Naisasiat

[Filatovi]

No soitin daamille ja kerroin asiasta.

Hän suunnilleen suuttui, että miksi vitussa mä nyt haluan tällä tavalla aamupäivästä soittaa ja valittaa ko. asiasta kun tässä on ollut pari päivää aiemmin jo aikaa ottaa asia puheeksi. Kerroin, että yritin painaa asian villaisella ja niellä sen ajatuksen, mutta en siihen pystynyt ja nyt halusin vain kertoa asiasta. Vastaus oli sarjaa "No mitä sille enää voi, mä oon menossa sinne leffaan ja piste, voidaan puhua myöhemmin että miten jatkossa sitten ehkä toimittaisiin"

Todella haastavaa yrittää rakentaa mitään keskustelua kun toinen jotakuinkin tuohtui heti kättelyssä. Ei oikein ymmärtänyt minun kantaani, tai että miksi en ehkä haluaisi että hän tänään leffaan menee tai näin. Sanoin myös, että miksei hän näe kauempaa kaupunkiin tulevaa siskoaan vaikka mielummin illalla, kun harmitteli aiemmin että tulevat samaan aikaan kaupunkiin.

Ärsyttää todella, kun tuntuu että puen omat sanani aina väärään formuun ja joudun selittämään perästä. Vaikka yritän aina parhaani kyllä! Tarvitsen varmaankin PR-henkilöä opettamaan diplomatiaa ja lausuntoja. Puhelu päättyi, kun hän ilmoitti "noni mun pitää mennä moi ja löi luurin korvaan.

 

[mikse]

No soitin daamille ja kerroin asiasta.

Hän suunnilleen suuttui, että miksi vitussa mä nyt haluan tällä tavalla aamupäivästä soittaa ja valittaa ko. asiasta kun tässä on ollut pari päivää aiemmin jo aikaa ottaa asia puheeksi. Kerroin, että yritin painaa asian villaisella ja niellä sen ajatuksen, mutta en siihen pystynyt ja nyt halusin vain kertoa asiasta. Vastaus oli sarjaa "No mitä sille enää voi, mä oon menossa sinne leffaan ja piste, voidaan puhua myöhemmin että miten jatkossa sitten ehkä toimittaisiin"

Todella haastavaa yrittää rakentaa mitään keskustelua kun toinen jotakuinkin tuohtui heti kättelyssä. Ei oikein ymmärtänyt minun kantaani, tai että miksi en ehkä haluaisi että hän tänään leffaan menee tai näin. Sanoin myös, että miksei hän näe kauempaa kaupunkiin tulevaa siskoaan vaikka mielummin illalla, kun harmitteli aiemmin että tulevat samaan aikaan kaupunkiin.

Ärsyttää todella, kun tuntuu että puen omat sanani aina väärään formuun ja joudun selittämään perästä. Vaikka yritän aina parhaani kyllä! Tarvitsen varmaankin PR-henkilöä opettamaan diplomatiaa ja lausuntoja. Puhelu päättyi, kun hän ilmoitti "noni mun pitää mennä moi ja löi luurin korvaan.

Jos joku haisee ja näyttää paskalta, niin ainakin varovaisuutta kannattaa maistamisen kanssa käyttää. Onko siis nyt tilanne se, että @Filatovi n mimmi on menossa perjantai-iltana jonkin toisen kundin kanssa leffaan, kun about viikko sitten on breikkikortti otettu esiin? Kuinka usein te olette nyt viime aikoina treffanneet?

Ehkä turhan pessimististä kommentointia multa mitään muuta kuin täällä kerrottua tietämättä. Voihan olla, että tää on nyt "poikkeustapaus" mutta onhan tossa jo jonkinverran keskusteltavia asioita.

 

[iki-ilves]

Mä en ole se hakemasi PR-henkilö, vaan päin vastoin jos löydät hyvän. niin suosittele mullekin. Täälläkin kaivataan PR- ja viestintä experttiä.

Olen kantapään kautta oppinut, että asioista on yleensä parasta puhua kahden kesken livenä kasvotusten ja vieläpä silloin kun neideillä on ns. hyvät hetkensä. Muut viestintälineet (puhelin, tekstari, kirje, maili, joku muu klink klank viesti tai facebook-viesti) jättävät ihan liian paljon väärinkäsityksille tilaa, eikä niissä ole mahdollisuutta välittömään vuorovaikutukseen ja haisteluun, että onko nyt edes sopiva hetki ottaa puheeksi jotain muuta kuin salkkareiden tapahtumat.

Naiselle ei taida loppujen lopuksi olla sillä viestin sisällöllä mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee on oikea tunnelma, sanaton viestintä, ilmeet, olosuhteet, lahjat, huomioon ottamiset jne...

 

[Luge H]

Äh, tulee oikein paska olo kun lukee näistä kokemuksista. Miehetkö muka olivat näitä putkinäköisiä olentoja, jotka loukkaavat teoillaan?
Mitä jos tilanne olisi toisinpäin? Filatovi näkisi säännöllisesti toista naista ja menisi elokuviin tämän kanssa. Riita olisi takuulla valmis ja kaikki naisen kaverit huutaisivat sikaa sekä jätetyksi tulemista. Ota asia puheeksi. Keskustele, kerro että asia häiritsee. Niin että kalvaa. Koska niin itsekin tekisin.
Joskus on tullut oltua sellainen joka viettää aikaa varattujen naisten kanssa. Valitettavasti puhtaasta mielenkiinnosta kaverisuhteeseen ei ole koskaan ollut kyse.
Älä jää toimettomana makaamaan ja mieti mitä neiti mahtaa tällä hetkellä puuhailla. Ota asia puheeksi heti elokuvaillan jälkeen. Tunneside on teidän kahden välillä vahva niin tästä ei todellakaan tule riitaa.

