Musiikkimediat ja ohjelmat ennen nettiä (Jyrki, Radiomafia...)

[Individual]

Tähän ketjuun voi muistella niitä kaikkia musiikkiohjelmia ja medioita mistä haki aikoinaan tietoa bändeistä, levyistä, tulevista keikoista ja siitä mitä musiikkimaailmassa ylipäätään tapahtuu. Sekä ennen kaikkea minkä äärellä nautti levyjen ja kasettien (ja sittemmin cd:tten) lisäksi musiikista.

Itselle ensimmäisiä musaohjelma-muistoja 80-luvulla oli Hittimittari ja YLE:n satunnaisesti välittämät konsertit mm. Rock Summer Tallinnassa 1988, tai 1989. Radionkuuntelu alkoi aktiivisemmin vasta Radiomafian aikoihin. Toimialan vapauduttua vuonna 1985 myös kaupallisille, yksityisille asemille pakotti se Yleisradion miettimään kansansivistyksellistä tehtäväänsä uudelleen ja perustamaan Radiomafia-kanavan nuoremmalle väestönosalle. Radiomafian aikoihin, kuten ei nytkään, aamutiimit ja muut eivät kiinnostaneet lainkaan, vaan suuremmassa kulutuksessa oli musiikin erikoisohjelmat. Suosikkeja oli punk-ohjelma Ilmestyskirja, Metalliliitto, sekä myöhemmin sitten elektronisen tanssimusiikin erikoisohjelma Tiistain tanssi-ilta. Ja suosikeista puheenollen Suosikki-lehti tuli luettua aina hyvin tarkkaan. Taisi se tulla jopa postiluukustakin meille. Suurin halu avata tätä topikki johtuu kuitenkin seuraavasta ohjelmasta.

Vuosina 1995-2001 naulasi yksi ohjelma melkeinpä jokaisen vähänkin musiikista ja eri populaarikulttuurin ilmiöistä kiinnostuneen nuoren television ääreen. JYRKI oli suora, puolitoistatuntinen ohjelma, jota lähetettiin Helsingin Lasipalatsin studiosta 1. syyskuuta 1995 lähtien. Wikin mukaan lähetyksiä tehtiin kaikkiaan 2901 ja joka vuosi esitettiin noin 4000 musiikkivideota. Näiden lisäksi monelle uudelle suomalaisbändille esiintyminen Jyrkissä oli uran ja tunnettuvuuden lisäämisen kannalta hyvin merkityksellistä. Kuten @eriatarka toisessa ketjussa muistelee: "Kun vielä 1990-luvun alussa hallitsi 80-luvun suuret nimet Popeda, Eput, J. Karjalainen jne. niin Jyrkin myötä tuli mm. Zen Cafe, Apulanta, Rasmus, CMX, Ultra Bra sekä tietysti Don Huonot." Mielenkiintoisia erikoislähetyksiä olivat mm. Intimate & Interactive, jossa koko ohjelma oli varattu yhtä bändiä varten, sekä Live@ Jyrki. Myös moni toimittaja ja juontaja ponkaisi ohjelmasta ihmisten tietoisuuteen, mutta myös kadotakseen julkisuudesta suht täydellisesti. Heitä olivat mm. Mikko Silvennoinen, Jaana Pelkonen, Peltsi Peltola, Joonas Hytönen, Jussi Heikelä.. Ymmärtääkseni myös yksi maan tämän hetken parhaista ja kokeneimmista monikameraohjaajista aloitti uransa Jyrkissä.

Jyrki lopetettiin vuonna 2001 ja uskallan väittää, että ei ole kauhean väärin kutsua ohjelmaa sukupolvikokemukseksi. Tämä oli aikaa ennen internetin yleistymistä ja nuoret hakivat tietonsa pop-maailmasta perinteisimpien medioiden parista. Tässä kaikessa Jyrki näytteli isoa osaa. Sana on vapaa, jos muistoja ohjelmasta irtoaa.

