Musiikista yleisesti

  • 145 807
  • 1 066

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Tänään oli Hesarissa juttu Epe Heleniuksesta. Avautui jutusta kuinka hän on suuri nimi Suomi rokissa, vaikka hän ei ole artisti.
Tänään Radio 957 soittaa taajuudella Epen valitsemia kappaleita. 70 klassikkoa mestarin katalogista.

Ysiviisseiska soittaa keskiviikon ajan Epen valitsemia biisejä Poko Rekordsin laajasta katalogista. Eppuja, Popedaa, Hassisen konetta, Yötä, Sielun Veljiä, The 69 Eyesiä, Tarharyhmää, J. Karjalaista, Aknestikia, Juliet Jonesin Sydäntä, Ville Leinosta ja lukuisia muita hienoja bändejä ja artisteja.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Oli ysärillä traditio käydä Mega Epe'sissä aina kun frendien kanssa stadissa. Yleensä leffassa käytiin ja siihen samaan sellainen parin tunnin shoppailu Mega Epe's, Fazer Musiikki, Street Beat. Kun nämä hiipui pois niin cd:itä haettiin vielä graniitti Anttilasta. Puhumattakaan niistä tuhansista levyistä mitkä tuli lainattua kirjastosta kun ikä oli about 15-35v.
Musa oli aika isossa roolissa aina kun oli vapaalla ja on edelleenkin, ei vaan ehdi kuuntelemaan nykyään kuin autossa.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Muistan Mega Epe's levykaupan Erottajalla. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa ja ostettua levyjä. Palvelu oli tosi hyvää myös verrattuna Musiikki Fazeriin. Aina kun kysyi jotain levyjä tai kasetteja Fazerilta, niin vastaus oli tyyliin ei oo eikä tuu. Miten mukavaa oli plärätä levyhyllyjä ja tehdä uusia tuttavuuksia bändien suhteen Mega Epe'sillä.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Mega Epe'shän oli Manskulla, joo melkein Erottajaa. Siinä Studio123 leffateatterin vieressä. Se mikä näissä oli hienoa, myös Musa Fazussa että siellä sai kuunnella levyjä. Musa Fazulla oli muutamia todella asiantuntevia myyjiä ja kuuntelupisteitäkin taisi olla useampi vierekkäin. Tuon ajan levymyyjätkin oli usein tuttuja naamoja, varsinkin jos roikuit kuuntelupisteillä useasti.

Sama homma Vuorikadun Street Beatissa, edesmenneen DJ Jokken kanssa on tullut monet kerrat turistua kaikesta disco,house,technohumpasta.
Lisämaininta vielä Kampin Discuksesta, se läpikäveltävä snadi levykauppa. Sielläkin kuuntelin levyjä ja muistan vieläkin kun Discuksen myyjä pakkosoitatti mulle Autographin Turn Up The Radiota, olihan se 45 sinkku pakko ostaa kun se sitä hehkutti, eittämättä hyvä myyjäksi.

Mege Epe's haki mun mielestä sitä vaikutelmaa mikä oli kasarilla Lontoossa isoissa kaupoissa kuten HMV ja Virgin. Ne oli teinipojan unelmakohteita, kävinkin loppuen lopuksi kolme kertaa Lontoossa 88-92 välillä. Tuon ajan unelmakohteita kun monta kerrosta pelkkää viihdettä. Noihin Lontoo visiitteihin mahtuu niin Eric Clapton konserttia kuin Michael Jacksonin kohtaamista, yllättävänkin läheltä, ei kuitenkaan sillei, te pervot jotka sitä ajattelette.
 
Viimeksi muokattu:

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP

Vuosi 2021 piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan Popedan viimeinen vuosi, mutta nyt ilmeisesti se siirtyy vuodella. Aikamoista. Onhan tämä bändi ollut olemassa käytänössä yhtä kauan kuin meikäläinenkin, mutta joskus kai senkin on loputtava. Junttirokkia, tai ei, niin jonkinlainen suhde tähän yhtyeeseen on aina ollut.
 

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна

Vuosi 2021 piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan Popedan viimeinen vuosi, mutta nyt ilmeisesti se siirtyy vuodella. Aikamoista. Onhan tämä bändi ollut olemassa käytänössä yhtä kauan kuin meikäläinenkin, mutta joskus kai senkin on loputtava. Junttirokkia, tai ei, niin jonkinlainen suhde tähän yhtyeeseen on aina ollut.
Erään kollegan (muusikoita olemme) kanssa joskus tuli keskusteltua jotakuinkin näin:
"Myönnän että oli mullakin sellanen vaihe kun Popedaa aika paljon soi"
"Eiköhän meillä kaikilla semmonen vaihe oo ollu"
En muista miten tähän päädyttiin. Mutta onhan siellä kovaa kamaa.
 
