Kärppäjoukkue on suorittanut alkukauden ajan harmaata virkamieskiekkoa, josta on puuttunut oleellisen asia jääkiekossa eli tunne. Jääkiekko on yksinkertainen peli, jossa pelaajien on elettävä tunteella mukana tai muuten suoritukset jäävät heikolle tasolle. Juuri näin Kärpissä on käynyt. Pelaajat menevät töihin ja treenaavat, mutta hommasta puuttuu tunteen palo ja taistelutahto.
Kärpät on ollut suunnattomissa vaikeuksissa oikeastaan pelin kaikilla eri osa-alueilla, joten niitä on turha eritellä sen tarkemmin. Pelaaminen on ollut kokonaisuudessaan harmaata puurtamista ilman todellista uskoa omaan joukkueeseen, mikä on sitten näkynyt pelisuorituksissa antautumisena ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa vastaan.
Joukkue näyttää olevan jonkinlaisessa käymistilassa, jossa jokainen odottaa jotain tapahtuvan. Milloin odotetaan loukkaantuneita takaisin, milloin suurten vapahtajien saapuvan ja ratkaisevan jokaisen pelin Kärppien eduksi. Joukkueessa on ollut todella paljon nuoria pelaajia, jotka ovat kyllä esiintyneet edukseen, mutta joukkueen vetureiksi heistä ei vielä ole. Kokeneiden pelaajien tulisi ottaa se johtajan rooli, mutta voiko olla niin, ettei Kärpillä ole sellaisia johtavia pelaajia (Viuhkolan poissaollessa), jotka ottavat vastuuta vaikeilla hetkillä?
Kärppien pelaamisesta on siis puuttunut tunne, joka näkyy kaukalossa sitoutumisena, yhteishenkenä ja intensiteettinä. Kärpät on pelannut lammaslauman tavoin ja missä hitossa ovat olleet taklaukset ja jopa pienimuotoiset ylilyönnit? Joukkue on hävinnyt melkein kaikki vieraspelit ja se ei tunnu häiritsevän pelaajia lainkaan, koska niin alistuneesti Kärppäpelaajat hiihtelevät kaukalossa odottaen vastustajan tappavaa iskua.
Haapakoskesta on jauhettu valtavasti, mutta kyllähän meidän Kärppäfanien on totuttava siihen ajatukseen, että seuraavat 18 kuukautta mennään Mikon johdolla. Junno ei tule potkimaan hyvää sauna- ja selänpesijäkaveriaan pois valmennuksesta missään tilanteessa, joten on mietittävä jatkoa muilta osin. Miten siis saadaan pelaajat pelaamaan omalla tasollaan ja taistelemaan joukkueen eteen!?
Tässäpä muutama vaatimus, joita haluan nähdä kaukalossa maajoukkuetauon jälkeen:
-Ketjulotto pitää saada kuriin ja pelaajille pitää löytää oikeat roolit joukkueesta!
- Erikoistilanteet on saatava paremmalle tasolle, koska muuten voittamisesta tulee käytännössä mahdotonta.
- Joukkue on saatava taistelemaan keinolla millä hyvänsä yhteisen asian eli joukkueen menestymisen eteen.
-Vapaamatkustajat katsomoon syömään popparia ja pelaavassa kokoonpanossa ovat VAIN ne pelaajat, jotka osoittavat omalla toiminnallaan ansaitsevan pelipaikan Kärppäjoukkueesta.
- Se superpakki rosteriin ja helvetin pian. Tässä ollaan oltu syväjäässä liian kauan, joten nyt on viimeistään toimittava.
- Maksavien katsojien aliarvioinnin on loputtava ja kaukalossa on oltava joka ikinen ilta taisteleva ja yritteliäs Kärppäjoukkue! Paremmalleen voi ja saa hävitä, mutta luovuttamista ei yksinkertaisesti saa enää hyväksyä!
Kaikki mahdollisuudet ovat edelleen aivan mihin tahansa, mutta nyt on tapahduttava isoja muutoksia jokaisella rintamalla. On unohdettava alkukausi, aloitettava puhtaalta pöydältä ja mentävä eteenpäin yksi peli kerrallaan. Kaikki lähtee valmennuksesta ja pelaajista itsestään ja kun he saavat homman kääntymään, niin positiivisia asioita alkaa tapahtua. Tähän on pakko uskoa ja luottaa, koska onhan tuollainen rämpiminen säälittävää ja häpeällistä.