyllyllä olevaan kameraan asti.

Ottelulähetyksessä oli myös palattu perushyvään runkosarjapeliin, jossa olennaisimmat asiat lähetyksestä löytyi, mutta mitään otteluennakkoa, erätaukostudioita tai haastatteluita ei nähty.

***

Karsintasarjassakin on pelattu tänään, vaikka pelaavien joukkueiden ulkopuolella se ei ratkenneessa sarjassa taidakaan kiinnostaa ketään.
 
Viimeksi muokattu:

predsfan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Maalikoosteesta päätellen ei tämä kolmas peli varsinaisesti maalivahtiin kaatunut vaan Espoon seisovaan puolustukseen jolle Kalpan liike oli todella myrkkyä ja maskipelaaminen toimi Kalpalla myös. Hyvä juttu että sarja sai jatkoa. Näköjään Espoo tekee kaksi maalia/peli tässä sarjassa joten huippuvireinen maalivahti takaa kyllä voiton Espoolle seuraavassa pelissä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Mestaruus ei tosiaan ratkennut vielä eilen suoraan kolmessa ottelussa. Sarjan katkaiseminen on aina oma haasteensa ja varsinkin, kun panoksena on mestaruus.

KalPan otteiden heilahtelusta on aiemminkin ollut jonkin verran keskustelua. HIFK-välieräsarjan tavoin KalPa nosti suoritustasoaan selkä seinää vastaan pelatessa. Vieraiden kannalta ottelu sai parhaan mahdollisen alun, kun kotijoukkue joutui ensimmäisen vaihdon jälkeen jäähylle. Ylivoimaa ehti kulua vain 14 sekuntia, kun Tanja Niskanen laukoi kiekon kolmen pelaajan muodostaman maskin taakse jääneen Tiia Pajarisen ohi.

Vieraat saivat sarjan ensimmäisestä maalista lisää virtaa ja lumipallo alkoi pyöriä heidän kannaltaan oikeaan suuntaan. Kahdeksan minuutin jälkeen K-Espoon puolustus hävisi aiemmista otteluista poiketen kaksinkamppailun oman maalin edessä ja Inka Katajisto siirsi KalPan kahden maalin johtoon. Savolainen pyörremyrsky aiheutti tuhoa uudestaan 23 sekunnin päästä, kun vieraat karvasivat kiekon K-Espoon maalin takana ja yksin maalin eteen unohdettu Tanja Niskanen nosti kiekon yläkulmaan.

Espoolaiset ottivat tässä kohdassa aikalisän ja ensimmäisten loppuotteluiden ohittamaton sankari Tiia Pajarinen sai tehdä tilaa Erica Jaskarille. Pajarisen eduksi on kuitenkin todettava, että hänellä oli hyvin vähän tehdävissä maalien estämiseksi. Toki kahdessa aiemmassa pelissä kiekko oli vastaavissa tilanteissa pysähtynyt hänen varusteisiinsa. Myös Jaskari joutui antautumaan kertaalleen ennen erätaukoa, kun Elisa Holopainen laukoi ylivoimalla kiekon espoolaisten maaliin.

Maalinteko jatkui toisessa erässä, kun KalPa onnistui kolmannellakin ylivoimalla tekemään maalin. Tai tässä kohtaa ansion voi antaa aika suoraan Elisa Holopaiselle, jonka yksilösuoritus johti maaliin muuten nihkeästi käynnistyneen ylivoiman lopulla. Holopainen luisteli vauhdilla omalta alueelta asti, harhautti kolme vastustajaa ja sai vielä kiekon Jaskarinkin ohitse. Tilanne oli tässä vaiheessa 0–5.

Vähän ottelun puolivälin jälkeen myös K-Espoo pääsi tulostaululle, kun Tinja-Mariia Haukijärvi käytti ylivoimalla hyvää laukaustaan. Vähän reilun minuutin jälkeen kiekko oli uudestaan Tiina Ranteen takana, kun Nea Katajamäki oli maalin kulmalla hereillä Ella Viitasuon laukauksen jälkeen.

KalPa sai kuitenkin jäädytettyä Espoon nousun tähän, eikä lisämaaleja nähty enää, vaikka ottelu pysyikin vauhdikkaana loppuun asti. Myös Pajarinen palasi espoolaisten tolppien väliin maalittomaan kolmanteen erään.




KalPan ilmestyminen sarjaan viime hetkellä oli sarjan kannalta hieno asia. Samalla neljännen loppuottelun tulosta on aika vaikea ennustaa. KalPa nosti kolmanteen peliin tasoaan ja samaan aikaan K-Espoolla oli jonkinlainen "ohipeli" tai vähintäänkin alku epäonnistui melko täydellisesti, mikä maksoi otteluvoiton.