Tässä muutama ajan patinoima klippi ohjelmasta:
Jyrkin ensimmäinen lähetys
Take That -fanien haastattelu Jyrkissä 1996
Ultra Bra - Ilmiöitä (Live @ Jyrki)
Tulenkantajat - Rollofunk (Live @Jyrki)
Alanis Morissette - "You Oughta Know" - Jyrki - 25/09/1995

 

[eriatarka]

Kiitokset ketjusta @Individual

Juuri menossa nukkumaan, mutta kun joulukin tekee tuloaan, niin lisätään Jyrkin linkkilistaan legendaarinen joululähetys 23.12.1999. Joululauluja kävivät vetämässä mm. Toni Wirtanen, Jarkko Martikainen, TikTakin Petra, Antti Lehtinen. Housebändissä tietysti Lenni-Kalle Taipale ja Marsi Nyman.

Jatkan muisteluja myöhemmin.

 

[Valapatto]

Muistelisin, että Jyrkiä olisi ennen sen alkamista mainostettu vain tuolla logolla eri lehdissä ym. sen enempää sisällöstä paljastamatta. Toimi siihen maailman aikaan hyvin.

Kyllä Jyrkiä tuli usein koulusta/töistä kotiin tultua katsellessa ja sitten oli vissiin Jyrki Countdown, jossa viikonloppuna pistettiin musiikkivideoita paremmuusjärjestykseen. Merkittävä juttu meikäläisellekin.

 

[eriatarka]

Muistelisin, että Jyrkiä olisi ennen sen alkamista mainostettu vain tuolla logolla eri lehdissä ym. sen enempää sisällöstä paljastamatta. Toimi siihen maailman aikaan hyvin.

Jyrkiä puffattiin todella paljon ainakin pari viikkoa ennen ohjelman alkua tyyliin "Jyrki tulee!" eikä kukaan oikein tiennyt, mistä on kyse.

Ohjelma ehti pyöriä reilu kuusi vuotta ja itselleni tuo tuntuu pitkältä ajalta: kun ohjelma alkoi, olin juuri mennyt 9. luokalle ja kun viimeinen lähetys tuli, opiskelin yliopistossa.

 

[Moto]

Jyrkin alkaessa olin "jo" 19-vuotias, niin ehkä en enää ihan ensisijaista kohderyhmää, mutta kyllä sitä tuli silti paljon katsottua. Jäi aloitusaika hyvin mieleen siitä, että oli juuri noita päiviä, kun aloittelin ensimmäisiä lukion jälkeisiä opintoja. Ensimmäisissä lähetyksissä (ainakin) Pizza Pekkarinen suorastaan manasi porukkaa tulemaan paikalle studioyleisöksi vaikka vielä samaan lähetykseen, kun alkuun sinne ei tainnut juuri yleisöä eksyä ja Alanis Morisettekin taisi esiintyä vain kouralliselle ihmisiä.

Varhaisteini-ikääni sen sijaan osui paremmin NoTV. Nuori Baba Lybeck ja Frank Pappan ensiesiintymiset. Itse asiassa nuo Pappan lyhyet uutiskatsaukset toimivat mielestäni paljon paremmin kuin pääosin aika väsynyt oma show. Musiikkivideoita siellä soitettiin paljon ja oli nimekkäitä kansainvälisiä vieraitakin, mutta olikohan juurikaan live-esiintymisiä? Ainakin Chris Isaak taisi vedellä jotain akustisia biisejä parikin kappaletta, mutta varsinaisia bändiesiintymisiä ei ole jäänyt juurikaan mieleen.

