Naapurit – pakollinen riesa

[alwahla]

Seinänaapurina asuva pariskunta on ilmeisesti vihdoin eroamassa. Miehellä on kaikesta päätellen alkoholiongelma, naisesta en tiedä muuta kuin sen, että hän räyhää todella usein. Perheen lapsi on nyt parin vuoden ikäinen eli syntynyt samoihin aikoihin, kun muutin tänne, mutta juniorin kommunikaatio rajoittuu pelkästään kirkumiseen ja ulvomiseen. Kävellä kyllä osaa, mutta ei ilmeisesti puhua.

 

[Metukka]

Tänään taas musa pauhaa, isännöitsijä voimaton kun kukaan muu ei musiikista ole valittanut.

Tunnetko ketään tuon häirikön ympärillä olevista naapureista? Vaikka et tuntisikaan, niin sinuna menisin jututtaa. Voihan se olla, että on ollut häiriöksi muillekin, vaikka ei olekaan mennyt isännöitsijän tietoon. Mitä itse muistan kerrostaloasumisesta niin paremmin ne äänet kuuluu sen metelöijän asunnon yläpuolelle. Käy jututtaa sitä ketä siellä asuu, sano miten kärsit siitä metelistä ja pyydä häntä tekemään palvelus olemalla isännöitsijään yhteydessä.

 

[Burnittaja]

Tunnetko ketään tuon häirikön ympärillä olevista naapureista? Vaikka et tuntisikaan, niin sinuna menisin jututtaa. Voihan se olla, että on ollut häiriöksi muillekin, vaikka ei olekaan mennyt isännöitsijän tietoon. Mitä itse muistan kerrostaloasumisesta niin paremmin ne äänet kuuluu sen metelöijän asunnon yläpuolelle. Käy jututtaa sitä ketä siellä asuu, sano miten kärsit siitä metelistä ja pyydä häntä tekemään palvelus olemalla isännöitsijään yhteydessä.

Sen seinänaapurit taitaa asua talven espanjassa jossen väärin ole ymmärtänyt, plus musa ei kuulu seinänaapureihin juuri ollenkaan, kun kaapit sopivissa kohdissa joka mökissä.

Harmi kun jantteri asuu ylimmässä kerroksessa, niin ei kuulu enää ylemmäs. Eikä se musiikki mitään överi-kovaa ole, mutta sellainen vituttava basso.

 

[Burnittaja]

Update part II:

Nyt tää yläkerran mestari on päättänyt alkaa kutsumaan kavereitaan aina klo 22:00 jälkeen kyläilemään. Taloyhtiössä siis hiljaisuus 22-07.

Mestarit keksivät aina hauskoja vitsejä ja naureskelevat niille kovaan ääneen, siirtelevät ilmeisesti jotain huonekaluja ja muutenkin ikävää tömistelyä hiljaisuuden jälkeen.

Vittu alkaa tää riittämään tää touhu.

 

[Oikku89]

Update part II:

Nyt tää yläkerran mestari on päättänyt alkaa kutsumaan kavereitaan aina klo 22:00 jälkeen kyläilemään. Taloyhtiössä siis hiljaisuus 22-07.

Mestarit keksivät aina hauskoja vitsejä ja naureskelevat niille kovaan ääneen, siirtelevät ilmeisesti jotain huonekaluja ja muutenkin ikävää tömistelyä hiljaisuuden jälkeen.

Vittu alkaa tää riittämään tää touhu.

Kuulostaa aivan samalta touhulta mitä jouduin itse sietämään reilu vuosi sitten. Ei loppunut tuokaan vaikka soitin poliisit useampaan otteeseen ja isännöitsijäänkin olin yhteydessä, mutta onneksi oli vuokra-asunto niin totesin helpoimmaksi ratkaisuksi muuttaa itse pois.
Tsemiä sinne jaksamiseen kun onhan tuo aivan helvetin raskasta henkisesti.

 

[Burnittaja]

Kuulostaa aivan samalta touhulta mitä jouduin itse sietämään reilu vuosi sitten. Ei loppunut tuokaan vaikka soitin poliisit useampaan otteeseen ja isännöitsijäänkin olin yhteydessä, mutta onneksi oli vuokra-asunto niin totesin helpoimmaksi ratkaisuksi muuttaa itse pois.
Tsemiä sinne jaksamiseen kun onhan tuo aivan helvetin raskasta henkisesti.

Kiitos.

Eikä mua nyt yleisesti haittaa, jos päivisin meluaa tai huutaa. Laittaa vaan töllön kovemmalle tai kuuntelee musaa niin on ihan jees. Vituttaa vaan kun öisin pitää aina hengailla niitten frendien kanssa ja mekastaa.