Tai sitten otat mieheen yhteyden ja käytte asian läpi. Ja etenkin seuraukset mitä väärästä liikkeestä voi tulla.

 

[FASlapsi]

@Filatovi naisten kanssa kommunikointi voi joskus olla haastavaa, mutta teepä sillee että otat jollain verukkeella siihen äijään yhteyttä. Rupee kaveeraa sen kanssa. Jos naisella on jotain ajatusta tehdä vaihtokauppa sinusta tähän jamppaan, sitä vähintään alkaa kuumottaa tilanne, ja jos se mies tai sinä ette oo ihan mulkkuja niin ei se halua tehdä sulle niin paskamaisesti että veisi sulta muijan. Jos naisella ei oo vaihtoaikeita niin sitten sekin näkisi että sä oot päässy asiasta yli ku alat sen ukon kaa kaveeraamaan.

Hitto, jos se mies on oikein mukava niin dumppaatte molemmat sen akan ja alatte toden teolla homoilemaan!

 

[Filatovi]

Niin. Tää on tosi haastavaa. Tuntuu, että tyttöystävälläni ei ole aina aivan selkää käsitystä mikä on oikea ja väärä toimintatapa parisuhteessa.. eikä ole itsellänikään aina. Käyttäydyn välillä huonosti ja välinpitämättömästi ja niin hän myös.

Tuntuu, että aina kun ottaa ongelmat puheeksi, niin saan jotenkin puettua asiat sellaiseen formuun, että hän suuttuu.. tai sitten vain hänellä on minun kanssa pinna niin kireällä, että se vaan tulee itsestää. Sanoin kyllä, että miten hän kokisi, jos lähtisin vaikka naapuriini västikään muuttaneen tytön kanssa leffaan - ihan vaan kavereina. Sanoi, ettei se varmaan mukavaa olisi, mutta että niin.. ei siihen tarvinnut sen syvemmin mennä, koska en usko että tekisin niin.

Tuntuu välillä, ettei tässä oikein ole mitään järkeä, sillä saadaan molemmat osapuolet riita aikaiseksi ihan ihmeellisistä asioista ja se keskinäinen kunnioitus unohtuu. Sitä pitäisi treenata ja viime viikon "breikkikeskustelun" jälkeen asiat ovatkin menneet ihan mallikkaasti, mitä nyt tämä selkkaus. Halusin tehdä selväksi, että tarkoitukseni ei ollut syyllistää, en ole vihainen tai suuttunut tästä, vaan ihan oman mielenrauhani vuoksi raitistaa ilmaa. Tuntuu, että hän tulkitsee puheeni monesti vain negatiiviseen tai hyökkäävään sävyyn ja soppa on valmis.

En ehkä suoraan siihen mieheen viitsi yhteydessä olla, se olisi mielestäni jotenkin vaivaannuttavaa jokaiselle osapuolelle.

Vituttaa tälläinen fiilis, kun huomenna on vielä syntymäpäivät ja pitäisi olla juhlatuulella. Ja uskokaa tai älkää, ikä ei ole lähempänä 20 vaan 30.

 

[Jussizip]

Äh, tulee oikein paska olo kun lukee näistä kokemuksista. Miehetkö muka olivat näitä putkinäköisiä olentoja, jotka loukkaavat teoillaan?
Mitä jos tilanne olisi toisinpäin? Filatovi näkisi säännöllisesti toista naista ja menisi elokuviin tämän kanssa. Riita olisi takuulla valmis ja kaikki naisen kaverit huutaisivat sikaa sekä jätetyksi tulemista.

Juuri tämä. Sen on aika helvetin outoa, että naisella on OK olla miespuolisia kavereita, joiden kanssa käydään lounailla ja leffassa mutta jos miehellä on naispuolinen kaveri niin tämähän on ihan satavarma pettäjäkusipää naisten silmissä. Näitä on nähty kaveripiirissä ja aina sama tarina.

 

[nummenkallio]

Filatoville: mieti ensinnäkin niitä syitä, miksi naisesi viettää aikaa tämän tyypin kanssa. Sanoit, että kaveri on melko erilainen kuin sinä. Erilaisuus usein viehättää, ainakin aluksi. Ovatko nämä erilaiset piirteet sellaisia, joihin naisesi voisi ihastua? Miehen ja naisen ystävyyden ja rakkauden välissä on paljon ns. harmaata aluetta, ja ainakin minun täytyy sanoa rehellisesti, että jotkut oikein hyvät naispuoliset ystäväni ovat herättäneet minussa muitakin kuin kaverillisia tunteita. Niille tunteille ei ole oikein nimeä, mutta jonkinlaista ihastusta ne ovat. Ne eivät ole samaa tunnetta kuin ihastus romanttisessa mielessä, mutta jotain romanttisen ihastuksen piirteitä niissä tunteissa on.

Kyynisesti voisi sanoa, että miehen ja naisen puhdas ystävyys on mahdollista vain silloin, kun kumpikaan ei voisi edes kuvitella toista romanttisessa mielessä. Tämä on sikäli ristiriitaista, että miehen ja naisen ystävyys vaatii kuitenkin myös henkistä vetovoimaa, ja täytyy sanoa, ettei sitä tule helposti sellaisen naisen kanssa, joka ei ulkoisesti miellytä. Eihän sellaiseen naiseen yleensä edes kiinnosta tutustua kovin läheisesti. Jos ajattelen vaikka juuri paria hyvää naispuolista ystävääni, niin he ovat minusta todella ihania ihmisiä, pystyn juttelemaan heidän kanssaan hyvin henkilökohtaisista asioista, mutta - molemmat ovat minusta myös ulkonäöltään viehättäviä. Kysymys kuuluu: miksi nämä naiset ovat valikoituneet hyviksi ystävikseni? Miksi en ole ystävystynyt vaikkapa jonkun siilitukkaisen rekkalesbon kanssa? Aivan, sillä harmaalla alueella liikutaan tässäkin.

Eli tsemppiä nyt, Filatovi. Avoin asiasta puhuminen on varmasti paras ratkaisu ainakin nyt, mutta älä ole sinisilmäinen.

 

[Hyman Roth]

Filatoville kokeilun arvoinen idea: Onko sulla itselläsi yhtään viehättäviä naispuolisia tuttuja, joita voisit pyytää esim tänään tai huomenna johonkin.. esim leffaan tai vaikka yksille? Ihan siis kaverina, totta kai, mutta eikö olisi mielenkiintoista nähdä tämän tyttöystäväsi reaktio siihen? Nimittäin ikävä sanoa, mutta toi sun misukan ja herra leffaseuran välinen hengailu kuulostaa tämän täällä luetun välityksellä vähintäänkin epäilyttävältä.

Mitä tahansa asialle teetkin, niin älä ala olemaan liian kiltti.

 

[Freya]

Mitään hyviä neuvoja ei ole minullakaan antaa, mutta jotain ajatuksia heräsi kuitenkin :

@Filatovi , tilanne on inhottava ja siinä mielessä vaikea että toisen elämää ei haluaisi liikaa rajottaa ,mutta kun ollaan parisuhteessa siinä pitäisi myös puolin jos toisin kyetä kunnioittamaan toisen tunteita. Sinulla on ihan täysi oikeus tuntea asian suhteen harmitusta. Naisen kanssa voisi koittaa hakea jotain yhteistä kultaista keskitietä asioille, esimerkiksi tuollaiset kahdenkeskiset leffa-illat jäisi tekemättä.
Jos nainen aidosti välittää sinusta ja tunteistasi hän kuuntelee kyllä, ja on valmis tekemään kompromisseja. Mikäli vastaukset jatkuvat hyökkäävinä puolustusreaktioina, veikkaisin että siinä on ehtinyt kertymään tähän toiseen mieheen jo tunteita ja silloin kannattaisi pistää peli poikki. Kummallakin tulee olla parisuhteessa tilaa hengittää, mutta myös kokea että minusta ja tunteistani välitetään ja niitä kuunnellaan ja kunnioitetaan. Kannattaa tehdä selväksi että se kaveripoika ei ole mikään pelastusköysi silloin kun kotona menee huonosti, vaan asioista puhutaan sitten kahden kesken, muuten nainen lähtee helposti hakemaan lohduttavaa olkapäätä aina kun tulee vähänkin riitaa. Siinä on sitten pian teitä kolme parisuhteessa.

Tuo hyökkäävä asenne sinua ja tunteitasi kohtaan kielii valitettavasti siitä että jotain muuta on meneillään, onko se jotain vakavaa? Kuka tietää, mutta ei kannata jäädä kynnysmatoksi, oli tilanne mikä tahansa. En suosittele myöskään mitään silmä silmästä hammas hampaasta- touhua, kun raja tulee omalta osalta vastaan niin suljetaan ovi ja lähdetään uusia haasteita kohti. Niin ikävää kuin se onkin, mutta itseään kannattaa kunnioittaa senverran paljon :)

 

[Knox]

Filatoville kokeilun arvoinen idea: Onko sulla itselläsi yhtään viehättäviä naispuolisia tuttuja, joita voisit pyytää esim tänään tai huomenna johonkin.. esim leffaan tai vaikka yksille? Ihan siis kaverina, totta kai, mutta eikö olisi mielenkiintoista nähdä tämän tyttöystäväsi reaktio siihen? Nimittäin ikävä sanoa, mutta toi sun misukan ja herra leffaseuran välinen hengailu kuulostaa tämän täällä luetun välityksellä vähintäänkin epäilyttävältä.

Mitä tahansa asialle teetkin, niin älä ala olemaan liian kiltti.

Ei normaalissa parisuhteessa ole tarve testailla toisen reaktioita tälläisiin asioihin. Ymmärrän toki mitä ajat takaa tällä, mutta en suosittelisi tässä (tai oikeastaan missään) tapauksessa moista ratkaisua.

Se mikä minusta @Filatovi tilanteessa on huolestuttavinta, niin naikkonen asettaa selvästi uuden ystävyyden poikaystävän edelle. Jo se että sinusta tuntuu paskalta, pitäisi olla riittävä syy naiselle himmailla kaverisuhdetta toiseen mieheen. Tai ainakin fiksusti toimiva nainen keskustelisi sinun kanssa asiat perinpohjaisesti läpi, ja jatkaisi tämän jälkeen miten parhaaksi näkee. Ollaan avovaimon kanssa oltu yhdessä pitkään, ja luotan häneen täydellisesti, mutta tuntisin siltikin oloni epämukavaksi, jos hän kulkisi syömässä ja elokuvissa vieraan äijän kanssa.

Ottaen vielä huomioon teidän jo melkein tauolle jäämiset, niin tuossahan on mitä parhain tilaisuus uudelle kaverille iskeä kiinni. Valmiiksi kiukkuinen rouva huomaa, että Filatovi onkin itsekeskeinen paskiainen, samalla kun tämä uusi veijari on täydellinen herrasmies, kuuntelee ja ymmärtää, ei Filatovi ole koskaan tälläinen.

Puhu tyttöystäväsi kanssa kasvotusten asiat läpi. Selitä rauhallisesti miksi koet asian epämukavaksi jne. Jos naikkonen ei tätä tajua, niin sitten sun pitää miettiä onko hän sellainen ihminen, jonka kanssa haluat jatkaa.

 

[Hyman Roth]

Ei normaalissa parisuhteessa ole tarve testailla toisen reaktioita tälläisiin asioihin. Ymmärrän toki mitä ajat takaa tällä, mutta en suosittelisi tässä (tai oikeastaan missään) tapauksessa moista ratkaisua.

No tuo Filatovin suhdekuvio ei kuulosta "normaalilta" kyllä yhtään. Eikä se ehdottamani testaaminen lähtökohtaisesti hieno asia ole, tietenkään, mutta jos asiat ovat edenneet jo tiettyyn pisteeseen, niin ei siinä kannata itse enää jäädä tulisille hiilille makailemaan. Sen on jokainen mies itselleen velkaa, ettei anna panna itseään halvalla. Saatan toki olla keskivertoa realistisempi/kyynisempi heppu näissä miesten ja naisten välisissä asioissa, mutta niin se elämä opettaa.

Toivotaan toki, että asiat lähtisi menemään oikeaan suuntaan ja herra leffaseura on juurikin vain se "bestgayfriend", mutta vähän epäilen.

 

[Filatovi]

Kiitos taas vastauksista, pahoittelut etten pysty kaikille yksiselitteisesti vastaamaan! Tähän juttuun sisältyy niin paljon kaikenlaista, että varsin mustavalkoisesti nämä jutut tänne tulee väistämättä.

@Knox , en usko että hän asettaa sitä meidän parisuhteen edelle. On kuitenkin ollut monia viikonloppuja, liiankin monia, joita olen mielummin viettänyt ystävieni, kuin tyttöystäväni kanssa. Se minua hieman kaduttaa ja ehkä hän kokee, että oli uusi ystävä mies tai nainen niin hän saa nyt tehdä niin kuin hän haluaa. Jos ystävä olisi naispuoleinen tai vaikka gay, ei mitään ongelmaa olisi.

Puhelimessa keskusteluun ei jää mitään tulkinnanvaraa kehonkielelle tai keskustelun etenemisen rakentamiseen vaan puhelu on helppo katkaista, kuten äsken huomattiin. Ärsyttää myös suuresti oma käytökseni, itseluottamukseni ei välttämättä ole vahvinta mahdollista tasoa, johtuen aiemmin kokemistani asioista, mutta ei se ole mikään syy tuntea paskaa oloa tälläisestä asiasta. Tuntuu vaan, että näistä asioista on tooooodella vaikea päästä yli ellen saa niistä sanoa ja jos toista ärsyttää "jankutus" samasta asiasta tai tapani tuoda asioita julki, on yhtälö aika haastava.

@Freya tuo hyökkäävä asenne johtunee tuossa juuri yllä mainitsemistani asioista. Ehkä henkisellä tasolla emme niin hyvin kohtaa, kuin toivoisin, menettelytapamme on erilaisia, minä haluan puhua asiat puhki heti, enkä jaksa riidellä pitkään, toinen taas pitää asiat itsellään ja on pitkävihaisempi.

Toki mitä muuta voin tässä tehdä, kuin antaa hänen käydä leffassa ja näin, koska olin sanonut aiemmin, että ei haittaa vaikka leffassa kävisitte, kunhan hän tietää, että tyttöystäväni seurustelee. En aio enkä halua kieltää häntä tapaamasta ystäväänsä. Ehkä menettelytavoista voisi jonkin ohjenuoran sopia, mikä on soveliasta ja mikä ei. Periaatteessahan leffa on leffateatterissa nökötystä 2h puhumatta, siinä missä lounas - josta en hermostunut - on jopa intiimimpi tunnin kestävä tapaus, jolloin kerkeää lirkuttelemaan mitä ikinä haluaa.

On myös totta, ettei tunteita voi pakottaa ja jos hän tieten tahtoen toimillaan onnistuu kehittämään jonkinlaisen kiintymyksen tähän kaveriin, niin vaikea siinä on mitään tehdä, kun en aio ehdollistaa parisuhteessa toimimista. Itse pyrin noudattamaan "tee niin, kuin haluaisit itsellesit tehtävän"-ohjenuoraa."

 

[Trenchtown]

On huojentavaa ainakin se, ettei kukaan suoriltaan todennut mitään tyyliin "ei kuulosta hyvältä, todella epäilyttävää"

Ei kuulosta hyvältä, todella epäilyttävää.

Myönnän, että näkemykseeni vaikuttaa oma historiani naisrintamalla, jossa on tullut jos jonkinlaista osumaa vuosien varrella ja se osaltaan on kovettanut ja kyynistänyt mut. Mun mielestä tuo kuulostaa siltä, että mimmi toistaiseksi pitää sua ns. "varasijalla", vaikka se ykköspoikaystävä oletkin. Jos kilpakosija osoittautuu tarpeksi ihanaksi, jäät kuin nalli kalliolle.