 

[eriatarka]

Yksi tärkeä lisäys on Lista Top 40 -ohjelma, jota alettiin näyttää vuoden 1994 alussa torstai-iltaisin olisiko ollut TV2:ssa. Ohjelmassa siis käytiin edellisen viikon levymyyntilista, joka oli toki ollut jo sunnuntaina Radio Mafiassa. Taisi muuten olla suora lähetys. Ohjelmassa esitettiin musiikkivideoita, oli live-esiintymisiä sekä myös ulkomaisten artistien haastatteluja mm. Aerosmith Ruisrockissa -94.

Erityisesti on jäänyt mieleen joku No Doubtin "Don't Speak" ja Bon Jovin "Always".

Ai niin, kokonaiset jaksot on lisätty Ylen Elävään Arkistoon (en tiedä onko vielä ihan kaikki).

 

[Individual]

Tässäkin voi olla, että aika kultaa muistot, mutta jotenkin on jäänyt mieleen suomalaisen musiikkilehdistön liki pakonomainen tarve asetella maailmanvalloittajan viittaa jokaisen vähänkin maamme rajojen ulkopuolelle esiintymään päässeen yhtyeen ylle. Oli siis tärkeää, että Suomestakin olisi saatu ulkomailla menestyvä orkesteri, muukin kuin Hanoi ja usein noteeraamisen riitti vaikka keikka Japanissa tms.. Kansan syvät rivit kylläkin tuntuivat pilkkaavan näitä virityksiä ja kokivat suurta riemua, jos se kansainvälinen ura ei auennutkaan. Ehkä siinä oli osaltaan tätä "Mitä ne meistä ajattelee"-juttua, sekä perisuomalaista alemmuuskompleksia. Kai piti odotella sitten aina HIM:in ja The Rasmuksen päiviin, että tosissaan tehtiin isoa juttua maailmalla ja että siitä voitiin me suomalaiset olla aidosti ylpeitä.

Tiedä sitten kuinka vakavasti rokkiin ylipäätään esim. YLE:n toimittajien puolesta suhtauduttiin. Oliko joku suomirock epätoivottu jatke 70-luvun tiedostavan ajanjakson ja sen musiikin jälkeen. Noh, silloin kun taas maailmantähti sattui tänne härmään tulemaan konsertoimaan, niin kyllähän se oli iso tapaus.

 

[Individual]

Ja ei kai tätäkään ohjelmaa voi unohtaa. Heli Nevakaren omintakeiseen tyyliinsä houstaama Rockstop (1987-1992) sai aika kovalla prosentilla isoja bändejä ja artisteja haastatteluun, jossa Nevakare saattoi perusjargonin sijaan kysellä hyvinkin erikoisia kysymyksiä. Nuorelle hevijullille mm. Iron Maidenin Seventh Son-levyn käsittely ohjelmassa oli ns. kova juttu.

Rockstopin ensimmäinen vuosi (Linkki vie Elävään Arkistoon)

Ja tätä ennen taisi olla Kamoon - Kielet poikki, jossa niin ikään vaikutti Heli Nevakare.

 

[Barnes]

Viime vuosikymmenellä taloudessamme näkyi jokin venäläinen musiikkikanava. Se oli iso asia tuolloin, koska ko. kanava pyöritti milteinpä taukoamatta musavideoita ja saattoi omistaa kokonaisen vuorokauden jollekin tietylle artistille.

The Voice ja musiikkivideot olivat myös jotain tajunnanräjäyttävää. Youtube oli toki jo tuolloin olemassa, mutta eihän sinne lapsi kovinkaan usein päässyt. Tokio Hotelia kanava tuntui soittavan ihan perkeleesti.

 

[Hangon keksi]

Muistatteko muuten että Kari Salmelaisella oli oma musiikkiohjelma 80-luvulla jossa esitettiin yleisön toivomia musiikkivideoita? Hänestä tuli siinä ohjelmassa niin pidetty että hänet värvättiin sieltä Napakympin juontajaksi.
Ohjelmassa oli tietysti sellaista taattua salmelaismaista itsestäänselvyyshuumoria. Jos joku toivoo Nenaa esitettäväksi niin Kari kommentoi: "Jaa mitä? Nenää vai?". Mutta ihan mukava ohjelma se oli.