Pitänee käydä jonain päivänä juttelemassa, jos vielä jatkuu. Ei mitään ihan kauheeta mekkalaa kuitenkaan ole, mutta sellaista kuitenkin että nukahtamisesta tulee hankalaa.

Eikä sekään nyt jos frendejä tulee illalla käymään, niin toki sekin on ok. Ymmärtäisi vaan että kaikki töminä ja kovat äänet kuuluu yllättävän kovaa alempaan kerrokseen.

Toki viimeeksi kun kävi musiikista sanomassa, niin ei juuri iltaisin ole soittanut sitä sen jälkeen. Päivisin välillä joutuu kattoa paukuttamaan että laittaa hiljaisemmalle. Pitänee varmaan seuraavan kerran soittaa maijat paikalle ja kysyä heidän mielipidettään asiaan.

 

[Murkula]

Pitänee varmaan seuraavan kerran soittaa maijat paikalle ja kysyä heidän mielipidettään asiaan.

Kävi kerran niin että olin nykyisen akan opiskelija-asunnolla ja siellä naapurit piti jotain suomiräp juhliaan ja ai saatana miten vitutti se melskaus. Soitin poliisille että voitteko käydä hiljentämässä, poliisi sanoi ettei tule.
Vastasin että olen aika varma että tulette sen jälkeen kun minä olen käynyt sanomassa johon poliisi vastasi että ehkä se on sitten parempi että me käydään kuitenkin suorilla ja niin ne tekivät.

Oma viimeisin keskustelu naapurin kanssa meni alkuun jotenkin näin.
M: Iltaa
N: Iltaa
M: oli naapurin kuha uinut verkkoon, maistuisiko
N: kiitos kyllä maistuu, taidan laittaa suoraan pannulle

Että tosi jäykät välit naapurien kanssa...totta puhuakseni en parempia naapureita voisi kuvitella sen enempää kotiin kuin kesämökillekään.

 

[Devon]

Eikä mua nyt yleisesti haittaa, jos päivisin meluaa tai huutaa. Laittaa vaan töllön kovemmalle tai kuuntelee musaa niin on ihan jees. Vituttaa vaan kun öisin pitää aina hengailla niitten frendien kanssa ja mekastaa.

Pitänee käydä jonain päivänä juttelemassa, jos vielä jatkuu. Ei mitään ihan kauheeta mekkalaa kuitenkaan ole, mutta sellaista kuitenkin että nukahtamisesta tulee hankalaa.

Eikä sekään nyt jos frendejä tulee illalla käymään, niin toki sekin on ok. Ymmärtäisi vaan että kaikki töminä ja kovat äänet kuuluu yllättävän kovaa alempaan kerrokseen.

Nuo kommentit ovat kuin suoraan itseltäni muutama vuosi sitten.

Merkittävä syy siihen, miksi asun nykyään isolla velalla rakennetussa omakotitalossa on se, ettei kaupungin vuokrayksiöissä asuneita metelöitsijöitä saatu taloyhtiössä kuriin. Kaikki muut asunnot olivat yksityisten ihmisten omistusasuntoja.

Ensin seinän taakse muutti n. viisikymppinen nainen, jonka erikoisalaa oli ryyppyiltojen järjestäminen perjantaisin ja arkipyhien aattoina. Yleensä sinne kokoontui hänen lisäkseen kahden miehen ja yhden todella käheä-äänisen naisen seurue, joilla volyymi ja riitelyn taso nousi aina aamua kohden. Arkiöisin oli yleensä ihan hiljaista.

Kun tuosta päästiin, muutti kerrosta alemmaksi n. viisikymppinen mies, joka oli täysi alkoholisti ja ystäväpiiri samaa sarjaa. Heillä eivät arki ja viikonloput eronneet äänentasossa mitenkään toisistaan. Välillä laulettiin umpihumalassa karaokea aamuyöllä, välillä tapeltiin äänekkäästi, välillä siirrettiin huonekaluja keskellä yötä kauhean örinän säestyksellä. Monesti keskellä yötä asuntoon tuli porukkaa lisää. Sinne soitettiin muutaman kerran poliisit ja aina, kun poliisiauto ajoi pihaan, tuli tässä asunnossa ihan hiljaista. Ainakin kerran poliisit ottivat sieltä yhden tyypin mukaan, äänistä päätellen pienen painin jälkeen. Seinän ja lattian läpi kuultuna tämän seurueen jutut olivat lähinnä tasoa "Kun Kake pääsee lusimasta, mä vedän sen kylmäks!" Lähetin isännöitsijälle monta kertaa tarkkoja selvityksiä kellonaikoineen, mitä häiriötä on ollut, mutta ei tämän asukkaan häätöön oikein meinattu saada vauhtia. Jotenkin homma kuitenkin lopulta saatiin eteenpäin. Isännöitsijä kertoi tuntevansa kaupungin vuokrafirman asukasvalinnoista vastaavan henkilön, ja hänen kanssaan oli kuulema sovittu, ettei jatkossa tällaisia henkilöitä valita.

