Mutta mahdotonta on vahva sana tieteessä.
Mielestäni tuossa on se avainjuttu. Aikanaan yleisesti hyväksyttyjen kantojen mukaan ihmisen piti olla mahdotonta lentää, nyt länsimaissa moni murkula lentää ennen ensimmäisiä syntymäpäiväjuhlia. Jossain vaiheessa pelättiin liian nopean junan olevan liikaa ihmisen fysiikalle, nyt tuota tahtia vetävät junat ovat museokamaa. Ja jos jollekin mammutteja metsästäneelle heimolle olisi shamaani horissut yhdellä laukauksella mammutin tappavasta putkesta, niin eiköhän miestä olisi pidetty singon keksijän sijaan kylähulluna. Mayflowerilla seilanneetkaan tuskin olisivat kovin avoimin mielin suhtautuneet siihen, jos joku olisi selitellyt matkan Plymouthista Pohjois-Amerikkaan kestävän parin kuukauden sijasta jokusen tunnin, samalla kun voi olla yhteydessä Kiinassa, Pariisissa ja Jerusalemissa oleviin kollegoihin reaaliajassa.
Ihminen ei ole biologisesti erityisesti kehittynyt viimeisen 500 vuoden aikana, samaa porukkaa tässä vielä ollaan. Silti se mikä 500 vuotta takaperin olisi tiennyt polttamista roviolla noituudesta syytettynä, on nykyään arkipäivää. Vaikka nykytietämyksen valossa joku asia olisi täysin mahdotonta ja meidän tuntemiemme fysiikan lakien vastaista, voi 500 vuoden päästä olla silloisen peruskoulutason juttu.
Aika on muutenkin näissä sivilisaatiokeskusteluissa aikamoinen tekijä. Vaikka miljoona vuotta sitten tänne olisi tultu fyysisesti paikalle, olisi keskustelu jäänyt aika yksipuoliseksi. Jos 10 000 vuotta takaperin tänne lähetettiin matemaattisia kaavoja vaikka kivimuodossa kertomaan mistä löytyy elämää, ei noita kukaan olisi tulkinnut oikein. 1 000 vuotta takaperin jos jotain SETI-projektiin vertautuvaa iskettiin maata kohti, niin ei sitä vastaanotettu edes kehittyneimmissä alkemiapajoissa. Jos 10 000 vuoden päästä täällä käydään, aivan hyvin paikalla voi olla vain radioaktiivinen kaatopaikka.
Käytännössä ongelma on se, että kahden sivilisaation täytyy olla
a) Niin lähellä toisiaan fyysisesti, että teknologia riittää toisten saavuttamiseksi. Vaikka 1945 kuussa olisi ollut elämää, olisi se vaatinut ihmisen silloista teknologiaa parempaa kalustoa kohtaamista ajatellen. Käytännössä heidän olisi pitänyt tulla tänne.
tai
b) Niin lähellä toisiaan teknisesti, että toisen lähettämiä viestejä voidaan vastaanottaa ja tulkita. Vaikka jossain Merkuriuksen pinnan alla eläisi jotain lähes ihmisen kaltaisia otuksia, eivät he vastaanota meiltä yhtään signaalia jos heidän tekniikkansa on edes meidän 1800-luvun tasoa.
ja
c) Niin lähellä toisiaan ajallisesti, että pystyvät ottamaan kontaktia. Maa on sen ~4,5 miljardia vuotta vanha Wikipedian mukaan. Tosta vain
erittäin pienen hetken täällä on vaeltanut nykytiedon varassa sellaista väkeä, joka varsinaisesti edes tajuaisi toisen sivilisaation läsnäolon sellaisen nähdessään. Vaikka me päästäisiin joskus tulevaisuudessa jonnekin Linnunradan rajoille ja niiden yli, jäävät kohtaamiset väliin jos paikalliset sivilisaatiot ovat joko jo miljoonia vuosia sitten heittäneet lusikan nurkkaan tai ovat vasta yksisoluisten tasolla.
Jos universumi on ääretön, niin jossain on elämää meidän lisäksemme vähintään ollut tai tulemassa olemaan. Jos me ihan oikeasti olemme olemassa, niin se tarkoittaa elämän mahdollisuuden olevan yli nollan. Ja kun se on yli nollan, olisi mielestäni täysin mahdotonta ajatella, että se mikä tapahtui täällä, ei tapahtuisi missään muualla äärettömässä tilassa. Toinen kysymys onkin sitten se, onko havaittavissa olevaa elämää juuri silloin olemassa sellaisilla etäisyyksillä, että me sen pystymme havaitsemaan. Ehkä huomenna Times Squarelle laskeutuu jotain tai sitten älyllinen elämä sammuu tällä pallolla ennen kuin kohtaaminen koittaa.