Mä voin olla hieman erikoinen, mutta mielelläni en puhuisi mistään sodasta tai jaksaisi vääntää useaa sivua aiheen tiimoilta.
Kyllä voin suoraan todeta, että HIFK on omissa papereissani joko toiseksi tai eniten seurattu joukkue, kaikki lajit ja sarjat mukaanlukien. Tulkintakysymys sinänsä onko Jokerit seuratumpi vai ei, naapurin puolella on enemmän "myyriä" entisten ja nykyisten pelaajien muodossa ja Jokereita tulee yleisellä tasolla seurattua tiiviimmin.
Henkilökohtaisesti koen homman niin, että ei naapurin menestys mua varsinaisesti haittaa. Kivahan se on katsoa tuttujen nauttivan. Jos me emme menesty, niin ei meidän tarvitse vetää kaveria samaan suohon. Kasvottomampien (=kaukalon ulkopuolelta vähemmän tuttua väkeä) joukkueiden menestymättömyydestä on sen sijaan helpompi nauttia tai ainakin jättää menestyksen tuomat tunteilut sivuun. Kyllä mä aidosti olin pari vuotta sitten iloinen kavereiden puolesta, jotka antaumuksella juhlivat mestaruutta. Mieluiten tosin olisin nähnyt Hentusen upottavan sen yhden kuuluisan läpiajon...
Itse näen HIFK:n vahvuudeksi Jokereille ja kääntäen toisinpäin. Tuo kilpailuasetelma pitää yllä kiinnostavuutta ja samalla yhdistää omaa leiriä. Jotenkin "ne" ja "me" ovat konkreettisempia termejä silloin, kun "niillä" ja "meillä" on selvät kasvot. Samoin benchmarkkaus on kummasti helpompaa kun liikutaan samoilla alueilla, toisen tekeminen näkyy selvästi ja liikutaan monessa asiassa samoissa kokoluokissa.
Luonnollisesti paikalliset sytyttävät enemmän kuin normimatsit. Silloin kuitenkin vastassa on joukkue, jolloin pelissä on parin pinnan lisäksi myös henkisen puolen juttuja. Kyllä se vain tuntuu helvetin paljon mukavammalta voittaa matsi, jossa vastassa on tuttu vihulainen. Vastaavasti kyllähän se vittuilun määrä (toki yleensä hyvässä hengessä heitetty) ottaa kupoliin aivan toisella tavalla kuin häviäminen jollekin hajuttomalle, mauottomalle ja värittömälle porukalle.
Ei siinä, vatipäitä on molemmilla puolin ja kun jo lähtökohtaisesti istutaan eri puolilla pöytää, niin yhteentörmäyksiltä ei faniporukoiden kesken voida täysin välttyä. Kyllä aina sieltä löytyy joku vittumarko, asennevammainen mulkku tai muu vastaava hämmentämään pakkaa. Joskus nämä jäävät foorumihuutelun tasolle, joskus taas arjen sankarit ottavat erää jossain skutsin keskellä.
Toki vastapainoksi sitten hienoa väkeä istuu molemmilla puolilla tuota pöytää ja vaikka seuratasolla ollaankin eri rintamilla, niin joskus tuo toimii jopa yhdistävänä tekijänä. Kyllä mä ihan mielellään kuulen stooria itselleni hieman vieraammista asioista kuin vain käyn tutut ja turvalliset uutiset läpi. Aika lyhyeen jäi viime kaudella kaljakeskustelut esimerkiksi Jokerien hankinnoista tai vastaavista, mutta mielellään HIFK:n valmentajatapahtumista väänsi.
Seuratasolla sitten on tapahtunut varsinkin parin viime kauden aikana paljon paskaa. Voidaan puhua näistä tarkemmin jossain toisissa ketjuissa, mutta puolin ja toisin on toimittu väärin. Ehkä meille (valitettavasti) kuuluu pieni "edge" syyskuu ensimmäisen päivän iskujen jälkeen, mutta ei naapurissakaan täysin syyttömiä olla. Vaikka itse suosin kovaa peliä ja toivoisin liigan muuttaman käytäntöjään ja sääntöjään tätä tukevaksi, epäkunnioitusta kaukalossa en suvaitse. Ei kaukalossa tarvitse nöyristellä eikä puhua nättejä sanoja nättien sanojen takia, mutta tietty kunnioitus ja kunnioitettavuus on oltava.
Omissa kirjoissani HIFK on kuin veli tai ainakin velipuoli. Mukava olento ja tavallaan tärkeä, mutta silti aina se on mukava selättää. Pirun paljon elämä olisi tylsempää jos tuon ikuisen kiistakumppanin kanssa ei voisi ensin painia ja sitten napata yhdessä kylmiä huurteisia, käydä läpi matsia ja miettiä missä on parannettavaa.
Kyllä voin suoraan todeta, että HIFK on omissa papereissani joko toiseksi tai eniten seurattu joukkue, kaikki lajit ja sarjat mukaanlukien. Tulkintakysymys sinänsä onko Jokerit seuratumpi vai ei, naapurin puolella on enemmän "myyriä" entisten ja nykyisten pelaajien muodossa ja Jokereita tulee yleisellä tasolla seurattua tiiviimmin.
Henkilökohtaisesti koen homman niin, että ei naapurin menestys mua varsinaisesti haittaa. Kivahan se on katsoa tuttujen nauttivan. Jos me emme menesty, niin ei meidän tarvitse vetää kaveria samaan suohon. Kasvottomampien (=kaukalon ulkopuolelta vähemmän tuttua väkeä) joukkueiden menestymättömyydestä on sen sijaan helpompi nauttia tai ainakin jättää menestyksen tuomat tunteilut sivuun. Kyllä mä aidosti olin pari vuotta sitten iloinen kavereiden puolesta, jotka antaumuksella juhlivat mestaruutta. Mieluiten tosin olisin nähnyt Hentusen upottavan sen yhden kuuluisan läpiajon...
Itse näen HIFK:n vahvuudeksi Jokereille ja kääntäen toisinpäin. Tuo kilpailuasetelma pitää yllä kiinnostavuutta ja samalla yhdistää omaa leiriä. Jotenkin "ne" ja "me" ovat konkreettisempia termejä silloin, kun "niillä" ja "meillä" on selvät kasvot. Samoin benchmarkkaus on kummasti helpompaa kun liikutaan samoilla alueilla, toisen tekeminen näkyy selvästi ja liikutaan monessa asiassa samoissa kokoluokissa.
Luonnollisesti paikalliset sytyttävät enemmän kuin normimatsit. Silloin kuitenkin vastassa on joukkue, jolloin pelissä on parin pinnan lisäksi myös henkisen puolen juttuja. Kyllä se vain tuntuu helvetin paljon mukavammalta voittaa matsi, jossa vastassa on tuttu vihulainen. Vastaavasti kyllähän se vittuilun määrä (toki yleensä hyvässä hengessä heitetty) ottaa kupoliin aivan toisella tavalla kuin häviäminen jollekin hajuttomalle, mauottomalle ja värittömälle porukalle.
Ei siinä, vatipäitä on molemmilla puolin ja kun jo lähtökohtaisesti istutaan eri puolilla pöytää, niin yhteentörmäyksiltä ei faniporukoiden kesken voida täysin välttyä. Kyllä aina sieltä löytyy joku vittumarko, asennevammainen mulkku tai muu vastaava hämmentämään pakkaa. Joskus nämä jäävät foorumihuutelun tasolle, joskus taas arjen sankarit ottavat erää jossain skutsin keskellä.
Toki vastapainoksi sitten hienoa väkeä istuu molemmilla puolilla tuota pöytää ja vaikka seuratasolla ollaankin eri rintamilla, niin joskus tuo toimii jopa yhdistävänä tekijänä. Kyllä mä ihan mielellään kuulen stooria itselleni hieman vieraammista asioista kuin vain käyn tutut ja turvalliset uutiset läpi. Aika lyhyeen jäi viime kaudella kaljakeskustelut esimerkiksi Jokerien hankinnoista tai vastaavista, mutta mielellään HIFK:n valmentajatapahtumista väänsi.
Seuratasolla sitten on tapahtunut varsinkin parin viime kauden aikana paljon paskaa. Voidaan puhua näistä tarkemmin jossain toisissa ketjuissa, mutta puolin ja toisin on toimittu väärin. Ehkä meille (valitettavasti) kuuluu pieni "edge" syyskuu ensimmäisen päivän iskujen jälkeen, mutta ei naapurissakaan täysin syyttömiä olla. Vaikka itse suosin kovaa peliä ja toivoisin liigan muuttaman käytäntöjään ja sääntöjään tätä tukevaksi, epäkunnioitusta kaukalossa en suvaitse. Ei kaukalossa tarvitse nöyristellä eikä puhua nättejä sanoja nättien sanojen takia, mutta tietty kunnioitus ja kunnioitettavuus on oltava.
Omissa kirjoissani HIFK on kuin veli tai ainakin velipuoli. Mukava olento ja tavallaan tärkeä, mutta silti aina se on mukava selättää. Pirun paljon elämä olisi tylsempää jos tuon ikuisen kiistakumppanin kanssa ei voisi ensin painia ja sitten napata yhdessä kylmiä huurteisia, käydä läpi matsia ja miettiä missä on parannettavaa.