Jäi epäselväksi, ketä asuntoon jatkossa oli valittu, koska välillä siinä asui latvialainen lapsiperhe, välillä latvialaisia miehiä, sitten taas se lapsiperhe ja jälleen jotain työmiehiä. Välillä asunto oli pitkään tyhjillään, ja sitten sinne yhtäkkiä ilmestyi pariksi viikoksi latvialainen ryyppyporukka. Ovessa säilyi koko ajan sen edellisen suomalaisasukin sukunimi. Lapsiperheen aikana oli hiljaista, mutta muuten meininki jatkoi edellisten asukkaiden linjaa. Karaokea laulettiin aamuyöllä, musiikkia kuunneltiin siten, että välillä käännettiin äänet pois, välillä kovalle, välillä äänet pois, välillä kovalle jne. Baarista tultiin aamuyöllä jatkoille arkisinkin, ja monesti hiljaista tuli vähän ennen kuin itse piti lähteä töihin. Kävimme heidän ovellaan joskus isommalla ja joskus pienemmällä porukalla valittamassa. Monesti kuului, kun joku asunnossa olleista puhui puhelimessa suomea tai englantia, mutta yllättäen sieltä ei ikinä löytynyt yhtään muun kuin latvian taitoisia, kun ovelle ilmestyi joukko vihaisia naapureita.

Suunnilleen tässä vaiheessa teimme päätöksen oman talon rakentamisesta. Kyseisessä kerrostalossa tuli samoihin aikoihin myyntiin talon hiljaisemmalta puolelta (lue: kauimpana vuokrayksiöistä), ylimmän kerroksen kulmasta, kiinnostava, saunallinen asunto, jonka ostoa harkitsimme. Vaimon kanssa oli joskus ollut juttuakin, että se olisi ehdottomasti koko yhtiön paras paikka. Totesimme kuitenkin, että tämä ei ikinä muuksi muutu, vaan aina saa jännittää, kun asukkaat vaihtuu. Joten päädyimme aloittamaan rakennusprojektin.

Aina välillä joku entisistä naapureista tulee jossain vastaan, ja silloin tulee kysyttyä, mikä on meininki nykyään kyseisessä talossa. Viimeiset vuodet siellä on kuulema ollut ihan hiljaista ja rauhallista.

 

[Burnittaja]

Nuo kommentit ovat kuin suoraan itseltäni muutama vuosi sitten.

Merkittävä syy siihen, miksi asun nykyään isolla velalla rakennetussa omakotitalossa on se, ettei kaupungin vuokrayksiöissä asuneita metelöitsijöitä saatu taloyhtiössä kuriin. Kaikki muut asunnot olivat yksityisten ihmisten omistusasuntoja.

Ensin seinän taakse muutti n. viisikymppinen nainen, jonka erikoisalaa oli ryyppyiltojen järjestäminen perjantaisin ja arkipyhien aattoina. Yleensä sinne kokoontui hänen lisäkseen kahden miehen ja yhden todella käheä-äänisen naisen seurue, joilla volyymi ja riitelyn taso nousi aina aamua kohden. Arkiöisin oli yleensä ihan hiljaista.

Kun tuosta päästiin, muutti kerrosta alemmaksi n. viisikymppinen mies, joka oli täysi alkoholisti ja ystäväpiiri samaa sarjaa. Heillä eivät arki ja viikonloput eronneet äänentasossa mitenkään toisistaan. Välillä laulettiin umpihumalassa karaokea aamuyöllä, välillä tapeltiin äänekkäästi, välillä siirrettiin huonekaluja keskellä yötä kauhean örinän säestyksellä. Monesti keskellä yötä asuntoon tuli porukkaa lisää. Sinne soitettiin muutaman kerran poliisit ja aina, kun poliisiauto ajoi pihaan, tuli tässä asunnossa ihan hiljaista. Ainakin kerran poliisit ottivat sieltä yhden tyypin mukaan, äänistä päätellen pienen painin jälkeen. Seinän ja lattian läpi kuultuna tämän seurueen jutut olivat lähinnä tasoa "Kun Kake pääsee lusimasta, mä vedän sen kylmäks!" Lähetin isännöitsijälle monta kertaa tarkkoja selvityksiä kellonaikoineen, mitä häiriötä on ollut, mutta ei tämän asukkaan häätöön oikein meinattu saada vauhtia. Jotenkin homma kuitenkin lopulta saatiin eteenpäin. Isännöitsijä kertoi tuntevansa kaupungin vuokrafirman asukasvalinnoista vastaavan henkilön, ja hänen kanssaan oli kuulema sovittu, ettei jatkossa tällaisia henkilöitä valita.