Siirsin tämän keskustelun parempaan ketjuun.

Vasta-ilmiönä tälle on syntynyt 60- ja 70-luvun soundeja ihailevien yhtyeiden aalto ja kehnouden estetiikka, jossa pukeudutaan tarkoituksella rumasti, eikä edes tavoitella isoja yleisöjä ja radiosoittoa. Voidaan niitä kutsua myös hipstereiksi. Täällä Tommi Liimatta jopa linjaa sen suomirokin nykyiseksi pääväyläksi: Tommi Liimatan suuri serkkuteoria. Yllä mainitut Maustetytöt köpöisinä syntikkasoundeineen on tätä genreä. Muita esimerkkejä Litku Klemetti, Risto, Tekstitv-666, Jukka Nousiainen....
Totta turiset ja myös Tommi Liimatta. Oli jäänyt kyseinen jakso jostain syystä kuulematta, eli kiitos kun sen tässä toit esille. Mielestäni on hyvä, että tällaisellekkin musiikille on löytynyt oma virtansa ja kuuntelijakuntansa, vaikkei edellä mainitut yhtyeet itseäni puhuttelekkaan.

Sinällään mielestäni musiikin tekemisen ei pitäisikään lähtökohtaisesti tavoitella isoja yleisöjä tai radiosoittoa, mielestäni se on väärä kulma tehdä musiikkia. Empiirisen tutkimuksen perusteella, joka kattaa joitakin kymmeniä muusikoita/musiikintekijöitä eri musiikkilajien edustajistosta, kaupallisuuden maksimointi on aikalailla siellä loppupäässä siitä musiikin tekemisen näkökulmasta. Iso osa, ehkäpä juuri nämä hipsterit, on hyväksynyt sen tosiasian, ettei tosiasiallista mahdollisuutta ole sinne jäävuoren huipulle kiivetä koska helikopterikyydit Universalin, Sonyn ja Warnerin kyydissä, ovat täyttäneet sen huipun. Joten tehdään sellaista musiikkia mikä puhuttelee tekijäänsä, eikä eletä sen kaupallisuuden ehdoilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Zeic

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Johan Neil Young on tehnyt tuota samaa 50 vuotta. Käppäiset soundit, honottava ”ohi” vetävä lauluääni, epävireisellä kitaralla soitetut kahden nuotin soolot... ja jotenkin se perkele onnistuu aina saamaan hommansa kuulostamaan vastustamattomalta, taianomaiselta, tarkoituksenmukaiselta. Eli Neil Young on kaikkien lo fi -hipsterien esi-isä. Kuten oli grunguttajienkin. Ja lähes kaikkien viime vuosikymmeninä määriteltyjen tyylien.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Zeic

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Lueskelin Wikipediasta Aerosmithistä ja siellä tuli vastaan, että vuonna 1998 julkaistu I Don't Wanna Miss a Thing on
yhteen ainoa Billboard-listan ykkössijan saavuttanut single. Eli bändin menestynein kappale julkaistiin 28 vuotta perustamisen jälkeen. MIkähän mahtaa olla alan ennätys?

Kotimaisista erikoisuuksista tulee mieleen CMX, jonka parhaimpana levynä pidetään yleisesti Aionia (2003). Se julkaistiin 18 vuotta yhteen perustamisesta.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Tässähän soi ihan selvästi Yön Tia-Maria. Kuuntele introt. Ihan sama biisi.
Osasipa Yö olla perhanan hyvä bändi ennen Rakkaus on lumivalkoinen -levyä. Ihan pätevää iskelmärokkia tuli senkin jälkeen, mutta toisti liikaa itseään. Ollin ja yhtyeen tulotason kannalta tietysti järkevä ratkaisu, kun levyt sekä keikat möivät valtavasti, ja Lindholm ymmärsi bisneksen päälle.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Lueskelin Wikipediasta Aerosmithistä ja siellä tuli vastaan, että vuonna 1998 julkaistu I Don't Wanna Miss a Thing on
yhteen ainoa Billboard-listan ykkössijan saavuttanut single. Eli bändin menestynein kappale julkaistiin 28 vuotta perustamisen jälkeen. MIkähän mahtaa olla alan ennätys?

Rupesin heti pohtimaan Johnny Cashin American IV: The Man Comes Around -levyä, jonka biisit soivat radiossa ja pyörivät töllössä ahkerasti 2002 (ja toki lisää 2003, kun Cash kuoli). Jos nyt oikein tulkitsen infoja mitä netissä tulee vastaan, niin kyseessä olisi miehen myydyin studioalbumi, vaikka julkaisu tapahtui 45 vuotta debyytin jälkeen (Cashin ollessa nauhoituksen ja julkaisun aikaan 70 vuotias). Toki kyseessä on käytännössä cover-levy ja suositumpia singlejä oli miehellä aiemmin urallaan.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Rupesin heti pohtimaan Johnny Cashin American IV: The Man Comes Around -levyä, jonka biisit soivat radiossa ja pyörivät töllössä ahkerasti 2002 (ja toki lisää 2003, kun Cash kuoli).