 

[Roger Moore]

Viime vuosikymmenellä taloudessamme näkyi jokin venäläinen musiikkikanava. Se oli iso asia tuolloin, koska ko. kanava pyöritti milteinpä taukoamatta musavideoita ja saattoi omistaa kokonaisen vuorokauden jollekin tietylle artistille.

Muistan itsekin tuon kanavan, oli kyllä kohtalaisen jäätävää shittiä se valikoima mitä sieltä tuli mutta tosiaan harvinaista nykyään että on ihan oikea musiikkikanava. Tai noh, onhan näitä satelliitti- ja kaapelijakelussa olevia VH1 Classic tms kanavia olemassa, mutta tuollainen entisajan MTV on kyllä ihan muisto vain.

Veljellä on Canal Digitalin lautanen ja juurikin esim. VH1 Classic näkyy sieltä. Joskus on siellä käydessä saatetaan pistää ihan taustameteliksi se päälle ja yllättävän hyvää musiikkia sieltä usein tuleekin, riippuu vähän mihin vuosikymmeneen ja musiikkityyliin keskitytään.

 

[Individual]

@Hangon keksi Ilta-Sanomien jutun mukaan Salmelainen työskenteli ensin Mainostelevision lavasteosaston siivojana ja ollessaan jo irtisanoutumassa palkattiin samaan taloon Simpauttajan ääniassariksi. Sen jälkeen hän ohjasi Valehtelijoiden Klubia, Yökyöpeliä ja Soitellaan Soitellaan-ohjelmaa, joka ilmeisesti on juuri tuo mihin viittasit.

Frederik - Rensselit pykälään (Soitellaan soitellaan, 1983)

Suosikki-lehden palstat <3. Bees & Honey ja sukupuolisen heräämisen monet kasvot, sekä Etsintäkuulutus, vai mikä se oli. "Sinä mustapaitainen, pitkätukkainen poika Metallican konsertissa. Katselin sinua viereisestä katsomosta. Jäit mieleen. T: Hevi-gimma"

 

[Hangon keksi]

Soitellaan Soitellaan-ohjelmaa, joka ilmeisesti on juuri tuo mihin viittasit.

Frederik - Rensselit pykälään (Soitellaan soitellaan, 1983)

Joo. Se se oli. Siinä oli ensin Markku Veijalainen juontajana ja myöhemmin Salmelainen. Löytyi yksi videokin Salmelaisen juonnosta: Kari Salmelainen & Eki-setä (1985)

 

[Vintsukka]

Jyrkistä päällimmäisenä on mieleen jäänyt Jyrki Hit Challenge -kilpailu vuodelta 1998 ja Apulannan veto kisassa: Apulanta - Tex mex cowboy

Bändin asusteet on koottu pääasiassa foliosta ja partavaahdosta, päässä tietenkin kaasunaamarit. Playbackina vedetyssä showssa ei mitään yritystä esittää edes vähän sinne päin livesoitantaa, vaan bändi tulee lavalle lähinnä riehumaan. Kilpailubiisin valinta oli myös melko outo, uusimmalta kymmenen biisin Aivan kuin kaikki muutkin -levyltä löytyisi varmaan ainakin 6-7 helpommin yleisöön uppoavaa kipaletta.

Wirtanen Soundin haastattelussa kisan jälkeen: "Tälläiset kilpailut eivät ole koskaan olleet meidän juttu, mutta onhan se aina hienoa päästä telkkariin vetämään playbackina. Jos me oltaisiin lähdetty sinne ns. voittamaan, niin olisihan meidän uudella levyllä ollut hitimpiäkin biisejä. Me oltaisiin voitu klaarata homma sillä tavalla kuin se virallisesti olisi pitänyt tehdä, jos me vain oltaisiin haluttu."