Jäi epäselväksi, ketä asuntoon jatkossa oli valittu, koska välillä siinä asui latvialainen lapsiperhe, välillä latvialaisia miehiä, sitten taas se lapsiperhe ja jälleen jotain työmiehiä. Välillä asunto oli pitkään tyhjillään, ja sitten sinne yhtäkkiä ilmestyi pariksi viikoksi latvialainen ryyppyporukka. Ovessa säilyi koko ajan sen edellisen suomalaisasukin sukunimi. Lapsiperheen aikana oli hiljaista, mutta muuten meininki jatkoi edellisten asukkaiden linjaa. Karaokea laulettiin aamuyöllä, musiikkia kuunneltiin siten, että välillä käännettiin äänet pois, välillä kovalle, välillä äänet pois, välillä kovalle jne. Baarista tultiin aamuyöllä jatkoille arkisinkin, ja monesti hiljaista tuli vähän ennen kuin itse piti lähteä töihin. Kävimme heidän ovellaan joskus isommalla ja joskus pienemmällä porukalla valittamassa. Monesti kuului, kun joku asunnossa olleista puhui puhelimessa suomea tai englantia, mutta yllättäen sieltä ei ikinä löytynyt yhtään muun kuin latvian taitoisia, kun ovelle ilmestyi joukko vihaisia naapureita.

Suunnilleen tässä vaiheessa teimme päätöksen oman talon rakentamisesta. Kyseisessä kerrostalossa tuli samoihin aikoihin myyntiin talon hiljaisemmalta puolelta (lue: kauimpana vuokrayksiöistä), ylimmän kerroksen kulmasta, kiinnostava, saunallinen asunto, jonka ostoa harkitsimme. Vaimon kanssa oli joskus ollut juttuakin, että se olisi ehdottomasti koko yhtiön paras paikka. Totesimme kuitenkin, että tämä ei ikinä muuksi muutu, vaan aina saa jännittää, kun asukkaat vaihtuu. Joten päädyimme aloittamaan rakennusprojektin.

Aina välillä joku entisistä naapureista tulee jossain vastaan, ja silloin tulee kysyttyä, mikä on meininki nykyään kyseisessä talossa. Viimeiset vuodet siellä on kuulema ollut ihan hiljaista ja rauhallista.

Meillä sentään hyvät väliseinät niin seinänaapureista ei kuulu pihaustakaan, mutta tuolta yläpuolelta kuuluu silloin tällöin tuota ihmeen ölinää.

Onneksi sen verran hyvät eristeet että kuuluu 50% vaimeudella, mutta välillä vähän syö kun pitäisi nukahtaa ja porukka alkaa huutamaan. Onneksi kyseessä ei kuiteskaan ole mikään nisti, vaan työssäkäyvä kansalainen, jolla vuorokaudirytmi hieman erilainen kuin muilla. Ihan fiksulta vaikutti kun kävin ekan kerran mekkalasta mainitsemassa.

Kun tuo naapuri tajuaisi itse ettei niitä frendejä aina tarvitse kutsua sille. Veikkaan että kyseessä on joku 18-20v kaveri jolla ekana oma kämppä kavereista ja sinne on mukavaa tulla viettämään aikaa kun on ”penthouse” ja rauhallisella alueella.

Kyllä paha saa aina palkkansa, niin veikkaan että joku muukin naapuri vielä kyrpiintyy tuohon touhuun.

 

[Giroux]

Kun nisteistä oli puhe yllä, niin vähän reilun puolen vuoden hiljaiselon jälkeen rapussamme alkoi taas meiningit. Yhden kämpän asukas, josta ei ole aiempina vuosina juuri kuulunut pihaustakaan, on päätynyt epätoivon puolelle ja alkanut narkkaamaan. Viimeisen parin viikon aikana on touhu eskaloitunut melkoisesti ja allekirjoittaneen yöunetkin ovat jääneet melko vähiin tässä parina viime yönä jatkuvan epämääräisen älämölön, rapussa ramppaamisen ja muun toiminnan takia. Oli ihan hirveä show saada edellinen nisti pois seinänaapuristani ja nyt taas sama rumba edessä, sentään tämä tyyppi ei seinänaapuri ole, mutta asuu ylemmässä kerroksessa.

Kyllähän tällainen syö elämäniloa ja yleistä jaksamista ihan vitusti.

 

[godspeed]

Kun nisteistä oli puhe yllä, niin vähän reilun puolen vuoden hiljaiselon jälkeen rapussamme alkoi taas meiningit. Yhden kämpän asukas, josta ei ole aiempina vuosina juuri kuulunut pihaustakaan, on päätynyt epätoivon puolelle ja alkanut narkkaamaan. Viimeisen parin viikon aikana on touhu eskaloitunut melkoisesti ja allekirjoittaneen yöunetkin ovat jääneet melko vähiin tässä parina viime yönä jatkuvan epämääräisen älämölön, rapussa ramppaamisen ja muun toiminnan takia. Oli ihan hirveä show saada edellinen nisti pois seinänaapuristani ja nyt taas sama rumba edessä, sentään tämä tyyppi ei seinänaapuri ole, mutta asuu ylemmässä kerroksessa.

Kyllähän tällainen syö elämäniloa ja yleistä jaksamista ihan vitusti.

Toista kertaa meilläkin keissi menossa nyt jokusen vuoden sisään. Taas on häätö häiriköllä niskassa, ja hän on mennytkin nyt ihan mykäksi, emmekä tiedä osaako hän hoitaa asioitaan lainkaan tästä eteenpäin. Kuten olen jossain kohtaa todennut, minulla on nollatoleranssi naapurisopua ja rauhaa kylmästi rikkoville häiriköille. Ymmärrän päihdehäiriöt lähtökohtaisesti jotenkin, kun en itsekään ole täydellinen, mutta aina voit kuitenkin valita häiriköitkö vai et. Sen voit oikeasti valita. Mikään pakko ei ole myllätä koko rapun asioita uuteen uskoon. Jos et välitä muista ihmisistä paskaakaan tässä kontekstissa, niin olet saasta, joka ansaitsee kengän kuvan perseeseen.

Tsemppiä Giroux!

 

[K.A.H]

Toista kertaa meilläkin keissi menossa nyt jokusen vuoden sisään. Taas on häätö häiriköllä niskassa, ja hän on mennytkin nyt ihan mykäksi, emmekä tiedä osaako hän hoitaa asioitaan lainkaan tästä eteenpäin. Kuten olen jossain kohtaa todennut, minulla on nollatoleranssi naapurisopua ja rauhaa kylmästi rikkoville häiriköille. Ymmärrän päihdehäiriöt lähtökohtaisesti jotenkin, kun en itsekään ole täydellinen, mutta aina voit kuitenkin valita häiriköitkö vai et. Sen voit oikeasti valita. Mikään pakko ei ole myllätä koko rapun asioita uuteen uskoon. Jos et välitä muista ihmisistä paskaakaan tässä kontekstissa, niin olet saasta, joka ansaitsee kengän kuvan perseeseen.

Tsemppiä Giroux!

Olen valitettavasti huomannut, että itsekkäitä ihmisiä lymyää joukossamme aivan valtavasti. On kyse sitten hiljaisuuden noudattamisesta kerrostalossa, rivitalon pihatöistä, koirankakkojen siivoamisesta jalkakäytävältä tai niinkin pienestä ystävällisestä eleestä kuin "seuraava asiakas" kyltin asettamisesta kauppajonossa takana olevalle henkilölle. Toisilta eivät tuollaiset asiat onnistu, eivät niin millään. Taitaa epäitsekkyys ja toisten huomioon ottaminen olla sekin lähtöisin ihan kotikasvatuksesta.

 

[Metukka]

Itse jätin kerrostaloasumisen yli 20v sitten, kun sain tarpeekseni siitä että aina joko on tai tulee sellainen naapuri, joka vähät välittää muiden asumisrauhasta, riippumatta asuntojen omistusmuodosta. Pahimpia on ne säätiöt jotka ostaa huoneistoja omistustaloista ja ottavat sinne sosiaalisesti moniongelmaisia asumaan ja varmaan vielä ilmaiseksi. Siellä kun mellastaa se koko kadulta haalittu puliukko-jengi.
Rivarissa asuin jonkin aikaa, mutta siihenkin riittää yksi kusipää seinänaapuriksi. Omakotitalossa asun ja tulen asumaan niin kauan kuin kuulo toimii ja omat jalat kantaa. Olen varsin herkkäuninen ja karsastan lomahotellejakin, kun tunnun olevani magneetti joka vetää ne pahimmat mölyäjät huonenaapureiksi.

 

[godspeed]

Olen valitettavasti huomannut, että itsekkäitä ihmisiä lymyää joukossamme aivan valtavasti. On kyse sitten hiljaisuuden noudattamisesta kerrostalossa, rivitalon pihatöistä, koirankakkojen siivoamisesta jalkakäytävältä tai niinkin pienestä ystävällisestä eleestä kuin "seuraava asiakas" kyltin asettamisesta kauppajonossa takana olevalle henkilölle. Toisilta eivät tuollaiset asiat onnistu, eivät niin millään. Taitaa epäitsekkyys ja toisten huomioon ottaminen olla sekin lähtöisin ihan kotikasvatuksesta.

Yleensä tällainen itsekkyys on yleistä välinpitämättömyyttä ja tiedostamattomuuttakin. Ignorance is bliss, ne sanoo.

 

[Patarouva]

Olen valitettavasti huomannut, että itsekkäitä ihmisiä lymyää joukossamme aivan valtavasti. On kyse sitten hiljaisuuden noudattamisesta kerrostalossa, rivitalon pihatöistä, koirankakkojen siivoamisesta jalkakäytävältä tai niinkin pienestä ystävällisestä eleestä kuin "seuraava asiakas" kyltin asettamisesta kauppajonossa takana olevalle henkilölle. Toisilta eivät tuollaiset asiat onnistu, eivät niin millään. Taitaa epäitsekkyys ja toisten huomioon ottaminen olla sekin lähtöisin ihan kotikasvatuksesta.

Sitten on ääripäänä ihmiset, jotka eivät kestä mitään elämän ääniä. Jossakin jutussa kerrottiin kuinka älyttömiä valituksia isännöitsijät saavat ja miten ne ilmeisesti ovat vielä lisääntyneet korona-ajan jälkeen. Valitetaan naapurista kuuluvasta naurusta, pihalla leikkivistä lapsista ja mikroaaltouunin kilautusäänestä jne.

Mielenterveysongelmat, päihdeongelmat ja yksinäisyys. Noiden avulla jostakin leipoutuu äänekäs häirikkö ja jostakin kyttäävä valittaja.

 

[rpeez]

Omakotitalossa asun ja tulen asumaan niin kauan kuin kuulo toimii ja omat jalat kantaa. Olen varsin herkkäuninen ja karsastan lomahotellejakin, kun tunnun olevani magneetti joka vetää ne pahimmat mölyäjät huonenaapureiksi.

Omakotitalossa olet itse isännöitsijä ja talonmies sitten loppuun asti, tapellen lumikaaosten, nurmikoiden, talon vikojen ja vanhuksia kusettamaan pyrkivien remonttikauppiaiden kanssa. Voi olla aika raskasta sekin kun oma toimintakyky hiipuu.

Itse aion kyllä lähteä okt:sta pois, kunhan vaan löytäisi hyvän taloyhtiön. Ehkä jokin vain yli 55-vuotiaille osakkeenomistajille suunnattu talo vois olla hyvä.

 

[Metukka]

Omakotitalossa olet itse isännöitsijä ja talonmies sitten loppuun asti, tapellen lumikaaosten, nurmikoiden, talon vikojen ja vanhuksia kusettamaan pyrkivien remonttikauppiaiden kanssa. Voi olla aika raskasta sekin kun oma toimintakyky hiipuu.

Itse aion kyllä lähteä okt:sta pois, kunhan vaan löytäisi hyvän taloyhtiön. Ehkä jokin vain yli 55-vuotiaille osakkeenomistajille suunnattu talo vois olla hyvä.

Juu, on nuo omakotitaloasumisen huonotkin puolet hyvin tiedossa. Eniten inhoan lumitöitä. Onneksi on pieni tontti tarkoituksella ja kohtuu uusi talo, jonka ruohot leikkaa robotti. Sekin kun omakotitalossa jotain hajoaa, niin puhutaan aina tuhansista euroista, mutta kaikella on hintansa.

Senioriasunnot on yksi hyvä vaihtoehto, mutta itselleni ei vielä.

 

[Jass0]

Miehellä on kaikesta päätellen alkoholiongelma, naisesta en tiedä muuta kuin sen, että hän räyhää todella usein. Perheen lapsi on nyt parin vuoden ikäinen

Voi lapsi parkaa, ei paljoa muuta voi todeta.

Kuulostaa aivan samalta touhulta mitä jouduin itse sietämään reilu vuosi sitten. Ei loppunut tuokaan vaikka soitin poliisit useampaan otteeseen ja isännöitsijäänkin olin yhteydessä, mutta onneksi oli vuokra-asunto niin totesin helpoimmaksi ratkaisuksi muuttaa itse pois.
Tsemiä sinne jaksamiseen kun onhan tuo aivan helvetin raskasta henkisesti.

Mieti, kun löydät mielestäsi unelma-asunnon, ostat sen, kuvittelet unelmasi käyneen asunnon suhteen toteen ja sitten naapuriin muuttaa vuokralle (yllätys yllätys), joku kauniisti sanottuna "oman elämänsä sankari", jonka juhannus kestää tammikuusta joulukuuhun, eikä kukaan voi tehdä yhtään mitään.

 

[Glove]

On kyllä hyvin sattunut naapurit kun lukee tätä ketjua. Molemmat seinänaapurit 65+ naisihmisiä. Eivät häiritse muuten kuin tervehtimällä jos pihalla nähdään. Toisen poika oli käynyt kesällä rähjäämässä ja kerjäämässä äidiltään rahaa, mutta en minä sitäkään olisi tiennyt, jos ei olisi kysynyt aiheutuiko häiriötä. Tytön pyörän se oli menannut pölliä, mutta jätti sen sitten kuintekin paikalleen.
Muutenkin suurin osa naapureista eläkeläisiä, yksi nuorempi pari asuu tuossa muutaman asunnon päässä. Rivari siis kyseessä.

 

[Jass0]

. Molemmat seinänaapurit 65+ naisihmisiä. Eivät häiritse muuten kuin tervehtimällä jos pihalla nähdään

Kymmenisen vuotta sitten asuin kerrostalossa, missä rapun ainoa "häirikkö" oli mummo, joka katseli yhdeksän uutiset, niin kovaa ettei itse tarvinnut uutisia kuunnella. Joskus mainitsi uutisten katselemisesta vähän anteeksikin pyydellen, mutta sanoin ettei ole kuulunut mitään, en viitsinyt mahdollisesti pahoittaa toisen mieltä. Tuskin Hippoksentien kyseinen mummo enää elossa on, muuta kuin muistoissani.

 

[UnenNukkuja]

Itse aion kyllä lähteä okt:sta pois, kunhan vaan löytäisi hyvän taloyhtiön. Ehkä jokin vain yli 55-vuotiaille osakkeenomistajille suunnattu talo vois olla hyvä.

Minä muutin loppukesästä tällaiseen taloyhtiöön, jossa keski-ikä melko korkea. Todella moni varmaan ostanut osakkeen heti, kun nämä talot valmistui. Taloyhtiö piti sitten syksyllä heti tiedotustilaisuuden koskien tulevia remonttitarpeita. Eräs herra osoitti toimintatapansa heti. Singahti ylös ja kovaan ääneen vaati paperisena tiedottamista tarkemmin. Pidättelin nauruani kyllä. Ja jotenkin hymyilen aina, kun näen tuon herran keskustelemassa huoltomiesten kanssa. Joo olen ehkä hieman liian nuori tänne vielä, lapsiakaan kun ei ole.

Muuten omassa talossakin tuttua lähinnä tuo, että telkkarit huutaa kovalla. Aikas stereona katselin esim. Elämäni biisiä. Muuten kuulee paljon ovikellojen kilinää, kotihoito auttaa todella monia.

 

[Sonny Burnett]

Huh, kun näitä juttuja lukee niin ei tule ikävä kerrostaloon. Niistä ajoista on toki jo aikaa. Sikses aikoinaan rapussa asui fiksua porukkaa mutta muutama tapaus kävi aivoon:

-Pianonsoitto kerrostalossa, nou nou.
-Häiriintynyt nepsy-sarjahuutaja. Minkäs näille voi.
-Äänekäs nussiminen seinän takana. Alkuun nauratti mutta ei siihen herätä halua.
-Kaksi kerrosta alempana asuvan kelloradion herätys soi kuin sumutorvi joka arkiaamu klo 6.
-Koira. Ei onneksi ole ollut seinänaapurina enää ikinä.

Kyllä noiden kanssa silti pärjäsi, tottuikin. Kunhan sitä alkoi muistella menneitä. Life is life.

 

[UnenNukkuja]

Itse en missään nimessä inhoa kerrostaloasumista. Nykyisessäkin äänten vähyys jopa häiritsee, ennen kuullut jonkinlaista elämän ääntä enemmän. Keskellä yötä tuo toki saattoi häiritä, mitä olen tähänkin ketjuun manannut miehen edellisistä naapureista.

Tuo korkea keski-ikä pistää miettimään enemmän sitä, että vanha yhteisöllisyys kerrostaloissa on kyllä katoamaan päin, paitsi toki noiden ennestään tuttujen konkareiden kesken. Kun olin itsenäistynyt, tutustuin nopeaan naapureihini, ja jotkut heistä moikkaili kaduilla vuosia myöhemmin. Seuraavat asuintalot alkoi olla tuossa jo paljon tylsempiä paikkoja.