Riittääkö K-Espoolle nouseminen ensimmäisten kahden ottelun tasolle, kun KalPa nosti pelaamisen tasoaan ja löysi kateissa olleen pelihuumorinsa? Välieräsarjassakin voiton vei lopulta enemmän peliään kehittänyt KalPa ja sama vaatimus on myös loppuotteluissa. Toisaalta KalPa onnistui myös hukkaamaan ennen loppuotteluita otteensa, jonka se oli löytänyt välieräsarjan aikana. Toisaalta nyt finaaleihin liittyvä alkujännitys on ohi ja takana myös henkeä nostattavia onnistumisia. Samoin K-Espoolla on takana nyt yksi epäonnistunut yritys varmistaa mestaruus ja pari päivää aikaa käsitellä tilannetta, mitä mestaruuden varmistaminen vaatii. Espoosta löytyy myös niin penkin takaa kuin kaukalostakin kokemusta, mitä mestaruuden voittaminen vaatii.

Kaikesta huolimatta espoolaiset ovat vielä todennäköisyyksienkin puolesta jonkinlaisia ennakkosuosikkeja, koska heillä on kaksi mahdollisuutta varmistaa mestaruus. KalPa tarvitsee vielä yhden pakkovoiton, että joukkueella olisi edes mahdollisuus pelata mestaruudesta.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Niin ne maalit ohjaa peliä.. Kalpa ainakin pitkitti ratkaisua ja hyvä niin. Jos eroja etsii kahteen ensimmäiseen peliin niin K-Espoo pääsi ensimmäisissä peleissä "ilmaiseksi" Kalpan puolustusalueelle, mutta nyt Kalpa puolusti paremmin. En tiedä oliko Espoon joukkueella jo liian hyvä olo ja mestaruus rupesi pyörimään mielessä, mutta varsinkin K-Espoon kärkipelaajat Viitasuo ja Rajahuhta olivat kuin varjo siitä mitä aikaisemmissa peleissä eikä Laitinenkaan päässyt omalle tasolleen. Viitasuo katseli lähietäisyydeltä useampaakin Kalpan maalia. Pajarinen olisi kenties Kalpan toisen maalin ottaa pois, mutta muuten kyllä ei mahtanut maaleille mitään. K-Espoosta erottui lähinnä Emilia Vesa.
Jos aikaisemmin tuli kehuttua Espoon valmennusta, niin nyt kyllä Espoon aitiossa ja alivoimapelaamisessa nukuttiin pahemman kerran. Kalpa oli muuttanut hieman ylivoimakenttiään, mutta käytännössä isoin muutos ykkös ylivoimassa oli se että Elisa Holopainen pelasi toisella puolella ja se riitti siihen että Espoon av pelaaminen oli sekaisin.

Kalpa taas sai hurmoksen päälle ja saa nähdä mihin se riittää torstaina Kuopiossa, mutta jos Espoossa nyt on vedetty takki kiinni niin mielestäni edelleen Espoo suosikkina torstain peliin lähtee. Vaikka Espoon materiaali on kokonaisuutena parempi niin ei se silti sitä kestä että suurin osa kärkipelaajista pelaa alle tasonsa, mutta eiköhän Sami Haapanen osaa muistutella pelaajia siitä että ollaan valmiina heti alusta alkaen.
Kalpalle oli tietysti iso asia se että juuri ne pelaajat joiden odotetaan ratkaisevan pelejä onnistui ja siitä on hyvä jatkaa huomenna, mutta sen lisäksi maalivahtipelin sekä muutenkin puolustuspelaamisen on oltava vähintään samalla tasolla kuin eilen Tapiolassa jos Kalpa haluaa vielä lauantaina pelata.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Tämän voi aloittaa samalla tavalla kuin edellisen pelin jälkeen että niin ne maalit ohjaa peliä. Nyt oli Espoon vuoro mennä heti alussa johtoon. Ratkaisun makua oli jo ilmassa kun K-Espoo meni 2 - 0 johtoon ja tässä maalissa mielestäni näkyi joukkeuiden ero puolustuspelissä. Kiekko vei Kalpan pelaajien huomioin alivoimalla ja pahimmillaan kolme Kalpan pelaajaa puolustaa väärältä puolelta ja se johti merkkausvirheisiin maalin edustalla. No Kalpa ei lannistunut vaan Holopainen ja Niskanen toi Kalpan tasoihin ja sitten tarvittiin myös rutkasti onnea kun Rajahuhdan maalille toimittama kiekko muutti suuntaa Kalpan puolustajan lavasta ja meni suoraan yläkulmaan. No mielestäni parempi joukkue kuitenkin voitti ja Espoo ansaitsi mestaruutensa. Mvp palkinto meni myös oikeaan osoitteeseen Tiia Pajariselle, vaikka toki Espoon tasoisen joukkueen takana on maalivahdin helpompi pelata kuin monen muun liigajoukkueen. Saa nähdä minkälaisia muutoksia niin K-Espoon kuin Kalpankin joukkueissa nähdään kesän aikana kun ainakin lehtitietojen mukaan Ruotsi ja myös yliopistosarjat houkuttelevat pelaajia. No sen näkee sitten, mutta nyt on juhlien aika.
Onnea mestaruudesta K-Espoo!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös