Listaltasi Russell ja Douglas ovat esiintyneet tuoreissa supersankarileffoissa, Clint nyt tekee sentään mitä tahtoo ja Bronson kuoli ennen marvelbuumia (itse asiassa tarkastin niin samoihin aikoihin buumin ensimmäisten leffojen kanssa joten suht sama asia).
Itselleni aika moni noista leffoista on näkemättä paskaa, joskaan ei minulla mitään ehdotonta estettä ole noita katsoa ja aika moni on lunastanut paikkansa kategoriassa "hyvä darraleffa", eli paljon tapahtumia ilman että juonesta missaa mitään vaikka välillä nukahtaisi. Ja osa on ollut ihan ylipäätään katsomisen arvoisia (Guardians of the Galaxyt ainakin, esim. avengerit tuppaavat olla melkoista pönötystä mutta noissa sentään tiedostetaan että kevyttä hömppäähän tämä genre on oikeasti). En jaksa uskoa esim. Chris Prattin elokuvauran juuri kärsivän roolisuorituksistaan noissa leffoissa.
Juu, Russell ja Douglas ovat tehneet erilaisia rooleja viime vuosina, mutta se on ymmärrettävää herrojen ikä huomioiden. Vanhojen tähtien pitää ottaa vastaan melkein mitä saavat, jos haluavat pysyä suuren budjetin leffoissa. Vaihtoehto on lähteä eläkkeelle tai näytellä dvd-leffojen pääosia. Jopa Sylvester Stallone veti täysin tyhjänpäiväisen miniosan Guardians of the Galaxy 2. Pahin esimerkki lienee Robert De Niro, joka on tehnyt jo vuosikaudet kaikenlaista roskaa, että pysyisi aktiivisena ja saisi toisaalta teatteriin asti meneviä leffoja itselleen. Siinä ollaan aika kaukana tasosta mitä De Niro tarjosi vuosina 75-95!
Tarkoitin lähinnä että vain lastenleffojen tekeminen ei olisi tullut kyseeseen kun Russell, Douglas ja Bronson olivat uransa huipulla. Heidän leffansa eivät ole todellakaan mitään Oscar-tason draamaa, vaan puhdasta popcorn-viihdettä. Jännitys, huumori ja väkivalta on kuitenkin sen verran rajua, että heidän leffansa olivat järjestään K16, ja odotinkin aikanaan että pääsisin katsomaan niitä elokuviin. Kun ylitin tuon rajan reilut 10 vuotta sitten, niin se oli suuri järkytys kun tajusin, että kaikki isot leffat ovatkin K13 ja taso on sen mukainen. Särmää ja "kiveksissä asti tuntuvaa jännitystä/toimintaa" ei yksinkertaisesti voi olla elokuvassa, jos sitä pitää vesittää joka puolelta lapsille sopivaksi. Clintin tilanne on hieman toinen kun hän pystyy työllistämään itseään myös ohjaajana. Häntä myös mietittiin Batmanin rooliin 90-luvulla jos vanhenevasta Bruce Waynestä olisi tehty leffa. Tuo olisi ollut mielenkiintoinen konsepti, mutta sen sijaan tuli jotain paskaa kuten Batman and Robin sekä myöhemmin Superman Returns.
Darraleffat ovat toki omasta tottumuksesta riippuvia. Itsekin pidän sunnuntaisin elokuvista missä ei tarvitse ajatella. Käännynkin helposti pätkiin jotka on tehty ennen syntymääni. Juurikin jonkun Kurt Russellin pääosittamat leffat ovat aika täydellisiä tuohon tarkoitukseen, kun ne ovat humoristisia mutta kuitenkin väkivaltaisia. Siinä vaiheessa kun nauttii alkoholia, niin Bronson, Eastwood jne ovat parempia kun huumori on kuivempaa jne. En ole toki nähnyt kaikkia uusia supersankarileffoja, mutta ne tuntuvat tulevan aika liukuhihnatuotoksina. Pahikset ovat olemattomia, juoni turha ja huumori Simpsonit-tasoista lapsellisuutta. Se on kuitenkin totta että Avengers 1 ja Guardians of the Galaxy 1 olivat aivan katsottavia teoksia. Galaxy 2 oli myös jonkinlainen, enkä vihannut Iron Man 3 yhtä paljon kuin 2 (pettymys oli suuri 1 jälkeen). Jotkut Spidermanit ovat myös olleet ihan ok. Yleisesti noita tulee kuitenkin aivan liikaa, jos vain muutama on tasoa 7/10.
Jotkut puhtaasti ulkonäöllä ratsastavat tähdet eivät varmasti kärsi vaikka "joutuvat" näyttelemään lastenleffoissa valtaosan urastaan. Minua häiritsee lähinnä laadukkaiden näyttelijöiden lahjojen tuhlaaminen. Yksittäinen tai pari leffaa vielä menisi, mutta onhan se aivan käsittämätöntä jos kovat näyttelijät vetävät 4-8 osaa jotain samaa tasapaksua puuroa. Ainakin Robert Downey jr, Scarlett Johansson, Mark Ruffalo, Amy Adams ja Emma Stone ovat sen verran hienoja näyttelijöitä, ettei heitä haluaisi nähdä vain green screenin edessä. Onneksi Adams ja Stone ovat tehneet paljon hyviäkin rooleja, mutta ainakin 2 ensimmäistä ovat tuhlanneet vuositolkulla lastenleffoihin. Scarlett Johansson muistuttaa minua monella tapaa Angelina Joliesta. Myös Joliella olisi ollut mahdollisuus jäädä historiaan ainakin jollain tapaa merkittävänä näyttelijänä, mutta hän valitsi rahakkaan roskaleffat parhaiden vuosiensa ajan. Clintin Changeling on loistava, eikä siinä herkutella niin paljoa hänen ulkonäöllään, mutta paljon muuta ei sitten tullutkaan. Naisille tulee vielä seinä vastaan nopeammin kuin miehillä, joten huippuvuosia ei ole loputtomiin tuhlattavaksi. Ulkonäkö on tärkeä Hollywoodissa ja lapset/perhe vievät myös usein vuosia tai jopa eläköittävät naistähtiä nuorehkoina.