Vaikea se on näistä mitään varmaksi sanoa, kun ei tunne ihmisiä IRL. Toivon, että yo. inhorealistinen näkemykseni jää vain näkemykseksi ja totuus on jotain muuta. Reilun kolmenkymmenen vuoden elämänkokemuksella uskallan kuitenkin sanoa, että asiat ovat aika usein juuri sitä miltä näyttävät. Toki se miltä ne näyttävät riippuu katsojasta.

Periaatteessahan leffa on leffateatterissa nökötystä 2h puhumatta.

En haluaisi tässäkään asiassa olla viestintuoja, mutta leffasalin pimeydessä voi tapahtua ja on esim. allekirjoittaneelle tapahtunut paljon muutakin kuin vain leffan katsomista. Mutta joo, periaatteessa olet ihan oikeassa, mitäpä siellä muuta kuin leffaa.

En aio enkä halua kieltää häntä tapaamasta ystäväänsä. Ehkä menettelytavoista voisi jonkin ohjenuoran sopia, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Ihan hyvä ettet lähde mitään kieltämään, kokemukseni mukaan parisuhde on aika heikoissa kantimissa, jos kumppanilta pitää "kieltää" jotain mitä tämä haluaisi tehdä. Puhumattakaan sitten siitä, että kaikenmoinen kieltäminen ja rajoittaminen ei mielestäni kuulu aikuiseen parisuhteeseen. Eri homma on sitten, jos yhdessä sovitaan ne rajat joita kunnioitetaan, mutta siinäkin miettisin, että miksi tästä pitää edes sopia.

Omalla kohdallani kävi aikoinaan niin, että tyttöystävän kanssa sovittiin aika monessakin asiassa tuollaisia rajoja, en nyt määrittele sen enempää. Eli kokeilin tuota yhteistä asioista sopimista ja jopa luotin siihen, että hyvä kun hommat on puhuttu ja ollaan näistä samaa mieltä. Suhteen lopussa selvisi, että muija oli tehnyt aika lailla mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Tuo varmasti vaikuttaa näkemykseeni aiheesta, myönnän. Myöhemmin mietin, että helvetin ämmä, olisi sanonut suoraan, että haluaa nussia pitkin kylää, vetää milloin mitäkin päihteitä jne. Ehkä siksi ei sanonut, että olisin toivottanut hänelle hyvät jatkot ja pyytänyt poistumaan elämästäni.

On myös totta, ettei tunteita voi pakottaa ja jos hän tieten tahtoen toimillaan onnistuu kehittämään jonkinlaisen kiintymyksen tähän kaveriin, niin vaikea siinä on mitään tehdä, kun en aio ehdollistaa parisuhteessa toimimista.

Noinhan se on. Jos tyttöystävälläsi on tunteita tota kaveria kohtaan, niin toivottavasti hän sanoo sen sulle suoraan, vaikka sellaisen kertominen on varmasti vaikeaa. Vaikka tuo varmasti suhun sattuisi, niin kipeä totuus on ainakin mun mielestä aina parempi, kuin koreaan pakettiin paketoitu valhe.

Loppuun haluan todeta, että ei näistä mun höpinöistä tule mitään liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä vetää, yksilöitä me kaikki ollaan ja meille tapahtuu yksilöllisiä asioita. Enkä yritä lietsoa mitään yleistä naisvihaa, kusipäitä on ihan tasaisesti molemmissa sukupuolissa. Tai pitäisikö nykyään jo sanoa, että kaikissa sukupuolissa?

Joka tapauksessa toivon, että Filatovi saa mieltään vaivaavat asiat mimminsä kanssa selvitettyä ja toivon todella olevani totaaliväärässä tässä asiassa. Mietin aika kauan, että lähetänkö tämän viestin, se kun osaltaan voi kylvää epäilyksen siemenen, mutta keskustelupalstahan tämä on, joten kai tämmöinenkin kyynisen ikävä mielipide joukkoon mahtuu.

 

[Kaltsu]

@Filatovi sanoit olevasi temperamenttinen.
Tyttö päätyy aina yhteen sen mukavan äijän kanssa yhteen. Muista tämä.
Ei sulje itsevarmuutta pois.

Olkoon tämä muistutuksena muillekin palstaveljille.

 

[Sanainen arkku]

No soitin daamille ja kerroin asiasta.

Hän suunnilleen suuttui, että miksi vitussa mä nyt haluan tällä tavalla aamupäivästä soittaa ja valittaa ko. asiasta kun tässä on ollut pari päivää aiemmin jo aikaa ottaa asia puheeksi. Kerroin, että yritin painaa asian villaisella ja niellä sen ajatuksen, mutta en siihen pystynyt ja nyt halusin vain kertoa asiasta. Vastaus oli sarjaa "No mitä sille enää voi, mä oon menossa sinne leffaan ja piste, voidaan puhua myöhemmin että miten jatkossa sitten ehkä toimittaisiin"

Todella haastavaa yrittää rakentaa mitään keskustelua kun toinen jotakuinkin tuohtui heti kättelyssä. Ei oikein ymmärtänyt minun kantaani, tai että miksi en ehkä haluaisi että hän tänään leffaan menee tai näin. Sanoin myös, että miksei hän näe kauempaa kaupunkiin tulevaa siskoaan vaikka mielummin illalla, kun harmitteli aiemmin että tulevat samaan aikaan kaupunkiin.

Ärsyttää todella, kun tuntuu että puen omat sanani aina väärään formuun ja joudun selittämään perästä. Vaikka yritän aina parhaani kyllä! Tarvitsen varmaankin PR-henkilöä opettamaan diplomatiaa ja lausuntoja. Puhelu päättyi, kun hän ilmoitti "noni mun pitää mennä moi ja löi luurin korvaan.

En ole minäkään mikään pr-manager, mutta älä ala pelkäämään omien ajatustesi ilmaisemista. Puhu ajoissa, kun omat tunteesi eivät ole ko. asian suhteen epätoivoiset tai ennen kuin olet ehtinyt provosoitua. Viestisi ei ole pelkät sanat, vaan kaikki eleet ja sävyt vaikuttavat siihen kuinka niihin toinen reagoi. Mutta parisuhde on raaka harjoitteluympäristö. Itse olen näihin johtopäätöksiin oppinut erotuomarina, siirtänyt niitä työympäristöön ja harjoittelen asiaa lähisuhteissa.

Mutta muista että se toinenkin on amatööri, eikö niin? Mitä hyvää teille tapahtuu riitelyn lomassa? Onko teillä naurua, yhteisiä läppiä, yhteisiä arkipuuhia, yhteisiä kavereita?

Sinulla on oikeus olla juuri niin kömpelö sanoissasi kuin mikä on totta. Osapuolilla tulisi olla molemminpuolista hyvää tahtoa tulkita toista arvostavasti ja kohtuullisesti.

Täsmäsuositus: Jos olet mustasukkainen, sano se.

 

[Luge H]

@Filatovi sanoit olevasi temperamenttinen.
Tyttö päätyy aina yhteen sen mukavan äijän kanssa yhteen. Muista tämä.
Ei sulje itsevarmuutta pois.

Olkoon tämä muistutuksena muillekin palstaveljille.

Ainoastaan jos nainen on lähempänä kolmeakymppiä. Sitä ennen retkut, rikolliset, nahkaliiviset yms. pitää kokeillla. Kiltit miehet ovat ne jotka jäävät yksin.
Ihminen on pohjimmiltaan eläin.

 

[Kulttimörkö]

Ihminen on pohjimmiltaan eläin.

Tämä on totta. Jos mennään ihan perusasioihin, ihminen on nisäkäs. Nisäkkään geneettiseen ohjelmointiin yksi pääkäskyistä on lisääntyä mutta siihenkin sisältyy sääntöjä. Mies yrittää lisääntyä niin useasti ja niin monen kanssa kuin vain kykenee. Nainen puolestaan yrittää etsiä parhaan geneettisen lähtökohdan tuleville jälkeläisilleen. Koska ihminen on niin älykäs, sille on kehittynyt sosiologinen systeemi tähän lisäksi. Tunteet tulevat mukaan ja yksiavioisuus joka on opittu malli, ei geneettinen, on osana sekoittamassa pakkaa. Kuitenkin, ihminen on viettiensä vanki. Jollain tavalla ihminen on pinnallinen, terminä se voi olla väärä, mutta geneettisen ohjelmoinnin takia ihminen katseellaan etsii sopivaa kumppania itselleen ensisijaisesti. Vasta sen jälkeen tulee luonne mukaan arviointiin. Tuskin kukaan meistä on sellaisen vastakkaisen sukupuolen kanssa joka ei jollain tapaa miellytä omaa silmää.

 

[rpeez]

Filatov:lle täältä iso peukku, tunnut käyttäytyvän tosi fiksusti ja oikealla asenteella, ei toista voi todellaakaan omistaa. Sen sijaan jos tyttö suuttuu kun yrittää puhua tunteista, saa ajattelemaan ettei sillä puolella olla Filatov:n tasolla ollenkaan. Suorastaan voisi sanoa, että jos tämä päättyy bänkseihin, niin se voi olla jopa parempi lopputulos ajoissa tapahtuneena kun tulossa olevat vuosikymmenten kiistelyt.

Mitä tulee leffaan menoon niin aika kyyninen olen minäkin. Ikää meikällä on aika paljon jo lasissa ja kaikenlaista tullut koettua, myös tuollaisen leffaan meno tilanteen jossa kumpikin oli varattuja. Ja voin sanoa, että ennen leffaan meno ehdotusta oli jo tapahtunut kaikenlaista mikä ei päivänvaloa kestä.

Tässä tapauksessa suhteessa myös lähennellään 1 vuoden rajapyykkiä, joka tunnetusti on kriittinen hetki kun alkuhuuma on haihtunut.

 

[op777]

@Filatovi sanoit olevasi temperamenttinen.
Tyttö päätyy aina yhteen sen mukavan äijän kanssa yhteen. Muista tämä.
Ei sulje itsevarmuutta pois.

Olkoon tämä muistutuksena muillekin palstaveljille.

Ehkä jossain fantasiamaailmassa.
Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi
Linkki uutiseen miehestä, joka saa enemmän rakkauskirjeitä kuin kukaan jatkiksen kirjoittajista.

 

[Śmierć]

Ehkä jossain fantasiamaailmassa.
Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi
Linkki uutiseen miehestä, joka saa enemmän rakkauskirjeitä kuin kukaan jatkiksen kirjoittajista.

Toisaalta meikäläinen saa sitten taas enemmän pillua, kuin tämä kyseinen kaveri. Aina ei mene nallekarkit tai kirjeet tasan.

 

[Colin Hunt]

Ei kuulosta hyvältä, todella epäilyttävää.

