Kauden aikana Kärppien pelistä on ollut monenlaisia signaaleja ja sinä ongit nyt esiin niitä pessimistisimpiä.
Positiivisemmasta näkökulmasta, Kärppien peli oli alkukaudesta surkeaa kun Viuhkola oli poissa ja maalivahtipeli oli epävarmaa. Viuhkolan palattua Kärpät oli välissä kuntopuntarin ihan kärkipäässä, jos ei jopa kärjessä. Nyt Kärpät pelaa jälleen ilman Viuhkolaa, mutta on napsinut pisteitä yllättävän hyvin. Nyt on voitettu myös niitä kärkipään joukkueita.
Entä sitten, kun pelillinen johtaja Viuhkola palaa? Miten kova pelin taso on silloin? Piku tuo oman pelillisen panoksen lisäksi uskoa koko joukkueelle omaan tekemiseen. Entäs kun mukaan lisätään vielä vahvistus tai kaksi?
Maalivahtipelikin on kunnossa, kun Tarkki on parantanut ja Koivisto on ollut vielä parempi.
Täällä paistaa muuten aurinko, sataako siellä?
Minä en usko tuohon taktisen osaamisen ja pelikirjahapatukseen. Jääkiekko on simppeli peli ja siihen ne valmentajatkin viittaavat, kun aina välillä toteavat, että pelaajat ne kentällä ratkaisut tekevät.
Ei esim. Jortikalla ollut varmasti mitään taktista mastermind-ajatusta verrattuna Aravirtaan, jolla Jokerit sai raiteille. Se mikä muuttui oli ehkä asenne, usko tulevaan, tunne uudesta mahtollisuudesta jne. Epätoivon painolasti hellitti. Ja kun lähti rullaamaan hyvin, alkoi menestys ruokkimaan itseluottamusta, joka ruokki edelleen menestystä.
Vastaavasti Lukon valmentajan pelikirjan romahtaminen ei ollut syy joukkueen pelaamisen tason romahtamiseen kesken viime kauden. Alatalo ei myöskään viime kaudella nostanut pelikirjaansa uusiin sfääreihin kesken viime kauden, kun Kärpät alkoi kauden puolivälin jälkeen pelata hyvin.
Tamin kulunut fraasi "95 % keskittyminen tuo 50 % tuloksen" kiteyttää hyvin sen, mistä valmentamisessa on kyse. Valmentamisessa on erittäin tärkeää saada psyykattua joukkue oikeaan tilaan, jossa motivaatio hommaan on kunnossa, pelataan joukkueen hyväksi ja etenkin uskotaan omaan tekemiseen silloinkin, kun tilanne näyttää vaikealta. Jos epäilykselle antaa sijaa tai pelaaja turhautuu, heikkenee kaiken tekemisen taso.
Ei Kärppien hyvän ja huonon pelipäivän erona ole erot pelikirjassa, vaan keskittyminen, asenne ja puhdas sattuma. Jääkiekossa tulee joskus putkia, esim. Blues ei saa voitettua HIFKiä. Ei tämä johdu vuosia kestäneistä eroista joukkueiden taktiikassa, vaan valmiista ennakko-odotuksista. Eivätkä takavuosien Suomen maajoukkueen toistuvat johtoasemien viime hetken hukkaamiset johdu taktiikasta, vaan henkisestä kantista.
Tietysti taktiikalla on merkityksensä, mutta välillä sitä pidetään liiaksi kaiken kattavana selityksenä. Esim. Kärppien aiempaa tappiota Tapparalle tv-pelissä en pistäisi taktiikan piikkiin lainkaan. Pelin alussa esim. Kaspar sai hyvän maalipaikan ja Rosa pääsi läpiajoon, mutta maaleja ei tullut. Tappara sai about saman verran maalipaikkoja kuin Kärpät, mutta onnistui hyödyntämään paikkansa. Tämä turhautti varmasti joukkuetta ja loi asetelman, josta joukkue ei ollut riittävän vahva nousemaan.
Mikä oli tappion syynä? Pelaajan huolellisuus, itseluottamus, sattumakin osin. Tietysti Matin taktinen osaaminen on sopassa vaikuttamassa, mutta vain yhtenä mausteena muiden mukana.
Jos mestaruus jaa Matista kiinni, jää se silloin kiinni Matin johtajaominaisuuksista, eikä taktisesta köyhyydestä. Ns. jokeri-ilmiö on kuitenkin Kärpilläkin mahdollinen, mikäli peli lähtee Viuhkolan ja mahdollisten vahvistusten myötä rullaamaan hyvin ja joukkue saa siten pleijareihin mennessä kovan uskon omaan tekemiseen.