Cashin voisi ehkä sijoittaa kategoriaan "Suurin suosiopiikki seniori-iässä". Ainutlaatuinen tapaus sinällään. Jos Danny voittaa Euroviisut, niin siinä voisi olla härmäläinen versio Cashista.

Tuli mieleen myös kategoria "Longest consecutive and steady creative period". En tiedä meneekö Cash siihen, mutta Suomessa sellaiseen uppoaa ainakin muutama. Onhan perin harvinaista, että pystyy uusiutumaan ja luomaan uutta matskua vuosikymmenestä toiseen - monellahan se luovuus loppuu toiseen tai jopa ekaan älppäriin. Ykköskoriin mennevät Ismo Alanko ja J. Karjalainen. Molemmat painaneet korkealla tasolla tasaisesti neljä vuosikymmentä. Myös Kauko Röyhkä on ollut aktiivinen, Kari Peitsamo myös. Hectorkin oli pinnalla pitkään ja tasaisesti. Naisissa ihan vastaavaa vuosikymmenosastoa ei oikein voi olla, koska ensimmäinen suomalainen itsenäinen pop/rock-artisti on vuonna 1973 syntynyt Maija Vilkkumaa. Toki 30 vuotta Maijakin on jo keimeissä ollut. Eikä sovi unohtaa Jonna Tervomaata, jonka ekasta levystä on jo 37 vuotta ja ekasta rock-levystä 23 vuotta.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Mitäs helsvettiä? Vanhat rahanpolttajat KLF on taas. Tuubista löytyy kaksi viikkoa vanha kanava, jossa viimein parempilaatuiset versiot hittivideoista ja uusi America-versio What time is lovesta.

Bändin The White Room ja myös aikalaisen Utah Saintsin levy olivat ysärin alussa paljon lautasella, jotenkin meininki upposi myös silloiseen hevipetteriin.


 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Naisissa ihan vastaavaa vuosikymmenosastoa ei oikein voi olla, koska ensimmäinen suomalainen itsenäinen pop/rock-artisti on vuonna 1973 syntynyt Maija Vilkkumaa. Toki 30 vuotta Maijakin on jo keimeissä ollut. Eikä sovi unohtaa Jonna Tervomaata, jonka ekasta levystä on jo 37 vuotta ja ekasta rock-levystä 23 vuotta.
Kyllä nää kaksi aika tyttöjä on Paula Koivuniemeen verrattuna. Koivuniemi on takonut hitin joka vuosikymmenellä 60-luvulta lähtien. Metri-Helenasta en ole niin varma, mikä viime vuosikymmenen saldo on, mutta ainakin keikat ,mitä hän vielä jaksaa tehdä, ovat myyneet hyvin.

Kaija Koon suosio etenkin keikkamyynnissä on säilynyt korkealla kohta 30 vuotta, Riitta Korpelan Ti-Ti Nalle -sarja myynyt miltei puoli miljoona levyä 90-luvun alusta lähtien. Kyllä näitäkin siis on.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
The White Room ja myös aikalaisen Utah Saintsin levy olivat ysärin alussa paljon lautasella, jotenkin meininki upposi myös silloiseen hevipetteriin.

The White Room sisälsi melko hirveän version kappaleesta Last train to trancentral. Onneksi en mennyt ostamaan levyä uutena tuon takia, eräs kaverini kyllä meni halpaan. Jossain USA-painoksessa ilmeisesti on versiotkin kohdillaan. Itsehän ostin tuon kappaleen vasta viime vuonna vinyyli-maxina, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Kyllä nää kaksi aika tyttöjä on Paula Koivuniemeen verrattuna. Koivuniemi on takonut hitin joka vuosikymmenellä 60-luvulta lähtien. Metri-Helenasta en ole niin varma, mikä viime vuosikymmenen saldo on, mutta ainakin keikat ,mitä hän vielä jaksaa tehdä, ovat myyneet hyvin.

Kysymys oli nimenomaan lauluntekijöistä ja vieläpä pop/rock-sellaisista.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Lueskelin Wikipediasta Aerosmithistä ja siellä tuli vastaan, että vuonna 1998 julkaistu I Don't Wanna Miss a Thing on
yhteen ainoa Billboard-listan ykkössijan saavuttanut single. Eli bändin menestynein kappale julkaistiin 28 vuotta perustamisen jälkeen. MIkähän mahtaa olla alan ennätys?