 

[eriatarka]

Jyrkistä päällimmäisenä on mieleen jäänyt Jyrki Hit Challenge -kilpailu vuodelta 1998 ja Apulannan veto kisassa: Apulanta - Tex mex cowboy

Legendaarista oli myös, kun Apulanta veti "Anna mulle piiskaa". Toni Wirtanen oli tehnyt biisin edellisenä yönä.

 

[Iisoppi]

Jyrki, jos en väärin muista niin Jyrki alkoi vähän sen jälkeen kun olin tullut koulusta kotiin. Kyllä sitä tuli välillä pälyiltyä. Eikä vähiten sen takia että siellä oli tuttu tyyppi juontajana. Olli Oikarinen (se rastapää, molli-olli) oli tuttu seurakuntakuvioista. En tiedä miten tosissaan se uskon kanssa oli mutta vakuuttava oli puhumaan. Musikaalinen kaveri, sellohan se taisi olla hänen pääinstrumentti ja sitä vissiin yritti päästä opiskelemaan Sibelius-akatemiaan. No ei sinne päässyt mutta päätyi muuten opiskelemaan musiikkia Helsinkiin. Ja musahommista kai löydettiin Jyrkiinkin (joku bändivirityskin taisi olla Helsingissä).

 

[Individual]

Molli-Ollilla oli muistaakseni joku pomppuhevi-viritys.

 

[sampio]

Hittimittari tulee mulla mieleen ihan varhaisesta lapsuudesta, kun se joskus sattui kohdalle. Sitten tietysti porukat katsoivat Levyraatia, ja joskus siellä oli ihan itseänikin kiinnostaneita biisejä, mutta harvemmin toki. Jossain vaiheessa taloyhtiöömme tuli satelliittikanavat ja Sky Channelin Monsters of Rock alkoi näkyä. Jumaleissön, sieltä tuli VHS:lle otettua Kissiä, Bon Jovia, Mötley Crueta, Scorpionsia, Europea ja kumppaneita. Sitten ilmakitaroilla kavereiden kanssa vedettiin niitä, ja hauskaa oli. Muuton myötä hävisi kanavat ja vanhempien uskoontulon myötä sitten telkkarit ja muukin pahismusiikki, mutta Metallicaa, Skid Rowta ja Nirvanaa yms. kuuntelin sen minkä pystyin sivusta koulussa ja kavereilla. Vaan hirveän huono omatunto oli, kun saatanastahan se sellainen. Intissä kuitenkin tuli tutuksi Jyrki, kun palveluspaikkani ja tehtäväni mahdollisti iltapäivisin yleensä vapaan pitämisen. Sitten oltiinkin jo netin aikakaudella sen verran vahvasti, että mp3 alkoi olla kova juttu ja musiikkimaku ja maailmankuva laajeni jonkin verran.

 

[eriatarka]

Jyrki, jos en väärin muista niin Jyrki alkoi vähän sen jälkeen kun olin tullut koulusta kotiin.

Arkipäivisin muistaakseni klo 15:30-17:00

Molli-Ollilla oli muistaakseni joku pomppuhevi-viritys.

Panic IC - Panic in Community - Muthafucka (Infected)

Muistin tuossa juuri, että Peteliuksella ja Pedro Hietasella oli 1980-luvun lopulla sketsiohjelma "Hei hulinaa" (mm. Herra 47 ensiesiintyminen), jossa näytettiin myös musiikkivideoita. Ensimmäisen kerran näin ja kuulin Roxettea (The Look) juuri tässä ohjelmassa.

 

[Tarinankertoja]

Radio 957:ssa Tampereella oli Kalevi Pollarin Modernin Musiikin Museo - Rock jälkeen Rottenin.. sitä tuli kuunneltua paljon, osallistuttua skaboihin, joista voitti muutaman T paidan.. harmi ettei tullu säästettyä.


DJ Norpan lauantaiset 22 - 04 yölähetykset 2000 -luvun alkupuolella olivat myös tärkeitä itselle uuden musiikin kuulemisen kanavia, vaikka jo elettiinkin Napasterin aikakautta. Kesäyössä radio oli auki, vaikka nukuttiinkin...


Toki ikuisena muistona on uudenvuodenlähetys telkassa, jossa Duranin Girls on film video psitetiin kesken poikki.. juontajine Harman (Heikki) ja Popin (Outi) selvästi yllätykseksi, sen verran hämillään nämä palasivat livelähetykseen.. vitsailivat jotain alkoholin väärinkäytöstä muistaakseni (video meni muistaakseni poikki kun tytöt kaatoivat samppanjaa rinnoilleen). Oli kuulemma ollut vähän liikaa jollekakin YLE pampulle, joka oli käskyttänyt...


Radiomuist on niinkin kaukaa kuin 1980, kun rokkiverkkari tiistai-aamuna kertoi Lennonia ammutun ja tämän kuolleen… olin myöhässä koulusta ja siksi kuulin tän uutisen josta koulussa muilla ei ollut hajuakaan. Vaikka tietty punkkarit ja rockkabillyporukat eivät mitään piitlesiä kuunnellet, oli Lennonin arvostus kova molemmissa porukoissa ja ainoita kertoja kun koulun kirjastossa istui ruokatunnilla molempia yhdessä kuuntelemassa musaa.. Double Fantasy oli hankittuna uutuuslevyissä.-

 

[Schwein]

@Individual
Kiitokset tosiaan mahtavasta ketjunavauksesta!

Näistä ohjelmista ja medioista itselleni tärkein oli Jyrki. Sen oikeastaan on tajunnut vasta jälkeenpäin. Olin vuonna 1995 9. luokalla kun Jyrki alkoi ja kyllähän ohjelman seuraaminen koulupäivän jälkeen muodostui nopeasti rutiiniksi. Myös lukioaikana tuota tuli seurattua tiiviisti. Muistaakseni jopa nauhoitin välillä videollekin ja kelasin jälkikäteen siltä varalta, että siellä olisi joku hyvä esiintyjä tai musiikkivideo.

Eihän Jyrki mitenkään täydellinen ollut, mutta se tietty amatöörimäisyys oli jollain lailla sympaattista. Ohjelman nimi oli myös varsin onnistunut. Kaltaiseni "tiedostava nuori" haistoi, tai ainakin luuli tekevänsä niin, kaikki yritykset vaikuttaa ikäisiini ikään kuin falskisti näiden kieltä puhumalla. Esimerkkinä vaikka Anttilan kamala yritys myydä nuorisolle vaatteita varta vasten perustetulla osastolla Anttila Alley. Osastoa mainostettiin jokseenkin näin: "Osoite on tyly, hinta on nolo". Vieläkin aiheuttaa myötähäpeää tuo.

Jyrki lienee parasta mitä Maikkari on tehnyt, ainakin mitä tulee kotimaiseen pop-musiikkiteollisuuteen ja musiikin näkyvyyteen. Jyrkin ansiosta Suomessa alettiin tehdä musiikkivideoita, jotka olivat oikeasti kunnianhimoisia. Jokaisen bändin kannatti yrittää, koska oli mahdollisuus päästä näkyville. Jostain hittimittarista tuttuja kotimaisia musiikkivideoitahan olivat ne, joissa bändi tai artisti esiintyy studion lavalla, jota valaisee punainen ja keltainen valaisin sen tavallisen lisäksi. Väitän, että osittain Jyrkin ansiota oli myös se, että vuosituhannen vaihteessa oli suomalaisia bändejä, jotka jopa onnistuivat breikkaamaan maailmalla. Jyrkin loputtua väheni aika lailla myös musiikkivideoiden tekeminen ainakin Suomessa. En tiedä sitten onko Youtube-aikakausi tuonut tähän muutosta.

Suomessa on myös itse musiikin tuottamisessa ollut jo reilut kymmenen vuotta näkyvillä vahva panostus suomenkieliseen musiikkiin englanninkielisen sijaan, koska "suomenkielinen myy paremmin". Pidän suomen kielestä, joten tämä on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta kyllä sitten omiaan pienentämään mahdollisuuksia menestyä kansainvälisillä markkinoilla. No, onhan siellä joku Alma sentään. En tiedä liittyykö tämä mitenkään Jyrkiin ja vastaavan ohjelman puuttumiseen, mutta jotenkin olen taipuvainen näin uskomaan. Toki voin olla täysin väärässä sikäli, ettei tuollaista mediaa ehkä enää tarpeeksi moni seuraisi.

Mitä sitten minulle parhaiten jäi Jyrkistä mieleen? Bongasin tuolta monia hyviä bändejä joita näin keski-ikäisenä edelleen tulee kuunneltua. Egotrippi-fania minusta ehkei olisi ilman Jyrkiä tullut. Se on tosi jees -videon nähtyäni olin haltioissani siitä, että joku tekee suomeksi (huom. en tunnustaudu kaksinaismoralistiksi vaikka juuri hieman kritisoinkin suomen kielen ylivaltaa suomalaisessa popissa) niin ironisen iloista musiikkia. Se oli hyvää vastapainoa itsestään selvälle Nirvana-kaudelleni, jolla yritin epätoivoisesti kasvattaa luonnostaan kihartuvaa tukkaani.

Keikkalähetyksistä parhaiten on jääneet mieleen Ultra Bra sekä akustinen Don huonot. Kummankaan bändin fani en ole ikinä ollut varsinaisesti, mutta komealta kuulosti.

​

 

[Individual]

Muistin tuossa juuri, että Peteliuksella ja Pedro Hietasella oli 1980-luvun lopulla sketsiohjelma "Hei hulinaa" (mm. Herra 47 ensiesiintyminen), jossa näytettiin myös musiikkivideoita. Ensimmäisen kerran näin ja kuulin Roxettea (The Look) juuri tässä ohjelmassa.

Kyllä. Tässä seuraavaksi Herra 47 esittää vaatimukset. Linkki vie Youtubeen.
Hei Hulinaa Herra 47 etsii siippaa

 

[Vintsukka]

Muistin tuossa juuri, että Peteliuksella ja Pedro Hietasella oli 1980-luvun lopulla sketsiohjelma "Hei hulinaa" (mm. Herra 47 ensiesiintyminen), jossa näytettiin myös musiikkivideoita.

Ensiesiintyminen tv:ssä joo, mutta olihan hahmo jo radion puolella tullut tutuksi PPP:n ja Pedron Yömyöhistä. Ei sillä että tämä tähän ketjuun kuuluisi.

 

[Stevie]

Pertti Salovaaran salodanger oli kovassa kuuntelussa. Head bangers Ballia tuli katsottua, taisi aika myöhään aina tulla. Tietysti koulun jälkeen TV päälle ja Jyrkiä katsomaan.

 

[oiler99]

Radiomafian Upteekki oli se ohjelma, josta sain lähestulkoon kaiken tietämykseni 90-luvun valtavirtamusiikista. Anssi Autio ja Harri Hakanen olivat maailman kovimpia tyyppejä. Yksi teini-iän kohokohdista oli se, kun pääsin suoraan lähetykseen toivomaan Kissin Rock And Roll All Nitea ja sain Kissin T-paidan palkinnoksi.

Toinen oli tietenkin Norpan pitkä putki, josta monet rockin klassikkobändit tulivat tutuksi. Muistan kun vuosituhannen vaihteessa Norppa kävi jokaisen aakkoskirjaimen perusteellisesti läpi A:sta Ö:hön. Kuulijat saivat lähettää toiveita bändeistä ja Norppa sitten niitä toteutti. Edelleen parasta radioviihdettä ikinä, missään.