 

[Jeffrey]

Kerrostaloja ja kortteleja on monenlaisia. Nykyisessä korttelissa myös naapuriyhtiön asukkaat moikkaavat pihalla. Samassa rapussa asuvat pysähtyvät keskustelemaan. Häiritsevää käytöstä ei ole ollenkaan ja naapureista kantautuvat äänet rajoittuvat alakerran koiraan joka silloin tällöin päiväkseltään haukkuu ja tuo tuntuu olevan ainoa äänentaajuus joka läpäisee paikalleenvaletun umpibetonin - muutoin tuntuu elävänsä tyhjiössä.

Tähän yhtiöön muutettiin viime syksynä ja ainoastaan positiivista sanottavaa. Hankin tähän kotiin uudet kotiteatteri systeemit ja heti ensimmäisinä päivinä tuli testattua kuinka kovalla kehtaa soittaa ennen kun rappuun asti kuuluu. Tämä ei tietenkään ole naapurien suuntaan vedenpitävä testi, mutta totesin korvien vaurioituvan aikaisemmin kun rappuun liiaksi kuuluvan. Tämä koti selkeästi myös suunniteltu laadukkaampaa omistusasumista silmälläpitäen joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että naapurin kanssa yhteinen seinä rajoittuu kylpyhuoneen seinään - eli varsinaisia asumistiloja erottaa kaksi kylpyhuonetta.

Edellisessä kodissa oli etäisempää yhteisöllisyyttä ja tuli itsekin ihmeteltyä miten kolmen metrin levyisessä eteiskäytävässä edes voit kävellä nappurin ohi ilman moikkaamista tai katsekontaktia. Myös naapurien äänet olivat arkipäivää 1930-luvulla rakennetussa talossa jonka seiniä varmasti läpiporattu useita kertoja lähes sadan vuoden aikana. Tässäkin suurimpiin häiriötekijöihin pystyi vaikuttamaan ulko-oven tiivisteillä ja väliovella. Joitain kertoja tuli laitettua vastamelukuulokkeista mukavaa musiikkia nukkumaan mennessä.

 

[Kuuukko]

Minä muutin loppukesästä tällaiseen taloyhtiöön, jossa keski-ikä melko korkea. Todella moni varmaan ostanut osakkeen heti, kun nämä talot valmistui. Taloyhtiö piti sitten syksyllä heti tiedotustilaisuuden koskien tulevia remonttitarpeita. Eräs herra osoitti toimintatapansa heti. Singahti ylös ja kovaan ääneen vaati paperisena tiedottamista tarkemmin. Pidättelin nauruani kyllä. Ja jotenkin hymyilen aina, kun näen tuon herran keskustelemassa huoltomiesten kanssa. Joo olen ehkä hieman liian nuori tänne vielä, lapsiakaan kun ei ole.

Muuten omassa talossakin tuttua lähinnä tuo, että telkkarit huutaa kovalla. Aikas stereona katselin esim. Elämäni biisiä. Muuten kuulee paljon ovikellojen kilinää, kotihoito auttaa todella monia.

Korkean keski-iän yhtiöissä ongelma tuppaa olemaan juuri suurempien remonttien läpinuijiminen. Eläkkeellä olevat "alkuasukkaat" ovat lainansa maksaneet pois jo aikoja sitten, eivätkä halua enää uusia lainoja ottaa putkien, julkisivujen yms remppoihin. Ei heitä kiinnosta mikä se asunnon arvo on 10 tai 20 vuoden kuluttua, koska todennäköisesti lähtevät asunnosta viimeistä kertaa joko palvelutaloon tai hautaan. Siinä sitten koitat saada ajankohtaisia remontteja läpi ettei oman asuntosi arvo sula täysin vuosien varrella. Toki kuullut myös, että jotkut näistä 50 vuotta yhtiössä asuneista kuvittelevat omaavansa jonkinlaista määräysvaltaa yhtiössä, koska tietävät miten asiat ovat aina menneet.

Mutta itse asiaan, omalle kohdalle ei kyllä ole kammonaapureita osunut, vaikka takana on asumista opiskelijakämpistä omistusrivariin ja kaikkea tältä väliltä. Ehkä sitten käynyt hyvä tuuri tai sitten en itse hätkähdä pienistä elämisen äänistä. Toisaalta @Sonny Burnett listaamista asioista on tullut kohdattua vain koiria, jotka nekin olleet pääosin rauhallisia. Kaveri joskus oli viikon-pari saanut kuunnella huutonussimista yläkerrastaan, mutta kuulemma hiljeni kuin seinään kun kävi lapun jättämässä.