Kotimaisista erikoisuuksista tulee mieleen CMX, jonka parhaimpana levynä pidetään yleisesti Aionia (2003). Se julkaistiin 18 vuotta yhteen perustamisesta.
Ozzy Osbournella on tuossa jonkin sortin ennätys. Ensimmäinen listoille päässyt biisi jossa hän on mukana julkaistiin 1970 ja ensimmäinen listaykkönen jolla oli mukana julkaistiin 2004. Tämä tosin Briteissä. Kyseinen biisi oli Changes ja teki version tyttärensä Kellyn kanssa.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Viime vuonna Radiogaalassa muuten julkistettiin kaupallisten All time -soitetuista TOP5:

1. J. Karjalainen - Hän (1988)
2. Eppu Normaali - Tahroja paperilla (1990)
3. Jenni Vartiainen - Missä muruseni on (2010)
4. Juha Tapio - Mitä silmät ei nää (2003)
5. Kaija Koo - Tinakenkätyttö (1999)

Aikamoisia yllätyksiä näin äkkiseltään. Vartiaiselta huima suoritus ohittaa rakkausonlumivalkoiset ja karitapiot noinkin uudella biisillä. Juha Tapioltakin olisin jotain toista biisiä tarjonnut, samoin Tinakenkätyttö ei ollut kummoinen hitti ilmestyessään. Milloinkohan JVG nousee listoille, vai onko heillä "liikaa" hittejä?

Linkki Soundin uutiseen listasta
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Rock And Roll Hall Of Fame julkisti perinteiseen tapaan vuoden 2021 valintaehdokkaat. Tänä vuonna ehdolla onkin kirjava joukko artisteja eri musiikkityyleistä:

Mary J. Blige
Kate Bush
Devo
Foo Fighters
The Go-Go's
Iron Maiden
Jay-Z
Chaka Khan
Carole King
Fela Kuti
LL Cool J
New York Dolls
Rage Against the Machine
Todd Rundgren
Tina Turner
Dionne Warwick

Tuota listaa kun katselee, tuntuu aika käsittämättömältä että esim. Tina Turneria ei vielä ole valittu sisään. Iron Maiden sai myös vihdoinkin ehdokkuuden, vaikka toki Judas Priest tuolta nyt listalta puuttuu. Fela Kuti on ehkä kuitenkin se kaikista yllättävin nimi listalta.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tuota listaa kun katselee, tuntuu aika käsittämättömältä että esim. Tina Turneria ei vielä ole valittu sisään. Iron Maiden sai myös vihdoinkin ehdokkuuden, vaikka toki Judas Priest tuolta nyt listalta puuttuu. Fela Kuti on ehkä kuitenkin se kaikista yllättävin nimi listalta.

Oliko Priest aika monena vuotena mukana eikä koskaan saanut riittävästi ääniä? Aika happamia oli Robin ja kumppaneiden kommentit tuosta organisaatiosta, joten ymmärrettävää että ovat jättäytyneet/jätetty ulkopuolelle. Turner, Bush, Rundgren my 10 cents.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kate Bush, Devo, Iron Maiden, New York Dolls ja Tina Turner kuuluisivat kyllä tuonne. Mitä joku Mary J. Blige on tehnyt ansaitakseen edes ehdokkuuden?
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Mitä joku Mary J. Blige on tehnyt ansaitakseen edes ehdokkuuden?
Poliittisesti epäkorrekti vastaus on todeta hänen olevan a) nainen ja b) musta. Toki hänellä on paljon saavutuksia, kuten 80 miljoonaa myytyä levyä ja merkittävä vaikutus musiikkityyliinsä (plus ansiokas näyttelijän ura, varmasti painaa vaakakupissa), mutta kyllähän tällaisissa aina näkyy yhteiskunnallinen merkitys. Se on Bligellä todella suuri. Samasta syystä esimerkiksi Beyonce ja J. Lo tullaan joskus valitsemaan.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Musiikkimaustani tai -historiastani kertonee, että noista ehdolla olevista
Täysin nevöhööd: Devo, LL Cool J (nimestä päätellen räppäri)
Nimen kuullut, mutta musaansa en tietoisesti: The Go-Go's, Jay-Z (räppäriksi tiedän)
Nimen tiedän ja musaakin kuullut, mutta ei miellytä: Mary J Blige, Foo Fighters,, Rage Against the Machine
Etnistä?: Fela Kuti
Olen luullut että on one hit wonder: New York Dolls (näillä jotain sutinaa Hanoi Rocksin kanssa?)
Loput nimet ovat tuttuja
 
Viimeksi muokattu:

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Ihmettelen suuresti kyllä mikäli "kaikkien kaveri ja rockin mukavin mies" Dave Grohl ja Foo Fighters EI pääsisi. Musiikilliset ansiot jäänee Everlongiin, mutta kun on niin hyvä jätkä! niin se on suorilta sisään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös