Kovana rokkiäijänä mulla oli jopa yksi samanmoinen kaveri, kuka oli suorastaan provosoitunut Abreun "Vinegar"-biisistä, mitä muistan hänen vantaalaisessa lähiödösässä haukkuneen kovaan ääneen. Tuolloin Abreu-fanitukseni kykenin peittämään, kun frendien kesken kun oli kuitenkin artisteja, mistä diggasimme yhdessä.
Abreun vuoden 2009 "Just A Pretty Face"-albumi oli kuitenkin eräänlainen käännekohta, milloin en enää kieltänyt Abreu-fanitustani, vaan kuuntelin aktiivisesti, joskin suhteeni aiempiin musafrendeihin olivat jo etääntyneet.