Myönnän, että näkemykseeni vaikuttaa oma historiani naisrintamalla, jossa on tullut jos jonkinlaista osumaa vuosien varrella ja se osaltaan on kovettanut ja kyynistänyt mut. Mun mielestä tuo kuulostaa siltä, että mimmi toistaiseksi pitää sua ns. "varasijalla", vaikka se ykköspoikaystävä oletkin. Jos kilpakosija osoittautuu tarpeksi ihanaksi, jäät kuin nalli kalliolle.

Tuo sama "varasijalla" tuli itsellekin mieleen, kun luin Filatovin jutun. Onko lie tuota samanlaista kyynisyyttä, kuin Trenchtownilla, mutta itse olen tuollaisessa samanmoisessa tilanteessa joskus ollut. Oli hyvä kaveri, jonka kanssa ex-rouva vietti aikaa, pelkkää kaveruutta kuulemma, kun oli niin helppo jutella hänen kanssaan yms. Oli kahvitteluja, lounaita yms. Jos halusin asiasta puhua, niin aina reaktio oli sama, nainen suuttui, kun kuulemma ahdistelin kysymyksillä ja enkä antanut hänelle "tilaa". Tuo aika oli itselle hyvinkin ahdistavaa aikaa, kun piti elää ihmeellisessä epävarmuudessa ja vaikka tuosta on kulunut jos pari vuotta, niin jollakin tavalla se vieläkin vaikuttaa siihen, että miten voi luottaa toiseen.

 

[Jeffrey]

...Ja mitään paatuneita suhteesta toiseen hyppääjiä emme kumpikaan mielestämme ole. Emme vain voineet valita tapaamisemme ajankohtaa itse. Mutta vaikka ajankohta onkin hankala, niin olisi hirveää haaskausta olla ryhtymättä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla. Harmittelit itsekin tuota viime kesää, kun päästit menemään jonkun hyvinkin potentiaalisen naisen....

Olen miettinyt monta kertaa tuota, että joku aamu vain heräisi siihen ajatukseen, että mitä helvettiä minä tässä suhteessa teen. Vaikka kuinka yritän itseäni sillä pelotella, en vain usko noin tapahtuvan....
...
Tsemppiä ja rohkeutta sinullekin, Jeffrey, ja toki kaikille muillekin näitä asioita miettiville.

Hienoa! Tunnut suhtautuvan asiaan todella viisaasti!

Se on tietenkin jo iso plussa, jos sitä suhteesta toiseen hyppimistä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Ehkä omalle kohdalle on vain osunut niitä, joille se on enemmänkin tapa elää ja käsitellä asioita, kuin että olisi kerran vain sattunut käymään näin. Vielä tuo oma viime kesän tapaus oli myös hieman erilainen, siinä oli muutama muukin muuttuja kuin minun tuore eroni. Kyseessä oli erittäin mahtava nainen, jonka olen tuntenut pitkälti toistakymmentä vuotta, eli siis kaveri. Lisäksi sitten itseäni painoi silloin melko paljon se, että hänen eksänsä, ainoa pitkä suhteensa oli minun ns. hyvänpäivän kaverin kanssa. Lisäksi sitten itselläni oli jo buukatuksi tähän tämän vuoden alkuun n. puolen vuoden reissu maailmalle, joten mutkia siinä olisi ollut edessä melkoisesti. Lisäksi sitten tuo kaveristatus teki sen, että kumpikaan ei oikein ottanut sitten sitä viimeistä askelta siihen vakavampaan suuntaan. Kovasti oli tarkoitus täältä kotiuduttua sitten riiailla tätä naista, mutta sosiaalisen median välityksellä on saanut huomata, että se juna meni jo. Noh, ensimmäisiä kertoja elämässäni olen vilpittömän onnellinen toisen naisen onnesta.

Tuo joku aamu herääminen on sellainen asia, joka kävi eräälle kaverilleni. Hänellä oli tosiaan myös se tilanne, että ei ollut vielä täysin päässyt yli edellisestään, kun oli uuden löytänyt. Toisaalta, minusta tuntuu, että sinä olet varmempi uudesta suhteestasi, kuin mitä kaverini oli omastaan. Turha kuitenkaan tällaisella asialla on itseään kiusata. Jos se tapahtuu jommalle kummalle niin sitten se tapahtuu.

Kiitoksia rohkeuden toivotuksista! Itse annoin tuon edellisen eroni jälkeen itselleni vuoden aikaa kerätä ja kehittää itseäni ja olla erossa parisuhteista. Nyt sitten tuo vuosi tulisi täyteen n. kahden kuukauden päästä, mutta vielä tuntuu hieman etäiseltä päästää joku ihminen niin lähelle itseään. Tietysti tähän vaikuttaa myös se, että en vielä tiedä mihin kaupunkiin asetun kun Suomeen palaan. Muutamat treffit on jo suullisesti tullut luvattua kun kotiin pääsen, ja lisäksi sitten muutama ihan oikeasti mielenkiintoinenkin nainen on tuntunut tulleen pikkaisen lähemmäksi minua täällä reissussa ollessani.

Jotenkin itseäni mietityttää sekin, että jotenkin tunnun vetävän puoleeni ulkomaalais statuksella liikkuvia tai kahden passin omaavia henkilöitä. Edellisen kerran olen ollut suominaisen kanssa vakavammin liikenteessä yli kymmenen vuotta sitten. Kyllähän tällainenkin asia itseäni mietityttää... Onko niin, että ne ykköskorin suominaiset eivät ole minusta niin kiinnostuneita, vai onko vain niin että en ymmärrä heidän olevan kiinnostuneita, mutta ulkomaan elävä näyttää kiinnostuksensa selkeämmin? Pitäisi kait vain itse opetella olemaan aktiivisempi.

Pitkä on kuitenkin vielä itsellä matka siihen, että näen naisen niinkuin nainen pitäisi nähdä, ja osaisin olla kiinnostavan naisen seurassa hieman luontevammin, enkä kokoajan miettisi sitä mitä hän ajattelee minusta, tai minä hänestä.

 

[Hyman Roth]

Hienoa! Tunnut suhtautuvan asiaan todella viisaasti!



Kiitoksia rohkeuden toivotuksista! Itse annoin tuon edellisen eroni jälkeen itselleni vuoden aikaa kerätä ja kehittää itseäni ja olla erossa parisuhteista. Nyt sitten tuo vuosi tulisi täyteen n. kahden kuukauden päästä, mutta vielä tuntuu hieman etäiseltä päästää joku ihminen niin lähelle itseään.
.

Se on just tärkeää antaa itselleen aikaa eron jälkeen ja etenkin silloin, jos ko prosessi on ollut vittumainen. Itse olen nyt pari-kolme vuotta ollut sinkkuna melko pitkän suhteen jälkeen, joka päättyi lopulta avokin lähtöön toisen miehen kanssa. Kyllähän se joksikin aikaa sai mielen aika synkäksi ja synnytti täysin paranoideja ajatuksia siitä, ettei muka enää ikinä kelpaa kenellekään jne. Naisia sentään en alkanut vihaamaan ”Ne on huoria kaikki” asenteella, mutta hyvin varovaiseksi muutuin. Ei puhettakaan, että olisin alkanut jollekin hameväen edustajalle avautumaan tai olemaan läheinen.

No, mutta aika se vaan parantaa kummasti ja naisetkin alkoi näyttää taas hyviltä jossain kohtaa. Vielä kun latasi tinderin puhelimeen, niin on ainakin seksipuoli elämässä ollut ihan mallillaan. Oikeastaan voisi sanoa, että paremmin kuin koskaan. Nykyään ei enää tee edes mieli ainakaan ensisijaisesti mihinkään ”kunnon” suhteeseen, vaan tuntuu pirun hyvälle, kun uusia tuttavuuksia on pienellä vaivannäöllä käytännössä aina saatavilla. Homman on pysyttävä tuoreena. Ja vielä mikä parasta, niin ei tarvi enää harrastella väsyneitä ja kännisiä baaripokailuja. Voi vaan keskittyä siihen dokaamiseen ja aamullakin välttyy kiusalliselta kysymykseltä ”kukas sä olet?”

Se mikä mua kuitenkin hieman ihmetyttää on se, että kumman moni läheinen tuomitsee uuden suhtautumiseni elämän tähän puoleen. Pitäisi keskittyä etsimään ”se oikea”, jämähtää yhteen, suunnitella ”yhteinen tulevaisuus” ja tehdä kai lapsiakin. Varmasti todellinen unelmien täyttymys suurelle osalle ihmisistä, jotka haaveilevat tavallisuudesta ja ns hyvän sekä oikean elämän tunnusmerkkien keräämisestä. Mua vaan ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä kai jopa loukkaa joitakin. Se on sääli, kun en mitään pahaa kenellekään tarkoita. Arki joka on harmaa kuin pieruverkkarit vaan tappaisi meikäläisen sisältä täysin. Samoin myös se, että pitäisi alkaa huolehtimaan toisen ihmisen ongelmista, katsella sitä jatkuvasti samoissa nurkissa ja ties mitä. Ei vaan kestäisi kasetti ollenkaan, kun olen niin hyvin sopeutunut olemaan itsekseni. Ikääkin kuiteskin jo 30+, eli ei tässä enää mitään tyhmiä junnuja olla.

Mutta onneksi tulee kesä! Pesänrakentajat voivat mennä mökeilleen opettamaan lapsia uimaan ja tällaiset likaiset sedät terdelle kyttäämään hameiden lyhenemistä. ;D

 

[pettter]

Tämä on totta. Jos mennään ihan perusasioihin, ihminen on nisäkäs. Nisäkkään geneettiseen ohjelmointiin yksi pääkäskyistä on lisääntyä mutta siihenkin sisältyy sääntöjä. Mies yrittää lisääntyä niin useasti ja niin monen kanssa kuin vain kykenee. Nainen puolestaan yrittää etsiä parhaan geneettisen lähtökohdan tuleville jälkeläisilleen. Koska ihminen on niin älykäs, sille on kehittynyt sosiologinen systeemi tähän lisäksi. Tunteet tulevat mukaan ja yksiavioisuus joka on opittu malli, ei geneettinen, on osana sekoittamassa pakkaa. Kuitenkin, ihminen on viettiensä vanki. Jollain tavalla ihminen on pinnallinen, terminä se voi olla väärä, mutta geneettisen ohjelmoinnin takia ihminen katseellaan etsii sopivaa kumppania itselleen ensisijaisesti. Vasta sen jälkeen tulee luonne mukaan arviointiin. Tuskin kukaan meistä on sellaisen vastakkaisen sukupuolen kanssa joka ei jollain tapaa miellytä omaa silmää.

Joo mä oon aina miettinytkin että miksi ihmeessä niin moni jätkä on parisuhteessa. Mikä on se kummallinen voima, joka sitouttaa miehen yhteen ja samaan? Onko se vaan noi sosiologiajutut, että on kiva näyttää muille tms. Se vaan tuntuu jotenkin niin kummalliselta.